Lue keskustelun säännöt.
HS: Sinkkumies, näin löydät kumppanin
09.11.2017 |
Voisiko joku ystävällisesti referoida miten se kumppani HS:n mukaan löytyy. Juttu on maksullinen.
Kommentit (352)
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se että sinkkunainen yrittää varta vasten naittaa miespuolisen sinkkuystävänsä ole edes se idea, vaan se että jos olet naisen kaveri, pääset mukaan kaikenlaiseen äksöniin jossa on mukana naisen kavereita, sekä mies- että naispuolisia, jotka taas puolestaan avaavat uusia ovia. Pääset bileisiin, baarissa naisen verkoston kautta on tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin. Se että olet jonkun naisen kaveri on jo itsessään suositus jonka avulla pääsee pitemmälle kuin tanssilattian laidalla yksin tuoppiinsa kanssa ja kännistä kiiluvin silmin tujottava voisi ikinä päästä.
No ei. Naiset luokittelevat miehet joko tietoisesti tai alitajuntaisesti seurustelu- ja kaverimatskuksi. Jos päädyt kaverimatskuna naisen verkostoon niin tämä myös tuo oman näkemyksensä ilmi kavereilleen sekä pitää sinusta tiukasti kiinni eli välttää esittelemästä potentiaalisille kumppaniehdokkaille. Naisen kanssa voi olla kaveri tai oikeammin tuttava, mutta pitää tuoda koko ajan selvästi ilmi että on haku päällä jottei joudu listalla puhtaaksi kaverimatskuksi. Tällöin myös naisen kaveritkin kiinnostuvat.
Ja joku mainitsikin, että jos mies on sosiaalisesti taitava ja menevä, niin hän ei tarvitse kenenkään naisen sosiaalista verkostoa vaan pystyy rakentamaan omansa. Jos ajatuksena siis on, että ujo kilttimiestyyppinen sinkkumies yhtäkkiä innostuisi minglailemaan sujuvasti kaverinaisen kutsumana samppisbrunsseilla ja löytäisi sieltä itselleen puolison.
Joo, sosiaalisesti taitava ei tietenkään tarvi. Mutta kun tässä ei puhutakaan sosiaalisesti taitavista vaan tosi toistaitoisista jotka ei pysty muodostamaan itselleen sosiaalista verkostoa omin voimin. Olen kuitenkin näiden puheista ymmärtänyt, että heillä olisi mahdollista päästä naisten kavereiksi, mikä olisi melkoinen edistysaskel. Tosin luulen kyllä että kaikki nämä jutut friendzonelle päätymisestä ovat täyttä teoriaa joka on opittu jostain redditistä. Eli todellisuudessa ei mitään mahkuja kaverisuhteisiin naistenkaan kanssa. Tai korkeintaan just joku kynnysmatto lakeija jota ikävällä luonteella varustettu yksilö hyväksikäyttää. Ja mistä ne shampanjabrussit tuli? Itse kyllä lähinnä ajattelin sitä että baarissa voisi mennä puhumaan kaverinaiselle ja samalla moikata naisen kaveriporukan, jäädä ehkä juttusille siihen laajemminkin, päätyä lopulta loppuillasta eroon naiskaverista ja löytää aamulla itsensä jonkun Peten jatkoilta jossa muuten tutustuikin ihan kivaan Millaan jota voisi olla kiva nähdä uudestaan. Ja sitten kas, yhtenä iltana Milla tuleekin vastaan baarissa ja Millahan on siis periaatteessa tuttu ja hänelle voi mennä puhumaan...
Tuossa on jo niin pitkä jatkumo täynnä sattumanvaraisia muuttujia ettei sellaisen varaan voi mitään strategiaa rakentaa. Käytännössä tuollaisen skenarion toteutuminen vaatii mieheltä täyttä elämäntaparemonttia (pitää juosta baareissa ystävien kanssa ja yksin, avata rohkeasti keskusteluita jne.).
Lisäksi laitat small talkin onnistumiselle aivan älyttömän pienen painoarvon ja oletat sen toimivan joka kerta. Vaikka olen itse töiden ja harrastusten pohjalta kohtalaisen rutinoitunut puhuja, niin voin sanoa ettei tuollainen satunnainen juttelu kaverinaisporukan tai yksittäisen naisen kanssa kovinkaan usein onnistu miehen näkökulmasta. Vastaanottoon vaikuttaa paljon miehen olemus ja status kyseisessä tilassa. Esimerkiksi naiskaveriporukan kanssa on vaikea saada keskustelua aikaan vaikka tuntisi yhden jos muut suhtautuvat penseästi.
Mistä tullaankin siihen harjoitteluun ja itsensä kehittämiseen joka on ihan nounou ajatuksena. Ja lisäksi, on harjoiteltava sitkeyttä. Mihin tahansa porukoihin on vaikea päästä meidän kulttuurissa. Olin itse mammakerhossa varmaan kaksi kuukautta orpona piruna kunnes aloin vähitellen tutustua ja lopulta päädyin osaksi toimintaa vetävää porukkaa. Mutta jos olisin siis ensimmäisten viikkojen jälkeen todennut että ei tästä tule mitään, olisipa jäänyt tuokin asia kokematta.
Samaa sinnikkyyttä ei yleensä toivota mieheltä, joka lähestyy penseästi suhtautuvaa naista. Näissä on varmaan joku kaikille itsestään selvä eroavaisuus. Sitä tuntematta olen jättänyt tuppautumatta sekä ryhmiin että naisten seuraan.
No mutta suhtautuuko se sinin kaverinainen penseästi kun menet juttelemaan sille? Jos näin on niin olet ymmärtänyt kaveruuden idean ihan väärin. Sehän se just on pointti tuossa kaverinaisessa, että voit mennä baarissa juttelemaan hänelle ilman penseyttä, ja vaikka tämän kaverit eivät välittömästi suostuisikaan kosintaasi, sinusta tulisi vähitellen osa kalustoa ja sitten ehkä jotain muuta, jollekin heistä tai heidän kauttaan tutuksi tulleelle ihmiselle.
Ei kaverinaiset tietenkään suhtaudu penseästi. Kysymys onkin siitä miten päädytään kavereiksi. Kehenkään heistä en ole itse yrittänyt tutustua vaan tutustuminen on tapahtunut olosuhteiden välttämättömyydestä eli töistä tai luottamustoimien hoidosta. Yhdenkään kaverinaisen kautta en ole tutustunut uusiin ihmisiin.
No oletko ollut näiden kanssa iltaelämässä? Oletko päätynyt jonkinlaiseksi osaksi heidän kaveripiiriään. Sen kyllä uskon ettei missään luottamustoimen kokouksessa kukaan kovin herkästi pariudu, jollei käy iso mäihä.
Olen ollut heidän kanssa iltaelämässä, kuitenkin aina niin että ollaan osa samaa (työ)porukkaa. Ketään en ole nähnyt baarissa sattumalta, enkä myöskään tiedä heidän kaveripiireistään mitään. Luottamustoimiinkin liittyy satunnaisia illanviettoja, mutta aina "omalla porukalla", ts. ilman tilaisuutta uusien ihmisten tapaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on aina jaksanut ihmetyttää erilaiset parisuhde- ja seksuaaliterapeutit, jotka ovat itse sinkkuja vielä lähemmäs viisikymppisinä
Sitä paitsi naisten neuvot miehille ovat tunnetusti vain resepti kaverimiehen rooliin...
:D :D
Miehenä voin vahvistaa tuon. Itse asiassa, monesti tekemällä juuri päinvastoin kuin joku feministi neuvoo voit saavuttaa hyviä tuloksia.
Kyseisen terapeutin kunniaksi on sanottava, että hänen vinkkinsä eivät vaikuta ainakaan erityisen tuhoisilta.
Kyl mä luulen, et todennäkösesti se kaverimainen lähestyminen on parempi tapa ottaa kontaktia naiseen kuin pillun kiilto silmissä flirttailu... Kohteliaisuus, kunnoittava käytös muita kohtaan ja yleinen ystävällisyys nyt vaan toimivat.
Jos yleisesti ihmistä pidetään hyvänä tyyppinä, pääsee paljon paremmin mukaan yhteisöön kuin se, jolla on kusipäinen maine.
Juuri tuo on paraatiesimerkki vinkeistä, jotka vain huonontavat miehen mahdollisuuksia. Toki esimerkiksi röyhkeyttä tai kudipäisyyttä on montaa sorttia mutta mikä tahansa niistä on parempi kuin olla kohtelias nössö.
Kuka haluaa kumppanikseen röyhkeän kpään?
Naisethan selittävät että miehessä pitää olla vastusta - siis jos toinen nainen kysyy.Miestä taas neuvotaan olemaan kohtelias ja ystävällinen jolla päätyy kaverimieheksi.
