Lue keskustelun säännöt.
Anoppi kantaa meille miehen lapsuuden tavaroita
07.12.2017 |
Siis tilanne on se, että anoppi joka kyläilyllä tuo jotain miehen lapsena askartelemia juttuja tai kehystettyjä lapsuuskuvia miehestä. Ollaan sanottu ettei haluta mitään ylimääräistä roinaa kaappeihin, mutta "pitäähän sitä muistoja olla." on anopin vastaus.
Heitänkö vaan suoraan roskiin?
Omienkin lasten askartelut täyttää jo kaapit! Mitä sinä tekisit?
Kommentit (126)
Paras on muistaa lapsenlapsia raha(sto)lahjalla. Ja mielellään että sen saa käyttöön vasta aikuisena, niin ei mene krääsään. Ellei sitten ole perheellä ole tiukkaa rahasta, jolloin tarvitaan heti jotain käyttötavaraa. Silloin vanhemmat varmaan osaisivat sanoa, mitä lapsi tarvitsisi tai haluaisi. On turhauttavaa saada tavaroita, mille ei ole suurempaa käyttöä, kun samalla rahalla olisi voinut saada jotain oikeasti mieleistä tai tarpeellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodin tapahtumassa lapset ja vanhemmat tekivät yhdessä savesta tuikkukipon. Yksi äiti kovaan ääneen toitotti että tätähän ei sitten todellakaan viedä meille kotiin, ihan hirveä! Voidaan mummille viedä kiäh kiäh!
Antoipa itsestään todella hyvän kuvan, varsinainen kannustava äiti.Tuli vain tästä keskustelusta mieleen.
Ap. Ne tavarat ei ole sun. Näpit irti. Lapsistasi voisi olla kivaa pitää muistoja isäsi lapsuudesta. Heille niissä voi olla tunnearvoa, ei tietenkään sinulle. Miehesikin voi joskus surkutella että ex-vaimo heitti aikoinaan höyryspäissään kaikki lapsuudenmuistot roskiin.Konmarita omat juttusi pidä näppisi erossa muiden tavaroista!
Jo aloitusviestissä sanoin että ymmärrän omien lapsien askartelujen säästämisen. Miksi mies valehtelee että haluaa ne heitettäväksi roskiin jos ei halua? Onpa kummallista!
Onko sinun miehesi lapsi? Hän osaa heittää roskiin mitä haluaa ilman sinun puuttumistasi. Ja hänellä on oikeus säilyttää kodissaan tavaraa, jota sinä et haluaisi.
Joten anna miehen huolehtia asiasta, ja unohda koko juttu.
Kysyin miten saamme anopin lopettamaan, en sinun mielipidettäsi siitä että kaikki roina on vaan otettava ja säilytettävä, kiitos vaan.
Mutta kun sinunkaan mielipiteesi tässä ei ratkaise, vaan miehesi. Joten sinun ei tarvitse saada anoppia lopettamaan. Miehesi osaa kyllä hoitaa asian äitinsä kanssa miten itse haluaa, jos on täysivaltainen aikuinen ihminen.
Mitäkö tekisin? Ehdottaisin miehelle, että hän sopii äitinsä kanssa yhden viikonlopun, jolloin menee äidilleen, käyvät yhdessä läpi kaikki miehen vanhat tavarat, mies lajittelee tavarat säästettäviin ja hävitettäviin ja kotiin lähtiessään vie hävitettävien laatikon roskiin ja säästettävien laatikon tuo teille.
Vierailija kirjoitti:
Sano miehelle, että hävittää sen mitä ei tarvi. Ja tekee sen heti.
Yleensäkin, jos miehellä on äiti joka tunkee asioineen, kyllä se on miehen asia pistää rajat. Muuten voi muuttaa äitinsä luo takaisin.
Ei voisi sitä selvemmäksi tehdä - mies olkoon minun tossuni alla!!!
