Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä sellaista sait lapsena tehdä, mitä nykypäivän lapset eivät enää saa?
10.12.2017 |
Kun olin lapsi (85 syntynyt) niin oli ihan ok, että lähdimme lapsiporukalla pyörällä uimaan. Nuoremmat lapset naapurustosta pyörän tarakalle eikä mitään kypäriä ollut saati aikuista valvomassa.
Kommentit (196)
Vierailija kirjoitti:
Hoitaa 8v iässä alle vuoden ikäistä pikkusiskoa 3-4 tuntia päivässä, kun äiti oli töissä. Kahdestaan oltiin kotona ja ihan tervejärkinen tuosta pikkusiskosta tuli.
Yleensä hoidettavasta tuleekin tervejärkinen, mutta hoitajasta taas ei.
Pystytkö koskaan heittäytymään vapaalle? olemaan niin että et ota aioita hoitaaksesi ja "kontollesi" ?
pystytkö olemaan kannattelematta muita ihmisiä lähelläsi? Vievätkö he usein sinulta energiaa?
jos olet parisuhteessa niin onko se tasapuolinen vai oletko siinäkin "hoivaaja" ?
Jos et niin olet harvinaisen onnekas!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin nykyään lapsilla on vapaampaa kuin ennen, mistä äitini jaksaa jatkuvasti valittaa. Itse valitan jatkuvasti siitä miten paljon lapsena minulla oli kaiken laisia sääntöjä ja rajoituksia kuten kaikkeen piti pyytää lupa (jopa vessassa käyntiin), vanhempia piti totella kaikessa, vanhempia vastaan ei saanut sanoa mitään, puihin ei saanut kiivetä, ei saanut juoksennella ja meluta, ei saanut tulla mistelmia,sekä paljon muuta sellaista. Jos taas sitten ei totellut raahattiin nurkkaan häpeämään tunniksi ja jos ei tunnin seisoskelun jälkeen pyytänyt anteeksi niin sitten pakotettiin kahdeksi tunniksi pimeään komeroon istumaan. Nykyään kukaan aikuinen tuskin tekee nykyään tuollaista lapsilleen?
Tunniksi nurkkaan tai kahdeksi tunniksi komeroon? Eihän sellainen ole tervettä minkään aikakauden kasvattamisessa. Vanhempasi olivat julmia. Kai itse ymmärrät sen? Jos olisi pakko käyttää komerorangaistusta tai nurkkaa, viisi minuuttia olisi sopiva aika. Mutta mielestäni etenkin tuo komero on aivan sairas juttu.
Nurkka oli ok (oma kokemus ja muistan myös perustelut), mutta komeroon ei ole laitettu. Olisin varmaan pyörtynyt kauhusta, on sen verran tuota suljetun paikan kammoa.
Uimme kuopassa joka oli keväisin täynnä vettä, söimme savea, lauantaisin veljen yllytyksestä laitoimme alushousut täyteen hiekkaa. Ei kai olisi saanut mutta äiti ei uupumukseltaan jaksanut komentaa.
Saimme ilmaista mielipiteemme, vasta myöhemmin opin ettei voi sanoa ihan suoraan olevansa eri mieltä.
Hyvä ketju, kiitos aloittajalle! :)
Olen syntynyt v. 1961.
-Polkupyörällä tietty ajettiin ilman kypärää, koska niitä ei ollut.
-Autossa oli vain harvoin turvavyöt, eikä niitä kukaan käyttänyt.
-Melottiin ja veneiltiin ilman kelluntaliivejä, ei ollut käytössä kellään
- Käytiin vaarallisissa paikoissa uimassa ilman valvontaa, uin joen ylikin ja virta oli viedä
- Annettiin maistaa alkoholia, minusta ei tullut juoppoa :D
- Kuljin yksin ja kävellen joka paikkaan, kouluun jo ekaluokasta
- Isompana liftattiin pidempiä matkoja
- potkukelkalla ajeltiin jääkeleillä tiellä ja jätettiin kelkat autotienvarteen odottamaan kotimatkaa, kukaan ei varastanut kelkkoja eikä pyöriä
- olin myöhään kavereilla ja kuljin pimeässä ilman valoja pitkiäkin matkoja
- Ei ollut kotiintuloaikoja
Kaikki tämä edellä mainittu johtui kyllä siitä, että lapsia oli paljon eikä vanhemmat jaksaneet juurikaan huolehtia meistä tai stressata asioilla, millä ennenkään ei oltu stressattu.
Kypärää ei käytetty kuin jääkiekossa. Pyöräily, tavallinen luistelu, laskettelu, ei kypärää. Naapurin setä ajoi mopoakin ilman kypärää vaikka se taisi olla jo kasarin alussa lakisääteinen.
