HS: Sinkkumies, näin löydät kumppanin

Womansplaining!  Verraten mansplaining: https://en.wikipedia.org/wiki/Mansplaining

Mies! Tee näin niin saat naisen hyväksynnän! 

Ei yhtään seksististä, heh heh

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän naisten vastaus tähän ihannemies-kysymykseen on täysin erilainen riippuen siitä onko kysyjänä mies vai nainen? Jos mies kysyy vastaus on "pitää olla ystävällinen ja kohtelias herrasmies",jos nainen kysyy vastaus on "sen on pidettävä minut kuosissa ja näytettävä kaapin paikka,en pidä miehestä josta ei ole vastusta".Eli naisten neuvoilla mies päätyy "ystäväksi".

Näin ei ole missään muualla kuin sinun pienessä päässäsi.

Julkkisnaisten haastattelut kertovat muuta.

Tai neitien keskinäiset keskustelut omilla palstoillaan.Vain miehen kysyessä asiaa neuvotaan olemaan kohtelias herrasmies - joka ei toimi.

Taas kerran lassukka sekoittaa "kohteliaan herrasmiehen"  ja "saamattoman vätyksen".

Miehen ei pidä olla perässä vedettävä lapanen koska nainen etsii miestä, ei ylimääräistä lasta. Mutta MIES nimenomaan on kohtelias ja käyttäytyy hyvin.

Minun mieheni on herrasmies enkä ole koskaan tuntenut vetoa mieheen joka ei sellaista olisi. Mutta herrasmies on jotain ihan muuta kuin nössö. Herrasmies voi esimerkiksi silti harrastaa vapaaottelua tai metsästystä.

Herrasmies muuten käyttäytyy aina ihan määritelmällisesti itsevarmasti, koska siihen herrasmiesmäisyyteen kuuluu se että mies on naisen "kavaljeeri", ohjaa käsipuolesta kadulla kävellessä ja niin edelleen. Jos mies on kovin epävarma itsestään se ei kykene olemaan täydellinen herrasmies.

Kaveruus naisten kanssa on täysin turhaa, jos ei ole jotain yhteistä. Työ, harrastukset, huumorintaju... Kognitiivisten kykyjen on myös hyvä olla suunnilleen samalla tasolla. Idiootit, nerot, työttömät, harrastuksettomat (tai nörttiharrastajamiehet) jäävät yksin. Idioottius ei johda välttämättä yksinäisyyteen, koska heidän toilailujaan on yhtä kiinnostavaa katsoa kuin koirien.

Vierailija kirjoitti:

Mies. Mene vaikka viikonlopun joogakurssille. Siellä tapaa naisia ja retriitin aikana ehtii joogaamisen lomassa jutustella. Jos ei muuta , niin tekee hyvää kropalle.

No ei kyllä tämäkään aina. Toissa kesänä menin kansanopiston joogakurssille, olin ryhmän ainoa mies ja tunnelma oli pikemminkin vaivaantunut. Puolessa välissä pidettiin lyhyt juomatauko minkä aikana minä kyllä kuulin ne kuiskutukset että mitä tuokin karvanaama täällä tekee, taitaa olla vain perseitä kyttäämässä. Ei niitä sanoja minulle suoraan sanottu mutta kuulin kyllä.

Myös kun yritin katsella liikkeiden lomassa salin eteen sitä ohjaajaa, jotta saisin paremman käsityksen minkälaista liikettä minun pitäisi suorittaa, tämä huusi sieltä edestä minulle että katse lattiaan, kuulet kyllä hänen ohjeistaankin. No kuulen kuulen mutta kun en tiennyt niiden kaikkien liikkeiden nimiä niin piti katsoa mallia. Seuraavalla viikolla minut komennettiin eturiviin.

Kävin siitä huolimatta kurssilla koko syksyn kun siitä maksoin ja halusin mennä. Mutta ei siellä mitään kontaktia voinut tuommoisten episodien jälkeen ottaa muuta kun tullessa sanoa päivää ja lähteissä näkemiin, muuten turpa kiinni ja katse lattiassa.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tässä on itsestäänselvyyksiä ja ympäripyöreitä neuvoja, jotka kuulostaa päällisin puolin fiksulta mutta joiden asiasisältö ja hyödyllisyys on täysi 0. 

Ongelmana ei useimmiten ole se, ettei uskalla lähestyä ketään, monesti kyse on vain ettei ole saanut elämänsä peruspilareita kuntoon. Tarkoitan vaikka, että on työtön ja ei ole mitään urasuunnitelmia tai tavoitteita elämässä, voi olla mielenterveysongelmia tai ylipäätään ei ole edes henkisesti valmis seurustelemaan.

Ei sellaiselle ihmiselle, jolla ei ole elämän perusjutut kunnossa auta mikään lähestyminen tai muut vastaavat neuvot. On ensin saatava oma elämänsä raiteille ja osata huolehtia itsestään ja saada jonkinlainen vakiintunut suunta elämälleen, sitten vasta pariutuminenkin onnistuu ja löytää muita ihmisiä rikastamaan elämäänsä.

Omalla elämänkokemuksella voin sanoa, että sitten kun miehenä saa elämänsä siihen pisteeseen että on täysin tyytyväinen elämäntilanteeseensa, uraansa, harrastuksiinsa ja siihen millä mallilla elämä yleensä on,  sitten alkaa vetää puoleensa niitä naisiakin. Eli sitten kun kokee elävänsä kokemusrikasta ja henkisesti tyydyttävää ja onnellista elämää ihan ilmankin ketää naista. Tuohon pisteeseen päästyään niitä naisia ei tarvitse etsimällä etsiä, vaan pariutuminen tapahtuu aika ponnistelematta tai vaivaa näkemättä, sattuu vaan joku päivä tapaamaan jonkun mukavan tyypin. Parhaat asiat elämässä tapahtuu luonnostaan, eikä niitä voi yrittää pakottaa. Varsinkin rakkaus. 

Mutta ehdottomasti paras neuvo kenelle vaan sinkkumiehelle on, että hoida elämäsi siihen kuntoon, että olet siihen täysin tyytyväinen ilmankin ketään naista, ja sinulla on asiat hyvällä mallilla. Tasapainoiset, itsestään hyvää huolta pitävät ja vastuulliset miehet kyllä (useimmiten) löytävät naisen ennen pitkää. 

Tämä. Juuri tämä. Kukaan ei halua miestä joka tarvitsee naista täyttääkseen elämänsä tyhjyyden.

Olen huomannut että näillä lassukkamiehillä on yleensä se ongelma että ne kuvittelee että jos käy töissä ja pikkuisen salilla on jotenkin erinomainen catch ja kunnon mies. Mutta ei se niin mene. Tarvitsisi olla myös vähän kiinnostava ihmisenä. Jos ihminen elää vaan perusharmaata elämää, ei se ainakaan minua kiinnosta. Jos ei osaa elää rikasta ja mielekästä elämää yksin, ei osaa sitä toisenkaan kanssa.

Miehellä pitää olla intohimoa elämäänsä, harrastuksiaan ja työtään kohtaan. Jos koko elämä on pelkkää harmaata olemassaoloa, ei kukaan halua sellaiseen suonsilmäkkeeseen upota.

Itse olen nainen, vieläpä täällä paljon parjattu autisti(sosiaaliset taitoni ovat merkittävästi heikommat kuin esim. miehelläni) ja löysin itselleni miehen vasta kun olin päättänyt että no vitut, pärjään yksinkin ja elämäni oli ihan helvetin hyvää sinkkunakin.

Vierailija kirjoitti:

Willy Loman kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Willy Loman kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Willy Loman kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Willy Loman kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Willy Loman kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Willy Loman kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai se että sinkkunainen yrittää varta vasten naittaa miespuolisen sinkkuystävänsä ole edes se idea, vaan se että jos olet naisen kaveri, pääset mukaan kaikenlaiseen äksöniin jossa on mukana naisen kavereita, sekä mies- että naispuolisia, jotka taas puolestaan avaavat uusia ovia. Pääset bileisiin, baarissa naisen verkoston kautta on tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin. Se että olet jonkun naisen kaveri on jo itsessään suositus jonka avulla pääsee pitemmälle kuin tanssilattian laidalla yksin tuoppiinsa kanssa ja kännistä kiiluvin silmin tujottava voisi ikinä päästä.

No ei. Naiset luokittelevat miehet joko tietoisesti tai alitajuntaisesti seurustelu- ja kaverimatskuksi. Jos päädyt kaverimatskuna naisen verkostoon niin tämä myös tuo oman näkemyksensä ilmi kavereilleen sekä pitää sinusta tiukasti kiinni eli välttää esittelemästä potentiaalisille kumppaniehdokkaille. Naisen kanssa voi olla kaveri tai oikeammin tuttava, mutta pitää tuoda koko ajan selvästi ilmi että on haku päällä jottei joudu listalla puhtaaksi kaverimatskuksi. Tällöin myös naisen kaveritkin kiinnostuvat.