Se, että haluaa miehestä olevan vastusta, meinaa mm. omia mielipiteitä sekä karismaa. Nämä ominaisuudet eivät poissulje hyviä käytöstapoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on aina jaksanut ihmetyttää erilaiset parisuhde- ja seksuaaliterapeutit, jotka ovat itse sinkkuja vielä lähemmäs viisikymppisinä
Sitä paitsi naisten neuvot miehille ovat tunnetusti vain resepti kaverimiehen rooliin...
Mitä vikaa kaveruudessa? Entäs jos sillä naispuolisella kaverilla sattuukin olemaan naissinkku kaverina ja törmäätte toisiinne yhteisen kaverinne luona? Ainahan verkostoituneet tapaavat enemmän uusia ihmisiä kuin omissa oloissaan viihtyvät. Kannattaa pitää mieli ja silmät auki.
Tämä on sama kuin pakkoruotsin kannattajien neuvo opiskella ruotsia jotta voisi oppia helpommin muita kieliä.Eli ajanhukkaa.
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se että sinkkunainen yrittää varta vasten naittaa miespuolisen sinkkuystävänsä ole edes se idea, vaan se että jos olet naisen kaveri, pääset mukaan kaikenlaiseen äksöniin jossa on mukana naisen kavereita, sekä mies- että naispuolisia, jotka taas puolestaan avaavat uusia ovia. Pääset bileisiin, baarissa naisen verkoston kautta on tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin. Se että olet jonkun naisen kaveri on jo itsessään suositus jonka avulla pääsee pitemmälle kuin tanssilattian laidalla yksin tuoppiinsa kanssa ja kännistä kiiluvin silmin tujottava voisi ikinä päästä.
No ei. Naiset luokittelevat miehet joko tietoisesti tai alitajuntaisesti seurustelu- ja kaverimatskuksi. Jos päädyt kaverimatskuna naisen verkostoon niin tämä myös tuo oman näkemyksensä ilmi kavereilleen sekä pitää sinusta tiukasti kiinni eli välttää esittelemästä potentiaalisille kumppaniehdokkaille. Naisen kanssa voi olla kaveri tai oikeammin tuttava, mutta pitää tuoda koko ajan selvästi ilmi että on haku päällä jottei joudu listalla puhtaaksi kaverimatskuksi. Tällöin myös naisen kaveritkin kiinnostuvat.
Ja joku mainitsikin, että jos mies on sosiaalisesti taitava ja menevä, niin hän ei tarvitse kenenkään naisen sosiaalista verkostoa vaan pystyy rakentamaan omansa. Jos ajatuksena siis on, että ujo kilttimiestyyppinen sinkkumies yhtäkkiä innostuisi minglailemaan sujuvasti kaverinaisen kutsumana samppisbrunsseilla ja löytäisi sieltä itselleen puolison.
Joo, sosiaalisesti taitava ei tietenkään tarvi. Mutta kun tässä ei puhutakaan sosiaalisesti taitavista vaan tosi toistaitoisista jotka ei pysty muodostamaan itselleen sosiaalista verkostoa omin voimin. Olen kuitenkin näiden puheista ymmärtänyt, että heillä olisi mahdollista päästä naisten kavereiksi, mikä olisi melkoinen edistysaskel. Tosin luulen kyllä että kaikki nämä jutut friendzonelle päätymisestä ovat täyttä teoriaa joka on opittu jostain redditistä. Eli todellisuudessa ei mitään mahkuja kaverisuhteisiin naistenkaan kanssa. Tai korkeintaan just joku kynnysmatto lakeija jota ikävällä luonteella varustettu yksilö hyväksikäyttää. Ja mistä ne shampanjabrussit tuli? Itse kyllä lähinnä ajattelin sitä että baarissa voisi mennä puhumaan kaverinaiselle ja samalla moikata naisen kaveriporukan, jäädä ehkä juttusille siihen laajemminkin, päätyä lopulta loppuillasta eroon naiskaverista ja löytää aamulla itsensä jonkun Peten jatkoilta jossa muuten tutustuikin ihan kivaan Millaan jota voisi olla kiva nähdä uudestaan. Ja sitten kas, yhtenä iltana Milla tuleekin vastaan baarissa ja Millahan on siis periaatteessa tuttu ja hänelle voi mennä puhumaan...
Tuossa on jo niin pitkä jatkumo täynnä sattumanvaraisia muuttujia ettei sellaisen varaan voi mitään strategiaa rakentaa. Käytännössä tuollaisen skenarion toteutuminen vaatii mieheltä täyttä elämäntaparemonttia (pitää juosta baareissa ystävien kanssa ja yksin, avata rohkeasti keskusteluita jne.).
Lisäksi laitat small talkin onnistumiselle aivan älyttömän pienen painoarvon ja oletat sen toimivan joka kerta. Vaikka olen itse töiden ja harrastusten pohjalta kohtalaisen rutinoitunut puhuja, niin voin sanoa ettei tuollainen satunnainen juttelu kaverinaisporukan tai yksittäisen naisen kanssa kovinkaan usein onnistu miehen näkökulmasta. Vastaanottoon vaikuttaa paljon miehen olemus ja status kyseisessä tilassa. Esimerkiksi naiskaveriporukan kanssa on vaikea saada keskustelua aikaan vaikka tuntisi yhden jos muut suhtautuvat penseästi.
Mistä tullaankin siihen harjoitteluun ja itsensä kehittämiseen joka on ihan nounou ajatuksena. Ja lisäksi, on harjoiteltava sitkeyttä. Mihin tahansa porukoihin on vaikea päästä meidän kulttuurissa. Olin itse mammakerhossa varmaan kaksi kuukautta orpona piruna kunnes aloin vähitellen tutustua ja lopulta päädyin osaksi toimintaa vetävää porukkaa. Mutta jos olisin siis ensimmäisten viikkojen jälkeen todennut että ei tästä tule mitään, olisipa jäänyt tuokin asia kokematta.
Samaa sinnikkyyttä ei yleensä toivota mieheltä, joka lähestyy penseästi suhtautuvaa naista. Näissä on varmaan joku kaikille itsestään selvä eroavaisuus. Sitä tuntematta olen jättänyt tuppautumatta sekä ryhmiin että naisten seuraan.
No mutta suhtautuuko se sinin kaverinainen penseästi kun menet juttelemaan sille? Jos näin on niin olet ymmärtänyt kaveruuden idean ihan väärin. Sehän se just on pointti tuossa kaverinaisessa, että voit mennä baarissa juttelemaan hänelle ilman penseyttä, ja vaikka tämän kaverit eivät välittömästi suostuisikaan kosintaasi, sinusta tulisi vähitellen osa kalustoa ja sitten ehkä jotain muuta, jollekin heistä tai heidän kauttaan tutuksi tulleelle ihmiselle.
Ei kaverinaiset tietenkään suhtaudu penseästi. Kysymys onkin siitä miten päädytään kavereiksi. Kehenkään heistä en ole itse yrittänyt tutustua vaan tutustuminen on tapahtunut olosuhteiden välttämättömyydestä eli töistä tai luottamustoimien hoidosta. Yhdenkään kaverinaisen kautta en ole tutustunut uusiin ihmisiin.
No oletko ollut näiden kanssa iltaelämässä? Oletko päätynyt jonkinlaiseksi osaksi heidän kaveripiiriään. Sen kyllä uskon ettei missään luottamustoimen kokouksessa kukaan kovin herkästi pariudu, jollei käy iso mäihä.
Olen ollut heidän kanssa iltaelämässä, kuitenkin aina niin että ollaan osa samaa (työ)porukkaa. Ketään en ole nähnyt baarissa sattumalta, enkä myöskään tiedä heidän kaveripiireistään mitään. Luottamustoimiinkin liittyy satunnaisia illanviettoja, mutta aina "omalla porukalla", ts. ilman tilaisuutta uusien ihmisten tapaamiseen.
Tällainen nainen ei kylläkään ole kaverisi vaan ihan vain tuttava tai kolleega. Ei vastaa sitä tarkoitusta jossa olet yhteydessä johonkin ihmiseen tämän yksityiselämässä ja henkilökohtaisen yhteyden kautta, ei vain töissä tai harrastuksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on aina jaksanut ihmetyttää erilaiset parisuhde- ja seksuaaliterapeutit, jotka ovat itse sinkkuja vielä lähemmäs viisikymppisinä
Sitä paitsi naisten neuvot miehille ovat tunnetusti vain resepti kaverimiehen rooliin...
Mitä vikaa kaveruudessa? Entäs jos sillä naispuolisella kaverilla sattuukin olemaan naissinkku kaverina ja törmäätte toisiinne yhteisen kaverinne luona? Ainahan verkostoituneet tapaavat enemmän uusia ihmisiä kuin omissa oloissaan viihtyvät. Kannattaa pitää mieli ja silmät auki.
