Maisterinaiset ja parisuhde

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te miehet, joille naisen koulutustaso on yhdentekevä, ettekö te keskustele niiden naistenne kanssa? Omassa tuttavapiirissäni akateemisilla miehillä on aina akateeminen vaimo. Kas kun ei haluta hävetä mitä se suustaan päästelee ja koetaan kiinnostavaksi kotona puhua laajoista keskustelunaiheista oli ne sitten Yhdysvaltain politiikkaa tai Lorcan runoja.

Jos nyt lähdetään siitä, että koulut on käyty 10-15 vuotta sitten, ei se silloinen koulutus enää paljon paina.

Sen jälkeen on tullut opittua paljon muuta elämästä mitä ei koulussa opeteta. Keskusteltavaa riittää ja menneisyyden koulutus ei tähän merkittävästi vaikuta.

Toki on ihmisiä, jotka tarkoituksella yrittävät saada aikaan keskustelua aiheista joista toinen ei ole kiinnostunut ja näin pönkittää omaa paremmuttaan. Se on heidän ongelmansa se.

Tässähän se ero just on. Suurin osa akateemisista opiskelee ja tutkii koko ikänsä. olen itse 40+ kaikki ikäiseni tutut tekevät lisätutkintoja tai ovat tutkijana. Ei ne koulut ole menneisyyttä vaan elävää elämää.

Eihän mikään estä muitakaan opiskelemasta lisää ja niin moni tekeekin, vaikka ei akateeminen olisikaan. Jokainen ala menee eteenpäin ja mukana pysyäkseen täytyy kouluttautua ja oppia uutta.

Lähinnä tarkoitin kouluttautumisella, että tehdän toinenkin akateeminen tutkinto enkä niinkään, että käydään putkimiehen jatkokurssi.

Eli kun omalta alalta ei yllättäen löytynytkään töitä niin piti opiskella uutta alaa?

Eihän siinä mitään pahaa ole tietenkään, mutta ei se tee akateemisesta edelleenkän mitenkään ylivertaista.

Miten teen vaikutuksen nuoreen maisterisnaiseen?

Siis tyttö on opiskellut jotain biologiaa ja kukkasten lisääntymistä, joka itselleni kuulostaa aika kaukaa haetulta. Mutta kaikkea pitää näköjään opiskella. Arvostan suuresti koulutusta, mutta mistä voin keskustella ihmisen kanssa jolla ei ole mitään työkokemusta ja maisterinpaperit alalta, mille on vaikeaa työllistyä? Uskon kuitenkin että hän on ihan fiksu ja keskustelutaitoinen, vaikka vaikuttaa ujolta.

Teidän vinkeillänne yritän tutustua häneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset haluavat kaltaistensa seuraan. Koulutettu pariutuu useimmiten koulutetun kanssa, kaunis komean kanssa jne. Ihmiset haluavat sellaisen parin jonka kanssa heillä on paljon yhteistä.

Totta. Tämä on toinen tapa puhua tasoista. Sama asia, mutta ei kuulosta niin kylmältä.

yhtälö on aika heikko naisille, koska miehet sitoutuu mielellään myös kouluttamattoman naisen kanssa ja korkeakouluista tulee 50% enemmän naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te miehet, joille naisen koulutustaso on yhdentekevä, ettekö te keskustele niiden naistenne kanssa? Omassa tuttavapiirissäni akateemisilla miehillä on aina akateeminen vaimo. Kas kun ei haluta hävetä mitä se suustaan päästelee ja koetaan kiinnostavaksi kotona puhua laajoista keskustelunaiheista oli ne sitten Yhdysvaltain politiikkaa tai Lorcan runoja.

Jos nyt lähdetään siitä, että koulut on käyty 10-15 vuotta sitten, ei se silloinen koulutus enää paljon paina.

Sen jälkeen on tullut opittua paljon muuta elämästä mitä ei koulussa opeteta. Keskusteltavaa riittää ja menneisyyden koulutus ei tähän merkittävästi vaikuta.

Toki on ihmisiä, jotka tarkoituksella yrittävät saada aikaan keskustelua aiheista joista toinen ei ole kiinnostunut ja näin pönkittää omaa paremmuttaan. Se on heidän ongelmansa se.

Tässähän se ero just on. Suurin osa akateemisista opiskelee ja tutkii koko ikänsä. olen itse 40+ kaikki ikäiseni tutut tekevät lisätutkintoja tai ovat tutkijana. Ei ne koulut ole menneisyyttä vaan elävää elämää.

