Lue keskustelun säännöt.
HS: Sinkkumies, näin löydät kumppanin
09.11.2017 |
Voisiko joku ystävällisesti referoida miten se kumppani HS:n mukaan löytyy. Juttu on maksullinen.
Kommentit (352)
Öh....kansanopiston kursseilla käy naimisissa olevia perheenäitejä...
Sun kannattaa mennä yksityiselle joogasalille, niissä käy ihan tajuttoman hyvännäköisiä naisia, jotka kyllä kiinnostuu susta, kunhan käyttäydyt normaalisti siellä ja haet kontaktia normaalisti.
Jooga on tosi hyvä tapa tutustua naisiin, samoin jotkut muut vastaavat jutut, niissä ei kans käy paljon miehiä ja osoitat kiinnostuksella tuollaista kohtaan tavallaan olevasi "syvällisempi" kuin muut miehet ja se on catnipia naisille. Joogaavat miehet saa yleisesti ottaen potkia pois kimpustaan naisia, kun ne käy niin kuumina.
Mutta ei siis missään tapauksessa ikinä jonkun kansanopiston kursseille tai vastaaville, ne on tietynlaisille tyypeille.
Ai niin, ja lisäyksenä.
Suhtaudu positiivisesti kaikkiin naisiin tuollaisessa tilanteessa.
Ne muut naiset tarkkailee sua, ja jos toinen nainen on rento sun seurassa ja sä sen seurassa, ne huomaa sen, niin se lisää sun kiinnostusta niiden silmissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hesarin tuntien veikkaan, että kehottivat homoilemaan.
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se että sinkkunainen yrittää varta vasten naittaa miespuolisen sinkkuystävänsä ole edes se idea, vaan se että jos olet naisen kaveri, pääset mukaan kaikenlaiseen äksöniin jossa on mukana naisen kavereita, sekä mies- että naispuolisia, jotka taas puolestaan avaavat uusia ovia. Pääset bileisiin, baarissa naisen verkoston kautta on tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin. Se että olet jonkun naisen kaveri on jo itsessään suositus jonka avulla pääsee pitemmälle kuin tanssilattian laidalla yksin tuoppiinsa kanssa ja kännistä kiiluvin silmin tujottava voisi ikinä päästä.
No ei. Naiset luokittelevat miehet joko tietoisesti tai alitajuntaisesti seurustelu- ja kaverimatskuksi. Jos päädyt kaverimatskuna naisen verkostoon niin tämä myös tuo oman näkemyksensä ilmi kavereilleen sekä pitää sinusta tiukasti kiinni eli välttää esittelemästä potentiaalisille kumppaniehdokkaille. Naisen kanssa voi olla kaveri tai oikeammin tuttava, mutta pitää tuoda koko ajan selvästi ilmi että on haku päällä jottei joudu listalla puhtaaksi kaverimatskuksi. Tällöin myös naisen kaveritkin kiinnostuvat.
Ja joku mainitsikin, että jos mies on sosiaalisesti taitava ja menevä, niin hän ei tarvitse kenenkään naisen sosiaalista verkostoa vaan pystyy rakentamaan omansa. Jos ajatuksena siis on, että ujo kilttimiestyyppinen sinkkumies yhtäkkiä innostuisi minglailemaan sujuvasti kaverinaisen kutsumana samppisbrunsseilla ja löytäisi sieltä itselleen puolison.
Joo, sosiaalisesti taitava ei tietenkään tarvi. Mutta kun tässä ei puhutakaan sosiaalisesti taitavista vaan tosi toistaitoisista jotka ei pysty muodostamaan itselleen sosiaalista verkostoa omin voimin. Olen kuitenkin näiden puheista ymmärtänyt, että heillä olisi mahdollista päästä naisten kavereiksi, mikä olisi melkoinen edistysaskel. Tosin luulen kyllä että kaikki nämä jutut friendzonelle päätymisestä ovat täyttä teoriaa joka on opittu jostain redditistä. Eli todellisuudessa ei mitään mahkuja kaverisuhteisiin naistenkaan kanssa. Tai korkeintaan just joku kynnysmatto lakeija jota ikävällä luonteella varustettu yksilö hyväksikäyttää. Ja mistä ne shampanjabrussit tuli? Itse kyllä lähinnä ajattelin sitä että baarissa voisi mennä puhumaan kaverinaiselle ja samalla moikata naisen kaveriporukan, jäädä ehkä juttusille siihen laajemminkin, päätyä lopulta loppuillasta eroon naiskaverista ja löytää aamulla itsensä jonkun Peten jatkoilta jossa muuten tutustuikin ihan kivaan Millaan jota voisi olla kiva nähdä uudestaan. Ja sitten kas, yhtenä iltana Milla tuleekin vastaan baarissa ja Millahan on siis periaatteessa tuttu ja hänelle voi mennä puhumaan...
Tuossa on jo niin pitkä jatkumo täynnä sattumanvaraisia muuttujia ettei sellaisen varaan voi mitään strategiaa rakentaa. Käytännössä tuollaisen skenarion toteutuminen vaatii mieheltä täyttä elämäntaparemonttia (pitää juosta baareissa ystävien kanssa ja yksin, avata rohkeasti keskusteluita jne.).
Lisäksi laitat small talkin onnistumiselle aivan älyttömän pienen painoarvon ja oletat sen toimivan joka kerta. Vaikka olen itse töiden ja harrastusten pohjalta kohtalaisen rutinoitunut puhuja, niin voin sanoa ettei tuollainen satunnainen juttelu kaverinaisporukan tai yksittäisen naisen kanssa kovinkaan usein onnistu miehen näkökulmasta. Vastaanottoon vaikuttaa paljon miehen olemus ja status kyseisessä tilassa. Esimerkiksi naiskaveriporukan kanssa on vaikea saada keskustelua aikaan vaikka tuntisi yhden jos muut suhtautuvat penseästi.
Mistä tullaankin siihen harjoitteluun ja itsensä kehittämiseen joka on ihan nounou ajatuksena. Ja lisäksi, on harjoiteltava sitkeyttä. Mihin tahansa porukoihin on vaikea päästä meidän kulttuurissa. Olin itse mammakerhossa varmaan kaksi kuukautta orpona piruna kunnes aloin vähitellen tutustua ja lopulta päädyin osaksi toimintaa vetävää porukkaa. Mutta jos olisin siis ensimmäisten viikkojen jälkeen todennut että ei tästä tule mitään, olisipa jäänyt tuokin asia kokematta.
Samaa sinnikkyyttä ei yleensä toivota mieheltä, joka lähestyy penseästi suhtautuvaa naista. Näissä on varmaan joku kaikille itsestään selvä eroavaisuus. Sitä tuntematta olen jättänyt tuppautumatta sekä ryhmiin että naisten seuraan.
