Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Keksi termi "kihlaliitolle"!
Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen, millä sanalla voisi mielestänne kutsua parisuhdetilannetta jossa on tehty keskinäinen sopimus suhteen (elinikäisestä?) pysyvyydestä ja ehkä hankittu sormukset merkiksi ilman aikomusta avioliittoon?
Tiedän että jotkut haluaa kutsua sitä kihloissa oloksi, mutta aika moni ei koska sillä sanalla on jo olemassa käytetty, tarkoin määritelty tarkoitus joka ei ole tämä. Joten te jotka ette halua kutsua edellä mainittua kuviota kihlaukseksi/kihlaliitoksi, osallistukaa aivoriiheen uudesta sanasta!
Kommentit (1823)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoliitto, ei mitään tarvetta kehitellä sille mitään uutta sanaa. Aivan sama, onko se kihlasormus sormessa vai ei. Ei merkitse yhtään mitään.
T. Liki 15 v. avoliitossa, mieheni mieliksi kihloissa n. 5 vuotta.Avoliitto on eri asia. Avoliitossa asutaan yhdessä, kihloissa olijoiden ek tarvitse.
Ei avoliitto tai avioliitto vältämättä edellytä yhdessä asumista. Esimerkiksi varusmiespalveluksen tai ulkomaankomennuksen ajan avoliitto kyllä mielestäni pysyy. Sitten on pariskuntia, joilla on kaksi asuntoa ja asustavat niissä esim. työtilanteen mukaan. Ei silloinkaan oikein voi ajatella, että yhtenä viikkona ovat avoliitossa, toisena eronneet ja kolmantena taas avoliitossa.
Ongelmana tässä koko keskustelussa on mielestäni se, että ehkä hieman trollailumielessä kaivetaan säädöstekstejä ja raamatunlauseita oman vakaumuksellisen näkemyksen tueksi huomioimatta sitä, että juridista termistöä ei ole tarkoitettu arkikäyttöön. Esimerkiksi lapselle on eri säädöksissä eri määritelmät, eli täällä saisi loputtoman riidan aikaan siitäkin, onko vaikkapa 17-vuotias lapsi vai ei :D
Jos eivät ole kirjoilla samassa osoitteessa, niin asia on aika yksiselitteinen. Varusmiehellä osoite yleensä säilyy, samoin kun joku ulkomaankomennus voi olla väliaikaisessa osoitteessa. Jännää, että näitä pitää aikuiselle ihmiselle selittää.
Jos asuntoja on useita, on aika lailla mukavuusjuttu, mikä osoite ilmoitetaan maistraattiin. Ei se parisuhdetta määritä.
Ei se PARIsuhdetta määritäkään, sen enempää kuin papin aamenkaan.
Nykyään pitääkin vissiin parisuhteen sijaan olla pari suhdetta.
Ai senkö takia nykynuoriso ei halua sormuksia?
Niin vissiin. Saattaisi toinen hoito vieraan sormuksen nähdessään nostaa metelin.
Tässä tuleekin se syy näihin feikkikihloihin. Luullaan, että se sormus estää pettämästä.
Uutinen: sormusta käyttävä voi ottaa sormuksen pois siksi aikaa, että tapailee sitä salarakastaan. Että hukkaan menee nuo rengastuksenne.
Eli jos sulle on käynyt noin niin kaikille käy?
Luepa lainaukset. Me sormuksettomat voimme luottaa puolisoihin ilman rengastuksiakin.
Sehän nyt on selvää, että puolisoon luotetaan. Eihän parisuhteelle muuten olisi mitään pohjaa. Ei taida kuitenkaan mitenkään liittyä ketjun aiheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ilmoittaa asiattomaksi kaikki kihlaliitossa eläviin kohdistuva vihapuhe, kyllä sellaiset viestit poistetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoliitto, ei mitään tarvetta kehitellä sille mitään uutta sanaa. Aivan sama, onko se kihlasormus sormessa vai ei. Ei merkitse yhtään mitään.
T. Liki 15 v. avoliitossa, mieheni mieliksi kihloissa n. 5 vuotta.Avoliitto on eri asia. Avoliitossa asutaan yhdessä, kihloissa olijoiden ek tarvitse.
Ei avoliitto tai avioliitto vältämättä edellytä yhdessä asumista. Esimerkiksi varusmiespalveluksen tai ulkomaankomennuksen ajan avoliitto kyllä mielestäni pysyy. Sitten on pariskuntia, joilla on kaksi asuntoa ja asustavat niissä esim. työtilanteen mukaan. Ei silloinkaan oikein voi ajatella, että yhtenä viikkona ovat avoliitossa, toisena eronneet ja kolmantena taas avoliitossa.
Ongelmana tässä koko keskustelussa on mielestäni se, että ehkä hieman trollailumielessä kaivetaan säädöstekstejä ja raamatunlauseita oman vakaumuksellisen näkemyksen tueksi huomioimatta sitä, että juridista termistöä ei ole tarkoitettu arkikäyttöön. Esimerkiksi lapselle on eri säädöksissä eri määritelmät, eli täällä saisi loputtoman riidan aikaan siitäkin, onko vaikkapa 17-vuotias lapsi vai ei :D
Jos eivät ole kirjoilla samassa osoitteessa, niin asia on aika yksiselitteinen. Varusmiehellä osoite yleensä säilyy, samoin kun joku ulkomaankomennus voi olla väliaikaisessa osoitteessa. Jännää, että näitä pitää aikuiselle ihmiselle selittää.
Jos asuntoja on useita, on aika lailla mukavuusjuttu, mikä osoite ilmoitetaan maistraattiin. Ei se parisuhdetta määritä.
Ei se PARIsuhdetta määritäkään, sen enempää kuin papin aamenkaan.
Nykyään pitääkin vissiin parisuhteen sijaan olla pari suhdetta.
Ai senkö takia nykynuoriso ei halua sormuksia?
Niin vissiin. Saattaisi toinen hoito vieraan sormuksen nähdessään nostaa metelin.
Tässä tuleekin se syy näihin feikkikihloihin. Luullaan, että se sormus estää pettämästä.
Uutinen: sormusta käyttävä voi ottaa sormuksen pois siksi aikaa, että tapailee sitä salarakastaan. Että hukkaan menee nuo rengastuksenne.
Jotkut taas väittää, että sormus jätetään paikalleen, koska se toimii p:llumagneettina. Yhden illan hoitoa etsivät naiset valitsevat sormuksen perusteella varatun miehen, koska olettavat, että tämä ei tule haikailemaan perään sen yön jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Puolisot? :D Joo ei voi mennä naimisiin mutta nimitykset täytyy omia silti. Et ole mikään puoliso ellet ole naimisissa ÄÄL.iö
Minä olen naimisissa, emme vain käytä sormuksia.
Kun siitähän joku vihjaisi, ettei sormuksia käytettäisi koska "helpompi pitää sivusuhteita", mutta kyllä ne sormuksetkin pois sormesta saa tarvittaessa, ellei ole tatuoitu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan kihloissa papin ”painostuksesta”
kun pyysimme häntä kastamaan lapsemme. Jankutti avioliitosta koko ajan.. Sanottiin sitten että ollaan kihloissa ja avioliiton aika on myöhemmin.. oikeasti kumpikaan ei ole sanallakaan sen jälkeen puhunut naimisiinmenosta eikä tule ainakaan minun puoleltani puheeksi ikinä. Sormuksiakaan ei ole koska en pidä koruja.Jos te voitte valehdella papille kihlauksesta, mikä estää menemästä naimisiin ja valehtelemasta, että pysytte yhdessä niin myötä- kuin vastamäessäkin?
Juu ei mulla sinänsä ole mitään avioliittoa vastaan, ei vaan saa aikaiseksi ja harvoin edes mietin sitä ettei olla naimisissa.
Jos netissä voisi jollakin sarakkeella (tyyliin rasti ruutuun) mennä naimisiin niin sitten vois joku ilta täyttää sen lomakkeen:)
Mutta käsittääkseni sitä varten pitää hakea joku todistus esteettömyydestä, varata aika johonkin paikkaan ja varata joku henkilö virallistamaan liitto ja hommata todistajat tms.. jotain tälläistä.. ei vaan jaksa:)Toivottavasti olette jaksaneet hoitaa muuten asiat kuntoon. Testamentit yms. Avopari ei oletuksena peri toisiaan ja taitaa se perintöverokin olla isompi.
Toki jos on lapsia ne perii ensin.Ne on hoidossa ollut jo aikaisemmin ennenkuin aloimme seurustella, ja kerroinkin että yksi lapsi meillä on.
Avioparikaan ei peri toisiaan että perintöverosta ei tarvitse puhua ja toisekseen meillä on lapsi joka perii meidät.
Siis miten ihmeessä olette hoitaneet toistenne puolesta asiat kuntoon ennen kuin olette edes seurustelleet? Eikö testamenttiin vaadita kuitenkin se edunsaaja ihan nimeltä? Ainakin muiden sukulaisten tai vieraiden ihmisten osalta vaaditaan. Miten te asutte ja kuinka tarkkaa kirjaa olette pitäneet kotiinne irtaimistosta ja siitä kuka mitäkin on maksanut?
Itse en jaksanut säätää tuollaisten asioiden kanssa, mentiin miehen kanssa ihan vain juridisista syistä naimisiin, emme pitäneet häitä vaan käytiin maistraatissa ja pikku seremonia ”häämatkalla” eli meidän talvilomalla. Pääsi paljon helpommalla ja lesken asema on turvatumpi siinä tapauksessa jos toinen kuolisi.
