Lue keskustelun säännöt.
Maisterinaiset ja parisuhde
09.11.2017 |
Naiset mielellään kertovat deitti-ilmoituksessaan tai vaikkapa täällä olevansa koulutukseltaan maistereita.
Vaikkei mies olisi kateellinen tai pelkäisi koulutettua naista, niin mikä on maisterikoulutuksen tuoma lisäarvo parisuhtetta silmällä pitäen?
Kommentit (341)
Vierailija kirjoitti:
Miten teen vaikutuksen nuoreen maisterisnaiseen?
Siis tyttö on opiskellut jotain biologiaa ja kukkasten lisääntymistä, joka itselleni kuulostaa aika kaukaa haetulta. Mutta kaikkea pitää näköjään opiskella. Arvostan suuresti koulutusta, mutta mistä voin keskustella ihmisen kanssa jolla ei ole mitään työkokemusta ja maisterinpaperit alalta, mille on vaikeaa työllistyä? Uskon kuitenkin että hän on ihan fiksu ja keskustelutaitoinen, vaikka vaikuttaa ujolta.
Teidän vinkeillänne yritän tutustua häneen.
Kai normaalit ihmiset osaavat keskustella muustakin kuin koulutukseensa ja töihinsä liittyvistä asioista. Katsotko uutisia? Löytyykö harrastuksia? Luitko kirjan, katsoitko leffan? Vakaumus, elämänarvot, telkkarista tulevat ohjelmat? Kaikki maailman asiat ympärillänne ovat keskustelun arvoisia. Vai odotatko että voit keskustella naisen kanssa omista työasioistasi? Apua! Uusi tukiasema ja konffattiin. t. toinen biologi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten teen vaikutuksen nuoreen maisterisnaiseen?
Siis tyttö on opiskellut jotain biologiaa ja kukkasten lisääntymistä, joka itselleni kuulostaa aika kaukaa haetulta. Mutta kaikkea pitää näköjään opiskella. Arvostan suuresti koulutusta, mutta mistä voin keskustella ihmisen kanssa jolla ei ole mitään työkokemusta ja maisterinpaperit alalta, mille on vaikeaa työllistyä? Uskon kuitenkin että hän on ihan fiksu ja keskustelutaitoinen, vaikka vaikuttaa ujolta.
Teidän vinkeillänne yritän tutustua häneen.
Olen biologi, ja teen geenitutkimusta. Ihan töihin joka aamu menen, ja matkalla toki osaan nimetä ne kasvit ja linnut. Tästä oma mieheni tykkäsi kovasti kun tutustuttiin, vietetään paljon aikaa yhdessä luonnossa.
Muut tuntemani biologit on esim. meritutkija, syöpägeenien tutkija, myrkkyjäämien tutkija, lääkekehityksessä yksi, konsulttifirmassa yksi...
En tiedä oliko nainen juuri opiskellut "kukkasten lisääntymistä" vai oliko tuo vaan heitto, mutta mulla oli gradu vähän samankuuloinen jollekin mattimeikäläiselle. Kukkasten lisääntymisen tutkiminen vaatii esim. aika korkean tason labraosaamista ja harva nyt jaksaa alkaa selittää sitä tai esim. tilastomatemaattisia menetelmiä mitä siinä sitten käyttää jne.
Mullakin on kuva facessa niityltä kohde-organismini kanssa, varmaan asiaan vihkiytymätön luulee että haaveillen tuijotan niitä siellä näperrellen, kun kerron että tutkin niitä :D
Eli kannattaa varmaan ottaa selvää, että onko kyseessä vaan tää aika yleinen "en jaksa selittää kun tuo ei varmasti ymmärrä mitään" -tyyppinen tapaus. Mä hhhhyyyyvin harvoin jaksan kertoa mitään muuta kun että tutkin organismia x. On vaan liian raskasta, kun sitä joutuu kuitenkin eka työnään tekemään joka päivä tuntitolkulla, sitten vielä hämmentyneelle ihmisille selittää jotain.. eeeih. Eli tutustu vähän paremmin eka.
Vierailija kirjoitti:
No jätetään se koulutus sikseen. Vaadin miehen, joka pystyy lukemaan Hesarin kannesta kanteen ja keskustelemaan sekä politiikasta, kulttuurista että talouselämästä sujuvasti kanssani ja joka haluaa matkustaa kanssani kaupunkilomille, missä voi hyödyntää laajaa kielitaitoaan. Minulle ei vain riitä Motonet-miehet, joiden kanssa ei voi keskustella mistään, eivät lue mitään, eivät harrasta kulttuuria ja joiden lempiruoka on kamalaa roskaruokaa.
Ja mistä tämä mies löytää naisen joka pystyy keskustelemaan luettelemistasi aiheista sujuvasti?
99% tuntemistani akateemisen loppututkinnon suorittaneista naisista kykenee keskustelemaa korkeintaan yhdestä noista sujuvasti. Loppu on pelkkää sivistyneen kuuloista mutta sisällöltään heikkoa small talkkia kahvilan pöydässä tarjouslattea siemaillen.
Siinä vaiheessa kun aletaan keskustelemaan sujuvasti esim. talouselämästä, filosofian maisterit siirtyvät sivummalle vertailemaan Henkkamaukan kaulahuiveja. Ellei keskustelua johtava mies satu olemaan komea ja menestynyt, jolloin kuunnellaan virallinen yliopistoilme kasvoilla teeskennellen että ymmärrettäisiin aiheesta jotain.
Naisilla tuntuu olevan päässään kummallinen fantasia nykypäivän eliittiyksilöstä joka hallitsee suvereenisti aiheen kuin aiheen, briljeeratessaan sosiaalisissa tilanteissa säkenöivällä älyllään. Todellisuudessa valtava enemmistö yliopiston naisista ei eronnut mitenkään esim. AMK-opiskelijoista. Opiston kirjoilla roikuttiin ikuisesti, tietämys rajoittui lähinnä omaan alaan (eikä siitäkään ollut mitään omia ajatuksia, vain ulkoa opeteltua tietoa), jne.
Itsekin uskoin jossain määrin ajatukseen yliopistosta sivistyneiden älykköjen paikkana. Usko karisi nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te miehet, joille naisen koulutustaso on yhdentekevä, ettekö te keskustele niiden naistenne kanssa? Omassa tuttavapiirissäni akateemisilla miehillä on aina akateeminen vaimo. Kas kun ei haluta hävetä mitä se suustaan päästelee ja koetaan kiinnostavaksi kotona puhua laajoista keskustelunaiheista oli ne sitten Yhdysvaltain politiikkaa tai Lorcan runoja.
