Maisterinaiset ja parisuhde

Vierailija kirjoitti:

Olen kielten ja kirjallisuuden maisteri ja kyllähän se kertoo minusta aika paljon. Tykkään lukea- en niinkään hääräile käytännön juttuja. Tämä on toki miinuspuoli puolisona. Lomilla haluan matkustaa maihin, joissa kieliäni puhutaan. Muutenkin harrastan kulttuuria ja pidän historiasta. Lapsia autan mielelläni koulujutuissa. Mieheni on hyvin samanhenkinen, kumpikaan ei osaa oikein käsillä tehdä kauheasti. Vaikka toki monet kieltenopettajakollegat ovat käsityöihmisiä myös.

Mutta siis jos etsisin uutta miestä, voisin mainita koulutukseni löytääkseni samanhenkisen tyypin. Esim. mies joka ei halua lähteä ulkomaille olisi ihan nounou.

Lähisukulaiseni oli kielten maisteri ja se veti viinaa kaksin käsin. Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, mutta parinhaussa ylikorostetaan nykyään harrastusten ja kiinnostuksen kohteiden merkitystä partnerinvalinnassa, samoin näkyy joillekin olevan koulutus kauhean tärkeää. Luonne ja arvot ja odotukset voivat vaihdella vaikka on samaa koulutustasoa kauheasti merkitystä. Kyllä minäkin tykkään matkustaa, mutta pitääkö siltä puolisolta odottaa kiinnostusta jopa samoihin matkakohteisiin? Voi sinne mennä vaikka naiskaverin kanssa. Tai yksin. Tai kumpikin saa vuorollaan päättää. Ihme odotuksia. Toisekseen ei yhdestä ihmisestä voi repiä riemua kaikille elämänalueille. Pari kaveriani valittaa miten eivät voi miestensä kanssa puhua mistään syvällisemmästä (maistereita), pelkästään tyttökavereiden kanssa. Vielä kun pitäisi repiä oman alan keskustelut, tytöillä kielitieteestä ja miehillä tekniikasta niin johan loppuisi kumppaniehdokkaat seinään - sori stereotypia. Tärkeämpää on se, että kumpikin hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on. Tietenkin jossain tulee raja vastaan, sen myönnän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kielten ja kirjallisuuden maisteri ja kyllähän se kertoo minusta aika paljon. Tykkään lukea- en niinkään hääräile käytännön juttuja. Tämä on toki miinuspuoli puolisona. Lomilla haluan matkustaa maihin, joissa kieliäni puhutaan. Muutenkin harrastan kulttuuria ja pidän historiasta. Lapsia autan mielelläni koulujutuissa. Mieheni on hyvin samanhenkinen, kumpikaan ei osaa oikein käsillä tehdä kauheasti. Vaikka toki monet kieltenopettajakollegat ovat käsityöihmisiä myös.

Mutta siis jos etsisin uutta miestä, voisin mainita koulutukseni löytääkseni samanhenkisen tyypin. Esim. mies joka ei halua lähteä ulkomaille olisi ihan nounou.

Lähisukulaiseni oli kielten maisteri ja se veti viinaa kaksin käsin. Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, mutta parinhaussa ylikorostetaan nykyään harrastusten ja kiinnostuksen kohteiden merkitystä partnerinvalinnassa, samoin näkyy joillekin olevan koulutus kauhean tärkeää. Luonne ja arvot ja odotukset voivat vaihdella vaikka on samaa koulutustasoa kauheasti merkitystä. Kyllä minäkin tykkään matkustaa, mutta pitääkö siltä puolisolta odottaa kiinnostusta jopa samoihin matkakohteisiin? Voi sinne mennä vaikka naiskaverin kanssa. Tai yksin. Tai kumpikin saa vuorollaan päättää. Ihme odotuksia. Toisekseen ei yhdestä ihmisestä voi repiä riemua kaikille elämänalueille. Pari kaveriani valittaa miten eivät voi miestensä kanssa puhua mistään syvällisemmästä (maistereita), pelkästään tyttökavereiden kanssa. Vielä kun pitäisi repiä oman alan keskustelut, tytöillä kielitieteestä ja miehillä tekniikasta niin johan loppuisi kumppaniehdokkaat seinään - sori stereotypia. Tärkeämpää on se, että kumpikin hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on. Tietenkin jossain tulee raja vastaan, sen myönnän.