Siten ihmeessä että en ole jättämässä Miehelleni omaisuutta, ei ole tarvetta kun olemme molemmat perineet vanhempamme joten omaisuutta on molemmilla.
Olen testamentannut kahdelle ulkopuoliselle ihmiselle sen mitä haluan ja loput menee lapselleni. Mies mitätöi oman testamenttinsa kun lapsi syntyi.
Mitään arvokasta Irtaimistoa meillä ei ole, ne jää jäljelle olevalle puolisolle, tuskin lapsemme alkaa siitä ”sotimaan”
En oikein tiedä miten tämä asema tästä muuttuisi jos naimisiin menisimme.
Eli asutte vuokralla? Koska kyllä se merkittävin asia on esimerkiksi asunto, johon leski on oikeutettu jäämään. Jos miehesi ei ole tehnyt testamenttia sinun hyväksesi niin se tarkoittaa ettei sinulla ole oikeutta jäädä edes yhdessä omistamaanne asuntoon mikäli pesä jaetaan. Käytännössä tämä tarkoittaa joko muuttamista tai avopuolison rintaperillisten ostamista ulos asunnosta/talosta. Tässä on todella monelle se riittävin syy mennä naimisiin. Leskellä on oikeus asua yhteisessä asunnossa/talossa niin kauan kun haluaa, sitä ei kukaan voi estää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisot? :D Joo ei voi mennä naimisiin mutta nimitykset täytyy omia silti. Et ole mikään puoliso ellet ole naimisissa ÄÄL.iö
Minä olen naimisissa, emme vain käytä sormuksia.
Kun siitähän joku vihjaisi, ettei sormuksia käytettäisi koska "helpompi pitää sivusuhteita", mutta kyllä ne sormuksetkin pois sormesta saa tarvittaessa, ellei ole tatuoitu.
Sormuksettomat on aika vähemmistössä, itseni lisäksi en tunne muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan kihloissa papin ”painostuksesta”
kun pyysimme häntä kastamaan lapsemme. Jankutti avioliitosta koko ajan.. Sanottiin sitten että ollaan kihloissa ja avioliiton aika on myöhemmin.. oikeasti kumpikaan ei ole sanallakaan sen jälkeen puhunut naimisiinmenosta eikä tule ainakaan minun puoleltani puheeksi ikinä. Sormuksiakaan ei ole koska en pidä koruja.Jos te voitte valehdella papille kihlauksesta, mikä estää menemästä naimisiin ja valehtelemasta, että pysytte yhdessä niin myötä- kuin vastamäessäkin?
Juu ei mulla sinänsä ole mitään avioliittoa vastaan, ei vaan saa aikaiseksi ja harvoin edes mietin sitä ettei olla naimisissa.
Jos netissä voisi jollakin sarakkeella (tyyliin rasti ruutuun) mennä naimisiin niin sitten vois joku ilta täyttää sen lomakkeen:)
Mutta käsittääkseni sitä varten pitää hakea joku todistus esteettömyydestä, varata aika johonkin paikkaan ja varata joku henkilö virallistamaan liitto ja hommata todistajat tms.. jotain tälläistä.. ei vaan jaksa:)Toivottavasti olette jaksaneet hoitaa muuten asiat kuntoon. Testamentit yms. Avopari ei oletuksena peri toisiaan ja taitaa se perintöverokin olla isompi.
Toki jos on lapsia ne perii ensin.Ne on hoidossa ollut jo aikaisemmin ennenkuin aloimme seurustella, ja kerroinkin että yksi lapsi meillä on.
Avioparikaan ei peri toisiaan että perintöverosta ei tarvitse puhua ja toisekseen meillä on lapsi joka perii meidät.
Siis miten ihmeessä olette hoitaneet toistenne puolesta asiat kuntoon ennen kuin olette edes seurustelleet? Eikö testamenttiin vaadita kuitenkin se edunsaaja ihan nimeltä? Ainakin muiden sukulaisten tai vieraiden ihmisten osalta vaaditaan. Miten te asutte ja kuinka tarkkaa kirjaa olette pitäneet kotiinne irtaimistosta ja siitä kuka mitäkin on maksanut?
Itse en jaksanut säätää tuollaisten asioiden kanssa, mentiin miehen kanssa ihan vain juridisista syistä naimisiin, emme pitäneet häitä vaan käytiin maistraatissa ja pikku seremonia ”häämatkalla” eli meidän talvilomalla. Pääsi paljon helpommalla ja lesken asema on turvatumpi siinä tapauksessa jos toinen kuolisi.
Siten ihmeessä että en ole jättämässä Miehelleni omaisuutta, ei ole tarvetta kun olemme molemmat perineet vanhempamme joten omaisuutta on molemmilla.
Olen testamentannut kahdelle ulkopuoliselle ihmiselle sen mitä haluan ja loput menee lapselleni. Mies mitätöi oman testamenttinsa kun lapsi syntyi.
Mitään arvokasta Irtaimistoa meillä ei ole, ne jää jäljelle olevalle puolisolle, tuskin lapsemme alkaa siitä ”sotimaan”
En oikein tiedä miten tämä asema tästä muuttuisi jos naimisiin menisimme.
Eli asutte vuokralla? Koska kyllä se merkittävin asia on esimerkiksi asunto, johon leski on oikeutettu jäämään. Jos miehesi ei ole tehnyt testamenttia sinun hyväksesi niin se tarkoittaa ettei sinulla ole oikeutta jäädä edes yhdessä omistamaanne asuntoon mikäli pesä jaetaan. Käytännössä tämä tarkoittaa joko muuttamista tai avopuolison rintaperillisten ostamista ulos asunnosta/talosta. Tässä on todella monelle se riittävin syy mennä naimisiin. Leskellä on oikeus asua yhteisessä asunnossa/talossa niin kauan kun haluaa, sitä ei kukaan voi estää.
Onhan palstallakin ollut välillä juttua, miten avopariskunnasta toinen osapuoli kuollut ja tämä "avoleski" on ollut järkyttynyt, kun joutuu muuttamaan pois + kuolleen perilliset kantaneet ulos pesukonetta myöten kaiken, mikä vaan on ollut menehtyneen omaisuutta.
Itse voisin kuvitella, että ainakin yksi lähisukulainen ahneuksissaan tekisi näin miehelleni, jos kuolisin. Siinä tarpeeksi hyvä syy olla naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan kihloissa papin ”painostuksesta”
kun pyysimme häntä kastamaan lapsemme. Jankutti avioliitosta koko ajan.. Sanottiin sitten että ollaan kihloissa ja avioliiton aika on myöhemmin.. oikeasti kumpikaan ei ole sanallakaan sen jälkeen puhunut naimisiinmenosta eikä tule ainakaan minun puoleltani puheeksi ikinä. Sormuksiakaan ei ole koska en pidä koruja.Jos te voitte valehdella papille kihlauksesta, mikä estää menemästä naimisiin ja valehtelemasta, että pysytte yhdessä niin myötä- kuin vastamäessäkin?
Juu ei mulla sinänsä ole mitään avioliittoa vastaan, ei vaan saa aikaiseksi ja harvoin edes mietin sitä ettei olla naimisissa.
Jos netissä voisi jollakin sarakkeella (tyyliin rasti ruutuun) mennä naimisiin niin sitten vois joku ilta täyttää sen lomakkeen:)
Mutta käsittääkseni sitä varten pitää hakea joku todistus esteettömyydestä, varata aika johonkin paikkaan ja varata joku henkilö virallistamaan liitto ja hommata todistajat tms.. jotain tälläistä.. ei vaan jaksa:)Toivottavasti olette jaksaneet hoitaa muuten asiat kuntoon. Testamentit yms. Avopari ei oletuksena peri toisiaan ja taitaa se perintöverokin olla isompi.
Toki jos on lapsia ne perii ensin.Ne on hoidossa ollut jo aikaisemmin ennenkuin aloimme seurustella, ja kerroinkin että yksi lapsi meillä on.
Avioparikaan ei peri toisiaan että perintöverosta ei tarvitse puhua ja toisekseen meillä on lapsi joka perii meidät.
Siis miten ihmeessä olette hoitaneet toistenne puolesta asiat kuntoon ennen kuin olette edes seurustelleet? Eikö testamenttiin vaadita kuitenkin se edunsaaja ihan nimeltä? Ainakin muiden sukulaisten tai vieraiden ihmisten osalta vaaditaan. Miten te asutte ja kuinka tarkkaa kirjaa olette pitäneet kotiinne irtaimistosta ja siitä kuka mitäkin on maksanut?
Itse en jaksanut säätää tuollaisten asioiden kanssa, mentiin miehen kanssa ihan vain juridisista syistä naimisiin, emme pitäneet häitä vaan käytiin maistraatissa ja pikku seremonia ”häämatkalla” eli meidän talvilomalla. Pääsi paljon helpommalla ja lesken asema on turvatumpi siinä tapauksessa jos toinen kuolisi.
Siten ihmeessä että en ole jättämässä Miehelleni omaisuutta, ei ole tarvetta kun olemme molemmat perineet vanhempamme joten omaisuutta on molemmilla.
Olen testamentannut kahdelle ulkopuoliselle ihmiselle sen mitä haluan ja loput menee lapselleni. Mies mitätöi oman testamenttinsa kun lapsi syntyi.
