Keksi termi "kihlaliitolle"!

Feikkikihlat. Jos siis tarkoitus ei ole mennä naimisiin. Voitte te ne sormukset pitää mutta se ei ole aito kihlaus, sillä kihlaus on avioliittolupaus. #aitokihlaus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan kihloissa papin ”painostuksesta”

kun pyysimme häntä kastamaan lapsemme. Jankutti avioliitosta koko ajan.. Sanottiin sitten että ollaan kihloissa ja avioliiton aika on myöhemmin.. oikeasti kumpikaan ei ole sanallakaan sen jälkeen puhunut naimisiinmenosta eikä tule ainakaan minun puoleltani puheeksi ikinä. Sormuksiakaan ei ole koska en pidä koruja.

Jos te voitte valehdella papille kihlauksesta, mikä estää menemästä naimisiin ja valehtelemasta, että pysytte yhdessä niin myötä- kuin vastamäessäkin?

Juu ei mulla sinänsä ole mitään avioliittoa vastaan, ei vaan saa aikaiseksi ja harvoin edes mietin sitä ettei olla naimisissa.

Jos netissä voisi jollakin sarakkeella (tyyliin rasti ruutuun) mennä naimisiin niin sitten vois joku ilta täyttää sen lomakkeen:)

Mutta käsittääkseni sitä varten pitää hakea joku todistus esteettömyydestä, varata aika johonkin paikkaan ja varata joku henkilö virallistamaan liitto ja hommata todistajat tms.. jotain tälläistä.. ei vaan jaksa:)

Toivottavasti olette jaksaneet hoitaa muuten asiat kuntoon. Testamentit yms. Avopari ei oletuksena peri toisiaan ja taitaa se perintöverokin olla isompi.

Toki jos on lapsia ne perii ensin.

Ne on hoidossa ollut jo aikaisemmin ennenkuin aloimme seurustella, ja kerroinkin että yksi lapsi meillä on.

Avioparikaan ei peri toisiaan että perintöverosta ei tarvitse puhua ja toisekseen meillä on lapsi joka perii meidät.

Vierailija kirjoitti:

kUTSKUKA KHILaukseksi jos vöättämättä htahodtte mutta äslkää olkoh nooih speisiaaleja lumihiutaelita että vieäl joku erikoinen nimi teidän suteele ette ole kumempia ku muutka avoliiitolaiset ja ps ne pätyy eroon parin vuoten sisähhä etbä repikä siitä ja vetähää kätehbne

Kyllä sä voit sen kolmannenkin jallupullon aukaista, anna mennä vaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avoliitto, ei mitään tarvetta kehitellä sille mitään uutta sanaa. Aivan sama, onko se kihlasormus sormessa vai ei. Ei merkitse yhtään mitään.

T. Liki 15 v. avoliitossa, mieheni mieliksi kihloissa n. 5 vuotta.

Avoliitto on eri asia. Avoliitossa asutaan yhdessä, kihloissa olijoiden ek tarvitse.

Ei avoliitto tai avioliitto vältämättä edellytä yhdessä asumista. Esimerkiksi varusmiespalveluksen tai ulkomaankomennuksen ajan avoliitto kyllä mielestäni pysyy. Sitten on pariskuntia, joilla on kaksi asuntoa ja asustavat niissä esim. työtilanteen mukaan. Ei silloinkaan oikein voi ajatella, että yhtenä viikkona ovat avoliitossa, toisena eronneet ja kolmantena taas avoliitossa.

Ongelmana tässä koko keskustelussa on mielestäni se, että ehkä hieman trollailumielessä kaivetaan säädöstekstejä ja raamatunlauseita oman vakaumuksellisen näkemyksen tueksi huomioimatta sitä, että juridista termistöä ei ole tarkoitettu arkikäyttöön. Esimerkiksi lapselle on eri säädöksissä eri määritelmät, eli täällä saisi loputtoman riidan aikaan siitäkin, onko vaikkapa 17-vuotias lapsi vai ei :D

Jos eivät ole kirjoilla samassa osoitteessa, niin asia on aika yksiselitteinen. Varusmiehellä osoite yleensä säilyy, samoin kun joku ulkomaankomennus voi olla väliaikaisessa osoitteessa. Jännää, että näitä pitää aikuiselle ihmiselle selittää.

Jos asuntoja on useita, on aika lailla mukavuusjuttu, mikä osoite ilmoitetaan maistraattiin. Ei se parisuhdetta määritä.

Ei se PARIsuhdetta määritäkään, sen enempää kuin papin aamenkaan.

Nykyään pitääkin vissiin parisuhteen sijaan olla pari suhdetta.

Ai senkö takia nykynuoriso ei halua sormuksia?