Toiset meistä hakee sielunkumppania, jonka kanssa voi jakaa elämänsä kokonaisvaltaisesti. Toiselle riittää, että seksi luistaa kun eihän lomillakaan tarvitse käydä yhdessä. Onneksi löysin itselleni sen akateemisen sielunkumppanin, jonka kanssa jaamme samat kiinnostuksenkohteet lomailussa, matkailussa ja harratuksissa. Kuten myös politiikassa, viihteessä ja keskustelunaiheissa. T: Humanistimaisteri ja tekniikan tohtorin puoliso

Jos olisin tekemässä deitti-ilmoitusta niin mainitsisin kyllä akateemisen ammattini.

Minulla oli yliopistoon pääsyni aikoina amiskoulutettu (vaikka hyviin töihin ja hyville palkoille päässyt) eksä josta paljastui sitten kunnon alemmuuskompleksi ja koulutusviha. Eksällä olisi ns. päätä riittänyt opiskella pidemmälle, mutta oli valinnut mennä mieluummin töihin heti amiksesta päästyään. Ei kai sitten ollutkaan valintaansa aivan niin tyytyväinen kuin mitä olin kuvitellut. Yhtäkkiä alkoi naljailu ihan ihme asioista. Kaikki mielipiteeni muuttuivat "yliopistohömpäksi" -vaikka olin hädin tuskin päässyt orientoivilta luennoilta. Suuhuni alettiin pistää omia ennakkoluuloja tyyliin "tällainen ei nyt akateemiselle taida kelvatakaan". Erohan siitä tuli.

Suomessa on nykyään vallalla paljon sivistysvihamielisyyttä. Oma tutkintoni vielä on ns. hömppätutkinto (ei DI, oikis, KTM tai lääkis) vaikka onkin ollut sisällöllisesti vaativa ja antanut minulle todella paljon. En halua kuunnella siitä vittuilua enkä usko sopivani yhteen sellaisen ihmisen kanssa jossa tutkintoni tai sen tuoma tietopohja herättää tarpeen länkyttää.

Sinänsä minulle kelpaisi kumppaniksi vähemmän koulutettu. Tiedän töistä ja harrastuksista monia miehiä jotka ovat amispohjalla mutta todella fiksua ja valveutunutta väkeä. Monella on sivistäviä harrastuksia. Varmasti sopisin yhteen tällaisen amismiehen kanssa paremmin kuin jonkun bisneshai-KTM:n tai stereotyyppisen insinöörin kanssa.

Itsekin maisterisnaisena etsin niitä duunarimiehiä. Olen landella kasvanut enkä tosiaan missään akateemisessa perheessä. Olen tottunut siihen, että miehet ovat vähän "äijiä" - rassaavat autoja, metsästävät jne. Akateemisilla miehillä ne talentit ovat usein toisaalla eivätkä ne usein näyttäydy minun silmissäni niin seksikkäinä kuin amismiesten touhut. Mutta näissähän on kyse ensisijaisesti tottumuksesta eikä mistään absoluuttisista faktoista. Kukin tyylillään ja niin kuin hyvältä tuntuu. Meitä on niin moneen lähtöön.

Okei, näiden kommenttien perusteella taidan poistaa koulutustiedot deittiprofiilistani... Laitan tilalle 'mukavassa työssä'.

T. Maisterinainen

Itse löysin nykyisen mieheni treffipalstalta 5 vuotta sitten. Hän etsi korkeakoulutettuja naisia, koska on itsekin vaativalla alalla. Joten todella kannatti se maisterimaininta! Sitä on vaan niin paljon asioita, joita ei voi ymmärtää, jos ei ole sitä samaa läpikäynyt. Toistan jo sanottua, mutta 5 vuotta aikuiselämässä päivittäistä tietyntyyppistä toimintaa muokkaa kyllä ihmisiä. Ihan samalla lailla epämiellyttäviä miehiä ja naisia on akateemisissakin, että ei se ole mikään viisasten kivi se.

Omat vanhempani ovat siivoojia, joilla ei koskaan ole ollut mitään ongelmia koulutuksen kanssa, on arvostettu enemmänkin. Kunnioitettu, erityisesti isäni. Siksi en duunarimiehiä kaihda, mutta koulutuksen arvostelijoita pidän alimpana sakkana. Sivistynyt voi olla siivoojakin, ja niin hyvällä itsetunnolla varustettu ettei koe kolauksena pelkkien maisterinaisten olemassaoloakin!