Tämä on sama kuin pakkoruotsin kannattajien neuvo opiskella ruotsia jotta voisi oppia helpommin muita kieliä.Eli ajanhukkaa.
Eli ajattelit löytää kumppanin ilman että tapaat uusia ihmisiä? Miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on aina jaksanut ihmetyttää erilaiset parisuhde- ja seksuaaliterapeutit, jotka ovat itse sinkkuja vielä lähemmäs viisikymppisinä
Sitä paitsi naisten neuvot miehille ovat tunnetusti vain resepti kaverimiehen rooliin...
Mitä vikaa kaveruudessa? Entäs jos sillä naispuolisella kaverilla sattuukin olemaan naissinkku kaverina ja törmäätte toisiinne yhteisen kaverinne luona? Ainahan verkostoituneet tapaavat enemmän uusia ihmisiä kuin omissa oloissaan viihtyvät. Kannattaa pitää mieli ja silmät auki.
Tämä on sama kuin pakkoruotsin kannattajien neuvo opiskella ruotsia jotta voisi oppia helpommin muita kieliä.Eli ajanhukkaa.
Mutta nettiin kirjoittelu päivät pitkät ei ole ajanhukkaa? Oletko edes kokeillut? Tiedät kokeilemattakin ettei toimi? No oisko kuitenkin syytä kokeilla, kun ei nämä sinun omat keinosikaan toimi.
Jos mies on niin epävarma ettei omia mielipiteitä löydy, lue naiset pitävät miestä liian nössönä, omia mielipiteitä ja uskallusta seistä niiden takana voi lähteä etsimään terapiasta. Itsetunto ja itseluottamus vetoaa tosissaan naisiin, ja näitä jos mitä voi kehittää paljonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on aina jaksanut ihmetyttää erilaiset parisuhde- ja seksuaaliterapeutit, jotka ovat itse sinkkuja vielä lähemmäs viisikymppisinä
Sitä paitsi naisten neuvot miehille ovat tunnetusti vain resepti kaverimiehen rooliin...
:D :D
Miehenä voin vahvistaa tuon. Itse asiassa, monesti tekemällä juuri päinvastoin kuin joku feministi neuvoo voit saavuttaa hyviä tuloksia.
Kyseisen terapeutin kunniaksi on sanottava, että hänen vinkkinsä eivät vaikuta ainakaan erityisen tuhoisilta.
Kyl mä luulen, et todennäkösesti se kaverimainen lähestyminen on parempi tapa ottaa kontaktia naiseen kuin pillun kiilto silmissä flirttailu... Kohteliaisuus, kunnoittava käytös muita kohtaan ja yleinen ystävällisyys nyt vaan toimivat.
Jos yleisesti ihmistä pidetään hyvänä tyyppinä, pääsee paljon paremmin mukaan yhteisöön kuin se, jolla on kusipäinen maine.
Juuri tuo on paraatiesimerkki vinkeistä, jotka vain huonontavat miehen mahdollisuuksia. Toki esimerkiksi röyhkeyttä tai kudipäisyyttä on montaa sorttia mutta mikä tahansa niistä on parempi kuin olla kohtelias nössö.
Kuka haluaa kumppanikseen röyhkeän kpään?
Naisethan selittävät että miehessä pitää olla vastusta - siis jos toinen nainen kysyy.Miestä taas neuvotaan olemaan kohtelias ja ystävällinen jolla päätyy kaverimieheksi.
Vastus ei tarkoita ilkeyttä, itsekeskeisyyttä tai ylimielisyyttä. Se tarkoittaa, että mies haastaa naisen ajatusmallit ja toimintatavat kun niissä on parannettavaa. Ja myös että mies osaa sanoa ei kun nainen tai kaverit pyytävät kohtuuttomia. Tällainen mies voi kyseenalaistaa vaikkapa naisen mielipiteen jostain ihmisestä, poliittisen näkökannan tai tavan myöhästellä. Hän voi myös esimerkiksi kieltäytyä tekemästä palveluksia naiselle jos nainen ei ole halukas vastavuoroisuuteen. Nämä asiat eivät tee kenestäkään k-päätä. Hyvä mies ei kuitenkaan hauku naisen perhettä, ulkomuotoa ja harrastuksia, käyttäydy uhkaavasti, pilkkaa ketään, valehtele tai petä lupauksia.
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se että sinkkunainen yrittää varta vasten naittaa miespuolisen sinkkuystävänsä ole edes se idea, vaan se että jos olet naisen kaveri, pääset mukaan kaikenlaiseen äksöniin jossa on mukana naisen kavereita, sekä mies- että naispuolisia, jotka taas puolestaan avaavat uusia ovia. Pääset bileisiin, baarissa naisen verkoston kautta on tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin. Se että olet jonkun naisen kaveri on jo itsessään suositus jonka avulla pääsee pitemmälle kuin tanssilattian laidalla yksin tuoppiinsa kanssa ja kännistä kiiluvin silmin tujottava voisi ikinä päästä.
No ei. Naiset luokittelevat miehet joko tietoisesti tai alitajuntaisesti seurustelu- ja kaverimatskuksi. Jos päädyt kaverimatskuna naisen verkostoon niin tämä myös tuo oman näkemyksensä ilmi kavereilleen sekä pitää sinusta tiukasti kiinni eli välttää esittelemästä potentiaalisille kumppaniehdokkaille. Naisen kanssa voi olla kaveri tai oikeammin tuttava, mutta pitää tuoda koko ajan selvästi ilmi että on haku päällä jottei joudu listalla puhtaaksi kaverimatskuksi. Tällöin myös naisen kaveritkin kiinnostuvat.
Ja joku mainitsikin, että jos mies on sosiaalisesti taitava ja menevä, niin hän ei tarvitse kenenkään naisen sosiaalista verkostoa vaan pystyy rakentamaan omansa. Jos ajatuksena siis on, että ujo kilttimiestyyppinen sinkkumies yhtäkkiä innostuisi minglailemaan sujuvasti kaverinaisen kutsumana samppisbrunsseilla ja löytäisi sieltä itselleen puolison.
Joo, sosiaalisesti taitava ei tietenkään tarvi. Mutta kun tässä ei puhutakaan sosiaalisesti taitavista vaan tosi toistaitoisista jotka ei pysty muodostamaan itselleen sosiaalista verkostoa omin voimin. Olen kuitenkin näiden puheista ymmärtänyt, että heillä olisi mahdollista päästä naisten kavereiksi, mikä olisi melkoinen edistysaskel. Tosin luulen kyllä että kaikki nämä jutut friendzonelle päätymisestä ovat täyttä teoriaa joka on opittu jostain redditistä. Eli todellisuudessa ei mitään mahkuja kaverisuhteisiin naistenkaan kanssa. Tai korkeintaan just joku kynnysmatto lakeija jota ikävällä luonteella varustettu yksilö hyväksikäyttää. Ja mistä ne shampanjabrussit tuli? Itse kyllä lähinnä ajattelin sitä että baarissa voisi mennä puhumaan kaverinaiselle ja samalla moikata naisen kaveriporukan, jäädä ehkä juttusille siihen laajemminkin, päätyä lopulta loppuillasta eroon naiskaverista ja löytää aamulla itsensä jonkun Peten jatkoilta jossa muuten tutustuikin ihan kivaan Millaan jota voisi olla kiva nähdä uudestaan. Ja sitten kas, yhtenä iltana Milla tuleekin vastaan baarissa ja Millahan on siis periaatteessa tuttu ja hänelle voi mennä puhumaan...
Tuossa on jo niin pitkä jatkumo täynnä sattumanvaraisia muuttujia ettei sellaisen varaan voi mitään strategiaa rakentaa. Käytännössä tuollaisen skenarion toteutuminen vaatii mieheltä täyttä elämäntaparemonttia (pitää juosta baareissa ystävien kanssa ja yksin, avata rohkeasti keskusteluita jne.).
Lisäksi laitat small talkin onnistumiselle aivan älyttömän pienen painoarvon ja oletat sen toimivan joka kerta. Vaikka olen itse töiden ja harrastusten pohjalta kohtalaisen rutinoitunut puhuja, niin voin sanoa ettei tuollainen satunnainen juttelu kaverinaisporukan tai yksittäisen naisen kanssa kovinkaan usein onnistu miehen näkökulmasta. Vastaanottoon vaikuttaa paljon miehen olemus ja status kyseisessä tilassa. Esimerkiksi naiskaveriporukan kanssa on vaikea saada keskustelua aikaan vaikka tuntisi yhden jos muut suhtautuvat penseästi.
Mistä tullaankin siihen harjoitteluun ja itsensä kehittämiseen joka on ihan nounou ajatuksena. Ja lisäksi, on harjoiteltava sitkeyttä. Mihin tahansa porukoihin on vaikea päästä meidän kulttuurissa. Olin itse mammakerhossa varmaan kaksi kuukautta orpona piruna kunnes aloin vähitellen tutustua ja lopulta päädyin osaksi toimintaa vetävää porukkaa. Mutta jos olisin siis ensimmäisten viikkojen jälkeen todennut että ei tästä tule mitään, olisipa jäänyt tuokin asia kokematta.