Mitään arvokasta Irtaimistoa meillä ei ole, ne jää jäljelle olevalle puolisolle, tuskin lapsemme alkaa siitä ”sotimaan”
En oikein tiedä miten tämä asema tästä muuttuisi jos naimisiin menisimme.
Eli asutte vuokralla? Koska kyllä se merkittävin asia on esimerkiksi asunto, johon leski on oikeutettu jäämään. Jos miehesi ei ole tehnyt testamenttia sinun hyväksesi niin se tarkoittaa ettei sinulla ole oikeutta jäädä edes yhdessä omistamaanne asuntoon mikäli pesä jaetaan. Käytännössä tämä tarkoittaa joko muuttamista tai avopuolison rintaperillisten ostamista ulos asunnosta/talosta. Tässä on todella monelle se riittävin syy mennä naimisiin. Leskellä on oikeus asua yhteisessä asunnossa/talossa niin kauan kun haluaa, sitä ei kukaan voi estää.
Onhan palstallakin ollut välillä juttua, miten avopariskunnasta toinen osapuoli kuollut ja tämä "avoleski" on ollut järkyttynyt, kun joutuu muuttamaan pois + kuolleen perilliset kantaneet ulos pesukonetta myöten kaiken, mikä vaan on ollut menehtyneen omaisuutta.
Itse voisin kuvitella, että ainakin yksi lähisukulainen ahneuksissaan tekisi näin miehelleni, jos kuolisin. Siinä tarpeeksi hyvä syy olla naimisissa.
Elän itse avoliitossa. Jos puolisoni kuolisi ennen minua, ei tulisi mieleenkään jäädä yhteiseen asuntoon asumaan. Ihan perimysasioista riippumatta muuttaisin pienempään ja omaan. Ja totta kai puolisoni perilliset jakaisivat hänen varallisuutensa, ellei hän olisi testamentilla määrännyt toisin.
Minun on helppo ajatella asiaa myös rintaperillisen näkökulmasta. Jos vanhempi kuolee ja hänen lapsensa perii hänen omistamansa asunnon, ja jos leski sitten vetoaa asumisoikeuteensa, onko todella jonkun mielestä oikein, että perillinen ei saa asuntoa hallintaansa ehkä vuosikymmeniin, vaikka joutuu maksamaan siitä perintöveron? Avioliitto aiheuttaa tällaisia kummallisia haittoja, kihlaliitto ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan kihloissa papin ”painostuksesta”
kun pyysimme häntä kastamaan lapsemme. Jankutti avioliitosta koko ajan.. Sanottiin sitten että ollaan kihloissa ja avioliiton aika on myöhemmin.. oikeasti kumpikaan ei ole sanallakaan sen jälkeen puhunut naimisiinmenosta eikä tule ainakaan minun puoleltani puheeksi ikinä. Sormuksiakaan ei ole koska en pidä koruja.Jos te voitte valehdella papille kihlauksesta, mikä estää menemästä naimisiin ja valehtelemasta, että pysytte yhdessä niin myötä- kuin vastamäessäkin?
Juu ei mulla sinänsä ole mitään avioliittoa vastaan, ei vaan saa aikaiseksi ja harvoin edes mietin sitä ettei olla naimisissa.
Jos netissä voisi jollakin sarakkeella (tyyliin rasti ruutuun) mennä naimisiin niin sitten vois joku ilta täyttää sen lomakkeen:)
Mutta käsittääkseni sitä varten pitää hakea joku todistus esteettömyydestä, varata aika johonkin paikkaan ja varata joku henkilö virallistamaan liitto ja hommata todistajat tms.. jotain tälläistä.. ei vaan jaksa:)Toivottavasti olette jaksaneet hoitaa muuten asiat kuntoon. Testamentit yms. Avopari ei oletuksena peri toisiaan ja taitaa se perintöverokin olla isompi.
Toki jos on lapsia ne perii ensin.Ne on hoidossa ollut jo aikaisemmin ennenkuin aloimme seurustella, ja kerroinkin että yksi lapsi meillä on.
Avioparikaan ei peri toisiaan että perintöverosta ei tarvitse puhua ja toisekseen meillä on lapsi joka perii meidät.
Siis miten ihmeessä olette hoitaneet toistenne puolesta asiat kuntoon ennen kuin olette edes seurustelleet? Eikö testamenttiin vaadita kuitenkin se edunsaaja ihan nimeltä? Ainakin muiden sukulaisten tai vieraiden ihmisten osalta vaaditaan. Miten te asutte ja kuinka tarkkaa kirjaa olette pitäneet kotiinne irtaimistosta ja siitä kuka mitäkin on maksanut?
Itse en jaksanut säätää tuollaisten asioiden kanssa, mentiin miehen kanssa ihan vain juridisista syistä naimisiin, emme pitäneet häitä vaan käytiin maistraatissa ja pikku seremonia ”häämatkalla” eli meidän talvilomalla. Pääsi paljon helpommalla ja lesken asema on turvatumpi siinä tapauksessa jos toinen kuolisi.
Siten ihmeessä että en ole jättämässä Miehelleni omaisuutta, ei ole tarvetta kun olemme molemmat perineet vanhempamme joten omaisuutta on molemmilla.
Olen testamentannut kahdelle ulkopuoliselle ihmiselle sen mitä haluan ja loput menee lapselleni. Mies mitätöi oman testamenttinsa kun lapsi syntyi.
Mitään arvokasta Irtaimistoa meillä ei ole, ne jää jäljelle olevalle puolisolle, tuskin lapsemme alkaa siitä ”sotimaan”
En oikein tiedä miten tämä asema tästä muuttuisi jos naimisiin menisimme.
Eli asutte vuokralla? Koska kyllä se merkittävin asia on esimerkiksi asunto, johon leski on oikeutettu jäämään. Jos miehesi ei ole tehnyt testamenttia sinun hyväksesi niin se tarkoittaa ettei sinulla ole oikeutta jäädä edes yhdessä omistamaanne asuntoon mikäli pesä jaetaan. Käytännössä tämä tarkoittaa joko muuttamista tai avopuolison rintaperillisten ostamista ulos asunnosta/talosta. Tässä on todella monelle se riittävin syy mennä naimisiin. Leskellä on oikeus asua yhteisessä asunnossa/talossa niin kauan kun haluaa, sitä ei kukaan voi estää.
Onhan palstallakin ollut välillä juttua, miten avopariskunnasta toinen osapuoli kuollut ja tämä "avoleski" on ollut järkyttynyt, kun joutuu muuttamaan pois + kuolleen perilliset kantaneet ulos pesukonetta myöten kaiken, mikä vaan on ollut menehtyneen omaisuutta.
Itse voisin kuvitella, että ainakin yksi lähisukulainen ahneuksissaan tekisi näin miehelleni, jos kuolisin. Siinä tarpeeksi hyvä syy olla naimisissa.
Elän itse avoliitossa. Jos puolisoni kuolisi ennen minua, ei tulisi mieleenkään jäädä yhteiseen asuntoon asumaan. Ihan perimysasioista riippumatta muuttaisin pienempään ja omaan. Ja totta kai puolisoni perilliset jakaisivat hänen varallisuutensa, ellei hän olisi testamentilla määrännyt toisin.
Minun on helppo ajatella asiaa myös rintaperillisen näkökulmasta. Jos vanhempi kuolee ja hänen lapsensa perii hänen omistamansa asunnon, ja jos leski sitten vetoaa asumisoikeuteensa, onko todella jonkun mielestä oikein, että perillinen ei saa asuntoa hallintaansa ehkä vuosikymmeniin, vaikka joutuu maksamaan siitä perintöveron? Avioliitto aiheuttaa tällaisia kummallisia haittoja, kihlaliitto ei.
Ai sinusta kummallinen haitta on se ettei leski saa asua enää omassa kodissaan kun vainajan lapsella on kiire realisoida vanhempansa omaisuus omaan taskuun? Just joo. EIköhän sillä leskellä ole huomattavan paljon suurempi oikeus siihen taloon/asuntoon kuin rintaperillisellä, yhdessä sitä huushollia on hoidettu ja huollettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan kihloissa papin ”painostuksesta”
kun pyysimme häntä kastamaan lapsemme. Jankutti avioliitosta koko ajan.. Sanottiin sitten että ollaan kihloissa ja avioliiton aika on myöhemmin.. oikeasti kumpikaan ei ole sanallakaan sen jälkeen puhunut naimisiinmenosta eikä tule ainakaan minun puoleltani puheeksi ikinä. Sormuksiakaan ei ole koska en pidä koruja.Jos te voitte valehdella papille kihlauksesta, mikä estää menemästä naimisiin ja valehtelemasta, että pysytte yhdessä niin myötä- kuin vastamäessäkin?
Juu ei mulla sinänsä ole mitään avioliittoa vastaan, ei vaan saa aikaiseksi ja harvoin edes mietin sitä ettei olla naimisissa.
Jos netissä voisi jollakin sarakkeella (tyyliin rasti ruutuun) mennä naimisiin niin sitten vois joku ilta täyttää sen lomakkeen:)
Mutta käsittääkseni sitä varten pitää hakea joku todistus esteettömyydestä, varata aika johonkin paikkaan ja varata joku henkilö virallistamaan liitto ja hommata todistajat tms.. jotain tälläistä.. ei vaan jaksa:)Toivottavasti olette jaksaneet hoitaa muuten asiat kuntoon. Testamentit yms. Avopari ei oletuksena peri toisiaan ja taitaa se perintöverokin olla isompi.