Jos nyt lähdetään siitä, että koulut on käyty 10-15 vuotta sitten, ei se silloinen koulutus enää paljon paina.
Sen jälkeen on tullut opittua paljon muuta elämästä mitä ei koulussa opeteta. Keskusteltavaa riittää ja menneisyyden koulutus ei tähän merkittävästi vaikuta.
Toki on ihmisiä, jotka tarkoituksella yrittävät saada aikaan keskustelua aiheista joista toinen ei ole kiinnostunut ja näin pönkittää omaa paremmuttaan. Se on heidän ongelmansa se.
Tässähän se ero just on. Suurin osa akateemisista opiskelee ja tutkii koko ikänsä. olen itse 40+ kaikki ikäiseni tutut tekevät lisätutkintoja tai ovat tutkijana. Ei ne koulut ole menneisyyttä vaan elävää elämää.
Eihän mikään estä muitakaan opiskelemasta lisää ja niin moni tekeekin, vaikka ei akateeminen olisikaan. Jokainen ala menee eteenpäin ja mukana pysyäkseen täytyy kouluttautua ja oppia uutta.
Lähinnä tarkoitin kouluttautumisella, että tehdän toinenkin akateeminen tutkinto enkä niinkään, että käydään putkimiehen jatkokurssi.
Eli kun omalta alalta ei yllättäen löytynytkään töitä niin piti opiskella uutta alaa?
Eihän siinä mitään pahaa ole tietenkään, mutta ei se tee akateemisesta edelleenkän mitenkään ylivertaista.
Jotkut ihan vain seuraavat intohimoaan näissä opiskeluasioissa ja viisveisaavat siitä, työllistääkö tutkinto ( myös se toinen).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin miehille se on plussa, joillekin yhdentekevä asia, joillekin jopa miinus. Olen huomannut sellaisen jännän piirteen, että useimmilla korkeakoulutetuilla miehillä (lääkäri, OTM, KTM jne.) ihannevaimo on yhtä koulutettu. He siis voisivat hyvin ottaa puolisokseen matalammin koulutetun ja jopa itseään jonkin verran vähemmän älykkään, jos nainen on muutoin mahtava tyyppi, mutta leikkimielisesti haaveillen ihanne olisi tietysti suunnilleen yhtä koulutettu ja yhtä älykäs kuin itse on. Jostain syystä kuitenkin DI-miesten keskuudessa on ilmiö, että monen ihannevaimo olisi lastentarhanopettaja, sairaanhoitaja, asiakaspalvelija tms. Siis jos teoreettisesti ajatellen he saisivat valita ihannekumppanilleen ammatin, he päätyisivät matalasti palkattuihin aloihin, joilla ei ole mainittavia etenemismahdollisuuksia. Eivät kaikki DI:t ajattele näin, mutta heidän keskuudessaan olen tällaiseen törmännyt. Minusta se antaa miehestä vähän jälkeenjääneen kuvan, jos hänen ihanteensa on itseä tyhmempi (ei nyt takerruta tähän, mutta keskimäärin koulutustaso korreloi älykkyyden kanssa) ja sivistymättömämpi nainen. Siinä ei minusta ole mitään pahaa, jos koulutettu mies valitsee puolisokseen tuollaisen naisen, sillä nainen voi olla silti aivan ihana, mutta onhan se pöljää, jos se on jollain suoranaisena toiveena. Herättää epäilykset pikkusieluisuudesta ja huonosta itsetunnosta. Ainakin koulutuksensa mainitsemalla maisterinainen voi sulkea tällaisten tyyppien yhteydenotot pois.
Tuo johtuu todennäköisesti ihan siitä, että DI -koulutus on hyvin matemaattispainoitteinen ja vaativa. Sellaisen läpikäyneet eivät halua enää kotona väitellä filosofisista eroista tms. turhasta. Nuo muut esimerkit (LL, OTM, KTM jne.) lähinnä vaativat ahkeruutta ja ulkoa opettelemista, joten he haluavat yhtä motivoituneen puolison jolla on korkea tulotaso etteivät joudu elättämään puolisoa. On myös helpompi toteuttaa unelmia ja kerrata mammonaa jos molemmat tienaa hyvin.
Tiivistettynä: DI/FM -mies haluaa kotiin lempeän puolison jonka kanssa voi lepuuttaa aivoja rankan työpäivän jälkeen.
Höpsistä. Matemaattinen älykkyys on vain yksi älykkyyden muoto. Itse opiskelin pari vuotta matematiikkaa, mutta vaihdoin humanistisiin tieteisiin, koska koin ne kiinnostavammiksi ja ajattelua monipuolisemmin kehittäviksi.
Eli et pärjännyt.
Kuvittele niin jos tahdot. : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te miehet, joille naisen koulutustaso on yhdentekevä, ettekö te keskustele niiden naistenne kanssa? Omassa tuttavapiirissäni akateemisilla miehillä on aina akateeminen vaimo. Kas kun ei haluta hävetä mitä se suustaan päästelee ja koetaan kiinnostavaksi kotona puhua laajoista keskustelunaiheista oli ne sitten Yhdysvaltain politiikkaa tai Lorcan runoja.
Jos nyt lähdetään siitä, että koulut on käyty 10-15 vuotta sitten, ei se silloinen koulutus enää paljon paina.
Sen jälkeen on tullut opittua paljon muuta elämästä mitä ei koulussa opeteta. Keskusteltavaa riittää ja menneisyyden koulutus ei tähän merkittävästi vaikuta.
Toki on ihmisiä, jotka tarkoituksella yrittävät saada aikaan keskustelua aiheista joista toinen ei ole kiinnostunut ja näin pönkittää omaa paremmuttaan. Se on heidän ongelmansa se.
Tässähän se ero just on. Suurin osa akateemisista opiskelee ja tutkii koko ikänsä. olen itse 40+ kaikki ikäiseni tutut tekevät lisätutkintoja tai ovat tutkijana. Ei ne koulut ole menneisyyttä vaan elävää elämää.
Eihän mikään estä muitakaan opiskelemasta lisää ja niin moni tekeekin, vaikka ei akateeminen olisikaan. Jokainen ala menee eteenpäin ja mukana pysyäkseen täytyy kouluttautua ja oppia uutta.
Lähinnä tarkoitin kouluttautumisella, että tehdän toinenkin akateeminen tutkinto enkä niinkään, että käydään putkimiehen jatkokurssi.