Ja joku mainitsikin, että jos mies on sosiaalisesti taitava ja menevä, niin hän ei tarvitse kenenkään naisen sosiaalista verkostoa vaan pystyy rakentamaan omansa. Jos ajatuksena siis on, että ujo kilttimiestyyppinen sinkkumies yhtäkkiä innostuisi minglailemaan sujuvasti kaverinaisen kutsumana samppisbrunsseilla ja löytäisi sieltä itselleen puolison.

Joo, sosiaalisesti taitava ei tietenkään tarvi. Mutta kun tässä ei puhutakaan sosiaalisesti taitavista vaan tosi toistaitoisista jotka ei pysty muodostamaan itselleen sosiaalista verkostoa omin voimin. Olen kuitenkin näiden puheista ymmärtänyt, että heillä olisi mahdollista päästä naisten kavereiksi, mikä olisi melkoinen edistysaskel. Tosin luulen kyllä että kaikki nämä jutut friendzonelle päätymisestä ovat täyttä teoriaa joka on opittu jostain redditistä. Eli todellisuudessa ei mitään mahkuja kaverisuhteisiin naistenkaan kanssa. Tai korkeintaan just joku kynnysmatto lakeija jota ikävällä luonteella varustettu yksilö hyväksikäyttää. Ja mistä ne shampanjabrussit tuli? Itse kyllä lähinnä ajattelin sitä että baarissa voisi mennä puhumaan kaverinaiselle ja samalla moikata naisen kaveriporukan, jäädä ehkä juttusille siihen laajemminkin, päätyä lopulta loppuillasta eroon naiskaverista ja löytää aamulla itsensä jonkun Peten jatkoilta jossa muuten tutustuikin ihan kivaan Millaan jota voisi olla kiva nähdä uudestaan. Ja sitten kas, yhtenä iltana Milla tuleekin vastaan baarissa ja Millahan on siis periaatteessa tuttu ja hänelle voi mennä puhumaan...

Tuossa on jo niin pitkä jatkumo täynnä sattumanvaraisia muuttujia ettei sellaisen varaan voi mitään strategiaa rakentaa. Käytännössä tuollaisen skenarion toteutuminen vaatii mieheltä täyttä elämäntaparemonttia (pitää juosta baareissa ystävien kanssa ja yksin, avata rohkeasti keskusteluita jne.).

Lisäksi laitat small talkin onnistumiselle aivan älyttömän pienen painoarvon ja oletat sen toimivan joka kerta. Vaikka olen itse töiden ja harrastusten pohjalta kohtalaisen rutinoitunut puhuja, niin voin sanoa ettei tuollainen satunnainen juttelu kaverinaisporukan tai yksittäisen naisen kanssa kovinkaan usein onnistu miehen näkökulmasta. Vastaanottoon vaikuttaa paljon miehen olemus ja status kyseisessä tilassa. Esimerkiksi naiskaveriporukan kanssa on vaikea saada keskustelua aikaan vaikka tuntisi yhden jos muut suhtautuvat penseästi.

Mistä tullaankin siihen harjoitteluun ja itsensä kehittämiseen joka on ihan nounou ajatuksena. Ja lisäksi, on harjoiteltava sitkeyttä. Mihin tahansa porukoihin on vaikea päästä meidän kulttuurissa. Olin itse mammakerhossa varmaan kaksi kuukautta orpona piruna kunnes aloin vähitellen tutustua ja lopulta päädyin osaksi toimintaa vetävää porukkaa. Mutta jos olisin siis ensimmäisten viikkojen jälkeen todennut että ei tästä tule mitään, olisipa jäänyt tuokin asia kokematta.

Samaa sinnikkyyttä ei yleensä toivota mieheltä, joka lähestyy penseästi suhtautuvaa naista. Näissä on varmaan joku kaikille itsestään selvä eroavaisuus. Sitä tuntematta olen jättänyt tuppautumatta sekä ryhmiin että naisten seuraan. 

No mutta suhtautuuko se sinin kaverinainen penseästi kun menet juttelemaan sille? Jos näin on niin olet ymmärtänyt kaveruuden idean ihan väärin. Sehän se just on pointti tuossa kaverinaisessa, että voit mennä baarissa juttelemaan hänelle ilman penseyttä, ja vaikka tämän kaverit eivät välittömästi suostuisikaan kosintaasi, sinusta tulisi vähitellen osa kalustoa ja sitten ehkä jotain muuta, jollekin heistä tai heidän kauttaan tutuksi tulleelle ihmiselle.

Ei kaverinaiset tietenkään suhtaudu penseästi. Kysymys onkin siitä miten päädytään kavereiksi. Kehenkään heistä en ole itse yrittänyt tutustua vaan tutustuminen on tapahtunut olosuhteiden välttämättömyydestä eli töistä tai luottamustoimien hoidosta. Yhdenkään kaverinaisen kautta en ole tutustunut uusiin ihmisiin. 

No oletko ollut näiden kanssa iltaelämässä? Oletko päätynyt jonkinlaiseksi osaksi heidän kaveripiiriään. Sen kyllä uskon ettei missään luottamustoimen kokouksessa kukaan kovin herkästi pariudu, jollei käy iso mäihä.

Olen ollut heidän kanssa iltaelämässä, kuitenkin aina niin että ollaan osa samaa (työ)porukkaa. Ketään en ole nähnyt baarissa sattumalta, enkä myöskään tiedä heidän kaveripiireistään mitään. Luottamustoimiinkin liittyy satunnaisia illanviettoja, mutta aina "omalla porukalla", ts. ilman tilaisuutta uusien ihmisten tapaamiseen.

Tällainen nainen ei kylläkään ole kaverisi vaan ihan vain tuttava tai kolleega. Ei vastaa sitä tarkoitusta jossa olet yhteydessä johonkin ihmiseen tämän yksityiselämässä ja henkilökohtaisen yhteyden kautta, ei vain töissä tai harrastuksissa.

Muutamien kanssa jutut on sen verran henkilökohtaisia, että uskoisin meidän olevan pelkkää työkaveruutta tai satunnaista tuttavuutta syvempiä ystäviä. Ainakin olen ymmärtänyt, että naisetkaan eivät puhu ihan kenelle tahansa avioeroista, uusista suhteista, tai omien lasten tai vanhempien kanssa olevista ongelmista.

No riippuu vähän humalan tasosta. Mutta tästä on turha jatkaa jauhamista, koska et selkeästi ole kuitenkaan näiden ihmisten ystävä sillä lailla että kuuluisit heidän elämäänsä muuten kuin työn ja ilmeisesti satunnaisten työperäisten baari-iltojen kautta.

Lasketaanko noin kerran kuukaudessa tapahtuva soittelu, henkilökohtaiset sähköpostit ja pikaviestit jonkun elämään kuulumiseksi?

Ottavatko he yhteyttä sinuun muissa kuin työasioissa? Otatko sinä heihin? Kerrotko itse heille asioita henkilökohtaisesta elämästäsi?

Yhteyttä otetaan puolin ja toisin. Yleensä on joku työasiakin hoidettavana, mutta sen jälkeen voimme puhua puoli tuntia kaikesta muusta. Ja kyllä, minäkin kerron sellaisia henkilökohtaisia asioita, joita en kertoisi hyvänpäiväntutulle. En nyt ihan kaikkea kerro kenellekään (AV:lle kirjoittelu on synkin salaisuuteni).

Kyllä minä pitäisi kaverisuhteena kun kumpikin antaa itsestään jotain henkilökohtaista. Sellaisena kevyenä.

Luotatko että he haluavat olla kavereitasi? Uskallatko itse olla se joka ensin ottaa henkilökohtaiset asiat esille?

En siis osaa sinua auttaa mutta yritän ymmärtää ovatko sosiaaliset ongelmasi samanlaisia kuin minun. En tiedä edes miksi.

Sen jälkeen kun luottamus on syntynyt, niin otan asioita itsekin puheeksi, enkä pelkää että ystävyys siihen päättyisi. Vaikea sanoa, kuka luotamuksessa tekee ensimmäisen siirron. Pikemminkin se kasvaa pikku hiljaa. Ensikontakti on minulle paljon vaikeampi kuin luottamus, koska siihen liittyy suuri torjutuksi tulemisen mahdollisuus, jota kestän hyvin, hyvin huonosti. Pitkään kestäneissä ystävyyksissäkin minulla on suuri vaikeus pyytää mitään, koska tulkitsen kieltäytymisen (ja vastahakoisen suostumisen) koko persoonaani kohdistuneeksi torjunnaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TTA kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän naisten vastaus tähän ihannemies-kysymykseen on täysin erilainen riippuen siitä onko kysyjänä mies vai nainen? Jos mies kysyy vastaus on "pitää olla ystävällinen ja kohtelias herrasmies",jos nainen kysyy vastaus on "sen on pidettävä minut kuosissa ja näytettävä kaapin paikka,en pidä miehestä josta ei ole vastusta".Eli naisten neuvoilla mies päätyy "ystäväksi".

