Maisterinaiset ja parisuhde

Lueskelin tätä ketjua, ja tulee mieleen, että eikö nykyään etsitäkään ihmistä parisuhteeseen, vaan tutkintoa ja kaikkea muuta. Jos katsoisi asioita avoimin silmin, ymmärtäisi, että se ihmisen sisin on kuitenkin tärkein, koulutuksesta ja kaikesta muusta huolimatta. Itse olen maisteri yhteiskuntatieteen puolelta, mutta koskaan en ole tuolla asialla kenellekään hehkuttanut. Oikeastihan tutkinnon suorittaminen vaatii vain helvetin hyviä perselihaksia, ei muuta. Väitän, että kuka tahansa pystyy maisterin tutkinnon suorittamaan, jos haluaa. Onneksi ei halua... ihan yhteiskunnan toiminnan kannaltakin. Hakemalla vain tietyn taustan omaavaa ihmistä parisuhteeseen saattaa oikeasti ohittaa onnensa. Monet ammattikoulun käyneet nimittäin sattuvat olemaan huomattavasti sivistyneempiä ja enemmän elämää ja maailmanmenoa ymmärtäviä kuin akateemiset. Itsekin olen aikanaan ihastunut työpaikan siivoojaan, joka on edelleen mielestäni maailman ihanin ihminen. Enkä näe tuossa mitään ongelmaa, koska hänen kanssaan voi kyllä keskustella kaikesta, mitä maailmassa tapahtuu. Minun mielestäni työasiat pitää jättää työpaikalle, tai pitkässä juoksussa kenenkään pää ei kestä. Mutta jokainen on toki vastuussa vain omasta onnestaan, ja siitä, miten ja millä kriteereillä sitä etsii :)