Maisterinaiset ja parisuhde

On sillä merkitystä parisuhteen kannalta. Tai ainakin jos olet myös kokopäivätyössä. Se tarkoittaa, että nainen kykenee elättämään itsensä. Tämä taas vaikuttaa siihen, että parisuhdetta ollaan etsimässä lähinnä parisuhteen vuoksi.

Jospa tarkoitus karsia kaikki "mä en ole eläissäni yhtään kirjaa lukenut enkä lue"- tai "ei akateemiset mitään oikeasti osaa" -tapaukset pois. En itsekään kiinnostuisi sellaisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maisterilla varmistaa sinkkuutensa jatkumisen eläkeikään asti.

Jaa, olen ollut koko aikuisikäni parisuhteessa akateemisesti. t: maisterisnainen 40+

Kerro ihmeessä miten ollaan parisuhteessa akateemisesti. Itse olen väitellyt, mutta en ole ikinä ollut akateemisesti suhteessa. Kuulostaa tosi tylsältä. Tieteellisesti perustellaan kaikki tekemiset ja halut?

Itse luulen että naisilla vain on niin suuri pätemisen tarve.

Hirveän vaikea sanoa, koska olen tohtori.

Oikeesti 🙄 Siinä ilmoitetaan koulutus. Indikoidaan mikä itselle on tärkeää. Muussa yhteydessä voi sitten täsmentää, onko miehen koulutuksella väliä vai ei.

Ei kiinnosta kvantitatiiviset analyysinaiset. No ei kyllä kiinnosta parturikampaajatkaan.

Sen,että osaa yhdyssanat.

Vierailija kirjoitti:

On sillä merkitystä parisuhteen kannalta. Tai ainakin jos olet myös kokopäivätyössä. Se tarkoittaa, että nainen kykenee elättämään itsensä. Tämä taas vaikuttaa siihen, että parisuhdetta ollaan etsimässä lähinnä parisuhteen vuoksi.

Minkä vuoksi on sallittua etsiä parisuhdetta, ellei parisuhteen vuoksi? Ei siis ainakaan siksi, että löytäisi kumppanin jonka kanssa perustaa onnellinen perhe?  

Yhtälailla yleensä tehdään kokopäivätyötä, ollaanpa lääkäri tai hoitaja. Mutta se akateemisen lääkärin kotiin kantama isompi palkka onkin siis huonompi asia kun hoitajan alempi palkka, miksi se hyvä palkka on pelottava eikä mahdollistava asia?

Tohtori 40+ kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maisterilla varmistaa sinkkuutensa jatkumisen eläkeikään asti.

Jaa, olen ollut koko aikuisikäni parisuhteessa akateemisesti. t: maisterisnainen 40+

Kerro ihmeessä miten ollaan parisuhteessa akateemisesti. Itse olen väitellyt, mutta en ole ikinä ollut akateemisesti suhteessa. Kuulostaa tosi tylsältä. Tieteellisesti perustellaan kaikki tekemiset ja halut?

Itse luulen että naisilla vain on niin suuri pätemisen tarve.

Sinä taas kuulostat tyhmältä ja pätemisenhaluiselta. Ei kovin viehättävää.

Tohtori 40+ kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maisterilla varmistaa sinkkuutensa jatkumisen eläkeikään asti.

Jaa, olen ollut koko aikuisikäni parisuhteessa akateemisesti. t: maisterisnainen 40+

Kerro ihmeessä miten ollaan parisuhteessa akateemisesti. Itse olen väitellyt, mutta en ole ikinä ollut akateemisesti suhteessa. Kuulostaa tosi tylsältä. Tieteellisesti perustellaan kaikki tekemiset ja halut?

Itse luulen että naisilla vain on niin suuri pätemisen tarve.

