Mitä sellaista sait lapsena tehdä, mitä nykypäivän lapset eivät enää saa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eskarimatkat kuljettiin ilman  vanhempia/saattajaa. Minullakin oli 3 km matkaa.

Miten tämä eroaa nykypäivästä?

No ei enää eskarilaiset saa yksin kulkea. Se on lasun paikka jos eskari-ikäinen tulee ilman saattajaa paikalle. Ja ei myöskään päästetä kotiin ilman vanhempia tai vanhempien ilmoittamaa saattajaa- kuka tahansa saattajaksi ei siis käy.

Vierailija kirjoitti:

Kulkea yksin bussilla kouluun, käydä uimahallissa, kulkea omassa kaupungissa yksin, olla yksin kotona, käydä harrastuksissa yksin, käydä pihalla yksin.

Kyllä meillä kaupungissa oma 10-v ja kaikki hänen kaverinsa saa tehdä näitä. Bussilla osa kulki jo ekaluokkalaisia ja viimeiset kolmasluokkalaisilla, uimahalliin ikäraja 9-v ja kaikki näyttävät kulkevan harrastuksiin yksin bussilla/kävellen.

Vierailija kirjoitti:

Kiipeillä puissa, käyttää työkaluja majan ym rakentamiseen, fillaroida ilman kypärää, kiipeillä isoissa kiipeilytelineissä ja köysissä (koulun pihalla, nykyisin ne on poistettu vaarallisina), leikkiä ladoissa ja ulkorakennuksissa, matkata farmariauton takakontissa, matkata traktorin lavalla... jne.

Samat jutut sallisin jos olisi lapsia. Nykyään vanhemmat ja yhteiskunta ovat liian ylisuojelevia.

Tämä. Ehdottomasti tämä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eskarimatkat kuljettiin ilman  vanhempia/saattajaa. Minullakin oli 3 km matkaa.

Miten tämä eroaa nykypäivästä?

Ainakaan meidän eskaristamme lapsi ei liiku mihinkään ilman aikuista saattajaa, vaikka asuisi viereisessä talossa!

Tupakan ostaminen äidille (kera Nyyrikin tai Perjantain, äiti tykkäs lukea noita ja minua hiukan hävetti kun kioskissa oli myymässä tuttuja). Olin teini-ikäinen.

Uimassa käytiin ilman vanhempia, vaikkei niin hyvin osattukaan. Vanhemmat oli töissä, eikä ne muutenkaan olisi tulleet vahtimaan. Kerran soudeltiin kaverin kanssa Vanajavedellä Mierolasta Aulangolle. Pelastusliivit? no en ollut varmaan sellaisia nähnytkään! Onneksi ei jääty vesibussien laineisiin sillä soutuveneellä.

Vein myös uimaan pyöräni kyydissä välillä kolmeakin pikkulasta, takana istui sukulaistyttö ja hänen kaveririnsa, edessä senaikaisessa "istuimessa" pienin porukasta. Oli aika turvaton häkkyrä se edessä oleva, ei nykyään kukaan vanhempi antaisi lapsen istua sellaisessa, varsinkaan kun kyydissä oli kaksi muutakin. Mutta ei kaaduttu ja uimareissustakin selvittiin hengissä. 

Ja näin joulun alla tulee mieleen se, kun tehtiin kynttilän kanssa kuvia, eli siis tiputettiin palavasta kynttilästä steariinia lehdessä oleville kuville. Näin saatiin hienoja kopioita, ainakin meidän mielestä. Ehkä tätä nyt ei ihan tehty yksin kotona, mutta olisi siinä voinut äkkiä lehti syttyä tuleen, tai tukka, vaatteetkin. Muistan sen asunnon, missä asuimme ja olin silloin 7-8-vuotias. En kyllä suosittele tätä askastelua, vaikkei meillä koskaan mikään syttynyt. Ei joulukuusikaan, jossa aidot kynttilät aina; ahdas koti, lapsia, koiria, kissoja. Mutta aina oli joku aikuinen paikalla kun kuusessa paloivat kynttilät. Luulisin ainakin...Mietin noita kissoja kun oma kissa halusi heti kiivetä kuuseen, mutta lapsuuden kissat olivat ulkokissoja maalla, eli kävivät kotona sisällä lähinnä nukkumassa ja syömässä ulkoruuan lisäksi jotain.

