Mikä on "vaikein" kirja jonka olet lukenut?
Kommentit (720)
Jääkaappi-pakastimeni käyttöohje
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna Karenina, kahlasin tätä 1,5 vuotta, mutta sain loppuun! Eikä se ole vaikea sinänsä, mutta pitkäveteinen ja sovinistinen. Jotkut kirjat ei vaan vie mukanaan, vaan joka lause pitää lukea väkisin.
Heh, tästä muistin, että minulla taitaa olla Anna Karenina kesken edelleen, aloitin lukemaan sitä varmaan joskus yli 20v sitten :D Nyt se on ollut pitkään poissa silmistä ja poissa mielestä, koska kirjat ovat majailleet laatikoissa jo vuosikaudet. Ehkä tartun siihen uudelleen, kun saadaan remonttia eteenpäin ja kirjat hyllyyn...
Mulla se oli monta vuotta hyllyssä, keväällä tartuin siihen kun jouduin lomautetuksi ja aikaa riitti. Mä kyllä pääasiassa tykkäsin, vaikka oli siinä sellaisia osia, jotka olisi ihan mielellään vaan skipannut. Hetkittäin raskas lukukokemus, mutta hetkittäin meni ihan ahmimalla. Ei missään nimessä kuitenkaan vaikein lukemani.
Minä periaatteessa muistaakseni tykkäsin kanssa, mutta jotkut osiot olivat vaan niin paikallaanpolkevia, että puuduin niihin. Siitäkin huolimatta, että lukuhistoriassani on melkoinen määrä kaikenlaisia tiiliskiviä, jotka olen suorastaan laukannut läpi. No, ehkä aika on joskus kypsä myös tuolle :D
Tästä tulikin mieleeni jatkokysymys: Onko kellekään muulle käynyt niin, että opiskeluaika on vienyt ilon ns. vapaa-ajan lukemisesta? Itse luin ennen yliopistoaikoja useamman kirjan viikossa, mutta opiskelu jotenkin turrutti lukemiseen, ja tuli melkein huono omatunto silloin, kun olisi lukenut jotain vain omaksi ilokseen sen sijaan, että olisi tarttunut Kotlerin, Parasuramanin tai muun vastaavan tuotantoon :-/ Valmistumisesta on jo pieni ikuisuus, mutta silti lukeminen ei ole palannut aiemmalle tasolleen, mikä oikeasti harmittaa. Okei, pikkulapsiarjessa aikaa lukemiselle on lähinnä illalla ennen nukkumaan menoa, ja omalla kohdallani se tuppaa siirtämään nukahtamisaikaa turhan paljon, koska yhtään parempaa kirjaa ei malta laskea käsistään. Mutta välillä on aikoja, kun todella kaipaan lukemista (muidenkin kuin lastenkirjojen, niitä toki tulee luettua lähes kyllästymiseen asti ja monet lasten suosikit osaan jo ulkoa...), se vaan olisi niin ihanaa puuhaa, kun saisi rauhassa keskittyä. Ehkä taas joskus...
Voi kyllä! Muistan vieläkin, miten huono omatunto tuli, jos luki jotain muuta kuin tenttikirjaa. Moni opiskelukaveri sanoi samaa, taitaa olla ihan yleinen ilmiö. Sitten otin sivuaineeksi kirjallisuuden ja sain kaunokirjallisuuden lukemisesta opintopisteitä. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Platon - Valtio
Käsiteltavät aiheet on aika vaikeita jo itsessään. Kirja on kirjoitettu antiikin aikaan joten se on nykymittapuun mukaan todella sekava on hankala ymmärtää. Kirjallisuus on kehittynyt valtavasti parin tuhannen vuoden aikana.
Jotenkin kirjoittajan koko ajatusmaailma on niin erilainen kuin itsellä. Mikä on ymmärrettävää kun on täysin eri ajassa ja kulttuurissa elänyt.
Itse koin sen melko helpoksi :p
Eihän se mikään erityisen pitkä ole. Siinä on vain kohtia missä pitää keskittyä miettimään mitä kirjoittaja OIKEASTI haluaa sanoa. Filosofiassa on usein niin paljon sitä syvällistä merkitystä sinänsä yksinkertaisen sanoman takana.
Muutaman lauseen mittaisesta havainnosta riittää aivoille pureskeltavaa päiväkausiksi jos niin haluaa.
Tekeekö se siitä "vaikean"? Minulle sellainen on pelkästään mielenkiintoinen. Aivottomat kirjat ovat vaikeita. Selkeästi minuun nähden erilaista maailmankatsomusta edustavat kirjat ovat vaikeimmat, niitä tulee joskus luettua yleissivistyksen takia mutta kirjan loppuun pääseminen nostaa verenpaineen, turhautumisen ja suoranaisen raivon sille tasolle, että pitää tauottaa lukeminen terveyssyistä.
Vierailija kirjoitti:
Salman Rusdien Saatanalliset säkeet, vaikealukuinen ja niin järkyttävää moskaa että oli todella tuskaa lukea loppuun. Oli koulutehtävä niin pakko oli lukea.
