Lue keskustelun säännöt.
HS: Sinkkumies, näin löydät kumppanin
09.11.2017 |
Voisiko joku ystävällisesti referoida miten se kumppani HS:n mukaan löytyy. Juttu on maksullinen.
Kommentit (352)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on aina jaksanut ihmetyttää erilaiset parisuhde- ja seksuaaliterapeutit, jotka ovat itse sinkkuja vielä lähemmäs viisikymppisinä
Sitä paitsi naisten neuvot miehille ovat tunnetusti vain resepti kaverimiehen rooliin...
Mutta eikö kaverimiehen rooli ole parempi kuin yksin-kämpässä-surevan-miehen rooli? Kaveruuden kautta avautuu reitti naisen kavereihin ja näiden kavereidenkavereihin. Teidän pitäisi oppia ottamaan tilaisuudesta vaari os on mahdollisuus saada naispuolisia kavereita. Ymmärrä ettei se onnistu jos on tosi ihastunut toiseen, mutta yrittäkää löytää sellaisia naiskavereita joilla ei ole niin suurta merkitystä että olisi tukalaa olla kaveri. Ja pyytäkää niitä naisia stailaamaan itsenne. Naiset tykkää sellaisesta tai ainakin minä tykkäisin.
Ei ole parempi. Kun kerran lähdet sille "kiva kaveri" -polulle niin ajaudut vain syvemmälle siihen rooliin. Kokemukseni mukaan nämä "bestisnaiset" eivät myöskään pane rikkaa ristiin naittaakseen mieslakeijanska kavereilleen. Saattavatpa jopa aktiivisesti sabotoida tätä.
Tokkopa sentään.
Taitava mies etsii itselleen sosiaalisia naiskavereita, mielellään naisvaltaisilta aloilta. Heillä on usein paljon juuri samanikäisiä naisia kavereina. Sitten vaan verkostoitumaan ja juttelemaan. Hymy, reipas esittäytyminen, muutama hauska vitsi tai ystävällinen lause, kehu, kiitos - ovat kuin käyntikortteja. Näitä "käyntikortteja" kun kylvää ympärilleen taidolla ja myyntimiehen sinnikkyydellä, voi jo hyvässä tapauksessa odottaa jopa yhteydenottoja naisilta. Tämä toimi ainakin minulla tosi hyvin. Enkä ole näyttävä tai pitkä mies.
Kukaan täysijörkinen mies ei halua sekaantua naisten piireihin. Terv, alfa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan heti alussa paljasti mikä ongelma on. Miehet haluaisivat kumppanin mutta naiset ovat tyytyväisiä sinkkuelämään jos eivät saa sitä alfaa tai unelmiensa miestä. Kysyntä ja tarjonta ei kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun yksi kaverinainen just tarjoutui tekemään villasukat ja toinen kysyi josko olen tulossa kaupunkiin erääseen tapahtumaan ja tarjosi yösijaa luonaan.
T. AV-mamma
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se että sinkkunainen yrittää varta vasten naittaa miespuolisen sinkkuystävänsä ole edes se idea, vaan se että jos olet naisen kaveri, pääset mukaan kaikenlaiseen äksöniin jossa on mukana naisen kavereita, sekä mies- että naispuolisia, jotka taas puolestaan avaavat uusia ovia. Pääset bileisiin, baarissa naisen verkoston kautta on tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin. Se että olet jonkun naisen kaveri on jo itsessään suositus jonka avulla pääsee pitemmälle kuin tanssilattian laidalla yksin tuoppiinsa kanssa ja kännistä kiiluvin silmin tujottava voisi ikinä päästä.
No ei. Naiset luokittelevat miehet joko tietoisesti tai alitajuntaisesti seurustelu- ja kaverimatskuksi. Jos päädyt kaverimatskuna naisen verkostoon niin tämä myös tuo oman näkemyksensä ilmi kavereilleen sekä pitää sinusta tiukasti kiinni eli välttää esittelemästä potentiaalisille kumppaniehdokkaille. Naisen kanssa voi olla kaveri tai oikeammin tuttava, mutta pitää tuoda koko ajan selvästi ilmi että on haku päällä jottei joudu listalla puhtaaksi kaverimatskuksi. Tällöin myös naisen kaveritkin kiinnostuvat.
Ja joku mainitsikin, että jos mies on sosiaalisesti taitava ja menevä, niin hän ei tarvitse kenenkään naisen sosiaalista verkostoa vaan pystyy rakentamaan omansa. Jos ajatuksena siis on, että ujo kilttimiestyyppinen sinkkumies yhtäkkiä innostuisi minglailemaan sujuvasti kaverinaisen kutsumana samppisbrunsseilla ja löytäisi sieltä itselleen puolison.
Joo, sosiaalisesti taitava ei tietenkään tarvi. Mutta kun tässä ei puhutakaan sosiaalisesti taitavista vaan tosi toistaitoisista jotka ei pysty muodostamaan itselleen sosiaalista verkostoa omin voimin. Olen kuitenkin näiden puheista ymmärtänyt, että heillä olisi mahdollista päästä naisten kavereiksi, mikä olisi melkoinen edistysaskel. Tosin luulen kyllä että kaikki nämä jutut friendzonelle päätymisestä ovat täyttä teoriaa joka on opittu jostain redditistä. Eli todellisuudessa ei mitään mahkuja kaverisuhteisiin naistenkaan kanssa. Tai korkeintaan just joku kynnysmatto lakeija jota ikävällä luonteella varustettu yksilö hyväksikäyttää. Ja mistä ne shampanjabrussit tuli? Itse kyllä lähinnä ajattelin sitä että baarissa voisi mennä puhumaan kaverinaiselle ja samalla moikata naisen kaveriporukan, jäädä ehkä juttusille siihen laajemminkin, päätyä lopulta loppuillasta eroon naiskaverista ja löytää aamulla itsensä jonkun Peten jatkoilta jossa muuten tutustuikin ihan kivaan Millaan jota voisi olla kiva nähdä uudestaan. Ja sitten kas, yhtenä iltana Milla tuleekin vastaan baarissa ja Millahan on siis periaatteessa tuttu ja hänelle voi mennä puhumaan...
Tuossa on jo niin pitkä jatkumo täynnä sattumanvaraisia muuttujia ettei sellaisen varaan voi mitään strategiaa rakentaa. Käytännössä tuollaisen skenarion toteutuminen vaatii mieheltä täyttä elämäntaparemonttia (pitää juosta baareissa ystävien kanssa ja yksin, avata rohkeasti keskusteluita jne.).
Lisäksi laitat small talkin onnistumiselle aivan älyttömän pienen painoarvon ja oletat sen toimivan joka kerta. Vaikka olen itse töiden ja harrastusten pohjalta kohtalaisen rutinoitunut puhuja, niin voin sanoa ettei tuollainen satunnainen juttelu kaverinaisporukan tai yksittäisen naisen kanssa kovinkaan usein onnistu miehen näkökulmasta. Vastaanottoon vaikuttaa paljon miehen olemus ja status kyseisessä tilassa. Esimerkiksi naiskaveriporukan kanssa on vaikea saada keskustelua aikaan vaikka tuntisi yhden jos muut suhtautuvat penseästi.
Mistä tullaankin siihen harjoitteluun ja itsensä kehittämiseen joka on ihan nounou ajatuksena. Ja lisäksi, on harjoiteltava sitkeyttä. Mihin tahansa porukoihin on vaikea päästä meidän kulttuurissa. Olin itse mammakerhossa varmaan kaksi kuukautta orpona piruna kunnes aloin vähitellen tutustua ja lopulta päädyin osaksi toimintaa vetävää porukkaa. Mutta jos olisin siis ensimmäisten viikkojen jälkeen todennut että ei tästä tule mitään, olisipa jäänyt tuokin asia kokematta.
Samaa sinnikkyyttä ei yleensä toivota mieheltä, joka lähestyy penseästi suhtautuvaa naista. Näissä on varmaan joku kaikille itsestään selvä eroavaisuus. Sitä tuntematta olen jättänyt tuppautumatta sekä ryhmiin että naisten seuraan.
No mutta suhtautuuko se sinin kaverinainen penseästi kun menet juttelemaan sille? Jos näin on niin olet ymmärtänyt kaveruuden idean ihan väärin. Sehän se just on pointti tuossa kaverinaisessa, että voit mennä baarissa juttelemaan hänelle ilman penseyttä, ja vaikka tämän kaverit eivät välittömästi suostuisikaan kosintaasi, sinusta tulisi vähitellen osa kalustoa ja sitten ehkä jotain muuta, jollekin heistä tai heidän kauttaan tutuksi tulleelle ihmiselle.
Ei kaverinaiset tietenkään suhtaudu penseästi. Kysymys onkin siitä miten päädytään kavereiksi. Kehenkään heistä en ole itse yrittänyt tutustua vaan tutustuminen on tapahtunut olosuhteiden välttämättömyydestä eli töistä tai luottamustoimien hoidosta. Yhdenkään kaverinaisen kautta en ole tutustunut uusiin ihmisiin.