Toki jos on lapsia ne perii ensin.Ne on hoidossa ollut jo aikaisemmin ennenkuin aloimme seurustella, ja kerroinkin että yksi lapsi meillä on.
Avioparikaan ei peri toisiaan että perintöverosta ei tarvitse puhua ja toisekseen meillä on lapsi joka perii meidät.
Siis miten ihmeessä olette hoitaneet toistenne puolesta asiat kuntoon ennen kuin olette edes seurustelleet? Eikö testamenttiin vaadita kuitenkin se edunsaaja ihan nimeltä? Ainakin muiden sukulaisten tai vieraiden ihmisten osalta vaaditaan. Miten te asutte ja kuinka tarkkaa kirjaa olette pitäneet kotiinne irtaimistosta ja siitä kuka mitäkin on maksanut?
Itse en jaksanut säätää tuollaisten asioiden kanssa, mentiin miehen kanssa ihan vain juridisista syistä naimisiin, emme pitäneet häitä vaan käytiin maistraatissa ja pikku seremonia ”häämatkalla” eli meidän talvilomalla. Pääsi paljon helpommalla ja lesken asema on turvatumpi siinä tapauksessa jos toinen kuolisi.
Siten ihmeessä että en ole jättämässä Miehelleni omaisuutta, ei ole tarvetta kun olemme molemmat perineet vanhempamme joten omaisuutta on molemmilla.
Olen testamentannut kahdelle ulkopuoliselle ihmiselle sen mitä haluan ja loput menee lapselleni. Mies mitätöi oman testamenttinsa kun lapsi syntyi.
Mitään arvokasta Irtaimistoa meillä ei ole, ne jää jäljelle olevalle puolisolle, tuskin lapsemme alkaa siitä ”sotimaan”
En oikein tiedä miten tämä asema tästä muuttuisi jos naimisiin menisimme.
Eli asutte vuokralla? Koska kyllä se merkittävin asia on esimerkiksi asunto, johon leski on oikeutettu jäämään. Jos miehesi ei ole tehnyt testamenttia sinun hyväksesi niin se tarkoittaa ettei sinulla ole oikeutta jäädä edes yhdessä omistamaanne asuntoon mikäli pesä jaetaan. Käytännössä tämä tarkoittaa joko muuttamista tai avopuolison rintaperillisten ostamista ulos asunnosta/talosta. Tässä on todella monelle se riittävin syy mennä naimisiin. Leskellä on oikeus asua yhteisessä asunnossa/talossa niin kauan kun haluaa, sitä ei kukaan voi estää.
Onhan palstallakin ollut välillä juttua, miten avopariskunnasta toinen osapuoli kuollut ja tämä "avoleski" on ollut järkyttynyt, kun joutuu muuttamaan pois + kuolleen perilliset kantaneet ulos pesukonetta myöten kaiken, mikä vaan on ollut menehtyneen omaisuutta.
Itse voisin kuvitella, että ainakin yksi lähisukulainen ahneuksissaan tekisi näin miehelleni, jos kuolisin. Siinä tarpeeksi hyvä syy olla naimisissa.
Elän itse avoliitossa. Jos puolisoni kuolisi ennen minua, ei tulisi mieleenkään jäädä yhteiseen asuntoon asumaan. Ihan perimysasioista riippumatta muuttaisin pienempään ja omaan. Ja totta kai puolisoni perilliset jakaisivat hänen varallisuutensa, ellei hän olisi testamentilla määrännyt toisin.
Minun on helppo ajatella asiaa myös rintaperillisen näkökulmasta. Jos vanhempi kuolee ja hänen lapsensa perii hänen omistamansa asunnon, ja jos leski sitten vetoaa asumisoikeuteensa, onko todella jonkun mielestä oikein, että perillinen ei saa asuntoa hallintaansa ehkä vuosikymmeniin, vaikka joutuu maksamaan siitä perintöveron? Avioliitto aiheuttaa tällaisia kummallisia haittoja, kihlaliitto ei.
Avioliitossa taataan lesken turva.
Ja perillisethän ei välttämättä ole lapsia, vaan kuolleen ahneet sisarukset yms.
Me menimme naimisiin lapsettomina, yhteistä omaisuutta ei ollut paljoa, mutta varmasti sisarukseni olisi tullut rääpimään vaikka tuhkat pesästä jos ei muuta. Asokämppä oli tuolloin, mutta olisihan siitäkin panttihinnasta hyvät osuuden saanut.
Taatusti haluan mieluummin, että omaisuuteni menee puolisolleni, kuin kärkkyville korppikotkille, eli sukulaisilleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan kihloissa papin ”painostuksesta”
kun pyysimme häntä kastamaan lapsemme. Jankutti avioliitosta koko ajan.. Sanottiin sitten että ollaan kihloissa ja avioliiton aika on myöhemmin.. oikeasti kumpikaan ei ole sanallakaan sen jälkeen puhunut naimisiinmenosta eikä tule ainakaan minun puoleltani puheeksi ikinä. Sormuksiakaan ei ole koska en pidä koruja.Jos te voitte valehdella papille kihlauksesta, mikä estää menemästä naimisiin ja valehtelemasta, että pysytte yhdessä niin myötä- kuin vastamäessäkin?
Juu ei mulla sinänsä ole mitään avioliittoa vastaan, ei vaan saa aikaiseksi ja harvoin edes mietin sitä ettei olla naimisissa.
Jos netissä voisi jollakin sarakkeella (tyyliin rasti ruutuun) mennä naimisiin niin sitten vois joku ilta täyttää sen lomakkeen:)
Mutta käsittääkseni sitä varten pitää hakea joku todistus esteettömyydestä, varata aika johonkin paikkaan ja varata joku henkilö virallistamaan liitto ja hommata todistajat tms.. jotain tälläistä.. ei vaan jaksa:)Toivottavasti olette jaksaneet hoitaa muuten asiat kuntoon. Testamentit yms. Avopari ei oletuksena peri toisiaan ja taitaa se perintöverokin olla isompi.
Toki jos on lapsia ne perii ensin.Ne on hoidossa ollut jo aikaisemmin ennenkuin aloimme seurustella, ja kerroinkin että yksi lapsi meillä on.
Avioparikaan ei peri toisiaan että perintöverosta ei tarvitse puhua ja toisekseen meillä on lapsi joka perii meidät.
Siis miten ihmeessä olette hoitaneet toistenne puolesta asiat kuntoon ennen kuin olette edes seurustelleet? Eikö testamenttiin vaadita kuitenkin se edunsaaja ihan nimeltä? Ainakin muiden sukulaisten tai vieraiden ihmisten osalta vaaditaan. Miten te asutte ja kuinka tarkkaa kirjaa olette pitäneet kotiinne irtaimistosta ja siitä kuka mitäkin on maksanut?
Itse en jaksanut säätää tuollaisten asioiden kanssa, mentiin miehen kanssa ihan vain juridisista syistä naimisiin, emme pitäneet häitä vaan käytiin maistraatissa ja pikku seremonia ”häämatkalla” eli meidän talvilomalla. Pääsi paljon helpommalla ja lesken asema on turvatumpi siinä tapauksessa jos toinen kuolisi.
Siten ihmeessä että en ole jättämässä Miehelleni omaisuutta, ei ole tarvetta kun olemme molemmat perineet vanhempamme joten omaisuutta on molemmilla.
Olen testamentannut kahdelle ulkopuoliselle ihmiselle sen mitä haluan ja loput menee lapselleni. Mies mitätöi oman testamenttinsa kun lapsi syntyi.
Mitään arvokasta Irtaimistoa meillä ei ole, ne jää jäljelle olevalle puolisolle, tuskin lapsemme alkaa siitä ”sotimaan”
En oikein tiedä miten tämä asema tästä muuttuisi jos naimisiin menisimme.
Eli asutte vuokralla? Koska kyllä se merkittävin asia on esimerkiksi asunto, johon leski on oikeutettu jäämään. Jos miehesi ei ole tehnyt testamenttia sinun hyväksesi niin se tarkoittaa ettei sinulla ole oikeutta jäädä edes yhdessä omistamaanne asuntoon mikäli pesä jaetaan. Käytännössä tämä tarkoittaa joko muuttamista tai avopuolison rintaperillisten ostamista ulos asunnosta/talosta. Tässä on todella monelle se riittävin syy mennä naimisiin. Leskellä on oikeus asua yhteisessä asunnossa/talossa niin kauan kun haluaa, sitä ei kukaan voi estää.
Emme asu, asumme minun vanhemmiltani perimässä talossa.
Jos nyt niin kävisi että kuolisin ennen kuin lapsemme on aikuinen mies saa kyllä kasvattaa lapsemme tässä talossa jos haluaa.
Jos kuilen kun lapsemme on aikuinen, mies tuskin edes haluaa jäädä tähän taloon yksinään. Muutenkin ollaan suunniteltu että muutamme pois tästä kun lapsi lähtee opiskelemaan.
Ja miehellä on kyllä rahaa ostaa tämä talo jos sitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan kihloissa papin ”painostuksesta”
kun pyysimme häntä kastamaan lapsemme. Jankutti avioliitosta koko ajan.. Sanottiin sitten että ollaan kihloissa ja avioliiton aika on myöhemmin.. oikeasti kumpikaan ei ole sanallakaan sen jälkeen puhunut naimisiinmenosta eikä tule ainakaan minun puoleltani puheeksi ikinä. Sormuksiakaan ei ole koska en pidä koruja.Jos te voitte valehdella papille kihlauksesta, mikä estää menemästä naimisiin ja valehtelemasta, että pysytte yhdessä niin myötä- kuin vastamäessäkin?