Niin vissiin. Saattaisi toinen hoito vieraan sormuksen nähdessään nostaa metelin.

ilmankos täällä kammoksutaan toisten kihlaliittoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan kihloissa papin ”painostuksesta”

kun pyysimme häntä kastamaan lapsemme. Jankutti avioliitosta koko ajan.. Sanottiin sitten että ollaan kihloissa ja avioliiton aika on myöhemmin.. oikeasti kumpikaan ei ole sanallakaan sen jälkeen puhunut naimisiinmenosta eikä tule ainakaan minun puoleltani puheeksi ikinä. Sormuksiakaan ei ole koska en pidä koruja.

Jos te voitte valehdella papille kihlauksesta, mikä estää menemästä naimisiin ja valehtelemasta, että pysytte yhdessä niin myötä- kuin vastamäessäkin?

Juu ei mulla sinänsä ole mitään avioliittoa vastaan, ei vaan saa aikaiseksi ja harvoin edes mietin sitä ettei olla naimisissa.

Jos netissä voisi jollakin sarakkeella (tyyliin rasti ruutuun) mennä naimisiin niin sitten vois joku ilta täyttää sen lomakkeen:)

Mutta käsittääkseni sitä varten pitää hakea joku todistus esteettömyydestä, varata aika johonkin paikkaan ja varata joku henkilö virallistamaan liitto ja hommata todistajat tms.. jotain tälläistä.. ei vaan jaksa:)

Toivottavasti olette jaksaneet hoitaa muuten asiat kuntoon. Testamentit yms. Avopari ei oletuksena peri toisiaan ja taitaa se perintöverokin olla isompi.

Toki jos on lapsia ne perii ensin.

Ne on hoidossa ollut jo aikaisemmin ennenkuin aloimme seurustella, ja kerroinkin että yksi lapsi meillä on.

Avioparikaan ei peri toisiaan että perintöverosta ei tarvitse puhua ja toisekseen meillä on lapsi joka perii meidät.

Siis miten ihmeessä olette hoitaneet toistenne puolesta asiat kuntoon ennen kuin olette edes seurustelleet? Eikö testamenttiin vaadita kuitenkin se edunsaaja ihan nimeltä? Ainakin muiden sukulaisten tai vieraiden ihmisten osalta vaaditaan. Miten te asutte ja kuinka tarkkaa kirjaa olette pitäneet kotiinne irtaimistosta ja siitä kuka mitäkin on maksanut?

Itse en jaksanut säätää tuollaisten asioiden kanssa, mentiin miehen kanssa ihan vain juridisista syistä naimisiin, emme pitäneet häitä vaan käytiin maistraatissa ja pikku seremonia ”häämatkalla” eli meidän talvilomalla. Pääsi paljon helpommalla ja lesken asema on turvatumpi siinä tapauksessa jos toinen kuolisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avoliitto, ei mitään tarvetta kehitellä sille mitään uutta sanaa. Aivan sama, onko se kihlasormus sormessa vai ei. Ei merkitse yhtään mitään.

T. Liki 15 v. avoliitossa, mieheni mieliksi kihloissa n. 5 vuotta.

Avoliitto on eri asia. Avoliitossa asutaan yhdessä, kihloissa olijoiden ek tarvitse.

Ei avoliitto tai avioliitto vältämättä edellytä yhdessä asumista. Esimerkiksi varusmiespalveluksen tai ulkomaankomennuksen ajan avoliitto kyllä mielestäni pysyy. Sitten on pariskuntia, joilla on kaksi asuntoa ja asustavat niissä esim. työtilanteen mukaan. Ei silloinkaan oikein voi ajatella, että yhtenä viikkona ovat avoliitossa, toisena eronneet ja kolmantena taas avoliitossa.

Ongelmana tässä koko keskustelussa on mielestäni se, että ehkä hieman trollailumielessä kaivetaan säädöstekstejä ja raamatunlauseita oman vakaumuksellisen näkemyksen tueksi huomioimatta sitä, että juridista termistöä ei ole tarkoitettu arkikäyttöön. Esimerkiksi lapselle on eri säädöksissä eri määritelmät, eli täällä saisi loputtoman riidan aikaan siitäkin, onko vaikkapa 17-vuotias lapsi vai ei :D

Jos eivät ole kirjoilla samassa osoitteessa, niin asia on aika yksiselitteinen. Varusmiehellä osoite yleensä säilyy, samoin kun joku ulkomaankomennus voi olla väliaikaisessa osoitteessa. Jännää, että näitä pitää aikuiselle ihmiselle selittää.

Jos asuntoja on useita, on aika lailla mukavuusjuttu, mikä osoite ilmoitetaan maistraattiin. Ei se parisuhdetta määritä.

Ei se PARIsuhdetta määritäkään, sen enempää kuin papin aamenkaan.

Nykyään pitääkin vissiin parisuhteen sijaan olla pari suhdetta.

Ai senkö takia nykynuoriso ei halua sormuksia?

Niin vissiin. Saattaisi toinen hoito vieraan sormuksen nähdessään nostaa metelin.

ilmankos täällä kammoksutaan toisten kihlaliittoja.

