Ärsyttää, kun poikaystävän äiti ostaa kaikkea sisustuskrääsää meille

Sä oot varmaan just se miniä, josta joudun päivittäin kuulemaan työpaikan taukotilassa :D

Miniällä ei ole makua ensinkään ja hän ei osaa sisustaa yhtään. Anoppi parka menettää koko tilinsä aina, kun joutuu ostamaan teille kalliita ja laadukkaita huonekaluja, astioita ja sisustustavaroita jne :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorille naisille kelpaa nykyisin ikean valkoinen lastulevy. Hassua, että voidaan ostaa kolmen tonnin merkkilaukku, mutta kotiin ei saa yhtä kunnollista mattoa hankittua. Täällä ihmeteltiin, miksi mm. minä olen ostanut niin kalliita mattoja. En ole ostanut vaan antanut. Ja poikani pyynnöstä. Miniä ei vain tunnu aina osaavan arvostaa laatuakaan.

t. laatua arvostava anoppi

Minä tarjosin pojalleni vanhaa Arabian maitokannua. Toi sen takaisin, koska miniäni ei ollut tykännyt siitä. Tarjosin maitokannua tyttärelleni ja hänelle se kelpasi. Tyttö oli selvittänyt maitokannun arvon ja hinta oli lähes 1000 €. Oli iloinen, kun miniälleni ei kelvannut ja sanoi, että mun kannattaa tarjota kaikkia sellaisia esineitä aina ensin hänelle ja sitten vasta pojalleni.

Kallis hinta ei automaattisesti tarkoita, että tavara on kaunis saajan mielestä tai sopii sisustukseen. Puhumattakaan siitä, että onko parilla käyttöä ko. tavaralle. Olen itse saanut anopilta Arabian maitokannun, jonka lahjoitti vissiin eteenpäin sen takia, ettei ollutkaan enää uuteen asuntoon sopiva. Arvaa onko käytetty kertaakaan?

Ei tietenkään tarkoita, mutta esineen voi laittaa eteenpäin. Aivan kuten tyttäreni teki ja myi maitokannun hyvällä hinnalla pois. 

No ehkä sun tyttärelle on helpompi yksinkertaisesti myydä oman äidin antamat tavarat eteenpäin. Miniä taas voi kokea, että jos hän ottaa lahjan anopiltaan vastaan, niin se pitää sitten pitää näytillä ja osoittaa, että arvostaa sitä, kun on kerran lahjan vastaanottanut. Jos myisi, niin pelkää, että loukkaa. Helpompi vain kieltäytyä kokonaan, jos maitokannu ei sovi omaan asuntoon.

Tuo voi pitää paikkansa. Noh, pääasia on, että pääsin kannusta (kuten monesta muustakin arvotavarasta) eroon ja edes toinen lapsistani hyötyi esineen rahallisesta arvosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorille naisille kelpaa nykyisin ikean valkoinen lastulevy. Hassua, että voidaan ostaa kolmen tonnin merkkilaukku, mutta kotiin ei saa yhtä kunnollista mattoa hankittua. Täällä ihmeteltiin, miksi mm. minä olen ostanut niin kalliita mattoja. En ole ostanut vaan antanut. Ja poikani pyynnöstä. Miniä ei vain tunnu aina osaavan arvostaa laatuakaan.

t. laatua arvostava anoppi

Minä tarjosin pojalleni vanhaa Arabian maitokannua. Toi sen takaisin, koska miniäni ei ollut tykännyt siitä. Tarjosin maitokannua tyttärelleni ja hänelle se kelpasi. Tyttö oli selvittänyt maitokannun arvon ja hinta oli lähes 1000 €. Oli iloinen, kun miniälleni ei kelvannut ja sanoi, että mun kannattaa tarjota kaikkia sellaisia esineitä aina ensin hänelle ja sitten vasta pojalleni.

Kallis hinta ei automaattisesti tarkoita, että tavara on kaunis saajan mielestä tai sopii sisustukseen. Puhumattakaan siitä, että onko parilla käyttöä ko. tavaralle. Olen itse saanut anopilta Arabian maitokannun, jonka lahjoitti vissiin eteenpäin sen takia, ettei ollutkaan enää uuteen asuntoon sopiva. Arvaa onko käytetty kertaakaan?

Ei tietenkään tarkoita, mutta esineen voi laittaa eteenpäin. Aivan kuten tyttäreni teki ja myi maitokannun hyvällä hinnalla pois. 

Toki tiedostan mahdollisuuden myydä ei toivottua tavaraa mutta kun sekin vie lahjansaajan aikaa ja vaivaa. Aika törkeää viedä omat ei toivotut tavarat muiden vaivoiksi. Miksi et muuten itse myynyt maitokannuasi eteenpäin?

Tietenkin se vie aikaa ja vaivaa. Juuri siksi en myynytkään sitä itse, koska mulla ei ole ylimääräistä rahantarvetta. Poikani perheellä käsittääkseni olisi ollut (miniäni oli hoitovapaalla), mutta ilmeisesti olisi ollut liian vaivalloista myydä kannu pois. Tyttärelleni kannu kelpasi (vaikka ei ole edes erityistä rahantarvetta), oli selvittänyt hinnan ja laittanut kannusta ilmoituksen nettiin. Samana päivänä ostaja oli hakenut kannun pois ja tyttärelläni monta sataa euroa lisää rahaa. Mutta kuten tyttäreni sanoi, hän haluaa mun tarjoavan kaikkea arvotavaraa ensin hänelle. Hänelle kun yleensä kelpaa kaikki, minkä voi myydä eteenpäin. En ole sen jälkeen enää vaivannut poikaani ja miniääni itselleni tarpeettomilla tavaroilla. 

Hoitovapaalla olo ei tarkoita sitä, että olisi rahasta pulaa. Hoitovapaalla ollaan yleensä, kun se on mitoitettu tuloihin sopivaksi - näin siis normaalin elämänhallinnan omaavilla ihmisillä, eli niin kai pojallasikin? Vai eikö poikasi osaa huolehtia perheensä taloudesta?

Jestas tuo on ärsyttävintä ikinä, pidetään kotona olevaa äitiä jonain hyväntekeväisyyskohteena. Ei kuule ne äidit kotona ole, joiden pitää tavaraa myydä elääkseen kohtuullisesti.

Minulla rasitti jo pieneksi menneiden vaatteide myynti, monesti myinkin pilkkahintaan, kun vaateläjät kotona ärsyttivät.

Pojaltani kuitenkin kuulin, että oli välillä tiukkaa laskujen maksamisessa yhden ihmisen palkalla, kun ylitöitäkään ei ollut tarjolla jatkuvasti. Mutta ymmärsin kyllä oikein hyvin, että heillä ei ole kiinnostusta laittaa saamiaan tavaroita myyntiin enkä ole sen koommin heille mitään tarjonnutkaan. Tyttärelleni ei ole liian vaivalloista googlettaa hinta-arviota, napata esineestä kuvaa ja laittaa myynti-ilmoitusta nettiin. Saapahan tehtyä niilläkin rahoilla ulkomaanmatkoja ja osteltua itselleen kaikenlaista mieluista. 

Palsta-anopin fantasiat ikävän miniän vaikutuksesta poikarukkansa elämään, osa XVI

En mäkään kestä. Ensin retostellaan mitä nuorelle parille on ostettu ja maksettu. Sit kun tuli ero niin johan alkoi ulina hukkaan heitetyistä rahoista. Ei kande rahoittaa toisten elämää jotta saisi siitä itsensä näköistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorille naisille kelpaa nykyisin ikean valkoinen lastulevy. Hassua, että voidaan ostaa kolmen tonnin merkkilaukku, mutta kotiin ei saa yhtä kunnollista mattoa hankittua. Täällä ihmeteltiin, miksi mm. minä olen ostanut niin kalliita mattoja. En ole ostanut vaan antanut. Ja poikani pyynnöstä. Miniä ei vain tunnu aina osaavan arvostaa laatuakaan.

t. laatua arvostava anoppi

Minä tarjosin pojalleni vanhaa Arabian maitokannua. Toi sen takaisin, koska miniäni ei ollut tykännyt siitä. Tarjosin maitokannua tyttärelleni ja hänelle se kelpasi. Tyttö oli selvittänyt maitokannun arvon ja hinta oli lähes 1000 €. Oli iloinen, kun miniälleni ei kelvannut ja sanoi, että mun kannattaa tarjota kaikkia sellaisia esineitä aina ensin hänelle ja sitten vasta pojalleni.

Kallis hinta ei automaattisesti tarkoita, että tavara on kaunis saajan mielestä tai sopii sisustukseen. Puhumattakaan siitä, että onko parilla käyttöä ko. tavaralle. Olen itse saanut anopilta Arabian maitokannun, jonka lahjoitti vissiin eteenpäin sen takia, ettei ollutkaan enää uuteen asuntoon sopiva. Arvaa onko käytetty kertaakaan?