No mutta suhtautuuko se sinin kaverinainen penseästi kun menet juttelemaan sille? Jos näin on niin olet ymmärtänyt kaveruuden idean ihan väärin. Sehän se just on pointti tuossa kaverinaisessa, että voit mennä baarissa juttelemaan hänelle ilman penseyttä, ja vaikka tämän kaverit eivät välittömästi suostuisikaan kosintaasi, sinusta tulisi vähitellen osa kalustoa ja sitten ehkä jotain muuta, jollekin heistä tai heidän kauttaan tutuksi tulleelle ihmiselle.
Ei kaverinaiset tietenkään suhtaudu penseästi. Kysymys onkin siitä miten päädytään kavereiksi. Kehenkään heistä en ole itse yrittänyt tutustua vaan tutustuminen on tapahtunut olosuhteiden välttämättömyydestä eli töistä tai luottamustoimien hoidosta. Yhdenkään kaverinaisen kautta en ole tutustunut uusiin ihmisiin.
No oletko ollut näiden kanssa iltaelämässä? Oletko päätynyt jonkinlaiseksi osaksi heidän kaveripiiriään. Sen kyllä uskon ettei missään luottamustoimen kokouksessa kukaan kovin herkästi pariudu, jollei käy iso mäihä.
Olen ollut heidän kanssa iltaelämässä, kuitenkin aina niin että ollaan osa samaa (työ)porukkaa. Ketään en ole nähnyt baarissa sattumalta, enkä myöskään tiedä heidän kaveripiireistään mitään. Luottamustoimiinkin liittyy satunnaisia illanviettoja, mutta aina "omalla porukalla", ts. ilman tilaisuutta uusien ihmisten tapaamiseen.
Tällainen nainen ei kylläkään ole kaverisi vaan ihan vain tuttava tai kolleega. Ei vastaa sitä tarkoitusta jossa olet yhteydessä johonkin ihmiseen tämän yksityiselämässä ja henkilökohtaisen yhteyden kautta, ei vain töissä tai harrastuksissa.
Muutamien kanssa jutut on sen verran henkilökohtaisia, että uskoisin meidän olevan pelkkää työkaveruutta tai satunnaista tuttavuutta syvempiä ystäviä. Ainakin olen ymmärtänyt, että naisetkaan eivät puhu ihan kenelle tahansa avioeroista, uusista suhteista, tai omien lasten tai vanhempien kanssa olevista ongelmista.
No riippuu vähän humalan tasosta. Mutta tästä on turha jatkaa jauhamista, koska et selkeästi ole kuitenkaan näiden ihmisten ystävä sillä lailla että kuuluisit heidän elämäänsä muuten kuin työn ja ilmeisesti satunnaisten työperäisten baari-iltojen kautta.
Lasketaanko noin kerran kuukaudessa tapahtuva soittelu, henkilökohtaiset sähköpostit ja pikaviestit jonkun elämään kuulumiseksi?
Ottavatko he yhteyttä sinuun muissa kuin työasioissa? Otatko sinä heihin? Kerrotko itse heille asioita henkilökohtaisesta elämästäsi?
Yhteyttä otetaan puolin ja toisin. Yleensä on joku työasiakin hoidettavana, mutta sen jälkeen voimme puhua puoli tuntia kaikesta muusta. Ja kyllä, minäkin kerron sellaisia henkilökohtaisia asioita, joita en kertoisi hyvänpäiväntutulle. En nyt ihan kaikkea kerro kenellekään (AV:lle kirjoittelu on synkin salaisuuteni).
Kyllä minä pitäisi kaverisuhteena kun kumpikin antaa itsestään jotain henkilökohtaista. Sellaisena kevyenä.
Luotatko että he haluavat olla kavereitasi? Uskallatko itse olla se joka ensin ottaa henkilökohtaiset asiat esille?En siis osaa sinua auttaa mutta yritän ymmärtää ovatko sosiaaliset ongelmasi samanlaisia kuin minun. En tiedä edes miksi.
Sen jälkeen kun luottamus on syntynyt, niin otan asioita itsekin puheeksi, enkä pelkää että ystävyys siihen päättyisi. Vaikea sanoa, kuka luotamuksessa tekee ensimmäisen siirron. Pikemminkin se kasvaa pikku hiljaa. Ensikontakti on minulle paljon vaikeampi kuin luottamus, koska siihen liittyy suuri torjutuksi tulemisen mahdollisuus, jota kestän hyvin, hyvin huonosti. Pitkään kestäneissä ystävyyksissäkin minulla on suuri vaikeus pyytää mitään, koska tulkitsen kieltäytymisen (ja vastahakoisen suostumisen) koko persoonaani kohdistuneeksi torjunnaksi.
Ei meillä täysin samat ongelmat ole. Minulle on vaikeaa luottaa siihen että toinen todella haluaa olla ystäväni.
Ota helposti kontaktia toisiin mutta en usko että siitä koskaan tulisi muuta.
Tuo viimeinen on tuttua mikä ehkä tulee siitä etten usko siihen kaveruuteen. En pelkää torjutuksi tulemista mutta en pyydä mitään kun oletan ettei se toinen halua auttaa. Jos olen pyytänyt ja tullut torjutuksi en pyydä enää.
Minussa on kuitenkin jotain mikä saa muu luottamaan minuun ja olen ollut monille ihmisille tuki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tässä on itsestäänselvyyksiä ja ympäripyöreitä neuvoja, jotka kuulostaa päällisin puolin fiksulta mutta joiden asiasisältö ja hyödyllisyys on täysi 0.
Ongelmana ei useimmiten ole se, ettei uskalla lähestyä ketään, monesti kyse on vain ettei ole saanut elämänsä peruspilareita kuntoon. Tarkoitan vaikka, että on työtön ja ei ole mitään urasuunnitelmia tai tavoitteita elämässä, voi olla mielenterveysongelmia tai ylipäätään ei ole edes henkisesti valmis seurustelemaan.
Ei sellaiselle ihmiselle, jolla ei ole elämän perusjutut kunnossa auta mikään lähestyminen tai muut vastaavat neuvot. On ensin saatava oma elämänsä raiteille ja osata huolehtia itsestään ja saada jonkinlainen vakiintunut suunta elämälleen, sitten vasta pariutuminenkin onnistuu ja löytää muita ihmisiä rikastamaan elämäänsä.
Omalla elämänkokemuksella voin sanoa, että sitten kun miehenä saa elämänsä siihen pisteeseen että on täysin tyytyväinen elämäntilanteeseensa, uraansa, harrastuksiinsa ja siihen millä mallilla elämä yleensä on, sitten alkaa vetää puoleensa niitä naisiakin. Eli sitten kun kokee elävänsä kokemusrikasta ja henkisesti tyydyttävää ja onnellista elämää ihan ilmankin ketää naista. Tuohon pisteeseen päästyään niitä naisia ei tarvitse etsimällä etsiä, vaan pariutuminen tapahtuu aika ponnistelematta tai vaivaa näkemättä, sattuu vaan joku päivä tapaamaan jonkun mukavan tyypin. Parhaat asiat elämässä tapahtuu luonnostaan, eikä niitä voi yrittää pakottaa. Varsinkin rakkaus.
