Eilinen suklaariita kumppanin kanssa. >:( Koska naurattaa?

Vierailija kirjoitti:

Jospa tämä aloitus onkin yksi onnistunut Lind:in suklaamainos..?

Juuri olin tulossa sanomaan samaa :D

Nimimerkillä Cittarin kautta kotiin (sentään vain se yksi 4,59 maksanut pussi, ei kahta 8 eurolla :D )

Vierailija kirjoitti:

Todella omituisia kommentteja täällä. Mikä ihme ajaa palstamamman puolustelemaan tuollaista miestä?

Jos ette muuten ymmärrä, niin etäännyttäkää tapaus johonkin muuhun ympäristöön. Esim.

Viet lapsellesi päiväkotiin kerrankin kunnon talvihaalarin. Se on laadukasta merkkiä ja maksanut paljon, mutta onpa sitten varmasti hyväkin pihalla räntäpäivinä. Mennessäsi hakemaan lasta kuitenkin kuulet, että haalari onkin annettu toiselle perheelle. Tädit virnuilevat sinulle ja levittelevät käsiään: ei voinut mitään, ne vain näki sen ja heti halus sen niiden lapselle. Raivostuneena vaadit, että tilalle hankitaan samanlainen haalari. Seuraavana päivänä sulle ojennetaan jokin halpisvälikausipuku, laita siitä lapsellesi, vaate se on tämäkin... Tirsk.

Sinäkö olit itsekäs kun vaadit samanlaista haalaria tahallaan hävitetyn tilalle? Ei.

Täytät pyöreitä ja tilaat työpaikalle kakun. Se on suhteessa kallis, mutta eihän näin isoja synttäreitä ole kuin 10 vuoden välein. Juhlapäivän aamuna kun menet duuniin, konditoriosta soitetaan, että kakku on juuri toimitettu firman aulaan ja vahtimestarit ovat ottaneet paketin vastaan. Töihin päästyäsi innoissasi ryntään osastosi keittiöön ja kurkistat jääkaappiin. Ei mitään! Juokset alas. Vahtimestarit virnuillen ja hihitellen toteavat syöneensä osan kakusta aamukahvinsa kanssa ja heittäneensä loput biojätteeseen, hih hih, ei vain voinut mitään, se oli liian hyvännäköinen kakku, pakko oli maistella. Raivostuneena patistat heidät hakemaan tilalle jonkin edes jollain tavalla vastaavan tuotteen, sillä synttärikahvitus on todellakin tänään. Yksi vahtimestareista lähtee vastentahtoisesti läheiseen Saleen ja takaisin laahustettuaan heittää eteesi pilkallisesti virnuillen kääretortun.

Sinäkö olit itsekäs, kun halusit kakkusi korvattavan? Ei.

Ap, ei lapsia tuon miehen kanssa. Ahmiva äijä ja lenkillä käyvä nainen ei tuu toimiin muutenkaan.

Mua rupesi ärsyttämään suunnattomasti jo pelkästään tämän viestin lukeminen, kun kuvittelin noi tilanteet :D

Ei voi olla totta että ihmiset oikeasti riitelee suklaasta?! :D ..Huh..oikeesti aikuset ihmiset elämäs on paljon tärkeämpiä asioita

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla totta että ihmiset oikeasti riitelee suklaasta?! :D ..Huh..oikeesti aikuset ihmiset elämäs on paljon tärkeämpiä asioita

Kuvittele aloitusviestiin suklaan tilalle joku itsellesi tärkeä juttu niin ymmärtänet aloittajan harmituksen paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Todella omituisia kommentteja täällä. Mikä ihme ajaa palstamamman puolustelemaan tuollaista miestä?

Jos ette muuten ymmärrä, niin etäännyttäkää tapaus johonkin muuhun ympäristöön. Esim.