Ei tietenkään tarkoita, mutta esineen voi laittaa eteenpäin. Aivan kuten tyttäreni teki ja myi maitokannun hyvällä hinnalla pois. 

Toki tiedostan mahdollisuuden myydä ei toivottua tavaraa mutta kun sekin vie lahjansaajan aikaa ja vaivaa. Aika törkeää viedä omat ei toivotut tavarat muiden vaivoiksi. Miksi et muuten itse myynyt maitokannuasi eteenpäin?

Tietenkin se vie aikaa ja vaivaa. Juuri siksi en myynytkään sitä itse, koska mulla ei ole ylimääräistä rahantarvetta. Poikani perheellä käsittääkseni olisi ollut (miniäni oli hoitovapaalla), mutta ilmeisesti olisi ollut liian vaivalloista myydä kannu pois. Tyttärelleni kannu kelpasi (vaikka ei ole edes erityistä rahantarvetta), oli selvittänyt hinnan ja laittanut kannusta ilmoituksen nettiin. Samana päivänä ostaja oli hakenut kannun pois ja tyttärelläni monta sataa euroa lisää rahaa. Mutta kuten tyttäreni sanoi, hän haluaa mun tarjoavan kaikkea arvotavaraa ensin hänelle. Hänelle kun yleensä kelpaa kaikki, minkä voi myydä eteenpäin. En ole sen jälkeen enää vaivannut poikaani ja miniääni itselleni tarpeettomilla tavaroilla. 

Hoitovapaalla olo ei tarkoita sitä, että olisi rahasta pulaa. Hoitovapaalla ollaan yleensä, kun se on mitoitettu tuloihin sopivaksi - näin siis normaalin elämänhallinnan omaavilla ihmisillä, eli niin kai pojallasikin? Vai eikö poikasi osaa huolehtia perheensä taloudesta?

Jestas tuo on ärsyttävintä ikinä, pidetään kotona olevaa äitiä jonain hyväntekeväisyyskohteena. Ei kuule ne äidit kotona ole, joiden pitää tavaraa myydä elääkseen kohtuullisesti.

Minulla rasitti jo pieneksi menneiden vaatteide myynti, monesti myinkin pilkkahintaan, kun vaateläjät kotona ärsyttivät.

Pojaltani kuitenkin kuulin, että oli välillä tiukkaa laskujen maksamisessa yhden ihmisen palkalla, kun ylitöitäkään ei ollut tarjolla jatkuvasti. Mutta ymmärsin kyllä oikein hyvin, että heillä ei ole kiinnostusta laittaa saamiaan tavaroita myyntiin enkä ole sen koommin heille mitään tarjonnutkaan. Tyttärelleni ei ole liian vaivalloista googlettaa hinta-arviota, napata esineestä kuvaa ja laittaa myynti-ilmoitusta nettiin. Saapahan tehtyä niilläkin rahoilla ulkomaanmatkoja ja osteltua itselleen kaikenlaista mieluista. 

Jos tavaroiden myyminen netissä käy helposti niin miksi et tee sitä itse ja anna rahoja pojallesi, joka tarvitsee niitä laskujen maksuun. Oletko myös selvästi ilmoittanut pojallesi ja miniällesi, että sinulle on kaikin puolin ok myydä tavarat eteenpäin netissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorille naisille kelpaa nykyisin ikean valkoinen lastulevy. Hassua, että voidaan ostaa kolmen tonnin merkkilaukku, mutta kotiin ei saa yhtä kunnollista mattoa hankittua. Täällä ihmeteltiin, miksi mm. minä olen ostanut niin kalliita mattoja. En ole ostanut vaan antanut. Ja poikani pyynnöstä. Miniä ei vain tunnu aina osaavan arvostaa laatuakaan.

t. laatua arvostava anoppi

Minä tarjosin pojalleni vanhaa Arabian maitokannua. Toi sen takaisin, koska miniäni ei ollut tykännyt siitä. Tarjosin maitokannua tyttärelleni ja hänelle se kelpasi. Tyttö oli selvittänyt maitokannun arvon ja hinta oli lähes 1000 €. Oli iloinen, kun miniälleni ei kelvannut ja sanoi, että mun kannattaa tarjota kaikkia sellaisia esineitä aina ensin hänelle ja sitten vasta pojalleni.

Kallis hinta ei automaattisesti tarkoita, että tavara on kaunis saajan mielestä tai sopii sisustukseen. Puhumattakaan siitä, että onko parilla käyttöä ko. tavaralle. Olen itse saanut anopilta Arabian maitokannun, jonka lahjoitti vissiin eteenpäin sen takia, ettei ollutkaan enää uuteen asuntoon sopiva. Arvaa onko käytetty kertaakaan?

Ei tietenkään tarkoita, mutta esineen voi laittaa eteenpäin. Aivan kuten tyttäreni teki ja myi maitokannun hyvällä hinnalla pois. 

Toki tiedostan mahdollisuuden myydä ei toivottua tavaraa mutta kun sekin vie lahjansaajan aikaa ja vaivaa. Aika törkeää viedä omat ei toivotut tavarat muiden vaivoiksi. Miksi et muuten itse myynyt maitokannuasi eteenpäin?

Tietenkin se vie aikaa ja vaivaa. Juuri siksi en myynytkään sitä itse, koska mulla ei ole ylimääräistä rahantarvetta. Poikani perheellä käsittääkseni olisi ollut (miniäni oli hoitovapaalla), mutta ilmeisesti olisi ollut liian vaivalloista myydä kannu pois. Tyttärelleni kannu kelpasi (vaikka ei ole edes erityistä rahantarvetta), oli selvittänyt hinnan ja laittanut kannusta ilmoituksen nettiin. Samana päivänä ostaja oli hakenut kannun pois ja tyttärelläni monta sataa euroa lisää rahaa. Mutta kuten tyttäreni sanoi, hän haluaa mun tarjoavan kaikkea arvotavaraa ensin hänelle. Hänelle kun yleensä kelpaa kaikki, minkä voi myydä eteenpäin. En ole sen jälkeen enää vaivannut poikaani ja miniääni itselleni tarpeettomilla tavaroilla. 

Hoitovapaalla olo ei tarkoita sitä, että olisi rahasta pulaa. Hoitovapaalla ollaan yleensä, kun se on mitoitettu tuloihin sopivaksi - näin siis normaalin elämänhallinnan omaavilla ihmisillä, eli niin kai pojallasikin? Vai eikö poikasi osaa huolehtia perheensä taloudesta?

Jestas tuo on ärsyttävintä ikinä, pidetään kotona olevaa äitiä jonain hyväntekeväisyyskohteena. Ei kuule ne äidit kotona ole, joiden pitää tavaraa myydä elääkseen kohtuullisesti.

Minulla rasitti jo pieneksi menneiden vaatteide myynti, monesti myinkin pilkkahintaan, kun vaateläjät kotona ärsyttivät.

Pojaltani kuitenkin kuulin, että oli välillä tiukkaa laskujen maksamisessa yhden ihmisen palkalla, kun ylitöitäkään ei ollut tarjolla jatkuvasti. Mutta ymmärsin kyllä oikein hyvin, että heillä ei ole kiinnostusta laittaa saamiaan tavaroita myyntiin enkä ole sen koommin heille mitään tarjonnutkaan. Tyttärelleni ei ole liian vaivalloista googlettaa hinta-arviota, napata esineestä kuvaa ja laittaa myynti-ilmoitusta nettiin. Saapahan tehtyä niilläkin rahoilla ulkomaanmatkoja ja osteltua itselleen kaikenlaista mieluista. 

Palsta-anopin fantasiat ikävän miniän vaikutuksesta poikarukkansa elämään, osa XVI

Ei ole fantasiaa eikä miniäni ole mitenkään ikävä. Ihan mukava nainen. Aika moni nainen huomaa jossain vaiheessa, että paluu työelämään ei ehkä sittenkään ole hyvä ajatus vielä silloin, kun on kaksi alle 3-vuotiasta lasta. Päätetään jatkaa hoitovapaata, vaikka elintaso onkin mitoitettu kahden työssäkäyvän aikuisen tulojen mukaisesti. Silloin vain joutuu tinkimään jostain, jotta hoitovapaalla jatkaminen on mahdollista. Minulle sopii oikein hyvin, että tyttäreni laittaa tarpeettomat tavarat myyntiin. Voihan olla, että miniälläni ei hoitovapaalla ollessaan ollut aikaa eikä voimia alkaa myymään mitään. Ymmärrän sen oikein hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorille naisille kelpaa nykyisin ikean valkoinen lastulevy. Hassua, että voidaan ostaa kolmen tonnin merkkilaukku, mutta kotiin ei saa yhtä kunnollista mattoa hankittua. Täällä ihmeteltiin, miksi mm. minä olen ostanut niin kalliita mattoja. En ole ostanut vaan antanut. Ja poikani pyynnöstä. Miniä ei vain tunnu aina osaavan arvostaa laatuakaan.

t. laatua arvostava anoppi

Minä tarjosin pojalleni vanhaa Arabian maitokannua. Toi sen takaisin, koska miniäni ei ollut tykännyt siitä. Tarjosin maitokannua tyttärelleni ja hänelle se kelpasi. Tyttö oli selvittänyt maitokannun arvon ja hinta oli lähes 1000 €. Oli iloinen, kun miniälleni ei kelvannut ja sanoi, että mun kannattaa tarjota kaikkia sellaisia esineitä aina ensin hänelle ja sitten vasta pojalleni.