Mutta ehdottomasti paras neuvo kenelle vaan sinkkumiehelle on, että hoida elämäsi siihen kuntoon, että olet siihen täysin tyytyväinen ilmankin ketään naista, ja sinulla on asiat hyvällä mallilla. Tasapainoiset, itsestään hyvää huolta pitävät ja vastuulliset miehet kyllä (useimmiten) löytävät naisen ennen pitkää.Juuri tätä näille yritetty täällä selittää kuukausia tai varmaan jo vuosia, mutta ei mene perille. Hanki itsellesi elämä, mene töihin, hommaa harrastuksia ja kavereita, ja jos et millään pysty, aloita terapiasta. Näihin ei yleensä edes vastata, jauhetaan vain alfajuttuja joten keskustelu pyörii sitten näissä. Poislukien tämä yksi nimimerkillinen kaveri joka on ottanut onkeensa tuon terapian. Toivotaan että hän on löytänyt hyvän terapeutin ja saa sitä kautta lisää eväitä elämäänsä.
Edelleenkin iso osa ikisinkkumiehistä ei ole mitään kotona makaavia sossutatuja vaan fiksuja, kouluttautuneita, työssäkäyviä miehiä, joilla on harrastuksia ja kavereita. Eivät vain "kolahda" kellekään naiselle sillä tavalla
Vierailija kirjoitti:
Mies. Mene vaikka viikonlopun joogakurssille. Siellä tapaa naisia ja retriitin aikana ehtii joogaamisen lomassa jutustella. Jos ei muuta , niin tekee hyvää kropalle.
Todellisuudessa naiset menevät varautuneiksi jos johonkin joogakurssille tulee mies ja lähestyminen on entistä vaikeampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, mitä ne neuvot oli?
Luin sivulle 3 eikä vielä ollut listattu.
Vierailija kirjoitti:
Hesarin tuntien veikkaan, että kehottivat homoilemaan.
Maahanmuuttajan kanssa, vastaanottavana tietenkin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies. Mene vaikka viikonlopun joogakurssille. Siellä tapaa naisia ja retriitin aikana ehtii joogaamisen lomassa jutustella. Jos ei muuta , niin tekee hyvää kropalle.
Todellisuudessa naiset menevät varautuneiksi jos johonkin joogakurssille tulee mies ja lähestyminen on entistä vaikeampaa.
Joo, aluksi, varsinkin sen miehen ollessa ns. taviksen näköinen, jos on alternative ulkonäkö, niin hyväksytään helpommin.
Mutta jos käyttäytyy normaalisti, niin se varautuneisuus katoaa, ei siis mitään "vaivihkaisia" kiihottuneita katseita, tai muuta hermostuneisuutta. Tuollainen kannattaa muutenkin harjoitella itsestä pois.
Tuo hermostunut kiihottuneisuus on ok, kun on tottunut omaan mieheen, mutta vieraan ihmisen kanssa todella pelottavaa naisille. Ja sen huomaa aina.
Vierailija kirjoitti:
Niin, mitä ne neuvot oli?
Luin sivulle 3 eikä vielä ollut listattu.
Juttele naisille. Siinä se kutakuinkin oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat valinnoissaan tavattoman pinnallisia.
Minä pärjään naisten kanssa kirjoittamalla. Olen koulutettu, pystyn tuottamaan ehjää tekstiä ja kirjoittamaan kulttuurista, erityisesti kirjallisuudesta. Harrastan fiktion kirjoittamista itsekin. Osaan myös tehdä kekseliäitä nettideitti-ilmoituksia. Ainakin ne ovat sellaisia, joihin naiset vastaavat.
Kun olen tovin jonkun naisen kanssa kirjoitellut, hän saattaa olla hyvin innokas tapaamaan, kunnes kuulee, että olen pitkäaikaistyötön. Teksti kelpaa ja kuva kelpaa, mutta status ei.
Kirjoittelu loppuu siihen. Joko nainen ei vastaa enää ollenkaan tai sitten hän rupeaa lähettelemään hyvin lyhyitä viestejä näennäisine tsemppeineen.
Älkää miehet uskoko naisia. Heille on tärkeää pinta, miehen luoma tunnelma ja miehen status ja elatuskyky. Joukossa on tietenkin harvinaisia poikkeuksia, mutta perustotuus on, että naiset eivät ole kiinnostuneet syvemmistä ajatuksistanne, filosofioistanne, arvoistanne tai edes siitä, tulisiko teistä hyvä isä.
Tutustumisvaiheessa nainen elää lähes yksinomaan vaikutelmasta ja tunteistaan, järjestä ja analyyttisyydestä viis. Siksi kevytmieliset helppoheikit pystyvätkin naisia kaatamaan. Lipevillä puheilla pääsee pitkälle, jos vain osaa roolinsa esittää.
Se että mies on pitkäaikaistyötön voi tarkoittaa sellaista matopurkkia ettei kukaan halua edes kokeilla sitä avata. Esimerkiksi vakavia mielenterveysongelmia ei päältäpäen välttämättä näe, eikä esim kirjoitetusta tekstistä, ja ne eivät paljastu välttämättä kuin vasta pitemmän ajan kuluessa. On turha syyttää naisia pinnallisuudesta, jos nämä eivät halua lähteä riskeeraamaan. Todellakaan ei ole kyse pelkästään statuksesta. Ja oman elättämisensä naiset tekevät itse, ja jos pitää ruveta vielä sinuakin elättämään lapsikatraan lisäksi, ja loppuelämän köyhyyttähän se sitten tarkoittaa. Oletko ihan varma siitä, että aivoituksesi ovat niin upeita että niiden voimin jaksaa miettiä miten saa hommattua lapselle luistimet koko lopun ikää?
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se että sinkkunainen yrittää varta vasten naittaa miespuolisen sinkkuystävänsä ole edes se idea, vaan se että jos olet naisen kaveri, pääset mukaan kaikenlaiseen äksöniin jossa on mukana naisen kavereita, sekä mies- että naispuolisia, jotka taas puolestaan avaavat uusia ovia. Pääset bileisiin, baarissa naisen verkoston kautta on tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin. Se että olet jonkun naisen kaveri on jo itsessään suositus jonka avulla pääsee pitemmälle kuin tanssilattian laidalla yksin tuoppiinsa kanssa ja kännistä kiiluvin silmin tujottava voisi ikinä päästä.
No ei. Naiset luokittelevat miehet joko tietoisesti tai alitajuntaisesti seurustelu- ja kaverimatskuksi. Jos päädyt kaverimatskuna naisen verkostoon niin tämä myös tuo oman näkemyksensä ilmi kavereilleen sekä pitää sinusta tiukasti kiinni eli välttää esittelemästä potentiaalisille kumppaniehdokkaille. Naisen kanssa voi olla kaveri tai oikeammin tuttava, mutta pitää tuoda koko ajan selvästi ilmi että on haku päällä jottei joudu listalla puhtaaksi kaverimatskuksi. Tällöin myös naisen kaveritkin kiinnostuvat.