Vierailija kirjoitti:

Itse löysin nykyisen mieheni treffipalstalta 5 vuotta sitten. Hän etsi korkeakoulutettuja naisia, koska on itsekin vaativalla alalla. Joten todella kannatti se maisterimaininta! Sitä on vaan niin paljon asioita, joita ei voi ymmärtää, jos ei ole sitä samaa läpikäynyt. Toistan jo sanottua, mutta 5 vuotta aikuiselämässä päivittäistä tietyntyyppistä toimintaa muokkaa kyllä ihmisiä. Ihan samalla lailla epämiellyttäviä miehiä ja naisia on akateemisissakin, että ei se ole mikään viisasten kivi se.

Omat vanhempani ovat siivoojia, joilla ei koskaan ole ollut mitään ongelmia koulutuksen kanssa, on arvostettu enemmänkin. Kunnioitettu, erityisesti isäni. Siksi en duunarimiehiä kaihda, mutta koulutuksen arvostelijoita pidän alimpana sakkana. Sivistynyt voi olla siivoojakin, ja niin hyvällä itsetunnolla varustettu ettei koe kolauksena pelkkien maisterinaisten olemassaoloakin!

Nää palstanillittäjät yrittää luoda mielikuvaa siitä, että KAIKKI miehet on heidän kanssaan samaa mieltä. Todellisuus on kuitenkin toisenlainen. Miksi heitä kismittää se maisterimerkintä, jos he EIVÄT MISSÄÄN NIMESSÄ halua maisteria? Ei mua kismittäisi massamurhaajamerkintä pätkääkään, hienoa, voin vältellä!

Totuus on se, että heitä kismittää se naisten koulutus. Heidän kutistuva katkarapunsa ja alemmuudentuntonsa. Ja sitten ainoa asia mitä ne osaa asialle tehdä, on yrittää jotain tämän aloituksen kaltaista soopaa.

Olen maisteri. Ja jos vaikka sellaisen rintalapun kantaminen, jossa se lukee, auttaa pysymään erossa näistä miehistä... otan heti käyttöön :D

terveisin. Maisteri. MAISTERI. maisterimaisteri maisteri

Vierailija kirjoitti:

Naiset mielellään kertovat deitti-ilmoituksessaan tai vaikkapa täällä olevansa koulutukseltaan maistereita.

Vaikkei mies olisi kateellinen tai pelkäisi koulutettua naista, niin mikä on maisterikoulutuksen tuoma lisäarvo parisuhtetta silmällä pitäen?

No pitääkö korkeakoulutettuna jättää se koulutus-kohta tyhjäksi? Mitä se sitten kertoo?

Ehkä tähän ongelmaan voisi vähän auttaa se, että koulutusjärjestelmää uudistettaisiin vastaamaan erilaisia henkilöhistorioita.

Mikä tutkinto on? Se on läjä mielivaltaisesti kokoon kasattuja kursseja ja opinnäytetyö itseä kiinnostavasta aiheesta päälle. Tutkintoa vaaditaan erityisesti virkoihin, mutta monesti myös muihin työpaikkoihin. 

Suomessa tutkintojen suorittamista haittaa esim.etäopiskelumahdollisuuksien vähyys. 

Kiinnostuksen kohteista riippuen napakamman 180-300op opintopaketin saa kasaan napsimalla avoimen AMK:n ja yliopiston kursseja aiheista, jotka todella liittyvät niihin omiin pyrkimyksiin ja kiinnostuksen kohteisiin. 

Ongelmana on tien pysähtyminen tutkintopaperin puuttumiseen; pikkupomot voivat harrastaa vallankäyttöä puhumalla "korkeasta osaamisesta" ja "matalasta" osaamisesta, vaikka kyse on tutkintopaperista eikä kokemuksesta ja tietotaidosta. 

Lakia voisi uudistaa niin, että väliinpudonneiden paljon opiskelleiden kurssit yhdistettäisiin ja niistä annettaisiin joku paperi, joka lopettaisi kyykyttämisen ja toisi heidät hallinnollisesti samalle viivalle ns.korkeiden osaajien kanssa. Myös nettitreffeissä voisi sitten hyvällä omatunnolla laittaa sinne sen tutkinnon ja tutustumiset eivät enää kaatuisi naisen pelkoon miehen vähäisemmästä vallasta.

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Ehkä tähän ongelmaan voisi vähän auttaa se, että koulutusjärjestelmää uudistettaisiin vastaamaan erilaisia henkilöhistorioita.

Mikä tutkinto on? Se on läjä mielivaltaisesti kokoon kasattuja kursseja ja opinnäytetyö itseä kiinnostavasta aiheesta päälle. Tutkintoa vaaditaan erityisesti virkoihin, mutta monesti myös muihin työpaikkoihin. 