Viet lapsellesi päiväkotiin kerrankin kunnon talvihaalarin. Se on laadukasta merkkiä ja maksanut paljon, mutta onpa sitten varmasti hyväkin pihalla räntäpäivinä. Mennessäsi hakemaan lasta kuitenkin kuulet, että haalari onkin annettu toiselle perheelle. Tädit virnuilevat sinulle ja levittelevät käsiään: ei voinut mitään, ne vain näki sen ja heti halus sen niiden lapselle. Raivostuneena vaadit, että tilalle hankitaan samanlainen haalari. Seuraavana päivänä sulle ojennetaan jokin halpisvälikausipuku, laita siitä lapsellesi, vaate se on tämäkin... Tirsk.

Sinäkö olit itsekäs kun vaadit samanlaista haalaria tahallaan hävitetyn tilalle? Ei.

Täytät pyöreitä ja tilaat työpaikalle kakun. Se on suhteessa kallis, mutta eihän näin isoja synttäreitä ole kuin 10 vuoden välein. Juhlapäivän aamuna kun menet duuniin, konditoriosta soitetaan, että kakku on juuri toimitettu firman aulaan ja vahtimestarit ovat ottaneet paketin vastaan. Töihin päästyäsi innoissasi ryntään osastosi keittiöön ja kurkistat jääkaappiin. Ei mitään! Juokset alas. Vahtimestarit virnuillen ja hihitellen toteavat syöneensä osan kakusta aamukahvinsa kanssa ja heittäneensä loput biojätteeseen, hih hih, ei vain voinut mitään, se oli liian hyvännäköinen kakku, pakko oli maistella. Raivostuneena patistat heidät hakemaan tilalle jonkin edes jollain tavalla vastaavan tuotteen, sillä synttärikahvitus on todellakin tänään. Yksi vahtimestareista lähtee vastentahtoisesti läheiseen Saleen ja takaisin laahustettuaan heittää eteesi pilkallisesti virnuillen kääretortun.

Sinäkö olit itsekäs, kun halusit kakkusi korvattavan? Ei.

Ap, ei lapsia tuon miehen kanssa. Ahmiva äijä ja lenkillä käyvä nainen ei tuu toimiin muutenkaan.

Taidat olla aika tosikko :) Elämässä nyt sattuu kaikenlaisia kommelluksia, eikä kaikki ole aina niin vakavaa. Ps.hienoa että itse olet täydellinen etkä tee virheitä. Ap:täkin taitaa jo vähitellen naurattaa koko suklaajuttu :D

Vierailija kirjoitti:

Olemme olleet naimisissa 15 vuotta ja nyt kun oikein mietin niin yhtään ainoaa kertaa ei ole käynyt niin että toinen olisi syönyt jotain toisen ostamia herkkuja muuta kuin jos niitä erikseen tarjotaan. Koko ajatus että noin kävisi on meidän kohdalla täysin järjetön. Ja meillä tosiaan on näkyvillä siellä ja täällä suklaata yms. jotka jompikumpi on ostanut itselleen. Toki niistä omista herkuista tarjotaan aina toisellekin jos esim. istutaan sohvalla katsomassa leffaa tms. Mutta omin luvin ei niitä tosiaankaan oteta. Ei kertakaikkiaan tulisi mieleenkään.

Joten minustakin tässä on kyse jostain paljon syvemmästä kuin kuudesta suklaapallosta, eli siitä että mies selvästi on täysin itsekäs ja piittaamaton, ja pahinta on että ei nähtävästi edes mitenkään tiedosta tehneensä väärin.  Osoittaa aikamoisen negatiivisia luonteenpiirteitä tuollainen.

Ei meilläkään! Ja olen oikeasti todella perso makealle, siltikään ei tulisi mieleen syödä toisen herkkuja. 

Vierailija kirjoitti:

Hnvm kirjoitti:

Mä en käsitä, miten voi toimia liitto, jossa on mm. omay ruokakulut. Musta olisi kamalaa tapella sellaisista asioista. Isot asiat toki käsitellään yhdessä ja katsotaan, miten ne ona varaa maksaa, mutta ei meillä kummallakaan ole niin hirveästi mitään "omia menoja". Ja jos on, ei haittaa. Silloin saa mennä. Yhteistä tuleivaisuutta tässä rakennetaan.

Ja kyllä, molemmat käyvät töissä, molemmat ovat tehneet uhrauksia ja yhteisiä lapsia kaksi. En käsitä, miten esim. lasten kulut sitten nipotetaan, jos kaikki laitetaan viivottimella tasan. Että hyvää eroa vaan.