Ja joku mainitsikin, että jos mies on sosiaalisesti taitava ja menevä, niin hän ei tarvitse kenenkään naisen sosiaalista verkostoa vaan pystyy rakentamaan omansa. Jos ajatuksena siis on, että ujo kilttimiestyyppinen sinkkumies yhtäkkiä innostuisi minglailemaan sujuvasti kaverinaisen kutsumana samppisbrunsseilla ja löytäisi sieltä itselleen puolison.
Joo, sosiaalisesti taitava ei tietenkään tarvi. Mutta kun tässä ei puhutakaan sosiaalisesti taitavista vaan tosi toistaitoisista jotka ei pysty muodostamaan itselleen sosiaalista verkostoa omin voimin. Olen kuitenkin näiden puheista ymmärtänyt, että heillä olisi mahdollista päästä naisten kavereiksi, mikä olisi melkoinen edistysaskel. Tosin luulen kyllä että kaikki nämä jutut friendzonelle päätymisestä ovat täyttä teoriaa joka on opittu jostain redditistä. Eli todellisuudessa ei mitään mahkuja kaverisuhteisiin naistenkaan kanssa. Tai korkeintaan just joku kynnysmatto lakeija jota ikävällä luonteella varustettu yksilö hyväksikäyttää. Ja mistä ne shampanjabrussit tuli? Itse kyllä lähinnä ajattelin sitä että baarissa voisi mennä puhumaan kaverinaiselle ja samalla moikata naisen kaveriporukan, jäädä ehkä juttusille siihen laajemminkin, päätyä lopulta loppuillasta eroon naiskaverista ja löytää aamulla itsensä jonkun Peten jatkoilta jossa muuten tutustuikin ihan kivaan Millaan jota voisi olla kiva nähdä uudestaan. Ja sitten kas, yhtenä iltana Milla tuleekin vastaan baarissa ja Millahan on siis periaatteessa tuttu ja hänelle voi mennä puhumaan...
Tuossa on jo niin pitkä jatkumo täynnä sattumanvaraisia muuttujia ettei sellaisen varaan voi mitään strategiaa rakentaa. Käytännössä tuollaisen skenarion toteutuminen vaatii mieheltä täyttä elämäntaparemonttia (pitää juosta baareissa ystävien kanssa ja yksin, avata rohkeasti keskusteluita jne.).
Lisäksi laitat small talkin onnistumiselle aivan älyttömän pienen painoarvon ja oletat sen toimivan joka kerta. Vaikka olen itse töiden ja harrastusten pohjalta kohtalaisen rutinoitunut puhuja, niin voin sanoa ettei tuollainen satunnainen juttelu kaverinaisporukan tai yksittäisen naisen kanssa kovinkaan usein onnistu miehen näkökulmasta. Vastaanottoon vaikuttaa paljon miehen olemus ja status kyseisessä tilassa. Esimerkiksi naiskaveriporukan kanssa on vaikea saada keskustelua aikaan vaikka tuntisi yhden jos muut suhtautuvat penseästi.
Mistä tullaankin siihen harjoitteluun ja itsensä kehittämiseen joka on ihan nounou ajatuksena. Ja lisäksi, on harjoiteltava sitkeyttä. Mihin tahansa porukoihin on vaikea päästä meidän kulttuurissa. Olin itse mammakerhossa varmaan kaksi kuukautta orpona piruna kunnes aloin vähitellen tutustua ja lopulta päädyin osaksi toimintaa vetävää porukkaa. Mutta jos olisin siis ensimmäisten viikkojen jälkeen todennut että ei tästä tule mitään, olisipa jäänyt tuokin asia kokematta.
Samaa sinnikkyyttä ei yleensä toivota mieheltä, joka lähestyy penseästi suhtautuvaa naista. Näissä on varmaan joku kaikille itsestään selvä eroavaisuus. Sitä tuntematta olen jättänyt tuppautumatta sekä ryhmiin että naisten seuraan.
No mutta suhtautuuko se sinin kaverinainen penseästi kun menet juttelemaan sille? Jos näin on niin olet ymmärtänyt kaveruuden idean ihan väärin. Sehän se just on pointti tuossa kaverinaisessa, että voit mennä baarissa juttelemaan hänelle ilman penseyttä, ja vaikka tämän kaverit eivät välittömästi suostuisikaan kosintaasi, sinusta tulisi vähitellen osa kalustoa ja sitten ehkä jotain muuta, jollekin heistä tai heidän kauttaan tutuksi tulleelle ihmiselle.
Ei kaverinaiset tietenkään suhtaudu penseästi. Kysymys onkin siitä miten päädytään kavereiksi. Kehenkään heistä en ole itse yrittänyt tutustua vaan tutustuminen on tapahtunut olosuhteiden välttämättömyydestä eli töistä tai luottamustoimien hoidosta. Yhdenkään kaverinaisen kautta en ole tutustunut uusiin ihmisiin.
No oletko ollut näiden kanssa iltaelämässä? Oletko päätynyt jonkinlaiseksi osaksi heidän kaveripiiriään. Sen kyllä uskon ettei missään luottamustoimen kokouksessa kukaan kovin herkästi pariudu, jollei käy iso mäihä.
Olen ollut heidän kanssa iltaelämässä, kuitenkin aina niin että ollaan osa samaa (työ)porukkaa. Ketään en ole nähnyt baarissa sattumalta, enkä myöskään tiedä heidän kaveripiireistään mitään. Luottamustoimiinkin liittyy satunnaisia illanviettoja, mutta aina "omalla porukalla", ts. ilman tilaisuutta uusien ihmisten tapaamiseen.
Tällainen nainen ei kylläkään ole kaverisi vaan ihan vain tuttava tai kolleega. Ei vastaa sitä tarkoitusta jossa olet yhteydessä johonkin ihmiseen tämän yksityiselämässä ja henkilökohtaisen yhteyden kautta, ei vain töissä tai harrastuksissa.
Muutamien kanssa jutut on sen verran henkilökohtaisia, että uskoisin meidän olevan pelkkää työkaveruutta tai satunnaista tuttavuutta syvempiä ystäviä. Ainakin olen ymmärtänyt, että naisetkaan eivät puhu ihan kenelle tahansa avioeroista, uusista suhteista, tai omien lasten tai vanhempien kanssa olevista ongelmista.
No riippuu vähän humalan tasosta. Mutta tästä on turha jatkaa jauhamista, koska et selkeästi ole kuitenkaan näiden ihmisten ystävä sillä lailla että kuuluisit heidän elämäänsä muuten kuin työn ja ilmeisesti satunnaisten työperäisten baari-iltojen kautta.
Lasketaanko noin kerran kuukaudessa tapahtuva soittelu, henkilökohtaiset sähköpostit ja pikaviestit jonkun elämään kuulumiseksi?