No oletko ollut näiden kanssa iltaelämässä? Oletko päätynyt jonkinlaiseksi osaksi heidän kaveripiiriään. Sen kyllä uskon ettei missään luottamustoimen kokouksessa kukaan kovin herkästi pariudu, jollei käy iso mäihä.
Olen ollut heidän kanssa iltaelämässä, kuitenkin aina niin että ollaan osa samaa (työ)porukkaa. Ketään en ole nähnyt baarissa sattumalta, enkä myöskään tiedä heidän kaveripiireistään mitään. Luottamustoimiinkin liittyy satunnaisia illanviettoja, mutta aina "omalla porukalla", ts. ilman tilaisuutta uusien ihmisten tapaamiseen.
Tällainen nainen ei kylläkään ole kaverisi vaan ihan vain tuttava tai kolleega. Ei vastaa sitä tarkoitusta jossa olet yhteydessä johonkin ihmiseen tämän yksityiselämässä ja henkilökohtaisen yhteyden kautta, ei vain töissä tai harrastuksissa.
Muutamien kanssa jutut on sen verran henkilökohtaisia, että uskoisin meidän olevan pelkkää työkaveruutta tai satunnaista tuttavuutta syvempiä ystäviä. Ainakin olen ymmärtänyt, että naisetkaan eivät puhu ihan kenelle tahansa avioeroista, uusista suhteista, tai omien lasten tai vanhempien kanssa olevista ongelmista.
No riippuu vähän humalan tasosta. Mutta tästä on turha jatkaa jauhamista, koska et selkeästi ole kuitenkaan näiden ihmisten ystävä sillä lailla että kuuluisit heidän elämäänsä muuten kuin työn ja ilmeisesti satunnaisten työperäisten baari-iltojen kautta.
Lasketaanko noin kerran kuukaudessa tapahtuva soittelu, henkilökohtaiset sähköpostit ja pikaviestit jonkun elämään kuulumiseksi?
Ottavatko he yhteyttä sinuun muissa kuin työasioissa? Otatko sinä heihin? Kerrotko itse heille asioita henkilökohtaisesta elämästäsi?
Millä nimimerkillä täällä kirjoittelevat miehet ovat seuranhakupalveluissa? Voitais yhdessä lähteä baanalle etsimään sopivia puoliskoja. Kun yksinlähteminen tällaisena perheellisenä naisena, on vähän kynnyksen takana. Mut jos olis sparraaja, tulis vedettyä mekko päälle ja korkkarit jalkaan vähän vikkelämmin. (Mä tiedän mitä haluan, mut on liian vähän tilaisuuksia etsiä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TTA kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän naisten vastaus tähän ihannemies-kysymykseen on täysin erilainen riippuen siitä onko kysyjänä mies vai nainen? Jos mies kysyy vastaus on "pitää olla ystävällinen ja kohtelias herrasmies",jos nainen kysyy vastaus on "sen on pidettävä minut kuosissa ja näytettävä kaapin paikka,en pidä miehestä josta ei ole vastusta".Eli naisten neuvoilla mies päätyy "ystäväksi".
Naulan kantaan, olen samaa mieltä!
Mikä ylipäätään on kaverinaisen virka miehelle eli se, että olet varatun ja jo vakiintuneen naisen friend zonella miehenä? Miehelle ei todellakaan ole mitään hyötyä keräillä itselleen kaverityttöjä työn, opiskelun tai harrastusten ulkopuolelta. Näissä em. yhteyksissä on mukavaa, että on ns. hyvän päivän tuttuja, sitä tuskin kukaan kieltää esim., jos olet miesopiskelijana, vaikka sairaanhoitajalinjalla, jossa on naisopiskelijoita enemmistönä aina. Siltikin, on mielekkäämpää tutustua toisiin miehiin kavereina kuin naisiin, niin pääsee sata kertaa helpommalla ja on enempi yhteistä.
Noh, omien miespuolisten kavereiden tyttöystävät ovat ihan jees kaverityttöinä, mutta muuten en näe syytä, miksi keräillä satunnaisia kaverityttöjä itselleen. Joku mies voi ehkä hakea egobuustia kaverityttöjä keräämällä, mutta mihinkään suhteeseen tai muuhun intiimiin kaverityttöjen keräileminen ei keskivertomiehelle koskaan johda. Miksi edes johtaisi, koska olet naiselle korkeintaan kaveri tai veli? Erittäin harva nainen taas omaa veljeään haluaa painaa näin karrikoiden ilmaistuna.
Vastaavasti, jos olet kerran kaverimieheksi joutunut naisen friend zonelle, niin on turha odottaa, että homma syvenisi. Lähinnä killut siinä tai sitten kävelet pois koko hommasta tai vastaavasti homma kuivuu itsestään kasaan esim. opiskeluiden loputtua. Tavallisesti (beeta)kaverimieheltä odotetaan ehkä seuraa tylsiin hetkiin tai mm. korjaamaan naisen polkupyörää tai vaihtamaan autonrenkaat eli siis tekemään hommia, joita naisen oma (alfa)mies ei osaa/viitsi/tai vittumaisuuttaan halua tehdä omalle kullalleen.
Koko kaveruus miesten ja naisten välillä on utopistinen. En itse hyväksy millään muotoa, että tyttöystävälläni olisi miespuolisia kavereita, joita hän tapailisi kahden kesken. Puhumattakaan, jos nämä kaverimiehet olisivat sinkkuja; sinkkumies hakee naiselta seksiä eikä kaveruutta, joten tosi vaarallisilla vesillä liikutaan tässä kohtaa. Hälytyskellojen pitäisi soida kovaa, jos asia tulee jollain lailla ilmi oman tyttöystävän kohdalla, että ympärillä pyörii kaverimiehiä, joihin ollaan yhteydessä.
Tietysti nykyään on muodikasta olla polyamorinen, seksuaalisuudestaan epävarma ja kaikkea muuta höpönlöpöä. Silti itse olen sillä lailla konservatiivi, etten omaa muijaan kyllä muiden miesten kanssa jaa kumppanina. Koskaan. Joku mies ehkä haluaa, että omaa muijaa käy painamassa muutkin, mutta itse en halua näin.
Tässähän se tulikin hyvin, vastavuoroinen ystävyys ja yhteys on kaltaisillesi miehille yksinkertaisesti täysin tuntematon asia. Kaikki ihmissuhteet nähdään jonain sosiaalisena pelinä, jossa menettää pisteitä kun "alistuu" (suomeksi esimerkiksi auttaa ystävää korjaamaan polkupyörää) toiselle. Suoraan sanottuna tuollainen kuulostaa äärimmäisen pelottavalta ja hirvittää ajatus siitä miten yleistä tuollainen diskonnektio muista ihmisistä ja yhteiskunnasta on.
Ongelma on siinä, kaverinaisten kanssa se ystävyys on lähes poikkeuksetta yksipuolista. Kuuntelet naisen surut ja autat pikkuhommissa tai pahimmassa tapauksessa isommissakin, mutta kun itse tarvitset apua niin kaverinaiselle tulee aina mystisesti just silloin jotain muuta menoa. Mutta hei olisin kuitenkin tosi mielellään auttanut jos ei olis ollut muuta menoa...joopajoo.
Milloin olet esim. viimeksi vienyt vastaleivottuja pullia tai itse tekemäsi villasukat kaverimiehellesi? Auttanut häntä ostamaan uudet verhot tai sohvan. Juuri niin. Et koskaan.
Oletko ihan oikeasti joskus pyytänyt kaverinaista ja tämä on kieltäytynyt? Vai onko tämäkin mielikuvituskaverinainen, jonka temput olet oppinut redditistä? Jos sinulle käy aina näin, et ole hakeutunut tavallisten kivojen naisten kaveriksi. Tai olet tunkenut palveluksiasi naiselle joka ei niitä oikeasti halua eikä siksi ole vastavuoroinen.
Et vastannut lopussa oleviin kysymyksiin. Jääkö sinunkin ystävyytesi miesten kanssa vain kauniiden puheiden tasolle?
Kävin toissapäivänä avaamassa miespuolisen kaverin viemärin. Se oli palvelus vaikka siihen ei liity leipominen tai sukat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TTA kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän naisten vastaus tähän ihannemies-kysymykseen on täysin erilainen riippuen siitä onko kysyjänä mies vai nainen? Jos mies kysyy vastaus on "pitää olla ystävällinen ja kohtelias herrasmies",jos nainen kysyy vastaus on "sen on pidettävä minut kuosissa ja näytettävä kaapin paikka,en pidä miehestä josta ei ole vastusta".Eli naisten neuvoilla mies päätyy "ystäväksi".
Naulan kantaan, olen samaa mieltä!
