Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt rehellisiä mielipiteitä perhe-elämästä ja sen vaikutuksesta lapsiin kun avioliitto on "kaverisuhde"
10.11.2017 |
Eli meillä on miehen kanssa tilanne, jossa 20 vuoden yhdessäolon ja LUKUISTEN isojen ja pienten kriisien jälkeen ollaan löydetty avioliitossa eräänlainen kauhun tasapaino. Ei yritetä saada suhdetta paremmaksi (terapiat on koluttu jo moneen kertaan), mutta ei myöskään tapella. Ollaan kavereita, ellei jopa ystäviä.
Ilmapiiri kotona on muuttunut miellyttäväksi, kukaan ei enää itke, huuda tai murjota, ja lapsetkin (4 ja 8 v.) voivat silminnähden hyvin kun äiti ja isi ei jatkuvasti tappele.
Kysymykseni on: mitä haittaa tästä tilanteesta on lapsille psykologisesti? Ymmärrän, että he saavat meidän parisuhteesta oudon kuvan ja väärän käsityksen avioliitosta, mutta kumpi painaa nyt vaa'assa enemmän? Se, että voimme tarjota heille toimivan ja mukavan arjen, jossa kaikki ollaan saman katon alla vs. se, että he näkevät romanttisen yhteyden vanhempiensa välillä?
Nyt reilusti arvioita peliin kiitos, näen itse asian varmasti liian läheltä enkä tietenkään osaa olla objektiivinen.
Kommentit (206)
en näkisi asiassa mitään pahaa. ennen vanhaan moni liitto on nimenomaan ollut juuri tällainen hyvin käytännöllinen sopimus.
ja teinille voi jo kertoa suoraan että kyllä isi pitää äidistä ja toisinpäin, mutta ei rakasta romanttisesti. mutta jossain vaiheessa kyllä kertoisin asian lapsille jollain tavalla, että tietävät myös mitä se tavanomainen parisuhde on. pienetkin lapset saattavat kysyä miksi vanhemmat eivät ikinä pussaile jos esimerkiksi kaverin perheessä niin tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paras malli on se jossa molemmat vanhemmat näyttävät teoin ja sanoin kuinka hyvä on olla rakastavassa parisuhteessa. Hellyys, läheisyys toisen huomiointi sekä yhteen hiileen puhaltaminen. Vaihtamalla paranee.
Anteeksi nyt, mutta missä, milloin koska ikinä joku lapsi on ollut mielissään siitä, että perusharmonin perhe-elämä hajotetaan, jotta lapset pääsee kattelemaan, kun äiti ja isi "näyttää normaalin parisuhteen mallia" uusien puolisoiden kanssa??
Asia on eri, jos ydinperheessä on myrkyllinen ilmapiiri, mutta jos asiat on kuten ap sanoo, se on ihan normaali ja hyvä tilanne lapsille.
Ymmärrättekö te edes oikeasti miten kiusallista ja ällöttävää lapsille, varsinkin teini-ikäisille on katsella vierestä, kun oma vanhempi on jossain ensirakastumisen kiima-huumassa uuden puolison kanssa? Mä kyllä muistan sen, ja just olin ikävä kyllä itsekin tilanteessa, jossa ystäväni makoili päällekkäin uuden miehensä kanssa pussailemassa, ja ystävän teini-ikäinen poika tuijottaa äärimmäisen kiusaantuneena telkkaria samassa huoneessa. EI ollut vaikeaa tunnistaa sen pojan ilmeistä ja kehonkielestä mitä se just silloin tunsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lasten tartte tietää, millaista vanhemmilla on seksuaalisesti tai makuuhuoneessa. En ole IKINÄ käsittänyt tätä ajattelua.
Eihän tässä puhuttu seksistä? Mutta jos lapset eivät milloinkaan näe, että vanhemmat halaavat tai osoittavat muuten hellyyttä, niin kyllähän siinä hieman vinoutunut roolimalli annetaan.
Roolimalli mistä? Kulissisuhteesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lasten tartte tietää, millaista vanhemmilla on seksuaalisesti tai makuuhuoneessa. En ole IKINÄ käsittänyt tätä ajattelua.
