Mitä sellaista sait lapsena tehdä, mitä nykypäivän lapset eivät enää saa?
Kun olin lapsi (85 syntynyt) niin oli ihan ok, että lähdimme lapsiporukalla pyörällä uimaan. Nuoremmat lapset naapurustosta pyörän tarakalle eikä mitään kypäriä ollut saati aikuista valvomassa.
Kommentit (196)
Mennä veneellä ilman pelastusliivejä, pyöräillä maaseudulle kymmeniä kilometrejä, telttailla keskenään leirintäalueella(vanhin oli 13-vuotias), kiipeillä puissa, kulkea paljain jaloin kaupungillakin,
hakea jo ekaluokkalaisena yksin isosta marketista tarjouskahvia ilman vanhempia,
auttaa isovanhempia remontissa alle 10-vuotiaana, ratsastaa ilman kypärää, käydä hammaslääkärissä ilman vanhempia(ennen hammaslääkäri oli aina koulussa, nykyään koululaisetkin käyvät terveyskeskuksessa), hoitaa ala-asteikäisenä pikkuvauvaa, olla lauantai-ilta yksin kotona, käydä uimaloissa jo ekaluokkalaisena ilman vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun äiti vielä tupakoi (olin ekaluokalla) äiti soitti lähellä olevaan kioskiin, että tyttönsä tulee ostamaan hänelle tupakkaa. Annoin kioskin sedälle rahan ja sain askin mukaani :D
Minä olin maalla setäni luona kesälomalla. Kävin 13v hakemassa sedälleni keskiolutta kyläkaupasta. Toki siellä tiedettiin kuka olin ja kenelle kaljat menevät.
Mm. turvavyöttömyydestä, nopeusrajoituksien puutteesta, teiden kunnosta ja autojen tekniikasta johtuen esimerkiksi 1960-luvun lopulla kuoli liikenteessä reilut toista tuhatta ihmistä vuodessa, vaikka autoja oli vain murto-osa nykyisestä määrästä. Liikennekuolemat ovat suhteessa vähentyneet noin kymmenesosaan tuolloisesta. Se niistä vanhoista hyvistä ajoista.
Kyllä meillä edelleen saa lapset olla keskenään pihalla ja ajaa pikkuteitä ilman kypärää. Saavat myös olla keskenään kotona koulun jälkeen ja mennä yksin bussilla kouluun 10km. Ihan ekaluokasta alkaen. Saavat juoda kahvia ja kiipeillä puissa. Elämään oppii vaan elämällä ja liika suojelu on pahasta. Toki tervettä järkeä on suotavaa käyttää kaikkien. Lapset on 9 11 ja 15v
Olla rauhassa ärrävikainen,en joutunut puheterapiaan, enkä neuvolaan ja kuraattorille, kuten nykylapset.
Villit lapset olivat vain vallattomia, ei ennen annettu diagnoosia eikä Conserta-reseptiä.
Ala-asteikäisinä luokan pojat pyöräili vilkasta isoa tietä pitkin parikymmenen kilsan päähän luokkaisen mökille, jossa vietettiin pari päivää ilman aikuisia (eikä puhelimia) ja sitten poljettiin takaisin. En kyllä päästäisi omaa ala-asteikäistä, liikaa riskejä.
Luin aikuisten kirjoja (maailmankirjallisuuden klassikkoja, ihmeen kiintoisia monet) ja lehtiä (esim. Alibia, EN tarkoita pornoa) kun opin lukemaan. Ei traumoja.
Sain syödä liköörikaramelleja ja niitä myytiin kaupasta lapsellekin.
Luetellaas vähän: saimme olla koulun jälkeen yksin kotona - ei tarvinnut missään iltapäiväkerhoissa ravata.
Koulussa sai leikkiä lumisotaa ja kukkulankuningasta (pesäpallo/jalkapallo) talvisin luistelukentän takana omalla vastuulla. Sinne jos pienemmätkin tuli peeloilemaan ärsyttääkseen ja lumipallosta saivat niin ei auttanut itku opettajalle - opettaja totesi vain, että kaikille on kerrottu että sinne jos menee niin saa heittää ja tulla heitetyksi lumipallolla (muu kyläkoulun pihapiiri oli näistä leikeistä rauhoitettu alue - ihan hyvin toimi käytäntö ja muualla ei heitelty, koska muuten rehtori olisi kieltänyt kokonaan leikin määrä-ajaksi. Ryhmäkuri piti huolen, ettei kukaan heitellyt muualla).
Koulun pihapiirissä oli myös arviolta 25 metriä pitkä ja melko jyrkkä pulkka/perseliukumäki, siellä oli juuria ja kantoja ja puita metsässä. Haavereita sattui silloin tällöin jos esim. "junaa" laskettiin, että useita lapsia liittyy ketjuksi jolla lasketaan alas edessä olevasta kiinni pitäen. Tämäkin oli sallittua omalla vastuulla, kaikille kerrottiin riskit ja vastuut jos sinne menee - ikinä ei kenenkään vanhemmat tehneet paskamyrskyä jos kullannuppua oli siellä sattunut kun itse meni laskemaan. Iltapäivälehtiin ei edes olisi kehdattu varmaan soittaa moisen asian vuoksi.