Samaa sinnikkyyttä ei yleensä toivota mieheltä, joka lähestyy penseästi suhtautuvaa naista. Näissä on varmaan joku kaikille itsestään selvä eroavaisuus. Sitä tuntematta olen jättänyt tuppautumatta sekä ryhmiin että naisten seuraan.
No mutta suhtautuuko se sinin kaverinainen penseästi kun menet juttelemaan sille? Jos näin on niin olet ymmärtänyt kaveruuden idean ihan väärin. Sehän se just on pointti tuossa kaverinaisessa, että voit mennä baarissa juttelemaan hänelle ilman penseyttä, ja vaikka tämän kaverit eivät välittömästi suostuisikaan kosintaasi, sinusta tulisi vähitellen osa kalustoa ja sitten ehkä jotain muuta, jollekin heistä tai heidän kauttaan tutuksi tulleelle ihmiselle.
Ei kaverinaiset tietenkään suhtaudu penseästi. Kysymys onkin siitä miten päädytään kavereiksi. Kehenkään heistä en ole itse yrittänyt tutustua vaan tutustuminen on tapahtunut olosuhteiden välttämättömyydestä eli töistä tai luottamustoimien hoidosta. Yhdenkään kaverinaisen kautta en ole tutustunut uusiin ihmisiin.
No oletko ollut näiden kanssa iltaelämässä? Oletko päätynyt jonkinlaiseksi osaksi heidän kaveripiiriään. Sen kyllä uskon ettei missään luottamustoimen kokouksessa kukaan kovin herkästi pariudu, jollei käy iso mäihä.
Olen ollut heidän kanssa iltaelämässä, kuitenkin aina niin että ollaan osa samaa (työ)porukkaa. Ketään en ole nähnyt baarissa sattumalta, enkä myöskään tiedä heidän kaveripiireistään mitään. Luottamustoimiinkin liittyy satunnaisia illanviettoja, mutta aina "omalla porukalla", ts. ilman tilaisuutta uusien ihmisten tapaamiseen.
Tällainen nainen ei kylläkään ole kaverisi vaan ihan vain tuttava tai kolleega. Ei vastaa sitä tarkoitusta jossa olet yhteydessä johonkin ihmiseen tämän yksityiselämässä ja henkilökohtaisen yhteyden kautta, ei vain töissä tai harrastuksissa.
Muutamien kanssa jutut on sen verran henkilökohtaisia, että uskoisin meidän olevan pelkkää työkaveruutta tai satunnaista tuttavuutta syvempiä ystäviä. Ainakin olen ymmärtänyt, että naisetkaan eivät puhu ihan kenelle tahansa avioeroista, uusista suhteista, tai omien lasten tai vanhempien kanssa olevista ongelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni tässä on itsestäänselvyyksiä ja ympäripyöreitä neuvoja, jotka kuulostaa päällisin puolin fiksulta mutta joiden asiasisältö ja hyödyllisyys on täysi 0.
Ongelmana ei useimmiten ole se, ettei uskalla lähestyä ketään, monesti kyse on vain ettei ole saanut elämänsä peruspilareita kuntoon. Tarkoitan vaikka, että on työtön ja ei ole mitään urasuunnitelmia tai tavoitteita elämässä, voi olla mielenterveysongelmia tai ylipäätään ei ole edes henkisesti valmis seurustelemaan.
Ei sellaiselle ihmiselle, jolla ei ole elämän perusjutut kunnossa auta mikään lähestyminen tai muut vastaavat neuvot. On ensin saatava oma elämänsä raiteille ja osata huolehtia itsestään ja saada jonkinlainen vakiintunut suunta elämälleen, sitten vasta pariutuminenkin onnistuu ja löytää muita ihmisiä rikastamaan elämäänsä.
Omalla elämänkokemuksella voin sanoa, että sitten kun miehenä saa elämänsä siihen pisteeseen että on täysin tyytyväinen elämäntilanteeseensa, uraansa, harrastuksiinsa ja siihen millä mallilla elämä yleensä on, sitten alkaa vetää puoleensa niitä naisiakin. Eli sitten kun kokee elävänsä kokemusrikasta ja henkisesti tyydyttävää ja onnellista elämää ihan ilmankin ketää naista. Tuohon pisteeseen päästyään niitä naisia ei tarvitse etsimällä etsiä, vaan pariutuminen tapahtuu aika ponnistelematta tai vaivaa näkemättä, sattuu vaan joku päivä tapaamaan jonkun mukavan tyypin. Parhaat asiat elämässä tapahtuu luonnostaan, eikä niitä voi yrittää pakottaa. Varsinkin rakkaus.
Mutta ehdottomasti paras neuvo kenelle vaan sinkkumiehelle on, että hoida elämäsi siihen kuntoon, että olet siihen täysin tyytyväinen ilmankin ketään naista, ja sinulla on asiat hyvällä mallilla. Tasapainoiset, itsestään hyvää huolta pitävät ja vastuulliset miehet kyllä (useimmiten) löytävät naisen ennen pitkää.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tässä on itsestäänselvyyksiä ja ympäripyöreitä neuvoja, jotka kuulostaa päällisin puolin fiksulta mutta joiden asiasisältö ja hyödyllisyys on täysi 0.
Ongelmana ei useimmiten ole se, ettei uskalla lähestyä ketään, monesti kyse on vain ettei ole saanut elämänsä peruspilareita kuntoon. Tarkoitan vaikka, että on työtön ja ei ole mitään urasuunnitelmia tai tavoitteita elämässä, voi olla mielenterveysongelmia tai ylipäätään ei ole edes henkisesti valmis seurustelemaan.
Ei sellaiselle ihmiselle, jolla ei ole elämän perusjutut kunnossa auta mikään lähestyminen tai muut vastaavat neuvot. On ensin saatava oma elämänsä raiteille ja osata huolehtia itsestään ja saada jonkinlainen vakiintunut suunta elämälleen, sitten vasta pariutuminenkin onnistuu ja löytää muita ihmisiä rikastamaan elämäänsä.
Omalla elämänkokemuksella voin sanoa, että sitten kun miehenä saa elämänsä siihen pisteeseen että on täysin tyytyväinen elämäntilanteeseensa, uraansa, harrastuksiinsa ja siihen millä mallilla elämä yleensä on, sitten alkaa vetää puoleensa niitä naisiakin. Eli sitten kun kokee elävänsä kokemusrikasta ja henkisesti tyydyttävää ja onnellista elämää ihan ilmankin ketää naista. Tuohon pisteeseen päästyään niitä naisia ei tarvitse etsimällä etsiä, vaan pariutuminen tapahtuu aika ponnistelematta tai vaivaa näkemättä, sattuu vaan joku päivä tapaamaan jonkun mukavan tyypin. Parhaat asiat elämässä tapahtuu luonnostaan, eikä niitä voi yrittää pakottaa. Varsinkin rakkaus.
Mutta ehdottomasti paras neuvo kenelle vaan sinkkumiehelle on, että hoida elämäsi siihen kuntoon, että olet siihen täysin tyytyväinen ilmankin ketään naista, ja sinulla on asiat hyvällä mallilla. Tasapainoiset, itsestään hyvää huolta pitävät ja vastuulliset miehet kyllä (useimmiten) löytävät naisen ennen pitkää.
Juuri tätä näille yritetty täällä selittää kuukausia tai varmaan jo vuosia, mutta ei mene perille. Hanki itsellesi elämä, mene töihin, hommaa harrastuksia ja kavereita, ja jos et millään pysty, aloita terapiasta. Näihin ei yleensä edes vastata, jauhetaan vain alfajuttuja joten keskustelu pyörii sitten näissä. Poislukien tämä yksi nimimerkillinen kaveri joka on ottanut onkeensa tuon terapian. Toivotaan että hän on löytänyt hyvän terapeutin ja saa sitä kautta lisää eväitä elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se että sinkkunainen yrittää varta vasten naittaa miespuolisen sinkkuystävänsä ole edes se idea, vaan se että jos olet naisen kaveri, pääset mukaan kaikenlaiseen äksöniin jossa on mukana naisen kavereita, sekä mies- että naispuolisia, jotka taas puolestaan avaavat uusia ovia. Pääset bileisiin, baarissa naisen verkoston kautta on tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin. Se että olet jonkun naisen kaveri on jo itsessään suositus jonka avulla pääsee pitemmälle kuin tanssilattian laidalla yksin tuoppiinsa kanssa ja kännistä kiiluvin silmin tujottava voisi ikinä päästä.
