Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun poikaystävän äiti ostaa kaikkea sisustuskrääsää meille
19.11.2017 |
Tykkään siis muuten poikaystävän äidistä.
Keväällä osti poikaystävälle maton synttärilahjaksi. Kysyi mun mielipidettä, ja sanoin sen olevan liian värikäs meille, mutta silti tyrkkäs sen poikaystävälle. Nyt meillä on makuuhuoneessa rumin matto ikinä. Nyt osti meille jonkun ihme lasipurkin missä on kaiken maailman röyhelöä ympärillä.
Pitääkö mun oikeasti alkaa kylmästi heittämään kaikki roskiin hänen nähdensä, kun ei mee ymmärrykseen, ettei me tarvita mitään sisustuskrääsää?
Esimerkiksi lyhty jonka häneltä sain joululahjaksi meni suoraan vanhempieni mökille, purkki jonka nyt toi meille meni heti anopin lähdettyä kaapin perälle ja tuon maton tilalle olen jo puoli vuotta etsinyt kohtuuhintaista ja nättiä mattoa, kun mulla ei opiskelijana ole varaa ostaa ja poikaystävää ei sisustus kiinnosta, eikä näin ollen suostu ostamaan uutta tilalle.
Mua suoraan sanottuna hävettää pyytää ketään ees kylään tuon maton takia, kun muuten sisustus on simppeliä ja värimaailma on mustaa, harmaata, valkoista ja kromia ja sitten makuuhuoneessa on saatanan iso matto missä on sinistä, pinkkiä, oranssia, ruskeaa vihreää ja keltaista.
Kommentit (474)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annettiin kerran pojalle ja miniälle lahjaksi pari noin 1500 euron käsinsolmittua mattoa, kun muuttivat yhteen. Meni varmaan puoli vuotta, kun miniä oli vienyt ne kirpputorille ja myynyt tyylin 20e/kpl :(. Tilalle joku valkoinen akryylirätti Ellokselta. Sellainen miniä meillä. Hyvä asia, ettei kuitenkaan pilalle passattu.
t. laatua arvostava anoppi
Nämä on niitä kaikista omituisimpia lahjoja; annetaan hemmetin kalliita tavaroita, mutta ei vaivauduta selvittämään onko ne saajan maun mukaisia lainkaan. Tuntuu enemmän v-ttuilulta, kuin miltään muulta. Vähän sama homma, kuin jos pyytäisin miestäni etsimään mulle hyvän läppärin, ja hän ostaakin pöytäkoneen. Joo, onhan se tietokone, mutta ei se vastaa sitä, mitä minä haluan ja tarvitsen.
Tuohon ylempään, laatua arvostavaan anopin kommenttiin: mikäli tuo on totta niin miksi ette mitenkään antaneet ymmärtää kuinka arvokkaasta lahjasta oli kyse jotta miniä olisi osannut myydä ne oikeaan hintaan?
Tai miksi ette antaneet rahana 3000 euroa?
Ohis...eiköhän aikuinen ihminen osaa itsekin selvittää, minkä arvoisia saamansa esineet ovat?
Miten jostain matosta osaisi edes ajatella, että olisi 3000 arvoinen lahja? Täytyy olla täysi typerys jos ostaa toiselle, etenkin tietämättä toisen makua, jotain noin kallista, eikä kerro minkä arvoisesta lahjasta on kyse.
Voi hyvää päivää: Google. Sieltä voi etsiä ihan mitä vaan.
Miksi kenenkään pitäisi käyttää omaa aikaansa selvittelemällä ei toivotun tavaran arvoa netistä?
Miksi kenenkään pitäisi kertoa, miten paljon lahjaksi annettu tavara on maksanut? (lihavoin aiemmasta kohdan, johon aiemmat kommenttini olivat vastauksena). Mutta aivan totta, itselleen tarpeettoman tai epämieluisan tavaran voi heittää vaikka roskikseen, lahjoittaa pois tai myydä eurolla. Ihan sama, onko se maksanut 30 € vai 3000€, jos ei ole tarvinnut käyttää omia rahojaan siihen.
Siksi että näin jälkeenpäin nettikeskustelussa tuo mukava anoppi itse korosti mattojen hintaa ja sitä mitä miniä niistä sai kun ei tiennyt niiden arvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap yrittää hallita kodin sisustusilmettä yksin. Arvelen paljon, että poikaystävänsä tykkäisi monimuoyoisemmasta sisustuksesta, mutta hänen mielipidettään ei kysytä. Ap luulee, ettei poikkista kiinnosta.
