Lue keskustelun säännöt.
Kun tulit äidiksi, unohditko itsesi ja hukuit vauvakuplaan vai huomioitko yhä myöskin ystäviäsi ja irrotit heille vauvatonta aikaasi?
30.11.2017 |
Itse olen jotenkin surullisin mielin siitä että hyvä ystäväni on nyt täysin hukkunut lapsikuplaansa ja ystäväaika on kokonaan jäänyt paitsioon.
Itse kun tulin äidiksi, niin olin ehkä muutaman kuukauden täysin vauvahuuruissa, mutta kyllä sen jälkeen jo oman jaksamisenkin kannalta oli mahtavaa yhä jatkaa myöskin ystävien tapaamisia ja jättää vauva isälleen siksi aikaa. Tämä ystäväni elää aivan TÄYSIN lapsilleen, emmekä ikinä tapaa enää kahden, aina on lapsi/lapset mukana, koen sen jotenkin hmm....ajattelemattomuudeksi.
Mitä tuumaatte? No varmaankin, että olen itsekäs sika, mutta onko muunlaisia ajatuksia tai kokemuksia? ;)
Kommentit (255)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei, sain teiltä vastauksia. Suurin osa äideistä ei halua enää viettää aikaa ystävän kanssa kahdestaan kun saa lapsen/lapsia ja ystävä (eli minä) on paha ihminen kun näin tahtoisi olevan, edes joskus. Vähän odotinkin tämänkaltaisia vastauksia täältä. Mutta kiitos kuitenkin kaikille vastaajille. Minä jatkan nyt töitäni.
Ap
Esikoisen saatuani olin todella ahdistunut tällaisista ihmisistä. Yritin opetella hoitamaan vauvaa parhaiten, miten osasin sen väsymyksen keskellä
-kaverit syyllisti, että roikun vauvassa ja hylkään heidät
-mies mourusi, ettei minulla ole hänelle parisuhdeaikaa
-isovanhemmat kärtti tapaamaan ja syyllisti, että haluan vain pitää vauvan itselläni.
Kaikki olivat minusta jotain vailla ja minä halusin vain hoitaa vauvan ja nukkua kaikki mahdolliset muut ajat.
Kiitos tästä mielipiteestä, oli taas erilainen näkökulma. Näitä on kiva lukea.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että tässä keskustelussa erityisen kärkkäästi puolustuskannalla ovat juurikin nämä kuplassa eläjät, jotka eivät näe sieltä kuplastaan enää pihalle. Tulkaahan 10 vuoden kuluttua kommentoimaan uudestaan asiaa. Sillä aikaa, mädäntykää sinne kuplaanne älkääkä vahingossakaan eläkö.
Sehän on ap, tai "kaksosten äiti", joka tässä ei elä. Koska ei ole onnellinen kun toinen ei tanssi oman pillin mukaan. Onni tarkoittaa onnea kaikkina aikoina, myös silloin, kun ystävällä on vauva.
Elän, mutta tahtoisin joskus nähdä ystävääni ilman hänen lapsiaan. ;)
Ap
Jos ystäväsi ei halua enää nähdä sinua. Itse heivasin pois kaikki tuollaiset vaativat ystävät lasten ollessa pieniä. Tilalle sain paljon uusia, joiden kanssa ollaan edelleen ystäviä, vaikka lapset ovat muuttaneet jo pois kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävät tosiaankin jäävät ulkopuolelle ja niin kuuluukin käydä.
Jos ystävät on tärkeitä, lapsi kärsii. Vauvan kanssa eletään lapsentahtisesti. Imetys ja kaikki. Lisäksi etukäteen ei tajua, miten lapseen rakastuu.
Tottakai lapsen kuuluukin olla tärkein, sitä ei varmaan kukaan kyseenalaista, mutta meinaatko että lapsi kärsii jos äiti pitää ystäviäänkin tärkeinä? Johan oli aivopieru.
No en ainakaan itse jättäisi alle puolen vuoden vuoden vanhaa jos rintaruokin niin kellekään tavatakseni ystäviä. Meillä ei se pumpatun maidon käyttö vain ollut issue, enkä ala sellaisen kanssa säätää ystävän tarpeisiin. Osasin siis pumpata, mutta se muu siinä ei toiminut. Voi voi itsekkäät ystävät, se on voi voi.
Sääliksi käy tuollaisia imetyskoneita jotka laahustavat tukka pystyssä neljän seinän sisällä silmäpusseissaan haisevan kakkakoneen kanssa. Hyi
Eri
Miksi imetys aiheuttaisi neljän seinän sisällä oloa tai silmäpusseja?Tuo imetyskone ei ainakaan voi poistua kotoaan tavatakseen ystäviään koska imetys.