No ei. Naiset luokittelevat miehet joko tietoisesti tai alitajuntaisesti seurustelu- ja kaverimatskuksi. Jos päädyt kaverimatskuna naisen verkostoon niin tämä myös tuo oman näkemyksensä ilmi kavereilleen sekä pitää sinusta tiukasti kiinni eli välttää esittelemästä potentiaalisille kumppaniehdokkaille. Naisen kanssa voi olla kaveri tai oikeammin tuttava, mutta pitää tuoda koko ajan selvästi ilmi että on haku päällä jottei joudu listalla puhtaaksi kaverimatskuksi. Tällöin myös naisen kaveritkin kiinnostuvat.
Ja joku mainitsikin, että jos mies on sosiaalisesti taitava ja menevä, niin hän ei tarvitse kenenkään naisen sosiaalista verkostoa vaan pystyy rakentamaan omansa. Jos ajatuksena siis on, että ujo kilttimiestyyppinen sinkkumies yhtäkkiä innostuisi minglailemaan sujuvasti kaverinaisen kutsumana samppisbrunsseilla ja löytäisi sieltä itselleen puolison.
Joo, sosiaalisesti taitava ei tietenkään tarvi. Mutta kun tässä ei puhutakaan sosiaalisesti taitavista vaan tosi toistaitoisista jotka ei pysty muodostamaan itselleen sosiaalista verkostoa omin voimin. Olen kuitenkin näiden puheista ymmärtänyt, että heillä olisi mahdollista päästä naisten kavereiksi, mikä olisi melkoinen edistysaskel. Tosin luulen kyllä että kaikki nämä jutut friendzonelle päätymisestä ovat täyttä teoriaa joka on opittu jostain redditistä. Eli todellisuudessa ei mitään mahkuja kaverisuhteisiin naistenkaan kanssa. Tai korkeintaan just joku kynnysmatto lakeija jota ikävällä luonteella varustettu yksilö hyväksikäyttää. Ja mistä ne shampanjabrussit tuli? Itse kyllä lähinnä ajattelin sitä että baarissa voisi mennä puhumaan kaverinaiselle ja samalla moikata naisen kaveriporukan, jäädä ehkä juttusille siihen laajemminkin, päätyä lopulta loppuillasta eroon naiskaverista ja löytää aamulla itsensä jonkun Peten jatkoilta jossa muuten tutustuikin ihan kivaan Millaan jota voisi olla kiva nähdä uudestaan. Ja sitten kas, yhtenä iltana Milla tuleekin vastaan baarissa ja Millahan on siis periaatteessa tuttu ja hänelle voi mennä puhumaan...
Tuossa on jo niin pitkä jatkumo täynnä sattumanvaraisia muuttujia ettei sellaisen varaan voi mitään strategiaa rakentaa. Käytännössä tuollaisen skenarion toteutuminen vaatii mieheltä täyttä elämäntaparemonttia (pitää juosta baareissa ystävien kanssa ja yksin, avata rohkeasti keskusteluita jne.).
Lisäksi laitat small talkin onnistumiselle aivan älyttömän pienen painoarvon ja oletat sen toimivan joka kerta. Vaikka olen itse töiden ja harrastusten pohjalta kohtalaisen rutinoitunut puhuja, niin voin sanoa ettei tuollainen satunnainen juttelu kaverinaisporukan tai yksittäisen naisen kanssa kovinkaan usein onnistu miehen näkökulmasta. Vastaanottoon vaikuttaa paljon miehen olemus ja status kyseisessä tilassa. Esimerkiksi naiskaveriporukan kanssa on vaikea saada keskustelua aikaan vaikka tuntisi yhden jos muut suhtautuvat penseästi.
Mistä tullaankin siihen harjoitteluun ja itsensä kehittämiseen joka on ihan nounou ajatuksena. Ja lisäksi, on harjoiteltava sitkeyttä. Mihin tahansa porukoihin on vaikea päästä meidän kulttuurissa. Olin itse mammakerhossa varmaan kaksi kuukautta orpona piruna kunnes aloin vähitellen tutustua ja lopulta päädyin osaksi toimintaa vetävää porukkaa. Mutta jos olisin siis ensimmäisten viikkojen jälkeen todennut että ei tästä tule mitään, olisipa jäänyt tuokin asia kokematta.
Samaa sinnikkyyttä ei yleensä toivota mieheltä, joka lähestyy penseästi suhtautuvaa naista. Näissä on varmaan joku kaikille itsestään selvä eroavaisuus. Sitä tuntematta olen jättänyt tuppautumatta sekä ryhmiin että naisten seuraan.
No mutta suhtautuuko se sinin kaverinainen penseästi kun menet juttelemaan sille? Jos näin on niin olet ymmärtänyt kaveruuden idean ihan väärin. Sehän se just on pointti tuossa kaverinaisessa, että voit mennä baarissa juttelemaan hänelle ilman penseyttä, ja vaikka tämän kaverit eivät välittömästi suostuisikaan kosintaasi, sinusta tulisi vähitellen osa kalustoa ja sitten ehkä jotain muuta, jollekin heistä tai heidän kauttaan tutuksi tulleelle ihmiselle.
Ei kaverinaiset tietenkään suhtaudu penseästi. Kysymys onkin siitä miten päädytään kavereiksi. Kehenkään heistä en ole itse yrittänyt tutustua vaan tutustuminen on tapahtunut olosuhteiden välttämättömyydestä eli töistä tai luottamustoimien hoidosta. Yhdenkään kaverinaisen kautta en ole tutustunut uusiin ihmisiin.
No oletko ollut näiden kanssa iltaelämässä? Oletko päätynyt jonkinlaiseksi osaksi heidän kaveripiiriään. Sen kyllä uskon ettei missään luottamustoimen kokouksessa kukaan kovin herkästi pariudu, jollei käy iso mäihä.
Olen ollut heidän kanssa iltaelämässä, kuitenkin aina niin että ollaan osa samaa (työ)porukkaa. Ketään en ole nähnyt baarissa sattumalta, enkä myöskään tiedä heidän kaveripiireistään mitään. Luottamustoimiinkin liittyy satunnaisia illanviettoja, mutta aina "omalla porukalla", ts. ilman tilaisuutta uusien ihmisten tapaamiseen.
Tällainen nainen ei kylläkään ole kaverisi vaan ihan vain tuttava tai kolleega. Ei vastaa sitä tarkoitusta jossa olet yhteydessä johonkin ihmiseen tämän yksityiselämässä ja henkilökohtaisen yhteyden kautta, ei vain töissä tai harrastuksissa.
Muutamien kanssa jutut on sen verran henkilökohtaisia, että uskoisin meidän olevan pelkkää työkaveruutta tai satunnaista tuttavuutta syvempiä ystäviä. Ainakin olen ymmärtänyt, että naisetkaan eivät puhu ihan kenelle tahansa avioeroista, uusista suhteista, tai omien lasten tai vanhempien kanssa olevista ongelmista.
No riippuu vähän humalan tasosta. Mutta tästä on turha jatkaa jauhamista, koska et selkeästi ole kuitenkaan näiden ihmisten ystävä sillä lailla että kuuluisit heidän elämäänsä muuten kuin työn ja ilmeisesti satunnaisten työperäisten baari-iltojen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Paljon ohjeita naisilta miten olla olla mies. Miksi te sitten otatte mieheksi aina sen tribaali tatuoidun hormoonilihas panokoneen? Nii i.
Tuo sinun näkemykseksi toteutuu korkeintaan wt -piireissä. Omat tuttavani, koulutettuja, hyvännäköisiä naisia, ovat kaikki suhteissa tavallisten, kilttien miesten kanssa. Mitä yhteistä edes olisi jonkun salihirmun kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se että sinkkunainen yrittää varta vasten naittaa miespuolisen sinkkuystävänsä ole edes se idea, vaan se että jos olet naisen kaveri, pääset mukaan kaikenlaiseen äksöniin jossa on mukana naisen kavereita, sekä mies- että naispuolisia, jotka taas puolestaan avaavat uusia ovia. Pääset bileisiin, baarissa naisen verkoston kautta on tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin. Se että olet jonkun naisen kaveri on jo itsessään suositus jonka avulla pääsee pitemmälle kuin tanssilattian laidalla yksin tuoppiinsa kanssa ja kännistä kiiluvin silmin tujottava voisi ikinä päästä.
No ei. Naiset luokittelevat miehet joko tietoisesti tai alitajuntaisesti seurustelu- ja kaverimatskuksi. Jos päädyt kaverimatskuna naisen verkostoon niin tämä myös tuo oman näkemyksensä ilmi kavereilleen sekä pitää sinusta tiukasti kiinni eli välttää esittelemästä potentiaalisille kumppaniehdokkaille. Naisen kanssa voi olla kaveri tai oikeammin tuttava, mutta pitää tuoda koko ajan selvästi ilmi että on haku päällä jottei joudu listalla puhtaaksi kaverimatskuksi. Tällöin myös naisen kaveritkin kiinnostuvat.