Mikä ylipäätään on kaverinaisen virka miehelle eli se, että olet varatun ja jo vakiintuneen naisen friend zonella miehenä? Miehelle ei todellakaan ole mitään hyötyä keräillä itselleen kaverityttöjä työn, opiskelun tai harrastusten ulkopuolelta. Näissä em. yhteyksissä on mukavaa, että on ns. hyvän päivän tuttuja, sitä tuskin kukaan kieltää esim., jos olet miesopiskelijana, vaikka sairaanhoitajalinjalla, jossa on naisopiskelijoita enemmistönä aina. Siltikin, on mielekkäämpää tutustua toisiin miehiin kavereina kuin naisiin, niin pääsee sata kertaa helpommalla ja on enempi yhteistä.
Noh, omien miespuolisten kavereiden tyttöystävät ovat ihan jees kaverityttöinä, mutta muuten en näe syytä, miksi keräillä satunnaisia kaverityttöjä itselleen. Joku mies voi ehkä hakea egobuustia kaverityttöjä keräämällä, mutta mihinkään suhteeseen tai muuhun intiimiin kaverityttöjen keräileminen ei keskivertomiehelle koskaan johda. Miksi edes johtaisi, koska olet naiselle korkeintaan kaveri tai veli? Erittäin harva nainen taas omaa veljeään haluaa painaa näin karrikoiden ilmaistuna.
Vastaavasti, jos olet kerran kaverimieheksi joutunut naisen friend zonelle, niin on turha odottaa, että homma syvenisi. Lähinnä killut siinä tai sitten kävelet pois koko hommasta tai vastaavasti homma kuivuu itsestään kasaan esim. opiskeluiden loputtua. Tavallisesti (beeta)kaverimieheltä odotetaan ehkä seuraa tylsiin hetkiin tai mm. korjaamaan naisen polkupyörää tai vaihtamaan autonrenkaat eli siis tekemään hommia, joita naisen oma (alfa)mies ei osaa/viitsi/tai vittumaisuuttaan halua tehdä omalle kullalleen.
Koko kaveruus miesten ja naisten välillä on utopistinen. En itse hyväksy millään muotoa, että tyttöystävälläni olisi miespuolisia kavereita, joita hän tapailisi kahden kesken. Puhumattakaan, jos nämä kaverimiehet olisivat sinkkuja; sinkkumies hakee naiselta seksiä eikä kaveruutta, joten tosi vaarallisilla vesillä liikutaan tässä kohtaa. Hälytyskellojen pitäisi soida kovaa, jos asia tulee jollain lailla ilmi oman tyttöystävän kohdalla, että ympärillä pyörii kaverimiehiä, joihin ollaan yhteydessä.
Tietysti nykyään on muodikasta olla polyamorinen, seksuaalisuudestaan epävarma ja kaikkea muuta höpönlöpöä. Silti itse olen sillä lailla konservatiivi, etten omaa muijaan kyllä muiden miesten kanssa jaa kumppanina. Koskaan. Joku mies ehkä haluaa, että omaa muijaa käy painamassa muutkin, mutta itse en halua näin.
Tässähän se tulikin hyvin, vastavuoroinen ystävyys ja yhteys on kaltaisillesi miehille yksinkertaisesti täysin tuntematon asia. Kaikki ihmissuhteet nähdään jonain sosiaalisena pelinä, jossa menettää pisteitä kun "alistuu" (suomeksi esimerkiksi auttaa ystävää korjaamaan polkupyörää) toiselle. Suoraan sanottuna tuollainen kuulostaa äärimmäisen pelottavalta ja hirvittää ajatus siitä miten yleistä tuollainen diskonnektio muista ihmisistä ja yhteiskunnasta on.
Ongelma on siinä, kaverinaisten kanssa se ystävyys on lähes poikkeuksetta yksipuolista. Kuuntelet naisen surut ja autat pikkuhommissa tai pahimmassa tapauksessa isommissakin, mutta kun itse tarvitset apua niin kaverinaiselle tulee aina mystisesti just silloin jotain muuta menoa. Mutta hei olisin kuitenkin tosi mielellään auttanut jos ei olis ollut muuta menoa...joopajoo.
Milloin olet esim. viimeksi vienyt vastaleivottuja pullia tai itse tekemäsi villasukat kaverimiehellesi? Auttanut häntä ostamaan uudet verhot tai sohvan. Juuri niin. Et koskaan.
No silloin se ihminen ei oletettavasti ole koskaan ollut kovin hyvä ystävä eikä sellaiseen kannata hirveästi ajatuksiaan uhrata jos tuntuu että kaikki on vain yksipuolista. Tuosta lopusta taas saatiin hyvä pointti tähän asiaan: koska SINÄ olet vienyt vastaleivottuja pullia tai tekemäsi villasukat kaveri_miehelle_? Ding ding ding? Soiko hälytyskellot yhtään?
Tähän teidän ajattelutapaan on melkein mahdotonta päästä sisälle kun itselleni ystäväsuhteet ei ole mitään kirjanpitämistä vaihtokaupoista, oli kyse mistä sukupuolesta tahansa. Yksinkertaisesti sun täytyy tuhota tuo ajatusmalli ja ymmärtää, että mikään ystävyys tai ihmisten välinen yhteys ei voi koskaan perustua sellaiselle. Tiedän, että sitä on vaikeaa käsittää jos ei ole kokemusta yhdestäkään aidosta, pyyteettömästä ihmissuhteesta, mutta niin se vain on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TTA kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän naisten vastaus tähän ihannemies-kysymykseen on täysin erilainen riippuen siitä onko kysyjänä mies vai nainen? Jos mies kysyy vastaus on "pitää olla ystävällinen ja kohtelias herrasmies",jos nainen kysyy vastaus on "sen on pidettävä minut kuosissa ja näytettävä kaapin paikka,en pidä miehestä josta ei ole vastusta".Eli naisten neuvoilla mies päätyy "ystäväksi".
Naulan kantaan, olen samaa mieltä!
Mikä ylipäätään on kaverinaisen virka miehelle eli se, että olet varatun ja jo vakiintuneen naisen friend zonella miehenä? Miehelle ei todellakaan ole mitään hyötyä keräillä itselleen kaverityttöjä työn, opiskelun tai harrastusten ulkopuolelta. Näissä em. yhteyksissä on mukavaa, että on ns. hyvän päivän tuttuja, sitä tuskin kukaan kieltää esim., jos olet miesopiskelijana, vaikka sairaanhoitajalinjalla, jossa on naisopiskelijoita enemmistönä aina. Siltikin, on mielekkäämpää tutustua toisiin miehiin kavereina kuin naisiin, niin pääsee sata kertaa helpommalla ja on enempi yhteistä.
Noh, omien miespuolisten kavereiden tyttöystävät ovat ihan jees kaverityttöinä, mutta muuten en näe syytä, miksi keräillä satunnaisia kaverityttöjä itselleen. Joku mies voi ehkä hakea egobuustia kaverityttöjä keräämällä, mutta mihinkään suhteeseen tai muuhun intiimiin kaverityttöjen keräileminen ei keskivertomiehelle koskaan johda. Miksi edes johtaisi, koska olet naiselle korkeintaan kaveri tai veli? Erittäin harva nainen taas omaa veljeään haluaa painaa näin karrikoiden ilmaistuna.
Vastaavasti, jos olet kerran kaverimieheksi joutunut naisen friend zonelle, niin on turha odottaa, että homma syvenisi. Lähinnä killut siinä tai sitten kävelet pois koko hommasta tai vastaavasti homma kuivuu itsestään kasaan esim. opiskeluiden loputtua. Tavallisesti (beeta)kaverimieheltä odotetaan ehkä seuraa tylsiin hetkiin tai mm. korjaamaan naisen polkupyörää tai vaihtamaan autonrenkaat eli siis tekemään hommia, joita naisen oma (alfa)mies ei osaa/viitsi/tai vittumaisuuttaan halua tehdä omalle kullalleen.
Koko kaveruus miesten ja naisten välillä on utopistinen. En itse hyväksy millään muotoa, että tyttöystävälläni olisi miespuolisia kavereita, joita hän tapailisi kahden kesken. Puhumattakaan, jos nämä kaverimiehet olisivat sinkkuja; sinkkumies hakee naiselta seksiä eikä kaveruutta, joten tosi vaarallisilla vesillä liikutaan tässä kohtaa. Hälytyskellojen pitäisi soida kovaa, jos asia tulee jollain lailla ilmi oman tyttöystävän kohdalla, että ympärillä pyörii kaverimiehiä, joihin ollaan yhteydessä.
Tietysti nykyään on muodikasta olla polyamorinen, seksuaalisuudestaan epävarma ja kaikkea muuta höpönlöpöä. Silti itse olen sillä lailla konservatiivi, etten omaa muijaan kyllä muiden miesten kanssa jaa kumppanina. Koskaan. Joku mies ehkä haluaa, että omaa muijaa käy painamassa muutkin, mutta itse en halua näin.