Minulla on paljon mummoltani ja vanhemmiltani saatuja astioita ja koriste-esineitä. Jos mieheni alkaisi niistä valittaa tai vaatia hävittämistä niin nostaisin kyllä metelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tehnyt ihan saman, eli vienyt aikuisten lasten lapsuuden roinat heille ja sanonut, etten enää halua näitä säilyttää, tehkää, mitä haluatte.
Ei ongelmia!
Tuo ei olisikaan ongelma jos alusta asti olisi selvää ettei kukaan loukkaannu jos heitämme ne suoraan roskiin, mutta joukossa on jotain hopeakehyksiä mihin on kaiverrettu miehen mitat syntymässä jne. Tuskin on tarkoittanut roskiin heitettäväksi.
Missä omat kummilusikkasi tai kummikehykeesi ovat? Roskissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodin tapahtumassa lapset ja vanhemmat tekivät yhdessä savesta tuikkukipon. Yksi äiti kovaan ääneen toitotti että tätähän ei sitten todellakaan viedä meille kotiin, ihan hirveä! Voidaan mummille viedä kiäh kiäh!
Antoipa itsestään todella hyvän kuvan, varsinainen kannustava äiti.Tuli vain tästä keskustelusta mieleen.
Ap. Ne tavarat ei ole sun. Näpit irti. Lapsistasi voisi olla kivaa pitää muistoja isäsi lapsuudesta. Heille niissä voi olla tunnearvoa, ei tietenkään sinulle. Miehesikin voi joskus surkutella että ex-vaimo heitti aikoinaan höyryspäissään kaikki lapsuudenmuistot roskiin.Konmarita omat juttusi pidä näppisi erossa muiden tavaroista!
Jo aloitusviestissä sanoin että ymmärrän omien lapsien askartelujen säästämisen. Miksi mies valehtelee että haluaa ne heitettäväksi roskiin jos ei halua? Onpa kummallista!
Onko sinun miehesi lapsi? Hän osaa heittää roskiin mitä haluaa ilman sinun puuttumistasi. Ja hänellä on oikeus säilyttää kodissaan tavaraa, jota sinä et haluaisi.
Joten anna miehen huolehtia asiasta, ja unohda koko juttu.
Kysyin miten saamme anopin lopettamaan, en sinun mielipidettäsi siitä että kaikki roina on vaan otettava ja säilytettävä, kiitos vaan.
Mutta kun sinunkaan mielipiteesi tässä ei ratkaise, vaan miehesi. Joten sinun ei tarvitse saada anoppia lopettamaan. Miehesi osaa kyllä hoitaa asian äitinsä kanssa miten itse haluaa, jos on täysivaltainen aikuinen ihminen.
Kyllä minulla on sanavaltaa siihen miltä kodissamme näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tehnyt ihan saman, eli vienyt aikuisten lasten lapsuuden roinat heille ja sanonut, etten enää halua näitä säilyttää, tehkää, mitä haluatte.
Ei ongelmia!
Tuo ei olisikaan ongelma jos alusta asti olisi selvää ettei kukaan loukkaannu jos heitämme ne suoraan roskiin, mutta joukossa on jotain hopeakehyksiä mihin on kaiverrettu miehen mitat syntymässä jne. Tuskin on tarkoittanut roskiin heitettäväksi.
Missä omat kummilusikkasi tai kummikehykeesi ovat? Roskissa?
Kummilusikat vanhemmillani ihan käytössä, mitään kehyksiä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodin tapahtumassa lapset ja vanhemmat tekivät yhdessä savesta tuikkukipon. Yksi äiti kovaan ääneen toitotti että tätähän ei sitten todellakaan viedä meille kotiin, ihan hirveä! Voidaan mummille viedä kiäh kiäh!
Antoipa itsestään todella hyvän kuvan, varsinainen kannustava äiti.Tuli vain tästä keskustelusta mieleen.