Eihän mikään estä muitakaan opiskelemasta lisää ja niin moni tekeekin, vaikka ei akateeminen olisikaan. Jokainen ala menee eteenpäin ja mukana pysyäkseen täytyy kouluttautua ja oppia uutta.

Lähinnä tarkoitin kouluttautumisella, että tehdän toinenkin akateeminen tutkinto enkä niinkään, että käydään putkimiehen jatkokurssi.

Eli kun omalta alalta ei yllättäen löytynytkään töitä niin piti opiskella uutta alaa?

Eihän siinä mitään pahaa ole tietenkään, mutta ei se tee akateemisesta edelleenkän mitenkään ylivertaista.

Osalla varmaan työllistymismotiivi. Suurimmalla osalla kuitenkin kyse on siitä, että yksi ammatti ei jaksa tyydyttää älyllisesti kuin tietyn aikaa, sitten siihen leipiintyy ja haluaa uusia haasteita.

Ei tarvitse olla akateeminen tai maisteri osatakseen ajatella ja keskustella älykkäästi. Eikä maisterius takaa noita ominaisuuksia 100% varmuudella. Jos vaginalla varustettu söpö maisteri on sulle liikaa tai sinä liian vähän hänelle, pyyhkäise vasemmalle. Itsetunnostahan se on kiinni keille antaa tykkäyksiä: "apua jos se ottaakin yhteyttä niin mä en tiedä miten olla ja mitä sanoa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset haluavat kaltaistensa seuraan. Koulutettu pariutuu useimmiten koulutetun kanssa, kaunis komean kanssa jne. Ihmiset haluavat sellaisen parin jonka kanssa heillä on paljon yhteistä.

Totta. Tämä on toinen tapa puhua tasoista. Sama asia, mutta ei kuulosta niin kylmältä.

yhtälö on aika heikko naisille, koska miehet sitoutuu mielellään myös kouluttamattoman naisen kanssa ja korkeakouluista tulee 50% enemmän naisia.

Kuka käskee etsiä kumppania samasta kylästä? T: Onnellisesti naimisissa Yhdysvalloissa oleva akateeminen nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin miehille se on plussa, joillekin yhdentekevä asia, joillekin jopa miinus. Olen huomannut sellaisen jännän piirteen, että useimmilla korkeakoulutetuilla miehillä (lääkäri, OTM, KTM jne.) ihannevaimo on yhtä koulutettu. He siis voisivat hyvin ottaa puolisokseen matalammin koulutetun ja jopa itseään jonkin verran vähemmän älykkään, jos nainen on muutoin mahtava tyyppi, mutta leikkimielisesti haaveillen ihanne olisi tietysti suunnilleen yhtä koulutettu ja yhtä älykäs kuin itse on. Jostain syystä kuitenkin DI-miesten keskuudessa on ilmiö, että monen ihannevaimo olisi lastentarhanopettaja, sairaanhoitaja, asiakaspalvelija tms. Siis jos teoreettisesti ajatellen he saisivat valita ihannekumppanilleen ammatin, he päätyisivät matalasti palkattuihin aloihin, joilla ei ole mainittavia etenemismahdollisuuksia. Eivät kaikki DI:t ajattele näin, mutta heidän keskuudessaan olen tällaiseen törmännyt. Minusta se antaa miehestä vähän jälkeenjääneen kuvan, jos hänen ihanteensa on itseä tyhmempi (ei nyt takerruta tähän, mutta keskimäärin koulutustaso korreloi älykkyyden kanssa) ja sivistymättömämpi nainen. Siinä ei minusta ole mitään pahaa, jos koulutettu mies valitsee puolisokseen tuollaisen naisen, sillä nainen voi olla silti aivan ihana, mutta onhan se pöljää, jos se on jollain suoranaisena toiveena. Herättää epäilykset pikkusieluisuudesta ja huonosta itsetunnosta. Ainakin koulutuksensa mainitsemalla maisterinainen voi sulkea tällaisten tyyppien yhteydenotot pois.

Tuo johtuu todennäköisesti ihan siitä, että DI -koulutus on hyvin matemaattispainoitteinen ja vaativa. Sellaisen läpikäyneet eivät halua enää kotona väitellä filosofisista eroista tms. turhasta. Nuo muut esimerkit (LL, OTM, KTM jne.) lähinnä vaativat ahkeruutta ja ulkoa opettelemista, joten he haluavat yhtä motivoituneen puolison jolla on korkea tulotaso etteivät joudu elättämään puolisoa. On myös helpompi toteuttaa unelmia ja kerrata mammonaa jos molemmat tienaa hyvin.