Ja joku mainitsikin, että jos mies on sosiaalisesti taitava ja menevä, niin hän ei tarvitse kenenkään naisen sosiaalista verkostoa vaan pystyy rakentamaan omansa. Jos ajatuksena siis on, että ujo kilttimiestyyppinen sinkkumies yhtäkkiä innostuisi minglailemaan sujuvasti kaverinaisen kutsumana samppisbrunsseilla ja löytäisi sieltä itselleen puolison.
Joo, sosiaalisesti taitava ei tietenkään tarvi. Mutta kun tässä ei puhutakaan sosiaalisesti taitavista vaan tosi toistaitoisista jotka ei pysty muodostamaan itselleen sosiaalista verkostoa omin voimin. Olen kuitenkin näiden puheista ymmärtänyt, että heillä olisi mahdollista päästä naisten kavereiksi, mikä olisi melkoinen edistysaskel. Tosin luulen kyllä että kaikki nämä jutut friendzonelle päätymisestä ovat täyttä teoriaa joka on opittu jostain redditistä. Eli todellisuudessa ei mitään mahkuja kaverisuhteisiin naistenkaan kanssa. Tai korkeintaan just joku kynnysmatto lakeija jota ikävällä luonteella varustettu yksilö hyväksikäyttää. Ja mistä ne shampanjabrussit tuli? Itse kyllä lähinnä ajattelin sitä että baarissa voisi mennä puhumaan kaverinaiselle ja samalla moikata naisen kaveriporukan, jäädä ehkä juttusille siihen laajemminkin, päätyä lopulta loppuillasta eroon naiskaverista ja löytää aamulla itsensä jonkun Peten jatkoilta jossa muuten tutustuikin ihan kivaan Millaan jota voisi olla kiva nähdä uudestaan. Ja sitten kas, yhtenä iltana Milla tuleekin vastaan baarissa ja Millahan on siis periaatteessa tuttu ja hänelle voi mennä puhumaan...
Tuossa on jo niin pitkä jatkumo täynnä sattumanvaraisia muuttujia ettei sellaisen varaan voi mitään strategiaa rakentaa. Käytännössä tuollaisen skenarion toteutuminen vaatii mieheltä täyttä elämäntaparemonttia (pitää juosta baareissa ystävien kanssa ja yksin, avata rohkeasti keskusteluita jne.).
Lisäksi laitat small talkin onnistumiselle aivan älyttömän pienen painoarvon ja oletat sen toimivan joka kerta. Vaikka olen itse töiden ja harrastusten pohjalta kohtalaisen rutinoitunut puhuja, niin voin sanoa ettei tuollainen satunnainen juttelu kaverinaisporukan tai yksittäisen naisen kanssa kovinkaan usein onnistu miehen näkökulmasta. Vastaanottoon vaikuttaa paljon miehen olemus ja status kyseisessä tilassa. Esimerkiksi naiskaveriporukan kanssa on vaikea saada keskustelua aikaan vaikka tuntisi yhden jos muut suhtautuvat penseästi.
Mistä tullaankin siihen harjoitteluun ja itsensä kehittämiseen joka on ihan nounou ajatuksena. Ja lisäksi, on harjoiteltava sitkeyttä. Mihin tahansa porukoihin on vaikea päästä meidän kulttuurissa. Olin itse mammakerhossa varmaan kaksi kuukautta orpona piruna kunnes aloin vähitellen tutustua ja lopulta päädyin osaksi toimintaa vetävää porukkaa. Mutta jos olisin siis ensimmäisten viikkojen jälkeen todennut että ei tästä tule mitään, olisipa jäänyt tuokin asia kokematta.
Samaa sinnikkyyttä ei yleensä toivota mieheltä, joka lähestyy penseästi suhtautuvaa naista. Näissä on varmaan joku kaikille itsestään selvä eroavaisuus. Sitä tuntematta olen jättänyt tuppautumatta sekä ryhmiin että naisten seuraan.
No mutta suhtautuuko se sinin kaverinainen penseästi kun menet juttelemaan sille? Jos näin on niin olet ymmärtänyt kaveruuden idean ihan väärin. Sehän se just on pointti tuossa kaverinaisessa, että voit mennä baarissa juttelemaan hänelle ilman penseyttä, ja vaikka tämän kaverit eivät välittömästi suostuisikaan kosintaasi, sinusta tulisi vähitellen osa kalustoa ja sitten ehkä jotain muuta, jollekin heistä tai heidän kauttaan tutuksi tulleelle ihmiselle.
Ei kaverinaiset tietenkään suhtaudu penseästi. Kysymys onkin siitä miten päädytään kavereiksi. Kehenkään heistä en ole itse yrittänyt tutustua vaan tutustuminen on tapahtunut olosuhteiden välttämättömyydestä eli töistä tai luottamustoimien hoidosta. Yhdenkään kaverinaisen kautta en ole tutustunut uusiin ihmisiin.
No oletko ollut näiden kanssa iltaelämässä? Oletko päätynyt jonkinlaiseksi osaksi heidän kaveripiiriään. Sen kyllä uskon ettei missään luottamustoimen kokouksessa kukaan kovin herkästi pariudu, jollei käy iso mäihä.
Olen ollut heidän kanssa iltaelämässä, kuitenkin aina niin että ollaan osa samaa (työ)porukkaa. Ketään en ole nähnyt baarissa sattumalta, enkä myöskään tiedä heidän kaveripiireistään mitään. Luottamustoimiinkin liittyy satunnaisia illanviettoja, mutta aina "omalla porukalla", ts. ilman tilaisuutta uusien ihmisten tapaamiseen.
Tällainen nainen ei kylläkään ole kaverisi vaan ihan vain tuttava tai kolleega. Ei vastaa sitä tarkoitusta jossa olet yhteydessä johonkin ihmiseen tämän yksityiselämässä ja henkilökohtaisen yhteyden kautta, ei vain töissä tai harrastuksissa.
Muutamien kanssa jutut on sen verran henkilökohtaisia, että uskoisin meidän olevan pelkkää työkaveruutta tai satunnaista tuttavuutta syvempiä ystäviä. Ainakin olen ymmärtänyt, että naisetkaan eivät puhu ihan kenelle tahansa avioeroista, uusista suhteista, tai omien lasten tai vanhempien kanssa olevista ongelmista.
No riippuu vähän humalan tasosta. Mutta tästä on turha jatkaa jauhamista, koska et selkeästi ole kuitenkaan näiden ihmisten ystävä sillä lailla että kuuluisit heidän elämäänsä muuten kuin työn ja ilmeisesti satunnaisten työperäisten baari-iltojen kautta.
Lasketaanko noin kerran kuukaudessa tapahtuva soittelu, henkilökohtaiset sähköpostit ja pikaviestit jonkun elämään kuulumiseksi?
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se että sinkkunainen yrittää varta vasten naittaa miespuolisen sinkkuystävänsä ole edes se idea, vaan se että jos olet naisen kaveri, pääset mukaan kaikenlaiseen äksöniin jossa on mukana naisen kavereita, sekä mies- että naispuolisia, jotka taas puolestaan avaavat uusia ovia. Pääset bileisiin, baarissa naisen verkoston kautta on tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin. Se että olet jonkun naisen kaveri on jo itsessään suositus jonka avulla pääsee pitemmälle kuin tanssilattian laidalla yksin tuoppiinsa kanssa ja kännistä kiiluvin silmin tujottava voisi ikinä päästä.
No ei. Naiset luokittelevat miehet joko tietoisesti tai alitajuntaisesti seurustelu- ja kaverimatskuksi. Jos päädyt kaverimatskuna naisen verkostoon niin tämä myös tuo oman näkemyksensä ilmi kavereilleen sekä pitää sinusta tiukasti kiinni eli välttää esittelemästä potentiaalisille kumppaniehdokkaille. Naisen kanssa voi olla kaveri tai oikeammin tuttava, mutta pitää tuoda koko ajan selvästi ilmi että on haku päällä jottei joudu listalla puhtaaksi kaverimatskuksi. Tällöin myös naisen kaveritkin kiinnostuvat.
Ja joku mainitsikin, että jos mies on sosiaalisesti taitava ja menevä, niin hän ei tarvitse kenenkään naisen sosiaalista verkostoa vaan pystyy rakentamaan omansa. Jos ajatuksena siis on, että ujo kilttimiestyyppinen sinkkumies yhtäkkiä innostuisi minglailemaan sujuvasti kaverinaisen kutsumana samppisbrunsseilla ja löytäisi sieltä itselleen puolison.