Jos hän tapaa niitä kavereita jotka ei pahastu vauvan läsnäolosta?
Näinhän sitä kuka tahansa fiksu äiti tekee. Jättää omahyväiset muiden muuttaja-marisijat märisemään itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannatan kyllä sitä, että äidilläkin olisi omaa aikaa ja esim. tapaisi ystäviään ilman lapsia. Ymmärrän myös sen, että kaikilla ei siihen ole kovin usein mahdollisuuksia eikä jaksamista.
Tai mielenkiintoa.
Äiditkin tarvii omaa aikaa tietenkin. Kunpa kaikki saisi tehdä omia juttuja, eikä sosiaalisen paineiden alla käytä aikaansa mielenkiinnottomiin juttuihin.Toiset jopa viihtyy perheensä kanssa.
Viimeinen oli hyvä heitto. Itse näen tuttuja kuukauden tai kolmen välein, enkä edes kaipaa sen kummempaa sosiaalisuutta. Töissä tapaan ihmisiä 8h päivässä, vapaan aikani haluan käyttää lasten ja avopuolison kanssa. Siitä minä nautin.
Terveisin kahden alle kouluikäisen isä.
Nuorena viihdyin paljon kaverien kanssa isossa porukassa. Nykyään en. Se tuntuu olevan monelle miehelle yleistä, mitä tuttujen kanssa olen keskustellut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei, sain teiltä vastauksia. Suurin osa äideistä ei halua enää viettää aikaa ystävän kanssa kahdestaan kun saa lapsen/lapsia ja ystävä (eli minä) on paha ihminen kun näin tahtoisi olevan, edes joskus. Vähän odotinkin tämänkaltaisia vastauksia täältä. Mutta kiitos kuitenkin kaikille vastaajille. Minä jatkan nyt töitäni.
Ap
Vaikutat nyt hieman marttyyriltä
Mun ystävä sai lapsen reilu vuosi sitten. Siitä lähtien ei olla nähty kertaakaan ilman lasta. Käytännössä istun pöydässä yksin kun lapsi karkailee temppuilee ja kirkuu ja ystävä juoksee sen perässä. Lapsi myös huutaa jokaikinen kerta, olen todella kyllästynyt jatkuvaan rääkymiseen mikä estää keskustelun. Kaikki, siis ihan kaikki, huomio on lapsessa. Vaikka kertoisin lapsettomuushoidoista, ystävä ei vaan yhtäkkiä kuule/kuuntele kun pieni palosireeni aloittaa huutonsa ja jonkin ajan päästä onkin unohtunut olinko sanomassa jotakin. Kotonakin lapsi vaatii jatkuvaa huomiota ja huutaa kaikesta. Yhtään tapaamista ei ole ollut, että lapsi ei olisi huutanut. Kerran huusi kaksi tuntia pää sinipunaisena kurkku suorana, mistään ei pystytty keskustelemaan koko ravintolakäynnin aikana. Tuntuu etten näe ystävääni vaan käyn katselemassa lapsen pelleilyä pari tuntia.
Ystävälläsi on varmasti melko rankkaa jos vauva on kova huutamaan. Silloin varmasti ne lapsivapaat hetket pyhitetään nukkumiselle tai parisuhteelle.
Kuulostaa siltä, että et oikeen ymmärrä, että jos sinä väsyt huutamiseen jo kahvilareissun aikana, niin miltäköhän kaveristasi voi tuntua.Itse väittää, ettei ole rankkaa, eikä yritä komentaa lasta ollenkaan kun se riehuu kahvilassa tai ravintolassa. Itse olen muutaman kerran lasta vähän silittänyt olkapäästä ja sanonut että ole hiljaa ja se on ollutkin. En tajua, miksi ystävä vaan ihmettelee kun lapsi itkee ja kiukuttelee. Tuo siis huutaa, jos laitetaan lattialle kun halusi penkille ja toisinpäin, sama jos joutuu maton viereen kun matolle olisi halunnut jne. Ymmärrän, ettei vauva (alle 1v) osaa säädellä käytöstään kovin hyvin, mutta 1,5v ymmärtää jo selvästi puhettakin jonkin verran. Ei kehtaa pyytää ketään katsomaan lasta näkemisen aikana vaikka olen yrittänyt sanoa, että kyllä varmasti joku sitä muutaman tunnin ihan mielellään katsoisi. Hän ei tosiaan tunnu olevan rääkymisestä moksiskaan, ehkä hän on tottunut siihen.
Hän on sitten sellainen erilainen kasvattaja :/ ymmärrän pointtiasi nyt paremmin. Voi kyllä olla, että on turtunutkin lapsen huutoon, mutta tossa iässä juuri oli syytä ohjata lasta kun uhmaikä on ihan kohta jo ovella. Ehkä tilanne helpottaa huutamisen osalta kun lapsi alkaa tuottaa paremmin puhetta, toivottavasti.