Kallis hinta ei automaattisesti tarkoita, että tavara on kaunis saajan mielestä tai sopii sisustukseen. Puhumattakaan siitä, että onko parilla käyttöä ko. tavaralle. Olen itse saanut anopilta Arabian maitokannun, jonka lahjoitti vissiin eteenpäin sen takia, ettei ollutkaan enää uuteen asuntoon sopiva. Arvaa onko käytetty kertaakaan?

Ei tietenkään tarkoita, mutta esineen voi laittaa eteenpäin. Aivan kuten tyttäreni teki ja myi maitokannun hyvällä hinnalla pois. 

Toki tiedostan mahdollisuuden myydä ei toivottua tavaraa mutta kun sekin vie lahjansaajan aikaa ja vaivaa. Aika törkeää viedä omat ei toivotut tavarat muiden vaivoiksi. Miksi et muuten itse myynyt maitokannuasi eteenpäin?

Tietenkin se vie aikaa ja vaivaa. Juuri siksi en myynytkään sitä itse, koska mulla ei ole ylimääräistä rahantarvetta. Poikani perheellä käsittääkseni olisi ollut (miniäni oli hoitovapaalla), mutta ilmeisesti olisi ollut liian vaivalloista myydä kannu pois. Tyttärelleni kannu kelpasi (vaikka ei ole edes erityistä rahantarvetta), oli selvittänyt hinnan ja laittanut kannusta ilmoituksen nettiin. Samana päivänä ostaja oli hakenut kannun pois ja tyttärelläni monta sataa euroa lisää rahaa. Mutta kuten tyttäreni sanoi, hän haluaa mun tarjoavan kaikkea arvotavaraa ensin hänelle. Hänelle kun yleensä kelpaa kaikki, minkä voi myydä eteenpäin. En ole sen jälkeen enää vaivannut poikaani ja miniääni itselleni tarpeettomilla tavaroilla. 

Koska poikasi palautti maitokannun siksi, ettei miniä ollut pitänyt siitä, et mitä ilmeisimmin ollut kertonut miksi sitä heille tarjosit. Siis että tarkoitus ei edes ollut, että he tykkäisivät siitä, vaan että he voisivat myydä sen pois rahaa saadakseen. Tällainen tarkoitus, kun toiselle jotain antaa, olisi hyvä kertoa suoraan, sillä ei kaikille mitenkään oletusarvoisesti jälleenmyynti mieleen tule. On paljon ihmisiä, joiden mielestä lahjaksi saadun tavaran eteenpäin myyminen tai lahjoittaminen on epäkohteliasta ja loukkaavaa lahjan antajaa kohtaan.

Meidän suvussa lahjat annetaan saajalle käytettäväksi, ei eteenpäin myytäväksi. Aikanaan häälahjaksi saamamme kahviastiasto myytiin kirppiksellä vähin äänin vasta 15 vuotta häiden jälkeen eikä tosiaan Sirpa-tädille mainostettu, että nyt vihdoin myytiin pois kaapista pölyttymästä se ehkä kolmesti vuosien varrella oikeasti käytössä ollut astiasto, jonka häneltä häälahjaksi saimme. Anoppi oli loukkaantunut, kun olin myynyt ja lahjoittanut hyväntekeväisyyteen lasten vanhoja leluja. Lapset toki ovat jo teinejä, mutta kuulemma lelut olisi pitänyt säästää heidän lapsilleen. Jos hän lahjoittaisi meille arvokkaan Arabian maitokannun ja kuulisi meidän myyneen sen samalta istumalta eteenpäin, hän todennäköisesti saisi slaagin eikä puhuisi meille seuraavaan vuosikymmeneen yhtään mitään. Minun omat vanhempani eivät ihan näin tarkkoja tässä asiassa ole, mutta eivät hekään koskaan tavaraa lahjoita vain jotta toinen voisi sen myydä. Käyttöön he tavaraa lahjoittavat ja toivovat, että jollei sille ole käyttöä, se annetaan heille takaisin. Antavat sen sitten jollekulle toiselle jolla on tavaralle tarvetta.

Jos minä saisin lahjaksi vanhan astian, mulle ei tulisi mieleenkään, että se olisi minulle annettu jälleenmyyntitarkoituksessa. Tästä syystä en myöskään alkaisi selvittämään sen jälleenmyyntiarvoa. Ja jos saisin jostain selville, että sillä on noin suuri jälleenmyyntiarvo, en todellakaan ensitöikseni alkaisi itse sitä myymään, vaan tarjoaisin sitä takaisin lahjan antajalle kertoen että hän voi saada siitä oikeasti paljon rahaakin. Monet ihmiset haluavat kuitenkin myydä arvotavaransa itse pois, tai ainakin haluavat mahdollisuuden tehdä niin.

Mielestäni voit jatkossakin tarjota pojallesi myös tällaisia tavaroita, mutta kerro etukäteen, että he voivat myydä ne eteenpäin koska niillä on todellista rahallista arvoa. Ei se miniä tällaista tarkoitusta välttämättä hoksaa edes ottaa huomioon, jollei sitä sano. Hänkin voi olla kasvanut suvussa, jossa lahjaksi saatujen esineiden myymistä on pidetty epäkohteliaana.

Mä en kestä kirjoitti:

Sä oot varmaan just se miniä, josta joudun päivittäin kuulemaan työpaikan taukotilassa :D

Miniällä ei ole makua ensinkään ja hän ei osaa sisustaa yhtään. Anoppi parka menettää koko tilinsä aina, kun joutuu ostamaan teille kalliita ja laadukkaita huonekaluja, astioita ja sisustustavaroita jne :D

Anoppi ei oo ostanut ensimmäistäkään huonekalua meille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorille naisille kelpaa nykyisin ikean valkoinen lastulevy. Hassua, että voidaan ostaa kolmen tonnin merkkilaukku, mutta kotiin ei saa yhtä kunnollista mattoa hankittua. Täällä ihmeteltiin, miksi mm. minä olen ostanut niin kalliita mattoja. En ole ostanut vaan antanut. Ja poikani pyynnöstä. Miniä ei vain tunnu aina osaavan arvostaa laatuakaan.

t. laatua arvostava anoppi

Minä tarjosin pojalleni vanhaa Arabian maitokannua. Toi sen takaisin, koska miniäni ei ollut tykännyt siitä. Tarjosin maitokannua tyttärelleni ja hänelle se kelpasi. Tyttö oli selvittänyt maitokannun arvon ja hinta oli lähes 1000 €. Oli iloinen, kun miniälleni ei kelvannut ja sanoi, että mun kannattaa tarjota kaikkia sellaisia esineitä aina ensin hänelle ja sitten vasta pojalleni.

Kallis hinta ei automaattisesti tarkoita, että tavara on kaunis saajan mielestä tai sopii sisustukseen. Puhumattakaan siitä, että onko parilla käyttöä ko. tavaralle. Olen itse saanut anopilta Arabian maitokannun, jonka lahjoitti vissiin eteenpäin sen takia, ettei ollutkaan enää uuteen asuntoon sopiva. Arvaa onko käytetty kertaakaan?

Ei tietenkään tarkoita, mutta esineen voi laittaa eteenpäin. Aivan kuten tyttäreni teki ja myi maitokannun hyvällä hinnalla pois. 

Toki tiedostan mahdollisuuden myydä ei toivottua tavaraa mutta kun sekin vie lahjansaajan aikaa ja vaivaa. Aika törkeää viedä omat ei toivotut tavarat muiden vaivoiksi. Miksi et muuten itse myynyt maitokannuasi eteenpäin?