Joo, sosiaalisesti taitava ei tietenkään tarvi. Mutta kun tässä ei puhutakaan sosiaalisesti taitavista vaan tosi toistaitoisista jotka ei pysty muodostamaan itselleen sosiaalista verkostoa omin voimin. Olen kuitenkin näiden puheista ymmärtänyt, että heillä olisi mahdollista päästä naisten kavereiksi, mikä olisi melkoinen edistysaskel. Tosin luulen kyllä että kaikki nämä jutut friendzonelle päätymisestä ovat täyttä teoriaa joka on opittu jostain redditistä. Eli todellisuudessa ei mitään mahkuja kaverisuhteisiin naistenkaan kanssa. Tai korkeintaan just joku kynnysmatto lakeija jota ikävällä luonteella varustettu yksilö hyväksikäyttää. Ja mistä ne shampanjabrussit tuli? Itse kyllä lähinnä ajattelin sitä että baarissa voisi mennä puhumaan kaverinaiselle ja samalla moikata naisen kaveriporukan, jäädä ehkä juttusille siihen laajemminkin, päätyä lopulta loppuillasta eroon naiskaverista ja löytää aamulla itsensä jonkun Peten jatkoilta jossa muuten tutustuikin ihan kivaan Millaan jota voisi olla kiva nähdä uudestaan. Ja sitten kas, yhtenä iltana Milla tuleekin vastaan baarissa ja Millahan on siis periaatteessa tuttu ja hänelle voi mennä puhumaan...
Tuossa on jo niin pitkä jatkumo täynnä sattumanvaraisia muuttujia ettei sellaisen varaan voi mitään strategiaa rakentaa. Käytännössä tuollaisen skenarion toteutuminen vaatii mieheltä täyttä elämäntaparemonttia (pitää juosta baareissa ystävien kanssa ja yksin, avata rohkeasti keskusteluita jne.).
Lisäksi laitat small talkin onnistumiselle aivan älyttömän pienen painoarvon ja oletat sen toimivan joka kerta. Vaikka olen itse töiden ja harrastusten pohjalta kohtalaisen rutinoitunut puhuja, niin voin sanoa ettei tuollainen satunnainen juttelu kaverinaisporukan tai yksittäisen naisen kanssa kovinkaan usein onnistu miehen näkökulmasta. Vastaanottoon vaikuttaa paljon miehen olemus ja status kyseisessä tilassa. Esimerkiksi naiskaveriporukan kanssa on vaikea saada keskustelua aikaan vaikka tuntisi yhden jos muut suhtautuvat penseästi.
Mistä tullaankin siihen harjoitteluun ja itsensä kehittämiseen joka on ihan nounou ajatuksena. Ja lisäksi, on harjoiteltava sitkeyttä. Mihin tahansa porukoihin on vaikea päästä meidän kulttuurissa. Olin itse mammakerhossa varmaan kaksi kuukautta orpona piruna kunnes aloin vähitellen tutustua ja lopulta päädyin osaksi toimintaa vetävää porukkaa. Mutta jos olisin siis ensimmäisten viikkojen jälkeen todennut että ei tästä tule mitään, olisipa jäänyt tuokin asia kokematta.
Samaa sinnikkyyttä ei yleensä toivota mieheltä, joka lähestyy penseästi suhtautuvaa naista. Näissä on varmaan joku kaikille itsestään selvä eroavaisuus. Sitä tuntematta olen jättänyt tuppautumatta sekä ryhmiin että naisten seuraan.
No mutta suhtautuuko se sinin kaverinainen penseästi kun menet juttelemaan sille? Jos näin on niin olet ymmärtänyt kaveruuden idean ihan väärin. Sehän se just on pointti tuossa kaverinaisessa, että voit mennä baarissa juttelemaan hänelle ilman penseyttä, ja vaikka tämän kaverit eivät välittömästi suostuisikaan kosintaasi, sinusta tulisi vähitellen osa kalustoa ja sitten ehkä jotain muuta, jollekin heistä tai heidän kauttaan tutuksi tulleelle ihmiselle.
Ei kaverinaiset tietenkään suhtaudu penseästi. Kysymys onkin siitä miten päädytään kavereiksi. Kehenkään heistä en ole itse yrittänyt tutustua vaan tutustuminen on tapahtunut olosuhteiden välttämättömyydestä eli töistä tai luottamustoimien hoidosta. Yhdenkään kaverinaisen kautta en ole tutustunut uusiin ihmisiin.
No oletko ollut näiden kanssa iltaelämässä? Oletko päätynyt jonkinlaiseksi osaksi heidän kaveripiiriään. Sen kyllä uskon ettei missään luottamustoimen kokouksessa kukaan kovin herkästi pariudu, jollei käy iso mäihä.
Olen ollut heidän kanssa iltaelämässä, kuitenkin aina niin että ollaan osa samaa (työ)porukkaa. Ketään en ole nähnyt baarissa sattumalta, enkä myöskään tiedä heidän kaveripiireistään mitään. Luottamustoimiinkin liittyy satunnaisia illanviettoja, mutta aina "omalla porukalla", ts. ilman tilaisuutta uusien ihmisten tapaamiseen.
Tällainen nainen ei kylläkään ole kaverisi vaan ihan vain tuttava tai kolleega. Ei vastaa sitä tarkoitusta jossa olet yhteydessä johonkin ihmiseen tämän yksityiselämässä ja henkilökohtaisen yhteyden kautta, ei vain töissä tai harrastuksissa.
Muutamien kanssa jutut on sen verran henkilökohtaisia, että uskoisin meidän olevan pelkkää työkaveruutta tai satunnaista tuttavuutta syvempiä ystäviä. Ainakin olen ymmärtänyt, että naisetkaan eivät puhu ihan kenelle tahansa avioeroista, uusista suhteista, tai omien lasten tai vanhempien kanssa olevista ongelmista.
No riippuu vähän humalan tasosta. Mutta tästä on turha jatkaa jauhamista, koska et selkeästi ole kuitenkaan näiden ihmisten ystävä sillä lailla että kuuluisit heidän elämäänsä muuten kuin työn ja ilmeisesti satunnaisten työperäisten baari-iltojen kautta.
Lasketaanko noin kerran kuukaudessa tapahtuva soittelu, henkilökohtaiset sähköpostit ja pikaviestit jonkun elämään kuulumiseksi?
Joo, mutta sellainen mitä tässä haetaan on se että tapaatte vapaalla myös eikä vain töiden kautta. Silloinhan sulla olisi tilaisuus tavata uusia ihmisiä hänen kauttaan. Ja tietysti myös elämäntilanteet vaikuttaa, jos kaverisikaan ei käy missään eli hän on jo vakiintunut sohvalle, niin eihän siitä ole mitään hyötyä sitten. Olet nyt ottanut hölmösti tehtäväksesi todistaa tämän kaveruuscasesi kautta että kukaan ei voisi ikinä hyötyä naiskaverista 😃. Vaikka tämä olisi hirveä bikehile ja tuntisi puoli kaupunkia. Miksi? Varmaankin se on jotain pelkoa. Nettikirjoittelu on nii paljon helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
TTA kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän naisten vastaus tähän ihannemies-kysymykseen on täysin erilainen riippuen siitä onko kysyjänä mies vai nainen? Jos mies kysyy vastaus on "pitää olla ystävällinen ja kohtelias herrasmies",jos nainen kysyy vastaus on "sen on pidettävä minut kuosissa ja näytettävä kaapin paikka,en pidä miehestä josta ei ole vastusta".Eli naisten neuvoilla mies päätyy "ystäväksi".
Naulan kantaan, olen samaa mieltä!
Mikä ylipäätään on kaverinaisen virka miehelle eli se, että olet varatun ja jo vakiintuneen naisen friend zonella miehenä? Miehelle ei todellakaan ole mitään hyötyä keräillä itselleen kaverityttöjä työn, opiskelun tai harrastusten ulkopuolelta. Näissä em. yhteyksissä on mukavaa, että on ns. hyvän päivän tuttuja, sitä tuskin kukaan kieltää esim., jos olet miesopiskelijana, vaikka sairaanhoitajalinjalla, jossa on naisopiskelijoita enemmistönä aina. Siltikin, on mielekkäämpää tutustua toisiin miehiin kavereina kuin naisiin, niin pääsee sata kertaa helpommalla ja on enempi yhteistä.
Noh, omien miespuolisten kavereiden tyttöystävät ovat ihan jees kaverityttöinä, mutta muuten en näe syytä, miksi keräillä satunnaisia kaverityttöjä itselleen. Joku mies voi ehkä hakea egobuustia kaverityttöjä keräämällä, mutta mihinkään suhteeseen tai muuhun intiimiin kaverityttöjen keräileminen ei keskivertomiehelle koskaan johda. Miksi edes johtaisi, koska olet naiselle korkeintaan kaveri tai veli? Erittäin harva nainen taas omaa veljeään haluaa painaa näin karrikoiden ilmaistuna.
