Lue keskustelun säännöt.
Anoppi kantaa meille miehen lapsuuden tavaroita
07.12.2017 |
Siis tilanne on se, että anoppi joka kyläilyllä tuo jotain miehen lapsena askartelemia juttuja tai kehystettyjä lapsuuskuvia miehestä. Ollaan sanottu ettei haluta mitään ylimääräistä roinaa kaappeihin, mutta "pitäähän sitä muistoja olla." on anopin vastaus.
Heitänkö vaan suoraan roskiin?
Omienkin lasten askartelut täyttää jo kaapit! Mitä sinä tekisit?
Kommentit (126)
Meillä kanssa appivanhemmat kauheita krääsähamstereita ja muuton yhteydessä meille alkoi ilmestymään ihmeellisiä kasseja täynnä rojua, jotka kaikki meni suoraa roskiin (yhtä Arabian lautasta ja miehen lapsuudenkuvasta tehtyä taulua lukuunottamatta). Ja joskus vuosia sitten kun erehdyin kysymään heiltä arpajaisvoittoja lapsen koululuokan arpajaisiin, niin sain kassillisen jotain kulahtaineita 80- ja 90 luvun mainoslahjoja, mm. KOP -pankin heijastimen ja jonkun paikallisen autokaupan mainoslippiksen. Joo - en kysy enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä taas olen koittanut takoa isäni päähän että heitetään pois mun vanhat tavarat hänen luotaan että hän saisi enemmän kaappitilaa. Ja vielä kun hänen kämppänsä on koteusvaurioinen niin kaikki lelut, kirjat, lehdet, piirustukset ja mun vanhat vaatteet haisee ihan kauheelle. Leluja ja mun vauvaiän vaatteita säästelee siihen että "kun mä saan lapsen" mutta ei tajua et ne käyttökelvottomia kaikki. Ja vaikka ne lelut olisivatkin hyvässä kunnossa en niitä lapselle antaisi. Eiköhän 30 vuotta saa muovinkin haurastumaan ja hajoamaan herkästi ja tiedä mitä myrkkyjä niissä sai silloin kasarilla käyttää.
Ei niitä ennenvanhaan suuhun ole kukaan tukkinut. Itse pesin yhden mekon kuntoon, silitin ja paketoin kauniisti. Tiesin, että se oli ollut serkullani lapsena. Sitten 6-kymppisjuhlassa äitini antoi sen hänelle. Sillä oli tullut itku - ilosta kai kuitenkin, ymmrärsin. Nyt se roikkuu siellä hänen kaapissaan. Ei voi olla väärinkään.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin uudestaan, että ÄLÄ TUO meille mitään tavaraa, ei vanhaa eikä uutta. Jos tuot, heitän roskiin. Ja sitten oikeasti heittäisin. En mitään inhoa niin paljon kuin rojua.
Tämän nähtyäni suosittelen kaikkia lähettämään ne siististi paketoituna ja "vastaanottaja maksaa postimaksun" tai matkahuoltoon sama.
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi on säästänyt kamalasti miehen vanhoja leluja, vaatteita ja tavaroita ja jakelee lapsemme kautta niitä meille. Markkinoi 3-vuotiaalle jotain neonkeltaista vyölaukkua, että ”eiks tää oiski kiva”. Lapsi sitten tietty haluaa sen kaiken rojun meille kotiin. Mutta omassa kodissani mä saan lopulta päättää että mikä jää ja mikä menee roskiin.
Nykyteinit tykkäisi tuosta vyölaukusta. Ne on muotia nyt. Ja vielä neonväri!
Oliskin jotain piirustuksia ja pikkukrääsää. Älkää sitten vaan ostako suksia/lumilautaa/luistimia, meillä on varastossa! Sanoo anoppi. Millään ei ymmärretä, että ne harrastusvälineet vuodelta 95 ovat auttamatta vanhanaikaisia ja tekniikka ja käytettävyys on mennyt huimasti eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap mikä tossa on ongelma? Mäkin vien aikuisten lasteni tavaroita, mitä niitä täällä säilyttämään. Viedessäni sanon että tehkää mitä lystäätte, säästätte tai heitätte roskiin, minua ei tarvitse ajatella avaan teette oman mielen mukaan.