Suomessa tutkintojen suorittamista haittaa esim.etäopiskelumahdollisuuksien vähyys. 

Kiinnostuksen kohteista riippuen napakamman 180-300op opintopaketin saa kasaan napsimalla avoimen AMK:n ja yliopiston kursseja aiheista, jotka todella liittyvät niihin omiin pyrkimyksiin ja kiinnostuksen kohteisiin. 

Ongelmana on tien pysähtyminen tutkintopaperin puuttumiseen; pikkupomot voivat harrastaa vallankäyttöä puhumalla "korkeasta osaamisesta" ja "matalasta" osaamisesta, vaikka kyse on tutkintopaperista eikä kokemuksesta ja tietotaidosta. 

Lakia voisi uudistaa niin, että väliinpudonneiden paljon opiskelleiden kurssit yhdistettäisiin ja niistä annettaisiin joku paperi, joka lopettaisi kyykyttämisen ja toisi heidät hallinnollisesti samalle viivalle ns.korkeiden osaajien kanssa. Myös nettitreffeissä voisi sitten hyvällä omatunnolla laittaa sinne sen tutkinnon ja tutustumiset eivät enää kaatuisi naisen pelkoon miehen vähäisemmästä vallasta.

Jostain syystä naisten maisterit = säälittävää ja epämääräistä häpertelyä

miesten maisterit = kovia osaajia, älykkäitä, jes

Tämä siis ihmisten (miesten?) mielestä, jotka eivät ole itse juurikaan kouluttautuneet. Omassa arjessa (DI) on laaja ystäväpiiri naisia ja miehiä, dippainssejä, matemaatikoita, biologeja, taloustieteilijöitä.. ihan yhtä paljon naisia ja miehiä missä hyvänsä alalla. Kokonaisuudessaan esim. lääkis ja oikis on nykyään sellaisia, että yli puolet aloittaneista on naisia. Humanistiset alat taas on ihan perinteisesti enemmän miesten alaa, mutta kasvatustieteissä naisten osuus suuri. Samalla tavalla niitä teologeja sun muita on miehiä ja naisia. Jostain syystä on vaan erityisen raskauttavaa olla NAINEN ja jollain tietyllä alalla. Mies saa olla humanisti ilman, että sitä pidetään mitenkään erityisen löperönä.

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Ehkä tähän ongelmaan voisi vähän auttaa se, että koulutusjärjestelmää uudistettaisiin vastaamaan erilaisia henkilöhistorioita.

Mikä tutkinto on? Se on läjä mielivaltaisesti kokoon kasattuja kursseja ja opinnäytetyö itseä kiinnostavasta aiheesta päälle. Tutkintoa vaaditaan erityisesti virkoihin, mutta monesti myös muihin työpaikkoihin. 

Suomessa tutkintojen suorittamista haittaa esim.etäopiskelumahdollisuuksien vähyys. 

Kiinnostuksen kohteista riippuen napakamman 180-300op opintopaketin saa kasaan napsimalla avoimen AMK:n ja yliopiston kursseja aiheista, jotka todella liittyvät niihin omiin pyrkimyksiin ja kiinnostuksen kohteisiin. 

Ongelmana on tien pysähtyminen tutkintopaperin puuttumiseen; pikkupomot voivat harrastaa vallankäyttöä puhumalla "korkeasta osaamisesta" ja "matalasta" osaamisesta, vaikka kyse on tutkintopaperista eikä kokemuksesta ja tietotaidosta. 

Lakia voisi uudistaa niin, että väliinpudonneiden paljon opiskelleiden kurssit yhdistettäisiin ja niistä annettaisiin joku paperi, joka lopettaisi kyykyttämisen ja toisi heidät hallinnollisesti samalle viivalle ns.korkeiden osaajien kanssa. Myös nettitreffeissä voisi sitten hyvällä omatunnolla laittaa sinne sen tutkinnon ja tutustumiset eivät enää kaatuisi naisen pelkoon miehen vähäisemmästä vallasta.

Jostain syystä naisten maisterit = säälittävää ja epämääräistä häpertelyä

miesten maisterit = kovia osaajia, älykkäitä, jes

Tämä siis ihmisten (miesten?) mielestä, jotka eivät ole itse juurikaan kouluttautuneet. Omassa arjessa (DI) on laaja ystäväpiiri naisia ja miehiä, dippainssejä, matemaatikoita, biologeja, taloustieteilijöitä.. ihan yhtä paljon naisia ja miehiä missä hyvänsä alalla. Kokonaisuudessaan esim. lääkis ja oikis on nykyään sellaisia, että yli puolet aloittaneista on naisia. Humanistiset alat taas on ihan perinteisesti enemmän miesten alaa, mutta kasvatustieteissä naisten osuus suuri. Samalla tavalla niitä teologeja sun muita on miehiä ja naisia. Jostain syystä on vaan erityisen raskauttavaa olla NAINEN ja jollain tietyllä alalla. Mies saa olla humanisti ilman, että sitä pidetään mitenkään erityisen löperönä.