Tietenkin se vie aikaa ja vaivaa. Juuri siksi en myynytkään sitä itse, koska mulla ei ole ylimääräistä rahantarvetta. Poikani perheellä käsittääkseni olisi ollut (miniäni oli hoitovapaalla), mutta ilmeisesti olisi ollut liian vaivalloista myydä kannu pois. Tyttärelleni kannu kelpasi (vaikka ei ole edes erityistä rahantarvetta), oli selvittänyt hinnan ja laittanut kannusta ilmoituksen nettiin. Samana päivänä ostaja oli hakenut kannun pois ja tyttärelläni monta sataa euroa lisää rahaa. Mutta kuten tyttäreni sanoi, hän haluaa mun tarjoavan kaikkea arvotavaraa ensin hänelle. Hänelle kun yleensä kelpaa kaikki, minkä voi myydä eteenpäin. En ole sen jälkeen enää vaivannut poikaani ja miniääni itselleni tarpeettomilla tavaroilla. 

Hoitovapaalla olo ei tarkoita sitä, että olisi rahasta pulaa. Hoitovapaalla ollaan yleensä, kun se on mitoitettu tuloihin sopivaksi - näin siis normaalin elämänhallinnan omaavilla ihmisillä, eli niin kai pojallasikin? Vai eikö poikasi osaa huolehtia perheensä taloudesta?

Jestas tuo on ärsyttävintä ikinä, pidetään kotona olevaa äitiä jonain hyväntekeväisyyskohteena. Ei kuule ne äidit kotona ole, joiden pitää tavaraa myydä elääkseen kohtuullisesti.

Minulla rasitti jo pieneksi menneiden vaatteide myynti, monesti myinkin pilkkahintaan, kun vaateläjät kotona ärsyttivät.

Pojaltani kuitenkin kuulin, että oli välillä tiukkaa laskujen maksamisessa yhden ihmisen palkalla, kun ylitöitäkään ei ollut tarjolla jatkuvasti. Mutta ymmärsin kyllä oikein hyvin, että heillä ei ole kiinnostusta laittaa saamiaan tavaroita myyntiin enkä ole sen koommin heille mitään tarjonnutkaan. Tyttärelleni ei ole liian vaivalloista googlettaa hinta-arviota, napata esineestä kuvaa ja laittaa myynti-ilmoitusta nettiin. Saapahan tehtyä niilläkin rahoilla ulkomaanmatkoja ja osteltua itselleen kaikenlaista mieluista. 

Jos tavaroiden myyminen netissä käy helposti niin miksi et tee sitä itse ja anna rahoja pojallesi, joka tarvitsee niitä laskujen maksuun. Oletko myös selvästi ilmoittanut pojallesi ja miniällesi, että sinulle on kaikin puolin ok myydä tavarat eteenpäin netissä?

En myynyt itse, koska mun ei tarvinnut myydä itse vaan tavarat ovat kelvanneet tyttärelleni ja hän on myynyt ne. Ehkä olisinkin alkanut itse myyntihommiin, jos tyttärenikään ei olisi niitä halunnut. 

Molemmat lapseni olivat mukana, kun tyhjensin kuolinpesiä ja jo silloin sanoin tietyistä esineistä, että niitä ei kannata viedä kierrätyskeskukseen, koska ovat sen verran arvokkaita, että ne voi myydä. Molemmat lapseni tuntevat minut myös niin hyvin, että tietävät, etten anna pois sellaisia tavaroitani, joille mulla on jotain merkitystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorille naisille kelpaa nykyisin ikean valkoinen lastulevy. Hassua, että voidaan ostaa kolmen tonnin merkkilaukku, mutta kotiin ei saa yhtä kunnollista mattoa hankittua. Täällä ihmeteltiin, miksi mm. minä olen ostanut niin kalliita mattoja. En ole ostanut vaan antanut. Ja poikani pyynnöstä. Miniä ei vain tunnu aina osaavan arvostaa laatuakaan.

t. laatua arvostava anoppi

Minä tarjosin pojalleni vanhaa Arabian maitokannua. Toi sen takaisin, koska miniäni ei ollut tykännyt siitä. Tarjosin maitokannua tyttärelleni ja hänelle se kelpasi. Tyttö oli selvittänyt maitokannun arvon ja hinta oli lähes 1000 €. Oli iloinen, kun miniälleni ei kelvannut ja sanoi, että mun kannattaa tarjota kaikkia sellaisia esineitä aina ensin hänelle ja sitten vasta pojalleni.

Kallis hinta ei automaattisesti tarkoita, että tavara on kaunis saajan mielestä tai sopii sisustukseen. Puhumattakaan siitä, että onko parilla käyttöä ko. tavaralle. Olen itse saanut anopilta Arabian maitokannun, jonka lahjoitti vissiin eteenpäin sen takia, ettei ollutkaan enää uuteen asuntoon sopiva. Arvaa onko käytetty kertaakaan?

Ei tietenkään tarkoita, mutta esineen voi laittaa eteenpäin. Aivan kuten tyttäreni teki ja myi maitokannun hyvällä hinnalla pois. 

Toki tiedostan mahdollisuuden myydä ei toivottua tavaraa mutta kun sekin vie lahjansaajan aikaa ja vaivaa. Aika törkeää viedä omat ei toivotut tavarat muiden vaivoiksi. Miksi et muuten itse myynyt maitokannuasi eteenpäin?

Tietenkin se vie aikaa ja vaivaa. Juuri siksi en myynytkään sitä itse, koska mulla ei ole ylimääräistä rahantarvetta. Poikani perheellä käsittääkseni olisi ollut (miniäni oli hoitovapaalla), mutta ilmeisesti olisi ollut liian vaivalloista myydä kannu pois. Tyttärelleni kannu kelpasi (vaikka ei ole edes erityistä rahantarvetta), oli selvittänyt hinnan ja laittanut kannusta ilmoituksen nettiin. Samana päivänä ostaja oli hakenut kannun pois ja tyttärelläni monta sataa euroa lisää rahaa. Mutta kuten tyttäreni sanoi, hän haluaa mun tarjoavan kaikkea arvotavaraa ensin hänelle. Hänelle kun yleensä kelpaa kaikki, minkä voi myydä eteenpäin. En ole sen jälkeen enää vaivannut poikaani ja miniääni itselleni tarpeettomilla tavaroilla. 

Hoitovapaalla olo ei tarkoita sitä, että olisi rahasta pulaa. Hoitovapaalla ollaan yleensä, kun se on mitoitettu tuloihin sopivaksi - näin siis normaalin elämänhallinnan omaavilla ihmisillä, eli niin kai pojallasikin? Vai eikö poikasi osaa huolehtia perheensä taloudesta?

Jestas tuo on ärsyttävintä ikinä, pidetään kotona olevaa äitiä jonain hyväntekeväisyyskohteena. Ei kuule ne äidit kotona ole, joiden pitää tavaraa myydä elääkseen kohtuullisesti.

Minulla rasitti jo pieneksi menneiden vaatteide myynti, monesti myinkin pilkkahintaan, kun vaateläjät kotona ärsyttivät.

Pojaltani kuitenkin kuulin, että oli välillä tiukkaa laskujen maksamisessa yhden ihmisen palkalla, kun ylitöitäkään ei ollut tarjolla jatkuvasti. Mutta ymmärsin kyllä oikein hyvin, että heillä ei ole kiinnostusta laittaa saamiaan tavaroita myyntiin enkä ole sen koommin heille mitään tarjonnutkaan. Tyttärelleni ei ole liian vaivalloista googlettaa hinta-arviota, napata esineestä kuvaa ja laittaa myynti-ilmoitusta nettiin. Saapahan tehtyä niilläkin rahoilla ulkomaanmatkoja ja osteltua itselleen kaikenlaista mieluista. 

Jos tavaroiden myyminen netissä käy helposti niin miksi et tee sitä itse ja anna rahoja pojallesi, joka tarvitsee niitä laskujen maksuun. Oletko myös selvästi ilmoittanut pojallesi ja miniällesi, että sinulle on kaikin puolin ok myydä tavarat eteenpäin netissä?

En myynyt itse, koska mun ei tarvinnut myydä itse vaan tavarat ovat kelvanneet tyttärelleni ja hän on myynyt ne. Ehkä olisinkin alkanut itse myyntihommiin, jos tyttärenikään ei olisi niitä halunnut. 

Molemmat lapseni olivat mukana, kun tyhjensin kuolinpesiä ja jo silloin sanoin tietyistä esineistä, että niitä ei kannata viedä kierrätyskeskukseen, koska ovat sen verran arvokkaita, että ne voi myydä. Molemmat lapseni tuntevat minut myös niin hyvin, että tietävät, etten anna pois sellaisia tavaroitani, joille mulla on jotain merkitystä. 