Jos tapaisittekin jossain puistossa niin, että lapsella olisi tutkittavaa ympärillä niin helpottuisikohan jutustelukin?
Näin minäkin koen. Lapsi saattaa saada oikein huutokohtauksen, kun olen käynyt heidän luonaan. Minusta vaikuttaa, että lapsi osin tahallaan temppuilee ja haluaa huomiota. Jos esim. konttaa seinän taakse, itkee täyttä huutoa että pitäisi tulla noutamaan takaisin. Osaa kuitenkin ihan hyvin tulla takaisin itsekseen, jossei heti olla sekunnissa hyysäämässä. Puisto tms. voisi olla vaihtoehto, talvella tosin vähän viileä seisoskeltava. :) Oikeasti hirvittää, mitä sitten käy kun uhma pahenee. En tietenkään kehtaa yrittää "hiljentää" lasta kun oma äiti vieressä. Kotonakin tavatessa lapsi tekee tuhojaan, repii tavarat alas hyllyistä ja itkee ja parkuu että hänet pitää tulla kantamaan keittiöstä takaisin jne. Yrittää myös ruoat vetää pöydältä ym. Ehkä itseäni harmittaa se, ettei hän yritä edes neuvoa lasta kuinka käyttäytyä. Eihän se tietenkään mene heti perille, mutta jossei koskaan neuvo, millä lapsi oppisi. Miltähän meno näyttää parin vuoden kuluttua. :(
Tuon ikäinen lapsi ei vielä tahalleen osaa temppuilla tai olla ilkeä.
Huomiota kyllä tarvitsee ja haluaa. Ja tekee juuri sen millä on oppinut saavansa tehokkaiten huomiota, tässätapauksessa huuto.
Mutta ilkeyttään noin pieni lapsi ei temppuile vain tietämättömyyttään.
Toppahousut jalkaan ja rohkeasti mukaan hiekkalaatikon reunalle, miehen kanssa saadaan kaikkein parhaiten juteltua pihalla kun lapsi keskittyy hiekan/lumen lapioimiseen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että tässä keskustelussa erityisen kärkkäästi puolustuskannalla ovat juurikin nämä kuplassa eläjät, jotka eivät näe sieltä kuplastaan enää pihalle. Tulkaahan 10 vuoden kuluttua kommentoimaan uudestaan asiaa. Sillä aikaa, mädäntykää sinne kuplaanne älkääkä vahingossakaan eläkö.
Sehän on ap, tai "kaksosten äiti", joka tässä ei elä. Koska ei ole onnellinen kun toinen ei tanssi oman pillin mukaan. Onni tarkoittaa onnea kaikkina aikoina, myös silloin, kun ystävällä on vauva.
Elän, mutta tahtoisin joskus nähdä ystävääni ilman hänen lapsiaan. ;)
Ap
Jos ystäväsi ei halua enää nähdä sinua. Itse heivasin pois kaikki tuollaiset vaativat ystävät lasten ollessa pieniä. Tilalle sain paljon uusia, joiden kanssa ollaan edelleen ystäviä, vaikka lapset ovat muuttaneet jo pois kotoa.
Haluaa hän, mutta joka tapaamiseen hän ottaa lapset mukaan ja koko aika meneekin sitten niiden lasten kanssa asuiluun. Minä olen se jota alkaa kyllästyttää kun koskaan ei enää voida jutella ja nähdä aivan vain aikuisten kesken. Kun tosiaan, näillä lapsilla on isäkin joka ihan hyvin voisi joskus jäädä lasten kanssa kotiin. Tokihan sitä nyt silloin tällöin voisi lapset ottaa mukaansa, mutta miksi aina?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei, sain teiltä vastauksia. Suurin osa äideistä ei halua enää viettää aikaa ystävän kanssa kahdestaan kun saa lapsen/lapsia ja ystävä (eli minä) on paha ihminen kun näin tahtoisi olevan, edes joskus. Vähän odotinkin tämänkaltaisia vastauksia täältä. Mutta kiitos kuitenkin kaikille vastaajille. Minä jatkan nyt töitäni.