Pätemisen tarve on ilman muuta suurin miehillä. Juuri miehet kehittelevät itselleen naurettavia oman elämänsä toimitusjohtajan yms. titteleitä ja kerskuvat akateemisilla saavutuksillaan. Suomessa, joka on yksi maailman koulutuskielteisimpiä maita, tämä on ehkä vähäisempää, mutta se tittelien vääntäminen osataan miesporukoissa täälläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse löysin nykyisen mieheni treffipalstalta 5 vuotta sitten. Hän etsi korkeakoulutettuja naisia, koska on itsekin vaativalla alalla. Joten todella kannatti se maisterimaininta! Sitä on vaan niin paljon asioita, joita ei voi ymmärtää, jos ei ole sitä samaa läpikäynyt. Toistan jo sanottua, mutta 5 vuotta aikuiselämässä päivittäistä tietyntyyppistä toimintaa muokkaa kyllä ihmisiä. Ihan samalla lailla epämiellyttäviä miehiä ja naisia on akateemisissakin, että ei se ole mikään viisasten kivi se.

Omat vanhempani ovat siivoojia, joilla ei koskaan ole ollut mitään ongelmia koulutuksen kanssa, on arvostettu enemmänkin. Kunnioitettu, erityisesti isäni. Siksi en duunarimiehiä kaihda, mutta koulutuksen arvostelijoita pidän alimpana sakkana. Sivistynyt voi olla siivoojakin, ja niin hyvällä itsetunnolla varustettu ettei koe kolauksena pelkkien maisterinaisten olemassaoloakin!

Nää palstanillittäjät yrittää luoda mielikuvaa siitä, että KAIKKI miehet on heidän kanssaan samaa mieltä. Todellisuus on kuitenkin toisenlainen. Miksi heitä kismittää se maisterimerkintä, jos he EIVÄT MISSÄÄN NIMESSÄ halua maisteria? Ei mua kismittäisi massamurhaajamerkintä pätkääkään, hienoa, voin vältellä!

Totuus on se, että heitä kismittää se naisten koulutus. Heidän kutistuva katkarapunsa ja alemmuudentuntonsa. Ja sitten ainoa asia mitä ne osaa asialle tehdä, on yrittää jotain tämän aloituksen kaltaista soopaa.

Olen maisteri. Ja jos vaikka sellaisen rintalapun kantaminen, jossa se lukee, auttaa pysymään erossa näistä miehistä... otan heti käyttöön :D

terveisin. Maisteri. MAISTERI. maisterimaisteri maisteri

Minä olen itse nainen, joten mulla ei ole edes sitä "katkarapua" senkään vertaa. (oletan, että sivistyneesti viittaat tässä miehen genitaalien ominaisuuksiin. Oletan myös, et vastaava toiminta ei missään nimessä olisi sallittua naisista puhuttaessa)

Enkä voi sietää maisterin papereilla prassailua tai tuollaista oksettavaa kaksinaismoralismia, jota kylvät.

T. Akateeminen, nainen 30+, tasa-arvon kannattaja.

(Täällä voi, katsos, erilaisilla ihmisillä olla erilaisia mielipiteitä. Aina ei kanssasi oleva ole katkaravun omaava mies)

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Ehkä tähän ongelmaan voisi vähän auttaa se, että koulutusjärjestelmää uudistettaisiin vastaamaan erilaisia henkilöhistorioita.

Mikä tutkinto on? Se on läjä mielivaltaisesti kokoon kasattuja kursseja ja opinnäytetyö itseä kiinnostavasta aiheesta päälle. Tutkintoa vaaditaan erityisesti virkoihin, mutta monesti myös muihin työpaikkoihin. 

Suomessa tutkintojen suorittamista haittaa esim.etäopiskelumahdollisuuksien vähyys. 

Kiinnostuksen kohteista riippuen napakamman 180-300op opintopaketin saa kasaan napsimalla avoimen AMK:n ja yliopiston kursseja aiheista, jotka todella liittyvät niihin omiin pyrkimyksiin ja kiinnostuksen kohteisiin. 

Ongelmana on tien pysähtyminen tutkintopaperin puuttumiseen; pikkupomot voivat harrastaa vallankäyttöä puhumalla "korkeasta osaamisesta" ja "matalasta" osaamisesta, vaikka kyse on tutkintopaperista eikä kokemuksesta ja tietotaidosta. 