Tässähän se tulikin hyvin, vastavuoroinen ystävyys ja yhteys on kaltaisillesi miehille yksinkertaisesti täysin tuntematon asia. Kaikki ihmissuhteet nähdään jonain sosiaalisena pelinä, jossa menettää pisteitä kun "alistuu" (suomeksi esimerkiksi auttaa ystävää korjaamaan polkupyörää) toiselle. Suoraan sanottuna tuollainen kuulostaa äärimmäisen pelottavalta ja hirvittää ajatus siitä miten yleistä tuollainen diskonnektio muista ihmisistä ja yhteiskunnasta on.
Ongelma on siinä, kaverinaisten kanssa se ystävyys on lähes poikkeuksetta yksipuolista. Kuuntelet naisen surut ja autat pikkuhommissa tai pahimmassa tapauksessa isommissakin, mutta kun itse tarvitset apua niin kaverinaiselle tulee aina mystisesti just silloin jotain muuta menoa. Mutta hei olisin kuitenkin tosi mielellään auttanut jos ei olis ollut muuta menoa...joopajoo.
Milloin olet esim. viimeksi vienyt vastaleivottuja pullia tai itse tekemäsi villasukat kaverimiehellesi? Auttanut häntä ostamaan uudet verhot tai sohvan. Juuri niin. Et koskaan.
Vittu toi on niin totta. Nuorempana kun vielä oli vähän valkoritarin vikaa, auttelin kaikissa pikkuhommissa siis hyvää hyvyyttäni, ei ollut taka-ajatuksiakaan. Ei perkele mitään vastapalvelusta saanut tai kaveruudenosoitusta. Ne pullat ja pillut sai se, jota minun kuullen kutsuttiin kusipääksi, mutta sai se kuitenkin kolon märäksi. On muuten huono rasti olla beta-mies armonvuonna 2017
Lakkaa tuo itsepetos. Ihan selkeästihän sulla oli taka-ajatuksia, mistä muualta tuollainen assosiaatio syntyisi että sinä koet menettäneesi jotain johon sinulla oli oikeus ja joku toinen on oikeudetta sen saanut?
Tanssimaan kirjoitti:
Millä nimimerkillä täällä kirjoittelevat miehet ovat seuranhakupalveluissa? Voitais yhdessä lähteä baanalle etsimään sopivia puoliskoja. Kun yksinlähteminen tällaisena perheellisenä naisena, on vähän kynnyksen takana. Mut jos olis sparraaja, tulis vedettyä mekko päälle ja korkkarit jalkaan vähän vikkelämmin. (Mä tiedän mitä haluan, mut on liian vähän tilaisuuksia etsiä.)
Mihin sinä naisena tartet baareja. Pistät deittiprofiilin niin 100 miestä odottaa jo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tanssimaan kirjoitti:
Millä nimimerkillä täällä kirjoittelevat miehet ovat seuranhakupalveluissa? Voitais yhdessä lähteä baanalle etsimään sopivia puoliskoja. Kun yksinlähteminen tällaisena perheellisenä naisena, on vähän kynnyksen takana. Mut jos olis sparraaja, tulis vedettyä mekko päälle ja korkkarit jalkaan vähän vikkelämmin. (Mä tiedän mitä haluan, mut on liian vähän tilaisuuksia etsiä.)
Mihin sinä naisena tartet baareja. Pistät deittiprofiilin niin 100 miestä odottaa jo
Ette tekään miehet halua lähteä tuon naisen kanssa ulos miksi muut miehet haluaisi? Joku oli jo hakemassa teitä sieltä kellarista mutta ei kelpaa :D
Kun mietin omia pariutumisaikoja, niin kyllähän siinä oli kaveriverkostoituminen ihan oleellisessa osassa. Miehenikin löysin sitä kautta. Minulla oli ylipistossa kaveri Milla. Millan lukioaikainen kaveri oli Tiina. Tapasin Millaa ja Tiina oli paikalla, viihdyimme ja kerran kun Milla ei päässyt, ajelin junalla Tiinan luo ja menimme viihtelle. Tapasin nykyisen mieheni tuolla reissulla paikassa jonne en olisi tullut muuten ikinä lähteneeksi. Samassa yhteydessä tapasiin myös Tiinan kaveri Lauran, joka opiskelikin sattumalta samassa kaupungissa kuin minä, joten tapasimme pari kertaa ja kävimme viihteellä. Ei siitä sitten mitään syvempää ystävyyttä syntynyt, mutta tällä lailla ketjuttamalla oli koko ajan kaikenlaista uutta ihmistä elämästä, niiden syvällisempien opiskelukaverien lisäksi. Sitten kun minä seukkasin ja toinen ryhmästämme myös, ja kaksi naista oli vielä sinkkuna, tällä toisen kaverin miehellä oli pari sinkkukaveria, ja yksissä opiskelijabileissä nämä sitten "naitettiin", mutta ei siitä tullut sillä kertaa mitään. Kaikki ovat kuitenkin aikaa myöten parisuhteensa löytäneet. Toinen kaveri juurikin kaverin kavereiden kautta ja viimeinen lopulta työpaikalta. Joka tapauksessa yksin kotiin nettikirjoittelemaan jäämällä ei olisi kyllä tullut mistään mitään, se on varmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua on aina jaksanut ihmetyttää erilaiset parisuhde- ja seksuaaliterapeutit, jotka ovat itse sinkkuja vielä lähemmäs viisikymppisinä
Musta voisi varmaan tulla tuollainen terapeutti. Olen aina saanut helposti kumppanin, mutta satun viihtymään eniten sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tanssimaan kirjoitti:
Millä nimimerkillä täällä kirjoittelevat miehet ovat seuranhakupalveluissa? Voitais yhdessä lähteä baanalle etsimään sopivia puoliskoja. Kun yksinlähteminen tällaisena perheellisenä naisena, on vähän kynnyksen takana. Mut jos olis sparraaja, tulis vedettyä mekko päälle ja korkkarit jalkaan vähän vikkelämmin. (Mä tiedän mitä haluan, mut on liian vähän tilaisuuksia etsiä.)
Mihin sinä naisena tartet baareja. Pistät deittiprofiilin niin 100 miestä odottaa jo
Ette tekään miehet halua lähteä tuon naisen kanssa ulos miksi muut miehet haluaisi? Joku oli jo hakemassa teitä sieltä kellarista mutta ei kelpaa :D
Yritin nyt tätäkin kautta. "Kukaan" ei halua baarissa hilluvaa naista, enkä minäkään oikeastaan baarissa viihtyvää miestä, mutta jos me kaksi kotona himmailijaa mentäisiin baariin, niin se olisi vain tapaamispaikka muiden joukossa. Plus että pääsen hiivattiin täältä kotoa! Tykkään tanssiakin ja kun teen sitä kotona kotitöiden lomassa, lapset katsoo kieroon...
Yhteydenottoja tulee pelkällä kuvalla. Sitten kun kirjoitan etsiväni älykästä miestä ja lämminhenkistä seuraa arkeani jakamaan, keskustelemaan ja maailmaa ihmettelemään, ja että inhoan valehtelua, oonkin jo vaativa. Myös varattua panoseuraa saisin, mutta siihen en ryhdy näiden alkuperäisten naisten takia. Eikä oikein riitä pelkät petipuuhat parisuhteessakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se että sinkkunainen yrittää varta vasten naittaa miespuolisen sinkkuystävänsä ole edes se idea, vaan se että jos olet naisen kaveri, pääset mukaan kaikenlaiseen äksöniin jossa on mukana naisen kavereita, sekä mies- että naispuolisia, jotka taas puolestaan avaavat uusia ovia. Pääset bileisiin, baarissa naisen verkoston kautta on tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin. Se että olet jonkun naisen kaveri on jo itsessään suositus jonka avulla pääsee pitemmälle kuin tanssilattian laidalla yksin tuoppiinsa kanssa ja kännistä kiiluvin silmin tujottava voisi ikinä päästä.
No ei. Naiset luokittelevat miehet joko tietoisesti tai alitajuntaisesti seurustelu- ja kaverimatskuksi. Jos päädyt kaverimatskuna naisen verkostoon niin tämä myös tuo oman näkemyksensä ilmi kavereilleen sekä pitää sinusta tiukasti kiinni eli välttää esittelemästä potentiaalisille kumppaniehdokkaille. Naisen kanssa voi olla kaveri tai oikeammin tuttava, mutta pitää tuoda koko ajan selvästi ilmi että on haku päällä jottei joudu listalla puhtaaksi kaverimatskuksi. Tällöin myös naisen kaveritkin kiinnostuvat.
Ja joku mainitsikin, että jos mies on sosiaalisesti taitava ja menevä, niin hän ei tarvitse kenenkään naisen sosiaalista verkostoa vaan pystyy rakentamaan omansa. Jos ajatuksena siis on, että ujo kilttimiestyyppinen sinkkumies yhtäkkiä innostuisi minglailemaan sujuvasti kaverinaisen kutsumana samppisbrunsseilla ja löytäisi sieltä itselleen puolison.