Eli kun omalta alalta ei yllättäen löytynytkään töitä niin piti opiskella uutta alaa?
Eihän siinä mitään pahaa ole tietenkään, mutta ei se tee akateemisesta edelleenkän mitenkään ylivertaista.
Jotkut ihan vain seuraavat intohimoaan näissä opiskeluasioissa ja viisveisaavat siitä, työllistääkö tutkinto ( myös se toinen).
Mitä intohimo monilla on niitä titteleitä kerätä? Itse teknologia-alan yrittäjänä ja maisterina opiskelen päivittäin asioita (lähinnä vaativaa data-analytiikkaa), mutta ei tulisi mieleenkään lähteä koulun penkille sitä varten. Maailma on täynnä oppimateriaalia, josta valitsen parhaat ja relevanteimmat.
Ellen sitten olisi tittelinkipeä, mikä taas kertoo ihmisestä omaa kieltään. Ei suinkaan kiinnostuksesta tai intohimosta tietoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te miehet, joille naisen koulutustaso on yhdentekevä, ettekö te keskustele niiden naistenne kanssa? Omassa tuttavapiirissäni akateemisilla miehillä on aina akateeminen vaimo. Kas kun ei haluta hävetä mitä se suustaan päästelee ja koetaan kiinnostavaksi kotona puhua laajoista keskustelunaiheista oli ne sitten Yhdysvaltain politiikkaa tai Lorcan runoja.
Jos nyt lähdetään siitä, että koulut on käyty 10-15 vuotta sitten, ei se silloinen koulutus enää paljon paina.
Sen jälkeen on tullut opittua paljon muuta elämästä mitä ei koulussa opeteta. Keskusteltavaa riittää ja menneisyyden koulutus ei tähän merkittävästi vaikuta.
Toki on ihmisiä, jotka tarkoituksella yrittävät saada aikaan keskustelua aiheista joista toinen ei ole kiinnostunut ja näin pönkittää omaa paremmuttaan. Se on heidän ongelmansa se.
Tässähän se ero just on. Suurin osa akateemisista opiskelee ja tutkii koko ikänsä. olen itse 40+ kaikki ikäiseni tutut tekevät lisätutkintoja tai ovat tutkijana. Ei ne koulut ole menneisyyttä vaan elävää elämää.
Eihän mikään estä muitakaan opiskelemasta lisää ja niin moni tekeekin, vaikka ei akateeminen olisikaan. Jokainen ala menee eteenpäin ja mukana pysyäkseen täytyy kouluttautua ja oppia uutta.
Lähinnä tarkoitin kouluttautumisella, että tehdän toinenkin akateeminen tutkinto enkä niinkään, että käydään putkimiehen jatkokurssi.
Eli kun omalta alalta ei yllättäen löytynytkään töitä niin piti opiskella uutta alaa?
Eihän siinä mitään pahaa ole tietenkään, mutta ei se tee akateemisesta edelleenkän mitenkään ylivertaista.
Jotkut ihan vain seuraavat intohimoaan näissä opiskeluasioissa ja viisveisaavat siitä, työllistääkö tutkinto ( myös se toinen).
Mitä intohimo monilla on niitä titteleitä kerätä? Itse teknologia-alan yrittäjänä ja maisterina opiskelen päivittäin asioita (lähinnä vaativaa data-analytiikkaa), mutta ei tulisi mieleenkään lähteä koulun penkille sitä varten. Maailma on täynnä oppimateriaalia, josta valitsen parhaat ja relevanteimmat.
Ellen sitten olisi tittelinkipeä, mikä taas kertoo ihmisestä omaa kieltään. Ei suinkaan kiinnostuksesta tai intohimosta tietoon.
Juuri nämä statuksen- ja tittelinmetsästäjänaiset kierrän kaukaa. Kiinnostus asioihin sinänsä on plussaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te miehet, joille naisen koulutustaso on yhdentekevä, ettekö te keskustele niiden naistenne kanssa? Omassa tuttavapiirissäni akateemisilla miehillä on aina akateeminen vaimo. Kas kun ei haluta hävetä mitä se suustaan päästelee ja koetaan kiinnostavaksi kotona puhua laajoista keskustelunaiheista oli ne sitten Yhdysvaltain politiikkaa tai Lorcan runoja.
Jos nyt lähdetään siitä, että koulut on käyty 10-15 vuotta sitten, ei se silloinen koulutus enää paljon paina.
Sen jälkeen on tullut opittua paljon muuta elämästä mitä ei koulussa opeteta. Keskusteltavaa riittää ja menneisyyden koulutus ei tähän merkittävästi vaikuta.
Toki on ihmisiä, jotka tarkoituksella yrittävät saada aikaan keskustelua aiheista joista toinen ei ole kiinnostunut ja näin pönkittää omaa paremmuttaan. Se on heidän ongelmansa se.
Tässähän se ero just on. Suurin osa akateemisista opiskelee ja tutkii koko ikänsä. olen itse 40+ kaikki ikäiseni tutut tekevät lisätutkintoja tai ovat tutkijana. Ei ne koulut ole menneisyyttä vaan elävää elämää.
Eihän mikään estä muitakaan opiskelemasta lisää ja niin moni tekeekin, vaikka ei akateeminen olisikaan. Jokainen ala menee eteenpäin ja mukana pysyäkseen täytyy kouluttautua ja oppia uutta.
Lähinnä tarkoitin kouluttautumisella, että tehdän toinenkin akateeminen tutkinto enkä niinkään, että käydään putkimiehen jatkokurssi.
Eli kun omalta alalta ei yllättäen löytynytkään töitä niin piti opiskella uutta alaa?
Eihän siinä mitään pahaa ole tietenkään, mutta ei se tee akateemisesta edelleenkän mitenkään ylivertaista.
Jotkut ihan vain seuraavat intohimoaan näissä opiskeluasioissa ja viisveisaavat siitä, työllistääkö tutkinto ( myös se toinen).
Mitä intohimo monilla on niitä titteleitä kerätä? Itse teknologia-alan yrittäjänä ja maisterina opiskelen päivittäin asioita (lähinnä vaativaa data-analytiikkaa), mutta ei tulisi mieleenkään lähteä koulun penkille sitä varten. Maailma on täynnä oppimateriaalia, josta valitsen parhaat ja relevanteimmat.
Ellen sitten olisi tittelinkipeä, mikä taas kertoo ihmisestä omaa kieltään. Ei suinkaan kiinnostuksesta tai intohimosta tietoon.