Ei vaan tuollaisia keinotekoisia termejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kUTSKUKA KHILaukseksi jos vöättämättä htahodtte mutta äslkää olkoh nooih speisiaaleja lumihiutaelita että vieäl joku erikoinen nimi teidän suteele ette ole kumempia ku muutka avoliiitolaiset ja ps ne pätyy eroon parin vuoten sisähhä etbä repikä siitä ja vetähää kätehbne

Kyllä sä voit sen kolmannenkin jallupullon aukaista, anna mennä vaan!

vtttu launathai äahlähä-n moralishoil

Mikä hiton kihlaliitto... 😂😂 Pikemminkin lupaussormuksista kyse jos pitää erottaa se jotenkin parisuhteesta, avoliitosta tai perus kihlauksesta.

Ei näissä kolmessa aiesopimuksessa eroja ole, yhdenkään purkamisesta ei jaeta laillisesti sanktioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsi pystyyn jos olet kihloissa ilman avioliittoaikeita JA kummallakaan teistä ei ole sormuksia sormessa eikä ole koskaan ollut aikeitakaan hankkia sormusta sormeen.

Taitaa olla aika hiljaista.

Täällä. Kihloissa 5 v. Sormukset ties missä, naimisiin en mene. Miehen pyynnöstä kihlauduttiin.

Jatkan vielä, että sormuksia ei ostettu vaan otettiin käyttöön jotain perintösormuksia. Nyt en edes muista, missä mahtavat olla.

Otitte ne kuitenkin käyttöön. Et kuulu heihin, joita tuossa ylemmässä viestissä huhuiltiin.

Kyllä, aivan totta. Johtui kännisestä vappuaatosta. Seuraavana päivänä heitin sen sormuksen jonnekin.

Noniin, juttuhan vaan paranee :D

Totta tämä on. Kävin tarkistamassa, tuolla ne sormukset ovat muiden korujen joukossa. Olemme olleet yhdessä jo liki 20 v. Kuten sanoin, mieheni halusi kihlautua. Mitään ongelmaa siinä ei ollut. Jos se on hänelle jotenkin tärkeää, niin mikäs siinä. Ja todellakin, ehdotus tuli vappuaattona ja saman tien kaivoin sormukset esiin. Se oli siinä. Sormuksien vaihtoehtoja oli useita, koska molempien vanhemmat ovat kuolleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avoliitto, ei mitään tarvetta kehitellä sille mitään uutta sanaa. Aivan sama, onko se kihlasormus sormessa vai ei. Ei merkitse yhtään mitään.

T. Liki 15 v. avoliitossa, mieheni mieliksi kihloissa n. 5 vuotta.

Avoliitto on eri asia. Avoliitossa asutaan yhdessä, kihloissa olijoiden ek tarvitse.

Ei avoliitto tai avioliitto vältämättä edellytä yhdessä asumista. Esimerkiksi varusmiespalveluksen tai ulkomaankomennuksen ajan avoliitto kyllä mielestäni pysyy. Sitten on pariskuntia, joilla on kaksi asuntoa ja asustavat niissä esim. työtilanteen mukaan. Ei silloinkaan oikein voi ajatella, että yhtenä viikkona ovat avoliitossa, toisena eronneet ja kolmantena taas avoliitossa.

Ongelmana tässä koko keskustelussa on mielestäni se, että ehkä hieman trollailumielessä kaivetaan säädöstekstejä ja raamatunlauseita oman vakaumuksellisen näkemyksen tueksi huomioimatta sitä, että juridista termistöä ei ole tarkoitettu arkikäyttöön. Esimerkiksi lapselle on eri säädöksissä eri määritelmät, eli täällä saisi loputtoman riidan aikaan siitäkin, onko vaikkapa 17-vuotias lapsi vai ei :D

Jos eivät ole kirjoilla samassa osoitteessa, niin asia on aika yksiselitteinen. Varusmiehellä osoite yleensä säilyy, samoin kun joku ulkomaankomennus voi olla väliaikaisessa osoitteessa. Jännää, että näitä pitää aikuiselle ihmiselle selittää.

Jos asuntoja on useita, on aika lailla mukavuusjuttu, mikä osoite ilmoitetaan maistraattiin. Ei se parisuhdetta määritä.

Ei se PARIsuhdetta määritäkään, sen enempää kuin papin aamenkaan.

Nykyään pitääkin vissiin parisuhteen sijaan olla pari suhdetta.

Ai senkö takia nykynuoriso ei halua sormuksia?

Niin vissiin. Saattaisi toinen hoito vieraan sormuksen nähdessään nostaa metelin.

ilmankos täällä kammoksutaan toisten kihlaliittoja.

