Lue keskustelun säännöt.
Onko kenenkään raskaus mennyt täysin hyvin?
19.11.2017 |
Tarkoitan siten, että on voinut koko raskausajan melko hyvin (pientä väsymystä tai etovaa oloa lukuunottamatta), raskaudessa ei ole ollut mitään komplikaatioita, ei vääriä hälytyksiä kromosomipoikkeavuusepäilyistä, ei ennen aikaista synnytystä ennakoivia pahoja suppareita, ei sairaalahoitoa / viikkojen sänkylepoa vaativaa ongelmaa tms?
Minun kaikilla tutuilla on ollut raskaudessaan jotain poikkeavaa ja ongelmallista. Istukkaongelmia, joiden takia synnytys on jouduttu käynnistämään ennen aikaisesti, keskenmenoja, sairaalalepojaksoja jne.
Onko siis kenelläkään oikeassa elämässä raskautta, joka menee täysin hyvin?
Kommentit (30)
Menee hyvin. Pientä pahoinvointia on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pihkanen kirjoitti:
Menee hyvin. Pientä pahoinvointia on.
Kuinka pitkällä olet? Jokainen minun ystävistä on joutunut loppuvaiheessa pakkolepoon ja sairauslomalle. Ap.
Lukuunottamatta alun pahoinvointia (joka sekään ei yltynyt mitenkään sietämättömäksi) mun raskauteni eteni varsin oppikirjamaisesti. Olisin voinut käydä töissä vaikka synnytykseen saakka, ei mitään isompaa vaivaa missään vaiheessa. No, lapsen kokoa seurattiin jossain vaiheessa tarkemmin, mutta ihan täysin keskiarvojen mukaiseksi sekin paljastui.
Ja en usko olevani ainoa, mutta yleensä aiheesta tykkäävät avautua ne kauhutarinat, vaikka oikeasti ovat vähemmistö..
Mulla ainakin meni täysin hyvin. Supistukset alkoi laskettua seuraavana päivänä ja normaali alatiesynnytys oli.
Oli pieni erikoisuus, jota tutkittiin useammalla ultralla, mutta siitä ei missään vaiheessa seurannut mitään.
Mulla on kaksi lasta ja kumpikin raskaus meni ongelmitta. Olin tuolloin 27 ja 29 -vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pihkanen kirjoitti:
Menee hyvin. Pientä pahoinvointia on.
Kuinka pitkällä olet? Jokainen minun ystävistä on joutunut loppuvaiheessa pakkolepoon ja sairauslomalle. Ap.
About kuukausi jäljellä laskettuun aikaan. Mitään ongelmia ei ole ollut *koputtaa puuta*
Täytyy tunnustaa että oma raskaus meni täysin nappiin. Ei ollut mitään ongelmia tai komplikaatioita. Oli huoleeton olo kun voi jättää ehkäisyn pois. Luultavasti koko aikuisikäni helpoimmat 8 viikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla meni molemmat ongelmitta. Ensimmäisessä tunsin olevan elämäni kunnossa.
No keskenmenojahan on aika usein, muistaakseni joka kolmas alkanut raskaus menee alkuvaiheessa kesken, se on sitten harvinaisempaa että pidemmällä menee kesken. Mulla on itsellä ollut yksi tuulimunaraskaus joka siis meni kesken. Kaksoset syntyivät keskosina, ja se oli ihan odotettavissakin kun oli kaksosista kyse ja esikoinenkin syntyi 3 viikkoa etuajassa, tosin oli täysin valmis, ei ollut keskonen.
Mun raskauksissa oli pahoinvointia (en oksentanut kertaakaan silti) ja esikoisen loppuraskauden aikana oli hankala kävellä, alkoi tulla liitoskipuja, kaksosten kanssa niitä oli jo aikaisemminkin, maha kasvoi niin paljon nopeammin. Mutta varsinaisia komplikaatioita ei ole koskaan ollut, ei ole tarvinnut sairaalajaksoja tai viikkojen vuodelepoa.
