Lue keskustelun säännöt.
Kun tulit äidiksi, unohditko itsesi ja hukuit vauvakuplaan vai huomioitko yhä myöskin ystäviäsi ja irrotit heille vauvatonta aikaasi?
30.11.2017 |
Itse olen jotenkin surullisin mielin siitä että hyvä ystäväni on nyt täysin hukkunut lapsikuplaansa ja ystäväaika on kokonaan jäänyt paitsioon.
Itse kun tulin äidiksi, niin olin ehkä muutaman kuukauden täysin vauvahuuruissa, mutta kyllä sen jälkeen jo oman jaksamisenkin kannalta oli mahtavaa yhä jatkaa myöskin ystävien tapaamisia ja jättää vauva isälleen siksi aikaa. Tämä ystäväni elää aivan TÄYSIN lapsilleen, emmekä ikinä tapaa enää kahden, aina on lapsi/lapset mukana, koen sen jotenkin hmm....ajattelemattomuudeksi.
Mitä tuumaatte? No varmaankin, että olen itsekäs sika, mutta onko muunlaisia ajatuksia tai kokemuksia? ;)
Kommentit (255)
Vierailija kirjoitti:
Ap
Mulle lapsesta tuli niin luonnollinen osa elämää, eikä henk.koht. mulla ollut mitään tarvetta olla erossa lapsesta, että varmaan jos kaveri ei olisi sanonut että haluaisi olla aikuisten kesken olisin vaan pakannut lapsenkin mukaan.
Ja miksi kukaan loukkaantuisi siitä, että joku haluaa viettää aikaa kahden?
Wtf? Luuletko, ettei lapset voi olla luonnollinen osa elämää, vaikka äiti kävisikin esim. kerran kahdessa viikossa ystävien kanssa kahvilla tai lenkillä? Mut on kasvatettu arvostamaan ystävyyssuhteita, eikä tulisi mieleenkään, että en tapaisi heitä myös ilman niitä lapsia. Huhhuh missä todellisuudessa jengi elää.
Hyvin sanottu!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta on jotenkin sairasta olla mustis ystävän lapsille?
En ole mustis ystävän lapsille, mutta menetin ystävän samalla kun hän niitä sai.
Vaadit aloituksessa "vauvatonta aikaa sinua itseäsi varten". Minä en menettänyt ystäviäni, koska hyväksyin sen, että lapsen saatuaan heille ei ollut niin helppoa irrottaa aikaa vain minua varten. Menin heidän kotiinsa ja juteltiin aina sen verran, mikä lapsen vahtimiselta onnistui. En ajatellut niin, että minulle piti antaa osa siitä ajasta, jonka he onnistuivat irrottamaan kokonaan vauvan hoidolta. Olihan heille tärkeää myös heidän oma aikansa yksin tai miehensä kanssa. Olen kiinnostunut ystävistäni, joten ole myös kiinnostunut heidän lapsistaan.
Ei voi pysyttäytyä vain yhdessä tavassa olla ystävä.
Hei, en vaatinut vaan toivoin että edes joskus voisimme tavata aikuisten kesken. Selvä ero?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Monet eivät tunnu joko ymmärtävän tai haluavan ymmärtää, mitä ap tarkoittaa. Eihän hän sanonut, että lapset eivät saisi koskaan olla mukana. Kun äidillä on pienet lapset mukanaan, hänen tarkkaavaisuutensa keskittyy aina ensin lapsiin ja vasta sitten toiseen aikuiseen. Tilanne on ihan ok silloin, kun molemmilla on lapset mukanaan ja kumpikin kuuntelee toistensa puhetta vain toisella korvalla. Joskus kuitenkin olisi kiva tavata ystävä niin, että molemmat myös kuuntelevat ilman keskeytyksiä, mitä toinen sanoo. Kuinka moni olisi tyytyväinen lääkäriin, joka vastaanotolla vastaa parin minuutin välein puhelimeen tai alkaa puhua samassa huoneessa olevan hoitajan kanssa ja aina tämän jälkeen katsookin taas uudelleen potilasta ja kysyy: "mitä sanoitkaan?"