Joo, sosiaalisesti taitava ei tietenkään tarvi. Mutta kun tässä ei puhutakaan sosiaalisesti taitavista vaan tosi toistaitoisista jotka ei pysty muodostamaan itselleen sosiaalista verkostoa omin voimin. Olen kuitenkin näiden puheista ymmärtänyt, että heillä olisi mahdollista päästä naisten kavereiksi, mikä olisi melkoinen edistysaskel. Tosin luulen kyllä että kaikki nämä jutut friendzonelle päätymisestä ovat täyttä teoriaa joka on opittu jostain redditistä. Eli todellisuudessa ei mitään mahkuja kaverisuhteisiin naistenkaan kanssa. Tai korkeintaan just joku kynnysmatto lakeija jota ikävällä luonteella varustettu yksilö hyväksikäyttää. Ja mistä ne shampanjabrussit tuli? Itse kyllä lähinnä ajattelin sitä että baarissa voisi mennä puhumaan kaverinaiselle ja samalla moikata naisen kaveriporukan, jäädä ehkä juttusille siihen laajemminkin, päätyä lopulta loppuillasta eroon naiskaverista ja löytää aamulla itsensä jonkun Peten jatkoilta jossa muuten tutustuikin ihan kivaan Millaan jota voisi olla kiva nähdä uudestaan. Ja sitten kas, yhtenä iltana Milla tuleekin vastaan baarissa ja Millahan on siis periaatteessa tuttu ja hänelle voi mennä puhumaan...
Tuossa on jo niin pitkä jatkumo täynnä sattumanvaraisia muuttujia ettei sellaisen varaan voi mitään strategiaa rakentaa. Käytännössä tuollaisen skenarion toteutuminen vaatii mieheltä täyttä elämäntaparemonttia (pitää juosta baareissa ystävien kanssa ja yksin, avata rohkeasti keskusteluita jne.).
Lisäksi laitat small talkin onnistumiselle aivan älyttömän pienen painoarvon ja oletat sen toimivan joka kerta. Vaikka olen itse töiden ja harrastusten pohjalta kohtalaisen rutinoitunut puhuja, niin voin sanoa ettei tuollainen satunnainen juttelu kaverinaisporukan tai yksittäisen naisen kanssa kovinkaan usein onnistu miehen näkökulmasta. Vastaanottoon vaikuttaa paljon miehen olemus ja status kyseisessä tilassa. Esimerkiksi naiskaveriporukan kanssa on vaikea saada keskustelua aikaan vaikka tuntisi yhden jos muut suhtautuvat penseästi.
Mistä tullaankin siihen harjoitteluun ja itsensä kehittämiseen joka on ihan nounou ajatuksena. Ja lisäksi, on harjoiteltava sitkeyttä. Mihin tahansa porukoihin on vaikea päästä meidän kulttuurissa. Olin itse mammakerhossa varmaan kaksi kuukautta orpona piruna kunnes aloin vähitellen tutustua ja lopulta päädyin osaksi toimintaa vetävää porukkaa. Mutta jos olisin siis ensimmäisten viikkojen jälkeen todennut että ei tästä tule mitään, olisipa jäänyt tuokin asia kokematta.
Samaa sinnikkyyttä ei yleensä toivota mieheltä, joka lähestyy penseästi suhtautuvaa naista. Näissä on varmaan joku kaikille itsestään selvä eroavaisuus. Sitä tuntematta olen jättänyt tuppautumatta sekä ryhmiin että naisten seuraan.
No mutta suhtautuuko se sinin kaverinainen penseästi kun menet juttelemaan sille? Jos näin on niin olet ymmärtänyt kaveruuden idean ihan väärin. Sehän se just on pointti tuossa kaverinaisessa, että voit mennä baarissa juttelemaan hänelle ilman penseyttä, ja vaikka tämän kaverit eivät välittömästi suostuisikaan kosintaasi, sinusta tulisi vähitellen osa kalustoa ja sitten ehkä jotain muuta, jollekin heistä tai heidän kauttaan tutuksi tulleelle ihmiselle.
Ei kaverinaiset tietenkään suhtaudu penseästi. Kysymys onkin siitä miten päädytään kavereiksi. Kehenkään heistä en ole itse yrittänyt tutustua vaan tutustuminen on tapahtunut olosuhteiden välttämättömyydestä eli töistä tai luottamustoimien hoidosta. Yhdenkään kaverinaisen kautta en ole tutustunut uusiin ihmisiin.
No oletko ollut näiden kanssa iltaelämässä? Oletko päätynyt jonkinlaiseksi osaksi heidän kaveripiiriään. Sen kyllä uskon ettei missään luottamustoimen kokouksessa kukaan kovin herkästi pariudu, jollei käy iso mäihä.
Olen ollut heidän kanssa iltaelämässä, kuitenkin aina niin että ollaan osa samaa (työ)porukkaa. Ketään en ole nähnyt baarissa sattumalta, enkä myöskään tiedä heidän kaveripiireistään mitään. Luottamustoimiinkin liittyy satunnaisia illanviettoja, mutta aina "omalla porukalla", ts. ilman tilaisuutta uusien ihmisten tapaamiseen.
Tällainen nainen ei kylläkään ole kaverisi vaan ihan vain tuttava tai kolleega. Ei vastaa sitä tarkoitusta jossa olet yhteydessä johonkin ihmiseen tämän yksityiselämässä ja henkilökohtaisen yhteyden kautta, ei vain töissä tai harrastuksissa.
Muutamien kanssa jutut on sen verran henkilökohtaisia, että uskoisin meidän olevan pelkkää työkaveruutta tai satunnaista tuttavuutta syvempiä ystäviä. Ainakin olen ymmärtänyt, että naisetkaan eivät puhu ihan kenelle tahansa avioeroista, uusista suhteista, tai omien lasten tai vanhempien kanssa olevista ongelmista.
No riippuu vähän humalan tasosta. Mutta tästä on turha jatkaa jauhamista, koska et selkeästi ole kuitenkaan näiden ihmisten ystävä sillä lailla että kuuluisit heidän elämäänsä muuten kuin työn ja ilmeisesti satunnaisten työperäisten baari-iltojen kautta.
Lasketaanko noin kerran kuukaudessa tapahtuva soittelu, henkilökohtaiset sähköpostit ja pikaviestit jonkun elämään kuulumiseksi?
Olet nyt ottanut hölmösti tehtäväksesi todistaa tämän kaveruuscasesi kautta että kukaan ei voisi ikinä hyötyä naiskaverista 😃.
Sellaisia tavoitteita minulla ei ole. Puhuin omasta tilanteestani, en muiden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TTA kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän naisten vastaus tähän ihannemies-kysymykseen on täysin erilainen riippuen siitä onko kysyjänä mies vai nainen? Jos mies kysyy vastaus on "pitää olla ystävällinen ja kohtelias herrasmies",jos nainen kysyy vastaus on "sen on pidettävä minut kuosissa ja näytettävä kaapin paikka,en pidä miehestä josta ei ole vastusta".Eli naisten neuvoilla mies päätyy "ystäväksi".
Naulan kantaan, olen samaa mieltä!
Mikä ylipäätään on kaverinaisen virka miehelle eli se, että olet varatun ja jo vakiintuneen naisen friend zonella miehenä? Miehelle ei todellakaan ole mitään hyötyä keräillä itselleen kaverityttöjä työn, opiskelun tai harrastusten ulkopuolelta. Näissä em. yhteyksissä on mukavaa, että on ns. hyvän päivän tuttuja, sitä tuskin kukaan kieltää esim., jos olet miesopiskelijana, vaikka sairaanhoitajalinjalla, jossa on naisopiskelijoita enemmistönä aina. Siltikin, on mielekkäämpää tutustua toisiin miehiin kavereina kuin naisiin, niin pääsee sata kertaa helpommalla ja on enempi yhteistä.
Noh, omien miespuolisten kavereiden tyttöystävät ovat ihan jees kaverityttöinä, mutta muuten en näe syytä, miksi keräillä satunnaisia kaverityttöjä itselleen. Joku mies voi ehkä hakea egobuustia kaverityttöjä keräämällä, mutta mihinkään suhteeseen tai muuhun intiimiin kaverityttöjen keräileminen ei keskivertomiehelle koskaan johda. Miksi edes johtaisi, koska olet naiselle korkeintaan kaveri tai veli? Erittäin harva nainen taas omaa veljeään haluaa painaa näin karrikoiden ilmaistuna.
Vastaavasti, jos olet kerran kaverimieheksi joutunut naisen friend zonelle, niin on turha odottaa, että homma syvenisi. Lähinnä killut siinä tai sitten kävelet pois koko hommasta tai vastaavasti homma kuivuu itsestään kasaan esim. opiskeluiden loputtua. Tavallisesti (beeta)kaverimieheltä odotetaan ehkä seuraa tylsiin hetkiin tai mm. korjaamaan naisen polkupyörää tai vaihtamaan autonrenkaat eli siis tekemään hommia, joita naisen oma (alfa)mies ei osaa/viitsi/tai vittumaisuuttaan halua tehdä omalle kullalleen.