Lakia voisi uudistaa niin, että väliinpudonneiden paljon opiskelleiden kurssit yhdistettäisiin ja niistä annettaisiin joku paperi, joka lopettaisi kyykyttämisen ja toisi heidät hallinnollisesti samalle viivalle ns.korkeiden osaajien kanssa. Myös nettitreffeissä voisi sitten hyvällä omatunnolla laittaa sinne sen tutkinnon ja tutustumiset eivät enää kaatuisi naisen pelkoon miehen vähäisemmästä vallasta.

Jostain syystä naisten maisterit = säälittävää ja epämääräistä häpertelyä

miesten maisterit = kovia osaajia, älykkäitä, jes

Tämä siis ihmisten (miesten?) mielestä, jotka eivät ole itse juurikaan kouluttautuneet. Omassa arjessa (DI) on laaja ystäväpiiri naisia ja miehiä, dippainssejä, matemaatikoita, biologeja, taloustieteilijöitä.. ihan yhtä paljon naisia ja miehiä missä hyvänsä alalla. Kokonaisuudessaan esim. lääkis ja oikis on nykyään sellaisia, että yli puolet aloittaneista on naisia. Humanistiset alat taas on ihan perinteisesti enemmän miesten alaa, mutta kasvatustieteissä naisten osuus suuri. Samalla tavalla niitä teologeja sun muita on miehiä ja naisia. Jostain syystä on vaan erityisen raskauttavaa olla NAINEN ja jollain tietyllä alalla. Mies saa olla humanisti ilman, että sitä pidetään mitenkään erityisen löperönä.

Missä ihmeen todellisuudessa humanistimies olisi yhtään "löperömpi" kuin humanistinainen??

Kyllä minä olen kuullut pilkkaa juurikin noihin miehiin kohdistuen.

Kuten tästäkin ketjusta huomaa, akateemisuus EI tee ihmisestä fiksumpaa, sivistyneempää tai avarakatseisempaa. Puhumattakaan nöyryydestä.

Ehkä on niin meilläpäin, että "vakka kantensa valitsee". Toisin sanoen: samalla koulutustasolla olevat ihmiset pariutunevat todennäköisimmin keskenään eli duunari-duunari ja vastaavasti FM-FM ja niin edelleen.

Epäilen, että itse maisterina pariutuisin rappusiivoojan tai muun matalan koulutustason naisen kanssa. Kunnioitan syvästi siistijöiden työtä ottamatta kantaa ammatin työehtoihin ym., mutta tuntuu, että pariudun naisen kanssa, jolla on vähintään alempi korkeakoulututkinto. Toisaalta on melko epätodennäköistä, että konttorini siivoojatyttö tulisi minua iskemään mielessään vakava suhde ja yhteinen koti jne. Yhtä epätodennäköistä on se, että pariutuisin jo väitelleen henkilön kanssa.

Hypogamian vuoksi erittäin harva nainen kelpuuttaa itselleen vakavaksi kumppaniksi alemmin koulutetun miehen. Eipä taida juuri olla sellaisia pareja Suomen maassa kuin naisylilääkäri-varastomies(mies), naisrehtori-lähihoitaja(mies) jne. tai jos on, niin todella harvassa - vähän niin kuin naispalomiehiä.

Tohtori 40+ kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maisterilla varmistaa sinkkuutensa jatkumisen eläkeikään asti.

Jaa, olen ollut koko aikuisikäni parisuhteessa akateemisesti. t: maisterisnainen 40+

Kerro ihmeessä miten ollaan parisuhteessa akateemisesti. Itse olen väitellyt, mutta en ole ikinä ollut akateemisesti suhteessa. Kuulostaa tosi tylsältä. Tieteellisesti perustellaan kaikki tekemiset ja halut?

Itse luulen että naisilla vain on niin suuri pätemisen tarve.