Olisihan poikasi voinut myös myydä sen kannun. En nyt ymmärrä, miksi miniä on nyt se tarinan ilkimys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorille naisille kelpaa nykyisin ikean valkoinen lastulevy. Hassua, että voidaan ostaa kolmen tonnin merkkilaukku, mutta kotiin ei saa yhtä kunnollista mattoa hankittua. Täällä ihmeteltiin, miksi mm. minä olen ostanut niin kalliita mattoja. En ole ostanut vaan antanut. Ja poikani pyynnöstä. Miniä ei vain tunnu aina osaavan arvostaa laatuakaan.

t. laatua arvostava anoppi

Minä tarjosin pojalleni vanhaa Arabian maitokannua. Toi sen takaisin, koska miniäni ei ollut tykännyt siitä. Tarjosin maitokannua tyttärelleni ja hänelle se kelpasi. Tyttö oli selvittänyt maitokannun arvon ja hinta oli lähes 1000 €. Oli iloinen, kun miniälleni ei kelvannut ja sanoi, että mun kannattaa tarjota kaikkia sellaisia esineitä aina ensin hänelle ja sitten vasta pojalleni.

Kallis hinta ei automaattisesti tarkoita, että tavara on kaunis saajan mielestä tai sopii sisustukseen. Puhumattakaan siitä, että onko parilla käyttöä ko. tavaralle. Olen itse saanut anopilta Arabian maitokannun, jonka lahjoitti vissiin eteenpäin sen takia, ettei ollutkaan enää uuteen asuntoon sopiva. Arvaa onko käytetty kertaakaan?

Ei tietenkään tarkoita, mutta esineen voi laittaa eteenpäin. Aivan kuten tyttäreni teki ja myi maitokannun hyvällä hinnalla pois. 

Toki tiedostan mahdollisuuden myydä ei toivottua tavaraa mutta kun sekin vie lahjansaajan aikaa ja vaivaa. Aika törkeää viedä omat ei toivotut tavarat muiden vaivoiksi. Miksi et muuten itse myynyt maitokannuasi eteenpäin?

Tietenkin se vie aikaa ja vaivaa. Juuri siksi en myynytkään sitä itse, koska mulla ei ole ylimääräistä rahantarvetta. Poikani perheellä käsittääkseni olisi ollut (miniäni oli hoitovapaalla), mutta ilmeisesti olisi ollut liian vaivalloista myydä kannu pois. Tyttärelleni kannu kelpasi (vaikka ei ole edes erityistä rahantarvetta), oli selvittänyt hinnan ja laittanut kannusta ilmoituksen nettiin. Samana päivänä ostaja oli hakenut kannun pois ja tyttärelläni monta sataa euroa lisää rahaa. Mutta kuten tyttäreni sanoi, hän haluaa mun tarjoavan kaikkea arvotavaraa ensin hänelle. Hänelle kun yleensä kelpaa kaikki, minkä voi myydä eteenpäin. En ole sen jälkeen enää vaivannut poikaani ja miniääni itselleni tarpeettomilla tavaroilla. 

Hoitovapaalla olo ei tarkoita sitä, että olisi rahasta pulaa. Hoitovapaalla ollaan yleensä, kun se on mitoitettu tuloihin sopivaksi - näin siis normaalin elämänhallinnan omaavilla ihmisillä, eli niin kai pojallasikin? Vai eikö poikasi osaa huolehtia perheensä taloudesta?

Jestas tuo on ärsyttävintä ikinä, pidetään kotona olevaa äitiä jonain hyväntekeväisyyskohteena. Ei kuule ne äidit kotona ole, joiden pitää tavaraa myydä elääkseen kohtuullisesti.

Minulla rasitti jo pieneksi menneiden vaatteide myynti, monesti myinkin pilkkahintaan, kun vaateläjät kotona ärsyttivät.

Pojaltani kuitenkin kuulin, että oli välillä tiukkaa laskujen maksamisessa yhden ihmisen palkalla, kun ylitöitäkään ei ollut tarjolla jatkuvasti. Mutta ymmärsin kyllä oikein hyvin, että heillä ei ole kiinnostusta laittaa saamiaan tavaroita myyntiin enkä ole sen koommin heille mitään tarjonnutkaan. Tyttärelleni ei ole liian vaivalloista googlettaa hinta-arviota, napata esineestä kuvaa ja laittaa myynti-ilmoitusta nettiin. Saapahan tehtyä niilläkin rahoilla ulkomaanmatkoja ja osteltua itselleen kaikenlaista mieluista. 

Jos tavaroiden myyminen netissä käy helposti niin miksi et tee sitä itse ja anna rahoja pojallesi, joka tarvitsee niitä laskujen maksuun. Oletko myös selvästi ilmoittanut pojallesi ja miniällesi, että sinulle on kaikin puolin ok myydä tavarat eteenpäin netissä?

En myynyt itse, koska mun ei tarvinnut myydä itse vaan tavarat ovat kelvanneet tyttärelleni ja hän on myynyt ne. Ehkä olisinkin alkanut itse myyntihommiin, jos tyttärenikään ei olisi niitä halunnut. 

Molemmat lapseni olivat mukana, kun tyhjensin kuolinpesiä ja jo silloin sanoin tietyistä esineistä, että niitä ei kannata viedä kierrätyskeskukseen, koska ovat sen verran arvokkaita, että ne voi myydä. Molemmat lapseni tuntevat minut myös niin hyvin, että tietävät, etten anna pois sellaisia tavaroitani, joille mulla on jotain merkitystä. 

Vaikuttaa vähän, että olet melkoinen marttyyri. Kyllähän se kaikkien pitäisi muistaa, kun sivulauseessa 80-luvulla jotain letkautit. Tai vähintään rivien välistä pitäisi osata lukea sinun tarkoitusperät jotain lahjoittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorille naisille kelpaa nykyisin ikean valkoinen lastulevy. Hassua, että voidaan ostaa kolmen tonnin merkkilaukku, mutta kotiin ei saa yhtä kunnollista mattoa hankittua. Täällä ihmeteltiin, miksi mm. minä olen ostanut niin kalliita mattoja. En ole ostanut vaan antanut. Ja poikani pyynnöstä. Miniä ei vain tunnu aina osaavan arvostaa laatuakaan.

t. laatua arvostava anoppi

Minä tarjosin pojalleni vanhaa Arabian maitokannua. Toi sen takaisin, koska miniäni ei ollut tykännyt siitä. Tarjosin maitokannua tyttärelleni ja hänelle se kelpasi. Tyttö oli selvittänyt maitokannun arvon ja hinta oli lähes 1000 €. Oli iloinen, kun miniälleni ei kelvannut ja sanoi, että mun kannattaa tarjota kaikkia sellaisia esineitä aina ensin hänelle ja sitten vasta pojalleni.

Kallis hinta ei automaattisesti tarkoita, että tavara on kaunis saajan mielestä tai sopii sisustukseen. Puhumattakaan siitä, että onko parilla käyttöä ko. tavaralle. Olen itse saanut anopilta Arabian maitokannun, jonka lahjoitti vissiin eteenpäin sen takia, ettei ollutkaan enää uuteen asuntoon sopiva. Arvaa onko käytetty kertaakaan?

Ei tietenkään tarkoita, mutta esineen voi laittaa eteenpäin. Aivan kuten tyttäreni teki ja myi maitokannun hyvällä hinnalla pois. 

Toki tiedostan mahdollisuuden myydä ei toivottua tavaraa mutta kun sekin vie lahjansaajan aikaa ja vaivaa. Aika törkeää viedä omat ei toivotut tavarat muiden vaivoiksi. Miksi et muuten itse myynyt maitokannuasi eteenpäin?

Tietenkin se vie aikaa ja vaivaa. Juuri siksi en myynytkään sitä itse, koska mulla ei ole ylimääräistä rahantarvetta. Poikani perheellä käsittääkseni olisi ollut (miniäni oli hoitovapaalla), mutta ilmeisesti olisi ollut liian vaivalloista myydä kannu pois. Tyttärelleni kannu kelpasi (vaikka ei ole edes erityistä rahantarvetta), oli selvittänyt hinnan ja laittanut kannusta ilmoituksen nettiin. Samana päivänä ostaja oli hakenut kannun pois ja tyttärelläni monta sataa euroa lisää rahaa. Mutta kuten tyttäreni sanoi, hän haluaa mun tarjoavan kaikkea arvotavaraa ensin hänelle. Hänelle kun yleensä kelpaa kaikki, minkä voi myydä eteenpäin. En ole sen jälkeen enää vaivannut poikaani ja miniääni itselleni tarpeettomilla tavaroilla. 

Koska poikasi palautti maitokannun siksi, ettei miniä ollut pitänyt siitä, et mitä ilmeisimmin ollut kertonut miksi sitä heille tarjosit. Siis että tarkoitus ei edes ollut, että he tykkäisivät siitä, vaan että he voisivat myydä sen pois rahaa saadakseen. Tällainen tarkoitus, kun toiselle jotain antaa, olisi hyvä kertoa suoraan, sillä ei kaikille mitenkään oletusarvoisesti jälleenmyynti mieleen tule. On paljon ihmisiä, joiden mielestä lahjaksi saadun tavaran eteenpäin myyminen tai lahjoittaminen on epäkohteliasta ja loukkaavaa lahjan antajaa kohtaan.