Naulan kantaan, olen samaa mieltä!

Mikä ylipäätään on kaverinaisen virka miehelle eli se, että olet varatun ja jo vakiintuneen naisen friend zonella miehenä? Miehelle ei todellakaan ole mitään hyötyä keräillä itselleen kaverityttöjä työn, opiskelun tai harrastusten ulkopuolelta. Näissä em. yhteyksissä on mukavaa, että on ns. hyvän päivän tuttuja, sitä tuskin kukaan kieltää esim., jos olet miesopiskelijana, vaikka sairaanhoitajalinjalla, jossa on naisopiskelijoita enemmistönä aina. Siltikin, on mielekkäämpää tutustua toisiin miehiin kavereina kuin naisiin, niin pääsee sata kertaa helpommalla ja on enempi yhteistä.

Noh, omien miespuolisten kavereiden tyttöystävät ovat ihan jees kaverityttöinä, mutta muuten en näe syytä, miksi keräillä satunnaisia kaverityttöjä itselleen. Joku mies voi ehkä hakea egobuustia kaverityttöjä keräämällä, mutta mihinkään suhteeseen tai muuhun intiimiin kaverityttöjen keräileminen ei keskivertomiehelle koskaan johda. Miksi edes johtaisi, koska olet naiselle korkeintaan kaveri tai veli? Erittäin harva nainen taas omaa veljeään haluaa painaa näin karrikoiden ilmaistuna.

Vastaavasti, jos olet kerran kaverimieheksi joutunut naisen friend zonelle, niin on turha odottaa, että homma syvenisi. Lähinnä killut siinä tai sitten kävelet pois koko hommasta tai vastaavasti homma kuivuu itsestään kasaan esim. opiskeluiden loputtua. Tavallisesti (beeta)kaverimieheltä odotetaan ehkä seuraa tylsiin hetkiin tai mm. korjaamaan naisen polkupyörää tai vaihtamaan autonrenkaat eli siis tekemään hommia, joita naisen oma (alfa)mies ei osaa/viitsi/tai vittumaisuuttaan halua tehdä omalle kullalleen.

Koko kaveruus miesten ja naisten välillä on utopistinen. En itse hyväksy millään muotoa, että tyttöystävälläni olisi miespuolisia kavereita, joita hän tapailisi kahden kesken. Puhumattakaan, jos nämä kaverimiehet olisivat sinkkuja; sinkkumies hakee naiselta seksiä eikä kaveruutta, joten tosi vaarallisilla vesillä liikutaan tässä kohtaa. Hälytyskellojen pitäisi soida kovaa, jos asia tulee jollain lailla ilmi oman tyttöystävän kohdalla, että ympärillä pyörii kaverimiehiä, joihin ollaan yhteydessä.

Tietysti nykyään on muodikasta olla polyamorinen, seksuaalisuudestaan epävarma ja kaikkea muuta höpönlöpöä. Silti itse olen sillä lailla konservatiivi, etten omaa muijaan kyllä muiden miesten kanssa jaa kumppanina. Koskaan. Joku mies ehkä haluaa, että omaa muijaa käy painamassa muutkin, mutta itse en halua näin.

Tässähän se tulikin hyvin, vastavuoroinen ystävyys ja yhteys on kaltaisillesi miehille yksinkertaisesti täysin tuntematon asia. Kaikki ihmissuhteet nähdään jonain sosiaalisena pelinä, jossa menettää pisteitä kun "alistuu" (suomeksi esimerkiksi auttaa ystävää korjaamaan polkupyörää) toiselle. Suoraan sanottuna tuollainenylös kuulostaa äärimmäisen pelottavalta ja hirvittää ajatus siitä miten yleistä tuollainen diskonnektio muista ihmisistä ja yhteiskunnasta on.

Ongelma on siinä, kaverinaisten kanssa se ystävyys on lähes poikkeuksetta yksipuolista. Kuuntelet naisen surut ja autat pikkuhommissa tai pahimmassa tapauksessa isommissakin, mutta kun itse tarvitset apua niin kaverinaiselle tulee aina mystisesti just silloin jotain muuta menoa. Mutta hei olisin kuitenkin tosi mielellään auttanut jos ei olis ollut muuta menoa...joopajoo.

Milloin olet esim. viimeksi vienyt vastaleivottuja pullia tai itse tekemäsi villasukat kaverimiehellesi? Auttanut häntä ostamaan uudet verhot tai sohvan. Juuri niin. Et koskaan.

Minun kaverimieheni (silloin kun niitä oli) kyllä sai aina palvelustensa palkaksi kakkukahvit. Siis ihan kirjaimelliset kakkukahvit, ei "päiväkahveja". Ja tarjosin minä niitä kakkukahveja muutenkin jos kylässä kävivät.

Mies vaan ei välttämättä edes tajua että ei se kakku ihan itsestään synny...

Vierailija kirjoitti:

Womansplaining!  Verraten mansplaining: https://en.wikipedia.org/wiki/Mansplaining

Mies! Tee näin niin saat naisen hyväksynnän! 

Ei yhtään seksististä, heh heh

Justiinsa. Jos te pärjäätte niin hyvin omin voimin niin miksi sitten itkette täällä 24/7/365 kun ei saa naista 😃. Sitten kun yrittää auttaa sekin on väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TTA kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän naisten vastaus tähän ihannemies-kysymykseen on täysin erilainen riippuen siitä onko kysyjänä mies vai nainen? Jos mies kysyy vastaus on "pitää olla ystävällinen ja kohtelias herrasmies",jos nainen kysyy vastaus on "sen on pidettävä minut kuosissa ja näytettävä kaapin paikka,en pidä miehestä josta ei ole vastusta".Eli naisten neuvoilla mies päätyy "ystäväksi".

Naulan kantaan, olen samaa mieltä!

Mikä ylipäätään on kaverinaisen virka miehelle eli se, että olet varatun ja jo vakiintuneen naisen friend zonella miehenä? Miehelle ei todellakaan ole mitään hyötyä keräillä itselleen kaverityttöjä työn, opiskelun tai harrastusten ulkopuolelta. Näissä em. yhteyksissä on mukavaa, että on ns. hyvän päivän tuttuja, sitä tuskin kukaan kieltää esim., jos olet miesopiskelijana, vaikka sairaanhoitajalinjalla, jossa on naisopiskelijoita enemmistönä aina. Siltikin, on mielekkäämpää tutustua toisiin miehiin kavereina kuin naisiin, niin pääsee sata kertaa helpommalla ja on enempi yhteistä.

Noh, omien miespuolisten kavereiden tyttöystävät ovat ihan jees kaverityttöinä, mutta muuten en näe syytä, miksi keräillä satunnaisia kaverityttöjä itselleen. Joku mies voi ehkä hakea egobuustia kaverityttöjä keräämällä, mutta mihinkään suhteeseen tai muuhun intiimiin kaverityttöjen keräileminen ei keskivertomiehelle koskaan johda. Miksi edes johtaisi, koska olet naiselle korkeintaan kaveri tai veli? Erittäin harva nainen taas omaa veljeään haluaa painaa näin karrikoiden ilmaistuna.

Vastaavasti, jos olet kerran kaverimieheksi joutunut naisen friend zonelle, niin on turha odottaa, että homma syvenisi. Lähinnä killut siinä tai sitten kävelet pois koko hommasta tai vastaavasti homma kuivuu itsestään kasaan esim. opiskeluiden loputtua. Tavallisesti (beeta)kaverimieheltä odotetaan ehkä seuraa tylsiin hetkiin tai mm. korjaamaan naisen polkupyörää tai vaihtamaan autonrenkaat eli siis tekemään hommia, joita naisen oma (alfa)mies ei osaa/viitsi/tai vittumaisuuttaan halua tehdä omalle kullalleen.

Koko kaveruus miesten ja naisten välillä on utopistinen. En itse hyväksy millään muotoa, että tyttöystävälläni olisi miespuolisia kavereita, joita hän tapailisi kahden kesken. Puhumattakaan, jos nämä kaverimiehet olisivat sinkkuja; sinkkumies hakee naiselta seksiä eikä kaveruutta, joten tosi vaarallisilla vesillä liikutaan tässä kohtaa. Hälytyskellojen pitäisi soida kovaa, jos asia tulee jollain lailla ilmi oman tyttöystävän kohdalla, että ympärillä pyörii kaverimiehiä, joihin ollaan yhteydessä.