Palstan pikalukeneena nopea kommentti edelliselle: Tämä särähtää itsellänikin korvaan enkä ole kateellinen koulutuksesta. Kohta parikymmentä vuotta maistereita kouluttaneena ja yliopiston kirjoa laajasti katselleena en ihan ymmärrä tällaista luokittelua edes kumppanin valinnassa. Niissä yliopiston perustutkintoa suorittaneissa kun on lähes koko yhteiskunnan kirjo edustettuna, ehkä hieman keskimääräistä hyväoppisempia mutta muuten ihan sama jakauma kuin muualla yhteiskunnassa: yksisilmäisiä pösilöitä, älykkäitä moniosaajia, sosiaalisesti lahjakkaita ja täysin lahjattomia. Lastentarhanopettajat, kieltenopet, lääkärit ja diplomi-insinöörit - mikä yhdistää, ei mikään? Ja olen todistanut nykytrendiä yliopistojen naisistumisesta, lahjakkaat pojat lähtevät mieluummin AMKn kautta tekemään uraa, tekeekö se heistä tyhmempiä kuin kilteistä tytöistä jotka tunnollisesti lukevat lukiossa kaiken vaaditun? Näiden naismaistereiden ylimielinen suhtautuminen ja ihmisten luokittelu koulutuksen perusteella vaivaa, onko heillä oikeasti tuohon varaa? Noita tulevaisuuden toivoja opettaneena väittäisin, että aika harvalla on, maisterinpaperien hankkiminen on varsin pieni ponnistus, se varsinainen työura tehdään vasta koulujen jälkeen. Ilman muuta koulutusta pitää arvostaa, mutta en totisesti haluaisi kouluttaa muiden osaamista halveksivia, älyllisesti epäuteliaita maistereita enempää tähän maailmaan. Mutta palstalla taitaa näin päiväsaikaan konsentroitua ne koulut käyneet mutta kotiin jääneet ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Kuka haluaa maisterin kotiin? Kotinutturan kanssa elämä yhtä suorittamista.

Voi Sauli parkaa kun suorittaa niin hikihatussa.

Vierailija kirjoitti:

Tohtori 40+ kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maisterilla varmistaa sinkkuutensa jatkumisen eläkeikään asti.

Jaa, olen ollut koko aikuisikäni parisuhteessa akateemisesti. t: maisterisnainen 40+

Kerro ihmeessä miten ollaan parisuhteessa akateemisesti. Itse olen väitellyt, mutta en ole ikinä ollut akateemisesti suhteessa. Kuulostaa tosi tylsältä. Tieteellisesti perustellaan kaikki tekemiset ja halut?

Itse luulen että naisilla vain on niin suuri pätemisen tarve.

Palstan pikalukeneena nopea kommentti edelliselle: Tämä särähtää itsellänikin korvaan enkä ole kateellinen koulutuksesta. Kohta parikymmentä vuotta maistereita kouluttaneena ja yliopiston kirjoa laajasti katselleena en ihan ymmärrä tällaista luokittelua edes kumppanin valinnassa. Niissä yliopiston perustutkintoa suorittaneissa kun on lähes koko yhteiskunnan kirjo edustettuna, ehkä hieman keskimääräistä hyväoppisempia mutta muuten ihan sama jakauma kuin muualla yhteiskunnassa: yksisilmäisiä pösilöitä, älykkäitä moniosaajia, sosiaalisesti lahjakkaita ja täysin lahjattomia. Lastentarhanopettajat, kieltenopet, lääkärit ja diplomi-insinöörit - mikä yhdistää, ei mikään? Ja olen todistanut nykytrendiä yliopistojen naisistumisesta, lahjakkaat pojat lähtevät mieluummin AMKn kautta tekemään uraa, tekeekö se heistä tyhmempiä kuin kilteistä tytöistä jotka tunnollisesti lukevat lukiossa kaiken vaaditun? Näiden naismaistereiden ylimielinen suhtautuminen ja ihmisten luokittelu koulutuksen perusteella vaivaa, onko heillä oikeasti tuohon varaa? Noita tulevaisuuden toivoja opettaneena väittäisin, että aika harvalla on, maisterinpaperien hankkiminen on varsin pieni ponnistus, se varsinainen työura tehdään vasta koulujen jälkeen. Ilman muuta koulutusta pitää arvostaa, mutta en totisesti haluaisi kouluttaa muiden osaamista halveksivia, älyllisesti epäuteliaita maistereita enempää tähän maailmaan. Mutta palstalla taitaa näin päiväsaikaan konsentroitua ne koulut käyneet mutta kotiin jääneet ihmiset.