Oon lukenut tällä viikolla 12 tieteellistä artikkelia. Ladannut varmaan 50. Aika perusviikko. Jos en olisi lipastolla, niin joutuisin maksamaan per artikkeli jotain 40 dollaria. Oon koneella, jossa on kaikki mahdolliset yliopiston maksamat lisenssit eri ohjelmiin. Varmaan kymppitonneja menis niihin. Labra jossa vietin alkuviikon on tutkimuslabra, jossa on semmonen laite mitä koko Suomessa ei ole missään firmassa.
Ymmärrän sun lähtökohdat, mut sun ei pitäis olla niin suppea muiden lähtökohdille.
Vierailija kirjoitti:
Voisikohan sen maisteriuden sijaan kertoa vaikka mitä tekee työkseen.
Ai niin mutta sitten tulisi ilmi, että on paskahommia tekevä pätkätyöläinen tai työtön freelanceri.
No, minulta kysyttiin eilen ammattia lääkärissä. Vastasin "olen työtön", mihin sain vastauksen, että "se ei ole kenenkään ammatti". Että että, aina tuntuu vastaavan sitten jotenkin väärin.
Mitä vikaa on paskahommia tekevässä pätkätyöläisessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te miehet, joille naisen koulutustaso on yhdentekevä, ettekö te keskustele niiden naistenne kanssa? Omassa tuttavapiirissäni akateemisilla miehillä on aina akateeminen vaimo. Kas kun ei haluta hävetä mitä se suustaan päästelee ja koetaan kiinnostavaksi kotona puhua laajoista keskustelunaiheista oli ne sitten Yhdysvaltain politiikkaa tai Lorcan runoja.
Jos nyt lähdetään siitä, että koulut on käyty 10-15 vuotta sitten, ei se silloinen koulutus enää paljon paina.
Sen jälkeen on tullut opittua paljon muuta elämästä mitä ei koulussa opeteta. Keskusteltavaa riittää ja menneisyyden koulutus ei tähän merkittävästi vaikuta.
Toki on ihmisiä, jotka tarkoituksella yrittävät saada aikaan keskustelua aiheista joista toinen ei ole kiinnostunut ja näin pönkittää omaa paremmuttaan. Se on heidän ongelmansa se.
Tässähän se ero just on. Suurin osa akateemisista opiskelee ja tutkii koko ikänsä. olen itse 40+ kaikki ikäiseni tutut tekevät lisätutkintoja tai ovat tutkijana. Ei ne koulut ole menneisyyttä vaan elävää elämää.
Eihän mikään estä muitakaan opiskelemasta lisää ja niin moni tekeekin, vaikka ei akateeminen olisikaan. Jokainen ala menee eteenpäin ja mukana pysyäkseen täytyy kouluttautua ja oppia uutta.
Lähinnä tarkoitin kouluttautumisella, että tehdän toinenkin akateeminen tutkinto enkä niinkään, että käydään putkimiehen jatkokurssi.
Eli kun omalta alalta ei yllättäen löytynytkään töitä niin piti opiskella uutta alaa?
Eihän siinä mitään pahaa ole tietenkään, mutta ei se tee akateemisesta edelleenkän mitenkään ylivertaista.
Jotkut ihan vain seuraavat intohimoaan näissä opiskeluasioissa ja viisveisaavat siitä, työllistääkö tutkinto ( myös se toinen).
ja sen näkee suoraan verojen maksuissa. Naiset kalliisti korkeakoulutettuja, miehet maksaa 60% veroista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te miehet, joille naisen koulutustaso on yhdentekevä, ettekö te keskustele niiden naistenne kanssa? Omassa tuttavapiirissäni akateemisilla miehillä on aina akateeminen vaimo. Kas kun ei haluta hävetä mitä se suustaan päästelee ja koetaan kiinnostavaksi kotona puhua laajoista keskustelunaiheista oli ne sitten Yhdysvaltain politiikkaa tai Lorcan runoja.
Jos nyt lähdetään siitä, että koulut on käyty 10-15 vuotta sitten, ei se silloinen koulutus enää paljon paina.
Sen jälkeen on tullut opittua paljon muuta elämästä mitä ei koulussa opeteta. Keskusteltavaa riittää ja menneisyyden koulutus ei tähän merkittävästi vaikuta.
Toki on ihmisiä, jotka tarkoituksella yrittävät saada aikaan keskustelua aiheista joista toinen ei ole kiinnostunut ja näin pönkittää omaa paremmuttaan. Se on heidän ongelmansa se.
Tässähän se ero just on. Suurin osa akateemisista opiskelee ja tutkii koko ikänsä. olen itse 40+ kaikki ikäiseni tutut tekevät lisätutkintoja tai ovat tutkijana. Ei ne koulut ole menneisyyttä vaan elävää elämää.
Eihän mikään estä muitakaan opiskelemasta lisää ja niin moni tekeekin, vaikka ei akateeminen olisikaan. Jokainen ala menee eteenpäin ja mukana pysyäkseen täytyy kouluttautua ja oppia uutta.
Lähinnä tarkoitin kouluttautumisella, että tehdän toinenkin akateeminen tutkinto enkä niinkään, että käydään putkimiehen jatkokurssi.
Eli kun omalta alalta ei yllättäen löytynytkään töitä niin piti opiskella uutta alaa?
Eihän siinä mitään pahaa ole tietenkään, mutta ei se tee akateemisesta edelleenkän mitenkään ylivertaista.
Jotkut ihan vain seuraavat intohimoaan näissä opiskeluasioissa ja viisveisaavat siitä, työllistääkö tutkinto ( myös se toinen).
Mitä intohimo monilla on niitä titteleitä kerätä? Itse teknologia-alan yrittäjänä ja maisterina opiskelen päivittäin asioita (lähinnä vaativaa data-analytiikkaa), mutta ei tulisi mieleenkään lähteä koulun penkille sitä varten. Maailma on täynnä oppimateriaalia, josta valitsen parhaat ja relevanteimmat.
Ellen sitten olisi tittelinkipeä, mikä taas kertoo ihmisestä omaa kieltään. Ei suinkaan kiinnostuksesta tai intohimosta tietoon.