Mä taas en käsitä mitä ajattelit viestisi tuovan tähän keskusteluun. Aloituksesta ei käy ilmi onko heillä lapsia tai miten muuten arki sujuu tai miksi he ovat päätyneet tällaiseen ratkaisuun. Aloittaja kertoo ongelmastaan X ja sinun anti keskusteluun on että "en ymmärrä teidän elämäntapaa. Mä en ikinä voisi elää niinkuin sinä. Minä elän silleen että blaablaa". Onko viestisi pointti että ongelma X katoaisi jos he eläisivät kuten sinä? Vai että ap on vähän niinkuin itse aiheuttanut ongelman kun elää niin kummallisesti (sinun mielestäsi)? Kerro ihmeessä.

No juuri näin! Jos ei voi ostaa sitä palmuöljytöntä suklaata ajatellen myös sitä kumppaniaan, eli ostaisi kerralla reilummin kun on sun rahat ja mun rahat niin voivoi. Ongelmia tulee viimeistään siinä vaiheessa kun aletaan lapsia saamaan. Lisäksi noin erilaiset ruokavaliot ei pitemmän päälle toimi (esim sitten kuin niitä lapsia on), jomman kumman tulee joustaa. Tai johan on malli lapsille...

Ja mieti itse, että olet sellaisessa sun-mun -suhteessa, ja toinen sairastuu vakavasti, niin enpä haluaisi jännittää, auttaako ja "uhrautuuko" se toinen niin rahallisesti kuin muutenkin. Mutta toki jokainen tyylillään, sitten vaan on turha valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Myönnän, en ole perehtynyt kummankaan suklaan tuoteselosteeseen. Tuli suutuspäissä haukuttua Fazerin suklaata palmuöljyshitiksi, koska niin on haukuttu täällä aiemmissakin ketjuissa, joten luulin sen pitävän paikkansa myös. Ainakin Lindorin konvehdit maistuvat TODELLA paljon paremmilta kuin mikään Fazerin suklaa. Ihan jo koostumus on ihanan suussasulavaa, toisin kuin Fazerilla. En sitten tiedä, mistä se johtuu. Pahoittelut jos olen levittänyt väärää tietoa, ei ole ollut tarkoitus.

ap

Makuasia, sanoi kissa kun pyllyn nuoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo joskus sua naurattaa. Mutta tajuan suuttumuksesi, mäkin olisin pimahtanut.

Muistan kun kerran söin viineriä ja säästin keskustan vipaksi suupalaksi, ihana vaniljamössökasa. No eiköhän mies napannut sen multa ja löi suuhunsa! Jotta mun sappi kiehui. 

Sitä päivää saa odottaa, että tuo juttu ap:ta naurattaisi. Tuollainen miestyyppi nimittäin jatkaa kyseisenkaltaista toimintaansa jatkossakin. Eikä vain pikkujutuissa, vaan esim. jos nainen joutuu sairaalaan, saa hän tulla kotiin tiskivuorten ja siivoamattoman kodin keskelle, jossa mies vaatii seksiä heti kun ovi on sulkeutunut sisään astuvan naisen takana.

Miehelle tulee mies aina ensin. Silti, jos äijä olisi edes tuonut samaa suklaata lisää, juttu olisi voitu pelastaa. Mutta tuo on ihan empatiakyvytö itsekäs p-a.

Höpsistä höö, oon täysin vakuuttunut että ap:tä joskus tämäkin naurattaa. Ja jos sen mies olisi empatiakyvytön itsekäs paska niin tuskimpa ap sen miehen kanssa olisi. Älkääpäs nyt luulko että ap on joku nyhverö alistuja.

Mies teki hölmösti, luultavasti on ostanut pöltsittyjen tilalle uudet konvehdit (en oo lukenut vielä kaikkia vastauksia) ja elämä jatkuu, miehen melko varmasti opiksi ottaneena ja viisastuneena  :D Sitäpaitsi mun rosvomies (joka söi sen ihanan vaniljamössön) on ihana ja mukava todella epäitsekäs ihminen. Se nyt vaan jostain kumman mielijohteesta rohmus mun viinerin keskustan ilman narsistisia ja muita kamalia luonteenpiirteitä. 