Minä en edes tunne ketään jonka olisi pitänut olla sairaalassa tai vuodelevossa, ystävillä useimmilla useampi lapsi, siskolla on neljä lasta. Ei ole kellään ollut mitään kromosomiepäilyjä tai istukkaogelmia, olen aina ajatellut että ne on todella harvinaisia.
Yhdellä ystävättärellä oli isompia vaikeuksia tulla raskaaksi kun oli endometrioosi, ja viimeisen lapsen kanssa oli siinä vaiheessa kun lapsi syntyi jotain pahempaa meinannut käydä, onneksi oli taitavat lääkärit paikalla, kohtu oli revennyt. Mutta tuo tapaus vuosien takaa on ainoa missä on oikeasti ollut tosi kyseessä. Minä olen ainoa tuttavapiirissä jolla on keskosia. Tätini joskus yli 30 vuotta sitten sai lapsen joka syntyi ennen aikojaan ja kuoli, ei ollut silloin vielä niin kehittynyttä keskoshoitoa, ja hän sattui olemaan vielä silloin kaukana isoista sairaaloista.
Todella erikoista jos sun lähipiirissä on noin paljon kaikkia komplikaatioita ym. Missä ihmeessä sä oikein asut? Jonkun ydinvoimalan vieressä? Täytyy olla jotain vikaa jossain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No keskenmenojahan on aika usein, muistaakseni joka kolmas alkanut raskaus menee alkuvaiheessa kesken, se on sitten harvinaisempaa että pidemmällä menee kesken. Mulla on itsellä ollut yksi tuulimunaraskaus joka siis meni kesken. Kaksoset syntyivät keskosina, ja se oli ihan odotettavissakin kun oli kaksosista kyse ja esikoinenkin syntyi 3 viikkoa etuajassa, tosin oli täysin valmis, ei ollut keskonen.
Mun raskauksissa oli pahoinvointia (en oksentanut kertaakaan silti) ja esikoisen loppuraskauden aikana oli hankala kävellä, alkoi tulla liitoskipuja, kaksosten kanssa niitä oli jo aikaisemminkin, maha kasvoi niin paljon nopeammin. Mutta varsinaisia komplikaatioita ei ole koskaan ollut, ei ole tarvinnut sairaalajaksoja tai viikkojen vuodelepoa.
Minä en edes tunne ketään jonka olisi pitänut olla sairaalassa tai vuodelevossa, ystävillä useimmilla useampi lapsi, siskolla on neljä lasta. Ei ole kellään ollut mitään kromosomiepäilyjä tai istukkaogelmia, olen aina ajatellut että ne on todella harvinaisia.
Yhdellä ystävättärellä oli isompia vaikeuksia tulla raskaaksi kun oli endometrioosi, ja viimeisen lapsen kanssa oli siinä vaiheessa kun lapsi syntyi jotain pahempaa meinannut käydä, onneksi oli taitavat lääkärit paikalla, kohtu oli revennyt. Mutta tuo tapaus vuosien takaa on ainoa missä on oikeasti ollut tosi kyseessä. Minä olen ainoa tuttavapiirissä jolla on keskosia. Tätini joskus yli 30 vuotta sitten sai lapsen joka syntyi ennen aikojaan ja kuoli, ei ollut silloin vielä niin kehittynyttä keskoshoitoa, ja hän sattui olemaan vielä silloin kaukana isoista sairaaloista.
Todella erikoista jos sun lähipiirissä on noin paljon kaikkia komplikaatioita ym. Missä ihmeessä sä oikein asut? Jonkun ydinvoimalan vieressä? Täytyy olla jotain vikaa jossain.
Asun Vantaalla. Ei täällä pitäisi mitään erityisiä säteilyjä olla.. Ap.
Minkä ikäisiä nämä odottajat oikein on? Mulla kaksi lasta, molemmat meni hyvin ilman mitään ongelmia, 25 ja 28 vuotiaana siis nämä oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytyy tunnustaa että oma raskaus meni täysin nappiin. Ei ollut mitään ongelmia tai komplikaatioita. Oli huoleeton olo kun voi jättää ehkäisyn pois. Luultavasti koko aikuisikäni helpoimmat 8 viikkoa.
