Nyt rehellisiä mielipiteitä perhe-elämästä ja sen vaikutuksesta lapsiin kun avioliitto on "kaverisuhde"

En ymmärrä: mitä haittaa tuosta voisi lapsille olla?

Oisko se tappelu, murjottaminen, itkeminen ja huutaminen sitten parempi malli?

Ei lasten tartte tietää, millaista vanhemmilla on seksuaalisesti tai makuuhuoneessa. En ole IKINÄ käsittänyt tätä ajattelua.

Paras malli on se jossa molemmat vanhemmat näyttävät teoin ja sanoin kuinka hyvä on olla rakastavassa parisuhteessa. Hellyys, läheisyys toisen huomiointi sekä yhteen hiileen puhaltaminen. Vaihtamalla paranee.

Ei tuo kuulosta kyllä yhtään huonolta tilanteelta. Kai sitä kuitenkin rakkautta löytyy molemminpuolin, vaikka se ei sellaista palavaa romanttista rakkautta ole? Mutta toisaalta entä jos teini-iässä lapset kysyy miltä tuntuu olla oikeasti rakastunut, rakastatko isiä, jne.

Mutta jos sinulle ja miehellesi tilanne riittää, niin olette varmasti hyviä huolehtimaan lapsista noinkin. Kun monet eronneet paritkin ovat ihan ystäviä keskenään eivätkä riitele, niin miksi tilanne olisi teidän kohdallanne sen pahempi. Asutte vielä yhdessä jolloin lapset saavat olla koko ajan molempien vanhempiensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Paras malli on se jossa molemmat vanhemmat näyttävät teoin ja sanoin kuinka hyvä on olla rakastavassa parisuhteessa. Hellyys, läheisyys toisen huomiointi sekä yhteen hiileen puhaltaminen. Vaihtamalla paranee.

No tätä tässä juuri tarkoitan. Eli tällaista mallia ei nyt lapsille anneta, mutta onko se tosiaan parempi että erotaan vaan sen takia että ehkä joskus kummatkin löydettäisiin uudet kumppanit, joiden kanssa sitten voisi tällaisen parisuhteen mallin lapsille antaa?

ap

Meillä sama tilanne ja ongelma se tuntuu olevan enemmänkin muille kuin meille itselle. Eihän ne voi ymmärtää että joillekin on lapset tärkeämpiä kuin säännöllinen seksielämä :)

Meillä elämä kaverisuhteessa paljon parempaa kun ei tosiaan ole enää mitään riitoja. Ei tarvitse odottaa toiselta liikoja. Riittää kun hän on aidosti läsnä vanhempana. Matkustamme yhdessä, teemme asioita yhdessä. Ainoastaan saunomme ja nukumme erikseen.

Miksi siitä olisi hallaa?Ei se ole totta, vaikka joku urpo niin sanoisi.

Oletteko itse onnellisia ja kaipaatteko parisuhdetta?Jos olette molemmat sinut tilanteen kanssa niin onhan tuo yhdessäolo lapsille hyvä asia.Mutta jos teillä sitten on salasuhteita yms.niin se on paljon pahempi kuin ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras malli on se jossa molemmat vanhemmat näyttävät teoin ja sanoin kuinka hyvä on olla rakastavassa parisuhteessa. Hellyys, läheisyys toisen huomiointi sekä yhteen hiileen puhaltaminen. Vaihtamalla paranee.

No tätä tässä juuri tarkoitan. Eli tällaista mallia ei nyt lapsille anneta, mutta onko se tosiaan parempi että erotaan vaan sen takia että ehkä joskus kummatkin löydettäisiin uudet kumppanit, joiden kanssa sitten voisi tällaisen parisuhteen mallin lapsille antaa?

ap

Ette eroa sen takia, että voisitte myöhemmin antaa rakastavan parisuhteen mallia (ehkä), vaan siksi, että näytätte ettei pidä tyytyä pelkkään "kauhun tasapainoon" parisuhteessa. Ei ole oikein kenellekään, että kaksi ihmistä on pakosta yhdessä vain sen takia, että tuli tehtyä lapsia yhdessä. Haluatko opettaa lapsillesi, että noin kuuluu tehdä? Sen mallin sä näytät nyt.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä: mitä haittaa tuosta voisi lapsille olla?