No jos on tollasten muuttumattomien perusasioiden opettelusta kiinnostunut niin varmaan sitten. Ja tää ei oo siis mitään vähättelyä, kun itekin joutuu data-analyysejä pyörittämään. Mutta mulle ne on työkalu, eikä se kiinnostuksen kohde. Kiinnostuksen kohde on sirpaleina tuhansissa artikkeleissa, joita mulla ei ole varaa ostaa. Tutkin jutuilla, joita ei ole missään yksityisen puolen hommissa. Kivahan se ois jossain firmassa näitä pyöritellä joo, mutta kun ei ole mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te miehet, joille naisen koulutustaso on yhdentekevä, ettekö te keskustele niiden naistenne kanssa? Omassa tuttavapiirissäni akateemisilla miehillä on aina akateeminen vaimo. Kas kun ei haluta hävetä mitä se suustaan päästelee ja koetaan kiinnostavaksi kotona puhua laajoista keskustelunaiheista oli ne sitten Yhdysvaltain politiikkaa tai Lorcan runoja.
Jos nyt lähdetään siitä, että koulut on käyty 10-15 vuotta sitten, ei se silloinen koulutus enää paljon paina.
Sen jälkeen on tullut opittua paljon muuta elämästä mitä ei koulussa opeteta. Keskusteltavaa riittää ja menneisyyden koulutus ei tähän merkittävästi vaikuta.
Toki on ihmisiä, jotka tarkoituksella yrittävät saada aikaan keskustelua aiheista joista toinen ei ole kiinnostunut ja näin pönkittää omaa paremmuttaan. Se on heidän ongelmansa se.
Tässähän se ero just on. Suurin osa akateemisista opiskelee ja tutkii koko ikänsä. olen itse 40+ kaikki ikäiseni tutut tekevät lisätutkintoja tai ovat tutkijana. Ei ne koulut ole menneisyyttä vaan elävää elämää.
Eihän mikään estä muitakaan opiskelemasta lisää ja niin moni tekeekin, vaikka ei akateeminen olisikaan. Jokainen ala menee eteenpäin ja mukana pysyäkseen täytyy kouluttautua ja oppia uutta.
Lähinnä tarkoitin kouluttautumisella, että tehdän toinenkin akateeminen tutkinto enkä niinkään, että käydään putkimiehen jatkokurssi.
Eli kun omalta alalta ei yllättäen löytynytkään töitä niin piti opiskella uutta alaa?
Eihän siinä mitään pahaa ole tietenkään, mutta ei se tee akateemisesta edelleenkän mitenkään ylivertaista.
Jotkut ihan vain seuraavat intohimoaan näissä opiskeluasioissa ja viisveisaavat siitä, työllistääkö tutkinto ( myös se toinen).
Mitä intohimo monilla on niitä titteleitä kerätä? Itse teknologia-alan yrittäjänä ja maisterina opiskelen päivittäin asioita (lähinnä vaativaa data-analytiikkaa), mutta ei tulisi mieleenkään lähteä koulun penkille sitä varten. Maailma on täynnä oppimateriaalia, josta valitsen parhaat ja relevanteimmat.
Ellen sitten olisi tittelinkipeä, mikä taas kertoo ihmisestä omaa kieltään. Ei suinkaan kiinnostuksesta tai intohimosta tietoon.
Oon lukenut tällä viikolla 12 tieteellistä artikkelia. Ladannut varmaan 50. Aika perusviikko. Jos en olisi lipastolla, niin joutuisin maksamaan per artikkeli jotain 40 dollaria. Oon koneella, jossa on kaikki mahdolliset yliopiston maksamat lisenssit eri ohjelmiin. Varmaan kymppitonneja menis niihin. Labra jossa vietin alkuviikon on tutkimuslabra, jossa on semmonen laite mitä koko Suomessa ei ole missään firmassa.
Ymmärrän sun lähtökohdat, mut sun ei pitäis olla niin suppea muiden lähtökohdille.
Olet vissiinkin tutkija, jolloin asia on tietysti eri juttu. Työn ohella et tuollaisia määriä voi tehdä, ja jos taas käytät yliopiston lisenssejä ja tietokantoja kaupalliseen toimintaan, niin se nyt on täysin moraalitonta muita yrityksiä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te miehet, joille naisen koulutustaso on yhdentekevä, ettekö te keskustele niiden naistenne kanssa? Omassa tuttavapiirissäni akateemisilla miehillä on aina akateeminen vaimo. Kas kun ei haluta hävetä mitä se suustaan päästelee ja koetaan kiinnostavaksi kotona puhua laajoista keskustelunaiheista oli ne sitten Yhdysvaltain politiikkaa tai Lorcan runoja.
Jos nyt lähdetään siitä, että koulut on käyty 10-15 vuotta sitten, ei se silloinen koulutus enää paljon paina.
Sen jälkeen on tullut opittua paljon muuta elämästä mitä ei koulussa opeteta. Keskusteltavaa riittää ja menneisyyden koulutus ei tähän merkittävästi vaikuta.
Toki on ihmisiä, jotka tarkoituksella yrittävät saada aikaan keskustelua aiheista joista toinen ei ole kiinnostunut ja näin pönkittää omaa paremmuttaan. Se on heidän ongelmansa se.
Tässähän se ero just on. Suurin osa akateemisista opiskelee ja tutkii koko ikänsä. olen itse 40+ kaikki ikäiseni tutut tekevät lisätutkintoja tai ovat tutkijana. Ei ne koulut ole menneisyyttä vaan elävää elämää.
Eihän mikään estä muitakaan opiskelemasta lisää ja niin moni tekeekin, vaikka ei akateeminen olisikaan. Jokainen ala menee eteenpäin ja mukana pysyäkseen täytyy kouluttautua ja oppia uutta.
Lähinnä tarkoitin kouluttautumisella, että tehdän toinenkin akateeminen tutkinto enkä niinkään, että käydään putkimiehen jatkokurssi.
Eli kun omalta alalta ei yllättäen löytynytkään töitä niin piti opiskella uutta alaa?
Eihän siinä mitään pahaa ole tietenkään, mutta ei se tee akateemisesta edelleenkän mitenkään ylivertaista.
Jotkut ihan vain seuraavat intohimoaan näissä opiskeluasioissa ja viisveisaavat siitä, työllistääkö tutkinto ( myös se toinen).
Mitä intohimo monilla on niitä titteleitä kerätä? Itse teknologia-alan yrittäjänä ja maisterina opiskelen päivittäin asioita (lähinnä vaativaa data-analytiikkaa), mutta ei tulisi mieleenkään lähteä koulun penkille sitä varten. Maailma on täynnä oppimateriaalia, josta valitsen parhaat ja relevanteimmat.
Ellen sitten olisi tittelinkipeä, mikä taas kertoo ihmisestä omaa kieltään. Ei suinkaan kiinnostuksesta tai intohimosta tietoon.