En tiedä miksi vastasit minulle, mutta en minä ajattele, että miehet olisivat parempia osaajia kuin naiset, mitä tulee tiedon omaksumiseen. Sitten on toki muita sukupuolikohtaisia ominaisuuksia, jotka voivat vaikuttaa työn laatuun alan naisistuessa tai miehistyessä. Joskus esim.sanotaan, että miehillä on vahvempi oikeustaju kuin naisilla, mutta tämä on aika monimutkainen asia mitattavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani se merkitsi sitä että siirrympä seuraavaan profiilin kun akateemisuutta mainostettiin.

Mutta sittenhän kaikki voittavat. Mulla akateemisena mieheni duunariammatti on ihan ok, mutta se ei olisi ok, jos miehellä olisi hirveät alemmuudentunnot asiasta.

Todellakin voittavat. En ymmärrä miks minun pitäs kiinnostua naisesta pelkän akateemisuuden takia ja sillä kehumisella.Enkä koe siitä mitään alemmuutta, mulla on niin eri arvot maailmassa.

Miksi pelkkä asian mainitseminen muiden tietojen ohella on kehuskelua, oikeastiko vaikka lääkärin pitäisi valehdella, että ihan lähihoitaja olen? Miksi?

Ammatti on yksi asia joka kertoo siitä arvomaailmastakin aika paljon. Mun arvomaailmassa ei hankittua koulutusta kenenkään tarvitse peitellä tai hävetä. Ja ihmiset jotka kokevat uhkaavana sen että toinen on koulutettu, sivuutan oitis, heillä on omat ongelmansa (epävarmuus, huono itsetunto) joihin en halua sekaantua. 

Oot ihme vänkääjä. Koeta nyt tajuta että mun silmissä naisesta EI tule sen kiinnostsvampi akateemisuudella. Mulle merkkaa naisen harrastukset, työ, näkö .. Koulutuksella ei tule plussaa.

Ai pitääkö kertoa vain plussat? Vai pitääkö valehdella?  Missä vaiheessa sitten saa paljastaa, että onkin lääkäri eikä hoitaja? Ja siinäkö kohtaa sitten miehen itsetunto romahtaa maahan?

Mun arvojeni mukaista on puhua totta ja olla rehellinen. Eikä katsella niin epävarmaa tyyppiä, ettei se kestä kuulla ihan rehellisestä koulutuksesta ja ammatista, olivatpa ne mitä tahansa.

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Ehkä tähän ongelmaan voisi vähän auttaa se, että koulutusjärjestelmää uudistettaisiin vastaamaan erilaisia henkilöhistorioita.

Mikä tutkinto on? Se on läjä mielivaltaisesti kokoon kasattuja kursseja ja opinnäytetyö itseä kiinnostavasta aiheesta päälle. Tutkintoa vaaditaan erityisesti virkoihin, mutta monesti myös muihin työpaikkoihin. 

Suomessa tutkintojen suorittamista haittaa esim.etäopiskelumahdollisuuksien vähyys. 

Kiinnostuksen kohteista riippuen napakamman 180-300op opintopaketin saa kasaan napsimalla avoimen AMK:n ja yliopiston kursseja aiheista, jotka todella liittyvät niihin omiin pyrkimyksiin ja kiinnostuksen kohteisiin. 

Ongelmana on tien pysähtyminen tutkintopaperin puuttumiseen; pikkupomot voivat harrastaa vallankäyttöä puhumalla "korkeasta osaamisesta" ja "matalasta" osaamisesta, vaikka kyse on tutkintopaperista eikä kokemuksesta ja tietotaidosta. 

Lakia voisi uudistaa niin, että väliinpudonneiden paljon opiskelleiden kurssit yhdistettäisiin ja niistä annettaisiin joku paperi, joka lopettaisi kyykyttämisen ja toisi heidät hallinnollisesti samalle viivalle ns.korkeiden osaajien kanssa. Myös nettitreffeissä voisi sitten hyvällä omatunnolla laittaa sinne sen tutkinnon ja tutustumiset eivät enää kaatuisi naisen pelkoon miehen vähäisemmästä vallasta.

