Mitä sellaista sait lapsena tehdä, mitä nykypäivän lapset eivät enää saa?

-Käytiin uimassa tyttöporukalla heti, kun osattiin uida, eli siinä pikkukoululaisena. Nykyään harva vanhempi päästää alle 12-vuotiasta ilman valvontaa rannalle

-Rakennettiin metsään maja sahoin, vasaroin ja nauloin. Kun maja oli valmis, nukuimme siellä öitä. Nykyään ei varsinkaa tuo jälkimmäinen tulisi kuuloonkaan edes teini-ikäisten kohdalla

-Pyöräiltiin ilman kypärää, kontattiin ilman konttauskypärää

-Saatoin olla poissa kotoa tuntikausia ja vaikka kuinka kaukana, eikä vanhempia huolestuttanut.

-Grillattiin lapsiporukalla. Nykyään tulitikkujahan ei saa ostaakaan alle 18-vuotiaana

Ekaluokkalaisena sain ottaa silloin tarhassa olleen pikkuveljen mukaan kotiin kun koulupäivä päättyi. Vanhemmat töissä ja koska päivät olivat tuolloin lyhyitä, tarhantäti antoi hänet mukaan sen kummempaa kyselemättä. Ei enää olisi mahdollista tänä päivänä.

Uutena vuotena kokoonnuimme naapuruston lasten kanssa paukuttelemaan papattimattoja, roomalaisia kynttilöitä yms. "pikkupommeja", tähtisadetikkuja käytiin itse ostamassa lähikaupasta. Siinä meni raja, että raketteja saivat ampua vain aikuiset. Suojalaseja ei ollut päässä koskaan pienimmilläkään, eikä ihme kyllä koskaan kenellekään sattunut mitään mustia sormenpäitä kummempaa. Joku järki kai oli päässä kuitenkin, ettei toisia päin sohittu tulella tai räjäytelty papatteja.

Ihana lukea lapsuusmuistoja ajoilta ennen kuin lapsia rajoitettiin ja tyhmennettiin.

Sain leikkiä kotipihalla. Ei silloin ollut vaaroja tai ainakaan niistä ei tiedetty.

Sain syntyä ilman että isäni olisin raahattu väkisin paikalle ottamaan kuvia tai videota tilaisuudesta.

Sain viettää elämäni ensimmäiset yöt yksin vuoteessani, että äitini sai levätä kunnolla rankan synnytyksen jälkeen.

Näin 70-luvulla ja 80-luvun alussa: Pelata pajatsoa kylän molemmissa baareissa. Toinen oli Unionin bensa-asemalla. Isä välillä mukana mut usein kavereiden kanssa pelattiin. Sain Käydä kylällä 5 km päässä omin neuvoin, yleensä pyörällä. Maistaa väkevää viiniä (ukki oli syntynyt 1800-luvun lopussa, asui meillä ja toi kaupungista itselleen mut antoi maistaa vaikken ns kinunnut vaan muistelen ihmetelleensä mitä ukki juo). Hieman päässä pyöri kyllä ja äiti kysyi ukilta jotta mitä ihmettä...?! Kahvinjuonnin ukki opetti ihan lapsena kans (pullaa välillä sekaan). Juhannuksena sitten maisteltiin vähän vanhempien serkkupoikien isältään pihistämää votkaa/kossua pullonkorkista. Samojen tyyppien korresta tekemää "tupakkaa" poltettiin parit kerrat. Kylän eri suuntiin sain ajella aina pyörällä leikkimään tai muuten vaan kylään: koskaan en muista että olisi huutoa tullut vanhemmilta, luottivat että sieltä se tulee takas. Ja tulin. 10-12 -vuotiaana läheiselle 3,5 km päässä olevalle tanssilavalle päästiin käymään ja sisäänkin puhumalla. Klo 24 jälkeen takas tulin usein yksin viimeiset 3 km. Pitihän kaupungin jalkapalloseuran poikia siellä hieman jo katsastella kun olivat järkkäreitä ym. Vanhalla puuvenerotiskolla soudellen rantakioskille tai 2 km päähän kavereiden rantaan. Ei pelastusliiveistä tiedetty mitään... Uimassa käytiin kolmella lähirannalla lähistön lapsien kanssa parin kilsan päästä kotoa. Uimakoulun opit hyödynnettiin saman tien. Ja 50 km bussimatka kaupunkiin esim tädin luo monesti viikonloppuisin tuli tehtyä yksin. Samoin talvella talvilajien kisoja katsomaan sain mennä ja tulla kun sedän perheen luona olin yötä. Likkakaverin kanssa liftattiin noin 10-12 -vuotiaina mutta ei uskallettu kertoa kellekään. Kerran ostimme tosi oudon tyypin kyytiin ja aistimme vaaran: keksimme äkki-tekosyyllä puhua itsemme ulos autosta ilmeilemällä toisillemme ensin. Ja mitä ajattelen nyt? Suhtautumiseni asioihin ja äkkilähtöihin työ- tai vapaa-ajan matkoille on aina ollut lunkia. Uusiin ihmisiin tutustuminen helppoa. Alkoholia riittää iltamenoissa 1-3 annosta ja tupakka ei ole maistunut koskaan. Aika on kullannut varmaan muistoja, mutta lapsuusaikaa muistelen lämmöllä: pienviljelijäperheessä rahaa ei ollut koskaan tarpeeksi, mutta rahalla en olisi saanut noita elämäneväitä. Sain ne lähtemällä tuvasta, kokemalla - ja palaamalla takaisin. Elämällä.