Juu ei mulla sinänsä ole mitään avioliittoa vastaan, ei vaan saa aikaiseksi ja harvoin edes mietin sitä ettei olla naimisissa.
Jos netissä voisi jollakin sarakkeella (tyyliin rasti ruutuun) mennä naimisiin niin sitten vois joku ilta täyttää sen lomakkeen:)
Mutta käsittääkseni sitä varten pitää hakea joku todistus esteettömyydestä, varata aika johonkin paikkaan ja varata joku henkilö virallistamaan liitto ja hommata todistajat tms.. jotain tälläistä.. ei vaan jaksa:)Toivottavasti olette jaksaneet hoitaa muuten asiat kuntoon. Testamentit yms. Avopari ei oletuksena peri toisiaan ja taitaa se perintöverokin olla isompi.
Toki jos on lapsia ne perii ensin.Ne on hoidossa ollut jo aikaisemmin ennenkuin aloimme seurustella, ja kerroinkin että yksi lapsi meillä on.
Avioparikaan ei peri toisiaan että perintöverosta ei tarvitse puhua ja toisekseen meillä on lapsi joka perii meidät.
Siis miten ihmeessä olette hoitaneet toistenne puolesta asiat kuntoon ennen kuin olette edes seurustelleet? Eikö testamenttiin vaadita kuitenkin se edunsaaja ihan nimeltä? Ainakin muiden sukulaisten tai vieraiden ihmisten osalta vaaditaan. Miten te asutte ja kuinka tarkkaa kirjaa olette pitäneet kotiinne irtaimistosta ja siitä kuka mitäkin on maksanut?
Itse en jaksanut säätää tuollaisten asioiden kanssa, mentiin miehen kanssa ihan vain juridisista syistä naimisiin, emme pitäneet häitä vaan käytiin maistraatissa ja pikku seremonia ”häämatkalla” eli meidän talvilomalla. Pääsi paljon helpommalla ja lesken asema on turvatumpi siinä tapauksessa jos toinen kuolisi.
Siten ihmeessä että en ole jättämässä Miehelleni omaisuutta, ei ole tarvetta kun olemme molemmat perineet vanhempamme joten omaisuutta on molemmilla.
Olen testamentannut kahdelle ulkopuoliselle ihmiselle sen mitä haluan ja loput menee lapselleni. Mies mitätöi oman testamenttinsa kun lapsi syntyi.
Mitään arvokasta Irtaimistoa meillä ei ole, ne jää jäljelle olevalle puolisolle, tuskin lapsemme alkaa siitä ”sotimaan”
En oikein tiedä miten tämä asema tästä muuttuisi jos naimisiin menisimme.
Eli asutte vuokralla? Koska kyllä se merkittävin asia on esimerkiksi asunto, johon leski on oikeutettu jäämään. Jos miehesi ei ole tehnyt testamenttia sinun hyväksesi niin se tarkoittaa ettei sinulla ole oikeutta jäädä edes yhdessä omistamaanne asuntoon mikäli pesä jaetaan. Käytännössä tämä tarkoittaa joko muuttamista tai avopuolison rintaperillisten ostamista ulos asunnosta/talosta. Tässä on todella monelle se riittävin syy mennä naimisiin. Leskellä on oikeus asua yhteisessä asunnossa/talossa niin kauan kun haluaa, sitä ei kukaan voi estää.
Onhan palstallakin ollut välillä juttua, miten avopariskunnasta toinen osapuoli kuollut ja tämä "avoleski" on ollut järkyttynyt, kun joutuu muuttamaan pois + kuolleen perilliset kantaneet ulos pesukonetta myöten kaiken, mikä vaan on ollut menehtyneen omaisuutta.
Itse voisin kuvitella, että ainakin yksi lähisukulainen ahneuksissaan tekisi näin miehelleni, jos kuolisin. Siinä tarpeeksi hyvä syy olla naimisissa.
Elän itse avoliitossa. Jos puolisoni kuolisi ennen minua, ei tulisi mieleenkään jäädä yhteiseen asuntoon asumaan. Ihan perimysasioista riippumatta muuttaisin pienempään ja omaan. Ja totta kai puolisoni perilliset jakaisivat hänen varallisuutensa, ellei hän olisi testamentilla määrännyt toisin.
Minun on helppo ajatella asiaa myös rintaperillisen näkökulmasta. Jos vanhempi kuolee ja hänen lapsensa perii hänen omistamansa asunnon, ja jos leski sitten vetoaa asumisoikeuteensa, onko todella jonkun mielestä oikein, että perillinen ei saa asuntoa hallintaansa ehkä vuosikymmeniin, vaikka joutuu maksamaan siitä perintöveron? Avioliitto aiheuttaa tällaisia kummallisia haittoja, kihlaliitto ei.
Ai sinusta kummallinen haitta on se ettei leski saa asua enää omassa kodissaan kun vainajan lapsella on kiire realisoida vanhempansa omaisuus omaan taskuun? Just joo. EIköhän sillä leskellä ole huomattavan paljon suurempi oikeus siihen taloon/asuntoon kuin rintaperillisellä, yhdessä sitä huushollia on hoidettu ja huollettu.
Eihän lesken omistama asunto kuulu kuolinpesään. Jos asunto sen sijaan on vainajan omaisuutta, se todellakin kuuluu perinnönsaajille ihan riippumatta siitä, onko leski osallistunut sen ”hoitamiseen ja huoltamiseen”. En tajua tätä ajatusta siitä, että olemalla jonkun kanssa naimisissa jotenkin ansaittaisiin oikeus hänen varallisuuteensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan kihloissa papin ”painostuksesta”
kun pyysimme häntä kastamaan lapsemme. Jankutti avioliitosta koko ajan.. Sanottiin sitten että ollaan kihloissa ja avioliiton aika on myöhemmin.. oikeasti kumpikaan ei ole sanallakaan sen jälkeen puhunut naimisiinmenosta eikä tule ainakaan minun puoleltani puheeksi ikinä. Sormuksiakaan ei ole koska en pidä koruja.Jos te voitte valehdella papille kihlauksesta, mikä estää menemästä naimisiin ja valehtelemasta, että pysytte yhdessä niin myötä- kuin vastamäessäkin?
Juu ei mulla sinänsä ole mitään avioliittoa vastaan, ei vaan saa aikaiseksi ja harvoin edes mietin sitä ettei olla naimisissa.
Jos netissä voisi jollakin sarakkeella (tyyliin rasti ruutuun) mennä naimisiin niin sitten vois joku ilta täyttää sen lomakkeen:)
Mutta käsittääkseni sitä varten pitää hakea joku todistus esteettömyydestä, varata aika johonkin paikkaan ja varata joku henkilö virallistamaan liitto ja hommata todistajat tms.. jotain tälläistä.. ei vaan jaksa:)Toivottavasti olette jaksaneet hoitaa muuten asiat kuntoon. Testamentit yms. Avopari ei oletuksena peri toisiaan ja taitaa se perintöverokin olla isompi.
Toki jos on lapsia ne perii ensin.Ne on hoidossa ollut jo aikaisemmin ennenkuin aloimme seurustella, ja kerroinkin että yksi lapsi meillä on.
Avioparikaan ei peri toisiaan että perintöverosta ei tarvitse puhua ja toisekseen meillä on lapsi joka perii meidät.
Siis miten ihmeessä olette hoitaneet toistenne puolesta asiat kuntoon ennen kuin olette edes seurustelleet? Eikö testamenttiin vaadita kuitenkin se edunsaaja ihan nimeltä? Ainakin muiden sukulaisten tai vieraiden ihmisten osalta vaaditaan. Miten te asutte ja kuinka tarkkaa kirjaa olette pitäneet kotiinne irtaimistosta ja siitä kuka mitäkin on maksanut?
Itse en jaksanut säätää tuollaisten asioiden kanssa, mentiin miehen kanssa ihan vain juridisista syistä naimisiin, emme pitäneet häitä vaan käytiin maistraatissa ja pikku seremonia ”häämatkalla” eli meidän talvilomalla. Pääsi paljon helpommalla ja lesken asema on turvatumpi siinä tapauksessa jos toinen kuolisi.
Siten ihmeessä että en ole jättämässä Miehelleni omaisuutta, ei ole tarvetta kun olemme molemmat perineet vanhempamme joten omaisuutta on molemmilla.
Olen testamentannut kahdelle ulkopuoliselle ihmiselle sen mitä haluan ja loput menee lapselleni. Mies mitätöi oman testamenttinsa kun lapsi syntyi.
Mitään arvokasta Irtaimistoa meillä ei ole, ne jää jäljelle olevalle puolisolle, tuskin lapsemme alkaa siitä ”sotimaan”
En oikein tiedä miten tämä asema tästä muuttuisi jos naimisiin menisimme.
Eli asutte vuokralla? Koska kyllä se merkittävin asia on esimerkiksi asunto, johon leski on oikeutettu jäämään. Jos miehesi ei ole tehnyt testamenttia sinun hyväksesi niin se tarkoittaa ettei sinulla ole oikeutta jäädä edes yhdessä omistamaanne asuntoon mikäli pesä jaetaan. Käytännössä tämä tarkoittaa joko muuttamista tai avopuolison rintaperillisten ostamista ulos asunnosta/talosta. Tässä on todella monelle se riittävin syy mennä naimisiin. Leskellä on oikeus asua yhteisessä asunnossa/talossa niin kauan kun haluaa, sitä ei kukaan voi estää.