Kiitos sulle tästä kommentista. Juu, tuntuu että aika HARVA tosiaan on oikeasti ymmärtänyt mitä tarkoitan, mutta sinä ymmärsit, ihanaa! <3
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyn joitain kertoja vuodessa kotipaikkakunnallani ja joka kerta tapaan vanhoja ystäväni. Molemmilla on pieni lapsi, jotka otetaan aina mukaan kun tavataan. Ovat tosi ihania ja hauskoja tapauksia, mutta minusta olisi mukavaa tosiaan tavata joskus ihan rauhassa, ilman että molempien täytyy keskittyä katsomaan omien, liikkuvaisten lapsien perään koko ajan.
Olen kysynyt, josko kahviteltaisiin jossain oikeassa kahvilassa tai käytäisiin jopa muutamalla viinilasillisella, mutta koskaan tämä ei sovi. Kahvittelut on aina jomman kumman kotona ja näiden äitien kahvit ehtivät jäähtyä, kun pienten perään täytyy katsoa. Keskustelut ovat 90% vauvajuttuja: neuvola-asioita, kasvamiseen liittyviä uttuja, soseasioita, mitä nyt vauvoista voikaan keskustella. Ei mua haittaa jos keskustelu on hieman vauvapainotteista, mutta jos muusta ei osata puhua niin se kyllä ärsyttää. Varsinkin, kun nämä äidit tapaavat toisiaan hyvin useasti ja voisivat käydä keskenään nämä kakka-, sose-. vaippa-, neuvolajutut.
Minusta tää ei liity niinkään äitiyteen kuin siihen että jotkut ei vain osaa sopeuttaa juttujaan seuran mukaan. Esimerkiksi porukassa jossa on kaksi ei-koiraharrastajaa ja yksi ei-koiraharrastaja, törpöt tyypit puhuvat vaan niistä koirista. Fiksummat ottavat kolmannenkin huomioon ja jos hetkellisesti innostuvat puhumaan koirista, palaavat pian aiheisiin jotka kiinnostavat kolmattakin.
Totta tuokin, mutta se huomio kääntyy väistämättä niihin lapsiin vaikka yrittäisi muusta keskustella. Lapset pidetään sylissä, tai juostaan niiden perässä ympäri taloa, kuunnellaan itkua ja huutoa ja porua. Vaihdetaan vaippoja, syötetään ruokaa. Olisi mukavaa, jos lapset eivät olisi kaiken keskipiste vaan voisi vaan keskittyä keskustelemaan ihan tavallisista asioista minkään keskeyttämättä. Ja edelleen painotan sitä, että näitä lapsia on kyllä tosi mukava nähdä ja heidän kanssaan kiva leikkiä. Mutta kun ne harvat tapaamiset ystävien kanssa ovat aina tuota edellä mainittua, niin jotenkin on helpompaa keskustella vain whatsappin välityksellä. Kuulumiset hoituu siten ilman lapsia, mutta kaikki mediatiedostot liittyvätkin sitten heidän osaltaan noihin pikkuisiin ;D Onhan se vähän ikävää, että normaali keskustelu hoituu vain pikaviestimen välityksellä.
Juuri tätäkin aloituksessani tarkoitin. Kiitos sulle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuntuupa joillekin tosiaan ottavan ap:n asian ymmärtäminen koville....wonder why?
Niin tuntuu, en myöskään ymmärrä että miksi. :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin hukkunut vauvakuplaan olisin hukkunut kyllä oikeastikin. Tottakai enemmän aikaa menee kotona mutta tapaan ystäviä myös ilman lasta (nyt lapsi vähän yli vuoden). Lapsella on myös isä joka häntä hoitaa ja ihana päästä puhumaan ihan aikuisten asioita ja kuulla muiden kuulumisia. Minä olen ehkä siitä erikoinen kyllä että minulle myös ns. mammakaveriksi riittää ystävät joilla on myös lapsia, en välitä muista lapsista enkä varsinkaan semmosista superäideistä millä ei ole muuta elämää. Siis en tuomitse (siltä varmaan kuullosti) jokainen tavallaan ja tapaa ketä tahtoo. Minulle myös aikuistenaika on henkireikä jonka kyllä järjestän. En silloin myöskään esittele lapseni kuvia ellei niitä kysytä. Ystäviä ja kavereita on sekä lapsellisia ja lapsettomia joka on rikkaus :)
Olisitpa mun ystäväni. <3 Kiitos tästä.