Tietysti nykyään on muodikasta olla polyamorinen, seksuaalisuudestaan epävarma ja kaikkea muuta höpönlöpöä. Silti itse olen sillä lailla konservatiivi, etten omaa muijaan kyllä muiden miesten kanssa jaa kumppanina. Koskaan. Joku mies ehkä haluaa, että omaa muijaa käy painamassa muutkin, mutta itse en halua näin.

Tässähän se tulikin hyvin, vastavuoroinen ystävyys ja yhteys on kaltaisillesi miehille yksinkertaisesti täysin tuntematon asia. Kaikki ihmissuhteet nähdään jonain sosiaalisena pelinä, jossa menettää pisteitä kun "alistuu" (suomeksi esimerkiksi auttaa ystävää korjaamaan polkupyörää) toiselle. Suoraan sanottuna tuollainen kuulostaa äärimmäisen pelottavalta ja hirvittää ajatus siitä miten yleistä tuollainen diskonnektio muista ihmisistä ja yhteiskunnasta on.

Ongelma on siinä, kaverinaisten kanssa se ystävyys on lähes poikkeuksetta yksipuolista. Kuuntelet naisen surut ja autat pikkuhommissa tai pahimmassa tapauksessa isommissakin, mutta kun itse tarvitset apua niin kaverinaiselle tulee aina mystisesti just silloin jotain muuta menoa. Mutta hei olisin kuitenkin tosi mielellään auttanut jos ei olis ollut muuta menoa...joopajoo.

Milloin olet esim. viimeksi vienyt vastaleivottuja pullia tai itse tekemäsi villasukat kaverimiehellesi? Auttanut häntä ostamaan uudet verhot tai sohvan. Juuri niin. Et koskaan.

Oletko ihan oikeasti joskus pyytänyt kaverinaista ja tämä on kieltäytynyt? Vai onko tämäkin mielikuvituskaverinainen, jonka temput olet oppinut redditistä? Jos sinulle käy aina näin, et ole hakeutunut tavallisten kivojen naisten kaveriksi. Tai olet tunkenut palveluksiasi naiselle joka ei niitä oikeasti halua eikä siksi ole vastavuoroinen.

Et vastannut lopussa oleviin kysymyksiin. Jääkö sinunkin ystävyytesi miesten kanssa vain kauniiden puheiden tasolle?

Minulla ei ole koskaan ollut miespuolista ystävää. Olisi kyllä kiva jos olisi. Ja tottakai jeesaisin vastavuoroisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anastasia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua on aina jaksanut ihmetyttää erilaiset parisuhde- ja seksuaaliterapeutit, jotka ovat itse sinkkuja vielä lähemmäs viisikymppisinä

Sitä paitsi naisten neuvot miehille ovat tunnetusti vain resepti kaverimiehen rooliin...

:D :DMiehenä voin vahvistaa tuon. Itse asiassa, monesti tekemällä juuri päinvastoin kuin joku feministi neuvoo voit saavuttaa hyviä tuloksia.Kyseisen terapeutin kunniaksi on sanottava, että hänen vinkkinsä eivät vaikuta ainakaan erityisen tuhoisilta.

Kyl mä luulen, et todennäkösesti se kaverimainen lähestyminen on parempi tapa ottaa kontaktia naiseen kuin pillun kiilto silmissä flirttailu... Kohteliaisuus, kunnoittava käytös muita kohtaan ja yleinen ystävällisyys nyt vaan toimivat.Jos yleisesti ihmistä pidetään hyvänä tyyppinä, pääsee paljon paremmin mukaan yhteisöön kuin se, jolla on kusipäinen maine.

Juuri tuo on paraatiesimerkki vinkeistä, jotka vain huonontavat miehen mahdollisuuksia. Toki esimerkiksi röyhkeyttä tai kudipäisyyttä on montaa sorttia mutta mikä tahansa niistä on parempi kuin olla kohtelias nössö.

No mutta jos et kerran osaa olla röyhkeä tai kusipää, niin onko nyt sitten oikeasti parempi olla nössö joka istuu kotona peräpää tietsikkatuolin kanssa yhteen kasvaneena vai nössö joka hengailee jonkun naisen kaveripiirissä? Että kummalla tavalla niitä naisia on todennäköisempää saada?

Ei kummallakaan mutta pysymällä kotona säilytät ainakin itsekunnioituksen rippeet ja voit suunnitella seuraavaa siirtoa

Mitä ihmeen siirtoja tekee se kotona tietsikan edessä kyhjöttävä? Ja vauva-palstalle naisvihapuheen suoltaminen EI ole siirto joka lisää mahdollisuuksia naisen löytämiseen, vaikka osa niin selvästi luulee.

Sieltä tietsikalta voit esim lukea mitä itseäsi pidemmälle päässeet ovat kirjoittaneet

Mitä luulee oppivansa ryhmältä muita sellaisia miehiä, joilta ei heiltäkään naisen hankkiminen millään onnistu? Katkeruutta ja ennakkoluuloja, jotka karkottavat naisia entistä tehokkaasti.

Täällä on niitäkin, joille hyvän parisuhteen löytäminen ei koskaan ole tuottanut vaikeuksia, ja heiltä voisi ottaa oppia. Tuokin neuvo, että menee oikeaan maailmaan ja tutustuu moniin erilaisiin ihmisiin ilman mitään lokeroita, on hyvä ja toimiva. Mutta eihän se kelpaa, parempi ilmeisesti vaan ulista vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.

Loggikkavirhe. Jos ei ole koskaan tuottanut vaikeuksia, ei taatusti tiedä miksi onnistuu. Komea mies selittää syyksi hyvän luonteensa, jne.

Jos oikeasti haluaa tietää, pitää kuunnella miestä joka koki suuriakin vastoinkäymisiä, mutta onnistui ylittämään ne, muuttumalla ja muuttamalla käytöstään. Eikä vaan kerran, vaan uudestaan ja uudestaan. Ei siis voi olla kovin komeakaan, ei sitä jykeväleukatyyppiä mistä 121212 aina puhuu. Ei sitä joka saa naisia kuin itsestään, jonka itsetunto on muovautunut nuorena jo voittamattomaksi, kiitos geneettisten piirteiden tuoman suosion.

Esim RSD Owen Cook on hyvä esimerkki miehestä jota kannattaa kuunnella, ja jakelee vielä ilmaiseksi rutkaasti totuuksia ja vinkkejä. Esimerkkeineen.

Ite saan kyllä naisia, hoikkia ja fiksuja, mutta en niitä reilusti nuorempia salikissoja joiden perää(n) salaa kuolaan. Tiedän jo varmuudella että jään yksin, jos en lakkaa haaveilemasta. Joka vuosi unelma vaan loittonee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai se että sinkkunainen yrittää varta vasten naittaa miespuolisen sinkkuystävänsä ole edes se idea, vaan se että jos olet naisen kaveri, pääset mukaan kaikenlaiseen äksöniin jossa on mukana naisen kavereita, sekä mies- että naispuolisia, jotka taas puolestaan avaavat uusia ovia. Pääset bileisiin, baarissa naisen verkoston kautta on tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin. Se että olet jonkun naisen kaveri on jo itsessään suositus jonka avulla pääsee pitemmälle kuin tanssilattian laidalla yksin tuoppiinsa kanssa ja kännistä kiiluvin silmin tujottava voisi ikinä päästä.

No ei. Naiset luokittelevat miehet joko tietoisesti tai alitajuntaisesti seurustelu- ja kaverimatskuksi. Jos päädyt kaverimatskuna naisen verkostoon niin tämä myös tuo oman näkemyksensä ilmi kavereilleen sekä pitää sinusta tiukasti kiinni eli välttää esittelemästä potentiaalisille kumppaniehdokkaille. Naisen kanssa voi olla kaveri tai oikeammin tuttava, mutta pitää tuoda koko ajan selvästi ilmi että on haku päällä jottei joudu listalla puhtaaksi kaverimatskuksi. Tällöin myös naisen kaveritkin kiinnostuvat.

Ja joku mainitsikin, että jos mies on sosiaalisesti taitava ja menevä, niin hän ei tarvitse kenenkään naisen sosiaalista verkostoa vaan pystyy rakentamaan omansa. Jos ajatuksena siis on, että ujo kilttimiestyyppinen sinkkumies yhtäkkiä innostuisi minglailemaan sujuvasti kaverinaisen kutsumana samppisbrunsseilla ja löytäisi sieltä itselleen puolison.