Ap
Vaikutat nyt hieman marttyyriltä
Mun ystävä sai lapsen reilu vuosi sitten. Siitä lähtien ei olla nähty kertaakaan ilman lasta. Käytännössä istun pöydässä yksin kun lapsi karkailee temppuilee ja kirkuu ja ystävä juoksee sen perässä. Lapsi myös huutaa jokaikinen kerta, olen todella kyllästynyt jatkuvaan rääkymiseen mikä estää keskustelun. Kaikki, siis ihan kaikki, huomio on lapsessa. Vaikka kertoisin lapsettomuushoidoista, ystävä ei vaan yhtäkkiä kuule/kuuntele kun pieni palosireeni aloittaa huutonsa ja jonkin ajan päästä onkin unohtunut olinko sanomassa jotakin. Kotonakin lapsi vaatii jatkuvaa huomiota ja huutaa kaikesta. Yhtään tapaamista ei ole ollut, että lapsi ei olisi huutanut. Kerran huusi kaksi tuntia pää sinipunaisena kurkku suorana, mistään ei pystytty keskustelemaan koko ravintolakäynnin aikana. Tuntuu etten näe ystävääni vaan käyn katselemassa lapsen pelleilyä pari tuntia.
Ystävälläsi on varmasti melko rankkaa jos vauva on kova huutamaan. Silloin varmasti ne lapsivapaat hetket pyhitetään nukkumiselle tai parisuhteelle.
Kuulostaa siltä, että et oikeen ymmärrä, että jos sinä väsyt huutamiseen jo kahvilareissun aikana, niin miltäköhän kaveristasi voi tuntua.Itse väittää, ettei ole rankkaa, eikä yritä komentaa lasta ollenkaan kun se riehuu kahvilassa tai ravintolassa. Itse olen muutaman kerran lasta vähän silittänyt olkapäästä ja sanonut että ole hiljaa ja se on ollutkin. En tajua, miksi ystävä vaan ihmettelee kun lapsi itkee ja kiukuttelee. Tuo siis huutaa, jos laitetaan lattialle kun halusi penkille ja toisinpäin, sama jos joutuu maton viereen kun matolle olisi halunnut jne. Ymmärrän, ettei vauva (alle 1v) osaa säädellä käytöstään kovin hyvin, mutta 1,5v ymmärtää jo selvästi puhettakin jonkin verran. Ei kehtaa pyytää ketään katsomaan lasta näkemisen aikana vaikka olen yrittänyt sanoa, että kyllä varmasti joku sitä muutaman tunnin ihan mielellään katsoisi. Hän ei tosiaan tunnu olevan rääkymisestä moksiskaan, ehkä hän on tottunut siihen.
Hän on sitten sellainen erilainen kasvattaja :/ ymmärrän pointtiasi nyt paremmin. Voi kyllä olla, että on turtunutkin lapsen huutoon, mutta tossa iässä juuri oli syytä ohjata lasta kun uhmaikä on ihan kohta jo ovella. Ehkä tilanne helpottaa huutamisen osalta kun lapsi alkaa tuottaa paremmin puhetta, toivottavasti.
Jos tapaisittekin jossain puistossa niin, että lapsella olisi tutkittavaa ympärillä niin helpottuisikohan jutustelukin?
Näin minäkin koen. Lapsi saattaa saada oikein huutokohtauksen, kun olen käynyt heidän luonaan. Minusta vaikuttaa, että lapsi osin tahallaan temppuilee ja haluaa huomiota. Jos esim. konttaa seinän taakse, itkee täyttä huutoa että pitäisi tulla noutamaan takaisin. Osaa kuitenkin ihan hyvin tulla takaisin itsekseen, jossei heti olla sekunnissa hyysäämässä. Puisto tms. voisi olla vaihtoehto, talvella tosin vähän viileä seisoskeltava. :) Oikeasti hirvittää, mitä sitten käy kun uhma pahenee. En tietenkään kehtaa yrittää "hiljentää" lasta kun oma äiti vieressä. Kotonakin tavatessa lapsi tekee tuhojaan, repii tavarat alas hyllyistä ja itkee ja parkuu että hänet pitää tulla kantamaan keittiöstä takaisin jne. Yrittää myös ruoat vetää pöydältä ym. Ehkä itseäni harmittaa se, ettei hän yritä edes neuvoa lasta kuinka käyttäytyä. Eihän se tietenkään mene heti perille, mutta jossei koskaan neuvo, millä lapsi oppisi. Miltähän meno näyttää parin vuoden kuluttua. :(
Tämmöinen on myöskin ystäväni esikoinen. On alkanut tuntumaan että jotain siellä on pielessä. Ja onkohan tuo liiallinen äitiyden korostaminenkaan ihan "normaalia"....
Ap
Mikä besserwisser sä olet muiden elämää arvostelemaan? Minkälainen ystävä sä oikein olet? Millaisiahan sen tyypin vihollisten täytyy olla, jos sinä kutsut itseäsi hänen ystäväkseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että tässä keskustelussa erityisen kärkkäästi puolustuskannalla ovat juurikin nämä kuplassa eläjät, jotka eivät näe sieltä kuplastaan enää pihalle. Tulkaahan 10 vuoden kuluttua kommentoimaan uudestaan asiaa. Sillä aikaa, mädäntykää sinne kuplaanne älkääkä vahingossakaan eläkö.