Lapsi vm 91.
Oltiin kaverin kanssa varmaan n. 10 vuotta, kävimme Tiksin uimahallissa ja hypimme viidestä metristä veteen valvomatta. Poljimme myös Kuusijärvelle uimaan, yhdellä reissulla hukkasin pyörän avaimen ja kaveri lähti himaan odottamatta minua. Hän oli se joka tunsi reitin, mutta löysin kuitenkin kävelemällä perille, kun kysyin matkan varrella mihin suuntaan pitää kääntyä. Nyt kun katson googlella niin matka on 9 km.
Toisaalta kunnan ei tarvitse järjestää koulukuljetusta alle 5 km matkoille. Periaatteessa siis jo 6-vuotias voisi joutua kävelemään yksin 10 km säällä kuin säällä.
Hissiä käytin myös yksin kun asuimme kerrostalossa, olin silloin 3-5 vuotta. Minusta on aina tuntunut naurettavalta se vanhoissa hisseissä ollut teksti että alle 12-vuotiaat eivät saa käyttää yksin hissiä.
Olin kesäisin usein mummolassa. Pappa laittoi aina hakemaan tupakkaa ja muutaman kaljan myymäläautolta. Vieläkin muistan sen vihreävalkoisen laatikon missä tupakat olivat. Taisi olla merkkiä Klubi 77. Mummo pyysi tuomaan ruisleipää tai vastaavaa ja sitten sain vielä ostaa itselleni jotain herkkuja. Ekana kesän ostosreissulla taisin olla 7-vuotias.
Mä paristi maistoin äidin tai iskän saunakaljasta ihan luvan kanssa :-) nykyäänhän tuollasesta lasua pukkais
Vierailija kirjoitti:
Olin kesäisin usein mummolassa. Pappa laittoi aina hakemaan tupakkaa ja muutaman kaljan myymäläautolta. Vieläkin muistan sen vihreävalkoisen laatikon missä tupakat olivat. Taisi olla merkkiä Klubi 77. Mummo pyysi tuomaan ruisleipää tai vastaavaa ja sitten sain vielä ostaa itselleni jotain herkkuja. Ekana kesän ostosreissulla taisin olla 7-vuotias.
Myymäläautot! ❤️
Sai käydä ummehtuneessa, viileässä muovinhajuisessa kauppa-autossa ja ostaa itse itselleen jäätelöpuikon. Niitä oli vaniljaa ja suklaata, joskus oli myös päärynäpuikkoja eli ns. Urheilupuikkoja.
Olla tavoittamattomissa.
Juoda kahvia noin 4v alkaen.
Ajaa autoa 13v alkaen.
Käydä uimassa ja soutelemassa jo hyvin pienenä yksin. Asuttiin rannalla ja mulla oli oma vene.
Jäädä kotiin vkl kun muu perhe meni mökille 14v alkaen.
Pyöräillä kouluun ekasta koulupäivästä lähtien. Tietysti mitään kypärää ollut.
Matkustaa autossa ilman turvavöitä takapenkillä kun niitä ei ollut. Saati mitään turvaistuimia.
Olen syntynyt 1974 ja vanhempani olivat opettajia eli varsin tiukkoja kasvatuksessaan.
Vierailija kirjoitti:
Luetellaas vähän: saimme olla koulun jälkeen yksin kotona - ei tarvinnut missään iltapäiväkerhoissa ravata.
Koulussa sai leikkiä lumisotaa ja kukkulankuningasta (pesäpallo/jalkapallo) talvisin luistelukentän takana omalla vastuulla. Sinne jos pienemmätkin tuli peeloilemaan ärsyttääkseen ja lumipallosta saivat niin ei auttanut itku opettajalle - opettaja totesi vain, että kaikille on kerrottu että sinne jos menee niin saa heittää ja tulla heitetyksi lumipallolla (muu kyläkoulun pihapiiri oli näistä leikeistä rauhoitettu alue - ihan hyvin toimi käytäntö ja muualla ei heitelty, koska muuten rehtori olisi kieltänyt kokonaan leikin määrä-ajaksi. Ryhmäkuri piti huolen, ettei kukaan heitellyt muualla).
Koulun pihapiirissä oli myös arviolta 25 metriä pitkä ja melko jyrkkä pulkka/perseliukumäki, siellä oli juuria ja kantoja ja puita metsässä. Haavereita sattui silloin tällöin jos esim. "junaa" laskettiin, että useita lapsia liittyy ketjuksi jolla lasketaan alas edessä olevasta kiinni pitäen. Tämäkin oli sallittua omalla vastuulla, kaikille kerrottiin riskit ja vastuut jos sinne menee - ikinä ei kenenkään vanhemmat tehneet paskamyrskyä jos kullannuppua oli siellä sattunut kun itse meni laskemaan. Iltapäivälehtiin ei edes olisi kehdattu varmaan soittaa moisen asian vuoksi.
Lapsi vm 91.