Mulla on fiksu ja huomaavainen mies ja silti alkuvuosina söi herkut kaapista. Ärsytti, suutuin. Hän lopetti toisten herkkujen syömisen. Oppi siis virheistään.

Hän on tosi perso makealle. Geneettistä kaiketi.

Tökerö äijä, selvästi söi tahallaan kun tiesi miten paljon ap niistä tykkää!  Ei tilanne tajua eikä hyviä käytöstapoja omaava äijä! En tykkää tuollaisista tippaakaan, narsistin piirteet selvästi.

Mun mies ei olisi ikinä syönyt niitä, jos ne olisivat minun, ja jos joku aivan mahdoton tapahtuma olisi siihen johtanut, hän oisi itse lähtenyt hakemaan niitä juuri samoja suklaita, ja jos kauppa kiinni, niin seuraavana päivänä viimeistään, ja tuplasatsin.

Vierailija kirjoitti:

Nauratti tämä juttu meitä jo vähän eilen siinä kohtaa, kun mies sanoi vilpittömästi ajatelleensa sen olevan se ja sama, ostaako korvaavaksi suklaaksi Fazerin patukan. Suklaa, kuin suklaa ja on nähnyt monesti minun syövän Fazerinkin suklaata. Mies siis oikeasti luuli kiukun aiheenani olleen suklaa itsessään, ei Lindorin konvehtien menetys. Itseasiassa Lindoreja ei ole hirveästi aiemmin meidän taloudessa nähty, en ole varma onko mies nähnyt ikinä aiemmin niitä meillä kuin tuolloin. Kysyin sitten eilen mieheltä, että onko hänelle itselleen käynyt ikinä Fazerin suklaiden kanssa noin, eli piti ottaa vain yksi maistiainen, mutta menikin huomaamatta koko satsi. Mies vastasi nauraen ja vähän nolona, että ei ole käynyt. :) Sain sitten hänet ostamaan tosiaan itselleenkin saman setin niitä Lindoreja kuin mitä osti lopulta minulle korvaaviksi. Mies ei yleisesti syö oikeastaan ikinä suklaata.

Mutta mistä se oikeutus tuli ottaa se ensimmäinen suklaa? En ymmärrä, jos teillä on omat syötävät niin eikö suklaata lasketa.

.

Lindorin suklaapallot on ihania.

Jos ukko ei niitä arvosta, voi todeta, että ei helmiä sioille.

Musta tuo riita kertoo paljosta, ja jos hän ei hanki sulle kipin kapin mielellään tuplamäärää sen minkä varasti, se on paha enne.

Olen pahoillani, mutta mies ei kunnioita sua tippaakaan. Nyt oli kyse suklaasta, seuraavan kerran enemmästä. Tuo asia on selvitettävä. Mitään nauramista siinä ei ole.

.

Leikkele miehen kallis lempipaita räteiksi.

Jätä rättipino näkyvälle paikalle.

Osta korvaukseksi halvin paita henkkamaukasta, samanvärinen.

Näin se käy.

Vierailija kirjoitti:

Lindorin suklaapallot on ihania.

Jos ukko ei niitä arvosta, voi todeta, että ei helmiä sioille.

Musta tuo riita kertoo paljosta, ja jos hän ei hanki sulle kipin kapin mielellään tuplamäärää sen minkä varasti, se on paha enne.

Olen pahoillani, mutta mies ei kunnioita sua tippaakaan. Nyt oli kyse suklaasta, seuraavan kerran enemmästä. Tuo asia on selvitettävä. Mitään nauramista siinä ei ole.

Älä nyt jumalauta :D

Saako siis toisen herkut syödä luvatta jos on joskus ostanut tälle jotain? Mitähän mä saan mieheltä ottaa luvatta, kun esim. varmaan 15v. sitten kävin apteekista hakemassa sille 50€ maksaneen rokotteen. Ja on sitä tullut kaikenlaista muutakin ostettua, viimeksi pyysi tuomaan yhtä tiettyä mysliä. Joka on sellaista, että sitä ei muut perheessä syö.