Onhan palstallakin ollut välillä juttua, miten avopariskunnasta toinen osapuoli kuollut ja tämä "avoleski" on ollut järkyttynyt, kun joutuu muuttamaan pois + kuolleen perilliset kantaneet ulos pesukonetta myöten kaiken, mikä vaan on ollut menehtyneen omaisuutta.
Itse voisin kuvitella, että ainakin yksi lähisukulainen ahneuksissaan tekisi näin miehelleni, jos kuolisin. Siinä tarpeeksi hyvä syy olla naimisissa.
Elän itse avoliitossa. Jos puolisoni kuolisi ennen minua, ei tulisi mieleenkään jäädä yhteiseen asuntoon asumaan. Ihan perimysasioista riippumatta muuttaisin pienempään ja omaan. Ja totta kai puolisoni perilliset jakaisivat hänen varallisuutensa, ellei hän olisi testamentilla määrännyt toisin.
Minun on helppo ajatella asiaa myös rintaperillisen näkökulmasta. Jos vanhempi kuolee ja hänen lapsensa perii hänen omistamansa asunnon, ja jos leski sitten vetoaa asumisoikeuteensa, onko todella jonkun mielestä oikein, että perillinen ei saa asuntoa hallintaansa ehkä vuosikymmeniin, vaikka joutuu maksamaan siitä perintöveron? Avioliitto aiheuttaa tällaisia kummallisia haittoja, kihlaliitto ei.
Avioliitossa taataan lesken turva.
Ja perillisethän ei välttämättä ole lapsia, vaan kuolleen ahneet sisarukset yms.
Me menimme naimisiin lapsettomina, yhteistä omaisuutta ei ollut paljoa, mutta varmasti sisarukseni olisi tullut rääpimään vaikka tuhkat pesästä jos ei muuta. Asokämppä oli tuolloin, mutta olisihan siitäkin panttihinnasta hyvät osuuden saanut.Taatusti haluan mieluummin, että omaisuuteni menee puolisolleni, kuin kärkkyville korppikotkille, eli sukulaisilleni.
Vainajan sisarusten perimysoikeuden voi syrjäyttää testamentilla. Ei siihen mitään avioliittoa tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan kihloissa papin ”painostuksesta”
kun pyysimme häntä kastamaan lapsemme. Jankutti avioliitosta koko ajan.. Sanottiin sitten että ollaan kihloissa ja avioliiton aika on myöhemmin.. oikeasti kumpikaan ei ole sanallakaan sen jälkeen puhunut naimisiinmenosta eikä tule ainakaan minun puoleltani puheeksi ikinä. Sormuksiakaan ei ole koska en pidä koruja.Jos te voitte valehdella papille kihlauksesta, mikä estää menemästä naimisiin ja valehtelemasta, että pysytte yhdessä niin myötä- kuin vastamäessäkin?
Juu ei mulla sinänsä ole mitään avioliittoa vastaan, ei vaan saa aikaiseksi ja harvoin edes mietin sitä ettei olla naimisissa.
Jos netissä voisi jollakin sarakkeella (tyyliin rasti ruutuun) mennä naimisiin niin sitten vois joku ilta täyttää sen lomakkeen:)
Mutta käsittääkseni sitä varten pitää hakea joku todistus esteettömyydestä, varata aika johonkin paikkaan ja varata joku henkilö virallistamaan liitto ja hommata todistajat tms.. jotain tälläistä.. ei vaan jaksa:)Toivottavasti olette jaksaneet hoitaa muuten asiat kuntoon. Testamentit yms. Avopari ei oletuksena peri toisiaan ja taitaa se perintöverokin olla isompi.
Toki jos on lapsia ne perii ensin.Ne on hoidossa ollut jo aikaisemmin ennenkuin aloimme seurustella, ja kerroinkin että yksi lapsi meillä on.
Avioparikaan ei peri toisiaan että perintöverosta ei tarvitse puhua ja toisekseen meillä on lapsi joka perii meidät.
Siis miten ihmeessä olette hoitaneet toistenne puolesta asiat kuntoon ennen kuin olette edes seurustelleet? Eikö testamenttiin vaadita kuitenkin se edunsaaja ihan nimeltä? Ainakin muiden sukulaisten tai vieraiden ihmisten osalta vaaditaan. Miten te asutte ja kuinka tarkkaa kirjaa olette pitäneet kotiinne irtaimistosta ja siitä kuka mitäkin on maksanut?
Itse en jaksanut säätää tuollaisten asioiden kanssa, mentiin miehen kanssa ihan vain juridisista syistä naimisiin, emme pitäneet häitä vaan käytiin maistraatissa ja pikku seremonia ”häämatkalla” eli meidän talvilomalla. Pääsi paljon helpommalla ja lesken asema on turvatumpi siinä tapauksessa jos toinen kuolisi.
Siten ihmeessä että en ole jättämässä Miehelleni omaisuutta, ei ole tarvetta kun olemme molemmat perineet vanhempamme joten omaisuutta on molemmilla.
Olen testamentannut kahdelle ulkopuoliselle ihmiselle sen mitä haluan ja loput menee lapselleni. Mies mitätöi oman testamenttinsa kun lapsi syntyi.
Mitään arvokasta Irtaimistoa meillä ei ole, ne jää jäljelle olevalle puolisolle, tuskin lapsemme alkaa siitä ”sotimaan”
En oikein tiedä miten tämä asema tästä muuttuisi jos naimisiin menisimme.
Eli asutte vuokralla? Koska kyllä se merkittävin asia on esimerkiksi asunto, johon leski on oikeutettu jäämään. Jos miehesi ei ole tehnyt testamenttia sinun hyväksesi niin se tarkoittaa ettei sinulla ole oikeutta jäädä edes yhdessä omistamaanne asuntoon mikäli pesä jaetaan. Käytännössä tämä tarkoittaa joko muuttamista tai avopuolison rintaperillisten ostamista ulos asunnosta/talosta. Tässä on todella monelle se riittävin syy mennä naimisiin. Leskellä on oikeus asua yhteisessä asunnossa/talossa niin kauan kun haluaa, sitä ei kukaan voi estää.
Onhan palstallakin ollut välillä juttua, miten avopariskunnasta toinen osapuoli kuollut ja tämä "avoleski" on ollut järkyttynyt, kun joutuu muuttamaan pois + kuolleen perilliset kantaneet ulos pesukonetta myöten kaiken, mikä vaan on ollut menehtyneen omaisuutta.
Itse voisin kuvitella, että ainakin yksi lähisukulainen ahneuksissaan tekisi näin miehelleni, jos kuolisin. Siinä tarpeeksi hyvä syy olla naimisissa.
Elän itse avoliitossa. Jos puolisoni kuolisi ennen minua, ei tulisi mieleenkään jäädä yhteiseen asuntoon asumaan. Ihan perimysasioista riippumatta muuttaisin pienempään ja omaan. Ja totta kai puolisoni perilliset jakaisivat hänen varallisuutensa, ellei hän olisi testamentilla määrännyt toisin.
Minun on helppo ajatella asiaa myös rintaperillisen näkökulmasta. Jos vanhempi kuolee ja hänen lapsensa perii hänen omistamansa asunnon, ja jos leski sitten vetoaa asumisoikeuteensa, onko todella jonkun mielestä oikein, että perillinen ei saa asuntoa hallintaansa ehkä vuosikymmeniin, vaikka joutuu maksamaan siitä perintöveron? Avioliitto aiheuttaa tällaisia kummallisia haittoja, kihlaliitto ei.
Avioliitossa taataan lesken turva.
Ja perillisethän ei välttämättä ole lapsia, vaan kuolleen ahneet sisarukset yms.
Me menimme naimisiin lapsettomina, yhteistä omaisuutta ei ollut paljoa, mutta varmasti sisarukseni olisi tullut rääpimään vaikka tuhkat pesästä jos ei muuta. Asokämppä oli tuolloin, mutta olisihan siitäkin panttihinnasta hyvät osuuden saanut.Taatusti haluan mieluummin, että omaisuuteni menee puolisolleni, kuin kärkkyville korppikotkille, eli sukulaisilleni.
Vainajan sisarusten perimysoikeuden voi syrjäyttää testamentilla. Ei siihen mitään avioliittoa tarvita.
Joo ei se avioliitto sitä asuntoa puolisolle anna vaan testamentti. Edelleen sisaruksesi perivät sinut jos ei lapsia tai vanhemmat kuolleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan kihloissa papin ”painostuksesta”
kun pyysimme häntä kastamaan lapsemme. Jankutti avioliitosta koko ajan.. Sanottiin sitten että ollaan kihloissa ja avioliiton aika on myöhemmin.. oikeasti kumpikaan ei ole sanallakaan sen jälkeen puhunut naimisiinmenosta eikä tule ainakaan minun puoleltani puheeksi ikinä. Sormuksiakaan ei ole koska en pidä koruja.Jos te voitte valehdella papille kihlauksesta, mikä estää menemästä naimisiin ja valehtelemasta, että pysytte yhdessä niin myötä- kuin vastamäessäkin?
Juu ei mulla sinänsä ole mitään avioliittoa vastaan, ei vaan saa aikaiseksi ja harvoin edes mietin sitä ettei olla naimisissa.
