Nyt rehellisiä mielipiteitä perhe-elämästä ja sen vaikutuksesta lapsiin kun avioliitto on "kaverisuhde"

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se valitettavasti voi vaikuttaa lapsen tunnekehitykseen, jos lapsuudenperheessä ei osoiteta hellyyttä ns. normaalilla tavalla. Lapsi ei välttämättä tällöin opi vastaanottamaan ja antamaan hellyttää aikuisenakaan, jos ei sitä ole itse kokenut.

Kokemisen pitää kyllä alkaa jo paljon ennen kuin tajuaa että vanhemmat osoittavat hellyyttä toisilleen. Eli siitä, että hellyyttä osoitetaan lapselle itselleen, eikä hänen hellyydenosoituksiaan torjuta. Se on paljon tärkeämpää kuin se, mitä lapsi näkee vanhempiensa väliää tapahtuvan.

Ja vanhepien keskinäinen suhde ei siihen olennaisesti vaikuta, minkä verran vanhemmat erikseen lasta kohtaan hellyyttä osoittavat. (Jollei nyt sitten niin, että vanhempi uuden suhteen huumassa unohtaa lapsen tarpeet.)

Kaveruuteen eikä seksiin perustuva suhde on ainoa oikea. Näin voi päätellä toisesta ketjusta Mieheni puolustaa ahdistelijoita, jossa kaikki arvostelevat naista, joka valitsi miehen pääasiassa seksuaalisen kemian takia.

Kun aloituksia lukee, tulee mieleen onko ne ihan täysipäisiä ne nykyajan vanhematkaan kun tälläisiä kyselvät. Sinulla on tässä niin monta kohtaa jo väärin että on vaikea kuvitella että se sinun kohdalla mitenkään paranisi.

1.Vanhempien sänky, pano, intohimo, rakkaus asiat ei kuulu lapsille

2.Vaihtamalla saa paremman, ei yleensä onnistu, suurempi osa 2 liitoista menee nurin kuin 1 liitoista

3.Uusio perheen, perhe elämä on vielä paljon vaikeampaan kuin normiperheen

4.Maailma ei pyöri intohimo-rakkaudella kuin 16V teinin päässä, maailma pyörii arjen rutiineilla

5.Et ole huolissasi nyt lapsistasi, haluat hyvän syyn millä erota, itsellesi hyvän perusteen

6.Oikeasti ei ole kiinnostunut enää edes perheestä, vaan haluat uuden alun itsellesi

7.Voisin kertoa faktoja sinusta maailman loppuun mutta en jaksa....

Tervesin perhepsykologi

Vierailija kirjoitti:

Kun aloituksia lukee, tulee mieleen onko ne ihan täysipäisiä ne nykyajan vanhematkaan kun tälläisiä kyselvät.i

Nooh, on ne täysipäisiä, mutta ovat lukeneet liikaa psykologien kirjoittamia liioitteluja tyyliin "vanhempien parisuhde on lapsen koti", josta ovat imeneet käsityksen että lapselle on vahingoksi, jollei vanhempien välillä ole intohimoa.

Kehotan jokaista kyselijää miettimään omien vanhempien liittoa, miten siinä oli hellyydenosoituksia, olisiko niitä toivonut olevan ja miltä koko asia itsestä lapsena tuntui. Miltä omien vanhempien suhde silloin vaikutti ja olisiko sen silloin toivonut olevan toisenlainen ja jos niin millä tavoin. Veikkaan että aika harva vastaisi, että olisi lapsena toivonut että vanhemmat olisivat halailleet toisiaan enemmän.

Olen tosiaan jo luovuttanut avioliittoni suhteen, se lienee selvää. Nyt yritän arvioida mikä ratkaisu on lapsilleni paras. Itseni priorisointi ei ole mielestäni järkevää nyt, koska en kärsi tilanteesta erityisesti.

Ap

Oletko Ap vielä täällä? Olisi "helpottavaa" keskustella kanssasi syvällisemmin kun itse juuri samassa veneessä kanssasi. Haluitsko vaihtaa sähköpostitse ajatuksia?