Eihän tässä puhuttu seksistä? Mutta jos lapset eivät milloinkaan näe, että vanhemmat halaavat tai osoittavat muuten hellyyttä, niin kyllähän siinä hieman vinoutunut roolimalli annetaan.
Sitten 80 % suomalaisista on saanut vinoutuneen roolimallin. Ei ennen puhuttu eikä putsuttu.
Ja tästähän saadaan täälläkin koko ajan lukea.
En muista ikinä nähneeni omien vanhempieni pussaavan tai halivan. Olivat kuitenkin yhdessä lähes 40 v ja se rakkaus kesti loppuun asti vaikka sairaus teki loppuelämästä helvettiä. Eikö tärkeämpää ole nähdä että vanhemmat kunnioittavat toisiaan, tekevät yhteisen hyvän eteen työtä ja elävät sovussa toistensa kanssa. Ei elämä ydinperheessä ole pelkkää pusuttelua ja halittelua. Eläkää kuten parhaaksi näette, älkää välittäkö muista. Perhe on vähän kuin firma ja se menestyy kun johto puhaltaa yhteen hiileen ja panostaa firman kehitykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
en näkisi asiassa mitään pahaa. ennen vanhaan moni liitto on nimenomaan ollut juuri tällainen hyvin käytännöllinen sopimus.
ja teinille voi jo kertoa suoraan että kyllä isi pitää äidistä ja toisinpäin, mutta ei rakasta romanttisesti. mutta jossain vaiheessa kyllä kertoisin asian lapsille jollain tavalla, että tietävät myös mitä se tavanomainen parisuhde on. pienetkin lapset saattavat kysyä miksi vanhemmat eivät ikinä pussaile jos esimerkiksi kaverin perheessä niin tehdään.
Miksi ihmeessä alkaisin puhumaan teinilleni rakastamisistani?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras malli on se jossa molemmat vanhemmat näyttävät teoin ja sanoin kuinka hyvä on olla rakastavassa parisuhteessa. Hellyys, läheisyys toisen huomiointi sekä yhteen hiileen puhaltaminen. Vaihtamalla paranee.
No tätä tässä juuri tarkoitan. Eli tällaista mallia ei nyt lapsille anneta, mutta onko se tosiaan parempi että erotaan vaan sen takia että ehkä joskus kummatkin löydettäisiin uudet kumppanit, joiden kanssa sitten voisi tällaisen parisuhteen mallin lapsille antaa?
ap
Ette eroa sen takia, että voisitte myöhemmin antaa rakastavan parisuhteen mallia (ehkä), vaan siksi, että näytätte ettei pidä tyytyä pelkkään "kauhun tasapainoon" parisuhteessa. Ei ole oikein kenellekään, että kaksi ihmistä on pakosta yhdessä vain sen takia, että tuli tehtyä lapsia yhdessä. Haluatko opettaa lapsillesi, että noin kuuluu tehdä? Sen mallin sä näytät nyt.
Minä haluan kyllä opettaa lapsille mieluummin, että lastenhoito ja aikuisten velvollisuudet ja sen eteen työn tekeminen menevät koska tahansa jonkun romantiikan kaipuun ohi. Minusta on lapsellista, että eroa selitellään sillä, että lasten pitää nähdä joku romanttinen parisuhdemalli ja siinä sivussa voidaankin heittää ne vanhemmuuden velvoitteet ja järki romukoppaan. Eri asia sitten, jos siinä suhteessa on oikeasti paha olla ja yhteiselo on helvettiä, mutta pelkkä romantiikka ei kyllä minusta saa mennä muiden vastuiden edelle.
Ja tämä kertookin, miksi nykyään erotilastot ovat niin suuret. Lasten jälkeen unohdetaan parisuhde ihan täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras malli on se jossa molemmat vanhemmat näyttävät teoin ja sanoin kuinka hyvä on olla rakastavassa parisuhteessa. Hellyys, läheisyys toisen huomiointi sekä yhteen hiileen puhaltaminen. Vaihtamalla paranee.