Jos netissä voisi jollakin sarakkeella (tyyliin rasti ruutuun) mennä naimisiin niin sitten vois joku ilta täyttää sen lomakkeen:)
Mutta käsittääkseni sitä varten pitää hakea joku todistus esteettömyydestä, varata aika johonkin paikkaan ja varata joku henkilö virallistamaan liitto ja hommata todistajat tms.. jotain tälläistä.. ei vaan jaksa:)Toivottavasti olette jaksaneet hoitaa muuten asiat kuntoon. Testamentit yms. Avopari ei oletuksena peri toisiaan ja taitaa se perintöverokin olla isompi.
Toki jos on lapsia ne perii ensin.Ne on hoidossa ollut jo aikaisemmin ennenkuin aloimme seurustella, ja kerroinkin että yksi lapsi meillä on.
Avioparikaan ei peri toisiaan että perintöverosta ei tarvitse puhua ja toisekseen meillä on lapsi joka perii meidät.
Siis miten ihmeessä olette hoitaneet toistenne puolesta asiat kuntoon ennen kuin olette edes seurustelleet? Eikö testamenttiin vaadita kuitenkin se edunsaaja ihan nimeltä? Ainakin muiden sukulaisten tai vieraiden ihmisten osalta vaaditaan. Miten te asutte ja kuinka tarkkaa kirjaa olette pitäneet kotiinne irtaimistosta ja siitä kuka mitäkin on maksanut?
Itse en jaksanut säätää tuollaisten asioiden kanssa, mentiin miehen kanssa ihan vain juridisista syistä naimisiin, emme pitäneet häitä vaan käytiin maistraatissa ja pikku seremonia ”häämatkalla” eli meidän talvilomalla. Pääsi paljon helpommalla ja lesken asema on turvatumpi siinä tapauksessa jos toinen kuolisi.
Siten ihmeessä että en ole jättämässä Miehelleni omaisuutta, ei ole tarvetta kun olemme molemmat perineet vanhempamme joten omaisuutta on molemmilla.
Olen testamentannut kahdelle ulkopuoliselle ihmiselle sen mitä haluan ja loput menee lapselleni. Mies mitätöi oman testamenttinsa kun lapsi syntyi.
Mitään arvokasta Irtaimistoa meillä ei ole, ne jää jäljelle olevalle puolisolle, tuskin lapsemme alkaa siitä ”sotimaan”
En oikein tiedä miten tämä asema tästä muuttuisi jos naimisiin menisimme.
Eli asutte vuokralla? Koska kyllä se merkittävin asia on esimerkiksi asunto, johon leski on oikeutettu jäämään. Jos miehesi ei ole tehnyt testamenttia sinun hyväksesi niin se tarkoittaa ettei sinulla ole oikeutta jäädä edes yhdessä omistamaanne asuntoon mikäli pesä jaetaan. Käytännössä tämä tarkoittaa joko muuttamista tai avopuolison rintaperillisten ostamista ulos asunnosta/talosta. Tässä on todella monelle se riittävin syy mennä naimisiin. Leskellä on oikeus asua yhteisessä asunnossa/talossa niin kauan kun haluaa, sitä ei kukaan voi estää.
Onhan palstallakin ollut välillä juttua, miten avopariskunnasta toinen osapuoli kuollut ja tämä "avoleski" on ollut järkyttynyt, kun joutuu muuttamaan pois + kuolleen perilliset kantaneet ulos pesukonetta myöten kaiken, mikä vaan on ollut menehtyneen omaisuutta.
Itse voisin kuvitella, että ainakin yksi lähisukulainen ahneuksissaan tekisi näin miehelleni, jos kuolisin. Siinä tarpeeksi hyvä syy olla naimisissa.
Elän itse avoliitossa. Jos puolisoni kuolisi ennen minua, ei tulisi mieleenkään jäädä yhteiseen asuntoon asumaan. Ihan perimysasioista riippumatta muuttaisin pienempään ja omaan. Ja totta kai puolisoni perilliset jakaisivat hänen varallisuutensa, ellei hän olisi testamentilla määrännyt toisin.
Minun on helppo ajatella asiaa myös rintaperillisen näkökulmasta. Jos vanhempi kuolee ja hänen lapsensa perii hänen omistamansa asunnon, ja jos leski sitten vetoaa asumisoikeuteensa, onko todella jonkun mielestä oikein, että perillinen ei saa asuntoa hallintaansa ehkä vuosikymmeniin, vaikka joutuu maksamaan siitä perintöveron? Avioliitto aiheuttaa tällaisia kummallisia haittoja, kihlaliitto ei.
Avioliitossa taataan lesken turva.
Ja perillisethän ei välttämättä ole lapsia, vaan kuolleen ahneet sisarukset yms.
Me menimme naimisiin lapsettomina, yhteistä omaisuutta ei ollut paljoa, mutta varmasti sisarukseni olisi tullut rääpimään vaikka tuhkat pesästä jos ei muuta. Asokämppä oli tuolloin, mutta olisihan siitäkin panttihinnasta hyvät osuuden saanut.Taatusti haluan mieluummin, että omaisuuteni menee puolisolleni, kuin kärkkyville korppikotkille, eli sukulaisilleni.
Vainajan sisarusten perimysoikeuden voi syrjäyttää testamentilla. Ei siihen mitään avioliittoa tarvita.
Joo ei se avioliitto sitä asuntoa puolisolle anna vaan testamentti. Edelleen sisaruksesi perivät sinut jos ei lapsia tai vanhemmat kuolleet.
Jos rintaperillisiä tai heidän sijaantuloperillisiään ei ole, avioleski perii.
Kihlaliitto! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan kihloissa papin ”painostuksesta”
kun pyysimme häntä kastamaan lapsemme. Jankutti avioliitosta koko ajan.. Sanottiin sitten että ollaan kihloissa ja avioliiton aika on myöhemmin.. oikeasti kumpikaan ei ole sanallakaan sen jälkeen puhunut naimisiinmenosta eikä tule ainakaan minun puoleltani puheeksi ikinä. Sormuksiakaan ei ole koska en pidä koruja.Jos te voitte valehdella papille kihlauksesta, mikä estää menemästä naimisiin ja valehtelemasta, että pysytte yhdessä niin myötä- kuin vastamäessäkin?
Juu ei mulla sinänsä ole mitään avioliittoa vastaan, ei vaan saa aikaiseksi ja harvoin edes mietin sitä ettei olla naimisissa.
Jos netissä voisi jollakin sarakkeella (tyyliin rasti ruutuun) mennä naimisiin niin sitten vois joku ilta täyttää sen lomakkeen:)
Mutta käsittääkseni sitä varten pitää hakea joku todistus esteettömyydestä, varata aika johonkin paikkaan ja varata joku henkilö virallistamaan liitto ja hommata todistajat tms.. jotain tälläistä.. ei vaan jaksa:)Toivottavasti olette jaksaneet hoitaa muuten asiat kuntoon. Testamentit yms. Avopari ei oletuksena peri toisiaan ja taitaa se perintöverokin olla isompi.
Toki jos on lapsia ne perii ensin.Ne on hoidossa ollut jo aikaisemmin ennenkuin aloimme seurustella, ja kerroinkin että yksi lapsi meillä on.
Avioparikaan ei peri toisiaan että perintöverosta ei tarvitse puhua ja toisekseen meillä on lapsi joka perii meidät.
Siis miten ihmeessä olette hoitaneet toistenne puolesta asiat kuntoon ennen kuin olette edes seurustelleet? Eikö testamenttiin vaadita kuitenkin se edunsaaja ihan nimeltä? Ainakin muiden sukulaisten tai vieraiden ihmisten osalta vaaditaan. Miten te asutte ja kuinka tarkkaa kirjaa olette pitäneet kotiinne irtaimistosta ja siitä kuka mitäkin on maksanut?
Itse en jaksanut säätää tuollaisten asioiden kanssa, mentiin miehen kanssa ihan vain juridisista syistä naimisiin, emme pitäneet häitä vaan käytiin maistraatissa ja pikku seremonia ”häämatkalla” eli meidän talvilomalla. Pääsi paljon helpommalla ja lesken asema on turvatumpi siinä tapauksessa jos toinen kuolisi.
Siten ihmeessä että en ole jättämässä Miehelleni omaisuutta, ei ole tarvetta kun olemme molemmat perineet vanhempamme joten omaisuutta on molemmilla.
Olen testamentannut kahdelle ulkopuoliselle ihmiselle sen mitä haluan ja loput menee lapselleni. Mies mitätöi oman testamenttinsa kun lapsi syntyi.
Mitään arvokasta Irtaimistoa meillä ei ole, ne jää jäljelle olevalle puolisolle, tuskin lapsemme alkaa siitä ”sotimaan”
En oikein tiedä miten tämä asema tästä muuttuisi jos naimisiin menisimme.
Eli asutte vuokralla? Koska kyllä se merkittävin asia on esimerkiksi asunto, johon leski on oikeutettu jäämään. Jos miehesi ei ole tehnyt testamenttia sinun hyväksesi niin se tarkoittaa ettei sinulla ole oikeutta jäädä edes yhdessä omistamaanne asuntoon mikäli pesä jaetaan. Käytännössä tämä tarkoittaa joko muuttamista tai avopuolison rintaperillisten ostamista ulos asunnosta/talosta. Tässä on todella monelle se riittävin syy mennä naimisiin. Leskellä on oikeus asua yhteisessä asunnossa/talossa niin kauan kun haluaa, sitä ei kukaan voi estää.