...ja jos sillä merkitystä, olen tuo edellisen kirjoittaja, sukupuoleni on nainen.

Naisille koulutus on eri asia kuin miehille.

Kun nainen suorittaa yliopistotukinnon, hänen ensimmäinen nimensä on Akateeminen ja toinen nimensä on Akateeminen.

Sukupuoli ei ole enää nainen, vaan Akateeminen nainen.

Akateemisuus edustaa naisille maailmanrauhan tuomiseen verrattavaa saavutusta, ja toivoa noususta korkeampaan kastiin jossa eliniän voimassa olevana lippuna toimii Akateemisen loppututkinnon suorittaminen.

Harmi kyllä, Chapmanin yliopiston tutkimus ei tue naisten toiveita:

https://blogs.chapman.edu/press-room/2015/09/16/chapman-university-publ…

"Men with more education had stronger preferences for female partners who are good looking and slender"

"People with higher incomes had stronger preferences for partners who are good looking – and this was true for both men and women. Men with higher incomes showed stronger preferences for women with slender bodies. Wealthier women had stronger preferences for men who had a steady income or made lots of money."

12121212 kirjoitti:

Naisille koulutus on eri asia kuin miehille.

Kun nainen suorittaa yliopistotukinnon, hänen ensimmäinen nimensä on Akateeminen ja toinen nimensä on Akateeminen.

Sukupuoli ei ole enää nainen, vaan Akateeminen nainen.

Akateemisuus edustaa naisille maailmanrauhan tuomiseen verrattavaa saavutusta, ja toivoa noususta korkeampaan kastiin jossa eliniän voimassa olevana lippuna toimii Akateemisen loppututkinnon suorittaminen.

Harmi kyllä, Chapmanin yliopiston tutkimus ei tue naisten toiveita:

https://blogs.chapman.edu/press-room/2015/09/16/chapman-university-publ…

"Men with more education had stronger preferences for female partners who are good looking and slender"

"People with higher incomes had stronger preferences for partners who are good looking – and this was true for both men and women. Men with higher incomes showed stronger preferences for women with slender bodies. Wealthier women had stronger preferences for men who had a steady income or made lots of money."

Niin. Korkeakoulutus korreloi paremman terveyden, elintapojen, ruokavalion, matalamman painoindeksin jne. kanssa. Joten nuo miehet todnäk haluaa sen hoikan maisterin kuin lähiön siiderivalaan.

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Naisille koulutus on eri asia kuin miehille.

Kun nainen suorittaa yliopistotukinnon, hänen ensimmäinen nimensä on Akateeminen ja toinen nimensä on Akateeminen.

Sukupuoli ei ole enää nainen, vaan Akateeminen nainen.

Akateemisuus edustaa naisille maailmanrauhan tuomiseen verrattavaa saavutusta, ja toivoa noususta korkeampaan kastiin jossa eliniän voimassa olevana lippuna toimii Akateemisen loppututkinnon suorittaminen.

Harmi kyllä, Chapmanin yliopiston tutkimus ei tue naisten toiveita:

https://blogs.chapman.edu/press-room/2015/09/16/chapman-university-publ…

"Men with more education had stronger preferences for female partners who are good looking and slender"

"People with higher incomes had stronger preferences for partners who are good looking – and this was true for both men and women. Men with higher incomes showed stronger preferences for women with slender bodies. Wealthier women had stronger preferences for men who had a steady income or made lots of money."

Niin. Korkeakoulutus korreloi paremman terveyden, elintapojen, ruokavalion, matalamman painoindeksin jne. kanssa. Joten nuo miehet todnäk haluaa sen hoikan maisterin kuin lähiön siiderivalaan.

Lisäksi tuo tutkimus on julkaistu alle 2 impact factorin journaalissa.