Ap
Naistenvälinen ystävyys tuntuu olevan aika rankka laji. Ensin hukutaan poikaystäväkuplaan ja sen jälkeen vauvakuplaan. Ystäviä voidaan ilmeisestikin olla kun tulee ero tai kun lapset kasvavat. Vaimon puolesta tullut monesti surullinen olo kun hänen ystävänsä katoavat kupliinsa eikä aikaa enää sitten ole ystäville. Joka kerta on sosiaaliselle vaimolleni kuin pieni kuolema, taas hävisi ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naistenvälinen ystävyys tuntuu olevan aika rankka laji. Ensin hukutaan poikaystäväkuplaan ja sen jälkeen vauvakuplaan. Ystäviä voidaan ilmeisestikin olla kun tulee ero tai kun lapset kasvavat. Vaimon puolesta tullut monesti surullinen olo kun hänen ystävänsä katoavat kupliinsa eikä aikaa enää sitten ole ystäville. Joka kerta on sosiaaliselle vaimolleni kuin pieni kuolema, taas hävisi ystävä.
Näinhän se valitettavan usein naisille käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naistenvälinen ystävyys tuntuu olevan aika rankka laji. Ensin hukutaan poikaystäväkuplaan ja sen jälkeen vauvakuplaan. Ystäviä voidaan ilmeisestikin olla kun tulee ero tai kun lapset kasvavat. Vaimon puolesta tullut monesti surullinen olo kun hänen ystävänsä katoavat kupliinsa eikä aikaa enää sitten ole ystäville. Joka kerta on sosiaaliselle vaimolleni kuin pieni kuolema, taas hävisi ystävä.
Näinhän se valitettavan usein naisille käy.
Kyllä, ja miesten ystävyydet ne vain jatkuvat....en ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En hukkunut.
Se on hyvä! Oikeaa elämää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hupaisaa, että kun puhutaan siitä, unohtaako äiti itsensä tai "huolehtiiko" hän itsestään, puhutaan itse asiassa AINA siitä, onko hän riittävän seksikkään näköinen ohikuljeville miehille, saatavilla kavereilleen tai universiumina vauvalleen. KOSKAAN ei lähdetän liikkeelle siitä, mitä se nainen itse haluaisi tai tarvitsis.
Sehän johtaisikin siihen, että JONKUN MUUN pitäisi nähdä vaivaa hänen puolestaan, eikä vain hänen muiden puoleta.
Kymmenen pistettä tuolle! Laittautua.. hohhoijaa antakaa jokaisen olla sellanen kuin on!
Nimmmm kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hupaisaa, että kun puhutaan siitä, unohtaako äiti itsensä tai "huolehtiiko" hän itsestään, puhutaan itse asiassa AINA siitä, onko hän riittävän seksikkään näköinen ohikuljeville miehille, saatavilla kavereilleen tai universiumina vauvalleen. KOSKAAN ei lähdetän liikkeelle siitä, mitä se nainen itse haluaisi tai tarvitsis.
Sehän johtaisikin siihen, että JONKUN MUUN pitäisi nähdä vaivaa hänen puolestaan, eikä vain hänen muiden puoleta.
Kymmenen pistettä tuolle! Laittautua.. hohhoijaa antakaa jokaisen olla sellanen kuin on!
Teksti mihin viittasit, mä en kyllä saanut selvää siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tulisin ehkä hulluksi jos elämän ainoa sisältö olis koti ja lapset, ne ovat tärkein sisältö, mutta apua jos olisi ainoa! Ap en ymmärrä ystävääsi.
Näin juuri. Luulisi jaksavan pyörittää sitä perhearkeakin paremmin kun välillä vähän ottaa etäisyyttä siihen.
Ap