Tiivistettynä: DI/FM -mies haluaa kotiin lempeän puolison jonka kanssa voi lepuuttaa aivoja rankan työpäivän jälkeen.

Höpsistä. Matemaattinen älykkyys on vain yksi älykkyyden muoto. Itse opiskelin pari vuotta matematiikkaa, mutta vaihdoin humanistisiin tieteisiin, koska koin ne kiinnostavammiksi ja ajattelua monipuolisemmin kehittäviksi.

Eli et pärjännyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset haluavat kaltaistensa seuraan. Koulutettu pariutuu useimmiten koulutetun kanssa, kaunis komean kanssa jne. Ihmiset haluavat sellaisen parin jonka kanssa heillä on paljon yhteistä.

Totta. Tämä on toinen tapa puhua tasoista. Sama asia, mutta ei kuulosta niin kylmältä.

yhtälö on aika heikko naisille, koska miehet sitoutuu mielellään myös kouluttamattoman naisen kanssa ja korkeakouluista tulee 50% enemmän naisia.

Niin, naisethan tälläkin palstalla jatkuvasti valittavat, kuinka eivät saa parisuhdetta tai edes seksiä.

Eiku...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te miehet, joille naisen koulutustaso on yhdentekevä, ettekö te keskustele niiden naistenne kanssa? Omassa tuttavapiirissäni akateemisilla miehillä on aina akateeminen vaimo. Kas kun ei haluta hävetä mitä se suustaan päästelee ja koetaan kiinnostavaksi kotona puhua laajoista keskustelunaiheista oli ne sitten Yhdysvaltain politiikkaa tai Lorcan runoja.

Jos nyt lähdetään siitä, että koulut on käyty 10-15 vuotta sitten, ei se silloinen koulutus enää paljon paina.

Sen jälkeen on tullut opittua paljon muuta elämästä mitä ei koulussa opeteta. Keskusteltavaa riittää ja menneisyyden koulutus ei tähän merkittävästi vaikuta.

Toki on ihmisiä, jotka tarkoituksella yrittävät saada aikaan keskustelua aiheista joista toinen ei ole kiinnostunut ja näin pönkittää omaa paremmuttaan. Se on heidän ongelmansa se.

Tässähän se ero just on. Suurin osa akateemisista opiskelee ja tutkii koko ikänsä. olen itse 40+ kaikki ikäiseni tutut tekevät lisätutkintoja tai ovat tutkijana. Ei ne koulut ole menneisyyttä vaan elävää elämää.

Ilmeisesti olet väitellyt tutkija? Niin minäkin, nyttemmin tutkimusmaailman jättänyt ja johtavassa asemassa asiantuntijaorganisaatiossa. Naimisissa liikemaailman johtajan kanssa jolla ei edes ylioppilastodistusta,  mutta paljon koulutuksia, taloudellista vastuuta, työmatkoja jne. Meillä koulutustaso ei ole se yhdistävä tekijä vaan työn luonne, johtoasemassa ratkaisemme hyvin samanlaisia ongelmia päivittäin, olemme käyneet hyvin samanlaisia kyky- persoona- ja motivaatioanalyysejä, johtajakouluksia jne. Minun ylioppilastodistuksen laudaturit, maisterinpaperit tai tohtorintutkinnot nyt ei hirveästi päivittäisissä keskusteluissa tule ilmi, ovat historiaa samoin kuin miehen tiukan työnteon ja itseoppimisen kautta tehty urapolku.