Täyttä asiaahan se oli täynnä.
Puhelinluettelo (silloin kun niitä vielä oli)
Raskasta luettavaa, paljon henkilöhahmoja, olematon juoni.
Stephen Kingin "kuvun alla". Olen Kingin fani, mutta nyt vaan ei napannut yhtään.
Uskonnollisten ihmisten raamattu-kirjaa yritin joskus lukea...
Pitkälle en päässyt, mutta avasi silmät moniin ongelmiin ja niiden syihin.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on lueteltu paljon kirjoja, joita olen itsekin pitänyt haastavina (mm. venäläisiä klassikkotiiliskiviä), mutta jotenkin tuntuu, että osa täällä puhuu aivan eri aiheesta. Muutamassa kommentissa on mainittu Paulo Coelho. Kiinnostaisi tietää, mikä tekee hänen teksteistään vaikeita? Itse olen lukenut pari Coelhon teosta, jotka mielestäni ovat aivan tyhjää höttöä, kertaistumalta luettavia satuja, joiden yksinkertaisuus suorastaan suututtaa. Pitääkö joku ihan oikeasti niitä vaikeina?
Ne on vaikeita luettavia siksi kun ovat niin huonoja😄 Lukiessa sitä aina toivoo että voi kunpa seuraava sivu toisi mukanaan jotain kiinnostavaa, mutta ei 😕
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on lueteltu paljon kirjoja, joita olen itsekin pitänyt haastavina (mm. venäläisiä klassikkotiiliskiviä), mutta jotenkin tuntuu, että osa täällä puhuu aivan eri aiheesta. Muutamassa kommentissa on mainittu Paulo Coelho. Kiinnostaisi tietää, mikä tekee hänen teksteistään vaikeita? Itse olen lukenut pari Coelhon teosta, jotka mielestäni ovat aivan tyhjää höttöä, kertaistumalta luettavia satuja, joiden yksinkertaisuus suorastaan suututtaa. Pitääkö joku ihan oikeasti niitä vaikeina?
Ne on vaikeita luettavia siksi kun ovat niin huonoja😄 Lukiessa sitä aina toivoo että voi kunpa seuraava sivu toisi mukanaan jotain kiinnostavaa, mutta ei 😕
En ole ikinä lukenu yhtään Coelhon kirjaa. En siis ota kantaa siihen, minkälaisia kirjoja ne ovat. Minua silti ihmetyttää se, että niin monet jaksavat lukea niitä vaikka eivät niistä pidä. Ja haluavat kertoa siitä kaikille. Outoa.
Ja sitten tietysti se että valtaosa käsittää niin että vaikea kirja on sama asia kuin huono kirja. Miksi ei voi reilusti tunnustaa että lukee ainoastaan helppoa ja/tai roskakirjallisuutta?
Henkilöverotuksen perusteet. Todella ahdistava ja vaikea luettava.
Aapinen, taitaa olla myös se ainoa jonka olen lukenut. ;)
Olli Jalosen Finlandia-voittaja 'Taivaanpallo'.
Siis ihan äärettömän hyvä ja mielenkiintoinen kirja. Upea ennenkokematon kirjoitustyyli.
Mutta vaikea alkuun seurata.
Päähenkilön ajatukset kirjoitetaan sellaisena vanhahtavana 'sisäisenä puheena'. Omaa sisäistä puhettaan pitää kuunnella ja ymmärtää ensin että pystyy olemaan hämmentymättä tuosta erikoisesta kerrontatyylistä.
Rakastin kuitenkin. Paras Finlandia vuosiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna Karenina, kahlasin tätä 1,5 vuotta, mutta sain loppuun! Eikä se ole vaikea sinänsä, mutta pitkäveteinen ja sovinistinen. Jotkut kirjat ei vaan vie mukanaan, vaan joka lause pitää lukea väkisin.
Heh, tästä muistin, että minulla taitaa olla Anna Karenina kesken edelleen, aloitin lukemaan sitä varmaan joskus yli 20v sitten :D Nyt se on ollut pitkään poissa silmistä ja poissa mielestä, koska kirjat ovat majailleet laatikoissa jo vuosikaudet. Ehkä tartun siihen uudelleen, kun saadaan remonttia eteenpäin ja kirjat hyllyyn...
Anna Karenina on ihana!
Itselläni auttoi kirjan lukemisessa tuonaikaisen historian hahmottaminen ja sisäistäminen. Joku ylhäistön seuraelämä ja seurusteluetiketti ja maaorjuus on niin kaukana meidän arjestamme.
Voi Levin
Hilkka Ravilo: Mesimarjani, pulmuni, pääskyni
Kurjat. Satakunta sivua maaston kuvailua, jotta kirjailija sai kerrottua, miksi Napoleon hävisi Waterloon taistelun. Mulla meni noihin sataan sivuun enemmän aikaa kuin koko muuhun kirjaan yhteensä.
Vaikeampia kirjoja en ole saanut luettua loppuun.
Sinuhe egyptiläinen. Tästä on jo monta vuotta aikaa, mutta taisin lukea ehkä puoleen väliin asti, sitten loppui kärsivällisyys :D