Ensinnäkin vastaus kysymykseesi maisterinkoulutuksen lisäarvosta parisuhteeseen. Maistereita, lisensiaatteja, tohtoreita, post doc tohtoreita on joka junaan, joten ei voi yleistää, mikä se lisäarvo on. Ehkä tosiaan kertoo sen, että henkilö arvostaa kouluttautumista ja koulutusta, tulevan kumppanin koulutusta ja varmaan haluaa kannustaa lapsiaankin kouluttautumaan mahdollisimman pitkälle.

Olen itsekin varmaan nuorempana syyllistynyt ihmisten määrittelemiseen koulutuksen kautta (ja tiedän hyvin monia, jotka katsovat ihmisiä alaspäin aikuisiässäkin alemman tai "helpomman alan" vuoksi) mutta olen tietoisesti halunnut irrottautua sen kaltaisesta ajattelusta. Kaikillahan ei ole samoja mahdollisuuksia kouluttautua. Jos katsoo vaikka vanhempia sukupolvia ja sitä, mitä mahdollisuuksia heillä ylipäätään oli verrattuna tämän päivän pari-, kolme ja nelikymppisiinkin, tilanne on aivan toinen. Vanhemmissa sukupolvissa on paljon älykkäitä ja lahjakkaita ihmisiä, joilla ei ollut mahdollisuutta käydä edes oppikoulua,  saatika sitten yliopistotason koulutusta. Töihin mentiin viimeistään ala-asteen viimeisillä luokilla tai silloisen yläasteen alkuluokilla varsinkin maaseudulla. Työ oli raskasta ja sitä tehtiin monta tuntia päivässä, ei ehditty tuijottamaan omaa napaa ja miettiä, kuinkahan monta yliopistotutkintoa halutaan haalia yhteiskunnalta ilmaiseksi. Ei mitään puhetta opintotuista, asumislisistä, kaupunkiin muutosta jne. Kyllä kannattaa todella ajatella, kuinka etuoikeutettuja olemme. Koulutus ei myöskään kerro tippaakaan sydämensivistyksestä, viisaudesta, toisten ihmisten kohtelusta, empatiakyvystä jne. Se ei välttämättä kerro edes älykkyydestä. Suurin osa ihmisistä, myös maistereista, on keskivertoälykkyydellä varustettuja ihmisiä.

Tänäkään päivänä ei ihmisillä välttämättä ole mahdollisuuksia hankkia koulutusta, jos on vaikka sellaiset kotiolot, ettei ole työskentelyrauhaa (esim. päihde- ja moniongelmaiset vanhemmat, perheväkivalta jne). Tietysti tilanne voi yrittää korjata jälkeenpäin aikuislukioissa tai muualla mutta kodin rauha tai rauhattomuus sekä ongelmat vaikuttaa jo ala- ja yläaste sekä toisen asteen koulutuksissa opiskelevilla.

Silti jos on mahdollista ollut opiskella, siis on ollut suotuisat kotiolot lapsesta/nuoresta asti, riittävä terveys, joka jollakin tavalla myös opintojen loppuun saattamiseen, ja opiskelurauha ja syntynyt sinä aikana, jolloin saa tuet valtiolta ja ilmaisen koulutuksen, kyllähän se jotain kertoo, jos jättää sen mahdollisuuden kokonaan käyttämättä. Onko se sitten kunnianhimon puute, laiskuus, jotkut muut kiinnostavammat elämänsisällöt, kiinnostus käytännönläheisempiin tehtäviin jne.

Ei ole myöskään väärin etsiä samankaltaisia mielenkiinnonkohteita ja ominaisuuksia kumppanilta. Ajattelen, että koska itse olen ollut sinnikäs ja halunnut tutkinnon kasaan ja pian saankin, voin sitä myös odottaa toiselta, jos hänellä on ollut ne samat tekijät, jotka ovat mahdollistaneet opiskelupaikan saamisen ja tutkinnon suorittamisen. En kuitenkaan itse ymmärrä monien koulutuksen hankkimista ilmaiseksi yhteiskunnalta (, vaikka maksaisi veroissa koulutuksensa takaisin). Se 6x9 tuettua opintotukikuukautta on normitilanteessa aivan riittävä määrä. Sitten voi mennä töihin ja elättää itsensä ja maksaa ylimääräisistä koulutuksista.