Minusta on fiksua ettei täällä ole kaaos sitten joskus kun koittaa perikunnan aika.
Hommaa kannellinen nätti laatikko, sellainen A4 kokoinen suunnilleen, ja kerää sinne kaikki tärkeimmät. Mulla on kaikille omille lapsille tällaiset.
Vähän aikaa sitten katselin mummini säilyttämiä isäni piirustuksia ja askarteluja, mm. koulussa tehtyjä äitienpäiväkortteja 60- luvun alusta.
Vaikka ne sun mielestä tuntuu turhalta rojulta nyt, jonkun mielestä ne on aarteita vuosikymmenien päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan meidän miniältä. Kaikki kalliit lapsille hankitut lahjat olivat kirpparikamana eräänä päivänä, koska heidän lapsensa haluavat ansait a rahaa... Siihen loppui omat muistamishaluni.
Eli jos saa lahjaksi kirjan, se pitää säilyttää kuolemaansa asti?
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi on säästänyt kamalasti miehen vanhoja leluja, vaatteita ja tavaroita ja jakelee lapsemme kautta niitä meille. Markkinoi 3-vuotiaalle jotain neonkeltaista vyölaukkua, että ”eiks tää oiski kiva”. Lapsi sitten tietty haluaa sen kaiken rojun meille kotiin. Mutta omassa kodissani mä saan lopulta päättää että mikä jää ja mikä menee roskiin.
Aika tyrannilta kuulostat. Mitä jos mies täällä kirjoittaisi että "anoppi tuo vaimon vanhoja tavaroita meille ja tietysti MINÄ täällä päätän mitä heitän roskiin"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi minulla on vain ihania tyttöjä, niin tulen saamaan vävypoikia, eikä tarvitse taistella happamien miniöiden kanssa. Kasvatan tyttöni kohtelemaan muita ihmisiä hyvin, niin heistä ei tule riivinrautoja kenenkään sukuun.
Miksi oletat että vävypojat ois automaattisesti ihanempia kuin miniät?
Säilytän lasten piirustuksia ynnä muuta lapsuusmuistoja vielä jonkun aikaa laatikoissa ja varastossa ennenkuin annan heille. He muuttavat nyt nuorina usein ja on vaara etteivät vielä anna arvoa muistoille. Mutta tarkoitus on jonkun vuoden jälkeen antaa kaikki heille ja saavat tehdä tavaroilleen mitä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi on säästänyt kamalasti miehen vanhoja leluja, vaatteita ja tavaroita ja jakelee lapsemme kautta niitä meille. Markkinoi 3-vuotiaalle jotain neonkeltaista vyölaukkua, että ”eiks tää oiski kiva”. Lapsi sitten tietty haluaa sen kaiken rojun meille kotiin. Mutta omassa kodissani mä saan lopulta päättää että mikä jää ja mikä menee roskiin.
Aika tyrannilta kuulostat. Mitä jos mies täällä kirjoittaisi että "anoppi tuo vaimon vanhoja tavaroita meille ja tietysti MINÄ täällä päätän mitä heitän roskiin"?
Niinpä, heti oltais sovinisti-sikaa haukkumassa.
Eikö kaikkein järkevintä olisi että mies menee äitinsä luokse ja käy rojunsa läpi, säästää mitä säästää, muut heitetään pois. Teille ne ennen pitkää kuitenkin ajautuu, viimeistään kun anoppisi kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ollut lapsia. Muuten sama.
Anoppi rahtasi meille rojua, mikä ei heille itselleen kelvannut: esim. valtavan ryijyn.
Sille oli sanottu että sisustamme kotimme oman makumme mukaan. Niinpä se sai viedä ryijyn ja muut kamat takaisin saman tien.
Siinäpä oppi.
Miksi se anoppi kantaa teille jatkuvasti tavaraa? Osaatteko sanoa anopille EI? Sanokaa suoraan, että teille ei saa tuoda mitään tavaroita. Laita miehesi sanomaan, koska miehesi on nyt tästä asiasta vastuussa. Onko mies äitinsä tossun alla? Laita ulko-ovi lukkoon äläkä päästä anoppia sisälle.