Kuten AP sanoi ja kuten täälläkin on moneen kertaan todettu, niin lapset saavat täysin vääränlaisen kuvan parisuhteesta.

Meillä käytännössä sama tilanne ja samaa olen monet kerrat miettinyt. Jos menen halaamaan tai suutelemaan vaimoa, niin hän joskus vastaa halaukseen, mutta useiten jotenkin kavahtaa tilannetta. Arki rullaa ihan hyvin, emmekä me riitele yms., mutta ei meillä mitään parisuhdettakaan enää ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras malli on se jossa molemmat vanhemmat näyttävät teoin ja sanoin kuinka hyvä on olla rakastavassa parisuhteessa. Hellyys, läheisyys toisen huomiointi sekä yhteen hiileen puhaltaminen. Vaihtamalla paranee.

No tätä tässä juuri tarkoitan. Eli tällaista mallia ei nyt lapsille anneta, mutta onko se tosiaan parempi että erotaan vaan sen takia että ehkä joskus kummatkin löydettäisiin uudet kumppanit, joiden kanssa sitten voisi tällaisen parisuhteen mallin lapsille antaa?

ap

Onko se sinulle parempi malli, että lapset joutuvat kokemaan erokriisin? Lapsella kestää yksi vuosi päästä erosta yli.

Mistä tiedät, löydätkö lainkaan rakastavan parisuhteen mallia lapsillesi? On todennäköistä, että löydät parisuhteen itsellesi, mutta kaikki uusperheen muuttuvat tekijät voivat aiheuttaa sen, ettei malli näyttäydy lapsille rakastavana.

Elämän uusperheessä, onnellisesti. Muutta älä luule, että tämä on sama tilanne kuin nykyinen tilanteesi, mutta vain mies on eri ja parisuhteessa läheisyyttä. Tässä on monta palapelin osaa.

Miksi kuvitellaan, että lapset tarvitsevat avioliitosta romanttisen rakkauden mallin? Avioliitto on taloudellinen sopimus, jossa on tietenkin eduksi elää sovussa, mutta haihattelu pusi-pusi -elämään on aika lailla turhaa. Lapsille se oma perhe on aina normaali, kun ei muuta tunne. Väkivaltaisissa  perheissä lapsille on ihan tavallista, että lyödään, ei sitä ihmetellä tai kyseenalaisteta, se kuuluu elämään. "Kaveriperheessä"lapset pitävät avioliittona sitä, että ollaan kavereita, eivät he oleta, että halileminen ja intohimoiset suudelmat olisivat tarpeen.

Uudella kumppanilla ei yllättäen anneta lapselle mallia onnellisesta avioliitosta, vaan siitä, millaista elämä on ilman omaa perhettä. Mikä edes takaa, että se intohimoinen uusi puoliso pätkääkään välittäsi lapsista. Hän saattaa päinvastoin tehdä kaikkensa, etteivät lapset olisi osa elämää. Sekö olisi kivaa?

Joo, ajatellaan että eroaisitte. Ensin vuosi menee toipuessa, lapset todennäköisesti oireilevat sillä välin. Huonolla tuurilla teillä muodostuu huoltajuusriita, joka voi vielä kärjistyä krooniseksi. Lisäksi teillä todennäköisesti menee talous kuralle pitkäksi aikaa. Sitten löydätte uudet puolisot, joiden kanssa voitte sitten näyttää sitä rakkautta mitä kovasti kaipasitte. Lapsethan eivät tähän välttämättä heti totu, vaan voivat oireilla vieläkin enemmän. Sitten kun luulette saavan taas kaiken toimimaan, niin huomaatte että olette taas samassa tilanteessa, paitsi että nyt vasta niitä ongelmia onkin. Ihmisillä on semmoinen jännä tapa selittää menneisyyttään nykyisen valossa. Jos se ei nyt sitten vaihtamalla parantunut, niin aina voi kuvitella että aikaisemmin se vasta kurjaa olikin.