Ottavatko he yhteyttä sinuun muissa kuin työasioissa? Otatko sinä heihin? Kerrotko itse heille asioita henkilökohtaisesta elämästäsi?
Yhteyttä otetaan puolin ja toisin. Yleensä on joku työasiakin hoidettavana, mutta sen jälkeen voimme puhua puoli tuntia kaikesta muusta. Ja kyllä, minäkin kerron sellaisia henkilökohtaisia asioita, joita en kertoisi hyvänpäiväntutulle. En nyt ihan kaikkea kerro kenellekään (AV:lle kirjoittelu on synkin salaisuuteni).
Kuulostaa siltä, että olette tällä hetkellä hyviä työkavereita. Tulette hyvin toimeen ja puhutte henkilökohtaisistakin asioista, mutta kommunikaatio lähtee aina liikkeelle töihin liittyvistä asioista. Itsellänikin on ollut tuon kaltaisia "kaverisuhteita", joissa tullaan erittäin hyvin toimeen, jaetaan hyvinkin henkilökohtaisia asioita, mutta se tapahtuu aina töissä tai jotenkin töihin liittyvässä tapahtumassa (työporukan baari-illat lasketaan myös tähän). Siinä vaiheessa, kun joku vaihtaa työpaikkaa yhteydenpito loppuu, sillä työn kautta ei enää tule näitä kohtaamisia, joissa sitten myös henkilökohtaisia asioita puhuttiin. Mitä luulet, jos sinä tai (työ)kaverisi vaihtaisi työpaikkaa, säilyisikö yhteydenpito?
Ollaan sitten työkavereita, jos olet sitä mieltä. Tällä alalla säilyy työ- ja henkilökohtaiset yhteydet vaikka työpaikat ihmisillä vaihtuukin. En selitä tarkemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se että mies on pitkäaikaistyötön voi tarkoittaa sellaista matopurkkia ettei kukaan halua edes kokeilla sitä avata.
Siinähän jutun juoni onkin, ettei tahdota kokeilla. Valintakriteerit ovat pinnalliset, eikä vaivaa tai pettymyksiä olla valmiita näkemään. Ratkaisut tehdään vaikutelman ja pinnan perusteella.
Ei minulla mitään tällaista käytäntöä vastaan ole, mutta ihmettelen vain sitä, miksi naiset yrittävät ohjeistaa miehiä ihan muuhun kuin minkä perusteella he valintansa tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat valinnoissaan tavattoman pinnallisia.
Minä pärjään naisten kanssa kirjoittamalla. Olen koulutettu, pystyn tuottamaan ehjää tekstiä ja kirjoittamaan kulttuurista, erityisesti kirjallisuudesta. Harrastan fiktion kirjoittamista itsekin. Osaan myös tehdä kekseliäitä nettideitti-ilmoituksia. Ainakin ne ovat sellaisia, joihin naiset vastaavat.
Kun olen tovin jonkun naisen kanssa kirjoitellut, hän saattaa olla hyvin innokas tapaamaan, kunnes kuulee, että olen pitkäaikaistyötön. Teksti kelpaa ja kuva kelpaa, mutta status ei.
Kirjoittelu loppuu siihen. Joko nainen ei vastaa enää ollenkaan tai sitten hän rupeaa lähettelemään hyvin lyhyitä viestejä näennäisine tsemppeineen.
Älkää miehet uskoko naisia. Heille on tärkeää pinta, miehen luoma tunnelma ja miehen status ja elatuskyky. Joukossa on tietenkin harvinaisia poikkeuksia, mutta perustotuus on, että naiset eivät ole kiinnostuneet syvemmistä ajatuksistanne, filosofioistanne, arvoistanne tai edes siitä, tulisiko teistä hyvä isä.
Tutustumisvaiheessa nainen elää lähes yksinomaan vaikutelmasta ja tunteistaan, järjestä ja analyyttisyydestä viis. Siksi kevytmieliset helppoheikit pystyvätkin naisia kaatamaan. Lipevillä puheilla pääsee pitkälle, jos vain osaa roolinsa esittää.
Mulla akateemista keskipalkkaa nauttivalla miehellä homma kärähtää yleensä kuvan lähettämiseen. Tätä ei vain voi voittaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että mies on pitkäaikaistyötön voi tarkoittaa sellaista matopurkkia ettei kukaan halua edes kokeilla sitä avata.
Siinähän jutun juoni onkin, ettei tahdota kokeilla. Valintakriteerit ovat pinnalliset, eikä vaivaa tai pettymyksiä olla valmiita näkemään. Ratkaisut tehdään vaikutelman ja pinnan perusteella.
Ei minulla mitään tällaista käytäntöä vastaan ole, mutta ihmettelen vain sitä, miksi naiset yrittävät ohjeistaa miehiä ihan muuhun kuin minkä perusteella he valintansa tekevät.
Pinnallista on se että ei valitse miestä jolla on ruskeat hiukset, ei se ettei halua riskeerata omaa henkistä hyvinvointiaan asettumalla jonkun henkisesti sairaan manipuloitavaksi kuukausiksi tai vuosiksi. Oma suhtautumisesi naisiin on sen verran kohtuutonta, että jo näiden viestiesi perusteella varoisin sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat valinnoissaan tavattoman pinnallisia.
Minä pärjään naisten kanssa kirjoittamalla. Olen koulutettu, pystyn tuottamaan ehjää tekstiä ja kirjoittamaan kulttuurista, erityisesti kirjallisuudesta. Harrastan fiktion kirjoittamista itsekin. Osaan myös tehdä kekseliäitä nettideitti-ilmoituksia. Ainakin ne ovat sellaisia, joihin naiset vastaavat.
Kun olen tovin jonkun naisen kanssa kirjoitellut, hän saattaa olla hyvin innokas tapaamaan, kunnes kuulee, että olen pitkäaikaistyötön. Teksti kelpaa ja kuva kelpaa, mutta status ei.
Kirjoittelu loppuu siihen. Joko nainen ei vastaa enää ollenkaan tai sitten hän rupeaa lähettelemään hyvin lyhyitä viestejä näennäisine tsemppeineen.
Älkää miehet uskoko naisia. Heille on tärkeää pinta, miehen luoma tunnelma ja miehen status ja elatuskyky. Joukossa on tietenkin harvinaisia poikkeuksia, mutta perustotuus on, että naiset eivät ole kiinnostuneet syvemmistä ajatuksistanne, filosofioistanne, arvoistanne tai edes siitä, tulisiko teistä hyvä isä.
Tutustumisvaiheessa nainen elää lähes yksinomaan vaikutelmasta ja tunteistaan, järjestä ja analyyttisyydestä viis. Siksi kevytmieliset helppoheikit pystyvätkin naisia kaatamaan. Lipevillä puheilla pääsee pitkälle, jos vain osaa roolinsa esittää.