Joo, sosiaalisesti taitava ei tietenkään tarvi. Mutta kun tässä ei puhutakaan sosiaalisesti taitavista vaan tosi toistaitoisista jotka ei pysty muodostamaan itselleen sosiaalista verkostoa omin voimin. Olen kuitenkin näiden puheista ymmärtänyt, että heillä olisi mahdollista päästä naisten kavereiksi, mikä olisi melkoinen edistysaskel. Tosin luulen kyllä että kaikki nämä jutut friendzonelle päätymisestä ovat täyttä teoriaa joka on opittu jostain redditistä. Eli todellisuudessa ei mitään mahkuja kaverisuhteisiin naistenkaan kanssa. Tai korkeintaan just joku kynnysmatto lakeija jota ikävällä luonteella varustettu yksilö hyväksikäyttää. Ja mistä ne shampanjabrussit tuli? Itse kyllä lähinnä ajattelin sitä että baarissa voisi mennä puhumaan kaverinaiselle ja samalla moikata naisen kaveriporukan, jäädä ehkä juttusille siihen laajemminkin, päätyä lopulta loppuillasta eroon naiskaverista ja löytää aamulla itsensä jonkun Peten jatkoilta jossa muuten tutustuikin ihan kivaan Millaan jota voisi olla kiva nähdä uudestaan. Ja sitten kas, yhtenä iltana Milla tuleekin vastaan baarissa ja Millahan on siis periaatteessa tuttu ja hänelle voi mennä puhumaan...

Koko friendzone käsite on vähän outo. Pitäiskö päästä suoraan jonnekin boyfrienzonelle tai girlfriendzonelle ensi tapaamisesta? Ymmärättekö miten mahdotonta se on? Kuka alkaa ajatella parisuhdetta juuri tapaamansa ihmisen kanssa?

Onhan se sanottu ammatti-asiantuntijoiden toimesta monta kertaa. Nainen päättää oikeasti sekunneissa mihin lokeroon mies kuuluu, rakastaja tai ystävä. Ystävä voidaan ottaa sitten kun halutaan elättäjä, eiku tarkoitan perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anastasia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua on aina jaksanut ihmetyttää erilaiset parisuhde- ja seksuaaliterapeutit, jotka ovat itse sinkkuja vielä lähemmäs viisikymppisinä

Sitä paitsi naisten neuvot miehille ovat tunnetusti vain resepti kaverimiehen rooliin...

:D :DMiehenä voin vahvistaa tuon. Itse asiassa, monesti tekemällä juuri päinvastoin kuin joku feministi neuvoo voit saavuttaa hyviä tuloksia.Kyseisen terapeutin kunniaksi on sanottava, että hänen vinkkinsä eivät vaikuta ainakaan erityisen tuhoisilta.

Kyl mä luulen, et todennäkösesti se kaverimainen lähestyminen on parempi tapa ottaa kontaktia naiseen kuin pillun kiilto silmissä flirttailu... Kohteliaisuus, kunnoittava käytös muita kohtaan ja yleinen ystävällisyys nyt vaan toimivat.Jos yleisesti ihmistä pidetään hyvänä tyyppinä, pääsee paljon paremmin mukaan yhteisöön kuin se, jolla on kusipäinen maine.

Juuri tuo on paraatiesimerkki vinkeistä, jotka vain huonontavat miehen mahdollisuuksia. Toki esimerkiksi röyhkeyttä tai kudipäisyyttä on montaa sorttia mutta mikä tahansa niistä on parempi kuin olla kohtelias nössö.

No mutta jos et kerran osaa olla röyhkeä tai kusipää, niin onko nyt sitten oikeasti parempi olla nössö joka istuu kotona peräpää tietsikkatuolin kanssa yhteen kasvaneena vai nössö joka hengailee jonkun naisen kaveripiirissä? Että kummalla tavalla niitä naisia on todennäköisempää saada?

Ei kummallakaan mutta pysymällä kotona säilytät ainakin itsekunnioituksen rippeet ja voit suunnitella seuraavaa siirtoa

Mitä ihmeen siirtoja tekee se kotona tietsikan edessä kyhjöttävä? Ja vauva-palstalle naisvihapuheen suoltaminen EI ole siirto joka lisää mahdollisuuksia naisen löytämiseen, vaikka osa niin selvästi luulee.

Sieltä tietsikalta voit esim lukea mitä itseäsi pidemmälle päässeet ovat kirjoittaneet

Mitä luulee oppivansa ryhmältä muita sellaisia miehiä, joilta ei heiltäkään naisen hankkiminen millään onnistu? Katkeruutta ja ennakkoluuloja, jotka karkottavat naisia entistä tehokkaasti.

Täällä on niitäkin, joille hyvän parisuhteen löytäminen ei koskaan ole tuottanut vaikeuksia, ja heiltä voisi ottaa oppia. Tuokin neuvo, että menee oikeaan maailmaan ja tutustuu moniin erilaisiin ihmisiin ilman mitään lokeroita, on hyvä ja toimiva. Mutta eihän se kelpaa, parempi ilmeisesti vaan ulista vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.

Loggikkavirhe. Jos ei ole koskaan tuottanut vaikeuksia, ei taatusti tiedä miksi onnistuu. Komea mies selittää syyksi hyvän luonteensa, jne.

Jos oikeasti haluaa tietää, pitää kuunnella miestä joka koki suuriakin vastoinkäymisiä, mutta onnistui ylittämään ne, muuttumalla ja muuttamalla käytöstään. Eikä vaan kerran, vaan uudestaan ja uudestaan. Ei siis voi olla kovin komeakaan, ei sitä jykeväleukatyyppiä mistä 121212 aina puhuu. Ei sitä joka saa naisia kuin itsestään, jonka itsetunto on muovautunut nuorena jo voittamattomaksi, kiitos geneettisten piirteiden tuoman suosion.

Esim RSD Owen Cook on hyvä esimerkki miehestä jota kannattaa kuunnella, ja jakelee vielä ilmaiseksi rutkaasti totuuksia ja vinkkejä. Esimerkkeineen.

Ite saan kyllä naisia, hoikkia ja fiksuja, mutta en niitä reilusti nuorempia salikissoja joiden perää(n) salaa kuolaan. Tiedän jo varmuudella että jään yksin, jos en lakkaa haaveilemasta. Joka vuosi unelma vaan loittonee.

No sinua nyt ei varsinkaan näitten tyyppien kannata kuunnella jos saat kerta hoikkia ja fiksuja naisia. Kai tajuat ettei sun naisensaantiongelmat paini likimainkaan samassa sarjassa kuin täysin sosiaalistumattoman autistin. Sulla voi flaksi käydä niistä pelimiesohjeista huolimatta, nää asuntoihinsa muumioituvat menettää niillä viimeisetkin mahkunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä neuvot tiivistyy aina kahteen neuvoon: "Ole komea, älä ole ruma".

Ja sä jäät tähän oikeasti jumittamaan? Jos joutuu toteamaan että olen ruma, on paljon tehtävissä. Toki tuleen voi jäädä makaamaan, mutta älä sitten syytä muita omasta päätöksestäsi.

Kannattaa miettiä miksi suurin osa homomiehistä on komeita. Siksi, että heitä kiinnostaa tuoda esille ulkonäkönsä parhaita puoliaan sekä häivyttää niitä vähemmän edullisia puolia. He ovat myös valmiita satsaamaan taloudellisestikin siihen. Joka tapauksessa nykyään kukaan ei voi kulkea luolamiehenä eli vaatteiden ostosta ja hiustenleikkuusta ei pääse eroon jne.

Joo, moniko näistä miehistä on käynyt hyvällä parturilla, hommannut uudet ja siistit, vartalolleen sopivat vaatteet ja uusinut 20 vuotta vanhat pokat? En sano että tämä takaisin yhtään mitään, mutta onko tehty? Edes sitä?

Silmälasikuvista kannattaa katsoa vaikka hiljattain uudet silmälasit hankkineen Jussi Niinistön kuvia. Vanhat olivat mallia, joka oli muotia 1980-luvulla ja hän näytti siltä että käytti lukioaikaisia lasejaan. Nyt ovat vuorossa 2000-luvun alun muoti ja parannus on jo suuri. Jos hän olisi vielä valinnut tänä vuonna muotia olevat pokat ja itselleen paremmin sopivamman värisiä vaatteita niin muutos olisi hämmästyttävä.

Vaikka olisi kuinka nuuka niin ei kertakaikkiaan kannata valita niitä alelaarin pokia koska ne ovat yleensä ihan hyvästä syystä siellä alelaarissa. Tosin joskus sieltä voi löytyä helmiä jos pokat ovat liian ”räväkät” tavallisen suomalaisen miehen vaatimattomaan silmälasinpokamakuun. Naiset kyllä rekisteröivät tuollaiset yksityiskohdat aivan kuten katsovat kynnet ja kynnenalusetkin sekä kenkien siisteyden.