Meidän suvussa lahjat annetaan saajalle käytettäväksi, ei eteenpäin myytäväksi. Aikanaan häälahjaksi saamamme kahviastiasto myytiin kirppiksellä vähin äänin vasta 15 vuotta häiden jälkeen eikä tosiaan Sirpa-tädille mainostettu, että nyt vihdoin myytiin pois kaapista pölyttymästä se ehkä kolmesti vuosien varrella oikeasti käytössä ollut astiasto, jonka häneltä häälahjaksi saimme. Anoppi oli loukkaantunut, kun olin myynyt ja lahjoittanut hyväntekeväisyyteen lasten vanhoja leluja. Lapset toki ovat jo teinejä, mutta kuulemma lelut olisi pitänyt säästää heidän lapsilleen. Jos hän lahjoittaisi meille arvokkaan Arabian maitokannun ja kuulisi meidän myyneen sen samalta istumalta eteenpäin, hän todennäköisesti saisi slaagin eikä puhuisi meille seuraavaan vuosikymmeneen yhtään mitään. Minun omat vanhempani eivät ihan näin tarkkoja tässä asiassa ole, mutta eivät hekään koskaan tavaraa lahjoita vain jotta toinen voisi sen myydä. Käyttöön he tavaraa lahjoittavat ja toivovat, että jollei sille ole käyttöä, se annetaan heille takaisin. Antavat sen sitten jollekulle toiselle jolla on tavaralle tarvetta.

Jos minä saisin lahjaksi vanhan astian, mulle ei tulisi mieleenkään, että se olisi minulle annettu jälleenmyyntitarkoituksessa. Tästä syystä en myöskään alkaisi selvittämään sen jälleenmyyntiarvoa. Ja jos saisin jostain selville, että sillä on noin suuri jälleenmyyntiarvo, en todellakaan ensitöikseni alkaisi itse sitä myymään, vaan tarjoaisin sitä takaisin lahjan antajalle kertoen että hän voi saada siitä oikeasti paljon rahaakin. Monet ihmiset haluavat kuitenkin myydä arvotavaransa itse pois, tai ainakin haluavat mahdollisuuden tehdä niin.

Mielestäni voit jatkossakin tarjota pojallesi myös tällaisia tavaroita, mutta kerro etukäteen, että he voivat myydä ne eteenpäin koska niillä on todellista rahallista arvoa. Ei se miniä tällaista tarkoitusta välttämättä hoksaa edes ottaa huomioon, jollei sitä sano. Hänkin voi olla kasvanut suvussa, jossa lahjaksi saatujen esineiden myymistä on pidetty epäkohteliaana.

Jos nyt ei sotketa lahjoja tähän maitokannuasiaan. Kirjoitin jo aiemmin, että tarjosin maitokannua ensin pojalleni ja koska hän palautti sen, tarjosin sitä sen jälkeen tyttärelleni. Ei kyse ollut lahjasta. Meillä lahjoja annetaan vain jouluna ja merkkipäivinä, ei muulloin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorille naisille kelpaa nykyisin ikean valkoinen lastulevy. Hassua, että voidaan ostaa kolmen tonnin merkkilaukku, mutta kotiin ei saa yhtä kunnollista mattoa hankittua. Täällä ihmeteltiin, miksi mm. minä olen ostanut niin kalliita mattoja. En ole ostanut vaan antanut. Ja poikani pyynnöstä. Miniä ei vain tunnu aina osaavan arvostaa laatuakaan.

t. laatua arvostava anoppi

Minä tarjosin pojalleni vanhaa Arabian maitokannua. Toi sen takaisin, koska miniäni ei ollut tykännyt siitä. Tarjosin maitokannua tyttärelleni ja hänelle se kelpasi. Tyttö oli selvittänyt maitokannun arvon ja hinta oli lähes 1000 €. Oli iloinen, kun miniälleni ei kelvannut ja sanoi, että mun kannattaa tarjota kaikkia sellaisia esineitä aina ensin hänelle ja sitten vasta pojalleni.

Kallis hinta ei automaattisesti tarkoita, että tavara on kaunis saajan mielestä tai sopii sisustukseen. Puhumattakaan siitä, että onko parilla käyttöä ko. tavaralle. Olen itse saanut anopilta Arabian maitokannun, jonka lahjoitti vissiin eteenpäin sen takia, ettei ollutkaan enää uuteen asuntoon sopiva. Arvaa onko käytetty kertaakaan?

Ei tietenkään tarkoita, mutta esineen voi laittaa eteenpäin. Aivan kuten tyttäreni teki ja myi maitokannun hyvällä hinnalla pois. 

Toki tiedostan mahdollisuuden myydä ei toivottua tavaraa mutta kun sekin vie lahjansaajan aikaa ja vaivaa. Aika törkeää viedä omat ei toivotut tavarat muiden vaivoiksi. Miksi et muuten itse myynyt maitokannuasi eteenpäin?

Tietenkin se vie aikaa ja vaivaa. Juuri siksi en myynytkään sitä itse, koska mulla ei ole ylimääräistä rahantarvetta. Poikani perheellä käsittääkseni olisi ollut (miniäni oli hoitovapaalla), mutta ilmeisesti olisi ollut liian vaivalloista myydä kannu pois. Tyttärelleni kannu kelpasi (vaikka ei ole edes erityistä rahantarvetta), oli selvittänyt hinnan ja laittanut kannusta ilmoituksen nettiin. Samana päivänä ostaja oli hakenut kannun pois ja tyttärelläni monta sataa euroa lisää rahaa. Mutta kuten tyttäreni sanoi, hän haluaa mun tarjoavan kaikkea arvotavaraa ensin hänelle. Hänelle kun yleensä kelpaa kaikki, minkä voi myydä eteenpäin. En ole sen jälkeen enää vaivannut poikaani ja miniääni itselleni tarpeettomilla tavaroilla. 

Koska poikasi palautti maitokannun siksi, ettei miniä ollut pitänyt siitä, et mitä ilmeisimmin ollut kertonut miksi sitä heille tarjosit. Siis että tarkoitus ei edes ollut, että he tykkäisivät siitä, vaan että he voisivat myydä sen pois rahaa saadakseen. Tällainen tarkoitus, kun toiselle jotain antaa, olisi hyvä kertoa suoraan, sillä ei kaikille mitenkään oletusarvoisesti jälleenmyynti mieleen tule. On paljon ihmisiä, joiden mielestä lahjaksi saadun tavaran eteenpäin myyminen tai lahjoittaminen on epäkohteliasta ja loukkaavaa lahjan antajaa kohtaan.

Meidän suvussa lahjat annetaan saajalle käytettäväksi, ei eteenpäin myytäväksi. Aikanaan häälahjaksi saamamme kahviastiasto myytiin kirppiksellä vähin äänin vasta 15 vuotta häiden jälkeen eikä tosiaan Sirpa-tädille mainostettu, että nyt vihdoin myytiin pois kaapista pölyttymästä se ehkä kolmesti vuosien varrella oikeasti käytössä ollut astiasto, jonka häneltä häälahjaksi saimme. Anoppi oli loukkaantunut, kun olin myynyt ja lahjoittanut hyväntekeväisyyteen lasten vanhoja leluja. Lapset toki ovat jo teinejä, mutta kuulemma lelut olisi pitänyt säästää heidän lapsilleen. Jos hän lahjoittaisi meille arvokkaan Arabian maitokannun ja kuulisi meidän myyneen sen samalta istumalta eteenpäin, hän todennäköisesti saisi slaagin eikä puhuisi meille seuraavaan vuosikymmeneen yhtään mitään. Minun omat vanhempani eivät ihan näin tarkkoja tässä asiassa ole, mutta eivät hekään koskaan tavaraa lahjoita vain jotta toinen voisi sen myydä. Käyttöön he tavaraa lahjoittavat ja toivovat, että jollei sille ole käyttöä, se annetaan heille takaisin. Antavat sen sitten jollekulle toiselle jolla on tavaralle tarvetta.

Jos minä saisin lahjaksi vanhan astian, mulle ei tulisi mieleenkään, että se olisi minulle annettu jälleenmyyntitarkoituksessa. Tästä syystä en myöskään alkaisi selvittämään sen jälleenmyyntiarvoa. Ja jos saisin jostain selville, että sillä on noin suuri jälleenmyyntiarvo, en todellakaan ensitöikseni alkaisi itse sitä myymään, vaan tarjoaisin sitä takaisin lahjan antajalle kertoen että hän voi saada siitä oikeasti paljon rahaakin. Monet ihmiset haluavat kuitenkin myydä arvotavaransa itse pois, tai ainakin haluavat mahdollisuuden tehdä niin.