Sehän on ap, tai "kaksosten äiti", joka tässä ei elä. Koska ei ole onnellinen kun toinen ei tanssi oman pillin mukaan. Onni tarkoittaa onnea kaikkina aikoina, myös silloin, kun ystävällä on vauva.
Elän, mutta tahtoisin joskus nähdä ystävääni ilman hänen lapsiaan. ;)
Ap
No siinähän tahdot. Ehkei hänen kannata nähdä sinua, dissaat jo näköjään hänen äitiyttään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta on jotenkin sairasta olla mustis ystävän lapsille?
En ole mustis ystävän lapsille, mutta menetin ystävän samalla kun hän niitä sai. Ajattelin josko jollain samanmoisia kokemuksia ja näköjään onkin. Meitä on moneen junaan ja itse olen surullinen että ystävä unohti ystävät sekä kaipaan hänen seuraansa kovasti (siis ilman että lapset ovat aina mukana). Kun miehen ystävät ovat tulleet isiksi, ystävyys on jatkunut eivätkä he vouhota ystäväaikanaan lapsistaan. Ehkä se on vain surutyö tehtävä ja hyväksyä että entiseen ei ole paluuta, ainakaan hetkeen. Eikä siis ystävän kanssa mitään ryyppyretkiä koskaan ollut, vaan ihan vaan lenkkeilyä, kahvittelua, shoppailua.....tämmöistä tavallista.
Sitä se on kun mennään elämässä eteenpäin. Lapset menevät, tai ainakin pitäisi mennä, aina ykköseksi, varsinkin kun ovat pieniä. Eikä sitä lapsiperheen elämää viettävää välttämättä enää kiinnosta ne samat jutut kuin ennen lapsia. Tätä tuntuu monen lapsettoman olevan vaikea käsittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että tässä keskustelussa erityisen kärkkäästi puolustuskannalla ovat juurikin nämä kuplassa eläjät, jotka eivät näe sieltä kuplastaan enää pihalle. Tulkaahan 10 vuoden kuluttua kommentoimaan uudestaan asiaa. Sillä aikaa, mädäntykää sinne kuplaanne älkääkä vahingossakaan eläkö.
Sehän on ap, tai "kaksosten äiti", joka tässä ei elä. Koska ei ole onnellinen kun toinen ei tanssi oman pillin mukaan. Onni tarkoittaa onnea kaikkina aikoina, myös silloin, kun ystävällä on vauva.
Elän, mutta tahtoisin joskus nähdä ystävääni ilman hänen lapsiaan. ;)
Ap
Jos ystäväsi ei halua enää nähdä sinua. Itse heivasin pois kaikki tuollaiset vaativat ystävät lasten ollessa pieniä. Tilalle sain paljon uusia, joiden kanssa ollaan edelleen ystäviä, vaikka lapset ovat muuttaneet jo pois kotoa.
Haluaa hän, mutta joka tapaamiseen hän ottaa lapset mukaan ja koko aika meneekin sitten niiden lasten kanssa asuiluun. Minä olen se jota alkaa kyllästyttää kun koskaan ei enää voida jutella ja nähdä aivan vain aikuisten kesken. Kun tosiaan, näillä lapsilla on isäkin joka ihan hyvin voisi joskus jäädä lasten kanssa kotiin. Tokihan sitä nyt silloin tällöin voisi lapset ottaa mukaansa, mutta miksi aina?
Ap
Ehkä hän luulee, että niin kuuluu tehdä tultuaan äidiksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että tässä keskustelussa erityisen kärkkäästi puolustuskannalla ovat juurikin nämä kuplassa eläjät, jotka eivät näe sieltä kuplastaan enää pihalle. Tulkaahan 10 vuoden kuluttua kommentoimaan uudestaan asiaa. Sillä aikaa, mädäntykää sinne kuplaanne älkääkä vahingossakaan eläkö.
Sehän on ap, tai "kaksosten äiti", joka tässä ei elä. Koska ei ole onnellinen kun toinen ei tanssi oman pillin mukaan. Onni tarkoittaa onnea kaikkina aikoina, myös silloin, kun ystävällä on vauva.
Elän, mutta tahtoisin joskus nähdä ystävääni ilman hänen lapsiaan. ;)
Ap
Jos ystäväsi ei halua enää nähdä sinua. Itse heivasin pois kaikki tuollaiset vaativat ystävät lasten ollessa pieniä. Tilalle sain paljon uusia, joiden kanssa ollaan edelleen ystäviä, vaikka lapset ovat muuttaneet jo pois kotoa.