Vastaavasti, jos olet kerran kaverimieheksi joutunut naisen friend zonelle, niin on turha odottaa, että homma syvenisi. Lähinnä killut siinä tai sitten kävelet pois koko hommasta tai vastaavasti homma kuivuu itsestään kasaan esim. opiskeluiden loputtua. Tavallisesti (beeta)kaverimieheltä odotetaan ehkä seuraa tylsiin hetkiin tai mm. korjaamaan naisen polkupyörää tai vaihtamaan autonrenkaat eli siis tekemään hommia, joita naisen oma (alfa)mies ei osaa/viitsi/tai vittumaisuuttaan halua tehdä omalle kullalleen.
Koko kaveruus miesten ja naisten välillä on utopistinen. En itse hyväksy millään muotoa, että tyttöystävälläni olisi miespuolisia kavereita, joita hän tapailisi kahden kesken. Puhumattakaan, jos nämä kaverimiehet olisivat sinkkuja; sinkkumies hakee naiselta seksiä eikä kaveruutta, joten tosi vaarallisilla vesillä liikutaan tässä kohtaa. Hälytyskellojen pitäisi soida kovaa, jos asia tulee jollain lailla ilmi oman tyttöystävän kohdalla, että ympärillä pyörii kaverimiehiä, joihin ollaan yhteydessä.
Tietysti nykyään on muodikasta olla polyamorinen, seksuaalisuudestaan epävarma ja kaikkea muuta höpönlöpöä. Silti itse olen sillä lailla konservatiivi, etten omaa muijaan kyllä muiden miesten kanssa jaa kumppanina. Koskaan. Joku mies ehkä haluaa, että omaa muijaa käy painamassa muutkin, mutta itse en halua näin.
Tässähän se tulikin hyvin, vastavuoroinen ystävyys ja yhteys on kaltaisillesi miehille yksinkertaisesti täysin tuntematon asia. Kaikki ihmissuhteet nähdään jonain sosiaalisena pelinä, jossa menettää pisteitä kun "alistuu" (suomeksi esimerkiksi auttaa ystävää korjaamaan polkupyörää) toiselle. Suoraan sanottuna tuollainen kuulostaa äärimmäisen pelottavalta ja hirvittää ajatus siitä miten yleistä tuollainen diskonnektio muista ihmisistä ja yhteiskunnasta on.
Ongelma on siinä, kaverinaisten kanssa se ystävyys on lähes poikkeuksetta yksipuolista. Kuuntelet naisen surut ja autat pikkuhommissa tai pahimmassa tapauksessa isommissakin, mutta kun itse tarvitset apua niin kaverinaiselle tulee aina mystisesti just silloin jotain muuta menoa. Mutta hei olisin kuitenkin tosi mielellään auttanut jos ei olis ollut muuta menoa...joopajoo.
Milloin olet esim. viimeksi vienyt vastaleivottuja pullia tai itse tekemäsi villasukat kaverimiehellesi? Auttanut häntä ostamaan uudet verhot tai sohvan. Juuri niin. Et koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TTA kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän naisten vastaus tähän ihannemies-kysymykseen on täysin erilainen riippuen siitä onko kysyjänä mies vai nainen? Jos mies kysyy vastaus on "pitää olla ystävällinen ja kohtelias herrasmies",jos nainen kysyy vastaus on "sen on pidettävä minut kuosissa ja näytettävä kaapin paikka,en pidä miehestä josta ei ole vastusta".Eli naisten neuvoilla mies päätyy "ystäväksi".
Naulan kantaan, olen samaa mieltä!
Mikä ylipäätään on kaverinaisen virka miehelle eli se, että olet varatun ja jo vakiintuneen naisen friend zonella miehenä? Miehelle ei todellakaan ole mitään hyötyä keräillä itselleen kaverityttöjä työn, opiskelun tai harrastusten ulkopuolelta. Näissä em. yhteyksissä on mukavaa, että on ns. hyvän päivän tuttuja, sitä tuskin kukaan kieltää esim., jos olet miesopiskelijana, vaikka sairaanhoitajalinjalla, jossa on naisopiskelijoita enemmistönä aina. Siltikin, on mielekkäämpää tutustua toisiin miehiin kavereina kuin naisiin, niin pääsee sata kertaa helpommalla ja on enempi yhteistä.
Noh, omien miespuolisten kavereiden tyttöystävät ovat ihan jees kaverityttöinä, mutta muuten en näe syytä, miksi keräillä satunnaisia kaverityttöjä itselleen. Joku mies voi ehkä hakea egobuustia kaverityttöjä keräämällä, mutta mihinkään suhteeseen tai muuhun intiimiin kaverityttöjen keräileminen ei keskivertomiehelle koskaan johda. Miksi edes johtaisi, koska olet naiselle korkeintaan kaveri tai veli? Erittäin harva nainen taas omaa veljeään haluaa painaa näin karrikoiden ilmaistuna.
Vastaavasti, jos olet kerran kaverimieheksi joutunut naisen friend zonelle, niin on turha odottaa, että homma syvenisi. Lähinnä killut siinä tai sitten kävelet pois koko hommasta tai vastaavasti homma kuivuu itsestään kasaan esim. opiskeluiden loputtua. Tavallisesti (beeta)kaverimieheltä odotetaan ehkä seuraa tylsiin hetkiin tai mm. korjaamaan naisen polkupyörää tai vaihtamaan autonrenkaat eli siis tekemään hommia, joita naisen oma (alfa)mies ei osaa/viitsi/tai vittumaisuuttaan halua tehdä omalle kullalleen.
Koko kaveruus miesten ja naisten välillä on utopistinen. En itse hyväksy millään muotoa, että tyttöystävälläni olisi miespuolisia kavereita, joita hän tapailisi kahden kesken. Puhumattakaan, jos nämä kaverimiehet olisivat sinkkuja; sinkkumies hakee naiselta seksiä eikä kaveruutta, joten tosi vaarallisilla vesillä liikutaan tässä kohtaa. Hälytyskellojen pitäisi soida kovaa, jos asia tulee jollain lailla ilmi oman tyttöystävän kohdalla, että ympärillä pyörii kaverimiehiä, joihin ollaan yhteydessä.
Tietysti nykyään on muodikasta olla polyamorinen, seksuaalisuudestaan epävarma ja kaikkea muuta höpönlöpöä. Silti itse olen sillä lailla konservatiivi, etten omaa muijaan kyllä muiden miesten kanssa jaa kumppanina. Koskaan. Joku mies ehkä haluaa, että omaa muijaa käy painamassa muutkin, mutta itse en halua näin.
Tässähän se tulikin hyvin, vastavuoroinen ystävyys ja yhteys on kaltaisillesi miehille yksinkertaisesti täysin tuntematon asia. Kaikki ihmissuhteet nähdään jonain sosiaalisena pelinä, jossa menettää pisteitä kun "alistuu" (suomeksi esimerkiksi auttaa ystävää korjaamaan polkupyörää) toiselle. Suoraan sanottuna tuollainen kuulostaa äärimmäisen pelottavalta ja hirvittää ajatus siitä miten yleistä tuollainen diskonnektio muista ihmisistä ja yhteiskunnasta on.
Ongelma on siinä, kaverinaisten kanssa se ystävyys on lähes poikkeuksetta yksipuolista. Kuuntelet naisen surut ja autat pikkuhommissa tai pahimmassa tapauksessa isommissakin, mutta kun itse tarvitset apua niin kaverinaiselle tulee aina mystisesti just silloin jotain muuta menoa. Mutta hei olisin kuitenkin tosi mielellään auttanut jos ei olis ollut muuta menoa...joopajoo.
Milloin olet esim. viimeksi vienyt vastaleivottuja pullia tai itse tekemäsi villasukat kaverimiehellesi? Auttanut häntä ostamaan uudet verhot tai sohvan. Juuri niin. Et koskaan.
Oletko ihan oikeasti joskus pyytänyt kaverinaista ja tämä on kieltäytynyt? Vai onko tämäkin mielikuvituskaverinainen, jonka temput olet oppinut redditistä? Jos sinulle käy aina näin, et ole hakeutunut tavallisten kivojen naisten kaveriksi. Tai olet tunkenut palveluksiasi naiselle joka ei niitä oikeasti halua eikä siksi ole vastavuoroinen.
Mun yksi kaverinainen just tarjoutui tekemään villasukat ja toinen kysyi josko olen tulossa kaupunkiin erääseen tapahtumaan ja tarjosi yösijaa luonaan.
Jos on niin että tietyntyyppiset naiset päätyvät hyväksikäyttämään kilttimiestä, niin onko se ihan mahdoton ajatus että kilttimies tekisi ne yksipuolisiksi jäävät palvelukset ihan vain siksi että pystyy hyötymään naisen verkostosta. Meet naisen muuttoavuksi ja kas tutustut samalla pariin uuteen ihmiseen.
Tämä on niin huvittavaa. Ajattelet siis että kaikki naiset haluavat jakaa elämänsä jonkun kanssa joka kohtelee heitä huonosti?