Ei vaan tuollaisia keinotekoisia termejä.

niinpä, itsenikin mielestä mukavampi puhua vaan kihlautumisesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan kihloissa papin ”painostuksesta”

kun pyysimme häntä kastamaan lapsemme. Jankutti avioliitosta koko ajan.. Sanottiin sitten että ollaan kihloissa ja avioliiton aika on myöhemmin.. oikeasti kumpikaan ei ole sanallakaan sen jälkeen puhunut naimisiinmenosta eikä tule ainakaan minun puoleltani puheeksi ikinä. Sormuksiakaan ei ole koska en pidä koruja.

Jos te voitte valehdella papille kihlauksesta, mikä estää menemästä naimisiin ja valehtelemasta, että pysytte yhdessä niin myötä- kuin vastamäessäkin?

Juu ei mulla sinänsä ole mitään avioliittoa vastaan, ei vaan saa aikaiseksi ja harvoin edes mietin sitä ettei olla naimisissa.

Jos netissä voisi jollakin sarakkeella (tyyliin rasti ruutuun) mennä naimisiin niin sitten vois joku ilta täyttää sen lomakkeen:)

Mutta käsittääkseni sitä varten pitää hakea joku todistus esteettömyydestä, varata aika johonkin paikkaan ja varata joku henkilö virallistamaan liitto ja hommata todistajat tms.. jotain tälläistä.. ei vaan jaksa:)

Toivottavasti olette jaksaneet hoitaa muuten asiat kuntoon. Testamentit yms. Avopari ei oletuksena peri toisiaan ja taitaa se perintöverokin olla isompi.

Toki jos on lapsia ne perii ensin.

Ne on hoidossa ollut jo aikaisemmin ennenkuin aloimme seurustella, ja kerroinkin että yksi lapsi meillä on.

Avioparikaan ei peri toisiaan että perintöverosta ei tarvitse puhua ja toisekseen meillä on lapsi joka perii meidät.

Teitte keskinäisen testamentin ennen kuin aloitte seurustella?!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan ihan vain kihloissa 9. vuotta ja vanhempani 38. vuotta😊 tuskin ikinä mennäänkään naimisiin.

Miksi olette lupautuneet menemään naimisiin, jos ette niin aio tehdä?

Missä sanotaan että kihloihin ei voi mennä ilman avioliittolupausta?

"Kihlaus on vapaamuotoinen sopimus tulevan avioliiton solmimisesta. "

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/avio-ja_avoli…

Eli te ette ole kihloissa, jos avioaikeita ei ole. Ei vaikka kuinka olisi säihkyvä sormus nimettömässä, mutta ilman avioaikeita se ei ole kihla.

Mutta ei tuokaan kiellä menemästä kihloihin ilman avioliittoa. Voidaanhan sopia, että avioliittoa ei tule tai tulee ehkä joskus.

Koitapa nyt ymmärtää. Kihlaus on se väliaika, kun on kosittu/sovittu naimisiinmenosta ja odotellaan hääpäivää. Se ei vaadi sormuksia tai muita helyjä, vaan puolisojen keskinäisen sopimuksen avioliittoon menemisestä.

Eli jos te ette ole menossa naimisiin, te ETTE ole kihloissa.

Linkki?

Lainauksista löytyy esimerkiksi tuo väestöliiton linkki.

Myös suomisanakirjan selite sanalle kihlaus:

"Kihlaus

Miehen ja naisen sopimus avioliittoon menemisestä. "

http://www.suomisanakirja.fi/amp/kihlaus

Lisää löydät yksinkertaisesti googlaamalla sanan "kihlaus".

Jos googlaa kihlaliittoa niin aika moni on täälläkin kertonut kokemusperäisesti, että se ei edellytä naimisiinmenoa vaan on itse asiassa vaihtoehto avioliitolle.

Kihlaliitto ei tarkoita mitään. Google-haullakin löytyy vain pari aihetta sivuavaa keskustelua.

Avioliitossa parisuhteeseen tulee juridiset oikeudet ja velvollisuudet, kuten laillinen puolison elatusvelvollisuus. Samoin kuolintapauksissa

Eli avioliitto ei ole vain romanttinen liiton vahvistus, vaan järjellinen katsahdus tulevaisuuteen jos meinataan yhdessä elämää rakentaa.

Mitä kongreettista taas se "kihlaliitto" tuo? Jos se kerran on hyvä vaihtoehto avioliitolle?

Eiköhän kihloihin mene juuri ne pariskunnat, jotka eivät halua noita avioliiton oikeusvaikutuksia.

Eli silloin pysytään seurustelusuhteessa/avoliitossa.

Ei vaadi mitään leikkisormuksia.

Nyt sitten vain pistämään pystyyn mielenosoitusta kultasepänliikkeen eteen. ”GOD HATES KIHLALIITTO” jne.

Ei tarvitse, sillä suurin osa ihmisistä edelleen käsittää mitä se kihlaus tarkoittaa.

Eli kun ilmoitat olevasi kihloissa, todennäköisimmin kysytään onko hääpäivä jo lyöty lukkoon.