Mulla akateemista keskipalkkaa nauttivalla miehellä homma kärähtää yleensä kuvan lähettämiseen. Tätä ei vain voi voittaa
Oletko asettanut kuvasi jonkun suorasukaisen tahon arvioitavaksi? Miehillä on paljon ihan hirveitä kuvia. Esim oma mieheni otti facebookia varten niin hirveän kuvan että jos olisin antanut hänen sen laittaa, varmasti olisi huhut alkaneet levitä että "Jarmo" on sairastunut tai alkoholisoitunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että mies on pitkäaikaistyötön voi tarkoittaa sellaista matopurkkia ettei kukaan halua edes kokeilla sitä avata.
Siinähän jutun juoni onkin, ettei tahdota kokeilla. Valintakriteerit ovat pinnalliset, eikä vaivaa tai pettymyksiä olla valmiita näkemään. Ratkaisut tehdään vaikutelman ja pinnan perusteella.
Ei minulla mitään tällaista käytäntöä vastaan ole, mutta ihmettelen vain sitä, miksi naiset yrittävät ohjeistaa miehiä ihan muuhun kuin minkä perusteella he valintansa tekevät.
Pinnallista on se että ei valitse miestä jolla on ruskeat hiukset, ei se ettei halua riskeerata omaa henkistä hyvinvointiaan asettumalla jonkun henkisesti sairaan manipuloitavaksi kuukausiksi tai vuosiksi. Oma suhtautumisesi naisiin on sen verran kohtuutonta, että jo näiden viestiesi perusteella varoisin sinua.
Pitkäaikaistyötön ei tarkoita hullua. Ja vaikka hän olisi mielenterveysongelmainenkin, niin niitäkin on moneen lähtöön. Mieleen vaikuttavia lääkkeitä syö hyvin moni työssä käyväkin suomalainen.
Harlekiini-kirjoja lukevat lähes yksinomaan naiset. Se ei ole sattumaa. Naisten maailma nyt vain on sellainen, jossa on tarve täydellisille miehille. Siksi miehen myös kannattaa esittää täydellistä, eikä tyytyä olemaan oma itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat valinnoissaan tavattoman pinnallisia.
Minä pärjään naisten kanssa kirjoittamalla. Olen koulutettu, pystyn tuottamaan ehjää tekstiä ja kirjoittamaan kulttuurista, erityisesti kirjallisuudesta. Harrastan fiktion kirjoittamista itsekin. Osaan myös tehdä kekseliäitä nettideitti-ilmoituksia. Ainakin ne ovat sellaisia, joihin naiset vastaavat.
Kun olen tovin jonkun naisen kanssa kirjoitellut, hän saattaa olla hyvin innokas tapaamaan, kunnes kuulee, että olen pitkäaikaistyötön. Teksti kelpaa ja kuva kelpaa, mutta status ei.
Kirjoittelu loppuu siihen. Joko nainen ei vastaa enää ollenkaan tai sitten hän rupeaa lähettelemään hyvin lyhyitä viestejä näennäisine tsemppeineen.
Älkää miehet uskoko naisia. Heille on tärkeää pinta, miehen luoma tunnelma ja miehen status ja elatuskyky. Joukossa on tietenkin harvinaisia poikkeuksia, mutta perustotuus on, että naiset eivät ole kiinnostuneet syvemmistä ajatuksistanne, filosofioistanne, arvoistanne tai edes siitä, tulisiko teistä hyvä isä.
Tutustumisvaiheessa nainen elää lähes yksinomaan vaikutelmasta ja tunteistaan, järjestä ja analyyttisyydestä viis. Siksi kevytmieliset helppoheikit pystyvätkin naisia kaatamaan. Lipevillä puheilla pääsee pitkälle, jos vain osaa roolinsa esittää.
Mulla akateemista keskipalkkaa nauttivalla miehellä homma kärähtää yleensä kuvan lähettämiseen. Tätä ei vain voi voittaa
Oletko asettanut kuvasi jonkun suorasukaisen tahon arvioitavaksi? Miehillä on paljon ihan hirveitä kuvia. Esim oma mieheni otti facebookia varten niin hirveän kuvan että jos olisin antanut hänen sen laittaa, varmasti olisi huhut alkaneet levitä että "Jarmo" on sairastunut tai alkoholisoitunut.
Mulla oli useita erilaisia kuvia. Maksoin jopa valokuvausta puoliammattimaisesti tekevälle kaverilleni, että ottaa musta hyviä kuvia. Luulisi että edes jokin niistä olisi onnistunut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TTA kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän naisten vastaus tähän ihannemies-kysymykseen on täysin erilainen riippuen siitä onko kysyjänä mies vai nainen? Jos mies kysyy vastaus on "pitää olla ystävällinen ja kohtelias herrasmies",jos nainen kysyy vastaus on "sen on pidettävä minut kuosissa ja näytettävä kaapin paikka,en pidä miehestä josta ei ole vastusta".Eli naisten neuvoilla mies päätyy "ystäväksi".
Naulan kantaan, olen samaa mieltä!
Mikä ylipäätään on kaverinaisen virka miehelle eli se, että olet varatun ja jo vakiintuneen naisen friend zonella miehenä? Miehelle ei todellakaan ole mitään hyötyä keräillä itselleen kaverityttöjä työn, opiskelun tai harrastusten ulkopuolelta. Näissä em. yhteyksissä on mukavaa, että on ns. hyvän päivän tuttuja, sitä tuskin kukaan kieltää esim., jos olet miesopiskelijana, vaikka sairaanhoitajalinjalla, jossa on naisopiskelijoita enemmistönä aina. Siltikin, on mielekkäämpää tutustua toisiin miehiin kavereina kuin naisiin, niin pääsee sata kertaa helpommalla ja on enempi yhteistä.
Noh, omien miespuolisten kavereiden tyttöystävät ovat ihan jees kaverityttöinä, mutta muuten en näe syytä, miksi keräillä satunnaisia kaverityttöjä itselleen. Joku mies voi ehkä hakea egobuustia kaverityttöjä keräämällä, mutta mihinkään suhteeseen tai muuhun intiimiin kaverityttöjen keräileminen ei keskivertomiehelle koskaan johda. Miksi edes johtaisi, koska olet naiselle korkeintaan kaveri tai veli? Erittäin harva nainen taas omaa veljeään haluaa painaa näin karrikoiden ilmaistuna.
Vastaavasti, jos olet kerran kaverimieheksi joutunut naisen friend zonelle, niin on turha odottaa, että homma syvenisi. Lähinnä killut siinä tai sitten kävelet pois koko hommasta tai vastaavasti homma kuivuu itsestään kasaan esim. opiskeluiden loputtua. Tavallisesti (beeta)kaverimieheltä odotetaan ehkä seuraa tylsiin hetkiin tai mm. korjaamaan naisen polkupyörää tai vaihtamaan autonrenkaat eli siis tekemään hommia, joita naisen oma (alfa)mies ei osaa/viitsi/tai vittumaisuuttaan halua tehdä omalle kullalleen.
