Mikä on "vaikein" kirja jonka olet lukenut?
Kommentit (720)
Vierailija kirjoitti:
Sinuhe egyptiläinen. Tästä on jo monta vuotta aikaa, mutta taisin lukea ehkä puoleen väliin asti, sitten loppui kärsivällisyys :D
Kysyttiin kirjaa, jonka olet lukenut lippuun asti eikä kirjaa, jonka lopetit kesken
Kapteeni Corellin mandoliini, niiiiin puuduttavan tylsä, ei pysty lukee loppuun.
Toinen oli Ranskalaisen luutnantin nainen, puolet kirjasta äärettömän tylsää, vasta kolmannella kerralla pääsin tämän puuduttavan pitkän alun yli ja jaksoin lukea lopunkin.
Saatana saapuu Moskovaan, ihan hepreaa. Luin joskus 2-kymppisenä, pitäis vatmaan koittaa aukeisko 5-kymppiselle paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paolo Coelhon kirjoissa on niin paljon viisautta per sivu, että lukeminen on tavallansa vaikeaa. Kuin pään läpi humahtaisi suuri aalto, jossa on ihmiskunnan keräämää viisautta miljoonien vuosien ajalta. Muistan että lepäilin aina 10 sivua luettuani. Ainut kirja, joka on antanut vastaavia kokemuksia Coelhon mestariteosten lisäksi on Timo Soinin Maisterisjätkä.
Paul Coelho tuotanto on läpeensä pateettista sitä itseään, pyörä kerrotaan uudestaan keksittynä.
Juuri noin, ja se pyörä keksitään uudestaan siten, että kaikkea pitkitetään Alkemisti oli huonoista huonoin. Ennalta arvattava ja juurikin pateettinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuhe egyptiläinen. Tästä on jo monta vuotta aikaa, mutta taisin lukea ehkä puoleen väliin asti, sitten loppui kärsivällisyys :D
Kysyttiin kirjaa, jonka olet lukenut lippuun asti eikä kirjaa, jonka lopetit kesken
Jos loppuun asti on kysymys, niin mä ainakin ymmrrän, että luitko loppuun asti. Voisi olla tarkempi noiden aloitusten kanssa, jos kerta haluaa vain tietynlaisia vastauksia.
Danten Jumalainen Näytelmä ja Joycen Odysseus.
Naomi Kleinin No Logo , englanniksi.
En lue "vaikeita" kirjoja. Jos kirja on pa*ka nini jätän sen kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuhe egyptiläinen. Tästä on jo monta vuotta aikaa, mutta taisin lukea ehkä puoleen väliin asti, sitten loppui kärsivällisyys :D
Kysyttiin kirjaa, jonka olet lukenut lippuun asti eikä kirjaa, jonka lopetit kesken
Jos loppuun asti on kysymys, niin mä ainakin ymmrrän, että luitko loppuun asti. Voisi olla tarkempi noiden aloitusten kanssa, jos kerta haluaa vain tietynlaisia vastauksia.
"Kirja, jonka olet lukenut" tarkoittaa "kirja, jonka olet lukenut kokonaan". Jos haluttaisiin tietää, minkä kirjan olet lukenut osittain, kysyttäisiin "kirja, jota olet lukenut". Suomen kielessä sijamuodoilla pystytään kertomaan paljon.
Sofi Oksasen Puhdistus. Olen vuosia kuulunut kirjallisuuspiiriin, jossa on kerran kuukaudessa tapaaminen (ei kesäisin). Jokainen lukee saman kirjan. Meillä on hieno porukka, on nykyinen äidinkielen opettaja ja entinen äidinkielen opettaja, on ihminen, joka on itse tehnyt kirjakäännöksiä, on kirjaston informaatikko jne. Yleensä paikalla noin 7-8 ihmistä, jaamme ajatuksia teoksista. Toki voidaan juoda kahvia tai viiniä tai syödä hedelmiä tai leivonnaisia, jokainen päättää vuorollaan, missä tavataan ja millä tarjoiluilla. Usein tarjoilu liittyy kirjan teemaan. Puhdistus oli vaikea kirja sietää. Kurjuutta, kärsimystä, raskas kerrontatyyli.
Kafkat on minulle ollut helppoja ja mukavia. Toiset mukavampia kuin toiset.
Sen sijaan SInuhen taistelin läpi ja jossain vaiheessa taisin vähän huijata ja loikkia eteenpäin. Alkuun ihan hyvä mutta alkoi puuduttaa.
Vaikeinta ollut opinnoissa sukupuolentutkimuksen kurssilla luetut tekstit. Olivat lyhyitä artikkeleja, mutta haastoi tosiaan niiden lukeminen englanniksi. Derridaa, Julia Kristevaa yms.
Pirsig: Moottoripyörän kunnossapito.
En nyt tiedä vaikeaa, mutta raskasta ja pitkäpiimäistä. Luin silti.
Raamattu. Huuto-oksensin alkaen sivulta yksi.
Lauri Nurmi - Miten suomi päätti voittaa koronan... ai niin
Saatana saapui Moskovaan. Oli kerronnallisesti haastavaa kun eri juonia oli eri aikakausilta ja sisäistää kuinka kaikki liittyy kaikkeen. Miettimään laittoi, mitä pitäisi ajatella.. yhteiskunnasta ja ihmisestä.
Aarno Malin: Pimeyden ytimeen.
Olen lukenut tylsiä, loputtoman pitkiä ja pitkäveteisiä, vaikeatajuisia, typeriä ja luotaantyöntäviä kirjoja todella paljon, mutta tämä oli vaikein lukea loppuun. Niin ahdistava se oli.
Ainoat kirjat mitkä olen jättänyt kesken, olivat Haiteksti ja Anna Karenina. Eka oli vaan tylsä ja typerän absurdi ja toisen päähenkilö oli vain ärsyttävä
Taru Sormusten Herrasta. Ihan kauhea kokemus. Naureskelin niille satujutuille. Mieheni kanssa lyötiin veto, pystynkö lukemaan loppuun asti. Sanoin, että pystyn lukemaan ihan mitä tahansa. Ei olisi kannattanut olla niin varma. En ymmärrä fantasiakirjallisuutta, en sitten alkuunkaan. Ne jutut alkaa huvittaa. Lisäksi tuo teos on järkäle, jolle ei loppua näy.