No tätä tässä juuri tarkoitan. Eli tällaista mallia ei nyt lapsille anneta, mutta onko se tosiaan parempi että erotaan vaan sen takia että ehkä joskus kummatkin löydettäisiin uudet kumppanit, joiden kanssa sitten voisi tällaisen parisuhteen mallin lapsille antaa?
ap
Ette eroa sen takia, että voisitte myöhemmin antaa rakastavan parisuhteen mallia (ehkä), vaan siksi, että näytätte ettei pidä tyytyä pelkkään "kauhun tasapainoon" parisuhteessa. Ei ole oikein kenellekään, että kaksi ihmistä on pakosta yhdessä vain sen takia, että tuli tehtyä lapsia yhdessä. Haluatko opettaa lapsillesi, että noin kuuluu tehdä? Sen mallin sä näytät nyt.
Minä haluan kyllä opettaa lapsille mieluummin, että lastenhoito ja aikuisten velvollisuudet ja sen eteen työn tekeminen menevät koska tahansa jonkun romantiikan kaipuun ohi. ...
Ja sitten ihmetellään, miksi ihmisten kiinnostus lastentekoon vähenee jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lasten tartte tietää, millaista vanhemmilla on seksuaalisesti tai makuuhuoneessa. En ole IKINÄ käsittänyt tätä ajattelua.
Eihän tässä puhuttu seksistä? Mutta jos lapset eivät milloinkaan näe, että vanhemmat halaavat tai osoittavat muuten hellyyttä, niin kyllähän siinä hieman vinoutunut roolimalli annetaan.
Sitten 80 % suomalaisista on saanut vinoutuneen roolimallin. Ei ennen puhuttu eikä putsuttu.
lapsia lähinnä ällöttää kun vanhemmat imuttelee :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä samankaltaisia ajatuksia. Ja lapset kyselee, että onko pakko puusta silloin kun menee naimisiin. Ettei tässä nyt kovin normaali kuva kyllä tule parisuhteesta. Ja lapsia kohtaan siis osoitetaan hellyyttä paljonkin
En ymmärrä tätä ”kun vanhempi on onnellinen, on lapsikin onnellinen”. Vitut. Kun vanhempi on onnellinen, voi se uusperhe olla lapselle helvetti. Mutta kukin eronnut vanhempi tietenkin selittelee asiat itselleen parhain päin jottei omatunto soimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kaverisuhde ole kauhua. Se on ihan kivaa.
Mutta kaverisuhde on eri asia kuin parisuhde.
Minun vanhempani pussailivat, kun olin pieni. Oli muuten ällöttävää.
Nyt elän uusperheessä, jossa meillä molemmilla on omia lapsia. Istumme yleensä sohvalla käsi kädessä, mutta kun lapset tulevat irroitamme kädet. En koe luontevaksi pussailla ja kiehnätä lasten ollessa paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaverisuhde ole kauhua. Se on ihan kivaa.
Mutta kaverisuhde on eri asia kuin parisuhde.
Totta. Mutta lapsi ei välttämättä huomaa eroa näiden välillä..ja lapsistahan tässä ketjussa on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras malli on se jossa molemmat vanhemmat näyttävät teoin ja sanoin kuinka hyvä on olla rakastavassa parisuhteessa. Hellyys, läheisyys toisen huomiointi sekä yhteen hiileen puhaltaminen. Vaihtamalla paranee.
Anteeksi nyt, mutta missä, milloin koska ikinä joku lapsi on ollut mielissään siitä, että perusharmonin perhe-elämä hajotetaan, jotta lapset pääsee kattelemaan, kun äiti ja isi "näyttää normaalin parisuhteen mallia" uusien puolisoiden kanssa??
Asia on eri, jos ydinperheessä on myrkyllinen ilmapiiri, mutta jos asiat on kuten ap sanoo, se on ihan normaali ja hyvä tilanne lapsille.
Ymmärrättekö te edes oikeasti miten kiusallista ja ällöttävää lapsille, varsinkin teini-ikäisille on katsella vierestä, kun oma vanhempi on jossain ensirakastumisen kiima-huumassa uuden puolison kanssa? Mä kyllä muistan sen, ja just olin ikävä kyllä itsekin tilanteessa, jossa ystäväni makoili päällekkäin uuden miehensä kanssa pussailemassa, ja ystävän teini-ikäinen poika tuijottaa äärimmäisen kiusaantuneena telkkaria samassa huoneessa. EI ollut vaikeaa tunnistaa sen pojan ilmeistä ja kehonkielestä mitä se just silloin tunsi.
