Mikä on "vaikein" kirja jonka olet lukenut?

Anti-Oidipus

Aristoteles: Kategoriat, Tulkinnasta jne. Classica sarjan ensimmäinen osa ja haastavin. Mielenkiintoinen, mutta järkyttävän raskaasti kirjoitettu.

Tämä on yksi lempikirjoistani, kerronnassa oli loppupuolella hurja plot twist. Olen samaa mieltä kanssasi että tunnelma oli kyllä todella raskas, ehkä Metro 2033:ssa oli tuon jälkeen jotakin vähän samaa, mutta vielä slaavilaisemmalla melankolisella sävyllä maustettuna.

Carlos Castanedan kirjat. Väkisin piti yhdessä elämänvaiheessa lukea näitä, kun mies, johon olin ihastunut, suositteli. En vaan ymmärtänyt mitään ja täysi työ oli saada pakerrettua pari kolme hänen kirjaansa.

Veikko Tähkän Mielen rakentuminen ja psykoanalyyttinen hoitaminen (tai joku semmoinen sen nimi oli). Hirveää kapulakieltä, termejä ei pahemmin selitetä ja konkreettiset esimerkit loistavat poissaolollaan. Ei mitään populaaripsykologiaa.

Aapinen. Sen jälkeen kaikki ovat olleet paljon helpompia.

Joku Jo Nesbon dekkari. Paskimmin kirjoitettu kirja, minkä ikinä olen lukenut. Ja olen lukenut paljon laidasta laitaan.

Aku ankan taskukirja on vaikein kirja minkä olen lukenut loppuun saakka.

Vierailija kirjoitti:

Alastalon salissa.

Kun jaarittelevaan tajunnanvirtatyyliin tottui, niin oli yllättävän hauska.

Kuulin radiosta joskus. Oli nerokasta tekstiä mutta en ehkä haluaisi lukea - siis luen paljon enkä kuuntele äänikirjoja, mutta jospa tämän kohdalla tekisi poikekuksen.

Salman Rushdien saatanalliset säkeet. En lukenut loppuun.

Friedrich Nietzsche: Näin puhui Zarathustra. Piti lukea kun suoritin filosofian perusopinnot. Sai siinä päätään raapia, mutta kai minä siitä jotain ymmärsin kun tutkielmasta tuli täydet pisteet. 

Paulo Coelhon Alkemisti. Pitäisi ehkä nyt 20 vuotta myöhemmin yrittää lukea uudelleen mutta ihan aikuinen olin silloinkin kun sen luin ja ihan yliarvostettu oli mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Homeros. Paljon tapahtumia ja nimiä, vaati vähän enemmän keskittymistä.

INHOAN LUKEA, jos kirjan alussa, jo tungetaan "tuutin täydeltä" ja ylikin -henkilöitä, arvonimiä, ja maita, pukuja. Huoh, tahtoo jäädä lukeminen.

Vierailija kirjoitti:

Mein Kampf. Näin vihervassarina oli todella vaikea myöntää että koko aiempi maailmankuvani perustui juu talaisten valheille ja todellisuudessa kirjoittaja oli oikeassa ihan kaikesta mitä Euroopassa tapahtuu.

Tämä sama tyyppi tunkee tätä kirjaa kaikkkiin  vähänkään kirjoihin liittyviin lankoihin. Se on kyllä totta että kirja on vaikea. Herr Hitlerin teksti on todella sekavaa ja levotonta luettavaa. Ja myös oikeasti aika tylsää. Harva tuon kirjan on oikeasti lukenut, vaikka niin väittääkin. Sama juttu kuin Jimi Hendrixin keikka kulttuuritalolla - jos kaikki niin väittävät ois siellä oikeasti olleet, olisi keikka vaatinut vähintään Olympiastadionin. Itse luin tuon kirjan (selailemalla) kun opiskelin historiaa. Onhan se omanlaisensa pala historiaa, mutta ei sen enempää. Onnea vaan matkaan jos meinaat oikeasti lukea. Varaa kunnon pätkä kesälomaasi ja paljon kaljaa & hapankaalia kaveriksi. 

Vaikeat kirjat ovat kaikkein mielenkiintoisimpia: Joycen Odysseus, Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä ja Robert Musilin Mies vailla ominaisuuksia. Volter Kilven Alastalon salissa on samassa sarjassa. Kannattaa ottaa tavoitteeksi lukea kaikki nämä elämänsä aikana, niin voi pitää itseään jonkinalisena kirjallisuuden tutntijana. Proust on kaikkein helpoimmin avautuva, mutta se on todella pitkä. Suomennetussa versiossa on kymmenen nidettä.

Olen ollut himolukija pienestä pitäen, mutta vain yksi kirja on todella tuottanut vaikeuksia. Jorma Kalelan Historiantutkimus ja historia, joka piti lukea koska se oli yliopistossa kurssikirjana. Teksti oli sellaista, että joka välissä piti pysähtyä miettimään, miten tämä lause pitäisi tulkita... näin vai näin. Ja kun ei ymmärrä yksittäisten lauseiden merkitystä, on vaikea hahmottaa kokonaisuuttakaan.

Hermann Hesse - Lasihelmipeli

Mamukas

Aapinen 60 luvulla.

Aikoinaan tenttikirja EUn ympäristölainsäädännöstä. Kaunokirjallisuudesta en osaa sanoa, koska yleensä jätän kesken jos en pysy kärryillä (esim Joycen Odysseus) tai tylsistyn (Raamattu). Jännä kuitenkin nähdä mainittuna kirjoja joista olen tykännyt jo ensilukemalla, esim LOTR, Silmarillion ja Moby Dick, osoitus taas siitä miten erilaisia olemme lukijoina. "Vaikeimpia" kokonaan luettuja on ehkä jotkut tosi ahdistavat kirjat, tai sellaiset joista ei tykännyt mutta raivolla tahkosi nuorena läpi syystä tai toisesta. 

Tulisiko enemmän vastauksia jos otsikon objektin (kirja) paljastavan relatiivipronominin (jonka) sijan vaihtaisi genetiivin kaltaisesta akkusatiivista partitiiviksi (jota)?