Niin, siis korkeakoulututkintohan on vasta työelämään valmistava tutkinto. Se osaaminen ja kokemus rakennetaan sen päälle sitten siellä työelämässä, jossa kasvetaan asiantuntijaksi. Ja siksi se tutkinto "on läjä mielivaltaisesti kokoon kasattuja kursseja ja opinnäytetyö itseä kiinnostavasta aiheesta päälle", koska korkeakoulututkinnon on tarkoitus olla myös yleissivistävä, ei pelkästään johonkin tiettyyn työhön/ammattiin valmistava. Valinnaisilla kursseilla voi sitä tutkintoa sitten muokata spesifisimmäksi ja itseä enemmän kiinnostavaksi.

Tähänhän on ihan selvä syy. Esimerkiksi diplomi-insinööri voi tutkinnon yleissivistävyyden vuoksi tehdä alallaan erilaisia töitä; suunnittelua, projektinhallintaa, tutkimusta, myyntiä, ostoa, johtamista, konsultaatiota... Kaikkiin noihin voi hakeutua sillä samalla perustutkinnolla, sillä se valmentaa ihmisen toimimaan noissa hommissa.

Vierailija kirjoitti:

Ei koulutustaso kerro ihmisestä niitä parisuhteen kannalta tärkeimpiä asioita. Korkeasti koulutetulla on ehkä kirjaviisautta ja "sivistystä", mutta vaimoa valittaessa sydämensivistys on paljon tärkeämpää. Voisin väittää, että ne DI-sairaanhoitajaparit ovat keskimäärin onnellisempia kuin ylitsuorittajamaisteriparit, joille kumppani on ulkoisten seikkojen kautta määriteltävä statuksennostamisväline.

Eli tarkoitatko sinä, että

a) naisten ei pidä kouluttautua

b) naisten ei pidä ilmoittaa koulutustaan nettiprofiilissa (baarikeskustelussa?)

c) jotain muuta, mitä?

Vierailija kirjoitti:

Kun olet tehnyt huomioita DI-koulutuksen käyneiden sekä pehmeämpien tieteiden maistereiden pariutumisesta, oletko kiinnittänyt huomiota näiden ihmisten persoonaan, käytökseen tai ulkoasuun yms. seikkoihin? Usein tuntuu olevan niin, että mitä vähemmän todellista kompetenssia on, sitä enemmän itseään pyritään tuomaan esille erilaisin ulkoisin tavoin. Henkilökohtaisesti sekä DI-opintoja että talousopintoja suoritettuani voin kertoa, että tekniikan opinnot vaativat hieman erilaisia kykyjä kuin pehmotieteet. On täysin eri asia lukea ja opetella jokin kirja kuin sisäistää matemaattisia teorioita niin, että niitä pystyy soveltamaan myös käytäntöön. Se, että on saanut käteensä jotkin OTM:n tai KTM:n paperit kertoo ehkä ahkeruudesta ja tavoitteellisuudesta elämässä, mutta eivät nämä koulutukset vaadi samanlaista älykkyyttä kuin tekniikan koulutus. Kokemusteni mukaan DI:n ei juuri tarvitse tuoda itseään esiin ulkoisten seikkojen kautta, vaan he voivat olla nöyrästi muttei alentuvasti omia itsejään. Näinpä DI:n ei myöskään tarvitse hankkia mitään palkintovaimoa nostamaan statustaan, vaan ihan tavallinen nainen, jonka kanssa on hyvä olla, riittää. Jonkin verran myös lääkispiireissä liikkuneena voin kertoa, että myös lääkäreille statusasiat tuntuvat olevan tärkeitä. 

Ei koulutustaso kerro ihmisestä niitä parisuhteen kannalta tärkeimpiä asioita. Korkeasti koulutetulla on ehkä kirjaviisautta ja "sivistystä", mutta vaimoa valittaessa sydämensivistys on paljon tärkeämpää. Voisin väittää, että ne DI-sairaanhoitajaparit ovat keskimäärin onnellisempia kuin ylitsuorittajamaisteriparit, joille kumppani on ulkoisten seikkojen kautta määriteltävä statuksennostamisväline.