Koulutaksissa sullottiin tavalliseen 5-paikkaiseen Mersuun ainakin kahdeksan lasta, tätä oli vielä 89 kun olin yhdeksännellä. Olin vanhin joten istuin alimmaisena ja pari ekaluokkalaista sylissä. Etupenkkiläinen sai istua yksinään ja takana oltiin kahdessa kerroksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä edelliseen (olen vm -61)
- edellisten kirjoittajien muistutellessa, että kirjastossa kävin yksin, lainasin mitä halusin. Kukaan ei valvonut kirjallisuuden laatua
- koulussa kiusattiin ja tultiin kiusatuiksi. Jotkut pojat käpälöivät, ja nykyään tästä nousisi kova metakka seksuaalisena ahdisteluna. Käpälöintiin vastattiin vetämällä poikaa turpiin, jonka jälkeen käpälöinti loppui. Opettajille ei uskallettu kertoa ahdistelusta
- joutui lapsenvahdiksi jo pienenä sukulaisille. 15-vuotiaana hoidin kolmea lasta koko kesän eikä kukaan kyseenalaistanut omia taitoja. Siitä sai taskurahaa, joilla ostin itselle vaatteet.
- leikittiin paikoissa, jotka nykyään kiellettyjä, kuten juna-asemalla, teillä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olla ulkona iltamyöhään luistelemassa ja leikkimässä kavereiden kanssa, olla yksin kotona, lähteä yksin bussilla kaupunkiin päiväksi (ja tulla äidin kyydillä kotiin, kun hän pääsi töistä), mennä uimaan kavereiden kanssa. Ei meitä kukaan valvonut ja pöljyyksiähän me välillä tehtiin, mutta tuurilla kukaan ei hukkunut tai jäänyt junan alle ja omia lapsia valvotaan vähän paremmin, että ne ei esim. pääse luistelemaan maaliskuun lopussa järven jäälle.
Sain hakea äidin tilille kaupasta tupakkaa, sain juoda aamuisin kahvia, sain pyöräillä kaveriporukalla viiden kilometrin matkan uimarannalle ilman että kellään oli kypärää tai mukana oli aikuisia, sain nukkua teltassa kerrostalon pihalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
- leikittiin paikoissa, jotka nykyään kiellettyjä, kuten juna-asemalla, teillä jne.
Leikkii noissa lapset yhä. Nythän on suorastaan villitys ala-aseikösillä juosta tiellä auton eteen ja oottaa kunnes auto on melkein kohalla ja juosta altapois. Ja junaratojen varsille mennään ottamaan instagrammiin hurjia kuvia...
Tuskin ne sinunkaan päivinäsi oli sen sallitumpia leikkipaikkoja kuin nykyään, suhtautuminen vain oli vähän eri tasoista.
No huh, vaikka mitä! Eskarista kävelin yksin kotiin ja koska minulla oli vaikeuksia avata ovea, jättivät vanhemmat parvekkeen oven auki ja menin sitä kautta. Noin kolmannesta luokasta lähtien rymyttiin kavereiden kanssa ulkona iltamyöhään ja vanhemmat luottivat siihen, että kyllä routa porsaan kotiin ajaa. Talvisin laskettiin jyrkkää mäkeä minisuksilla ja muina vuodenaikoina ajettiin pyörällä yksi kaveri tarakalla ja toinen ohjaustangolla, eikä kypärää kenelläkään. Kirjastosta hain kirjoja, jotka eivät olleet lasten silmille ja lähikaupasta äidin tilille kaljaa. Autoissa ei ollut turvavöitä ja pieni koiramme lenteli äkkijarrutuksissa hattuhyllyltä milloin kenenkin niskaan.
Muistelen lapsuuttani lämmöllä, vaikka välillä ihmettelenkin miten selvittiin hengissä!
Vm.80
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitaa 8v iässä alle vuoden ikäistä pikkusiskoa 3-4 tuntia päivässä, kun äiti oli töissä. Kahdestaan oltiin kotona ja ihan tervejärkinen tuosta pikkusiskosta tuli.
Aivan sairasta.
Kerro ihmeessä, mikä olisi ollut vaihtoehto.
Päiväkoti, perhepäivähoitaja, au pair tai kotiin palkattu lastenhoitaja.
Tai kotona oleva vanhempi.
Nykyään, kun lukee kuvauksia kasarilasten lapsuudesta saa vaikutelman että vanhemmilla ollut elämänhallinta hukassa ja voimakasta välinpitämättömyyttä, vaikka niin ei tietenkään ollut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain ajaa autoa jäätiellä ensin sylissä (ohjata) ja kun ylsin polkimille niin kokonaan. Myös marjassa rallattiin autolla metsäteillä.
