Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kommentit (878)
Vierailija kirjoitti:
Jeff Long- Vuosi nolla oli raskasta luettavaa.
Siis mitä?
Ihana kirjailija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
sotaa ja rauhaa koetin lukea mutta ku 50 sivun jälkeen ei edelleenkään ollu muuta tapahtumaa kuin lueteltuja herttuaita ja kreivejä ilman mitään sen enempää kuvausta meni hermot ja heitin kirjan seinään.
Jotkut ian m banksin kirjoista ovat hieman samanlaisia, 100 sivua voi helposti lukea ilman että on hajuakaan tarinan konstekstista. Siellä kyl tapahtuu mutta kun mikään ei liity mihinkään muuhun eikä tiedä maailmaa ollenkaan mitä koskee... niin melko hämmentävää. Ne ovat yliäätänsä sillai 50/60 ovatko kunnolla luettavissa selkeällä kontekstilla. Sitten ku maailma selkene pitänee käytännössä aloittaa kokonaan alusta ja lukea ensimmäiset 200 sivua uudestaan.
Tai sitten vaan lukea joku arvostelu täynnä sploilereita ekana, ehkä sekin toimisi.
Minä olin 17v kun luin sodan ja rauhan
Aikakone on keksitty...arvaa mikä se on?
Luultavasti Koraani alkuperäisellä kielellä. Menossa on ensimmäinen rivi, jota yritän suomentaa.
Vierailija kirjoitti:
Nancy. En ymmärrä miten sitä nakkua ei saatu kuriin. Järkyttävä ihminen!
Minusta oli aikas hyvä kuvaus nepsystä narkkariksi kasvutarina.
Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. En tiedä oliko niinkään vaikea, mutta ihan hullun puuduttavaa väninää.
Ja kyllä, sisukkaasti luin ihan kokonaan.
Vieläkin puistattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En lue "vaikeita" kirjoja. Jos kirja on pa*ka nini jätän sen kesken.
Ja sen huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuri illuusioni oli pakko lukea lukiossa. En tajunnut lausettakaan.
Teoksen nimi on Suuri illusiooni.
Ei ole. Se on Suuri illusioni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kotona Paradise Lost Miltonilta, englanniksi ja vanhemmalla englanninkielellä.
Suomenkielistä versiota en ole koskaan ennaltalukenut.
On kyllä raskahkoa luettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kouluajalta tulee mieleen Camusn Rutto ja Kafkan Oikeusjuttu. En ollut vielä kypsä lukemaan niitä. Jotkut Ahon Rautatiet ja Canthin Papinperheet painivat ihan eri sarjassa.
Venäläisiä klassikoita en ole jaksanut lukea, sillä henkilöitä on valtavat määrät ja kaikki asiat kuvataan niin kauhean perusteellisesti. Osa saksalaisista klassikoista on samanlaisia. Sinänsä minulla ei ole mitään tiiliskiviromaaneja vastaan, jos vain kerronta etene sutjakkaasti ja imaisee lukijansa mukaan tapahtumiin.
Ai niin, kaikkein vaikein kirja on varmaan ollut keskikoulun viimeisellä luokalla luettu Fysiikan oppikirja!
Etkä ymmärrä kyllä niitä ( Camus, Kafka) vieläkään, takaan sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peruskoulussa matikankirja, fysiikankirja, kemiankirja, ruotsinkirja ja äidinkielenkirja.
Kaikkien naisten suosikki: Friedrich Nietzsche, Hyvän ja pahan tuolla puolen.
Joskus olen yrittänyt lukea Joycen Ulyssesta, mutta on jäänyt kesken.
Joycen Ulysses on luettu, samoin Alastalon salissa. Kilven tuotanto on hyvää ja nautin sen vähäeleisestä huumorista, kun siihen pääsee sisälle. Joycea en ole enempää lukenut. Minulle raskaimpia ovat venäläiset klassikot. En ole montaa jaksanut lukea enkä ole yhdestäkään nauttinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuhe egyptiläinen. Tästä on jo monta vuotta aikaa, mutta taisin lukea ehkä puoleen väliin asti, sitten loppui kärsivällisyys :D
Kysyttiin kirjaa, jonka olet lukenut lippuun asti eikä kirjaa, jonka lopetit kesken
Ei ollut mistään lipusta ollenkaan kyse.
Alue: Aihe vapaa
Joo. Siinä mielessä vaikea että huomasi omaksuvansa ajatuksia vaikka oli oikeasti vastakkaisella kannalla.
Keitä ovat ne jotka lukevat vain Aatua?