En tarkoita tällä nyt sitä, että miehen pitäisi olla kauniimpi kuin nainen vaan sitä että esim. astetta persoonallisemmat pokat käyvät myös keskustelunherättäjänä. Suurin osa naisista haluaa itselleen miehen, joka EI ole kauniimpi kuin nainen.

Mulle kävi niin, että naiset rupesivat käyttämään samantyylisiä laseja jota minulla oli. En minä niitä koko ajan tarvitse, joten en viitsi päivittää, mutta sen verran komppaan, että itse huomaan todella selvästi naisten huonomman suhtautumisen minuun, kun käytän laseja. Siis ihan kadulla vastaantulevien, en treffeillä käytä. Eka huvitti, että ei kai se näin yksinkertaista voi olla. Kyllä voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anastasia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua on aina jaksanut ihmetyttää erilaiset parisuhde- ja seksuaaliterapeutit, jotka ovat itse sinkkuja vielä lähemmäs viisikymppisinä

Sitä paitsi naisten neuvot miehille ovat tunnetusti vain resepti kaverimiehen rooliin...

:D :DMiehenä voin vahvistaa tuon. Itse asiassa, monesti tekemällä juuri päinvastoin kuin joku feministi neuvoo voit saavuttaa hyviä tuloksia.Kyseisen terapeutin kunniaksi on sanottava, että hänen vinkkinsä eivät vaikuta ainakaan erityisen tuhoisilta.

Kyl mä luulen, et todennäkösesti se kaverimainen lähestyminen on parempi tapa ottaa kontaktia naiseen kuin pillun kiilto silmissä flirttailu... Kohteliaisuus, kunnoittava käytös muita kohtaan ja yleinen ystävällisyys nyt vaan toimivat.Jos yleisesti ihmistä pidetään hyvänä tyyppinä, pääsee paljon paremmin mukaan yhteisöön kuin se, jolla on kusipäinen maine.

Juuri tuo on paraatiesimerkki vinkeistä, jotka vain huonontavat miehen mahdollisuuksia. Toki esimerkiksi röyhkeyttä tai kudipäisyyttä on montaa sorttia mutta mikä tahansa niistä on parempi kuin olla kohtelias nössö.

No mutta jos et kerran osaa olla röyhkeä tai kusipää, niin onko nyt sitten oikeasti parempi olla nössö joka istuu kotona peräpää tietsikkatuolin kanssa yhteen kasvaneena vai nössö joka hengailee jonkun naisen kaveripiirissä? Että kummalla tavalla niitä naisia on todennäköisempää saada?

Ei kummallakaan mutta pysymällä kotona säilytät ainakin itsekunnioituksen rippeet ja voit suunnitella seuraavaa siirtoa

Mitä ihmeen siirtoja tekee se kotona tietsikan edessä kyhjöttävä? Ja vauva-palstalle naisvihapuheen suoltaminen EI ole siirto joka lisää mahdollisuuksia naisen löytämiseen, vaikka osa niin selvästi luulee.

Sieltä tietsikalta voit esim lukea mitä itseäsi pidemmälle päässeet ovat kirjoittaneet

Mitä luulee oppivansa ryhmältä muita sellaisia miehiä, joilta ei heiltäkään naisen hankkiminen millään onnistu? Katkeruutta ja ennakkoluuloja, jotka karkottavat naisia entistä tehokkaasti.

Täällä on niitäkin, joille hyvän parisuhteen löytäminen ei koskaan ole tuottanut vaikeuksia, ja heiltä voisi ottaa oppia. Tuokin neuvo, että menee oikeaan maailmaan ja tutustuu moniin erilaisiin ihmisiin ilman mitään lokeroita, on hyvä ja toimiva. Mutta eihän se kelpaa, parempi ilmeisesti vaan ulista vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.

Loggikkavirhe. Jos ei ole koskaan tuottanut vaikeuksia, ei taatusti tiedä miksi onnistuu. Komea mies selittää syyksi hyvän luonteensa, jne.

Jos oikeasti haluaa tietää, pitää kuunnella miestä joka koki suuriakin vastoinkäymisiä, mutta onnistui ylittämään ne, muuttumalla ja muuttamalla käytöstään. Eikä vaan kerran, vaan uudestaan ja uudestaan. Ei siis voi olla kovin komeakaan, ei sitä jykeväleukatyyppiä mistä 121212 aina puhuu. Ei sitä joka saa naisia kuin itsestään, jonka itsetunto on muovautunut nuorena jo voittamattomaksi, kiitos geneettisten piirteiden tuoman suosion.

Esim RSD Owen Cook on hyvä esimerkki miehestä jota kannattaa kuunnella, ja jakelee vielä ilmaiseksi rutkaasti totuuksia ja vinkkejä. Esimerkkeineen.

Ite saan kyllä naisia, hoikkia ja fiksuja, mutta en niitä reilusti nuorempia salikissoja joiden perää(n) salaa kuolaan. Tiedän jo varmuudella että jään yksin, jos en lakkaa haaveilemasta. Joka vuosi unelma vaan loittonee.

No sinua nyt ei varsinkaan näitten tyyppien kannata kuunnella jos saat kerta hoikkia ja fiksuja naisia. Kai tajuat ettei sun naisensaantiongelmat paini likimainkaan samassa sarjassa kuin täysin sosiaalistumattoman autistin. Sulla voi flaksi käydä niistä pelimiesohjeista huolimatta, nää asuntoihinsa muumioituvat menettää niillä viimeisetkin mahkunsa.

Saan, koska olen tehnyt kuten neuvon muita. Eli kuunnellut oikeita lähteitä, en vääriä.

Se Owen puhuu paljon asiaa, mm siitä miten negatiiviset ajatukset naisista vaikuttavat ja miten niistä voi päästä eroon. Ei ole negaamista ja muuta semmoista, kuten oletit.

Naiset ovat valinnoissaan tavattoman pinnallisia.

Minä pärjään naisten kanssa kirjoittamalla. Olen koulutettu, pystyn tuottamaan ehjää tekstiä ja kirjoittamaan kulttuurista, erityisesti kirjallisuudesta. Harrastan fiktion kirjoittamista itsekin. Osaan myös tehdä kekseliäitä nettideitti-ilmoituksia. Ainakin ne ovat sellaisia, joihin naiset vastaavat.  

Kun olen tovin jonkun naisen kanssa kirjoitellut, hän saattaa olla hyvin innokas tapaamaan, kunnes kuulee, että olen pitkäaikaistyötön. Teksti kelpaa ja kuva kelpaa, mutta status ei.

Kirjoittelu loppuu siihen. Joko nainen ei vastaa enää ollenkaan tai sitten hän rupeaa lähettelemään hyvin lyhyitä viestejä näennäisine tsemppeineen.

Älkää miehet uskoko naisia. Heille on tärkeää pinta, miehen luoma tunnelma ja miehen status ja elatuskyky. Joukossa on tietenkin harvinaisia poikkeuksia, mutta perustotuus on, että naiset eivät ole kiinnostuneet syvemmistä ajatuksistanne, filosofioistanne, arvoistanne tai edes siitä, tulisiko teistä hyvä isä.

Tutustumisvaiheessa nainen elää lähes yksinomaan vaikutelmasta ja tunteistaan, järjestä ja analyyttisyydestä viis. Siksi kevytmieliset helppoheikit pystyvätkin naisia kaatamaan. Lipevillä puheilla pääsee pitkälle, jos vain osaa roolinsa esittää.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen nainen, vieläpä täällä paljon parjattu autisti(sosiaaliset taitoni ovat merkittävästi heikommat kuin esim. miehelläni) ja löysin itselleni miehen vasta kun olin päättänyt että no vitut, pärjään yksinkin ja elämäni oli ihan helvetin hyvää sinkkunakin.

Ohiksena, en väittelynä, mainitsisin vaan, että autistimies ja -nainen, ovat aivan eri asemassa. Lievästi autistinen nainen voi olla haluttu myös autismipiirteidensä takia, mutta yksikään nainen ei arvosta niitä piirteitä miehissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies. Mene vaikka viikonlopun joogakurssille. Siellä tapaa naisia ja retriitin aikana ehtii joogaamisen lomassa jutustella. Jos ei muuta , niin tekee hyvää kropalle.

No ei kyllä tämäkään aina. Toissa kesänä menin kansanopiston joogakurssille, olin ryhmän ainoa mies ja tunnelma oli pikemminkin vaivaantunut. Puolessa välissä pidettiin lyhyt juomatauko minkä aikana minä kyllä kuulin ne kuiskutukset että mitä tuokin karvanaama täällä tekee, taitaa olla vain perseitä kyttäämässä. Ei niitä sanoja minulle suoraan sanottu mutta kuulin kyllä.