Haluaa hän, mutta joka tapaamiseen hän ottaa lapset mukaan ja koko aika meneekin sitten niiden lasten kanssa asuiluun. Minä olen se jota alkaa kyllästyttää kun koskaan ei enää voida jutella ja nähdä aivan vain aikuisten kesken. Kun tosiaan, näillä lapsilla on isäkin joka ihan hyvin voisi joskus jäädä lasten kanssa kotiin. Tokihan sitä nyt silloin tällöin voisi lapset ottaa mukaansa, mutta miksi aina?
Ap
Niin, ap, ihan oikeesti kysy siltä kaverilta miksi. Kerroit ettet ole edes kysynyt/pyytänyt kahden keskeistä aikaa. Jos kysyt niin sitten ainakin tiedät, ja ehkä sinunkin on helpompi suhtautua tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että tässä keskustelussa erityisen kärkkäästi puolustuskannalla ovat juurikin nämä kuplassa eläjät, jotka eivät näe sieltä kuplastaan enää pihalle. Tulkaahan 10 vuoden kuluttua kommentoimaan uudestaan asiaa. Sillä aikaa, mädäntykää sinne kuplaanne älkääkä vahingossakaan eläkö.
Sehän on ap, tai "kaksosten äiti", joka tässä ei elä. Koska ei ole onnellinen kun toinen ei tanssi oman pillin mukaan. Onni tarkoittaa onnea kaikkina aikoina, myös silloin, kun ystävällä on vauva.
Elän, mutta tahtoisin joskus nähdä ystävääni ilman hänen lapsiaan. ;)
Ap
Jos ystäväsi ei halua enää nähdä sinua. Itse heivasin pois kaikki tuollaiset vaativat ystävät lasten ollessa pieniä. Tilalle sain paljon uusia, joiden kanssa ollaan edelleen ystäviä, vaikka lapset ovat muuttaneet jo pois kotoa.
Haluaa hän, mutta joka tapaamiseen hän ottaa lapset mukaan ja koko aika meneekin sitten niiden lasten kanssa asuiluun. Minä olen se jota alkaa kyllästyttää kun koskaan ei enää voida jutella ja nähdä aivan vain aikuisten kesken. Kun tosiaan, näillä lapsilla on isäkin joka ihan hyvin voisi joskus jäädä lasten kanssa kotiin. Tokihan sitä nyt silloin tällöin voisi lapset ottaa mukaansa, mutta miksi aina?
Ap
Ehkä hän luulee, että niin kuuluu tehdä tultuaan äidiksi?
Voihan olla?
Ap
Mulla on taas niin päin, että mua ei kiinnosta niiden ystävien seura, jotka eivät voi tavata ilman lapsiaan. Ja olen siis itsekin äiti. Se ei anna mulle mitään, ettei mistään voi keskustella, kun lapset keskeyttävät kaiken jatkuvasti. Mutta eipä tulisi mieleenkään syyttää muita heidän valinnoistaan ja jopa haluistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta on jotenkin sairasta olla mustis ystävän lapsille?
En ole mustis ystävän lapsille, mutta menetin ystävän samalla kun hän niitä sai. Ajattelin josko jollain samanmoisia kokemuksia ja näköjään onkin. Meitä on moneen junaan ja itse olen surullinen että ystävä unohti ystävät sekä kaipaan hänen seuraansa kovasti (siis ilman että lapset ovat aina mukana). Kun miehen ystävät ovat tulleet isiksi, ystävyys on jatkunut eivätkä he vouhota ystäväaikanaan lapsistaan. Ehkä se on vain surutyö tehtävä ja hyväksyä että entiseen ei ole paluuta, ainakaan hetkeen. Eikä siis ystävän kanssa mitään ryyppyretkiä koskaan ollut, vaan ihan vaan lenkkeilyä, kahvittelua, shoppailua.....tämmöistä tavallista.
Sitä se on kun mennään elämässä eteenpäin. Lapset menevät, tai ainakin pitäisi mennä, aina ykköseksi, varsinkin kun ovat pieniä. Eikä sitä lapsiperheen elämää viettävää välttämättä enää kiinnosta ne samat jutut kuin ennen lapsia. Tätä tuntuu monen lapsettoman olevan vaikea käsittää.
Minulla on lapsia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että tässä keskustelussa erityisen kärkkäästi puolustuskannalla ovat juurikin nämä kuplassa eläjät, jotka eivät näe sieltä kuplastaan enää pihalle. Tulkaahan 10 vuoden kuluttua kommentoimaan uudestaan asiaa. Sillä aikaa, mädäntykää sinne kuplaanne älkääkä vahingossakaan eläkö.
Sehän on ap, tai "kaksosten äiti", joka tässä ei elä. Koska ei ole onnellinen kun toinen ei tanssi oman pillin mukaan. Onni tarkoittaa onnea kaikkina aikoina, myös silloin, kun ystävällä on vauva.