Vierailija kirjoitti:

Matkustaa auton takana "hattuhyllyllä". Oli kova taisto siitä kuka pääsi sinne mummolaraissun ajaksi matkustamaan. Itse en koskaan uskaltautunut peräkoslaan, toisin kuin veljeni.

Tehdä lumiukkoja.

Tämä oli aika hurja : )

No pyöräily ilman kypärää.

Vierailija kirjoitti:

Sain viettää koko viikonlopun yksin kotona jo pikkutaaperosta, noin 1-vuotiaasta asti.

Koskaan ei sattunut mitään kummempaa, varmaan koska olin koko ajan kauhusta kankea. Mummo ei jaksanut ottaa vauvaa hoitoon, vaan huoli vain isosiskoni luokseen.

Kerran olin vauvana 3-vuotiaan isosiskoni hoidossa, kun isä ja äiti lähtivät illalla ravintolaan. Kun he tulivat, lastenhuoneen lattia ja minun suuni olivat veressä: vastapuhjennut yläetuhampaani oli katkennut.

Miksi se meni poikki, ei koskaan selvitetty, 3-v siskoni selitti, että konttasin muka päin seinää. Tämä oli virallinen selitys, mikä meni läpi neuvolassa vuonna 1970.

Vasta aikuisena osasin kyseenalaistaa tämän. Joko siskoni, äitini tai isäni on heittänyt minut lattiaan/ lyönyt minua naamaan. En saa koskaan tietää.

Lämmin halaus sinulle. Toivottavasti olet saanut hyvän aikuisuuden kaikesta huolimatta.

Mennä ulos tapaamaan kavereita ilman että sanoi siitä kenellekään. Joskus protestin omaisesti kävelin paljain jaloin monta kilometriä kun suutuin jostakin asiasta, kun tulin takaisin kotiin niin ei kukaan edes tajunnut että olin ollut missään. Vähän turha protesti.

Soutuveneellä saatiin lähteä soutelemaan järvelle heti, kun airot pysyivät kädessä. Osasimme kyllä kaikki uida ainakin välttävästi, pelastusliivejä käytimme ohjeen mukaan ja venekin oli tukevaa, kaatumatonta ja uppoamatonta mallia. (Yritimme nimittäin sen kaatamista kovasti, mutta emme onnistuneet.)

Jos nyt näkisi vastaavan kakarakatraan veneilemässä ilman aikuista, saattais hieman huolestuttaa.

Vierailija kirjoitti:

iiavana kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitaa 8v iässä alle vuoden ikäistä pikkusiskoa 3-4 tuntia päivässä, kun äiti oli töissä. Kahdestaan oltiin kotona ja ihan tervejärkinen tuosta pikkusiskosta tuli.

Yleensä hoidettavasta tuleekin tervejärkinen, mutta hoitajasta taas ei.

Pystytkö koskaan heittäytymään vapaalle? olemaan niin että et ota aioita hoitaaksesi ja "kontollesi" ?

pystytkö olemaan kannattelematta muita ihmisiä lähelläsi? Vievätkö he usein sinulta energiaa?

jos olet parisuhteessa niin onko se tasapuolinen vai oletko siinäkin "hoivaaja" ?

Jos et niin olet harvinaisen onnekas!

Tuo kertomasi "minusta tuli ikuisesti hoivaaja" on vasta 2010-luvulla keksitty mantra. Vielä 1970-luvulla oli ihan normaalia, että isommat sisarukset tai serkut katsoivat pienempien perään eikä siitä kukaan traumoja saanut. Se kuului sellaiseen normaaliin laumassa elämiseen, että jokainen teki oman osansa, että mentiin eteenpäin.

Parisuhteessa olen kaikkea muuta kuin hoivaaja! Päinvastoin, olen monia palstalaisia huomattavasti itsenäisempi ja tasa-arvoisempi. Enkä ole - päinvastoin kuin seuraavaksi oletat - ajautunut suhteisiin, joissa joudun hoivaajaksi.