Tuohan on täysin eri tilanne. Mikäli olisi ollut teinin näkemys, jos kyseessä olisi ollut hänen äiti ja isä?
Siis onko pakko pussata /31
On se kiusallista kun lapset hakevat vahvistusta sille miltä rakkaus näyttää kyselemällä rakastaako äiti isiä jne eikä voi tietenkään sanoa, että rakastaa, mutta ei enää sillä tavalla. Omille tytöille toivoisin kuitenkin parempaa.
Ei kai sen kaverisuhteet vaihtoehto ole se, että imutellaan ja hinkataan päällekkäin lasten seurassa kuin kiimaiset teinit? Erikoiselta kuulostaa sekin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras malli on se jossa molemmat vanhemmat näyttävät teoin ja sanoin kuinka hyvä on olla rakastavassa parisuhteessa. Hellyys, läheisyys toisen huomiointi sekä yhteen hiileen puhaltaminen. Vaihtamalla paranee.
Anteeksi nyt, mutta missä, milloin koska ikinä joku lapsi on ollut mielissään siitä, että perusharmonin perhe-elämä hajotetaan, jotta lapset pääsee kattelemaan, kun äiti ja isi "näyttää normaalin parisuhteen mallia" uusien puolisoiden kanssa??
Asia on eri, jos ydinperheessä on myrkyllinen ilmapiiri, mutta jos asiat on kuten ap sanoo, se on ihan normaali ja hyvä tilanne lapsille.
Ymmärrättekö te edes oikeasti miten kiusallista ja ällöttävää lapsille, varsinkin teini-ikäisille on katsella vierestä, kun oma vanhempi on jossain ensirakastumisen kiima-huumassa uuden puolison kanssa? Mä kyllä muistan sen, ja just olin ikävä kyllä itsekin tilanteessa, jossa ystäväni makoili päällekkäin uuden miehensä kanssa pussailemassa, ja ystävän teini-ikäinen poika tuijottaa äärimmäisen kiusaantuneena telkkaria samassa huoneessa. EI ollut vaikeaa tunnistaa sen pojan ilmeistä ja kehonkielestä mitä se just silloin tunsi.
Tuohan on täysin eri tilanne. Mikäli olisi ollut teinin näkemys, jos kyseessä olisi ollut hänen äiti ja isä?
Tuohan on just se tilanne, joka ap:lla olisi edessä, jos hän eroaisi nyt. Vaihtoehdot ovat:
A) ei pussailuja lasten isän kanssa
B) pussailuja uuden miehen kanssa
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä ”kun vanhempi on onnellinen, on lapsikin onnellinen”. Vitut. Kun vanhempi on onnellinen, voi se uusperhe olla lapselle helvetti. Mutta kukin eronnut vanhempi tietenkin selittelee asiat itselleen parhain päin jottei omatunto soimaa.
Mistä omatunnon pitäisi soimata? Eroamisesta? Se on ihan laillista ja luvallista, ja ihmisen on oikeus hakea onnea elämäänsä. Lapset eivät saa olla syy sille, että elää kärsien parisuhteessa koko ikänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä ”kun vanhempi on onnellinen, on lapsikin onnellinen”. Vitut. Kun vanhempi on onnellinen, voi se uusperhe olla lapselle helvetti. Mutta kukin eronnut vanhempi tietenkin selittelee asiat itselleen parhain päin jottei omatunto soimaa.
Mistä omatunnon pitäisi soimata? Eroamisesta? Se on ihan laillista ja luvallista, ja ihmisen on oikeus hakea onnea elämäänsä. Lapset eivät saa olla syy sille, että elää kärsien parisuhteessa koko ikänsä.
Ei ap sano elävänsä kärsien. Ei kaverisuhde ole kärsimystä. Puhut ihan eri asiasta.
Alue: Aihe vapaa
No eihän hyvissäkään parisuhteissa olla koko ajan lääppimässä. Tuo on ihan persoonasta kiinni, eikä pelkästään parisuhteen laadusta, että haluaako olla jatkuvasti toisen iholla. Itse en sellaisesta pidä.