Koko kaveruus miesten ja naisten välillä on utopistinen. En itse hyväksy millään muotoa, että tyttöystävälläni olisi miespuolisia kavereita, joita hän tapailisi kahden kesken. Puhumattakaan, jos nämä kaverimiehet olisivat sinkkuja; sinkkumies hakee naiselta seksiä eikä kaveruutta, joten tosi vaarallisilla vesillä liikutaan tässä kohtaa. Hälytyskellojen pitäisi soida kovaa, jos asia tulee jollain lailla ilmi oman tyttöystävän kohdalla, että ympärillä pyörii kaverimiehiä, joihin ollaan yhteydessä.
Tietysti nykyään on muodikasta olla polyamorinen, seksuaalisuudestaan epävarma ja kaikkea muuta höpönlöpöä. Silti itse olen sillä lailla konservatiivi, etten omaa muijaan kyllä muiden miesten kanssa jaa kumppanina. Koskaan. Joku mies ehkä haluaa, että omaa muijaa käy painamassa muutkin, mutta itse en halua näin.
Tässähän se tulikin hyvin, vastavuoroinen ystävyys ja yhteys on kaltaisillesi miehille yksinkertaisesti täysin tuntematon asia. Kaikki ihmissuhteet nähdään jonain sosiaalisena pelinä, jossa menettää pisteitä kun "alistuu" (suomeksi esimerkiksi auttaa ystävää korjaamaan polkupyörää) toiselle. Suoraan sanottuna tuollainen kuulostaa äärimmäisen pelottavalta ja hirvittää ajatus siitä miten yleistä tuollainen diskonnektio muista ihmisistä ja yhteiskunnasta on.
Ongelma on siinä, kaverinaisten kanssa se ystävyys on lähes poikkeuksetta yksipuolista. Kuuntelet naisen surut ja autat pikkuhommissa tai pahimmassa tapauksessa isommissakin, mutta kun itse tarvitset apua niin kaverinaiselle tulee aina mystisesti just silloin jotain muuta menoa. Mutta hei olisin kuitenkin tosi mielellään auttanut jos ei olis ollut muuta menoa...joopajoo.
Milloin olet esim. viimeksi vienyt vastaleivottuja pullia tai itse tekemäsi villasukat kaverimiehellesi? Auttanut häntä ostamaan uudet verhot tai sohvan. Juuri niin. Et koskaan.
Olenpas. Lisäksi kuuntelen kaverimiehen suhde- ja muita juttuja samoin kun hänkin.
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se että sinkkunainen yrittää varta vasten naittaa miespuolisen sinkkuystävänsä ole edes se idea, vaan se että jos olet naisen kaveri, pääset mukaan kaikenlaiseen äksöniin jossa on mukana naisen kavereita, sekä mies- että naispuolisia, jotka taas puolestaan avaavat uusia ovia. Pääset bileisiin, baarissa naisen verkoston kautta on tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin. Se että olet jonkun naisen kaveri on jo itsessään suositus jonka avulla pääsee pitemmälle kuin tanssilattian laidalla yksin tuoppiinsa kanssa ja kännistä kiiluvin silmin tujottava voisi ikinä päästä.
No ei. Naiset luokittelevat miehet joko tietoisesti tai alitajuntaisesti seurustelu- ja kaverimatskuksi. Jos päädyt kaverimatskuna naisen verkostoon niin tämä myös tuo oman näkemyksensä ilmi kavereilleen sekä pitää sinusta tiukasti kiinni eli välttää esittelemästä potentiaalisille kumppaniehdokkaille. Naisen kanssa voi olla kaveri tai oikeammin tuttava, mutta pitää tuoda koko ajan selvästi ilmi että on haku päällä jottei joudu listalla puhtaaksi kaverimatskuksi. Tällöin myös naisen kaveritkin kiinnostuvat.
Ja joku mainitsikin, että jos mies on sosiaalisesti taitava ja menevä, niin hän ei tarvitse kenenkään naisen sosiaalista verkostoa vaan pystyy rakentamaan omansa. Jos ajatuksena siis on, että ujo kilttimiestyyppinen sinkkumies yhtäkkiä innostuisi minglailemaan sujuvasti kaverinaisen kutsumana samppisbrunsseilla ja löytäisi sieltä itselleen puolison.
Joo, sosiaalisesti taitava ei tietenkään tarvi. Mutta kun tässä ei puhutakaan sosiaalisesti taitavista vaan tosi toistaitoisista jotka ei pysty muodostamaan itselleen sosiaalista verkostoa omin voimin. Olen kuitenkin näiden puheista ymmärtänyt, että heillä olisi mahdollista päästä naisten kavereiksi, mikä olisi melkoinen edistysaskel. Tosin luulen kyllä että kaikki nämä jutut friendzonelle päätymisestä ovat täyttä teoriaa joka on opittu jostain redditistä. Eli todellisuudessa ei mitään mahkuja kaverisuhteisiin naistenkaan kanssa. Tai korkeintaan just joku kynnysmatto lakeija jota ikävällä luonteella varustettu yksilö hyväksikäyttää. Ja mistä ne shampanjabrussit tuli? Itse kyllä lähinnä ajattelin sitä että baarissa voisi mennä puhumaan kaverinaiselle ja samalla moikata naisen kaveriporukan, jäädä ehkä juttusille siihen laajemminkin, päätyä lopulta loppuillasta eroon naiskaverista ja löytää aamulla itsensä jonkun Peten jatkoilta jossa muuten tutustuikin ihan kivaan Millaan jota voisi olla kiva nähdä uudestaan. Ja sitten kas, yhtenä iltana Milla tuleekin vastaan baarissa ja Millahan on siis periaatteessa tuttu ja hänelle voi mennä puhumaan...
Tuossa on jo niin pitkä jatkumo täynnä sattumanvaraisia muuttujia ettei sellaisen varaan voi mitään strategiaa rakentaa. Käytännössä tuollaisen skenarion toteutuminen vaatii mieheltä täyttä elämäntaparemonttia (pitää juosta baareissa ystävien kanssa ja yksin, avata rohkeasti keskusteluita jne.).
Lisäksi laitat small talkin onnistumiselle aivan älyttömän pienen painoarvon ja oletat sen toimivan joka kerta. Vaikka olen itse töiden ja harrastusten pohjalta kohtalaisen rutinoitunut puhuja, niin voin sanoa ettei tuollainen satunnainen juttelu kaverinaisporukan tai yksittäisen naisen kanssa kovinkaan usein onnistu miehen näkökulmasta. Vastaanottoon vaikuttaa paljon miehen olemus ja status kyseisessä tilassa. Esimerkiksi naiskaveriporukan kanssa on vaikea saada keskustelua aikaan vaikka tuntisi yhden jos muut suhtautuvat penseästi.
Mistä tullaankin siihen harjoitteluun ja itsensä kehittämiseen joka on ihan nounou ajatuksena. Ja lisäksi, on harjoiteltava sitkeyttä. Mihin tahansa porukoihin on vaikea päästä meidän kulttuurissa. Olin itse mammakerhossa varmaan kaksi kuukautta orpona piruna kunnes aloin vähitellen tutustua ja lopulta päädyin osaksi toimintaa vetävää porukkaa. Mutta jos olisin siis ensimmäisten viikkojen jälkeen todennut että ei tästä tule mitään, olisipa jäänyt tuokin asia kokematta.
Samaa sinnikkyyttä ei yleensä toivota mieheltä, joka lähestyy penseästi suhtautuvaa naista. Näissä on varmaan joku kaikille itsestään selvä eroavaisuus. Sitä tuntematta olen jättänyt tuppautumatta sekä ryhmiin että naisten seuraan.
No mutta suhtautuuko se sinin kaverinainen penseästi kun menet juttelemaan sille? Jos näin on niin olet ymmärtänyt kaveruuden idean ihan väärin. Sehän se just on pointti tuossa kaverinaisessa, että voit mennä baarissa juttelemaan hänelle ilman penseyttä, ja vaikka tämän kaverit eivät välittömästi suostuisikaan kosintaasi, sinusta tulisi vähitellen osa kalustoa ja sitten ehkä jotain muuta, jollekin heistä tai heidän kauttaan tutuksi tulleelle ihmiselle.
Ei kaverinaiset tietenkään suhtaudu penseästi. Kysymys onkin siitä miten päädytään kavereiksi. Kehenkään heistä en ole itse yrittänyt tutustua vaan tutustuminen on tapahtunut olosuhteiden välttämättömyydestä eli töistä tai luottamustoimien hoidosta. Yhdenkään kaverinaisen kautta en ole tutustunut uusiin ihmisiin.
No oletko ollut näiden kanssa iltaelämässä? Oletko päätynyt jonkinlaiseksi osaksi heidän kaveripiiriään. Sen kyllä uskon ettei missään luottamustoimen kokouksessa kukaan kovin herkästi pariudu, jollei käy iso mäihä.