Myös kun yritin katsella liikkeiden lomassa salin eteen sitä ohjaajaa, jotta saisin paremman käsityksen minkälaista liikettä minun pitäisi suorittaa, tämä huusi sieltä edestä minulle että katse lattiaan, kuulet kyllä hänen ohjeistaankin. No kuulen kuulen mutta kun en tiennyt niiden kaikkien liikkeiden nimiä niin piti katsoa mallia. Seuraavalla viikolla minut komennettiin eturiviin.

Kävin siitä huolimatta kurssilla koko syksyn kun siitä maksoin ja halusin mennä. Mutta ei siellä mitään kontaktia voinut tuommoisten episodien jälkeen ottaa muuta kun tullessa sanoa päivää ja lähteissä näkemiin, muuten turpa kiinni ja katse lattiassa.

Öh....kansanopiston kursseilla käy naimisissa olevia perheenäitejä...

Sun kannattaa mennä yksityiselle joogasalille, niissä käy ihan tajuttoman hyvännäköisiä naisia, jotka kyllä kiinnostuu susta, kunhan käyttäydyt normaalisti siellä ja haet kontaktia normaalisti.

Jooga on tosi hyvä tapa tutustua naisiin, samoin jotkut muut vastaavat jutut, niissä ei kans käy paljon miehiä ja osoitat kiinnostuksella tuollaista kohtaan tavallaan olevasi "syvällisempi" kuin muut miehet ja se on catnipia naisille. Joogaavat miehet saa yleisesti ottaen potkia pois kimpustaan naisia, kun ne käy niin kuumina.

Mutta ei siis missään tapauksessa ikinä jonkun kansanopiston kursseille tai vastaaville, ne on tietynlaisille tyypeille.

Tanssimaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tanssimaan kirjoitti:

Millä nimimerkillä täällä kirjoittelevat miehet ovat seuranhakupalveluissa? Voitais yhdessä lähteä baanalle etsimään sopivia puoliskoja. Kun yksinlähteminen tällaisena perheellisenä naisena, on vähän kynnyksen takana. Mut jos olis sparraaja, tulis vedettyä mekko päälle ja korkkarit jalkaan vähän vikkelämmin. (Mä tiedän mitä haluan, mut on liian vähän tilaisuuksia etsiä.)

Mihin sinä naisena tartet baareja. Pistät deittiprofiilin niin 100 miestä odottaa jo

Ette tekään miehet halua lähteä tuon naisen kanssa ulos miksi muut miehet haluaisi? Joku oli jo hakemassa teitä sieltä kellarista mutta ei kelpaa :D

Yritin nyt tätäkin kautta. "Kukaan" ei halua baarissa hilluvaa naista, enkä minäkään oikeastaan baarissa viihtyvää miestä, mutta jos me kaksi kotona himmailijaa mentäisiin baariin, niin se olisi vain tapaamispaikka muiden joukossa. Plus että pääsen hiivattiin täältä kotoa! Tykkään tanssiakin ja kun teen sitä kotona kotitöiden lomassa, lapset katsoo kieroon...

Yhteydenottoja tulee pelkällä kuvalla. Sitten kun kirjoitan etsiväni älykästä miestä ja lämminhenkistä seuraa arkeani jakamaan, keskustelemaan ja maailmaa ihmettelemään, ja että inhoan valehtelua, oonkin jo vaativa. Myös varattua panoseuraa saisin, mutta siihen en ryhdy näiden alkuperäisten naisten takia. Eikä oikein riitä pelkät petipuuhat parisuhteessakaan.

Älykkäitä miehiä varmaankin kiinnostaa älykäs nainen? :)

Willy Loman kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Willy Loman kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Willy Loman kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Willy Loman kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Willy Loman kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Willy Loman kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai se että sinkkunainen yrittää varta vasten naittaa miespuolisen sinkkuystävänsä ole edes se idea, vaan se että jos olet naisen kaveri, pääset mukaan kaikenlaiseen äksöniin jossa on mukana naisen kavereita, sekä mies- että naispuolisia, jotka taas puolestaan avaavat uusia ovia. Pääset bileisiin, baarissa naisen verkoston kautta on tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin. Se että olet jonkun naisen kaveri on jo itsessään suositus jonka avulla pääsee pitemmälle kuin tanssilattian laidalla yksin tuoppiinsa kanssa ja kännistä kiiluvin silmin tujottava voisi ikinä päästä.

No ei. Naiset luokittelevat miehet joko tietoisesti tai alitajuntaisesti seurustelu- ja kaverimatskuksi. Jos päädyt kaverimatskuna naisen verkostoon niin tämä myös tuo oman näkemyksensä ilmi kavereilleen sekä pitää sinusta tiukasti kiinni eli välttää esittelemästä potentiaalisille kumppaniehdokkaille. Naisen kanssa voi olla kaveri tai oikeammin tuttava, mutta pitää tuoda koko ajan selvästi ilmi että on haku päällä jottei joudu listalla puhtaaksi kaverimatskuksi. Tällöin myös naisen kaveritkin kiinnostuvat.

Ja joku mainitsikin, että jos mies on sosiaalisesti taitava ja menevä, niin hän ei tarvitse kenenkään naisen sosiaalista verkostoa vaan pystyy rakentamaan omansa. Jos ajatuksena siis on, että ujo kilttimiestyyppinen sinkkumies yhtäkkiä innostuisi minglailemaan sujuvasti kaverinaisen kutsumana samppisbrunsseilla ja löytäisi sieltä itselleen puolison.

Joo, sosiaalisesti taitava ei tietenkään tarvi. Mutta kun tässä ei puhutakaan sosiaalisesti taitavista vaan tosi toistaitoisista jotka ei pysty muodostamaan itselleen sosiaalista verkostoa omin voimin. Olen kuitenkin näiden puheista ymmärtänyt, että heillä olisi mahdollista päästä naisten kavereiksi, mikä olisi melkoinen edistysaskel. Tosin luulen kyllä että kaikki nämä jutut friendzonelle päätymisestä ovat täyttä teoriaa joka on opittu jostain redditistä. Eli todellisuudessa ei mitään mahkuja kaverisuhteisiin naistenkaan kanssa. Tai korkeintaan just joku kynnysmatto lakeija jota ikävällä luonteella varustettu yksilö hyväksikäyttää. Ja mistä ne shampanjabrussit tuli? Itse kyllä lähinnä ajattelin sitä että baarissa voisi mennä puhumaan kaverinaiselle ja samalla moikata naisen kaveriporukan, jäädä ehkä juttusille siihen laajemminkin, päätyä lopulta loppuillasta eroon naiskaverista ja löytää aamulla itsensä jonkun Peten jatkoilta jossa muuten tutustuikin ihan kivaan Millaan jota voisi olla kiva nähdä uudestaan. Ja sitten kas, yhtenä iltana Milla tuleekin vastaan baarissa ja Millahan on siis periaatteessa tuttu ja hänelle voi mennä puhumaan...

Tuossa on jo niin pitkä jatkumo täynnä sattumanvaraisia muuttujia ettei sellaisen varaan voi mitään strategiaa rakentaa. Käytännössä tuollaisen skenarion toteutuminen vaatii mieheltä täyttä elämäntaparemonttia (pitää juosta baareissa ystävien kanssa ja yksin, avata rohkeasti keskusteluita jne.).

Lisäksi laitat small talkin onnistumiselle aivan älyttömän pienen painoarvon ja oletat sen toimivan joka kerta. Vaikka olen itse töiden ja harrastusten pohjalta kohtalaisen rutinoitunut puhuja, niin voin sanoa ettei tuollainen satunnainen juttelu kaverinaisporukan tai yksittäisen naisen kanssa kovinkaan usein onnistu miehen näkökulmasta. Vastaanottoon vaikuttaa paljon miehen olemus ja status kyseisessä tilassa. Esimerkiksi naiskaveriporukan kanssa on vaikea saada keskustelua aikaan vaikka tuntisi yhden jos muut suhtautuvat penseästi.

Mistä tullaankin siihen harjoitteluun ja itsensä kehittämiseen joka on ihan nounou ajatuksena. Ja lisäksi, on harjoiteltava sitkeyttä. Mihin tahansa porukoihin on vaikea päästä meidän kulttuurissa. Olin itse mammakerhossa varmaan kaksi kuukautta orpona piruna kunnes aloin vähitellen tutustua ja lopulta päädyin osaksi toimintaa vetävää porukkaa. Mutta jos olisin siis ensimmäisten viikkojen jälkeen todennut että ei tästä tule mitään, olisipa jäänyt tuokin asia kokematta.

Samaa sinnikkyyttä ei yleensä toivota mieheltä, joka lähestyy penseästi suhtautuvaa naista. Näissä on varmaan joku kaikille itsestään selvä eroavaisuus. Sitä tuntematta olen jättänyt tuppautumatta sekä ryhmiin että naisten seuraan. 