Elän, mutta tahtoisin joskus nähdä ystävääni ilman hänen lapsiaan. ;)
Ap
Jos ystäväsi ei halua enää nähdä sinua. Itse heivasin pois kaikki tuollaiset vaativat ystävät lasten ollessa pieniä. Tilalle sain paljon uusia, joiden kanssa ollaan edelleen ystäviä, vaikka lapset ovat muuttaneet jo pois kotoa.
Haluaa hän, mutta joka tapaamiseen hän ottaa lapset mukaan ja koko aika meneekin sitten niiden lasten kanssa asuiluun. Minä olen se jota alkaa kyllästyttää kun koskaan ei enää voida jutella ja nähdä aivan vain aikuisten kesken. Kun tosiaan, näillä lapsilla on isäkin joka ihan hyvin voisi joskus jäädä lasten kanssa kotiin. Tokihan sitä nyt silloin tällöin voisi lapset ottaa mukaansa, mutta miksi aina?
Ap
Niin, ap, ihan oikeesti kysy siltä kaverilta miksi. Kerroit ettet ole edes kysynyt/pyytänyt kahden keskeistä aikaa. Jos kysyt niin sitten ainakin tiedät, ja ehkä sinunkin on helpompi suhtautua tilanteeseen.
Jos toinen tekee niin siksi, että kokee, että niin kuuluu tehdä, niin luuletko, että hän sen osaa sanoa ja perustella? Ei osaa. Ei siitä kysymisestä tule hullua hurskaammaksi. Johan on ihmisellä nupissa jotain vialla jos haluaa nähdä ystäviään lastensa kanssa, vaikka ois mahdollisuus jättää ne jollekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että tässä keskustelussa erityisen kärkkäästi puolustuskannalla ovat juurikin nämä kuplassa eläjät, jotka eivät näe sieltä kuplastaan enää pihalle. Tulkaahan 10 vuoden kuluttua kommentoimaan uudestaan asiaa. Sillä aikaa, mädäntykää sinne kuplaanne älkääkä vahingossakaan eläkö.
Sehän on ap, tai "kaksosten äiti", joka tässä ei elä. Koska ei ole onnellinen kun toinen ei tanssi oman pillin mukaan. Onni tarkoittaa onnea kaikkina aikoina, myös silloin, kun ystävällä on vauva.
Elän, mutta tahtoisin joskus nähdä ystävääni ilman hänen lapsiaan. ;)
Ap
Jos ystäväsi ei halua enää nähdä sinua. Itse heivasin pois kaikki tuollaiset vaativat ystävät lasten ollessa pieniä. Tilalle sain paljon uusia, joiden kanssa ollaan edelleen ystäviä, vaikka lapset ovat muuttaneet jo pois kotoa.
Haluaa hän, mutta joka tapaamiseen hän ottaa lapset mukaan ja koko aika meneekin sitten niiden lasten kanssa asuiluun. Minä olen se jota alkaa kyllästyttää kun koskaan ei enää voida jutella ja nähdä aivan vain aikuisten kesken. Kun tosiaan, näillä lapsilla on isäkin joka ihan hyvin voisi joskus jäädä lasten kanssa kotiin. Tokihan sitä nyt silloin tällöin voisi lapset ottaa mukaansa, mutta miksi aina?
Ap
Niin, ap, ihan oikeesti kysy siltä kaverilta miksi. Kerroit ettet ole edes kysynyt/pyytänyt kahden keskeistä aikaa. Jos kysyt niin sitten ainakin tiedät, ja ehkä sinunkin on helpompi suhtautua tilanteeseen.
Ehkä tosiaan täytyy kysäistäkin, kun vain tietäisi miten sen voisi hienovaraisesti tehdä.
Ap
Minusta perhe-elämä ja ystävät on pitkälti hyvä pitää erillään, mutta oletettavasti kaikki eivät ymmärrä tätä. Ja kuvittelevat, että se jotenkin kuuluu asiaan, että saatuaan lapsia ne lapset sitten saavat häiritä aikuisten elämää, vaikka ois vaihtoehto panna ne hoitoon siksi aikaa. En käsitä tätä. Mutta silti niin saa olla, mikä minä olen ketään siitä opastamaan, että "et saa ajatella noin, se ei sovi mulle!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että tässä keskustelussa erityisen kärkkäästi puolustuskannalla ovat juurikin nämä kuplassa eläjät, jotka eivät näe sieltä kuplastaan enää pihalle. Tulkaahan 10 vuoden kuluttua kommentoimaan uudestaan asiaa. Sillä aikaa, mädäntykää sinne kuplaanne älkääkä vahingossakaan eläkö.