Onhan palstallakin ollut välillä juttua, miten avopariskunnasta toinen osapuoli kuollut ja tämä "avoleski" on ollut järkyttynyt, kun joutuu muuttamaan pois + kuolleen perilliset kantaneet ulos pesukonetta myöten kaiken, mikä vaan on ollut menehtyneen omaisuutta.
Itse voisin kuvitella, että ainakin yksi lähisukulainen ahneuksissaan tekisi näin miehelleni, jos kuolisin. Siinä tarpeeksi hyvä syy olla naimisissa.
Elän itse avoliitossa. Jos puolisoni kuolisi ennen minua, ei tulisi mieleenkään jäädä yhteiseen asuntoon asumaan. Ihan perimysasioista riippumatta muuttaisin pienempään ja omaan. Ja totta kai puolisoni perilliset jakaisivat hänen varallisuutensa, ellei hän olisi testamentilla määrännyt toisin.
Minun on helppo ajatella asiaa myös rintaperillisen näkökulmasta. Jos vanhempi kuolee ja hänen lapsensa perii hänen omistamansa asunnon, ja jos leski sitten vetoaa asumisoikeuteensa, onko todella jonkun mielestä oikein, että perillinen ei saa asuntoa hallintaansa ehkä vuosikymmeniin, vaikka joutuu maksamaan siitä perintöveron? Avioliitto aiheuttaa tällaisia kummallisia haittoja, kihlaliitto ei.
Avioliitossa taataan lesken turva.
Ja perillisethän ei välttämättä ole lapsia, vaan kuolleen ahneet sisarukset yms.
Me menimme naimisiin lapsettomina, yhteistä omaisuutta ei ollut paljoa, mutta varmasti sisarukseni olisi tullut rääpimään vaikka tuhkat pesästä jos ei muuta. Asokämppä oli tuolloin, mutta olisihan siitäkin panttihinnasta hyvät osuuden saanut.Taatusti haluan mieluummin, että omaisuuteni menee puolisolleni, kuin kärkkyville korppikotkille, eli sukulaisilleni.
Vainajan sisarusten perimysoikeuden voi syrjäyttää testamentilla. Ei siihen mitään avioliittoa tarvita.
Joo ei se avioliitto sitä asuntoa puolisolle anna vaan testamentti. Edelleen sisaruksesi perivät sinut jos ei lapsia tai vanhemmat kuolleet.
Jos rintaperillisiä tai heidän sijaantuloperillisiään ei ole, avioleski perii.
Sisaret perivät ennen aviomiestä.
Vierailija kirjoitti:
Kihlaliitto! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan kihloissa papin ”painostuksesta”
kun pyysimme häntä kastamaan lapsemme. Jankutti avioliitosta koko ajan.. Sanottiin sitten että ollaan kihloissa ja avioliiton aika on myöhemmin.. oikeasti kumpikaan ei ole sanallakaan sen jälkeen puhunut naimisiinmenosta eikä tule ainakaan minun puoleltani puheeksi ikinä. Sormuksiakaan ei ole koska en pidä koruja.Jos te voitte valehdella papille kihlauksesta, mikä estää menemästä naimisiin ja valehtelemasta, että pysytte yhdessä niin myötä- kuin vastamäessäkin?
Juu ei mulla sinänsä ole mitään avioliittoa vastaan, ei vaan saa aikaiseksi ja harvoin edes mietin sitä ettei olla naimisissa.
Jos netissä voisi jollakin sarakkeella (tyyliin rasti ruutuun) mennä naimisiin niin sitten vois joku ilta täyttää sen lomakkeen:)
Mutta käsittääkseni sitä varten pitää hakea joku todistus esteettömyydestä, varata aika johonkin paikkaan ja varata joku henkilö virallistamaan liitto ja hommata todistajat tms.. jotain tälläistä.. ei vaan jaksa:)Toivottavasti olette jaksaneet hoitaa muuten asiat kuntoon. Testamentit yms. Avopari ei oletuksena peri toisiaan ja taitaa se perintöverokin olla isompi.
Toki jos on lapsia ne perii ensin.Ne on hoidossa ollut jo aikaisemmin ennenkuin aloimme seurustella, ja kerroinkin että yksi lapsi meillä on.
Avioparikaan ei peri toisiaan että perintöverosta ei tarvitse puhua ja toisekseen meillä on lapsi joka perii meidät.
Siis miten ihmeessä olette hoitaneet toistenne puolesta asiat kuntoon ennen kuin olette edes seurustelleet? Eikö testamenttiin vaadita kuitenkin se edunsaaja ihan nimeltä? Ainakin muiden sukulaisten tai vieraiden ihmisten osalta vaaditaan. Miten te asutte ja kuinka tarkkaa kirjaa olette pitäneet kotiinne irtaimistosta ja siitä kuka mitäkin on maksanut?
Itse en jaksanut säätää tuollaisten asioiden kanssa, mentiin miehen kanssa ihan vain juridisista syistä naimisiin, emme pitäneet häitä vaan käytiin maistraatissa ja pikku seremonia ”häämatkalla” eli meidän talvilomalla. Pääsi paljon helpommalla ja lesken asema on turvatumpi siinä tapauksessa jos toinen kuolisi.
Siten ihmeessä että en ole jättämässä Miehelleni omaisuutta, ei ole tarvetta kun olemme molemmat perineet vanhempamme joten omaisuutta on molemmilla.
Olen testamentannut kahdelle ulkopuoliselle ihmiselle sen mitä haluan ja loput menee lapselleni. Mies mitätöi oman testamenttinsa kun lapsi syntyi.
Mitään arvokasta Irtaimistoa meillä ei ole, ne jää jäljelle olevalle puolisolle, tuskin lapsemme alkaa siitä ”sotimaan”
En oikein tiedä miten tämä asema tästä muuttuisi jos naimisiin menisimme.
Eli asutte vuokralla? Koska kyllä se merkittävin asia on esimerkiksi asunto, johon leski on oikeutettu jäämään. Jos miehesi ei ole tehnyt testamenttia sinun hyväksesi niin se tarkoittaa ettei sinulla ole oikeutta jäädä edes yhdessä omistamaanne asuntoon mikäli pesä jaetaan. Käytännössä tämä tarkoittaa joko muuttamista tai avopuolison rintaperillisten ostamista ulos asunnosta/talosta. Tässä on todella monelle se riittävin syy mennä naimisiin. Leskellä on oikeus asua yhteisessä asunnossa/talossa niin kauan kun haluaa, sitä ei kukaan voi estää.
Onhan palstallakin ollut välillä juttua, miten avopariskunnasta toinen osapuoli kuollut ja tämä "avoleski" on ollut järkyttynyt, kun joutuu muuttamaan pois + kuolleen perilliset kantaneet ulos pesukonetta myöten kaiken, mikä vaan on ollut menehtyneen omaisuutta.
Itse voisin kuvitella, että ainakin yksi lähisukulainen ahneuksissaan tekisi näin miehelleni, jos kuolisin. Siinä tarpeeksi hyvä syy olla naimisissa.
Elän itse avoliitossa. Jos puolisoni kuolisi ennen minua, ei tulisi mieleenkään jäädä yhteiseen asuntoon asumaan. Ihan perimysasioista riippumatta muuttaisin pienempään ja omaan. Ja totta kai puolisoni perilliset jakaisivat hänen varallisuutensa, ellei hän olisi testamentilla määrännyt toisin.
Minun on helppo ajatella asiaa myös rintaperillisen näkökulmasta. Jos vanhempi kuolee ja hänen lapsensa perii hänen omistamansa asunnon, ja jos leski sitten vetoaa asumisoikeuteensa, onko todella jonkun mielestä oikein, että perillinen ei saa asuntoa hallintaansa ehkä vuosikymmeniin, vaikka joutuu maksamaan siitä perintöveron? Avioliitto aiheuttaa tällaisia kummallisia haittoja, kihlaliitto ei.
Avioliitossa taataan lesken turva.
Ja perillisethän ei välttämättä ole lapsia, vaan kuolleen ahneet sisarukset yms.
Me menimme naimisiin lapsettomina, yhteistä omaisuutta ei ollut paljoa, mutta varmasti sisarukseni olisi tullut rääpimään vaikka tuhkat pesästä jos ei muuta. Asokämppä oli tuolloin, mutta olisihan siitäkin panttihinnasta hyvät osuuden saanut.Taatusti haluan mieluummin, että omaisuuteni menee puolisolleni, kuin kärkkyville korppikotkille, eli sukulaisilleni.
Vainajan sisarusten perimysoikeuden voi syrjäyttää testamentilla. Ei siihen mitään avioliittoa tarvita.
Joo ei se avioliitto sitä asuntoa puolisolle anna vaan testamentti. Edelleen sisaruksesi perivät sinut jos ei lapsia tai vanhemmat kuolleet.
Jos rintaperillisiä tai heidän sijaantuloperillisiään ei ole, avioleski perii.
Sisaret perivät ennen aviomiestä.
Nyt se korkki kiinni 😂
”Jos perittävä oli naimisissa eikä häneltä ole jäänyt rintaperillistä, menee jäämistö eloonjääneelle puolisolle.” PK 3:1.1 §
Ketju on lukittu.
Alue: Aihe vapaa
Puoliso? Mielenkiintoista.