Mitä sellaista sait lapsena tehdä, mitä nykypäivän lapset eivät enää saa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luetellaas vähän: saimme olla koulun jälkeen yksin kotona - ei tarvinnut missään iltapäiväkerhoissa ravata.

Koulussa sai leikkiä lumisotaa ja kukkulankuningasta (pesäpallo/jalkapallo) talvisin luistelukentän takana omalla vastuulla. Sinne jos pienemmätkin tuli peeloilemaan ärsyttääkseen ja lumipallosta saivat niin ei auttanut itku opettajalle - opettaja totesi vain, että kaikille on kerrottu että sinne jos menee niin saa heittää ja tulla heitetyksi lumipallolla (muu kyläkoulun pihapiiri oli näistä leikeistä rauhoitettu alue - ihan hyvin toimi käytäntö ja muualla ei heitelty, koska muuten rehtori olisi kieltänyt kokonaan leikin määrä-ajaksi. Ryhmäkuri piti huolen, ettei kukaan heitellyt muualla).

Koulun pihapiirissä oli myös arviolta 25 metriä pitkä ja melko jyrkkä pulkka/perseliukumäki, siellä oli juuria ja kantoja ja puita metsässä. Haavereita sattui silloin tällöin jos esim. "junaa" laskettiin, että useita lapsia liittyy ketjuksi jolla lasketaan alas edessä olevasta kiinni pitäen. Tämäkin oli sallittua omalla vastuulla, kaikille kerrottiin riskit ja vastuut jos sinne menee - ikinä ei kenenkään vanhemmat tehneet paskamyrskyä jos kullannuppua oli siellä sattunut kun itse meni laskemaan. Iltapäivälehtiin ei edes olisi kehdattu varmaan soittaa moisen asian vuoksi.

Lapsi vm 91.

Tässä näkee nää alueelliset erot. Olen saman ikäinen ja minä kyllä ravasin ekan ja tokan luokan siellä ip-kerhossa. Silloin sinne mahtui hyvin tokaluokkalaisetkin. Ja isosiskoni taasen kävi ip-hoidossa (syömässä välipalaa ja tekemässä läksyjä) minua ja isoveljeämme hoitavalla pph:lla, tuli sinne suoraan koulusta päästyään. Ja lumipallojen heitto oli kiellettyä koulussa. 

Sen tosin muistan että kun vaihoin muuton myötä toiseen kouluun 5-6 luokkien ajaksi, niin siellä oli pieni kukkua josta isoilla oli lupa laskea jäämäkeä talvisin alas. Sitäkin kyllä sai tehä vain jos oli ope valvomassa mäen päällä eikä saanut toisten päälle laskea - tosin kyllä niinkin joskus kävi. Vaan laskihan sitä mäkeä kaikki koulun jälkeen valvomattakin sitten...

Tuo Ap vastaa. Joo alueelliset erot varmasti suuria ihan maakunnittain ja niiden sisälläkin olleet tuohon aikaan - itse olen kotoisin keski-suomesta.

Kävin 1-4 luokat pienehkössä kyläkoulussa, siellä oli 1 ja 2 luokat yhdistetty, 3 ja 4 luokat myös. Koulussa oli arviolta 40-50 oppilasta, vahvuudet elivät joka vuosi hieman lähikylien kouluikäisten lasten mukaan. Henkilökuntaa oli koulussa vakinaisesti 3 ihmistä + 1 kiertävä opettaja: pienten luokalla oma opettaja ja isompien luokalla oma opettaja (hän ole myös ns. rehtori vaikkei sellaista titteliä varsinaisesti ollut) + koulun keittäjä/taloudenhoitaja joka myös siivosi koulua (ruoka toki tuli keskuskeittiöltä, mutta jotakin jälkkäreitä saattoi vääntää jne lisäksi) + se kiertävä muutamana päivänä viikossa vieraileva englannin opettaja.

Tuo 3-4 luokkien opettaja oli hyvä tyyppi ja roolimalli lapsille, jämpti ja luotettava mies. Hän pyrki enemmän olemaan kasvattaja kuin jäykkä opettaja, joka piiloutuu roolinsa taakse (niin kuin jotkut moukat vetivät typerää roolia mm. ylä-asteella ja se varsinainen oma persoona puuttuu).  Nuo rajatuilla alueilla lumisodan + kukkulan kuninkaan leikkiminen ja mäenlasku olivat hänen eräs nyanssi opettaa meitä myös yhteiskuntaa ja elämää kohtaan. Annettiin hieman vapauksia ja oikeuksia, ihan niinkuin yhteiskunnassakin saa lisää vastuuta ja vapauksia, sekä oikeuksia kun ikää karttuu. Ei mitään turhan päiväistä pumpulissa kasvatusta, muuten ei ikinä kasva ihmisenä jos jo lapsena suojellaan kaikelta ja ei anneta mitään tehdä.