Pitäisikö minun olla ylemmyydentuntoinen tutkinnoistani? Sen verran väitöksen jälkeenkin aikaa yliopistolla vietin, että aloin inhoamaan akateemista ylenkatsetta. Hassua vain, että ne voimakkaimmin tutkintojaan ja omaa erinomaisuuttaan korostaneet tutkijanalut eivät koskaan ihan huipulle päässeet, jäivät välivirkoihin opettamaan kun ne oikeasti innokkaat ja älyllisesti uteliaat, titteleistä piittaamattomat saivat professuurit nuorena kun keskittyivät asiaan ja etsivät osaamista piittaamatta hieraktioista. Tuo ollut  yksi suomalaisen yhteiskunnan menestystekijöitä: titteleitä ei kumarreta vaan kuunnellaan ihmistä jolla osaamista ja ideoita. Ja vielä omasta elämästäni: yliopistotutkinto sinällään ei todellakaan auta ihmistä ymmärtämään maailmanpolitiikkaa tai Lorcan runoja. Nuorta ihmistä se ilman muuta määrittää koska kokemukset ovat lähinnä koulu-ja opiskeluajalta, mutta nelikymppisenä sinunkin pitäisi tietää, ihan verraten opiskelukavereihisi, että elämät ovat eronneet huomattavasti: sinä jäit yliopistolle tekemään tutkintoja ja tutkimusta, vietit ehkä vuosia ulkomailla post docaten, elät kansainvälistä, urakeskeistä  elämää kun taas saman kurssin ihmisistä osa on siirtynyt vuosiksi kotiäideiksi, opettaa lähikoulussa peruskoululaisia tai useiden vuosien työttömyyden jälkeen muuntokouluttaa itseään lähihoitajaksi. Kuinka samanlaisia te ihmisinä ja kokemusmaailmaltanne enää olette vaikka silloin nuorina opiskelijoina aika samanlaisia olittekin historialtanne ja kiinnostuksen kohteiltanne?

Vierailija kirjoitti:

Miten teen vaikutuksen nuoreen maisterisnaiseen?

Siis tyttö on opiskellut jotain biologiaa ja kukkasten lisääntymistä, joka itselleni kuulostaa aika kaukaa haetulta. Mutta kaikkea pitää näköjään opiskella. Arvostan suuresti koulutusta, mutta mistä voin keskustella ihmisen kanssa jolla ei ole mitään työkokemusta ja maisterinpaperit alalta, mille on vaikeaa työllistyä? Uskon kuitenkin että hän on ihan fiksu ja keskustelutaitoinen, vaikka vaikuttaa ujolta.

Teidän vinkeillänne yritän tutustua häneen.

Kai sillä tytöllä on jotain harrastuksiakin? Itse en ole biologi, mutta en ymmärrä, miten kenestäkään "kukkasten lisääntyminen" voi kuulostaa "kaukaa haetulta". Kasvejahan on kaikkialla, kaupungin keskustassakin. Minusta kasvien maailma on kiinnostava. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te miehet, joille naisen koulutustaso on yhdentekevä, ettekö te keskustele niiden naistenne kanssa? Omassa tuttavapiirissäni akateemisilla miehillä on aina akateeminen vaimo. Kas kun ei haluta hävetä mitä se suustaan päästelee ja koetaan kiinnostavaksi kotona puhua laajoista keskustelunaiheista oli ne sitten Yhdysvaltain politiikkaa tai Lorcan runoja.

Jos nyt lähdetään siitä, että koulut on käyty 10-15 vuotta sitten, ei se silloinen koulutus enää paljon paina.

Sen jälkeen on tullut opittua paljon muuta elämästä mitä ei koulussa opeteta. Keskusteltavaa riittää ja menneisyyden koulutus ei tähän merkittävästi vaikuta.

Toki on ihmisiä, jotka tarkoituksella yrittävät saada aikaan keskustelua aiheista joista toinen ei ole kiinnostunut ja näin pönkittää omaa paremmuttaan. Se on heidän ongelmansa se.

Tässähän se ero just on. Suurin osa akateemisista opiskelee ja tutkii koko ikänsä. olen itse 40+ kaikki ikäiseni tutut tekevät lisätutkintoja tai ovat tutkijana. Ei ne koulut ole menneisyyttä vaan elävää elämää.

Eihän mikään estä muitakaan opiskelemasta lisää ja niin moni tekeekin, vaikka ei akateeminen olisikaan. Jokainen ala menee eteenpäin ja mukana pysyäkseen täytyy kouluttautua ja oppia uutta.

Lähinnä tarkoitin kouluttautumisella, että tehdän toinenkin akateeminen tutkinto enkä niinkään, että käydään putkimiehen jatkokurssi.

Eli kun omalta alalta ei yllättäen löytynytkään töitä niin piti opiskella uutta alaa?

Eihän siinä mitään pahaa ole tietenkään, mutta ei se tee akateemisesta edelleenkän mitenkään ylivertaista.

Osalla varmaan työllistymismotiivi. Suurimmalla osalla kuitenkin kyse on siitä, että yksi ammatti ei jaksa tyydyttää älyllisesti kuin tietyn aikaa, sitten siihen leipiintyy ja haluaa uusia haasteita.