No jos on tollasten muuttumattomien perusasioiden opettelusta kiinnostunut niin varmaan sitten. Ja tää ei oo siis mitään vähättelyä, kun itekin joutuu data-analyysejä pyörittämään. Mutta mulle ne on työkalu, eikä se kiinnostuksen kohde. Kiinnostuksen kohde on sirpaleina tuhansissa artikkeleissa, joita mulla ei ole varaa ostaa. Tutkin jutuilla, joita ei ole missään yksityisen puolen hommissa. Kivahan se ois jossain firmassa näitä pyöritellä joo, mutta kun ei ole mahdollista.
Ei missän yksityisen puolen hommissa... höpöhöpö nyt näitä juttuja taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te miehet, joille naisen koulutustaso on yhdentekevä, ettekö te keskustele niiden naistenne kanssa? Omassa tuttavapiirissäni akateemisilla miehillä on aina akateeminen vaimo. Kas kun ei haluta hävetä mitä se suustaan päästelee ja koetaan kiinnostavaksi kotona puhua laajoista keskustelunaiheista oli ne sitten Yhdysvaltain politiikkaa tai Lorcan runoja.
Jos nyt lähdetään siitä, että koulut on käyty 10-15 vuotta sitten, ei se silloinen koulutus enää paljon paina.
Sen jälkeen on tullut opittua paljon muuta elämästä mitä ei koulussa opeteta. Keskusteltavaa riittää ja menneisyyden koulutus ei tähän merkittävästi vaikuta.
Toki on ihmisiä, jotka tarkoituksella yrittävät saada aikaan keskustelua aiheista joista toinen ei ole kiinnostunut ja näin pönkittää omaa paremmuttaan. Se on heidän ongelmansa se.
Tässähän se ero just on. Suurin osa akateemisista opiskelee ja tutkii koko ikänsä. olen itse 40+ kaikki ikäiseni tutut tekevät lisätutkintoja tai ovat tutkijana. Ei ne koulut ole menneisyyttä vaan elävää elämää.
Eihän mikään estä muitakaan opiskelemasta lisää ja niin moni tekeekin, vaikka ei akateeminen olisikaan. Jokainen ala menee eteenpäin ja mukana pysyäkseen täytyy kouluttautua ja oppia uutta.
Lähinnä tarkoitin kouluttautumisella, että tehdän toinenkin akateeminen tutkinto enkä niinkään, että käydään putkimiehen jatkokurssi.
Eli kun omalta alalta ei yllättäen löytynytkään töitä niin piti opiskella uutta alaa?
Eihän siinä mitään pahaa ole tietenkään, mutta ei se tee akateemisesta edelleenkän mitenkään ylivertaista.
Jotkut ihan vain seuraavat intohimoaan näissä opiskeluasioissa ja viisveisaavat siitä, työllistääkö tutkinto ( myös se toinen).
Mitä intohimo monilla on niitä titteleitä kerätä? Itse teknologia-alan yrittäjänä ja maisterina opiskelen päivittäin asioita (lähinnä vaativaa data-analytiikkaa), mutta ei tulisi mieleenkään lähteä koulun penkille sitä varten. Maailma on täynnä oppimateriaalia, josta valitsen parhaat ja relevanteimmat.
Ellen sitten olisi tittelinkipeä, mikä taas kertoo ihmisestä omaa kieltään. Ei suinkaan kiinnostuksesta tai intohimosta tietoon.
Oon lukenut tällä viikolla 12 tieteellistä artikkelia. Ladannut varmaan 50. Aika perusviikko. Jos en olisi lipastolla, niin joutuisin maksamaan per artikkeli jotain 40 dollaria. Oon koneella, jossa on kaikki mahdolliset yliopiston maksamat lisenssit eri ohjelmiin. Varmaan kymppitonneja menis niihin. Labra jossa vietin alkuviikon on tutkimuslabra, jossa on semmonen laite mitä koko Suomessa ei ole missään firmassa.
Ymmärrän sun lähtökohdat, mut sun ei pitäis olla niin suppea muiden lähtökohdille.
Olet vissiinkin tutkija, jolloin asia on tietysti eri juttu. Työn ohella et tuollaisia määriä voi tehdä, ja jos taas käytät yliopiston lisenssejä ja tietokantoja kaupalliseen toimintaan, niin se nyt on täysin moraalitonta muita yrityksiä kohtaan.
En oo tutkija, vaan opiskelemassa intohimosta sitä toista tutkintoa, joka ei välttämättä työllistä. Gradu menossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te miehet, joille naisen koulutustaso on yhdentekevä, ettekö te keskustele niiden naistenne kanssa? Omassa tuttavapiirissäni akateemisilla miehillä on aina akateeminen vaimo. Kas kun ei haluta hävetä mitä se suustaan päästelee ja koetaan kiinnostavaksi kotona puhua laajoista keskustelunaiheista oli ne sitten Yhdysvaltain politiikkaa tai Lorcan runoja.
Jos nyt lähdetään siitä, että koulut on käyty 10-15 vuotta sitten, ei se silloinen koulutus enää paljon paina.
Sen jälkeen on tullut opittua paljon muuta elämästä mitä ei koulussa opeteta. Keskusteltavaa riittää ja menneisyyden koulutus ei tähän merkittävästi vaikuta.
Toki on ihmisiä, jotka tarkoituksella yrittävät saada aikaan keskustelua aiheista joista toinen ei ole kiinnostunut ja näin pönkittää omaa paremmuttaan. Se on heidän ongelmansa se.
Tässähän se ero just on. Suurin osa akateemisista opiskelee ja tutkii koko ikänsä. olen itse 40+ kaikki ikäiseni tutut tekevät lisätutkintoja tai ovat tutkijana. Ei ne koulut ole menneisyyttä vaan elävää elämää.
Eihän mikään estä muitakaan opiskelemasta lisää ja niin moni tekeekin, vaikka ei akateeminen olisikaan. Jokainen ala menee eteenpäin ja mukana pysyäkseen täytyy kouluttautua ja oppia uutta.
Lähinnä tarkoitin kouluttautumisella, että tehdän toinenkin akateeminen tutkinto enkä niinkään, että käydään putkimiehen jatkokurssi.
Eli kun omalta alalta ei yllättäen löytynytkään töitä niin piti opiskella uutta alaa?
Eihän siinä mitään pahaa ole tietenkään, mutta ei se tee akateemisesta edelleenkän mitenkään ylivertaista.
Jotkut ihan vain seuraavat intohimoaan näissä opiskeluasioissa ja viisveisaavat siitä, työllistääkö tutkinto ( myös se toinen).