Tää on jotenkin tosi söpö kirjoitus, kun oon itse Ktm ja mies on DI. Se ei olis päässyt kauheen nopeasti opinnoissaan eteenpäin, jos en olis esim. opettanut sille parempaa englantia, tarkastanut sen tuottamaa tekstiä (ihan kamalaa ja epäymmärrettävää vielä kandivaiheen jälkeenkin, oli kirjoittanut äidinkielestä A:n paperit). Lisäksi mulla oli paljon haastavampaa tilastomatikkaa kun mitä sillä, liittyen osin graduuni ja autoin sitä monesti pyörittelemään GLMM:ää ärrällä ja matlabilla.

Luulisin, että sun ongelma on se, että luulet tietäväs mitä taitoja ja tietoja joillan otm:llä tai ktm:llä on. Mutta et oikeastaan vaan tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle se ei ole lisäarvo vaan vinkki miehille etten ole etsimässä vähemmän koulutettua miestä.

Typeryyden multihuipentuma. Miksi et voi suoraan laittaa mitä etsit eikä mitään typeriä "rivien välistä" vihjailuja?! Todella lapsellista touhua.

Kyllähän minä laitankin, että etsin akateemista. Laitan myös, että en etsi pelkkää seksiseuraa ja pituus saisi olla päälle 180 cm. Minkä takia silti saan viestejä lyhyiltä, kouluttamattomilta seksinvonkaajilta, jotka ovat lisäksi kärttyisiä, kun eivät kelpaa?

Ei miehet niitä tekstejä jaksa lukea. Jos kirjoitat että "XS nainen etsii seuraa", tulee vastauksia että "etsin isokokoista naista". Sama kopioteksti tykitetään kaikille naisille. Kun esim Suomi24:ään kirjautuu sisään, naama näkyy etusivulla ja nämä kopiopommittajat ja "flirttajat" laittavat viestiä riippumatta sitä, sopivatko mitenkään. Itse etsin koulutettua miestä pääkaupunkiseudulta, saan viestejä varastomiehiltä Ivalosta. Kun kysyy että mites tämä etäisyys, miten aiot ratkaista sen niin vastaavat että joo, tosiaan, oot sä vähän kaukana.

Just näin! Kypsyin tähän aikoinani aivan täydellisesti ja lopetin kaikki profiilit. Miksi helkkarissa miehet eivät lue yhtään mitään mitä nainen kirjoittaa? Vastauksia tuli vanhoilta ukoilta tai seksinhimoisilta poikasilta, vaikka ilmoituksessa on selvä ikäraja. Koulutusvaatimuksia en laittanut mutta muuten kävi ilmi että lukikohan se koko ilmoa? Mihinkään ilmoituksessa olevaan asiaan ei tartuta eikä se kiinnosta. Kuva kyllä kiinnostaa, sitä kommentoidaan mikä ei kyllä imartele jos ei mikään muu herätä aivoja. Lue, ymmärrä lukemasi, kommentoi naisen tekstiä: miten helppoa olisikaan saada aikaan fiksu vaikutelma ja päästä treffeille. Ei, vastataan väärälle kohderyhmälle tai yhdellä lauseella moioonteukka, vastaa jos kiinnostuit. 

Koska jokainen elämää nähnyt tietää miten naisten listat lentävät romukoppaan, jos mies tuntuu oikealta. Vastaamalla ei menetä mitään

Huonosti vastaamalla ei saa mitään, ja huonoihinkin massavastauksiin kuluu aikaa.

Minkä ajan voisi käyttää siihenkin, että valitsisi vain muutamat kiinnostavimmat ja lähettäisi heille kunnon vastauksen. Silloin voisi päästä treffeille ja SILLOIN vasta pätee se, että listat lentävät romukoppaan kun tapaa sen sopivan. Se, että nainen deletoi viestin vastaamatta ei tuo mitään.

Sama kokemus kun täällä monella, joskus kun oli ilmoitus jossa haettiin kunnollista n 30 v miestä tositarkoituksella, tuli vastauksia joiltakin yli 40 sediltä ja 16 v pojilta, että tuletko polttamaan pilveä päiväpanon lisäksi. Juu en mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei koulutustaso kerro ihmisestä niitä parisuhteen kannalta tärkeimpiä asioita. Korkeasti koulutetulla on ehkä kirjaviisautta ja "sivistystä", mutta vaimoa valittaessa sydämensivistys on paljon tärkeämpää. Voisin väittää, että ne DI-sairaanhoitajaparit ovat keskimäärin onnellisempia kuin ylitsuorittajamaisteriparit, joille kumppani on ulkoisten seikkojen kautta määriteltävä statuksennostamisväline.

Eli tarkoitatko sinä, että

a) naisten ei pidä kouluttautua

b) naisten ei pidä ilmoittaa koulutustaan nettiprofiilissa (baarikeskustelussa?)

c) jotain muuta, mitä?