Tässä näkee nää alueelliset erot. Olen saman ikäinen ja minä kyllä ravasin ekan ja tokan luokan siellä ip-kerhossa. Silloin sinne mahtui hyvin tokaluokkalaisetkin. Ja isosiskoni taasen kävi ip-hoidossa (syömässä välipalaa ja tekemässä läksyjä) minua ja isoveljeämme hoitavalla pph:lla, tuli sinne suoraan koulusta päästyään. Ja lumipallojen heitto oli kiellettyä koulussa.
Sen tosin muistan että kun vaihoin muuton myötä toiseen kouluun 5-6 luokkien ajaksi, niin siellä oli pieni kukkua josta isoilla oli lupa laskea jäämäkeä talvisin alas. Sitäkin kyllä sai tehä vain jos oli ope valvomassa mäen päällä eikä saanut toisten päälle laskea - tosin kyllä niinkin joskus kävi. Vaan laskihan sitä mäkeä kaikki koulun jälkeen valvomattakin sitten...
Minä lienen ainakin kaksi kertaa vanhempi kuin suurin osa palstailijoista, mutta joo ... uimassa kävimme mekin isolla lapsiporukalla ilman aikuisia. Mattolaiturilla kyllä yleensä oli joku mattoja hinkkaamassa eli apua olisi ollut lähellä, jos olisi ollut tarpeen. Ei tosin koskaan ollut. Liikuimme suurella alueella omin päin, tunsimme kaikki kivet, kannot ja polut. Kesäpäivät kuluivat mukavasti. Kelloa ei ollut kenelläkään mukulalla, ei tietenkään, mutta kyllä maha sanoi, milloin oli aika lähteä kotiin syömään. Sunnuntaisin ei jaettu sanomalehtiä postilaatikoihin, vaan halutessaan lehden saattoi hakea postista ja myöhemmin linja-autoasemalta. Suurella joukolla lähdimme tuttuja oikopolkuja pitkin postille lehden hakuun. Linja-autoasemalle olikin sitten vain tylsä pölyävä hiekkatie.
Kirjastossa kävin yksin tai naapurin isomman tytön kanssa heti kun 7-vuotiaana sain kirjastokortin. Alle kouluikäiset eivät saaneet lainata meidän kunnankirjastosta. Yksin kuljin jo ennen koulua linja-autolla isovanhempien luo ja takaisin. Vähän ennen koulun alkamista olin perinyt tädiltäni mustat farkkutyyliset housut ja keltaisen froteepuseron. Lisäksi minulla oli myös uusi koululaukku, sellainen olalla kannettava, jonka olimme käyneet ostamassa kaupungista. Tunsin itseni tyylikkääksi ja isoksi noissa vermeissä! Aika nuoresta aloin myös kulkea omin nokin kaupungissa silmälääkärissä. Kotiin tullessa maailma oli ihan sumea, koska silmiin oli laitettu tipat. Piti antaa rahastajalle kukkaro, että ota sieltä maksu, kun en näe itse rahoja kunnolla! Sukulaistytöt kävivät jo alle 10-vuotiaina vaateostoksilla omin päin kaupungissa. Siihen meidän äiti ei suostunut, mutta 12-vuotiaana sain jo mennä.
Mun lapset taitaa saada tehdä ihan kaikkea mitä itsekin ysärillä sain. En yhtään tiedä, miten monet lasten koulukavereista kulkee koulusta yksin kotiin, meidän ainakin tulee bussilla itsekseen.
Sain matkustaa yksin junassa Turusta Helsinkiin 5vuotiaana. Äiti saattoi junaan ja Helsingin asemalla oli tätini vastassa.Tapahtui v.1952.
Oli vain lankapuhelin, joillain ei sitäkään.
Ihan rauhassa oltiin kun lapulla ilmoitettiin puolin ja toisin.
Olen leikkimässä xxxllä.
Olen kaupassa ja tulen kohta. Jne.
Oli siis rauha olla ilman kokoaikaista sometusta ja puhelimen räpläämistä.
Matkustaa autossa ilman turvavöitä. Pyöräillä ilman kypärää. Käydä kavereiden kanssa keskenään uimassa järvessä 5 kilometrin pyörämatkan päässä. Olla puhelimen tavoittamattomissa. Syödä päivittäin leivän päällä metwurstia, balkania tai muuta makkaraa. Maistaa alkoholia luvan kanssa. Rääkätä kissaa (ikävä kyllä!). Istua tupakansavussa. Kertoa vitsejä, joita nykyään pidetään rasistisina. Polttaa sädetikkuja. Soutaa ilman pelastusliivejä.
Pikkusisaret tyrkättiin ulos isosisarten valvontaan, tai ainakin oletettiin että vahtivat! Kuulen yhtä erään äidin huudon " MIKSI TIINA ON YKSIN PIHALLA?MARKUS! MARKUS!" Tämä Markus oli tuolloin ehkä 10v ja sisko noin 2v... Eihän poikaa kiinnostanut lapsenvahtina olo. Sai muistaakseni kotoarestia.
Itse muistan juoneeni paljon kaakaota. Todella paljon! Ja syöneeni viiliä sokerilla. Kunhan pesin joka ilta hampaat, ei vanhempia kiinnostanut.