Mitä intohimo monilla on niitä titteleitä kerätä? Itse teknologia-alan yrittäjänä ja maisterina opiskelen päivittäin asioita (lähinnä vaativaa data-analytiikkaa), mutta ei tulisi mieleenkään lähteä koulun penkille sitä varten. Maailma on täynnä oppimateriaalia, josta valitsen parhaat ja relevanteimmat.
Ellen sitten olisi tittelinkipeä, mikä taas kertoo ihmisestä omaa kieltään. Ei suinkaan kiinnostuksesta tai intohimosta tietoon.
No jos on tollasten muuttumattomien perusasioiden opettelusta kiinnostunut niin varmaan sitten. Ja tää ei oo siis mitään vähättelyä, kun itekin joutuu data-analyysejä pyörittämään. Mutta mulle ne on työkalu, eikä se kiinnostuksen kohde. Kiinnostuksen kohde on sirpaleina tuhansissa artikkeleissa, joita mulla ei ole varaa ostaa. Tutkin jutuilla, joita ei ole missään yksityisen puolen hommissa. Kivahan se ois jossain firmassa näitä pyöritellä joo, mutta kun ei ole mahdollista.
Ei missän yksityisen puolen hommissa... höpöhöpö nyt näitä juttuja taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te miehet, joille naisen koulutustaso on yhdentekevä, ettekö te keskustele niiden naistenne kanssa? Omassa tuttavapiirissäni akateemisilla miehillä on aina akateeminen vaimo. Kas kun ei haluta hävetä mitä se suustaan päästelee ja koetaan kiinnostavaksi kotona puhua laajoista keskustelunaiheista oli ne sitten Yhdysvaltain politiikkaa tai Lorcan runoja.
Jos nyt lähdetään siitä, että koulut on käyty 10-15 vuotta sitten, ei se silloinen koulutus enää paljon paina.
Sen jälkeen on tullut opittua paljon muuta elämästä mitä ei koulussa opeteta. Keskusteltavaa riittää ja menneisyyden koulutus ei tähän merkittävästi vaikuta.
Toki on ihmisiä, jotka tarkoituksella yrittävät saada aikaan keskustelua aiheista joista toinen ei ole kiinnostunut ja näin pönkittää omaa paremmuttaan. Se on heidän ongelmansa se.
Tässähän se ero just on. Suurin osa akateemisista opiskelee ja tutkii koko ikänsä. olen itse 40+ kaikki ikäiseni tutut tekevät lisätutkintoja tai ovat tutkijana. Ei ne koulut ole menneisyyttä vaan elävää elämää.
Eihän mikään estä muitakaan opiskelemasta lisää ja niin moni tekeekin, vaikka ei akateeminen olisikaan. Jokainen ala menee eteenpäin ja mukana pysyäkseen täytyy kouluttautua ja oppia uutta.
Lähinnä tarkoitin kouluttautumisella, että tehdän toinenkin akateeminen tutkinto enkä niinkään, että käydään putkimiehen jatkokurssi.
Eli kun omalta alalta ei yllättäen löytynytkään töitä niin piti opiskella uutta alaa?
Eihän siinä mitään pahaa ole tietenkään, mutta ei se tee akateemisesta edelleenkän mitenkään ylivertaista.
Jotkut ihan vain seuraavat intohimoaan näissä opiskeluasioissa ja viisveisaavat siitä, työllistääkö tutkinto ( myös se toinen).
Ihan OKhan tuo olisi jossain USAssa jossa opiskelijat maksavat suuren osan opiskelukustannuksistaan itse. Sen sijaan Suomessa jossa opiskelu on käytännössä ilmaista opiskelijalle asenne hieman hämmentää, me muut maksamme intohimosi jonka et ajattelekaan johtavan työllistymiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te miehet, joille naisen koulutustaso on yhdentekevä, ettekö te keskustele niiden naistenne kanssa? Omassa tuttavapiirissäni akateemisilla miehillä on aina akateeminen vaimo. Kas kun ei haluta hävetä mitä se suustaan päästelee ja koetaan kiinnostavaksi kotona puhua laajoista keskustelunaiheista oli ne sitten Yhdysvaltain politiikkaa tai Lorcan runoja.
Jos nyt lähdetään siitä, että koulut on käyty 10-15 vuotta sitten, ei se silloinen koulutus enää paljon paina.
Sen jälkeen on tullut opittua paljon muuta elämästä mitä ei koulussa opeteta. Keskusteltavaa riittää ja menneisyyden koulutus ei tähän merkittävästi vaikuta.
Toki on ihmisiä, jotka tarkoituksella yrittävät saada aikaan keskustelua aiheista joista toinen ei ole kiinnostunut ja näin pönkittää omaa paremmuttaan. Se on heidän ongelmansa se.
Tässähän se ero just on. Suurin osa akateemisista opiskelee ja tutkii koko ikänsä. olen itse 40+ kaikki ikäiseni tutut tekevät lisätutkintoja tai ovat tutkijana. Ei ne koulut ole menneisyyttä vaan elävää elämää.
Eihän mikään estä muitakaan opiskelemasta lisää ja niin moni tekeekin, vaikka ei akateeminen olisikaan. Jokainen ala menee eteenpäin ja mukana pysyäkseen täytyy kouluttautua ja oppia uutta.
Lähinnä tarkoitin kouluttautumisella, että tehdän toinenkin akateeminen tutkinto enkä niinkään, että käydään putkimiehen jatkokurssi.
Eli kun omalta alalta ei yllättäen löytynytkään töitä niin piti opiskella uutta alaa?
Eihän siinä mitään pahaa ole tietenkään, mutta ei se tee akateemisesta edelleenkän mitenkään ylivertaista.
Jotkut ihan vain seuraavat intohimoaan näissä opiskeluasioissa ja viisveisaavat siitä, työllistääkö tutkinto ( myös se toinen).
Ihan OKhan tuo olisi jossain USAssa jossa opiskelijat maksavat suuren osan opiskelukustannuksistaan itse. Sen sijaan Suomessa jossa opiskelu on käytännössä ilmaista opiskelijalle asenne hieman hämmentää, me muut maksamme intohimosi jonka et ajattelekaan johtavan työllistymiseen?
Toisen tutkinnon joutuu rahoittamaan ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te miehet, joille naisen koulutustaso on yhdentekevä, ettekö te keskustele niiden naistenne kanssa? Omassa tuttavapiirissäni akateemisilla miehillä on aina akateeminen vaimo. Kas kun ei haluta hävetä mitä se suustaan päästelee ja koetaan kiinnostavaksi kotona puhua laajoista keskustelunaiheista oli ne sitten Yhdysvaltain politiikkaa tai Lorcan runoja.