No mutta suhtautuuko se sinin kaverinainen penseästi kun menet juttelemaan sille? Jos näin on niin olet ymmärtänyt kaveruuden idean ihan väärin. Sehän se just on pointti tuossa kaverinaisessa, että voit mennä baarissa juttelemaan hänelle ilman penseyttä, ja vaikka tämän kaverit eivät välittömästi suostuisikaan kosintaasi, sinusta tulisi vähitellen osa kalustoa ja sitten ehkä jotain muuta, jollekin heistä tai heidän kauttaan tutuksi tulleelle ihmiselle.

Ei kaverinaiset tietenkään suhtaudu penseästi. Kysymys onkin siitä miten päädytään kavereiksi. Kehenkään heistä en ole itse yrittänyt tutustua vaan tutustuminen on tapahtunut olosuhteiden välttämättömyydestä eli töistä tai luottamustoimien hoidosta. Yhdenkään kaverinaisen kautta en ole tutustunut uusiin ihmisiin. 

No oletko ollut näiden kanssa iltaelämässä? Oletko päätynyt jonkinlaiseksi osaksi heidän kaveripiiriään. Sen kyllä uskon ettei missään luottamustoimen kokouksessa kukaan kovin herkästi pariudu, jollei käy iso mäihä.

Olen ollut heidän kanssa iltaelämässä, kuitenkin aina niin että ollaan osa samaa (työ)porukkaa. Ketään en ole nähnyt baarissa sattumalta, enkä myöskään tiedä heidän kaveripiireistään mitään. Luottamustoimiinkin liittyy satunnaisia illanviettoja, mutta aina "omalla porukalla", ts. ilman tilaisuutta uusien ihmisten tapaamiseen.

Tällainen nainen ei kylläkään ole kaverisi vaan ihan vain tuttava tai kolleega. Ei vastaa sitä tarkoitusta jossa olet yhteydessä johonkin ihmiseen tämän yksityiselämässä ja henkilökohtaisen yhteyden kautta, ei vain töissä tai harrastuksissa.

Muutamien kanssa jutut on sen verran henkilökohtaisia, että uskoisin meidän olevan pelkkää työkaveruutta tai satunnaista tuttavuutta syvempiä ystäviä. Ainakin olen ymmärtänyt, että naisetkaan eivät puhu ihan kenelle tahansa avioeroista, uusista suhteista, tai omien lasten tai vanhempien kanssa olevista ongelmista.

No riippuu vähän humalan tasosta. Mutta tästä on turha jatkaa jauhamista, koska et selkeästi ole kuitenkaan näiden ihmisten ystävä sillä lailla että kuuluisit heidän elämäänsä muuten kuin työn ja ilmeisesti satunnaisten työperäisten baari-iltojen kautta.

Lasketaanko noin kerran kuukaudessa tapahtuva soittelu, henkilökohtaiset sähköpostit ja pikaviestit jonkun elämään kuulumiseksi?

Ottavatko he yhteyttä sinuun muissa kuin työasioissa? Otatko sinä heihin? Kerrotko itse heille asioita henkilökohtaisesta elämästäsi?

Yhteyttä otetaan puolin ja toisin. Yleensä on joku työasiakin hoidettavana, mutta sen jälkeen voimme puhua puoli tuntia kaikesta muusta. Ja kyllä, minäkin kerron sellaisia henkilökohtaisia asioita, joita en kertoisi hyvänpäiväntutulle. En nyt ihan kaikkea kerro kenellekään (AV:lle kirjoittelu on synkin salaisuuteni).

Kuulostaa siltä, että olette tällä hetkellä hyviä työkavereita. Tulette hyvin toimeen ja puhutte henkilökohtaisistakin asioista, mutta kommunikaatio lähtee aina liikkeelle töihin liittyvistä asioista. Itsellänikin on ollut tuon kaltaisia "kaverisuhteita", joissa tullaan erittäin hyvin toimeen, jaetaan hyvinkin henkilökohtaisia asioita, mutta se tapahtuu aina töissä tai jotenkin töihin liittyvässä tapahtumassa (työporukan baari-illat lasketaan myös tähän). Siinä vaiheessa, kun joku vaihtaa työpaikkaa yhteydenpito loppuu, sillä työn kautta ei enää tule näitä kohtaamisia, joissa sitten myös henkilökohtaisia asioita puhuttiin. Mitä luulet, jos sinä tai (työ)kaverisi vaihtaisi työpaikkaa, säilyisikö yhteydenpito?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai se että sinkkunainen yrittää varta vasten naittaa miespuolisen sinkkuystävänsä ole edes se idea, vaan se että jos olet naisen kaveri, pääset mukaan kaikenlaiseen äksöniin jossa on mukana naisen kavereita, sekä mies- että naispuolisia, jotka taas puolestaan avaavat uusia ovia. Pääset bileisiin, baarissa naisen verkoston kautta on tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin. Se että olet jonkun naisen kaveri on jo itsessään suositus jonka avulla pääsee pitemmälle kuin tanssilattian laidalla yksin tuoppiinsa kanssa ja kännistä kiiluvin silmin tujottava voisi ikinä päästä.

No ei. Naiset luokittelevat miehet joko tietoisesti tai alitajuntaisesti seurustelu- ja kaverimatskuksi. Jos päädyt kaverimatskuna naisen verkostoon niin tämä myös tuo oman näkemyksensä ilmi kavereilleen sekä pitää sinusta tiukasti kiinni eli välttää esittelemästä potentiaalisille kumppaniehdokkaille. Naisen kanssa voi olla kaveri tai oikeammin tuttava, mutta pitää tuoda koko ajan selvästi ilmi että on haku päällä jottei joudu listalla puhtaaksi kaverimatskuksi. Tällöin myös naisen kaveritkin kiinnostuvat.

Ja joku mainitsikin, että jos mies on sosiaalisesti taitava ja menevä, niin hän ei tarvitse kenenkään naisen sosiaalista verkostoa vaan pystyy rakentamaan omansa. Jos ajatuksena siis on, että ujo kilttimiestyyppinen sinkkumies yhtäkkiä innostuisi minglailemaan sujuvasti kaverinaisen kutsumana samppisbrunsseilla ja löytäisi sieltä itselleen puolison.

Joo, sosiaalisesti taitava ei tietenkään tarvi. Mutta kun tässä ei puhutakaan sosiaalisesti taitavista vaan tosi toistaitoisista jotka ei pysty muodostamaan itselleen sosiaalista verkostoa omin voimin. Olen kuitenkin näiden puheista ymmärtänyt, että heillä olisi mahdollista päästä naisten kavereiksi, mikä olisi melkoinen edistysaskel. Tosin luulen kyllä että kaikki nämä jutut friendzonelle päätymisestä ovat täyttä teoriaa joka on opittu jostain redditistä. Eli todellisuudessa ei mitään mahkuja kaverisuhteisiin naistenkaan kanssa. Tai korkeintaan just joku kynnysmatto lakeija jota ikävällä luonteella varustettu yksilö hyväksikäyttää. Ja mistä ne shampanjabrussit tuli? Itse kyllä lähinnä ajattelin sitä että baarissa voisi mennä puhumaan kaverinaiselle ja samalla moikata naisen kaveriporukan, jäädä ehkä juttusille siihen laajemminkin, päätyä lopulta loppuillasta eroon naiskaverista ja löytää aamulla itsensä jonkun Peten jatkoilta jossa muuten tutustuikin ihan kivaan Millaan jota voisi olla kiva nähdä uudestaan. Ja sitten kas, yhtenä iltana Milla tuleekin vastaan baarissa ja Millahan on siis periaatteessa tuttu ja hänelle voi mennä puhumaan...

Koko friendzone käsite on vähän outo. Pitäiskö päästä suoraan jonnekin boyfrienzonelle tai girlfriendzonelle ensi tapaamisesta? Ymmärättekö miten mahdotonta se on? Kuka alkaa ajatella parisuhdetta juuri tapaamansa ihmisen kanssa?

Onhan se sanottu ammatti-asiantuntijoiden toimesta monta kertaa. Nainen päättää oikeasti sekunneissa mihin lokeroon mies kuuluu, rakastaja tai ystävä. Ystävä voidaan ottaa sitten kun halutaan elättäjä, eiku tarkoitan perhettä.

Niin, paitsi ei puhuta lokeroista, vaan sanotaan että nainen päättää heti haluaako seksiä miehen kanssa vai ei. Tarkoittaa tietysti samaa asia kuin lokerointikin.

Loppuaika treffailusta menee sitten rationalisoidessa jo tehtyä päätöstä. Toki mies voi vielä mokata turn-offilla, tai vaikka paljastaa olevansa rikas, ja saada näin naisen mielen muuttumaan. Pääsääntöisesti päätös kuitenkin pysyy voimassa.