Koko kaveruus miesten ja naisten välillä on utopistinen. En itse hyväksy millään muotoa, että tyttöystävälläni olisi miespuolisia kavereita, joita hän tapailisi kahden kesken. Puhumattakaan, jos nämä kaverimiehet olisivat sinkkuja; sinkkumies hakee naiselta seksiä eikä kaveruutta, joten tosi vaarallisilla vesillä liikutaan tässä kohtaa. Hälytyskellojen pitäisi soida kovaa, jos asia tulee jollain lailla ilmi oman tyttöystävän kohdalla, että ympärillä pyörii kaverimiehiä, joihin ollaan yhteydessä.
Tietysti nykyään on muodikasta olla polyamorinen, seksuaalisuudestaan epävarma ja kaikkea muuta höpönlöpöä. Silti itse olen sillä lailla konservatiivi, etten omaa muijaan kyllä muiden miesten kanssa jaa kumppanina. Koskaan. Joku mies ehkä haluaa, että omaa muijaa käy painamassa muutkin, mutta itse en halua näin.
Tässähän se tulikin hyvin, vastavuoroinen ystävyys ja yhteys on kaltaisillesi miehille yksinkertaisesti täysin tuntematon asia. Kaikki ihmissuhteet nähdään jonain sosiaalisena pelinä, jossa menettää pisteitä kun "alistuu" (suomeksi esimerkiksi auttaa ystävää korjaamaan polkupyörää) toiselle. Suoraan sanottuna tuollainen kuulostaa äärimmäisen pelottavalta ja hirvittää ajatus siitä miten yleistä tuollainen diskonnektio muista ihmisistä ja yhteiskunnasta on.
Ongelma on siinä, kaverinaisten kanssa se ystävyys on lähes poikkeuksetta yksipuolista. Kuuntelet naisen surut ja autat pikkuhommissa tai pahimmassa tapauksessa isommissakin, mutta kun itse tarvitset apua niin kaverinaiselle tulee aina mystisesti just silloin jotain muuta menoa. Mutta hei olisin kuitenkin tosi mielellään auttanut jos ei olis ollut muuta menoa...joopajoo.
Milloin olet esim. viimeksi vienyt vastaleivottuja pullia tai itse tekemäsi villasukat kaverimiehellesi? Auttanut häntä ostamaan uudet verhot tai sohvan. Juuri niin. Et koskaan.
Vittu toi on niin totta. Nuorempana kun vielä oli vähän valkoritarin vikaa, auttelin kaikissa pikkuhommissa siis hyvää hyvyyttäni, ei ollut taka-ajatuksiakaan. Ei perkele mitään vastapalvelusta saanut tai kaveruudenosoitusta. Ne pullat ja pillut sai se, jota minun kuullen kutsuttiin kusipääksi, mutta sai se kuitenkin kolon märäksi. On muuten huono rasti olla beta-mies armonvuonna 2017
Sanompa vaan että yläpuolisissa viesteissä piilee viisaus!
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se että sinkkunainen yrittää varta vasten naittaa miespuolisen sinkkuystävänsä ole edes se idea, vaan se että jos olet naisen kaveri, pääset mukaan kaikenlaiseen äksöniin jossa on mukana naisen kavereita, sekä mies- että naispuolisia, jotka taas puolestaan avaavat uusia ovia. Pääset bileisiin, baarissa naisen verkoston kautta on tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin. Se että olet jonkun naisen kaveri on jo itsessään suositus jonka avulla pääsee pitemmälle kuin tanssilattian laidalla yksin tuoppiinsa kanssa ja kännistä kiiluvin silmin tujottava voisi ikinä päästä.
No ei. Naiset luokittelevat miehet joko tietoisesti tai alitajuntaisesti seurustelu- ja kaverimatskuksi. Jos päädyt kaverimatskuna naisen verkostoon niin tämä myös tuo oman näkemyksensä ilmi kavereilleen sekä pitää sinusta tiukasti kiinni eli välttää esittelemästä potentiaalisille kumppaniehdokkaille. Naisen kanssa voi olla kaveri tai oikeammin tuttava, mutta pitää tuoda koko ajan selvästi ilmi että on haku päällä jottei joudu listalla puhtaaksi kaverimatskuksi. Tällöin myös naisen kaveritkin kiinnostuvat.
Ja joku mainitsikin, että jos mies on sosiaalisesti taitava ja menevä, niin hän ei tarvitse kenenkään naisen sosiaalista verkostoa vaan pystyy rakentamaan omansa. Jos ajatuksena siis on, että ujo kilttimiestyyppinen sinkkumies yhtäkkiä innostuisi minglailemaan sujuvasti kaverinaisen kutsumana samppisbrunsseilla ja löytäisi sieltä itselleen puolison.
Joo, sosiaalisesti taitava ei tietenkään tarvi. Mutta kun tässä ei puhutakaan sosiaalisesti taitavista vaan tosi toistaitoisista jotka ei pysty muodostamaan itselleen sosiaalista verkostoa omin voimin. Olen kuitenkin näiden puheista ymmärtänyt, että heillä olisi mahdollista päästä naisten kavereiksi, mikä olisi melkoinen edistysaskel. Tosin luulen kyllä että kaikki nämä jutut friendzonelle päätymisestä ovat täyttä teoriaa joka on opittu jostain redditistä. Eli todellisuudessa ei mitään mahkuja kaverisuhteisiin naistenkaan kanssa. Tai korkeintaan just joku kynnysmatto lakeija jota ikävällä luonteella varustettu yksilö hyväksikäyttää. Ja mistä ne shampanjabrussit tuli? Itse kyllä lähinnä ajattelin sitä että baarissa voisi mennä puhumaan kaverinaiselle ja samalla moikata naisen kaveriporukan, jäädä ehkä juttusille siihen laajemminkin, päätyä lopulta loppuillasta eroon naiskaverista ja löytää aamulla itsensä jonkun Peten jatkoilta jossa muuten tutustuikin ihan kivaan Millaan jota voisi olla kiva nähdä uudestaan. Ja sitten kas, yhtenä iltana Milla tuleekin vastaan baarissa ja Millahan on siis periaatteessa tuttu ja hänelle voi mennä puhumaan...
Tuossa on jo niin pitkä jatkumo täynnä sattumanvaraisia muuttujia ettei sellaisen varaan voi mitään strategiaa rakentaa. Käytännössä tuollaisen skenarion toteutuminen vaatii mieheltä täyttä elämäntaparemonttia (pitää juosta baareissa ystävien kanssa ja yksin, avata rohkeasti keskusteluita jne.).
