Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kommentit (878)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sotaa ja rauhaa koetin lukea mutta ku 50 sivun jälkeen ei edelleenkään ollu muuta tapahtumaa kuin lueteltuja herttuaita ja kreivejä ilman mitään sen enempää kuvausta meni hermot ja heitin kirjan seinään.
Jotkut ian m banksin kirjoista ovat hieman samanlaisia, 100 sivua voi helposti lukea ilman että on hajuakaan tarinan konstekstista. Siellä kyl tapahtuu mutta kun mikään ei liity mihinkään muuhun eikä tiedä maailmaa ollenkaan mitä koskee... niin melko hämmentävää. Ne ovat yliäätänsä sillai 50/60 ovatko kunnolla luettavissa selkeällä kontekstilla. Sitten ku maailma selkene pitänee käytännössä aloittaa kokonaan alusta ja lukea ensimmäiset 200 sivua uudestaan.
Tai sitten vaan lukea joku arvostelu täynnä sploilereita ekana, ehkä sekin toimisi.
Kouluajalta tulee mieleen Camus´n Rutto ja Kafkan Oikeusjuttu. En ollut vielä kypsä lukemaan niitä. Jotkut Ahon Rautatiet ja Canthin Papinperheet painivat ihan eri sarjassa.
Venäläisiä klassikoita en ole jaksanut lukea, sillä henkilöitä on valtavat määrät ja kaikki asiat kuvataan niin kauhean perusteellisesti. Osa saksalaisista klassikoista on samanlaisia. Sinänsä minulla ei ole mitään tiiliskiviromaaneja vastaan, jos vain kerronta etene sutjakkaasti ja imaisee lukijansa mukaan tapahtumiin.
Ai niin, kaikkein vaikein kirja on varmaan ollut keskikoulun viimeisellä luokalla luettu Fysiikan oppikirja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sadan vuoden yksinäisyys. Niin monta samannimistä hahmoa, että sekaisin menee.
Platon - Valtio
Käsiteltavät aiheet on aika vaikeita jo itsessään. Kirja on kirjoitettu antiikin aikaan joten se on nykymittapuun mukaan todella sekava on hankala ymmärtää. Kirjallisuus on kehittynyt valtavasti parin tuhannen vuoden aikana.
Jotenkin kirjoittajan koko ajatusmaailma on niin erilainen kuin itsellä. Mikä on ymmärrettävää kun on täysin eri ajassa ja kulttuurissa elänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karamazovin Veljekset (Dostojevski). Meinasi aina akuutti narkolepsia iskeä kun kirjan avasin, sinnillä luin loppuun. (Olin 16-vuotias.)
Luin joskus James Joycen Odysseuksen. En tykännyt enkä oikein ymmärtänyt mikä siinä on niin hienoa, mutta sisulla luin loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin joskus James Joycen Odysseuksen. En tykännyt enkä oikein ymmärtänyt mikä siinä on niin hienoa, mutta sisulla luin loppuun.
Siinä pitääkin olla opaskirja jota lukee samalla, että tajuaa kaikki piilotetut viittaukset joita kirja on täynnä. Lukuromaaninahan se on ihan sietämätön, mutta jonkinlaisena älyllisenä palapelinä kiehtova.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Platon - Valtio
Käsiteltavät aiheet on aika vaikeita jo itsessään. Kirja on kirjoitettu antiikin aikaan joten se on nykymittapuun mukaan todella sekava on hankala ymmärtää. Kirjallisuus on kehittynyt valtavasti parin tuhannen vuoden aikana.
Jotenkin kirjoittajan koko ajatusmaailma on niin erilainen kuin itsellä. Mikä on ymmärrettävää kun on täysin eri ajassa ja kulttuurissa elänyt.
Itse koin sen melko helpoksi :p
Homeros. Paljon tapahtumia ja nimiä, vaati vähän enemmän keskittymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Platon - Valtio
Käsiteltavät aiheet on aika vaikeita jo itsessään. Kirja on kirjoitettu antiikin aikaan joten se on nykymittapuun mukaan todella sekava on hankala ymmärtää. Kirjallisuus on kehittynyt valtavasti parin tuhannen vuoden aikana.
Jotenkin kirjoittajan koko ajatusmaailma on niin erilainen kuin itsellä. Mikä on ymmärrettävää kun on täysin eri ajassa ja kulttuurissa elänyt.
Itse koin sen melko helpoksi :p
Eihän se mikään erityisen pitkä ole. Siinä on vain kohtia missä pitää keskittyä miettimään mitä kirjoittaja OIKEASTI haluaa sanoa. Filosofiassa on usein niin paljon sitä syvällistä merkitystä sinänsä yksinkertaisen sanoman takana.
Muutaman lauseen mittaisesta havainnosta riittää aivoille pureskeltavaa päiväkausiksi jos niin haluaa.
Dostojevskin tuotannon luin yhtenä viikonloppuna. Ei se kyllä vaikeaa ollut. Ihan yliarvostettu kirjailija.
Advanced Engineering Mathematics
Kaunokirjallisuudesta varmaan... en tiedä. Ei Oikeusjutussa ollut mitään vaikeaa. Knausgårdin vika oli vähän liikaa semmosta tajunnanvirtaa natsismista ja Elämästä (tavaramerkki), meni niin vinoon muista sarjan osista että oli "vaikea".
Vierailija kirjoitti:
Dostojevskin tuotannon luin yhtenä viikonloppuna. Ei se kyllä vaikeaa ollut. Ihan yliarvostettu kirjailija.
Paavoko se siellä :D
Hmm, en osaa sanoa, olen jättänyt kaikki vaikeat varmaan kesken :). En varmaan ole kovin sinnikäs, mutta jos romaani on minusta tylsä/vaikea/sekava tai muuten vaan huono niin se jää lukematta.
Esimerkiksi täällä mainittu Sota ja Rauha oli minulle positiivinen yllätys, oikein mukaansa tempaava kirja. Sillä on jostain syystä raskas maine vaikka ei ole mitenkään raskalukuinen, ainoastaan pitkä. Suomalainen versio siitä on Täällä Pohjantähden alla (+tuntematon).
Alue: Aihe vapaa
Alastalon salissa.
Kun jaarittelevaan tajunnanvirtatyyliin tottui, niin oli yllättävän hauska.