Mikä on "vaikein" kirja jonka olet lukenut?
Kommentit (878)
Vierailija kirjoitti:
En lue "vaikeita" kirjoja. Jos kirja on pa*ka nini jätän sen kesken.
Tätäkö kysyttiin
Minä minä minä, kun on pakko päästä mukaan....
Jari Tervo - Matriarkka
Tervo kyllä osaa leikitellä sanoilla, mutta tämä oli raskasta luettavaa. Kirja vaatii lukijaltaan erittäin hyvää sanavarastoa. Paljon henkilöhahmoja, joilla erikoinen nimi (esim. Aamu Karitsantytär jne). Sekavuudesta ja vaikeaselkoisuudesta huolimatta taustalla kuitenkin ihan hyvä mukaantempaava tarina. Luin loppuun, vaikka alku oli yhtä tuskaa...
Vierailija kirjoitti:
Hans Selo -Diiva
Ei siitä ota selvää Erkkikään...
Ääni Hans Selolle myös. Tehnyt vaikeaselkoisuudesta taiteenlajin, joss pistää parastaan.
En ole mitään 1800-luvun lecaharkkoklassikoita lukenut (vielä), mutta Lovecraftin Hulluuden Vuorilla oli kyllä paikoitellen todella pitkäpiimäinen jatkuvine kuvauksineen.
Ei tule muita kys. miehen tarinoita mieleen jotka olisin melkein kesken jättänyt.
Sofian maailma. Tosin ikää oli ehkä noin 10v. En päässyt kärryille yhtään. Luin siksi, että vanhemman sisaruksen kaikki kaverit hehkuttivat kirjaa. Päätaloa joskus aloittelin, mutta ei uponnut meikäläiseen..
Inssiopintojen Kenttäteoria oli välillä vaikea, lähinnä siksi, että matemaattisissa esityksissä hypittiin iloisesti monen välivaiheen yli.
Kaunokirjallisuudesta en usko vaikeita kirjoja löytyvän. Tylsiä ja työläitä varmasti. Esim. Idiootin ja Karamazovin veljekset jätin itse kesken. Katsoin, että aikaa voi käyttää mielekkäämminkin.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti aika on suonut lempeän unohduksen ja sekä kirjoittaja että teoksen nimi ovat pyyhkiytyneet muististani, mutta joskus vuosia sitten jouduin lukemaan jonkin johtamisen kurssin tenttiin erään väitöskirjan, joka oli ihan totaalista p*skaa. Kurssin luennoinut dekaani oli itse ollut vastaväittäjänä, ja ilmeisesti jyrännyt koko opuksen. Halusi sitten kuitenkin laittaa vahingon kiertämään ja piinata meidä opiskelijaparkoja :D Muistan ko. tuotosta lukiessani hetkittäin nauraneeni, mutta suurimman osan ajasta lähinnä itketti ajan tuhlaaminen moiseen kötöstykseen. No, tentti meni hyvin, että kai se tarkoituksensa täytti...
Johtamisen alalta tätä p*skaa sitten löytyykin laidasta toiseen niin paljon, että olen periaatteessa lähes lopettanut lukemisen, vaikka alalla toiminkin. Jokainen voi käydä toteamassa mm. LinkedInissä, millaiset wannabet yrittävät profiloitua suuriksi johtajiksi töihin päästäkseen kertomalla milloin milnkäkinlaisia keskenkasviuuisia havaintojaan oman kehitysvaiheensa pieteetillä.
Osa näistä kirjoittaa vielä, jos ei nyt kirjoja, niin jotakin hengentuotteita kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Inssiopintojen Kenttäteoria oli välillä vaikea, lähinnä siksi, että matemaattisissa esityksissä hypittiin iloisesti monen välivaiheen yli.
Kaunokirjallisuudesta en usko vaikeita kirjoja löytyvän. Tylsiä ja työläitä varmasti. Esim. Idiootin ja Karamazovin veljekset jätin itse kesken. Katsoin, että aikaa voi käyttää mielekkäämminkin.
Hyvin insinöörimäinen vastaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inssiopintojen Kenttäteoria oli välillä vaikea, lähinnä siksi, että matemaattisissa esityksissä hypittiin iloisesti monen välivaiheen yli.
Kaunokirjallisuudesta en usko vaikeita kirjoja löytyvän. Tylsiä ja työläitä varmasti. Esim. Idiootin ja Karamazovin veljekset jätin itse kesken. Katsoin, että aikaa voi käyttää mielekkäämminkin.
Hyvin insinöörimäinen vastaus.
Kenttäteorioitakin on ainakin kolme, taitanee tarkoittaa tuota Maxwellin sellaista. Enpä kyllä tiennyt, vaikk itsekin siihen jollakin tasolla tutustunut, että siitä oikein kirjaa lututetaan inssiopinnoissa. Sanalla sanoen, hiukan epäilen.
Joku Tex Willer tai Morgan Kane varmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inssiopintojen Kenttäteoria oli välillä vaikea, lähinnä siksi, että matemaattisissa esityksissä hypittiin iloisesti monen välivaiheen yli.
Kaunokirjallisuudesta en usko vaikeita kirjoja löytyvän. Tylsiä ja työläitä varmasti. Esim. Idiootin ja Karamazovin veljekset jätin itse kesken. Katsoin, että aikaa voi käyttää mielekkäämminkin.
Hyvin insinöörimäinen vastaus.
Pitää paikkansa. 🥸🤓
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inssiopintojen Kenttäteoria oli välillä vaikea, lähinnä siksi, että matemaattisissa esityksissä hypittiin iloisesti monen välivaiheen yli.
Kaunokirjallisuudesta en usko vaikeita kirjoja löytyvän. Tylsiä ja työläitä varmasti. Esim. Idiootin ja Karamazovin veljekset jätin itse kesken. Katsoin, että aikaa voi käyttää mielekkäämminkin.
Hyvin insinöörimäinen vastaus.
Kenttäteorioitakin on ainakin kolme, taitanee tarkoittaa tuota Maxwellin sellaista. Enpä kyllä tiennyt, vaikk itsekin siihen jollakin tasolla tutustunut, että siitä oikein kirjaa lututetaan inssiopinnoissa. Sanalla sanoen, hiukan epäilen.
Ehei. Tarkoitan Kenttäteoriaa: Staattiset ja dynaamiset kentät. Kanditason kurssi polilla, vaatimustaso on toki verrattain korkea. 5op, tyypilliseen insinöörityyliin. Yliopistolla vastaava varmaan 15.
Tästä voit ihmetellä Dynaamisia kenttiä:
https://www.adlibris.com/fi/kirja/sahkomagneettinen-kenttateoria-2-9789…
Salman Rushdien "Saatanalliset säkeet" oli heti alusta outoa. Jäi kesken. En ole mitään muuta kirjaa koskaan jättänyt kesken. Siitä on 25 vuotta, ehkä nyt vanhempana se saattaisi aueta.
Pikku Prinssi (Le Petit Prince) ranskaksi onnettomalla ranskan kielen taidolla.
Koraani arabiaksi, en ymmärtänyt edes kirjaimia
Suuri Illusioni. Pakosta lukiossa.
En paljon lue.