Mitä järkeä olisi mennä naimisiin, jos juuri äsken on menty nimenomaan kihloihin? Jos tavoitteena olisi avioliitto, kai silloin olisi menty suoraan naimisiin eikä kihloihin.

Suoraan naimisiin meneminen olisi sitä, että kosittaessa olisi sama kuin vihkiäiset, ei ollenkaan väliä, jota kutsutaan kihlausajaksi. Edes ensitreffit alttarilla ei täytä kriteerejä. Silloinkin on morsian ja sulhanen, jotka ovat lupautuneet solmimaan avioliiton, vaikka eivät edes tunne toisiaan. 

Totta kai avioliittoon kosimisen ja vihkimisen välillä on aina aikaa. Mutta kyse oli siitä, miksi mennä erikseen kihloihin, jos kuitenkin ollaan menossa naimisiin. Siinä tapauksessa tosiaan kosii suoraan avioliittoon ja menee naimisiin ilman mitään kihlavirityksiä.

Kosinnassa on aina kyse avioliitosta. "Mennäänkö kihloihin" ei ole kosinta eikä johda kihlaukseen. Myöntävä vastaus kosintaan ("mennäänkö naimisiin") johtaa.

Kosiminen ja kosiskelu voi yleiskielessä koskea mitä vain. Voi kosiskella vaikka töihin. Tai kihloihin. Se on totta, että pelkkä sopimus tulevasta kihlautumisesta ei vielä kihlaliittoa tarkoita (ihan niin kuin tulevasta naimisiinmenosta sopiminen ei vielä tarkoita avioliittoa).

Ei ole olemassa sopimusta tulevasta kihlautumisesta. Kihlaus on kosinnasta/avioliitosta sopimisen ja avioliiton solmimisen välinen aika.

Pakko sanoa, etten enää täysin käsitä, että miten tämä asia voi olla joillekin niin vaikea.

Kuuluu yleissivistykseen tuo kihlausmääritelmä, eli ajanjakso kosinnasta/naimisiinmenopäätöksestä häihin.

Nyt on pakko kysyä, että trollaileeko porukka noilla "miksi mennä sitten edes kihloihin kun voi mennä suoraan naimisiinkin??" -jutuillaan?

No millä nimellä sitten kutsuisit sitä, että pariskunta menee nimenomaan kihloihin sillä molemminpuolisella ajatuksella, että eivät ole menossa naimisiin? Tämä nimittäin on tämän ketjun aihe, ”keksi uusi nimi kihlaliitolle”. Täällä on todellakin ihan turha trollailla siitä, etteikö kihloissa muka voisi olla aikomatta avioliittoon. Jos haluatte vääntää siitä asiasta, tehkää se oikeassa ketjussa, ei täällä, kiitos.

Tää on vähän sama kuin jos joku kysyisi hyviä ohjeita hirvipaistin valmistamiseksi ja joku vain jankkaisi että vegaanit eivät syö hirviä.

No oikeastaan parempi kuvaus olisi jos kysyttäisiin, että miten tehdä hirvipaistia pupunlihasta.

Sormus nimettömässä ilman avioaikeita tekee tilanteesta yhtä paljon kihlauksen, kuin pupunliha hirvipaistin.

Eihän tuo ole ollenkaan osuva vertaus. Hirvenlihan voi todistaa hirvenlihaksi, mutta naimisiinmenoaikomuksen todistaminen on mahdotonta. Eikä jäniksenliha voi muuttua hirvenlihaksi tai päinvastoin, mutta kihloissa oleva ihminen voi muuttaa moneen kertaan mieltään siitä, aikooko mennä naimisiin vai ei.

Tämä kiteytti homman aika hyvin. Jos kihloissa oleminen edellyttäisi aikomusta mennä naimisiin, niin silloin edes morsian itse ei voisi tietää, onko hän todella morsian. Kun sulhasen aikomuksista ei voi olla varma kukaan muu kuin sulhanen itse. Sama tietysti toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

vieelähkö

Nyt se korkki kiinni ja nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan kihloissa papin ”painostuksesta”

kun pyysimme häntä kastamaan lapsemme. Jankutti avioliitosta koko ajan.. Sanottiin sitten että ollaan kihloissa ja avioliiton aika on myöhemmin.. oikeasti kumpikaan ei ole sanallakaan sen jälkeen puhunut naimisiinmenosta eikä tule ainakaan minun puoleltani puheeksi ikinä. Sormuksiakaan ei ole koska en pidä koruja.

Jos te voitte valehdella papille kihlauksesta, mikä estää menemästä naimisiin ja valehtelemasta, että pysytte yhdessä niin myötä- kuin vastamäessäkin?

Juu ei mulla sinänsä ole mitään avioliittoa vastaan, ei vaan saa aikaiseksi ja harvoin edes mietin sitä ettei olla naimisissa.