Ap. Ne tavarat ei ole sun. Näpit irti. Lapsistasi voisi olla kivaa pitää muistoja isäsi lapsuudesta. Heille niissä voi olla tunnearvoa, ei tietenkään sinulle. Miehesikin voi joskus surkutella että ex-vaimo heitti aikoinaan höyryspäissään kaikki lapsuudenmuistot roskiin.Konmarita omat juttusi pidä näppisi erossa muiden tavaroista!
Jo aloitusviestissä sanoin että ymmärrän omien lapsien askartelujen säästämisen. Miksi mies valehtelee että haluaa ne heitettäväksi roskiin jos ei halua? Onpa kummallista!
Onko sinun miehesi lapsi? Hän osaa heittää roskiin mitä haluaa ilman sinun puuttumistasi. Ja hänellä on oikeus säilyttää kodissaan tavaraa, jota sinä et haluaisi.
Joten anna miehen huolehtia asiasta, ja unohda koko juttu.
Kysyin miten saamme anopin lopettamaan, en sinun mielipidettäsi siitä että kaikki roina on vaan otettava ja säilytettävä, kiitos vaan.
Mutta kun sinunkaan mielipiteesi tässä ei ratkaise, vaan miehesi. Joten sinun ei tarvitse saada anoppia lopettamaan. Miehesi osaa kyllä hoitaa asian äitinsä kanssa miten itse haluaa, jos on täysivaltainen aikuinen ihminen.
Kyllä minulla on sanavaltaa siihen miltä kodissamme näyttää.
Älä sitten ota vastaan tavaroita (vaikka olisivat kuinka kauniita tahansa ja tunnearvoa täynnä) äidiltäsi kun hän tekee kuolinsiivousta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin ollut samanlaista ongelmaa.
Mies tosin sanoi äidilleen, ettei halua niistä romusta mitään ja pyysi heittämään ne roskiin. Anoppi kyseli tätä useampaan kertaan, ja mies vastasi aina samoin.
Kuitenkin sitten toi meille tavarakuorman. Miehen vanhoja leluja joista osa rikki, miehen vanhoja vaatteita... kaikenlaista sälää millä ei mitään tehnyt. Rikkinäisiä pitsiliinoja... :O Niistä kysyttiin että oliko tarkoitus että tulevat meille. Oli kuulemma. Sanottiin ettei tarvita, kun ovat rikki... Anoppi sanoi että tehkää mitä haluatte niille.
Mies laittoi tavarat roskiin. Myöhemmin anoppi kysyi, missä on se ja se sukka ja se liina... Suuttui, kun ne oli laitettu roskiin.
Että näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis tilanne on se, että anoppi joka kyläilyllä tuo jotain miehen lapsena askartelemia juttuja tai kehystettyjä lapsuuskuvia miehestä. Ollaan sanottu ettei haluta mitään ylimääräistä roinaa kaappeihin, mutta "pitäähän sitä muistoja olla." on anopin vastaus.
Heitänkö vaan suoraan roskiin?
Omienkin lasten askartelut täyttää jo kaapit! Mitä sinä tekisit?
Onneksi olkoon!
Sinua on siunattu anopilla, joka tietää mitä sinä haluat.
Hän ei osaa heittää rojuja pois, joten hän siirtää tehtävän sinulle.
Itse sanoin vastaavassa tilanteessa että meille ei tuoda tavaraa, ja jos sitä väkisin silti tuotiin, tuoja vei sen myös pois.
Toisaalta tavarat jotka ovat miehesi omaisuutta, kuuluvat hänen vastuulleen. Valikoikoon mieleisensä ja hävittäköön loput.
Asia ei kuulu ap:lle ollenkaan. Hoitakoon miehensä asiat äitinsä kanssa. Ei kannata sekaantua siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, mun ex-anoppi teki samaa. Meidän koti oli heidän rojujensa kaatopaikka. Olin jo ilmoittanut miehelle, että meille ei sitten tule jonkun esimummun kutoma valtava ryijy. Joo, se sanoi, mutta silti ensi vierailulla eteiseen raahattiin se ryijy jätesäkissä.