No, ennen yhteenmuuttoa pojalla oli sama värimaailma kuin tytöllä ja nyt tässä yhteisessä kodissa.
Hyvin osaat rivien välistä lukea kun tuollaiseen arveluun päädyit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annettiin kerran pojalle ja miniälle lahjaksi pari noin 1500 euron käsinsolmittua mattoa, kun muuttivat yhteen. Meni varmaan puoli vuotta, kun miniä oli vienyt ne kirpputorille ja myynyt tyylin 20e/kpl :(. Tilalle joku valkoinen akryylirätti Ellokselta. Sellainen miniä meillä. Hyvä asia, ettei kuitenkaan pilalle passattu.
t. laatua arvostava anoppi
Nämä on niitä kaikista omituisimpia lahjoja; annetaan hemmetin kalliita tavaroita, mutta ei vaivauduta selvittämään onko ne saajan maun mukaisia lainkaan. Tuntuu enemmän v-ttuilulta, kuin miltään muulta. Vähän sama homma, kuin jos pyytäisin miestäni etsimään mulle hyvän läppärin, ja hän ostaakin pöytäkoneen. Joo, onhan se tietokone, mutta ei se vastaa sitä, mitä minä haluan ja tarvitsen.
No entä, jos ne ovat universaalin hyvän maun mukaisia? Voihan nuorilla pareilla olla aika huono ja geneerinen maku, eikä kamalasti ymmärretä oikean laadun päälle.
Mutta se on heidän kotinsa ja heillä on oikeus sisustaa se juuri kuten itse haluavat - vaikka se osoittaisikin "universaalisti huonoa makua".
Ei toisten makua voi alkaa ohjailemaan vasten tahtoa. Se on yläpuolelle asettumista ja todella huonoa käytöstä.
Kuka on niin pöljä että ostelee mattoja toisen kotiin mitään kysymättä?
Itse olisin vain sanonut että voi kiitos miten huomaavaista mutta ei me tarvita!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myy torissa, niin saat rahaa uuteen mattoon.
Googlasin äsken, niin toi matto maksaa 30e uutena. Kuten aiemmin sanoin, niin noin rumasta matosta ei euroa enempää kehtaa pyytää ja muutenkin noin halpa matto niin ei sillä uutta saa.
Pistä sen maton kuva tai mistä sen näkee googlella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorille naisille kelpaa nykyisin ikean valkoinen lastulevy. Hassua, että voidaan ostaa kolmen tonnin merkkilaukku, mutta kotiin ei saa yhtä kunnollista mattoa hankittua. Täällä ihmeteltiin, miksi mm. minä olen ostanut niin kalliita mattoja. En ole ostanut vaan antanut. Ja poikani pyynnöstä. Miniä ei vain tunnu aina osaavan arvostaa laatuakaan.
t. laatua arvostava anoppi
Ettei vaan olisi ollut juuri niitä koinsyömiä vanhoja mattoja, jotka ovat olleen arvokkaita joskus 60-luvulla, ja poika suostui hyväntahtoisuuttaan ottamaan tarjotut vastaan...
Hyvin säilytettyjä persialaisia mattoja, hieman patinoituneita, mutta sehän ainoastaan nostaa arvoa. Itse asiassa vieläkin arvokkaampia kuin silloin 60-luvulla. Ja raha ei ole se juttu vaan klassisuus ja autenttisuus. Nykymatot eivät ole välttämättä edes aitoja luonnonkuituja. Näyttää nykyään olevan melkein kaikilla samanlaiset berber-jäljitelmät. En kutsuisi niitä edes matoiksi.
t. "laatumattoanoppi" (laatua arvostava anoppi)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annettiin kerran pojalle ja miniälle lahjaksi pari noin 1500 euron käsinsolmittua mattoa, kun muuttivat yhteen. Meni varmaan puoli vuotta, kun miniä oli vienyt ne kirpputorille ja myynyt tyylin 20e/kpl :(. Tilalle joku valkoinen akryylirätti Ellokselta. Sellainen miniä meillä. Hyvä asia, ettei kuitenkaan pilalle passattu.
t. laatua arvostava anoppi
Nämä on niitä kaikista omituisimpia lahjoja; annetaan hemmetin kalliita tavaroita, mutta ei vaivauduta selvittämään onko ne saajan maun mukaisia lainkaan. Tuntuu enemmän v-ttuilulta, kuin miltään muulta. Vähän sama homma, kuin jos pyytäisin miestäni etsimään mulle hyvän läppärin, ja hän ostaakin pöytäkoneen. Joo, onhan se tietokone, mutta ei se vastaa sitä, mitä minä haluan ja tarvitsen.