Mielestäni voit jatkossakin tarjota pojallesi myös tällaisia tavaroita, mutta kerro etukäteen, että he voivat myydä ne eteenpäin koska niillä on todellista rahallista arvoa. Ei se miniä tällaista tarkoitusta välttämättä hoksaa edes ottaa huomioon, jollei sitä sano. Hänkin voi olla kasvanut suvussa, jossa lahjaksi saatujen esineiden myymistä on pidetty epäkohteliaana.

Jos nyt ei sotketa lahjoja tähän maitokannuasiaan. Kirjoitin jo aiemmin, että tarjosin maitokannua ensin pojalleni ja koska hän palautti sen, tarjosin sitä sen jälkeen tyttärelleni. Ei kyse ollut lahjasta. Meillä lahjoja annetaan vain jouluna ja merkkipäivinä, ei muulloin. 

Niin että kyseessä ei ollutkaan lahja vaan tarkoituksenasi oli antaa kannu poikasi perheelle eteenpäin myytäväksi. Mistä ihmeestä miniäsi tai poikasi olisi voinut tietää, että tämä on sinun tarkoitus, jos et sitä suoraan sano. Ja kyllä minusta toiselle pyyteettömästi annettu tavara on lahja oli kyse merkkipäivistä tai ei.

Välillä tekisi mieli käyttäytyä samalla tavalla kuin anoppi ja katso, että tajuaisiko hän sitten miten typerää on kantaa muille oman makunsa mukaisia tavaroita. Olen tässä pyöritellyt ajatusta, että ostaisin joululahjaksi jotain Finlaysonin uudesta Tom of Finland mallistosta. Olisi kiva nähdä miten anoppi saa tekstiilit sopimaan omaan lähinnä beige-valkoiseen Pentik/Amanda B-kotiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorille naisille kelpaa nykyisin ikean valkoinen lastulevy. Hassua, että voidaan ostaa kolmen tonnin merkkilaukku, mutta kotiin ei saa yhtä kunnollista mattoa hankittua. Täällä ihmeteltiin, miksi mm. minä olen ostanut niin kalliita mattoja. En ole ostanut vaan antanut. Ja poikani pyynnöstä. Miniä ei vain tunnu aina osaavan arvostaa laatuakaan.

t. laatua arvostava anoppi

Minä tarjosin pojalleni vanhaa Arabian maitokannua. Toi sen takaisin, koska miniäni ei ollut tykännyt siitä. Tarjosin maitokannua tyttärelleni ja hänelle se kelpasi. Tyttö oli selvittänyt maitokannun arvon ja hinta oli lähes 1000 €. Oli iloinen, kun miniälleni ei kelvannut ja sanoi, että mun kannattaa tarjota kaikkia sellaisia esineitä aina ensin hänelle ja sitten vasta pojalleni.

Kallis hinta ei automaattisesti tarkoita, että tavara on kaunis saajan mielestä tai sopii sisustukseen. Puhumattakaan siitä, että onko parilla käyttöä ko. tavaralle. Olen itse saanut anopilta Arabian maitokannun, jonka lahjoitti vissiin eteenpäin sen takia, ettei ollutkaan enää uuteen asuntoon sopiva. Arvaa onko käytetty kertaakaan?

Ei tietenkään tarkoita, mutta esineen voi laittaa eteenpäin. Aivan kuten tyttäreni teki ja myi maitokannun hyvällä hinnalla pois. 

Toki tiedostan mahdollisuuden myydä ei toivottua tavaraa mutta kun sekin vie lahjansaajan aikaa ja vaivaa. Aika törkeää viedä omat ei toivotut tavarat muiden vaivoiksi. Miksi et muuten itse myynyt maitokannuasi eteenpäin?

Tietenkin se vie aikaa ja vaivaa. Juuri siksi en myynytkään sitä itse, koska mulla ei ole ylimääräistä rahantarvetta. Poikani perheellä käsittääkseni olisi ollut (miniäni oli hoitovapaalla), mutta ilmeisesti olisi ollut liian vaivalloista myydä kannu pois. Tyttärelleni kannu kelpasi (vaikka ei ole edes erityistä rahantarvetta), oli selvittänyt hinnan ja laittanut kannusta ilmoituksen nettiin. Samana päivänä ostaja oli hakenut kannun pois ja tyttärelläni monta sataa euroa lisää rahaa. Mutta kuten tyttäreni sanoi, hän haluaa mun tarjoavan kaikkea arvotavaraa ensin hänelle. Hänelle kun yleensä kelpaa kaikki, minkä voi myydä eteenpäin. En ole sen jälkeen enää vaivannut poikaani ja miniääni itselleni tarpeettomilla tavaroilla. 

Koska poikasi palautti maitokannun siksi, ettei miniä ollut pitänyt siitä, et mitä ilmeisimmin ollut kertonut miksi sitä heille tarjosit. Siis että tarkoitus ei edes ollut, että he tykkäisivät siitä, vaan että he voisivat myydä sen pois rahaa saadakseen. Tällainen tarkoitus, kun toiselle jotain antaa, olisi hyvä kertoa suoraan, sillä ei kaikille mitenkään oletusarvoisesti jälleenmyynti mieleen tule. On paljon ihmisiä, joiden mielestä lahjaksi saadun tavaran eteenpäin myyminen tai lahjoittaminen on epäkohteliasta ja loukkaavaa lahjan antajaa kohtaan.

Meidän suvussa lahjat annetaan saajalle käytettäväksi, ei eteenpäin myytäväksi. Aikanaan häälahjaksi saamamme kahviastiasto myytiin kirppiksellä vähin äänin vasta 15 vuotta häiden jälkeen eikä tosiaan Sirpa-tädille mainostettu, että nyt vihdoin myytiin pois kaapista pölyttymästä se ehkä kolmesti vuosien varrella oikeasti käytössä ollut astiasto, jonka häneltä häälahjaksi saimme. Anoppi oli loukkaantunut, kun olin myynyt ja lahjoittanut hyväntekeväisyyteen lasten vanhoja leluja. Lapset toki ovat jo teinejä, mutta kuulemma lelut olisi pitänyt säästää heidän lapsilleen. Jos hän lahjoittaisi meille arvokkaan Arabian maitokannun ja kuulisi meidän myyneen sen samalta istumalta eteenpäin, hän todennäköisesti saisi slaagin eikä puhuisi meille seuraavaan vuosikymmeneen yhtään mitään. Minun omat vanhempani eivät ihan näin tarkkoja tässä asiassa ole, mutta eivät hekään koskaan tavaraa lahjoita vain jotta toinen voisi sen myydä. Käyttöön he tavaraa lahjoittavat ja toivovat, että jollei sille ole käyttöä, se annetaan heille takaisin. Antavat sen sitten jollekulle toiselle jolla on tavaralle tarvetta.

Jos minä saisin lahjaksi vanhan astian, mulle ei tulisi mieleenkään, että se olisi minulle annettu jälleenmyyntitarkoituksessa. Tästä syystä en myöskään alkaisi selvittämään sen jälleenmyyntiarvoa. Ja jos saisin jostain selville, että sillä on noin suuri jälleenmyyntiarvo, en todellakaan ensitöikseni alkaisi itse sitä myymään, vaan tarjoaisin sitä takaisin lahjan antajalle kertoen että hän voi saada siitä oikeasti paljon rahaakin. Monet ihmiset haluavat kuitenkin myydä arvotavaransa itse pois, tai ainakin haluavat mahdollisuuden tehdä niin.

Mielestäni voit jatkossakin tarjota pojallesi myös tällaisia tavaroita, mutta kerro etukäteen, että he voivat myydä ne eteenpäin koska niillä on todellista rahallista arvoa. Ei se miniä tällaista tarkoitusta välttämättä hoksaa edes ottaa huomioon, jollei sitä sano. Hänkin voi olla kasvanut suvussa, jossa lahjaksi saatujen esineiden myymistä on pidetty epäkohteliaana.

Jos nyt ei sotketa lahjoja tähän maitokannuasiaan. Kirjoitin jo aiemmin, että tarjosin maitokannua ensin pojalleni ja koska hän palautti sen, tarjosin sitä sen jälkeen tyttärelleni. Ei kyse ollut lahjasta. Meillä lahjoja annetaan vain jouluna ja merkkipäivinä, ei muulloin. 

Niin että kyseessä ei ollutkaan lahja vaan tarkoituksenasi oli antaa kannu poikasi perheelle eteenpäin myytäväksi. Mistä ihmeestä miniäsi tai poikasi olisi voinut tietää, että tämä on sinun tarkoitus, jos et sitä suoraan sano. Ja kyllä minusta toiselle pyyteettömästi annettu tavara on lahja oli kyse merkkipäivistä tai ei.