Jos netissä voisi jollakin sarakkeella (tyyliin rasti ruutuun) mennä naimisiin niin sitten vois joku ilta täyttää sen lomakkeen:)

Mutta käsittääkseni sitä varten pitää hakea joku todistus esteettömyydestä, varata aika johonkin paikkaan ja varata joku henkilö virallistamaan liitto ja hommata todistajat tms.. jotain tälläistä.. ei vaan jaksa:)

Toivottavasti olette jaksaneet hoitaa muuten asiat kuntoon. Testamentit yms. Avopari ei oletuksena peri toisiaan ja taitaa se perintöverokin olla isompi.

Toki jos on lapsia ne perii ensin.

Ne on hoidossa ollut jo aikaisemmin ennenkuin aloimme seurustella, ja kerroinkin että yksi lapsi meillä on.

Avioparikaan ei peri toisiaan että perintöverosta ei tarvitse puhua ja toisekseen meillä on lapsi joka perii meidät.

Siis miten ihmeessä olette hoitaneet toistenne puolesta asiat kuntoon ennen kuin olette edes seurustelleet? Eikö testamenttiin vaadita kuitenkin se edunsaaja ihan nimeltä? Ainakin muiden sukulaisten tai vieraiden ihmisten osalta vaaditaan. Miten te asutte ja kuinka tarkkaa kirjaa olette pitäneet kotiinne irtaimistosta ja siitä kuka mitäkin on maksanut?

Itse en jaksanut säätää tuollaisten asioiden kanssa, mentiin miehen kanssa ihan vain juridisista syistä naimisiin, emme pitäneet häitä vaan käytiin maistraatissa ja pikku seremonia ”häämatkalla” eli meidän talvilomalla. Pääsi paljon helpommalla ja lesken asema on turvatumpi siinä tapauksessa jos toinen kuolisi.

Siten ihmeessä että en ole jättämässä Miehelleni omaisuutta, ei ole tarvetta kun olemme molemmat perineet vanhempamme joten omaisuutta on molemmilla.

Olen testamentannut kahdelle ulkopuoliselle ihmiselle sen mitä haluan ja loput menee lapselleni. Mies mitätöi oman testamenttinsa kun lapsi syntyi.

Mitään arvokasta Irtaimistoa meillä ei ole, ne jää jäljelle olevalle puolisolle, tuskin lapsemme alkaa siitä ”sotimaan”

En oikein tiedä miten tämä asema tästä muuttuisi jos naimisiin menisimme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avoliitto, ei mitään tarvetta kehitellä sille mitään uutta sanaa. Aivan sama, onko se kihlasormus sormessa vai ei. Ei merkitse yhtään mitään.

T. Liki 15 v. avoliitossa, mieheni mieliksi kihloissa n. 5 vuotta.

Avoliitto on eri asia. Avoliitossa asutaan yhdessä, kihloissa olijoiden ek tarvitse.

Ei avoliitto tai avioliitto vältämättä edellytä yhdessä asumista. Esimerkiksi varusmiespalveluksen tai ulkomaankomennuksen ajan avoliitto kyllä mielestäni pysyy. Sitten on pariskuntia, joilla on kaksi asuntoa ja asustavat niissä esim. työtilanteen mukaan. Ei silloinkaan oikein voi ajatella, että yhtenä viikkona ovat avoliitossa, toisena eronneet ja kolmantena taas avoliitossa.

Ongelmana tässä koko keskustelussa on mielestäni se, että ehkä hieman trollailumielessä kaivetaan säädöstekstejä ja raamatunlauseita oman vakaumuksellisen näkemyksen tueksi huomioimatta sitä, että juridista termistöä ei ole tarkoitettu arkikäyttöön. Esimerkiksi lapselle on eri säädöksissä eri määritelmät, eli täällä saisi loputtoman riidan aikaan siitäkin, onko vaikkapa 17-vuotias lapsi vai ei :D

Jos eivät ole kirjoilla samassa osoitteessa, niin asia on aika yksiselitteinen. Varusmiehellä osoite yleensä säilyy, samoin kun joku ulkomaankomennus voi olla väliaikaisessa osoitteessa. Jännää, että näitä pitää aikuiselle ihmiselle selittää.

Jos asuntoja on useita, on aika lailla mukavuusjuttu, mikä osoite ilmoitetaan maistraattiin. Ei se parisuhdetta määritä.

Ei se PARIsuhdetta määritäkään, sen enempää kuin papin aamenkaan.

Nykyään pitääkin vissiin parisuhteen sijaan olla pari suhdetta.

Ai senkö takia nykynuoriso ei halua sormuksia?

Niin vissiin. Saattaisi toinen hoito vieraan sormuksen nähdessään nostaa metelin.

Tässä tuleekin se syy näihin feikkikihloihin. Luullaan, että se sormus estää pettämästä.

Uutinen: sormusta käyttävä voi ottaa sormuksen pois siksi aikaa, että tapailee sitä salarakastaan. Että hukkaan menee nuo rengastuksenne.

Lapsiansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avoliitto, ei mitään tarvetta kehitellä sille mitään uutta sanaa. Aivan sama, onko se kihlasormus sormessa vai ei. Ei merkitse yhtään mitään.

T. Liki 15 v. avoliitossa, mieheni mieliksi kihloissa n. 5 vuotta.

Avoliitto on eri asia. Avoliitossa asutaan yhdessä, kihloissa olijoiden ek tarvitse.

Ei avoliitto tai avioliitto vältämättä edellytä yhdessä asumista. Esimerkiksi varusmiespalveluksen tai ulkomaankomennuksen ajan avoliitto kyllä mielestäni pysyy. Sitten on pariskuntia, joilla on kaksi asuntoa ja asustavat niissä esim. työtilanteen mukaan. Ei silloinkaan oikein voi ajatella, että yhtenä viikkona ovat avoliitossa, toisena eronneet ja kolmantena taas avoliitossa.

Ongelmana tässä koko keskustelussa on mielestäni se, että ehkä hieman trollailumielessä kaivetaan säädöstekstejä ja raamatunlauseita oman vakaumuksellisen näkemyksen tueksi huomioimatta sitä, että juridista termistöä ei ole tarkoitettu arkikäyttöön. Esimerkiksi lapselle on eri säädöksissä eri määritelmät, eli täällä saisi loputtoman riidan aikaan siitäkin, onko vaikkapa 17-vuotias lapsi vai ei :D

Jos eivät ole kirjoilla samassa osoitteessa, niin asia on aika yksiselitteinen. Varusmiehellä osoite yleensä säilyy, samoin kun joku ulkomaankomennus voi olla väliaikaisessa osoitteessa. Jännää, että näitä pitää aikuiselle ihmiselle selittää.

Jos asuntoja on useita, on aika lailla mukavuusjuttu, mikä osoite ilmoitetaan maistraattiin. Ei se parisuhdetta määritä.

Ei se PARIsuhdetta määritäkään, sen enempää kuin papin aamenkaan.

Nykyään pitääkin vissiin parisuhteen sijaan olla pari suhdetta.

Ai senkö takia nykynuoriso ei halua sormuksia?

Niin vissiin. Saattaisi toinen hoito vieraan sormuksen nähdessään nostaa metelin.

Tässä tuleekin se syy näihin feikkikihloihin. Luullaan, että se sormus estää pettämästä.

Uutinen: sormusta käyttävä voi ottaa sormuksen pois siksi aikaa, että tapailee sitä salarakastaan. Että hukkaan menee nuo rengastuksenne.

Huono olkiukkoargumentti huonolta trollilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avoliitto, ei mitään tarvetta kehitellä sille mitään uutta sanaa. Aivan sama, onko se kihlasormus sormessa vai ei. Ei merkitse yhtään mitään.

T. Liki 15 v. avoliitossa, mieheni mieliksi kihloissa n. 5 vuotta.

Avoliitto on eri asia. Avoliitossa asutaan yhdessä, kihloissa olijoiden ek tarvitse.

Ei avoliitto tai avioliitto vältämättä edellytä yhdessä asumista. Esimerkiksi varusmiespalveluksen tai ulkomaankomennuksen ajan avoliitto kyllä mielestäni pysyy. Sitten on pariskuntia, joilla on kaksi asuntoa ja asustavat niissä esim. työtilanteen mukaan. Ei silloinkaan oikein voi ajatella, että yhtenä viikkona ovat avoliitossa, toisena eronneet ja kolmantena taas avoliitossa.

Ongelmana tässä koko keskustelussa on mielestäni se, että ehkä hieman trollailumielessä kaivetaan säädöstekstejä ja raamatunlauseita oman vakaumuksellisen näkemyksen tueksi huomioimatta sitä, että juridista termistöä ei ole tarkoitettu arkikäyttöön. Esimerkiksi lapselle on eri säädöksissä eri määritelmät, eli täällä saisi loputtoman riidan aikaan siitäkin, onko vaikkapa 17-vuotias lapsi vai ei :D

Jos eivät ole kirjoilla samassa osoitteessa, niin asia on aika yksiselitteinen. Varusmiehellä osoite yleensä säilyy, samoin kun joku ulkomaankomennus voi olla väliaikaisessa osoitteessa. Jännää, että näitä pitää aikuiselle ihmiselle selittää.

Jos asuntoja on useita, on aika lailla mukavuusjuttu, mikä osoite ilmoitetaan maistraattiin. Ei se parisuhdetta määritä.

Ei se PARIsuhdetta määritäkään, sen enempää kuin papin aamenkaan.

Nykyään pitääkin vissiin parisuhteen sijaan olla pari suhdetta.

Ai senkö takia nykynuoriso ei halua sormuksia?

Niin vissiin. Saattaisi toinen hoito vieraan sormuksen nähdessään nostaa metelin.

Tässä tuleekin se syy näihin feikkikihloihin. Luullaan, että se sormus estää pettämästä.