Jos nyt lähdetään siitä, että koulut on käyty 10-15 vuotta sitten, ei se silloinen koulutus enää paljon paina.
Sen jälkeen on tullut opittua paljon muuta elämästä mitä ei koulussa opeteta. Keskusteltavaa riittää ja menneisyyden koulutus ei tähän merkittävästi vaikuta.
Toki on ihmisiä, jotka tarkoituksella yrittävät saada aikaan keskustelua aiheista joista toinen ei ole kiinnostunut ja näin pönkittää omaa paremmuttaan. Se on heidän ongelmansa se.
Tässähän se ero just on. Suurin osa akateemisista opiskelee ja tutkii koko ikänsä. olen itse 40+ kaikki ikäiseni tutut tekevät lisätutkintoja tai ovat tutkijana. Ei ne koulut ole menneisyyttä vaan elävää elämää.
Eihän mikään estä muitakaan opiskelemasta lisää ja niin moni tekeekin, vaikka ei akateeminen olisikaan. Jokainen ala menee eteenpäin ja mukana pysyäkseen täytyy kouluttautua ja oppia uutta.
Lähinnä tarkoitin kouluttautumisella, että tehdän toinenkin akateeminen tutkinto enkä niinkään, että käydään putkimiehen jatkokurssi.
Eli kun omalta alalta ei yllättäen löytynytkään töitä niin piti opiskella uutta alaa?
Eihän siinä mitään pahaa ole tietenkään, mutta ei se tee akateemisesta edelleenkän mitenkään ylivertaista.
Jotkut ihan vain seuraavat intohimoaan näissä opiskeluasioissa ja viisveisaavat siitä, työllistääkö tutkinto ( myös se toinen).
Ihan OKhan tuo olisi jossain USAssa jossa opiskelijat maksavat suuren osan opiskelukustannuksistaan itse. Sen sijaan Suomessa jossa opiskelu on käytännössä ilmaista opiskelijalle asenne hieman hämmentää, me muut maksamme intohimosi jonka et ajattelekaan johtavan työllistymiseen?
Toisen tutkinnon joutuu rahoittamaan ihan itse.
Siis opettajien palkat, vuokrat yliopiston tiloista ym? Vaiko ettei saa opintorahaa elämiseen? Nuo aika lailla eri asiat. Keskimäärin maisterin tutkinto maksaa 44 000 e, lääkärin tutkinto yli 100 000 e. Tämä siis maksu yhteiskunnalle yhdestä tutkinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdallani se merkitsi sitä että siirrympä seuraavaan profiilin kun akateemisuutta mainostettiin.
Mutta sittenhän kaikki voittavat. Mulla akateemisena mieheni duunariammatti on ihan ok, mutta se ei olisi ok, jos miehellä olisi hirveät alemmuudentunnot asiasta.
Todellakin voittavat. En ymmärrä miks minun pitäs kiinnostua naisesta pelkän akateemisuuden takia ja sillä kehumisella.Enkä koe siitä mitään alemmuutta, mulla on niin eri arvot maailmassa.
Miksi pelkkä asian mainitseminen muiden tietojen ohella on kehuskelua, oikeastiko vaikka lääkärin pitäisi valehdella, että ihan lähihoitaja olen? Miksi?Ammatti on yksi asia joka kertoo siitä arvomaailmastakin aika paljon. Mun arvomaailmassa ei hankittua koulutusta kenenkään tarvitse peitellä tai hävetä. Ja ihmiset jotka kokevat uhkaavana sen että toinen on koulutettu, sivuutan oitis, heillä on omat ongelmansa (epävarmuus, huono itsetunto) joihin en halua sekaantua.
Oot ihme vänkääjä. Koeta nyt tajuta että mun silmissä naisesta EI tule sen kiinnostsvampi akateemisuudella. Mulle merkkaa naisen harrastukset, työ, näkö .. Koulutuksella ei tule plussaa.
Ai pitääkö kertoa vain plussat? Vai pitääkö valehdella? Missä vaiheessa sitten saa paljastaa, että onkin lääkäri eikä hoitaja? Ja siinäkö kohtaa sitten miehen itsetunto romahtaa maahan?
Mun arvojeni mukaista on puhua totta ja olla rehellinen. Eikä katsella niin epävarmaa tyyppiä, ettei se kestä kuulla ihan rehellisestä koulutuksesta ja ammatista, olivatpa ne mitä tahansa.En vaan jaksa kiinnostua naisista jos ihmisellä ei ole muuta sisältöä kuin akateemisuutta ja pitää itseään muitaylempänä jauhamalla vähemmän koulutettujen itsetunnosta.
Jauhaako ne jo ilmoituksessaan sun huonosta itsetunnosta? Vai eikö niiden ilmoituksessa lue mitään muuta kun "akateeminen nainen". Sitten kannattaakin skipata.
Oikeasti 99% akateemisuus on yksi mainittu asia monen muun keskellä, ei sitä tuolla tavalla tarvitse pelästyä.
Mutta siinä kohtaa kun ajattelee ettei akateemiselle naiselle kävisi duunarimies, menee harhaan. Naiselle ei kelpaa mies, joka on niin epävarma että naisen koulutuskin tuntuu hänestä uhkaavalta.
Et vastannut, että pitääkö ilmoituksessa valehdella olevansa lähihoitaja, vai missä vaiheessa on lupa kertoa, että ihan lääkäri olen. Vai eikö nainen saisi lainkaan opiskella, koska opiskelu pelottaa miestä? Miksi joku tuollaisen pelkurin haluaisi.Että osaakin olla katkeran oloinen maisteri. Käytettiinkö sua pienenä hyväksi vai lähtikö mies siivojan perään?
Sulle kelpaa siivoojat?
Siinähän on taas sitä maisterin materiaalistia ja toisten väheksymistä. Mikäpä vika olis siivoojassa. Tuttu siivooja tienaa erittäin hyvin sekä hänellä uskomaton vastuu ja pitää olla täys luottamus työnantajalta. Harvalla maisterilla on vapaat pääsyt ja avaimet erillaisiin firmoihin.
Puolin ja toisin tunnutaan suurentelevan maisteriuden merkitystä.
Se on nykyään niin yleinen tutkinto, että rinnastuu siihen, että on asuntovelallinen tai koiranomistaja. Toki nämäkin merkityksellisiä seikkoja parinvalinnassa.