Samasta "ihmeestä" kuin tyttärenikin tiesi. Ei minun ole tarvinnut hänellekään erikseen sanoa, että tyhjentäessäni kaappejani ja antaessani tavaroitani pois minulle on ihan yhdentekevää, mitä he niille tekevät. Jos vievät mennessään, hyvä. Jos eivät vie, niin sekin on ok. Ei mulle ole merkitystä, käyttävätkö esinettä itse, antavatko jollekin vai myyvätkö. Varsin usein minulla on pöydällä tavaroita, jotka ovat lähdössä pois. Johonkin, ihan minne vaan. Myös silloin, kun poikani on ollut miniäni kanssa meillä käymässä ja hänkin tietää aivan varmasti, että olen halunnut vain päästä tavaroista eroon. Ymmärrän ihan hyvin, ettei kaikkia kiinnosta alkaa myymään tavaroita. Ei minuakaan kiinnosta ja juuri siksi tyttäreni nykyisin viekin tavaroita mennessään ja myy ne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorille naisille kelpaa nykyisin ikean valkoinen lastulevy. Hassua, että voidaan ostaa kolmen tonnin merkkilaukku, mutta kotiin ei saa yhtä kunnollista mattoa hankittua. Täällä ihmeteltiin, miksi mm. minä olen ostanut niin kalliita mattoja. En ole ostanut vaan antanut. Ja poikani pyynnöstä. Miniä ei vain tunnu aina osaavan arvostaa laatuakaan.

t. laatua arvostava anoppi

Minä tarjosin pojalleni vanhaa Arabian maitokannua. Toi sen takaisin, koska miniäni ei ollut tykännyt siitä. Tarjosin maitokannua tyttärelleni ja hänelle se kelpasi. Tyttö oli selvittänyt maitokannun arvon ja hinta oli lähes 1000 €. Oli iloinen, kun miniälleni ei kelvannut ja sanoi, että mun kannattaa tarjota kaikkia sellaisia esineitä aina ensin hänelle ja sitten vasta pojalleni.

Kallis hinta ei automaattisesti tarkoita, että tavara on kaunis saajan mielestä tai sopii sisustukseen. Puhumattakaan siitä, että onko parilla käyttöä ko. tavaralle. Olen itse saanut anopilta Arabian maitokannun, jonka lahjoitti vissiin eteenpäin sen takia, ettei ollutkaan enää uuteen asuntoon sopiva. Arvaa onko käytetty kertaakaan?

Ei tietenkään tarkoita, mutta esineen voi laittaa eteenpäin. Aivan kuten tyttäreni teki ja myi maitokannun hyvällä hinnalla pois. 

Toki tiedostan mahdollisuuden myydä ei toivottua tavaraa mutta kun sekin vie lahjansaajan aikaa ja vaivaa. Aika törkeää viedä omat ei toivotut tavarat muiden vaivoiksi. Miksi et muuten itse myynyt maitokannuasi eteenpäin?

Tietenkin se vie aikaa ja vaivaa. Juuri siksi en myynytkään sitä itse, koska mulla ei ole ylimääräistä rahantarvetta. Poikani perheellä käsittääkseni olisi ollut (miniäni oli hoitovapaalla), mutta ilmeisesti olisi ollut liian vaivalloista myydä kannu pois. Tyttärelleni kannu kelpasi (vaikka ei ole edes erityistä rahantarvetta), oli selvittänyt hinnan ja laittanut kannusta ilmoituksen nettiin. Samana päivänä ostaja oli hakenut kannun pois ja tyttärelläni monta sataa euroa lisää rahaa. Mutta kuten tyttäreni sanoi, hän haluaa mun tarjoavan kaikkea arvotavaraa ensin hänelle. Hänelle kun yleensä kelpaa kaikki, minkä voi myydä eteenpäin. En ole sen jälkeen enää vaivannut poikaani ja miniääni itselleni tarpeettomilla tavaroilla. 

Hoitovapaalla olo ei tarkoita sitä, että olisi rahasta pulaa. Hoitovapaalla ollaan yleensä, kun se on mitoitettu tuloihin sopivaksi - näin siis normaalin elämänhallinnan omaavilla ihmisillä, eli niin kai pojallasikin? Vai eikö poikasi osaa huolehtia perheensä taloudesta?

Jestas tuo on ärsyttävintä ikinä, pidetään kotona olevaa äitiä jonain hyväntekeväisyyskohteena. Ei kuule ne äidit kotona ole, joiden pitää tavaraa myydä elääkseen kohtuullisesti.

Minulla rasitti jo pieneksi menneiden vaatteide myynti, monesti myinkin pilkkahintaan, kun vaateläjät kotona ärsyttivät.

Pojaltani kuitenkin kuulin, että oli välillä tiukkaa laskujen maksamisessa yhden ihmisen palkalla, kun ylitöitäkään ei ollut tarjolla jatkuvasti. Mutta ymmärsin kyllä oikein hyvin, että heillä ei ole kiinnostusta laittaa saamiaan tavaroita myyntiin enkä ole sen koommin heille mitään tarjonnutkaan. Tyttärelleni ei ole liian vaivalloista googlettaa hinta-arviota, napata esineestä kuvaa ja laittaa myynti-ilmoitusta nettiin. Saapahan tehtyä niilläkin rahoilla ulkomaanmatkoja ja osteltua itselleen kaikenlaista mieluista. 

Jos tavaroiden myyminen netissä käy helposti niin miksi et tee sitä itse ja anna rahoja pojallesi, joka tarvitsee niitä laskujen maksuun. Oletko myös selvästi ilmoittanut pojallesi ja miniällesi, että sinulle on kaikin puolin ok myydä tavarat eteenpäin netissä?

En myynyt itse, koska mun ei tarvinnut myydä itse vaan tavarat ovat kelvanneet tyttärelleni ja hän on myynyt ne. Ehkä olisinkin alkanut itse myyntihommiin, jos tyttärenikään ei olisi niitä halunnut. 

Molemmat lapseni olivat mukana, kun tyhjensin kuolinpesiä ja jo silloin sanoin tietyistä esineistä, että niitä ei kannata viedä kierrätyskeskukseen, koska ovat sen verran arvokkaita, että ne voi myydä. Molemmat lapseni tuntevat minut myös niin hyvin, että tietävät, etten anna pois sellaisia tavaroitani, joille mulla on jotain merkitystä. 

Olisihan poikasi voinut myös myydä sen kannun. En nyt ymmärrä, miksi miniä on nyt se tarinan ilkimys.

Mikä ihmeen tarinan ilkimys? Alkuperäinen kommenttini oli "laatumattoanopille". Hänelle kerroin omalla esimerkilläni, ettei esineen arvo vaikuta siihen, miten esineeseen suhtaudutaan. Ihan sama, onko kallis vai halpa matto, arvoton tai arvokas maitokannu...jos ei haluta ottaa vastaan, ei oteta vastaan tai annetaan tai myydään pois. 

Jos anoppi antaa tavaran x lahjaksi, eikä sano että voit hyvin myydä eteenpäin, niin itse ainakin ennemmin kieltäydyn vastaanottamasta ja ajattelen että mielummin hän itse myy pois ja ottaa rahat kuin että minä tekisin niin. Ei ole tapana myydä lahjoja eteenpäin, mielummin olen ilman.

Vierailija kirjoitti:

Jos anoppi antaa tavaran x lahjaksi, eikä sano että voit hyvin myydä eteenpäin, niin itse ainakin ennemmin kieltäydyn vastaanottamasta ja ajattelen että mielummin hän itse myy pois ja ottaa rahat kuin että minä tekisin niin. Ei ole tapana myydä lahjoja eteenpäin, mielummin olen ilman.

Kenelleköhän tämä kommenttisi oli? Aloittajalle, laatumattoanopille, maitokannuanopille vai jollekin muulle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos anoppi antaa tavaran x lahjaksi, eikä sano että voit hyvin myydä eteenpäin, niin itse ainakin ennemmin kieltäydyn vastaanottamasta ja ajattelen että mielummin hän itse myy pois ja ottaa rahat kuin että minä tekisin niin. Ei ole tapana myydä lahjoja eteenpäin, mielummin olen ilman.

Kenelleköhän tämä kommenttisi oli? Aloittajalle, laatumattoanopille, maitokannuanopille vai jollekin muulle?

Sori, maitokannuanopille :D

Et sitten saa suutasi auki? Lopetin kaikenlaisten vaate ym. lahjojen antamisen sen jälkeen, kun poikani sanoi, että kaikki menee suoraan roskiin tai hyväntekeväisyyskirpparille.Raha ja leffaliput eivät mene:))