Tosiaan erot kuntani sisälläkin olivat suuria, kun siirryin 5-6 luokille toiseen ala-asteeseen oli nämä lumisodat ja kukkalankuninkaat kielletty jälki-istunnon nojalla. Kerran istuimmekin koko 14 luokkamme poikaa jälki-istunnossa tästä aiheesta kun palloja oli heitetty ja rehtori nähnyt ikkunasta (rivissä oltiin opettajan huoneen edessä puhuteltavina meidän luokan opettajamme + rehtorin kanssa. Kysyttiin "heititkö?" yksitellen jokaiselta - kun vastasi "heitin" niin sai jälki-istuntolapun kotiin vietäväksi. kaikki myönnettiin asia ja kukaan ei koittanut venkoilla. Muutama luokkamme tyttökin oli mukana, mutta livistivät paikalta kun rehtori tuli hakemaan meidät sisälle puhutteluun ja eivät saaneet jälki-istuntoa).

Muita huomioita: katsoimme lapsina sisarusten kanssa jo melko pieninä kaikkia Bond-elokuvia jne toiminta-elokuvia (vaikka oli k16 tai k18), pelasimme pikkuveljeni kanssa myös aikuisille suunnattuja räiskintäpelejä - mutta ihan normaaleita ihmisiä meistä kasvoi. Nykyään jotkut hössöttää ja kieltää lapsiltaan kaiken, mistä voisi mielensä pahoittaa, pelästyä tai "saada vaikutteita".

Lapsi vm91.

En minä missään eskarissa ollut. Ennen kouluun lähtöä sai kulkea missä halusi päivät pitkät ja pienemmät sisaret kulki mukana.

Vierailija kirjoitti:

Sain viettää hauskan, turvallisen lapsuuden molempien vanhempien ja sisarusten seurassa. Näin 60-luvulla.

Ja tää on nykyään mahdotonta, koska..?

Yksin kulkeminen bussilla, yksin olo kotona, koulun pihalla kiipeiltiin ja oltiin lumisotaa.

Olen kerhoon kävellyt yksin tai pikkusiskon kanssa noin 600metrin päähän yksi, olen ekasta luokasta lähtien mennyt bussilla yksin kouluun, olen alle kouluikäisenä pikkusiskon kanssa pyöräillyt missä sattuu eikä äiti todellakaan tiennyt aina missä me oltiin... Ei tulisi mieleenkään omien lasten kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Olin kesäisin usein mummolassa. Pappa laittoi aina hakemaan tupakkaa ja muutaman kaljan myymäläautolta. Vieläkin muistan sen vihreävalkoisen laatikon missä tupakat olivat. Taisi olla merkkiä Klubi 77. Mummo pyysi tuomaan ruisleipää tai vastaavaa ja sitten sain vielä ostaa itselleni jotain herkkuja. Ekana kesän ostosreissulla taisin olla 7-vuotias. 

Milloin tää tapahtui? Ja missä päin Suomea?

Itse 70-luvun lapsi Pirkanmaalta. En usko, että olisi onnistunut meillä päin.

Nää on kiinnostavia.

Ihan samoja asioita, kuin moni muukin tänne kirjoittaneista. Menin kuusivuotiaana kouluun ja siitä asti heräsin yksin herätyskelloon, kun vanhempani olivat jo töissä. Puin, söin ja menin bussilla kouluun itse. Sama koulun jälkeen: menin kotiin, otin välipalaa, tein koululäksyt ja soitin pianoläksyt. Sitten ehdin vähän leikkiä, ennen kuin vanhemmat tulivat kotiin. Ainoana lapsena oli välillä vähän yksinäistä, mutta siihen tottui.

Kun olin 12-vuotias hoidin 5-vuotiasta serkkuani yksin kesällä muutaman päivän erinäisistä tilanteista johtuen. Kaikki meni hyvin. Tein hänelle ruokaa, ulkoilimme ja leikimme, ja illalla luin hänelle iltasatuja ja nukutin. Sitten vielä luin itse tunnin pari ja kävin nukkumaan. Aamulla soiteltiin aina serkun vanhempien kanssa, mitä aiomme sinä päivänä tehdä.

Sen ajan lapset olivat paljon itsenäisempiä ja heille uskottiin enemmän vastuuta, mutta minä muistan, että vastuusta oltiin myös ylpeitä. 

Sain ostaa suklaatupakkaa. Sitten tuli jokin kielto, yhteiskunnan taholta siis.

Minäkin hain isälle joskus tupakkaa kioskilta. Isä laittoi lapun mukaan, että tupakka tulee aikuiselle. Tämä tapahtui 80-luvun lopulla.

Sain tapella veljieni kanssa ihan rauhassa ja opetella näin puoleni pitämistä. Nythän tervettä tappelua edes sisarusten välillä ei sallita. Minusta kasvoi omanarvontuntoinen nainen, joka on aina pärjännyt palkka- ja muissa nevotteluissa.