Hyvä tietää, että tuolla verukkeella voin vetää miehen herkut perseeseeni ja vaan nauraa ukolle räkäsesti jos kyselee niiden perään.

Niin ja yhtään pakettia kuukautissuojia tuo mies ei ole mulle ostanut, ikinä. Yhdessä oltu parikymmentä vuotta. Kyllä se niitä varmaan tois, mutta ei ole tarvinnut. Saan ne ostettua ihan itse. Ja jolloin saan varmasti sen paketin minkä haluan.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hnvm kirjoitti:

Mä en käsitä, miten voi toimia liitto, jossa on mm. omay ruokakulut. Musta olisi kamalaa tapella sellaisista asioista. Isot asiat toki käsitellään yhdessä ja katsotaan, miten ne ona varaa maksaa, mutta ei meillä kummallakaan ole niin hirveästi mitään "omia menoja". Ja jos on, ei haittaa. Silloin saa mennä. Yhteistä tuleivaisuutta tässä rakennetaan.

Ja kyllä, molemmat käyvät töissä, molemmat ovat tehneet uhrauksia ja yhteisiä lapsia kaksi. En käsitä, miten esim. lasten kulut sitten nipotetaan, jos kaikki laitetaan viivottimella tasan. Että hyvää eroa vaan.

Mä taas en käsitä mitä ajattelit viestisi tuovan tähän keskusteluun. Aloituksesta ei käy ilmi onko heillä lapsia tai miten muuten arki sujuu tai miksi he ovat päätyneet tällaiseen ratkaisuun. Aloittaja kertoo ongelmastaan X ja sinun anti keskusteluun on että "en ymmärrä teidän elämäntapaa. Mä en ikinä voisi elää niinkuin sinä. Minä elän silleen että blaablaa". Onko viestisi pointti että ongelma X katoaisi jos he eläisivät kuten sinä? Vai että ap on vähän niinkuin itse aiheuttanut ongelman kun elää niin kummallisesti (sinun mielestäsi)? Kerro ihmeessä.

No juuri näin! Jos ei voi ostaa sitä palmuöljytöntä suklaata ajatellen myös sitä kumppaniaan, eli ostaisi kerralla reilummin kun on sun rahat ja mun rahat niin voivoi. Ongelmia tulee viimeistään siinä vaiheessa kun aletaan lapsia saamaan. Lisäksi noin erilaiset ruokavaliot ei pitemmän päälle toimi (esim sitten kuin niitä lapsia on), jomman kumman tulee joustaa. Tai johan on malli lapsille...

Ja mieti itse, että olet sellaisessa sun-mun -suhteessa, ja toinen sairastuu vakavasti, niin enpä haluaisi jännittää, auttaako ja "uhrautuuko" se toinen niin rahallisesti kuin muutenkin. Mutta toki jokainen tyylillään, sitten vaan on turha valittaa.

Turha valittaa kun toinen osapuoli rikkoo sovittuja sääntöjä? Aika yksinkertainen on ajatusmaailma jos ei kykene ymmärtämään muuta kuin oman tapansa ja tuomitsee muiden. Mistä tiedät, että he edes aikovat hankkia lapsia? Lisäksi itsellä on kokemusta myös sellaisista ihmisistä jotka eivät syö makeaa usein. Kuitenkin aina toisinaan menee. Eli jos esim itse ostaisin aina kahden edestä herkkuja (ostan suht usein), söisin itse useimmiten kahden edestä. Eli ostan vain itselleni, ja mies joka on aikuinen ihminen voi käydä hakemassa sitten itselleen kun tekee mieli. Toki toisinaan kysyn jos esim leffailta vietetään, mutta en silloinkaan osta varmuuden vuoksi, koska jos herra ei syö niin syön itse kaiken ja vihaan itseäni. Vi*uttaisi kovasti, jos silloin kun oon itselleni jemmannut pienen hemmotteluhetken herkkujen parissa, löytyisikin vain tyhjä pussi kun ukko (joka ei yleensä makeaa syö) olisikin vetänyt koko pussin itse. Ja sitten toisi vielä jotain shaibaa tilalle.