Olen ollut heidän kanssa iltaelämässä, kuitenkin aina niin että ollaan osa samaa (työ)porukkaa. Ketään en ole nähnyt baarissa sattumalta, enkä myöskään tiedä heidän kaveripiireistään mitään. Luottamustoimiinkin liittyy satunnaisia illanviettoja, mutta aina "omalla porukalla", ts. ilman tilaisuutta uusien ihmisten tapaamiseen.
Tällainen nainen ei kylläkään ole kaverisi vaan ihan vain tuttava tai kolleega. Ei vastaa sitä tarkoitusta jossa olet yhteydessä johonkin ihmiseen tämän yksityiselämässä ja henkilökohtaisen yhteyden kautta, ei vain töissä tai harrastuksissa.
Muutamien kanssa jutut on sen verran henkilökohtaisia, että uskoisin meidän olevan pelkkää työkaveruutta tai satunnaista tuttavuutta syvempiä ystäviä. Ainakin olen ymmärtänyt, että naisetkaan eivät puhu ihan kenelle tahansa avioeroista, uusista suhteista, tai omien lasten tai vanhempien kanssa olevista ongelmista.
No riippuu vähän humalan tasosta. Mutta tästä on turha jatkaa jauhamista, koska et selkeästi ole kuitenkaan näiden ihmisten ystävä sillä lailla että kuuluisit heidän elämäänsä muuten kuin työn ja ilmeisesti satunnaisten työperäisten baari-iltojen kautta.
Lasketaanko noin kerran kuukaudessa tapahtuva soittelu, henkilökohtaiset sähköpostit ja pikaviestit jonkun elämään kuulumiseksi?
Ottavatko he yhteyttä sinuun muissa kuin työasioissa? Otatko sinä heihin? Kerrotko itse heille asioita henkilökohtaisesta elämästäsi?
Yhteyttä otetaan puolin ja toisin. Yleensä on joku työasiakin hoidettavana, mutta sen jälkeen voimme puhua puoli tuntia kaikesta muusta. Ja kyllä, minäkin kerron sellaisia henkilökohtaisia asioita, joita en kertoisi hyvänpäiväntutulle. En nyt ihan kaikkea kerro kenellekään (AV:lle kirjoittelu on synkin salaisuuteni).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TTA kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän naisten vastaus tähän ihannemies-kysymykseen on täysin erilainen riippuen siitä onko kysyjänä mies vai nainen? Jos mies kysyy vastaus on "pitää olla ystävällinen ja kohtelias herrasmies",jos nainen kysyy vastaus on "sen on pidettävä minut kuosissa ja näytettävä kaapin paikka,en pidä miehestä josta ei ole vastusta".Eli naisten neuvoilla mies päätyy "ystäväksi".
Naulan kantaan, olen samaa mieltä!
Mikä ylipäätään on kaverinaisen virka miehelle eli se, että olet varatun ja jo vakiintuneen naisen friend zonella miehenä? Miehelle ei todellakaan ole mitään hyötyä keräillä itselleen kaverityttöjä työn, opiskelun tai harrastusten ulkopuolelta. Näissä em. yhteyksissä on mukavaa, että on ns. hyvän päivän tuttuja, sitä tuskin kukaan kieltää esim., jos olet miesopiskelijana, vaikka sairaanhoitajalinjalla, jossa on naisopiskelijoita enemmistönä aina. Siltikin, on mielekkäämpää tutustua toisiin miehiin kavereina kuin naisiin, niin pääsee sata kertaa helpommalla ja on enempi yhteistä.
Noh, omien miespuolisten kavereiden tyttöystävät ovat ihan jees kaverityttöinä, mutta muuten en näe syytä, miksi keräillä satunnaisia kaverityttöjä itselleen. Joku mies voi ehkä hakea egobuustia kaverityttöjä keräämällä, mutta mihinkään suhteeseen tai muuhun intiimiin kaverityttöjen keräileminen ei keskivertomiehelle koskaan johda. Miksi edes johtaisi, koska olet naiselle korkeintaan kaveri tai veli? Erittäin harva nainen taas omaa veljeään haluaa painaa näin karrikoiden ilmaistuna.
Vastaavasti, jos olet kerran kaverimieheksi joutunut naisen friend zonelle, niin on turha odottaa, että homma syvenisi. Lähinnä killut siinä tai sitten kävelet pois koko hommasta tai vastaavasti homma kuivuu itsestään kasaan esim. opiskeluiden loputtua. Tavallisesti (beeta)kaverimieheltä odotetaan ehkä seuraa tylsiin hetkiin tai mm. korjaamaan naisen polkupyörää tai vaihtamaan autonrenkaat eli siis tekemään hommia, joita naisen oma (alfa)mies ei osaa/viitsi/tai vittumaisuuttaan halua tehdä omalle kullalleen.
Koko kaveruus miesten ja naisten välillä on utopistinen. En itse hyväksy millään muotoa, että tyttöystävälläni olisi miespuolisia kavereita, joita hän tapailisi kahden kesken. Puhumattakaan, jos nämä kaverimiehet olisivat sinkkuja; sinkkumies hakee naiselta seksiä eikä kaveruutta, joten tosi vaarallisilla vesillä liikutaan tässä kohtaa. Hälytyskellojen pitäisi soida kovaa, jos asia tulee jollain lailla ilmi oman tyttöystävän kohdalla, että ympärillä pyörii kaverimiehiä, joihin ollaan yhteydessä.
Tietysti nykyään on muodikasta olla polyamorinen, seksuaalisuudestaan epävarma ja kaikkea muuta höpönlöpöä. Silti itse olen sillä lailla konservatiivi, etten omaa muijaan kyllä muiden miesten kanssa jaa kumppanina. Koskaan. Joku mies ehkä haluaa, että omaa muijaa käy painamassa muutkin, mutta itse en halua näin.
Tässähän se tulikin hyvin, vastavuoroinen ystävyys ja yhteys on kaltaisillesi miehille yksinkertaisesti täysin tuntematon asia. Kaikki ihmissuhteet nähdään jonain sosiaalisena pelinä, jossa menettää pisteitä kun "alistuu" (suomeksi esimerkiksi auttaa ystävää korjaamaan polkupyörää) toiselle. Suoraan sanottuna tuollainen kuulostaa äärimmäisen pelottavalta ja hirvittää ajatus siitä miten yleistä tuollainen diskonnektio muista ihmisistä ja yhteiskunnasta on.
Ongelma on siinä, kaverinaisten kanssa se ystävyys on lähes poikkeuksetta yksipuolista. Kuuntelet naisen surut ja autat pikkuhommissa tai pahimmassa tapauksessa isommissakin, mutta kun itse tarvitset apua niin kaverinaiselle tulee aina mystisesti just silloin jotain muuta menoa. Mutta hei olisin kuitenkin tosi mielellään auttanut jos ei olis ollut muuta menoa...joopajoo.
Milloin olet esim. viimeksi vienyt vastaleivottuja pullia tai itse tekemäsi villasukat kaverimiehellesi? Auttanut häntä ostamaan uudet verhot tai sohvan. Juuri niin. Et koskaan.
Tässä nyt tehdään muuten vahvoja oletuksia, että kaikki naiset osaisivat/pitäisivät leipomisesta, käsitöistä tai sisustamisesta. Itse olen mm. auttanut koulutehtävissä, koska ne ovat minulle helppoa ja mukavaa puuhaa, keksinyt tutkimusten aiheita ym. Kaikki tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on aina jaksanut ihmetyttää erilaiset parisuhde- ja seksuaaliterapeutit, jotka ovat itse sinkkuja vielä lähemmäs viisikymppisinä
Sitä paitsi naisten neuvot miehille ovat tunnetusti vain resepti kaverimiehen rooliin...
Mutta eikö kaverimiehen rooli ole parempi kuin yksin-kämpässä-surevan-miehen rooli? Kaveruuden kautta avautuu reitti naisen kavereihin ja näiden kavereidenkavereihin. Teidän pitäisi oppia ottamaan tilaisuudesta vaari os on mahdollisuus saada naispuolisia kavereita. Ymmärrä ettei se onnistu jos on tosi ihastunut toiseen, mutta yrittäkää löytää sellaisia naiskavereita joilla ei ole niin suurta merkitystä että olisi tukalaa olla kaveri. Ja pyytäkää niitä naisia stailaamaan itsenne. Naiset tykkää sellaisesta tai ainakin minä tykkäisin.
Naiset käytännössä tuntuvat tulkitsevan tuollaisen kaveeraamisen pelkäksi "epätoivoiseksi" yritykseksi saada pillua.