Unohtui vielä junaradan käyttäminen koulumatkaan. Tosin se ei taatusti ollut sallittua, en ainakaan usko. Oikaisi vaan kovasti, ja oltiinhan me tarkkoina ja syöksyttiin heti sivuun kun juna näkyi edessäpäin.

Telkasta katsottiin ihan kaikkea mitä aikuisetkin. Johtui myös asunnon pienestä koosta ja nukuimme television vieressä. Tykkäsin kovasti mm. Lahjomattomista. Pikkusisko katsoi myös vaikkapa Twilight Zonea ja Louvren kummitusta, eikä hänellekään kai mitään pelkotiloja jäänyt.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin lapsi (85 syntynyt) niin oli ihan ok, että lähdimme lapsiporukalla pyörällä uimaan. Nuoremmat lapset naapurustosta pyörän tarakalle eikä mitään kypäriä ollut saati aikuista valvomassa.

Sama juttu s.1965. Fillareilla mentiin varvikset jalassa, kamat kaupan muovipussissa.

Maalla oli ihan yleistä, että mopolla ja vanhoilla autoilla alaikäiset ajoivat jäällä, hiekkakuopassa ja pellolla.

Naapurityttö ratsasti ilman satulaa ja kypärää työhevosilla.

Illalla oltiin ulkona ja rakennettiin lumilinnaa, sinne laitettiin kynttilöitä palamaan.

Kaivosta otettiin ämpäriin köyden avulla vettä, tosin siitä varoiteltiin ettei saa kurotella.

Samoin lähteestä, nyt aikuisena kyllä tuntuu, että aika vaarallista, koska lähde saattoi olla isokin, jos sinne olisi pudonnut niin sinne olisi jäänyt.

Eläimiä lapset hoitivat ja jotkut lypsivät lehmiä.

Minulle on jäänyt mieleen kun lapsena oltiin perunamaalla naapurissa.

Aikuiset saivat pienen palkan, mutta lapset eivät mitään, vaikka koko päivän siellä olivat omalla osuudella osallistumassa.

Synnyin vuonna 1981. Sain kulkea jo joskus 8-9 vuotiaana kesälomilla pitkin kyliä kaverien kanssa tai yksin tuntikausia, joskus jopa aamusta iltaan ilman, että kukaan oli huolissaan siitä, missä olin tai ainakaan sitä ei minulle paljastettu sitä huolta. Vanhemmat olivat suurimman osan lomastani töissä ja usein jäin nukkumaan, kun he lähtivät tai jos olikin hereillä, niin minulle sanottiin vain, että "Äiti/isä lähtee nyt töihin, pidä huolta itsestäsi, jääkaapissa on ruokaa. Hei hei, tulen kotiin viideltä". Minulla oli rannekello ja tunsin kai jo silloin kelloa ainakin sen verran, että osasin olla kotona samoihin aikoihin kuin vanhemmat. Kun tuli nälkä, kävin syömässä kotona, joskus söin kaverien kotona samoin kun hekin joskus meillä ja erityisesti vanhempana kävin ostamassa kaupasta ostamassa ruoan sijasta esim. karkkia, jäätelöä, limsaa tai perunalastuja. Kännyköitä ei tietenkään ollut että vanhemmat olisivat voineet soittaa päivällä minulle tai minä heille. Ei kuitenkaan mitään pahempaa tapahtunut, joskus joku sai pieniä haavoja tai naarmuja ja mustelmia, ne paranivat ilman että täytyi käydä ensiavussa tai muussa sellaisessa paikassa. Aina vanhemmat eivät edes saaneet kaikista vammoista tietää, opin hoitamaan haavojakin jo melko pienenä itse. Nykyaikana jos lapsi saisi kuljeskella ja elää yhtä vapaasti kuin minä, niin hänet luultavasti otettaisiin huostaan, koska ajateltaisiin, että vanhemmat eivät huolehdi hänestä tarpeeksi. Minusta kyllä huolehdittiin mutta samalla opin pitämään itse itsestäni jo melko pienenä.

Sama meno meillä ei kukaan tiennyt missä oltiin ja mitä tehtiin.

Havukoskella vantaalla vietin lapsuuteni.

Ruoka-aikana piti olla kotona ja illalla oli joku kotiin tuloaika.