No entä, jos ne ovat universaalin hyvän maun mukaisia? Voihan nuorilla pareilla olla aika huono ja geneerinen maku, eikä kamalasti ymmärretä oikean laadun päälle.
Mutta se on heidän kotinsa ja heillä on oikeus sisustaa se juuri kuten itse haluavat - vaikka se osoittaisikin "universaalisti huonoa makua".
Ei toisten makua voi alkaa ohjailemaan vasten tahtoa. Se on yläpuolelle asettumista ja todella huonoa käytöstä.
Keskiluokkainen maku on toisaalta kamalan tylsä, vaikka kyllähän ihmiset varmasti pitävät sitä tosi hienona ja yhteenkuuluvuutta luovana juttuna. Rikkailla voi olla outokin maku. Usein hienostokodit ovat tavisten mielestä yök yök -juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorille naisille kelpaa nykyisin ikean valkoinen lastulevy. Hassua, että voidaan ostaa kolmen tonnin merkkilaukku, mutta kotiin ei saa yhtä kunnollista mattoa hankittua. Täällä ihmeteltiin, miksi mm. minä olen ostanut niin kalliita mattoja. En ole ostanut vaan antanut. Ja poikani pyynnöstä. Miniä ei vain tunnu aina osaavan arvostaa laatuakaan.
t. laatua arvostava anoppi
Ettei vaan olisi ollut juuri niitä koinsyömiä vanhoja mattoja, jotka ovat olleen arvokkaita joskus 60-luvulla, ja poika suostui hyväntahtoisuuttaan ottamaan tarjotut vastaan...
Hyvin säilytettyjä persialaisia mattoja, hieman patinoituneita, mutta sehän ainoastaan nostaa arvoa. Itse asiassa vieläkin arvokkaampia kuin silloin 60-luvulla. Ja raha ei ole se juttu vaan klassisuus ja autenttisuus. Nykymatot eivät ole välttämättä edes aitoja luonnonkuituja. Näyttää nykyään olevan melkein kaikilla samanlaiset berber-jäljitelmät. En kutsuisi niitä edes matoiksi.
t. "laatumattoanoppi" (laatua arvostava anoppi)
En itsekkään ottaisi persialaista mattoa kun ei vain sovi kotiini, ihan sama minkä arvoisia ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorille naisille kelpaa nykyisin ikean valkoinen lastulevy. Hassua, että voidaan ostaa kolmen tonnin merkkilaukku, mutta kotiin ei saa yhtä kunnollista mattoa hankittua. Täällä ihmeteltiin, miksi mm. minä olen ostanut niin kalliita mattoja. En ole ostanut vaan antanut. Ja poikani pyynnöstä. Miniä ei vain tunnu aina osaavan arvostaa laatuakaan.
t. laatua arvostava anoppi
Ettei vaan olisi ollut juuri niitä koinsyömiä vanhoja mattoja, jotka ovat olleen arvokkaita joskus 60-luvulla, ja poika suostui hyväntahtoisuuttaan ottamaan tarjotut vastaan...
Hyvin säilytettyjä persialaisia mattoja, hieman patinoituneita, mutta sehän ainoastaan nostaa arvoa. Itse asiassa vieläkin arvokkaampia kuin silloin 60-luvulla. Ja raha ei ole se juttu vaan klassisuus ja autenttisuus. Nykymatot eivät ole välttämättä edes aitoja luonnonkuituja. Näyttää nykyään olevan melkein kaikilla samanlaiset berber-jäljitelmät. En kutsuisi niitä edes matoiksi.
t. "laatumattoanoppi" (laatua arvostava anoppi)
En itsekkään ottaisi persialaista mattoa kun ei vain sovi kotiini, ihan sama minkä arvoisia ovat.