Uutinen: sormusta käyttävä voi ottaa sormuksen pois siksi aikaa, että tapailee sitä salarakastaan. Että hukkaan menee nuo rengastuksenne.

Eli jos sulle on käynyt noin niin kaikille käy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avoliitto, ei mitään tarvetta kehitellä sille mitään uutta sanaa. Aivan sama, onko se kihlasormus sormessa vai ei. Ei merkitse yhtään mitään.

T. Liki 15 v. avoliitossa, mieheni mieliksi kihloissa n. 5 vuotta.

Avoliitto on eri asia. Avoliitossa asutaan yhdessä, kihloissa olijoiden ek tarvitse.

Ei avoliitto tai avioliitto vältämättä edellytä yhdessä asumista. Esimerkiksi varusmiespalveluksen tai ulkomaankomennuksen ajan avoliitto kyllä mielestäni pysyy. Sitten on pariskuntia, joilla on kaksi asuntoa ja asustavat niissä esim. työtilanteen mukaan. Ei silloinkaan oikein voi ajatella, että yhtenä viikkona ovat avoliitossa, toisena eronneet ja kolmantena taas avoliitossa.

Ongelmana tässä koko keskustelussa on mielestäni se, että ehkä hieman trollailumielessä kaivetaan säädöstekstejä ja raamatunlauseita oman vakaumuksellisen näkemyksen tueksi huomioimatta sitä, että juridista termistöä ei ole tarkoitettu arkikäyttöön. Esimerkiksi lapselle on eri säädöksissä eri määritelmät, eli täällä saisi loputtoman riidan aikaan siitäkin, onko vaikkapa 17-vuotias lapsi vai ei :D

Jos eivät ole kirjoilla samassa osoitteessa, niin asia on aika yksiselitteinen. Varusmiehellä osoite yleensä säilyy, samoin kun joku ulkomaankomennus voi olla väliaikaisessa osoitteessa. Jännää, että näitä pitää aikuiselle ihmiselle selittää.

Jos asuntoja on useita, on aika lailla mukavuusjuttu, mikä osoite ilmoitetaan maistraattiin. Ei se parisuhdetta määritä.

Ei se PARIsuhdetta määritäkään, sen enempää kuin papin aamenkaan.

Nykyään pitääkin vissiin parisuhteen sijaan olla pari suhdetta.

Ai senkö takia nykynuoriso ei halua sormuksia?

Niin vissiin. Saattaisi toinen hoito vieraan sormuksen nähdessään nostaa metelin.

Tässä tuleekin se syy näihin feikkikihloihin. Luullaan, että se sormus estää pettämästä.

Uutinen: sormusta käyttävä voi ottaa sormuksen pois siksi aikaa, että tapailee sitä salarakastaan. Että hukkaan menee nuo rengastuksenne.

Eli jos sulle on käynyt noin niin kaikille käy?

Luepa lainaukset. Me sormuksettomat voimme luottaa puolisoihin ilman rengastuksiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan kihloissa papin ”painostuksesta”

kun pyysimme häntä kastamaan lapsemme. Jankutti avioliitosta koko ajan.. Sanottiin sitten että ollaan kihloissa ja avioliiton aika on myöhemmin.. oikeasti kumpikaan ei ole sanallakaan sen jälkeen puhunut naimisiinmenosta eikä tule ainakaan minun puoleltani puheeksi ikinä. Sormuksiakaan ei ole koska en pidä koruja.

Jos te voitte valehdella papille kihlauksesta, mikä estää menemästä naimisiin ja valehtelemasta, että pysytte yhdessä niin myötä- kuin vastamäessäkin?

Juu ei mulla sinänsä ole mitään avioliittoa vastaan, ei vaan saa aikaiseksi ja harvoin edes mietin sitä ettei olla naimisissa.

Jos netissä voisi jollakin sarakkeella (tyyliin rasti ruutuun) mennä naimisiin niin sitten vois joku ilta täyttää sen lomakkeen:)

Mutta käsittääkseni sitä varten pitää hakea joku todistus esteettömyydestä, varata aika johonkin paikkaan ja varata joku henkilö virallistamaan liitto ja hommata todistajat tms.. jotain tälläistä.. ei vaan jaksa:)

Toivottavasti olette jaksaneet hoitaa muuten asiat kuntoon. Testamentit yms. Avopari ei oletuksena peri toisiaan ja taitaa se perintöverokin olla isompi.

Toki jos on lapsia ne perii ensin.

Ne on hoidossa ollut jo aikaisemmin ennenkuin aloimme seurustella, ja kerroinkin että yksi lapsi meillä on.

Avioparikaan ei peri toisiaan että perintöverosta ei tarvitse puhua ja toisekseen meillä on lapsi joka perii meidät.

Teitte keskinäisen testamentin ennen kuin aloitte seurustella?!!!

Sanoinko että olemme tehneet keskinäisen testamentin? En!

Sanoin että asia on kunnossa.