Ketjussa paljon tuttuja juttuja. Lisäksi sain ostaa ilotulitteita uudeksi vuodeksi, tarvittiin vain lupalappu vanhemmilta. Ja koska vanhempani eivät olleet paikalla kirjoittamaan lappua, kaverini äiti kirjoitti eikä yhtään kyseenalaistanut asiaa. Saatiin myös kaverin äidiltä kaikenlaista potentiaalisesti räjähtävää, josta sai kyhätä omia "pommeja". Ihme, että sormet ja silmät on edelleen tallella.

Ekaksi muistuu mieleen vähemmän kiva muisto, sain remmillä kintuilleni ja taisinpa saada

takamuksillenikin muutamia eri kertoja....... Tosin en ollut mikään poikkeus, niin saivat kaveritkin ympäri

pitäjää, sehän oli tavallista vielä 1960 luvulla.

Sain myös tehdä kotitöitä useita tunteja joka päivä.

Hoidin lehmiä.

Uitiin ja leikittiin kylän lapset keskenämme, opimme pitämään huolta toisistamme.

Meillä oli vastuuta pienenä jo monista asioista.

Kahvia juotiin aina aamupalalla, ja iltapäivällä pullan kera, kun tulimme koulusta.

Marjassa käytiin koko keski- ja loppu kesä.

Läksin "maailmalle" 16 vuotiaana.

Hain ylä-asteella koulun jälkeen 4v pikkuveljen hoidosta, nykyään tuo ei enää onnistuisi! 

Aloin polttaa kuudennella ja sain tupakat hakemalla ne viereisestä kaupasta sanomalla kassalla että äidin tilille, joskus ollessani ylä-asteella tämä tilisysteemi sitten poistui.  Kerran vedin semmoisella minisuksella puuta päin ja tulin turpa veressä kotiin, äiti vain totesi että " varoisit vähän" .

Siinä vaiheessa vasta alkoi menojeni kyttäminen ja tiukat kotiintuloajat, kun paras ystäväni tuli kasiluokalla raskaaksi! Tosin sekin oli tapahtunut omassa huoneessa, keskellä päivää että siinä mielesssä äitini varotoimet valuivat hukkaan :D

Seistä käytävällä kaukoliikenteen bussissa. Joskus nuorena jopa nukuttiin käytävällä ja kuka missäkin (matkat Lappiin).

Nykyään vöissä.

   Tiina

p.s. Myös henkilöauton takapenkillä olimme miten sattuu, ei ollut vöitä sielläkään. Mutt asinne vyöt tulivat paljon aiemmin.

Milloinhan juniin vyöt?

ohis: Tulevaisuuden lapset voivat kertoa, että ovat olleet mönkijän kyydissä, jossa ei ollut turvakaarta.

Olen vakuuttunut, että ne kielletään hyvin pian. Vaan moniko ihminen ehtii menettää henkensä ennen sitä.

  TerttuPerttu

p.s. Kypärä on yhtä tyhjän kanssa, jos jää kaatuvan mönkijän alle. Mönkijät kaatuvat epätasaisessa maastossa herkästi. Tasaisessakin, jos on uria tms. ja koettaa kääntää samalla. (Auton hattuhyllylläkin matkustaminen oli aikoinaan ehkä turvallisempaa kuin nämä nykyiset mönkijät ilman turvakaarta).

En ymmärrä, miten markkinoille on sallittua tuoda/saattaa myyntiin mönkijöitä ilman turvakaarta.

Montako kuolemantapausta vielä tarvitaan, että asiaan tulee muutos?

Muistan 90-luvun alusta moniakin hetkiä kun sain olla kotona yksin. Olin silloin 3-5v. Tulin itsenäisesti päiväkodista kotiin ja kotona pistin VHS-kasetilta lastenohjelmia pyörimään. Jossain vaiheessa sitten äiti tuli kotiin.

Joskus iski mielenkiinto katsella mitä aikuisten VHS-hyllyssä on ja taisinkin olla vain 5v kun katsoin Uhrilampaat ensi kertaa. Alakouluikäisenä löysin isän pornot ja katselin niitä ihmeissäni :D

Heti ensimmäisenä tulee mieleen kun 60-luvulla lapsena sain tehdä kotitöitä ja ottaa pikkuhiljaa lisää vastuuta asioista itselleni. Pääsin heti kaupalle töihin 15 vuotiaana ja heti 18 vuotiaana lähdin raksalle. Nykyään ei taida moinen niin vain onnistua kun on kaikenmaailman kortteja ynnämuuta byrokraattisia jarruttimia. Elämä oli muutenkin tuolloin yksinkertaisempaa.

Harrastaa ampumahiihtoa ala-asteella koulussa. Ei taitais enää käydä päinsä. Vitsinä ehdotettiin kouluampumisjuttujen ollessa kuumimmillaan opettaja-äidillemme, että voisi tuoda vanhan lajin takaisin vanhaan kouluumme. 

Kuljettaa 6v pikkusiskon päiväkotiin fillarin tarakalla itse yläasteelle mennessäni. Ei ollut kypäriä ja tämä tapahtui 80-luvulla Porin keskustassa.

Sain ajatella että minulla on sukupuoli. 2000-luvun lapsi olen