Lisäksi laitat small talkin onnistumiselle aivan älyttömän pienen painoarvon ja oletat sen toimivan joka kerta. Vaikka olen itse töiden ja harrastusten pohjalta kohtalaisen rutinoitunut puhuja, niin voin sanoa ettei tuollainen satunnainen juttelu kaverinaisporukan tai yksittäisen naisen kanssa kovinkaan usein onnistu miehen näkökulmasta. Vastaanottoon vaikuttaa paljon miehen olemus ja status kyseisessä tilassa. Esimerkiksi naiskaveriporukan kanssa on vaikea saada keskustelua aikaan vaikka tuntisi yhden jos muut suhtautuvat penseästi.
Mistä tullaankin siihen harjoitteluun ja itsensä kehittämiseen joka on ihan nounou ajatuksena. Ja lisäksi, on harjoiteltava sitkeyttä. Mihin tahansa porukoihin on vaikea päästä meidän kulttuurissa. Olin itse mammakerhossa varmaan kaksi kuukautta orpona piruna kunnes aloin vähitellen tutustua ja lopulta päädyin osaksi toimintaa vetävää porukkaa. Mutta jos olisin siis ensimmäisten viikkojen jälkeen todennut että ei tästä tule mitään, olisipa jäänyt tuokin asia kokematta.
Samaa sinnikkyyttä ei yleensä toivota mieheltä, joka lähestyy penseästi suhtautuvaa naista. Näissä on varmaan joku kaikille itsestään selvä eroavaisuus. Sitä tuntematta olen jättänyt tuppautumatta sekä ryhmiin että naisten seuraan.
No mutta suhtautuuko se sinin kaverinainen penseästi kun menet juttelemaan sille? Jos näin on niin olet ymmärtänyt kaveruuden idean ihan väärin. Sehän se just on pointti tuossa kaverinaisessa, että voit mennä baarissa juttelemaan hänelle ilman penseyttä, ja vaikka tämän kaverit eivät välittömästi suostuisikaan kosintaasi, sinusta tulisi vähitellen osa kalustoa ja sitten ehkä jotain muuta, jollekin heistä tai heidän kauttaan tutuksi tulleelle ihmiselle.
Ei kaverinaiset tietenkään suhtaudu penseästi. Kysymys onkin siitä miten päädytään kavereiksi. Kehenkään heistä en ole itse yrittänyt tutustua vaan tutustuminen on tapahtunut olosuhteiden välttämättömyydestä eli töistä tai luottamustoimien hoidosta. Yhdenkään kaverinaisen kautta en ole tutustunut uusiin ihmisiin.
No oletko ollut näiden kanssa iltaelämässä? Oletko päätynyt jonkinlaiseksi osaksi heidän kaveripiiriään. Sen kyllä uskon ettei missään luottamustoimen kokouksessa kukaan kovin herkästi pariudu, jollei käy iso mäihä.
Olen ollut heidän kanssa iltaelämässä, kuitenkin aina niin että ollaan osa samaa (työ)porukkaa. Ketään en ole nähnyt baarissa sattumalta, enkä myöskään tiedä heidän kaveripiireistään mitään. Luottamustoimiinkin liittyy satunnaisia illanviettoja, mutta aina "omalla porukalla", ts. ilman tilaisuutta uusien ihmisten tapaamiseen.
Tällainen nainen ei kylläkään ole kaverisi vaan ihan vain tuttava tai kolleega. Ei vastaa sitä tarkoitusta jossa olet yhteydessä johonkin ihmiseen tämän yksityiselämässä ja henkilökohtaisen yhteyden kautta, ei vain töissä tai harrastuksissa.
Muutamien kanssa jutut on sen verran henkilökohtaisia, että uskoisin meidän olevan pelkkää työkaveruutta tai satunnaista tuttavuutta syvempiä ystäviä. Ainakin olen ymmärtänyt, että naisetkaan eivät puhu ihan kenelle tahansa avioeroista, uusista suhteista, tai omien lasten tai vanhempien kanssa olevista ongelmista.
No riippuu vähän humalan tasosta. Mutta tästä on turha jatkaa jauhamista, koska et selkeästi ole kuitenkaan näiden ihmisten ystävä sillä lailla että kuuluisit heidän elämäänsä muuten kuin työn ja ilmeisesti satunnaisten työperäisten baari-iltojen kautta.
Lasketaanko noin kerran kuukaudessa tapahtuva soittelu, henkilökohtaiset sähköpostit ja pikaviestit jonkun elämään kuulumiseksi?
Ottavatko he yhteyttä sinuun muissa kuin työasioissa? Otatko sinä heihin? Kerrotko itse heille asioita henkilökohtaisesta elämästäsi?
Yhteyttä otetaan puolin ja toisin. Yleensä on joku työasiakin hoidettavana, mutta sen jälkeen voimme puhua puoli tuntia kaikesta muusta. Ja kyllä, minäkin kerron sellaisia henkilökohtaisia asioita, joita en kertoisi hyvänpäiväntutulle. En nyt ihan kaikkea kerro kenellekään (AV:lle kirjoittelu on synkin salaisuuteni).
Kuulostaa siltä, että olette tällä hetkellä hyviä työkavereita. Tulette hyvin toimeen ja puhutte henkilökohtaisistakin asioista, mutta kommunikaatio lähtee aina liikkeelle töihin liittyvistä asioista. Itsellänikin on ollut tuon kaltaisia "kaverisuhteita", joissa tullaan erittäin hyvin toimeen, jaetaan hyvinkin henkilökohtaisia asioita, mutta se tapahtuu aina töissä tai jotenkin töihin liittyvässä tapahtumassa (työporukan baari-illat lasketaan myös tähän). Siinä vaiheessa, kun joku vaihtaa työpaikkaa yhteydenpito loppuu, sillä työn kautta ei enää tule näitä kohtaamisia, joissa sitten myös henkilökohtaisia asioita puhuttiin. Mitä luulet, jos sinä tai (työ)kaverisi vaihtaisi työpaikkaa, säilyisikö yhteydenpito?
Ollaan sitten työkavereita, jos olet sitä mieltä. Tällä alalla säilyy työ- ja henkilökohtaiset yhteydet vaikka työpaikat ihmisillä vaihtuukin. En selitä tarkemmin.
En tiedä ymmärsinkö aikaisemmat viestisi väärin, sillä luulin, että halusit mielipiteitä siitä ovatko nämä henkilöt töissäsi "kunnon" kavereita vai enemmänkin tuttavia yms (ja kirjoitin tuon työkaveri kommentin, mutta en muita sinulle lähetettyjä viestejä). Minusta tuo kuulostaa enemmän työkaveruudelta (toki todella hyvältä sellaiselta) ja tämä sen takia, ettette vaikuta olevan töiden ulkopuolella yhteyksissä (ja kuten itsekin sanoit puheluissa puhutaan ensin työasioita ja sitten mahdollisesti henkilökohtaisia juttuja). Mutta mikäänhän ei estä soittamasta tai lähettämästä viestiä myös silloin, kun ei ole mitään työasiaa tai näkemästä muissa kuin työyhteyksissä ja viemään kaveruuttaa myös työpaikan ulkopuolelle, jos sitä haluaa :)
Tervetuloa JoogaJugendiin!