Joskus koulumatkat saattoivat venyä,samoin talvella laskettiin tai pelattiin lätkää yötä myöten,ei ollut kypäriä tai mitään muutakaan.

Joskus n:10v eteenpäin ikäisenä lähetettiin mummolaan maalle kesäisin,junalla seinäjoelle ja sieltä dösällä loppumatka.

Mökillä oltiin serkukset keskenään ajettiin veneellä alkuun soutuvene+4hv ja sitten kun saatiin jollain vedettyä käyntiin 20hv pulpettivene.

Teineinä rällättiin autoilla maalla.

Ym.ym.ym.

Ihme on kyllä ettei sattunut ikinä mitään vakavampaa.

Sai leikkiä "kuka pelkää mustaa miestä" -leikkiä.

Eikö eskari ikäistä voi oikeasti laittaa kulkemaan itse?

Meiltä on 1km matkaa ja 1 tien ylitys.

Minä olen syntynyt -82 eikä kyllä lapsena saanut ilman aikuista uimarannalle lähteä. Ehkä joskus yli 12-vuotiaana sai.

Vierailija kirjoitti:

Kulkea yksin bussilla kouluun, käydä uimahallissa, kulkea omassa kaupungissa yksin, olla yksin kotona, käydä harrastuksissa yksin, käydä pihalla yksin.

:D Ja näitäkö ei muka nykylapset saa tehdä??

Vierailija kirjoitti:

Hoitaa 8v iässä alle vuoden ikäistä pikkusiskoa 3-4 tuntia päivässä, kun äiti oli töissä. Kahdestaan oltiin kotona ja ihan tervejärkinen tuosta pikkusiskosta tuli.

No huhhuh.

Synt 1984 maaseudulla. aika paljon kaikkea mitä ei varmaankaan enää nykypäivän lapset saa tehdä. Kesäöinä kukuttiin ulkona aamuyöhön asti veljen kanssa kunnes isä tuli karjumaan ovelta että nyt sisään tai jäätte ulos yöksi. Lehmille kannettiin heinää ja jauhoja heti kun vaan jaksoi hankoa ja ämpäriä nostaa. Fillareilla järvelle uimaan ja joskus sitten kotiin, ei ollut kännyköitä eikä kelloja eikä vanhemmat edes tienneet missä mentiin. autoilla ajettiin pellolla, metsässä ja talvisin jäällä, naapurin lasten kanssa keskenämme, ilman aikuisia. Traktoria ajoin eka kerran seitsemänvuotiaana mutten meinannut jaksaa jarrua painaa kun olin niin kevyt ja pieni itse ja poljin iso ja raskas :D vähän isompana kävin koulukavereilla ja käveltiin ja pyöräiltiin toistemme luo 3 -10 km matkoja kesät talvet ilman taskulamppuja tai puhelimia. Hevostallille jäätiin koulun jälkeen taksin kyydistä, ei tietenkään rahaa ollut ratsastustuntiin mutta kunhan puuhailtiin, joskus jouduttiin odottamaan sateessa ulkona kyytiä kotiin kun kenenkään vanhemmat eivät muistaneet tulla hakemaan (tai luulivat että joku muu hakee) mitään eväitä tai välipaloja ei tietenkään ollut, syötiin palasokereita tallin kahvikaapista.

Aloituksesta sai sen käsityksen että haetaan positiivisia asioita joita nimenomaan SAI tehdä, toisin kuin nykyään. Mutta moni on kommentoinut ei-niin positiivisia asioita joita joutui tekemään....

Ajoin n. 8-vuotiaana traktorilla heinäpellolta tienvarteen kauppa-autolle ja ostin heinäntekoporukalle Kilta-pussin ja sätkäpaperia, kauppa-autokuskin myhäillessä.

Riippuu varmaan aika paljon perheestä, että mitä sai/saa tehdä. Minäkin kävin uimataidottomana uimarannalla ilman aikuista tai ketään itseäni vanhempaa. Olen syntynyt -82.

Hoidin 6-vuotiaana 1- ja 2-vuotiaita veljiäni vanhempien ollessa peltotöissä. Äiti kävi tasatunnein tsekkaamassa. Nyt kun tuttavapiirin 6-vuotiaita katselee, niin ei voi kuin ihmetellä, mitä vanhempieni päässä tuolloin liikkui.