En ole laatumattoanoppi, mutta ihan mielenkiinnosta: millaiseen kotiin ei berberimatto sovi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka on niin pöljä että ostelee mattoja toisen kotiin mitään kysymättä?
Itse olisin vain sanonut että voi kiitos miten huomaavaista mutta ei me tarvita!
Toki on vähän hölmöä ostaa toisille mattoja kysymättä. Mutta vähän hölmöä on sekin, jos mies saa syntymäpäivälahjan ja tämän vaimo kiiruhtaa ilmoittamaan lahjan antajalle että ei _me_ tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorille naisille kelpaa nykyisin ikean valkoinen lastulevy. Hassua, että voidaan ostaa kolmen tonnin merkkilaukku, mutta kotiin ei saa yhtä kunnollista mattoa hankittua. Täällä ihmeteltiin, miksi mm. minä olen ostanut niin kalliita mattoja. En ole ostanut vaan antanut. Ja poikani pyynnöstä. Miniä ei vain tunnu aina osaavan arvostaa laatuakaan.
t. laatua arvostava anoppi
Ettei vaan olisi ollut juuri niitä koinsyömiä vanhoja mattoja, jotka ovat olleen arvokkaita joskus 60-luvulla, ja poika suostui hyväntahtoisuuttaan ottamaan tarjotut vastaan...
Hyvin säilytettyjä persialaisia mattoja, hieman patinoituneita, mutta sehän ainoastaan nostaa arvoa. Itse asiassa vieläkin arvokkaampia kuin silloin 60-luvulla. Ja raha ei ole se juttu vaan klassisuus ja autenttisuus. Nykymatot eivät ole välttämättä edes aitoja luonnonkuituja. Näyttää nykyään olevan melkein kaikilla samanlaiset berber-jäljitelmät. En kutsuisi niitä edes matoiksi.
t. "laatumattoanoppi" (laatua arvostava anoppi)
En itsekkään ottaisi persialaista mattoa kun ei vain sovi kotiini, ihan sama minkä arvoisia ovat.
En ole laatumattoanoppi, mutta ihan mielenkiinnosta: millaiseen kotiin ei berberimatto sovi?
Ihan hirmu tylsää, kun alapeukutetaan muttei osata vastata mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorille naisille kelpaa nykyisin ikean valkoinen lastulevy. Hassua, että voidaan ostaa kolmen tonnin merkkilaukku, mutta kotiin ei saa yhtä kunnollista mattoa hankittua. Täällä ihmeteltiin, miksi mm. minä olen ostanut niin kalliita mattoja. En ole ostanut vaan antanut. Ja poikani pyynnöstä. Miniä ei vain tunnu aina osaavan arvostaa laatuakaan.
t. laatua arvostava anoppi
Ettei vaan olisi ollut juuri niitä koinsyömiä vanhoja mattoja, jotka ovat olleen arvokkaita joskus 60-luvulla, ja poika suostui hyväntahtoisuuttaan ottamaan tarjotut vastaan...
Hyvin säilytettyjä persialaisia mattoja, hieman patinoituneita, mutta sehän ainoastaan nostaa arvoa. Itse asiassa vieläkin arvokkaampia kuin silloin 60-luvulla. Ja raha ei ole se juttu vaan klassisuus ja autenttisuus. Nykymatot eivät ole välttämättä edes aitoja luonnonkuituja. Näyttää nykyään olevan melkein kaikilla samanlaiset berber-jäljitelmät. En kutsuisi niitä edes matoiksi.
t. "laatumattoanoppi" (laatua arvostava anoppi)
En itsekkään ottaisi persialaista mattoa kun ei vain sovi kotiini, ihan sama minkä arvoisia ovat.
En ole laatumattoanoppi, mutta ihan mielenkiinnosta: millaiseen kotiin ei berberimatto sovi?
Ihan hirmu tylsää, kun alapeukutetaan muttei osata vastata mitään.
Sellaiseen kotiin, jossa ei tykätä ylimääräisestä koristeellisuudesta.
Anna romut anopille joululahjaksi. Saa mistä tykkää.
Ei hittolainen kun repesin tuolle. Jos omalle pojalle ostamani matto olisi "ihana muistutus äidistä" vaikka tyttöystävä ei matosta pitäisi, niin kävisin hakemassa sen pois. En ole vielä kuollut, joten poika voi ikävän tullen ihan vaan soittaa.