Vierailija kirjoitti:

Ei lasten tartte tietää, millaista vanhemmilla on seksuaalisesti tai makuuhuoneessa. En ole IKINÄ käsittänyt tätä ajattelua.

Eihän tässä puhuttu seksistä? Mutta jos lapset eivät milloinkaan näe, että vanhemmat halaavat tai osoittavat muuten hellyyttä, niin kyllähän siinä hieman vinoutunut roolimalli annetaan.

Ei kaverisuhde ole kauhua. Se on ihan kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lasten tartte tietää, millaista vanhemmilla on seksuaalisesti tai makuuhuoneessa. En ole IKINÄ käsittänyt tätä ajattelua.

Eihän tässä puhuttu seksistä? Mutta jos lapset eivät milloinkaan näe, että vanhemmat halaavat tai osoittavat muuten hellyyttä, niin kyllähän siinä hieman vinoutunut roolimalli annetaan.

Sitten 80 % suomalaisista on saanut vinoutuneen roolimallin. Ei ennen puhuttu eikä putsuttu.

Mikäli tilanne tyydyttää teitä vanhempia tuollaisena, niin ei kai siinä lapsille ole mitään ongelmaa. Hankalampaa varmaan olisi, jos nyt alkaisitte jakaa koteja ja sopia huoltajuusasioista jne, mikäli homma toimii tuollaisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras malli on se jossa molemmat vanhemmat näyttävät teoin ja sanoin kuinka hyvä on olla rakastavassa parisuhteessa. Hellyys, läheisyys toisen huomiointi sekä yhteen hiileen puhaltaminen. Vaihtamalla paranee.

No tätä tässä juuri tarkoitan. Eli tällaista mallia ei nyt lapsille anneta, mutta onko se tosiaan parempi että erotaan vaan sen takia että ehkä joskus kummatkin löydettäisiin uudet kumppanit, joiden kanssa sitten voisi tällaisen parisuhteen mallin lapsille antaa?

ap

Ette eroa sen takia, että voisitte myöhemmin antaa rakastavan parisuhteen mallia (ehkä), vaan siksi, että näytätte ettei pidä tyytyä pelkkään "kauhun tasapainoon" parisuhteessa. Ei ole oikein kenellekään, että kaksi ihmistä on pakosta yhdessä vain sen takia, että tuli tehtyä lapsia yhdessä. Haluatko opettaa lapsillesi, että noin kuuluu tehdä? Sen mallin sä näytät nyt.

Minä haluan kyllä opettaa lapsille mieluummin, että lastenhoito ja aikuisten velvollisuudet ja sen eteen työn tekeminen menevät koska tahansa jonkun romantiikan kaipuun ohi. Minusta on lapsellista, että eroa selitellään sillä, että lasten pitää nähdä joku romanttinen parisuhdemalli ja siinä sivussa voidaankin heittää ne vanhemmuuden velvoitteet ja järki romukoppaan. Eri asia sitten, jos siinä suhteessa on oikeasti paha olla ja yhteiselo on helvettiä, mutta pelkkä romantiikka ei kyllä minusta saa mennä muiden vastuiden edelle. 

Kiitos hyvistä pohdinnoista. Itse en tällä hetkellä kaipaa sitä "romanttista" parisuhdetta josta jotkut puhuvat, koska olen niin helpottunut ja tyytyväinen tilanteeseen vuosikausien järkyttävän p*%skan jälkeen. Ja kyllä olen myös iloinen siitä, että pienempi lapsi ei enää joka päivä joudu kysymään "onko äiti tänään iloinen vai itkeekö äiti taas?". Ja tosiaan ero ei varmaankaan olisi mitenkään helppo prosessi...

ap