"Tämähän puhuttiin jo, että me ei oteta tota"!
Mies ei saanut kai sanottua mutsilleen mitään, tai mutsi ei uskonut. No voittehan te laittaa sen kellariin odottamaan...
"Ei laiteta. Meidän kellariin ei varastoida tavaroita mitä ei tarvita." Tossa pihalla on roskalaatikot, jos ette halua itsekään pitää. "Tein myös selväksi alusta lähtien, että meillä on tavaraa liikaa, joten emme halua että meille tuodaan mitään sisustukseen liittyvää. Jos jotain tuodaan, ne päätyy saman tien kirpputorille tai roskiin.
Ongelma niillä oli kyvyttömyys heittää -mitään- roskiin. Kätevintä oli kantaa ne meille. Kun hankimme koiran, anoppi tarjosi meille kissojen varusteita. Sanoin että emme ota. Siitä huolimatta se raahasi 2 muovikassillista kissanrompetta. Sanoin että vie pois.Se oli todella paksupäinen ihminen, joka oli tottunut siihen että sille ei sanota ei. Mä olin sille uutuus. Rasittavin anoppi, mitä maa päällään kantaa.
Tai sitten se ex-miehes olis halunnut pistää sen esimummun ryijyn seinälle, mutta ei uskaltanut kun muija kielsi.
Ei se halunnut. Se oli ruma, iso ja karsea pölypesä. Sille ei ollut tilaakaan.
Yhdessä oli sovittu, että uutta kotia ei kuormiteta vanhalla turhalla tavaralla.
Mies kärsi itsekin kyvyttömyydestään heittää mitään pois, ja siksi halusi ettei ei-toivotut tavarat tule meille ollenkaan. Ei anoppiakaan ryijyn kohtalo kiinnostanut, eikä hän sitä omaan kotiinsa kaivannut.
Aikuisuuteen kuuluu kyky luopua turhasta ja aikansa eläneestä, ja se että hävittää omat jätteensä. Se kirpaisee ja voi tuntua vaikka miltä. Niitä tunteita voi itsekseen miettiä.
Monet kerrat appivanhemmat juoksi vielä työntämään lähtiessä autoon jonkun romun: ikivanhan risan puhelimen, täplittyneen peilin, rikkinäisen tuolin. "Ottakaa te tää..."
Kun anoppi tyrkytti mökilleen talven yli unohtunutta pullistunutta tuoremehutölkkiä "ottakaa te tää", ymmärsin että hän on oikeasti vähäjärkinen. Jotenkin sairas, vaikka ei dementoitunut.
Mies ei sanonut äidilleen mistään vastaan, koska sääli tätä kun se oli niin tyhmä. (Miehen omat sanat)
Vierailija kirjoitti:
Niinhän ne anopit tuppaavat tehdä.
Kyse on enemmästä kuin roinan raijaamisesta pojan nurkkiin.
Se on luopumisriitti ja osa oman rajallisuuden hyväksymistä. On käyty läpi muistoja oman lapsen kehittymisestä mieheksi.
Viisas miniä kiittää kauniisti ja perhe ottaa tavarat vastaan. Mukava miniä puolestaan jaksaa jopa käydä läpi perheensä kanssa miehen askartelut.
Sitten ne laitetaan lempeästi sinne minne muistot tavataan laittaa.
Moni nykyminiä on himputin kova, kylmäsydäminen ja tyhmä-- siihen saakka kun itse on vanheneva nainen.
Lapset oppii kuinka käyttäydytään ja toistavat sitten samaa isona.
Sinä ainakin olet vanha.
Anna muiden ihmisten elää omaa elämäänsä omalla tavallaan.
Älä tunge, tuppaa ja ahdista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodin tapahtumassa lapset ja vanhemmat tekivät yhdessä savesta tuikkukipon. Yksi äiti kovaan ääneen toitotti että tätähän ei sitten todellakaan viedä meille kotiin, ihan hirveä! Voidaan mummille viedä kiäh kiäh!