En ole tuo kirjoittaja, mutta ei varmaan mitään noista. Enemmänkin varmaan sitä, että jos profiilissa lukee maisteri, tyypistä ei kannata vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä, ennen kuin on kysellyt ihmisestä vähän tarkemmin.

Lisäarvo on tietysti sellainen ajattelun monitahoisuus, joka on tärkeää, jos haluaa päästä henkisesti lähelle toista ihmistä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olet tehnyt huomioita DI-koulutuksen käyneiden sekä pehmeämpien tieteiden maistereiden pariutumisesta, oletko kiinnittänyt huomiota näiden ihmisten persoonaan, käytökseen tai ulkoasuun yms. seikkoihin? Usein tuntuu olevan niin, että mitä vähemmän todellista kompetenssia on, sitä enemmän itseään pyritään tuomaan esille erilaisin ulkoisin tavoin. Henkilökohtaisesti sekä DI-opintoja että talousopintoja suoritettuani voin kertoa, että tekniikan opinnot vaativat hieman erilaisia kykyjä kuin pehmotieteet. On täysin eri asia lukea ja opetella jokin kirja kuin sisäistää matemaattisia teorioita niin, että niitä pystyy soveltamaan myös käytäntöön. Se, että on saanut käteensä jotkin OTM:n tai KTM:n paperit kertoo ehkä ahkeruudesta ja tavoitteellisuudesta elämässä, mutta eivät nämä koulutukset vaadi samanlaista älykkyyttä kuin tekniikan koulutus. Kokemusteni mukaan DI:n ei juuri tarvitse tuoda itseään esiin ulkoisten seikkojen kautta, vaan he voivat olla nöyrästi muttei alentuvasti omia itsejään. Näinpä DI:n ei myöskään tarvitse hankkia mitään palkintovaimoa nostamaan statustaan, vaan ihan tavallinen nainen, jonka kanssa on hyvä olla, riittää. Jonkin verran myös lääkispiireissä liikkuneena voin kertoa, että myös lääkäreille statusasiat tuntuvat olevan tärkeitä. 

Ei koulutustaso kerro ihmisestä niitä parisuhteen kannalta tärkeimpiä asioita. Korkeasti koulutetulla on ehkä kirjaviisautta ja "sivistystä", mutta vaimoa valittaessa sydämensivistys on paljon tärkeämpää. Voisin väittää, että ne DI-sairaanhoitajaparit ovat keskimäärin onnellisempia kuin ylitsuorittajamaisteriparit, joille kumppani on ulkoisten seikkojen kautta määriteltävä statuksennostamisväline.

Tää on jotenkin tosi söpö kirjoitus, kun oon itse Ktm ja mies on DI. Se ei olis päässyt kauheen nopeasti opinnoissaan eteenpäin, jos en olis esim. opettanut sille parempaa englantia, tarkastanut sen tuottamaa tekstiä (ihan kamalaa ja epäymmärrettävää vielä kandivaiheen jälkeenkin, oli kirjoittanut äidinkielestä A:n paperit). Lisäksi mulla oli paljon haastavampaa tilastomatikkaa kun mitä sillä, liittyen osin graduuni ja autoin sitä monesti pyörittelemään GLMM:ää ärrällä ja matlabilla.

Luulisin, että sun ongelma on se, että luulet tietäväs mitä taitoja ja tietoja joillan otm:llä tai ktm:llä on. Mutta et oikeastaan vaan tiedä.

En mäkään hallitse tilastomatikasta DI:nä kuin perusteet, mutta työn puolesta pyörittelen päivittäin differentiaaliyhtälöitä ja niiden ratkaisuun eri numeerisia menetelmiä.

Vierailija kirjoitti:

Lisäarvo on tietysti sellainen ajattelun monitahoisuus, joka on tärkeää, jos haluaa päästä henkisesti lähelle toista ihmistä.  

Sama suomeksi?

a. pitää olla akateeminen, että pääsee henkisesti lähelle?

b. pitää ajatella hyvin monitahoisesti, jos haluaa päästä toista lähelle, mutta akateemisuus sulkee pois joko monitahoisen ajattelun, tai lähelle pääsemisen?

c. tyhjää sanahelinää, kirjoitettu hätäpäissään kun ei uskalla itsellekään myöntää, että kokee alemmuutta ja uhkaa siitä, että puolisolla olisi akateeminen koulutus, miksi muuten se koulutus häiritsisi?