Lyhyt raskaus sulla.
Itsellä ei ole ollut pahoinvointia. Ensimmäiset supistukset tullut lasketun ajan jälkeen, mutta käynnistää ei kuitenkaan ole tarvinnut. Ylimääräisiä tarkastuksia ei ole ollut. Tuttujenkin raskaudet menneet pääsääntöisesti hyvin, muutamissa ollut ongelmia, mutta prosentuaalisesti pieni määrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset mielellään kertoo näitä kauhujuttuja, joissa kaikki on menny pieleen alusta alkaen. Aika harva kehtaa kertoa, jos kaikki on mennyt hyvin, koska toiset kokee sen ylpeilynä, niinkuin raskauden kulkuun ja sujumiseen voisi kauheasti itse muka vaikuttaa.
Mulla meni raskaus hyvin. En oksentanut kertaakaan, olin pois töistä loppuaikana pari, kolme päivää kipujen vuoksi. Äitiysloman alkuun asti olin normaalisti töissä. Voin hyvin ja näytin kauniilta.
Kaksi raskautta kaksi synnytystä ilman komplikaatioita.
Äidilläni seitsemän lasta, kaikki raskaudet ongelmitta ja nopeat helpot synnytykset. Kuten minullakin.
Välillä oikeesti nauran miettien sitä miten erilainen kokemus voi raskaus olla. Ite oon rv 29 raskaana esikoiselle ja helppoo ei oo ollu.
Rv 7 meille kerrottiin et meil on tuulimuna ja tulee itekseen ulos. Sitku rupesin vuotaa verta n. viikon päästä niin kukaan ei suostunu ottaa ultraan miten asia etenee. Vuosin ihan törkeesti verta! Pahimmillaan niin että jouduin vaan istuu vessassa kun jos nousin niin max 2min meni hyvin, sit hulahti ja yöside,alusvaatteet ja lakanat oli ihan täynnä verta. Kuukauden kärvistelin ennenku avomies menetti hermonsa ja soitti sairalaan ja huutamalla sai mulle ajan sinne. Tulehdusarvot oliki koholla ja päästiin isompaan sairaalaan ultraan vihdoin (rv 12) niin siellä olikin täysin terve vauva. Tästä päästiin kunnes myöhemmin 2. seulat hälytti, turhaan. Tän lisäks oksentelin rv 13-20 päivittäin pahimmillaan vedetkin ulos ja vieläkin laatta lentää välillä. Ja siltikään en voi ees sanoo et olisin pahimmasta päästä kokemuksieni kanssa.
Minulla kaksi ongelmatonta raskautta ja helppoa synnytystä. Olin toisessa 35 ja toisessa 37-vuotias. Pientä etovaa oloa oli esikoisen alkuraskaudessa mutta ei varsinaista pahoinvointia. Ja olin varmasti loppuraskaudessa normaalia väsyneempi työpäivän jälkeen mutta ei mitään jatkuvaa uupumusta kuitenkaan ollut. Molemmat synnytykset käynnistyivät spontaanisti supistuksilla, eka kesti 9 tuntia ja toka 6 tuntia. Toivuin molemmilla kerroilla hyvin nopeasti. Molemmat lapset terveitä eikä missään vaiheessa raskautta ollut epäilyjä mistään poikkeavasta.
Mulla oli täysin normaali ja helppo raskaus. Pahoinvointia oli hetken aikaa, siihenkin auttoi aika ja vitamiinimerkin vaihto. Muuten olin töissä äitiysloman alkuun asti, ei mitään supistuksia tai liitoskipuja tms.
Ja mun siskolla on myös ollut kaksi helppoa raskautta.
Mulla ei esikoisen aikaan mitään ongelmia, vain pieni alkuraskauden kuvotus, en edes oksentanut kertaakaan. Mutta synnytys sitten oli todella vaikea ahtaan lantioni vuoksi.
Ilmeisesti ei? Ap.