Olen vm. 82. Olin ekaluokan jälkeen kesäisin välillä kotona muutamia tunteja yksin, kun vanhemmat eivät saaneet lomia tietenkään koko kesän ajaksi, eikä isovanhemmat voineet aina hoitaa. Jääkaapissa oli ruokaa valmiina, mitä piti lämmittää. Oli myös pieniä kotitehtäviä (kuten tiskikoneen tyhjääminen) mikä piti tehdä ennen kuin sai laittaa avaimen kaulaan (tätäkään ei varmaan nykyään harrasteta, ettei lapsi hirttäydy kiipeillessään) ja painua pihalle. Kännyköitä ei ollut, joten kukaan ei saanut kiinni mistään. Vanhempien piti vain toivoa, että lapsi tulee näyttäytymään jossain vaiheessa. Olin 7v kun mentiin saman ikäisen kaverin kanssa fillarilla kaksistaan rannalle uimaan kesäisin koko päiväksi, ilman luvan kysymisiä tai valvontaa.
Turvavyöt oli kyllä meillä käytössä autossa aina ja siitä pidettiin kiinni, että auto ei liiku ennen kuin vyöt on kiinni. Hyvä tapa, juurtunut itselle selkäytimeen saakka.
iiavana kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitaa 8v iässä alle vuoden ikäistä pikkusiskoa 3-4 tuntia päivässä, kun äiti oli töissä. Kahdestaan oltiin kotona ja ihan tervejärkinen tuosta pikkusiskosta tuli.
Yleensä hoidettavasta tuleekin tervejärkinen, mutta hoitajasta taas ei.
Pystytkö koskaan heittäytymään vapaalle? olemaan niin että et ota aioita hoitaaksesi ja "kontollesi" ?
pystytkö olemaan kannattelematta muita ihmisiä lähelläsi? Vievätkö he usein sinulta energiaa?
jos olet parisuhteessa niin onko se tasapuolinen vai oletko siinäkin "hoivaaja" ?
Jos et niin olet harvinaisen onnekas!
Tuo kertomasi "minusta tuli ikuisesti hoivaaja" on vasta 2010-luvulla keksitty mantra. Vielä 1970-luvulla oli ihan normaalia, että isommat sisarukset tai serkut katsoivat pienempien perään eikä siitä kukaan traumoja saanut. Se kuului sellaiseen normaaliin laumassa elämiseen, että jokainen teki oman osansa, että mentiin eteenpäin.
Parisuhteessa olen kaikkea muuta kuin hoivaaja! Päinvastoin, olen monia palstalaisia huomattavasti itsenäisempi ja tasa-arvoisempi. Enkä ole - päinvastoin kuin seuraavaksi oletat - ajautunut suhteisiin, joissa joudun hoivaajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitaa 8v iässä alle vuoden ikäistä pikkusiskoa 3-4 tuntia päivässä, kun äiti oli töissä. Kahdestaan oltiin kotona ja ihan tervejärkinen tuosta pikkusiskosta tuli.
Aivan sairasta.
Kerro ihmeessä, mikä olisi ollut vaihtoehto.
Päiväkoti, perhepäivähoitaja, au pair tai kotiin palkattu lastenhoitaja.
Tai kotona oleva vanhempi.
Kuten jo kerroin, ei ollut päiväkoteja, ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta. Lisäksi se palkattu lastenhoitaja olisi ollut aika lailla mielenkiintoinen "hankinta" siinä tilanteessa, kun pakko lähteä töihin tuli 5 minuutin varoitusajalla.
Vierailija kirjoitti:
Eskarimatkat kuljettiin ilman vanhempia/saattajaa. Minullakin oli 3 km matkaa.
Miten tämä eroaa nykypäivästä?
Olen suntynyt 92, eli ei siitä lapsuudesta ole edes hirveän pitkä aika mutta silti on asiat muuttunut paljon.
6 vuotiaana kävelin aina eskariin itse ja silloin sain ensimmäiset kotiavaimet sen varalta jos äiti ei vielä ollut kotona kun palasin.
16 vuotiaana mut jätettiin kuukaudeksi yksin kotiin kun en halunnut olla koko kesää mökillä.
Alue: Aihe vapaa
Totta. Moni asia on ollut oikeasti vaarallista. Mutta itseäni hämmästyttää, että nuoret kuitenkin nykyään selviytyvät aika hyvin, jos he eivät lapsena ole "saaneet" niin tehdä.