Kenenkään ei tarvitse huolehtia kuolinpesästä, jos ei halua. Suomessa on yrityksiä, jotka ostavat ja järjestävät kuolinpesiä ja maksavat irtaimistosta. Yritykset tyhjentävät kuolinpesät, komerot, varastot ja autot yms. ja suorittavat kaupanpäälle siivouksen. Vaihtoehtoisesti kuolinpesän voi tyhjentää itse, jos jaksaa ja haluaa. Arvokkaat tavarat voidaan myydä esim. huutokaupassa. Käyttökelpoiset tavarat lahjoitetaan esim. hyväntekeväisyyteen ja avustusjärjestöille. Muut tavarat lähtevät kierrätykseen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ollut lapsia. Muuten sama.
Anoppi rahtasi meille rojua, mikä ei heille itselleen kelvannut: esim. valtavan ryijyn.Sille oli sanottu että sisustamme kotimme oman makumme mukaan. Niinpä se sai viedä ryijyn ja muut kamat takaisin saman tien.
Siinäpä oppi.
" Siinäpä oppi" . Oli varmaan sinulle oikein voimaantumisen hetki, todellinen voitto!!
Vierailija kirjoitti:
Onneksi minulla on vain ihania tyttöjä, niin tulen saamaan vävypoikia, eikä tarvitse taistella happamien miniöiden kanssa. Kasvatan tyttöni kohtelemaan muita ihmisiä hyvin, niin heistä ei tule riivinrautoja kenenkään sukuun.
Minullakin on vain ihania vävyjä ja olen siitä todella tyytyväinen.
Kun muutin kotoani, niin otin kakki omat tavarani mukaani. Kun mieheni muutti, meinasi jättää kaikki tuollaiset "omaan huoneeseensa". Tyhjennettiin se lopulta kuitenkin kokonaan. Todella hyvä ratkaisu. sai itse päättää mitä säilyttää ja kukaan ei voi roudata mitään ylläreitä myöhemmin meille.
Vierailija kirjoitti:
Kun muutin kotoani, niin otin kakki omat tavarani mukaani. Kun mieheni muutti, meinasi jättää kaikki tuollaiset "omaan huoneeseensa". Tyhjennettiin se lopulta kuitenkin kokonaan. Todella hyvä ratkaisu. sai itse päättää mitä säilyttää ja kukaan ei voi roudata mitään ylläreitä myöhemmin meille.
Hyvä ! Näin minäkin haluaisin tehdä vaikka en sitä tilaa tarvitsekaan. Haluaisin. hävittää suuremman osan aikuisen pois muuttaneen lapsen leluista. 99% askarteluista ym.olen jo hävittänyt. Sormeni syyhyävät mm. pehmolelukannan huomattavaan karsimiseen. En ole käynyt keskustelua omistajan kanssa tältä osin. Osa tavaroista on ehdottomassa hukkaamiskiellossa ja odottelee arvonnousua 😶 - kuulemma.
Omaan mieleeni ei , yhden täyden omakotitalon tyhjentäneenä (no oikeasti maksoin ulkopuolisille taholle) tulisi siirtää ongelmaa seuraavalle sukupolvelle. Olen luvannut itselleni, että mun jälkeeni ei sellaista tavaraa määrää jää kuin minkä itse sain niskaani.
Meillä vanhempani olisivat kipanneet kaiken mun lapsuusaikojen tavaran meille. Koska tiesin, että en niistä mitään tarvitse, ehdotin että laittaisivat itse roskiin tai vaikka hyötykäyttöasemalle, mutta ei. Tännehän ne piti tuoda.
Muodon vuoksi toki kävin sitten kuorman läpi, mutta ei niistä tänne meille jäänyt mitään. Tästä toki suututtiin.
Eri asiahan on totta kai, jos aikuiset lapset itse haluavat jotain vanhoja tavaroitaan säilyttää tai edes jotain romukuormia ottaa vastaan.
Sitä en ymmärrä, mitä järkeä on näitä kuorma tuoda sadan kilometrin päähän mikäli erikseen sanotaan että ei kiitos, voitte laittaa ne roskiin suoraan. Kun sitten itse hävittää, tästä parhaimmillaan loukkaannutaan.