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se että sinkkunainen yrittää varta vasten naittaa miespuolisen sinkkuystävänsä ole edes se idea, vaan se että jos olet naisen kaveri, pääset mukaan kaikenlaiseen äksöniin jossa on mukana naisen kavereita, sekä mies- että naispuolisia, jotka taas puolestaan avaavat uusia ovia. Pääset bileisiin, baarissa naisen verkoston kautta on tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin. Se että olet jonkun naisen kaveri on jo itsessään suositus jonka avulla pääsee pitemmälle kuin tanssilattian laidalla yksin tuoppiinsa kanssa ja kännistä kiiluvin silmin tujottava voisi ikinä päästä.
No ei. Naiset luokittelevat miehet joko tietoisesti tai alitajuntaisesti seurustelu- ja kaverimatskuksi. Jos päädyt kaverimatskuna naisen verkostoon niin tämä myös tuo oman näkemyksensä ilmi kavereilleen sekä pitää sinusta tiukasti kiinni eli välttää esittelemästä potentiaalisille kumppaniehdokkaille. Naisen kanssa voi olla kaveri tai oikeammin tuttava, mutta pitää tuoda koko ajan selvästi ilmi että on haku päällä jottei joudu listalla puhtaaksi kaverimatskuksi. Tällöin myös naisen kaveritkin kiinnostuvat.
Ja joku mainitsikin, että jos mies on sosiaalisesti taitava ja menevä, niin hän ei tarvitse kenenkään naisen sosiaalista verkostoa vaan pystyy rakentamaan omansa. Jos ajatuksena siis on, että ujo kilttimiestyyppinen sinkkumies yhtäkkiä innostuisi minglailemaan sujuvasti kaverinaisen kutsumana samppisbrunsseilla ja löytäisi sieltä itselleen puolison.
Joo, sosiaalisesti taitava ei tietenkään tarvi. Mutta kun tässä ei puhutakaan sosiaalisesti taitavista vaan tosi toistaitoisista jotka ei pysty muodostamaan itselleen sosiaalista verkostoa omin voimin. Olen kuitenkin näiden puheista ymmärtänyt, että heillä olisi mahdollista päästä naisten kavereiksi, mikä olisi melkoinen edistysaskel. Tosin luulen kyllä että kaikki nämä jutut friendzonelle päätymisestä ovat täyttä teoriaa joka on opittu jostain redditistä. Eli todellisuudessa ei mitään mahkuja kaverisuhteisiin naistenkaan kanssa. Tai korkeintaan just joku kynnysmatto lakeija jota ikävällä luonteella varustettu yksilö hyväksikäyttää. Ja mistä ne shampanjabrussit tuli? Itse kyllä lähinnä ajattelin sitä että baarissa voisi mennä puhumaan kaverinaiselle ja samalla moikata naisen kaveriporukan, jäädä ehkä juttusille siihen laajemminkin, päätyä lopulta loppuillasta eroon naiskaverista ja löytää aamulla itsensä jonkun Peten jatkoilta jossa muuten tutustuikin ihan kivaan Millaan jota voisi olla kiva nähdä uudestaan. Ja sitten kas, yhtenä iltana Milla tuleekin vastaan baarissa ja Millahan on siis periaatteessa tuttu ja hänelle voi mennä puhumaan...
Tuossa on jo niin pitkä jatkumo täynnä sattumanvaraisia muuttujia ettei sellaisen varaan voi mitään strategiaa rakentaa. Käytännössä tuollaisen skenarion toteutuminen vaatii mieheltä täyttä elämäntaparemonttia (pitää juosta baareissa ystävien kanssa ja yksin, avata rohkeasti keskusteluita jne.).
Lisäksi laitat small talkin onnistumiselle aivan älyttömän pienen painoarvon ja oletat sen toimivan joka kerta. Vaikka olen itse töiden ja harrastusten pohjalta kohtalaisen rutinoitunut puhuja, niin voin sanoa ettei tuollainen satunnainen juttelu kaverinaisporukan tai yksittäisen naisen kanssa kovinkaan usein onnistu miehen näkökulmasta. Vastaanottoon vaikuttaa paljon miehen olemus ja status kyseisessä tilassa. Esimerkiksi naiskaveriporukan kanssa on vaikea saada keskustelua aikaan vaikka tuntisi yhden jos muut suhtautuvat penseästi.
Mistä tullaankin siihen harjoitteluun ja itsensä kehittämiseen joka on ihan nounou ajatuksena. Ja lisäksi, on harjoiteltava sitkeyttä. Mihin tahansa porukoihin on vaikea päästä meidän kulttuurissa. Olin itse mammakerhossa varmaan kaksi kuukautta orpona piruna kunnes aloin vähitellen tutustua ja lopulta päädyin osaksi toimintaa vetävää porukkaa. Mutta jos olisin siis ensimmäisten viikkojen jälkeen todennut että ei tästä tule mitään, olisipa jäänyt tuokin asia kokematta.
Samaa sinnikkyyttä ei yleensä toivota mieheltä, joka lähestyy penseästi suhtautuvaa naista. Näissä on varmaan joku kaikille itsestään selvä eroavaisuus. Sitä tuntematta olen jättänyt tuppautumatta sekä ryhmiin että naisten seuraan.
No mutta suhtautuuko se sinin kaverinainen penseästi kun menet juttelemaan sille? Jos näin on niin olet ymmärtänyt kaveruuden idean ihan väärin. Sehän se just on pointti tuossa kaverinaisessa, että voit mennä baarissa juttelemaan hänelle ilman penseyttä, ja vaikka tämän kaverit eivät välittömästi suostuisikaan kosintaasi, sinusta tulisi vähitellen osa kalustoa ja sitten ehkä jotain muuta, jollekin heistä tai heidän kauttaan tutuksi tulleelle ihmiselle.
Ei kaverinaiset tietenkään suhtaudu penseästi. Kysymys onkin siitä miten päädytään kavereiksi. Kehenkään heistä en ole itse yrittänyt tutustua vaan tutustuminen on tapahtunut olosuhteiden välttämättömyydestä eli töistä tai luottamustoimien hoidosta. Yhdenkään kaverinaisen kautta en ole tutustunut uusiin ihmisiin.
No oletko ollut näiden kanssa iltaelämässä? Oletko päätynyt jonkinlaiseksi osaksi heidän kaveripiiriään. Sen kyllä uskon ettei missään luottamustoimen kokouksessa kukaan kovin herkästi pariudu, jollei käy iso mäihä.
Olen ollut heidän kanssa iltaelämässä, kuitenkin aina niin että ollaan osa samaa (työ)porukkaa. Ketään en ole nähnyt baarissa sattumalta, enkä myöskään tiedä heidän kaveripiireistään mitään. Luottamustoimiinkin liittyy satunnaisia illanviettoja, mutta aina "omalla porukalla", ts. ilman tilaisuutta uusien ihmisten tapaamiseen.
Tällainen nainen ei kylläkään ole kaverisi vaan ihan vain tuttava tai kolleega. Ei vastaa sitä tarkoitusta jossa olet yhteydessä johonkin ihmiseen tämän yksityiselämässä ja henkilökohtaisen yhteyden kautta, ei vain töissä tai harrastuksissa.
Muutamien kanssa jutut on sen verran henkilökohtaisia, että uskoisin meidän olevan pelkkää työkaveruutta tai satunnaista tuttavuutta syvempiä ystäviä. Ainakin olen ymmärtänyt, että naisetkaan eivät puhu ihan kenelle tahansa avioeroista, uusista suhteista, tai omien lasten tai vanhempien kanssa olevista ongelmista.
No riippuu vähän humalan tasosta. Mutta tästä on turha jatkaa jauhamista, koska et selkeästi ole kuitenkaan näiden ihmisten ystävä sillä lailla että kuuluisit heidän elämäänsä muuten kuin työn ja ilmeisesti satunnaisten työperäisten baari-iltojen kautta.
Lasketaanko noin kerran kuukaudessa tapahtuva soittelu, henkilökohtaiset sähköpostit ja pikaviestit jonkun elämään kuulumiseksi?
Ottavatko he yhteyttä sinuun muissa kuin työasioissa? Otatko sinä heihin? Kerrotko itse heille asioita henkilökohtaisesta elämästäsi?
Yhteyttä otetaan puolin ja toisin. Yleensä on joku työasiakin hoidettavana, mutta sen jälkeen voimme puhua puoli tuntia kaikesta muusta. Ja kyllä, minäkin kerron sellaisia henkilökohtaisia asioita, joita en kertoisi hyvänpäiväntutulle. En nyt ihan kaikkea kerro kenellekään (AV:lle kirjoittelu on synkin salaisuuteni).
Kyllä minä pitäisi kaverisuhteena kun kumpikin antaa itsestään jotain henkilökohtaista. Sellaisena kevyenä.
Luotatko että he haluavat olla kavereitasi? Uskallatko itse olla se joka ensin ottaa henkilökohtaiset asiat esille?
En siis osaa sinua auttaa mutta yritän ymmärtää ovatko sosiaaliset ongelmasi samanlaisia kuin minun. En tiedä edes miksi.
Et vastannut lopussa oleviin kysymyksiin. Jääkö sinunkin ystävyytesi miesten kanssa vain kauniiden puheiden tasolle?