Jos tosi pieni tai villi sisarus laitetaan vahtimaan nuorempaa niin onhan siinä nyt kuitenkin paljon riskejä, ja se näkyy kun verrataan nykyistä lapsikuolleisuutta entiseen. Ei tietenkään kaikille käy huonosti ja monista kasvaa normaaleja ja itsenäisiä, mutta kuten täälläkin oli kommentoitu niin jonkun isän pikkusisko oli tukehtunut kun ei ollut puhelimia tai apua lähellä, sitten oli juuri noita että pikkusisaruksia oli yksin pihalla kun isosisarusta ei vaan kiinnostanut hoitaa, tai vauvalta oli katkennut hammas kun kotona oli sattunut ties mitä jne. Eli mun mielestä on ihan hyvä ettei nykyään ole ihan tuollaista kuitenkaan. Ja onhan se lastenhoitokin ihan työtä, eli vaikka hoitaja olisikin jo vastuullinen teini mutta joutuu hoitamaan säännöllisesti niin on ihan hyvä että siitä saa nykyään taskurahaa.

Kiipeillä puissa, hakea viiden ikäisenä kaupasta itse jäätelöä, käydä uimassa heti kun osasi uida..eli aika lailla samoja. Olla yksinään rauhassa vaikka miten pitkään ja jos useampi tunti meni, alettiin huudella perään.

Oon vuosimallia -99.

- Katsoin jo tarhaiässä aikuisten elokuvia (mm. James Bondeja yms) eikä mua kielletty katsomasta. Traumoja ei tullut, toisin kuin muumeista ja sätkyjä ja tärinöitä sarjoista..

- Netissä aloin surffailemaan eskarissa. Youtuben tultua katsoin sieltä mitä tahansa ilman valvontaa. Katsoin lähinnä salkkarivideoita. Ala-asteella juttelin mesessä randomejen kanssa ja joku pedari meinas saada mua huijattua näyttäytymään webkamerassa, mutta olin fiksu enkä suostunut.

- Kävimme uimassa kavereiden kanssa ilman valvontaa.

- Kesälomalla saatoin mennä vasta kymmeneltä kotiin.

- 1-2lk minua ei laitettu iltapäiväkerhoon, jota olisin selvästi tarvinnut koska hortoilin aina tunteja kotimatkalla hyppimällä lumihangessa ja laskemalla mäkeä alikulkutunneleissa.

- Kaverini kanssa aina sekoilimme ties missä ja menimme rakennuksiin missä ei olisi saanut olla. Katoille oli myös aina pakko päästä. (Kyllähän nuo lapset edelleen katoille kiipeää).

Vierailija kirjoitti:

Minä olen syntynyt -82 eikä kyllä lapsena saanut ilman aikuista uimarannalle lähteä. Ehkä joskus yli 12-vuotiaana sai.

Mä olen suunnilleen sun ikäinen, eikä meillä tullut kysymykseenkään että vanhemmat lähtis päivällä mukaan vaikkapa rannalle, tai mihinkään muualle, ei niillä ollut aikaa vahtia kun lapset leikkii. Tietyin väliajoin piti käydä mun ja kaverin vanhemmille ilmoittautumassa ja sit taas mentiin uimaan tai johonkin muualle leikkimään.

Jos halusi mennä kaverin luo tai tehdä jotain, niin itse mentiin, harvoin sai esim kyydin muutaman kilometrin takia. Eli fillarilla tai kävellen kuljettiin.

Isäni veljensä kanssa oli alle kouluikäisenä kahdestaan kotona koko päivän kun mummuni kävi töissä.

Mut sillä oli selvittävä jos ei ollut sukulaisia lähellä, ei ollut päiväkoteja joka pitäjässä.

Kaulassa roikkui kotiavaimet ja yhteystiedot eksymisen varalta, kotiin käveltiin 5km tai liftattiin kyyti koska bussi ei kulkenut . Keskellä metsää ja peltoja asuttiin.

Joskus mentiin kaverille joka asui lähempänä koulua ja odotettiin iltaan asti, että kotona tai naapurissa oli joku joka vastaa puhelimeen ja tälle pystyi sitten ilmoittamaan että täällä on lapsi, hakekaa kotiin.

Usein se kotiinpalumatka oli kuitenkin mietittävä itse. Kotiintuloaikaa ei ollut.

v90

Taskurahaa sai käärimällä naapurin sedälle tupakat.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen syntynyt -82 eikä kyllä lapsena saanut ilman aikuista uimarannalle lähteä. Ehkä joskus yli 12-vuotiaana sai.

No suurimpia näistä jutuista on sellaisia mitä itse en ole saanut tehdä. Aika paljon vanhemmista kiinni. Omat vanhempani olivat hyvin valveutuneita eikä meilläkään menty kovin varhain ilman valvovaa aikuista uimaan järveen. Pyöräkypärät saatiin joskus -85-86 ja turvaistuimetkin oli autossa. Muistan kyllä, kun turvavyöt tulivat pakollisiksi takapenkillä, mutta ikinä en matkustanut autossa, josta ne puuttui. En myöskään esikoisena koskaan joutunut hoitamaan sisaruksiani, aina oli aikuinen. Papattimattoja saatiin uutenavuotena, mutta vanhemmat valvoivat ja opastivat käyttöä ja meillä oli suojalasitkin. Veneessä käytettiin aina pelastusliivejä.

Vm80