Sehän on ap, tai "kaksosten äiti", joka tässä ei elä. Koska ei ole onnellinen kun toinen ei tanssi oman pillin mukaan. Onni tarkoittaa onnea kaikkina aikoina, myös silloin, kun ystävällä on vauva.
Elän, mutta tahtoisin joskus nähdä ystävääni ilman hänen lapsiaan. ;)
Ap
Jos ystäväsi ei halua enää nähdä sinua. Itse heivasin pois kaikki tuollaiset vaativat ystävät lasten ollessa pieniä. Tilalle sain paljon uusia, joiden kanssa ollaan edelleen ystäviä, vaikka lapset ovat muuttaneet jo pois kotoa.
Haluaa hän, mutta joka tapaamiseen hän ottaa lapset mukaan ja koko aika meneekin sitten niiden lasten kanssa asuiluun. Minä olen se jota alkaa kyllästyttää kun koskaan ei enää voida jutella ja nähdä aivan vain aikuisten kesken. Kun tosiaan, näillä lapsilla on isäkin joka ihan hyvin voisi joskus jäädä lasten kanssa kotiin. Tokihan sitä nyt silloin tällöin voisi lapset ottaa mukaansa, mutta miksi aina?
Ap
Niin, ap, ihan oikeesti kysy siltä kaverilta miksi. Kerroit ettet ole edes kysynyt/pyytänyt kahden keskeistä aikaa. Jos kysyt niin sitten ainakin tiedät, ja ehkä sinunkin on helpompi suhtautua tilanteeseen.
Jos toinen tekee niin siksi, että kokee, että niin kuuluu tehdä, niin luuletko, että hän sen osaa sanoa ja perustella? Ei osaa. Ei siitä kysymisestä tule hullua hurskaammaksi. Johan on ihmisellä nupissa jotain vialla jos haluaa nähdä ystäviään lastensa kanssa, vaikka ois mahdollisuus jättää ne jollekin.
On kyllä liian kiinni lapsissaan, ei ole enää oma erillinen itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että tässä keskustelussa erityisen kärkkäästi puolustuskannalla ovat juurikin nämä kuplassa eläjät, jotka eivät näe sieltä kuplastaan enää pihalle. Tulkaahan 10 vuoden kuluttua kommentoimaan uudestaan asiaa. Sillä aikaa, mädäntykää sinne kuplaanne älkääkä vahingossakaan eläkö.
Sehän on ap, tai "kaksosten äiti", joka tässä ei elä. Koska ei ole onnellinen kun toinen ei tanssi oman pillin mukaan. Onni tarkoittaa onnea kaikkina aikoina, myös silloin, kun ystävällä on vauva.
Elän, mutta tahtoisin joskus nähdä ystävääni ilman hänen lapsiaan. ;)
Ap
Jos ystäväsi ei halua enää nähdä sinua. Itse heivasin pois kaikki tuollaiset vaativat ystävät lasten ollessa pieniä. Tilalle sain paljon uusia, joiden kanssa ollaan edelleen ystäviä, vaikka lapset ovat muuttaneet jo pois kotoa.
Haluaa hän, mutta joka tapaamiseen hän ottaa lapset mukaan ja koko aika meneekin sitten niiden lasten kanssa asuiluun. Minä olen se jota alkaa kyllästyttää kun koskaan ei enää voida jutella ja nähdä aivan vain aikuisten kesken. Kun tosiaan, näillä lapsilla on isäkin joka ihan hyvin voisi joskus jäädä lasten kanssa kotiin. Tokihan sitä nyt silloin tällöin voisi lapset ottaa mukaansa, mutta miksi aina?
Ap
Niin, ap, ihan oikeesti kysy siltä kaverilta miksi. Kerroit ettet ole edes kysynyt/pyytänyt kahden keskeistä aikaa. Jos kysyt niin sitten ainakin tiedät, ja ehkä sinunkin on helpompi suhtautua tilanteeseen.
Jos toinen tekee niin siksi, että kokee, että niin kuuluu tehdä, niin luuletko, että hän sen osaa sanoa ja perustella? Ei osaa. Ei siitä kysymisestä tule hullua hurskaammaksi. Johan on ihmisellä nupissa jotain vialla jos haluaa nähdä ystäviään lastensa kanssa, vaikka ois mahdollisuus jättää ne jollekin.
On kyllä liian kiinni lapsissaan, ei ole enää oma erillinen itsensä.
Taas tätä idiotismia "liian kiinni" fuck you, ei kaikkien ole pakko olla kuin sinä.
Sinä itse olit typerä lapsettomana, kun menit mukaan kuuntelemaan niitä toisia. Mä osasin lapsettomana ihan itse varjella itseäni asioilta, joista en pitänyt.