Antoipa itsestään todella hyvän kuvan, varsinainen kannustava äiti.Tuli vain tästä keskustelusta mieleen.
Ap. Ne tavarat ei ole sun. Näpit irti. Lapsistasi voisi olla kivaa pitää muistoja isäsi lapsuudesta. Heille niissä voi olla tunnearvoa, ei tietenkään sinulle. Miehesikin voi joskus surkutella että ex-vaimo heitti aikoinaan höyryspäissään kaikki lapsuudenmuistot roskiin.Konmarita omat juttusi pidä näppisi erossa muiden tavaroista!
Jo aloitusviestissä sanoin että ymmärrän omien lapsien askartelujen säästämisen. Miksi mies valehtelee että haluaa ne heitettäväksi roskiin jos ei halua? Onpa kummallista!
Hän ehkä ’valitsee taistelunsa’. Miksi ihmeessä nostaa tästä nyt niin iso meteli ja vouhotus? Hän ei halua pahoittaa äitinsä mieltä eikä saada aikaan riitaa sinun kanssasi, ja hän on mies, joten todennäköisesti hän ajattelee että ’ihan sama missä ne on, voisi ne tallessakin olla, miten tästä kolmiodraamasta selviäisi pienimmän puljaamisen kanssa’?
Arvelen täsmälleen näin! Hyvä kuvaus.
"Voisi ne tallessakin olla. Miten tästä kolmiodraamaata selvioisi pienimmän ouljaamisen kanssa "
Vierailija kirjoitti:
Niinhän ne anopit tuppaavat tehdä.
Kyse on enemmästä kuin roinan raijaamisesta pojan nurkkiin.
Se on luopumisriitti ja osa oman rajallisuuden hyväksymistä. On käyty läpi muistoja oman lapsen kehittymisestä mieheksi.
Viisas miniä kiittää kauniisti ja perhe ottaa tavarat vastaan. Mukava miniä puolestaan jaksaa jopa käydä läpi perheensä kanssa miehen askartelut.
Sitten ne laitetaan lempeästi sinne minne muistot tavataan laittaa.
Moni nykyminiä on himputin kova, kylmäsydäminen ja tyhmä-- siihen saakka kun itse on vanheneva nainen.
Lapset oppii kuinka käyttäydytään ja toistavat sitten samaa isona.
Loistava, älykäs, avarasydäminen ja viisas kommentti. Kiitos kirjoittaja, olisipa kaltaisiasi enemmän.
Mä olen ratkaissut monien muistojen osalta asian niin, että otan niistä valokuvan. Siinä se.
Minä ratkaisin asian niin, että kysyin pojalta, mitä tavaroiden kanssa tehdään. Sitten annoin ne kaikki tyttärelle, jolle vanhat lelut kelpasivat.
Mistä sitten seurasi se, että kun poika vaimoineen meni kylään tänne tyttäreni perheeseen, niin tietty 6v tyttärenpoika esitteli innoissaan 5v pojanpojalle hienoja legoja, joita oli saanut. Kun miniälle selvisi, että ne olivat aluperin poikani, alkoi raivokas "kyllä ne meille kuuluvat" -vaatimusten esittäminen.
Onneksi poikani on aikuinen. Hän totesi vaimolleen, että olet niistä vanhoista tavaroista jo kerran kieltäytynyt, joten niitä ei meille tuoda.
Hän ehkä ’valitsee taistelunsa’. Miksi ihmeessä nostaa tästä nyt niin iso meteli ja vouhotus? Hän ei halua pahoittaa äitinsä mieltä eikä saada aikaan riitaa sinun kanssasi, ja hän on mies, joten todennäköisesti hän ajattelee että ’ihan sama missä ne on, voisi ne tallessakin olla, miten tästä kolmiodraamasta selviäisi pienimmän puljaamisen kanssa’?