Tämä sama perustelu pätee ihan yhtälailla alempiin tutkintoihin.

itselleni naisessa on tärkein asia että on uskossa se njälkeen kaunis ja sitten älykäs, mutta ei akateemisuus liity siihen mitenkään, akateemisuushan tekee ihisestä vain tiedonkäsittelijän ja kopion massasta, ei näin ei todellakaan

Miksi maisterinainen ei saisi tavoitella akateemisia miehiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin miehille se on plussa, joillekin yhdentekevä asia, joillekin jopa miinus. Olen huomannut sellaisen jännän piirteen, että useimmilla korkeakoulutetuilla miehillä (lääkäri, OTM, KTM jne.) ihannevaimo on yhtä koulutettu. He siis voisivat hyvin ottaa puolisokseen matalammin koulutetun ja jopa itseään jonkin verran vähemmän älykkään, jos nainen on muutoin mahtava tyyppi, mutta leikkimielisesti haaveillen ihanne olisi tietysti suunnilleen yhtä koulutettu ja yhtä älykäs kuin itse on. Jostain syystä kuitenkin DI-miesten keskuudessa on ilmiö, että monen ihannevaimo olisi lastentarhanopettaja, sairaanhoitaja, asiakaspalvelija tms. Siis jos teoreettisesti ajatellen he saisivat valita ihannekumppanilleen ammatin, he päätyisivät matalasti palkattuihin aloihin, joilla ei ole mainittavia etenemismahdollisuuksia. Eivät kaikki DI:t ajattele näin, mutta heidän keskuudessaan olen tällaiseen törmännyt. Minusta se antaa miehestä vähän jälkeenjääneen kuvan, jos hänen ihanteensa on itseä tyhmempi (ei nyt takerruta tähän, mutta keskimäärin koulutustaso korreloi älykkyyden kanssa) ja sivistymättömämpi nainen. Siinä ei minusta ole mitään pahaa, jos koulutettu mies valitsee puolisokseen tuollaisen naisen, sillä nainen voi olla silti aivan ihana, mutta onhan se pöljää, jos se on jollain suoranaisena toiveena. Herättää epäilykset pikkusieluisuudesta ja huonosta itsetunnosta. Ainakin koulutuksensa mainitsemalla maisterinainen voi sulkea tällaisten tyyppien yhteydenotot pois.

Tuo johtuu todennäköisesti ihan siitä, että DI -koulutus on hyvin matemaattispainoitteinen ja vaativa. Sellaisen läpikäyneet eivät halua enää kotona väitellä filosofisista eroista tms. turhasta. Nuo muut esimerkit (LL, OTM, KTM jne.) lähinnä vaativat ahkeruutta ja ulkoa opettelemista, joten he haluavat yhtä motivoituneen puolison jolla on korkea tulotaso etteivät joudu elättämään puolisoa. On myös helpompi toteuttaa unelmia ja kerrata mammonaa jos molemmat tienaa hyvin.

Tiivistettynä: DI/FM -mies haluaa kotiin lempeän puolison jonka kanssa voi lepuuttaa aivoja rankan työpäivän jälkeen.

Höpsistä. Matemaattinen älykkyys on vain yksi älykkyyden muoto. Itse opiskelin pari vuotta matematiikkaa, mutta vaihdoin humanistisiin tieteisiin, koska koin ne kiinnostavammiksi ja ajattelua monipuolisemmin kehittäviksi.

Eli et pärjännyt.

Mun äitikö se siellä?

Vierailija kirjoitti:

Miksi maisterinainen ei saisi tavoitella akateemisia miehiä?

Täältä opittua:

1) Jos kertoo olevansa maisteri, luulee itsestään liikoja.

2) Koulutettuja miehiä ei riitä kaikille koulutetuille naisille, koska monilla akateemisilla aloilla on jo enemmistö naisia.

3) Tavalliset (=kouluttamattomat) miehet jäävät yksin, kun ei nirppanokkamaisterinaisille kelpaa tavallinen suomalainen mies.

4) Naismaisterit ovat opiskelleet kaikki huuhaahumanismia, mutta miehet ovat hakeutuneet akateemisiin opintoihin saadakseen ammatin.

5) Naiset opiskelevat ylemmän tutkinnon vain saadakseen koulutetun miehen, ja sitä kautta hyvän yhteiskunnallisen aseman.

naisessa tärkein tämä kirjoitti:

itselleni naisessa on tärkein asia että on uskossa se njälkeen kaunis ja sitten älykäs, mutta ei akateemisuus liity siihen mitenkään, akateemisuushan tekee ihisestä vain tiedonkäsittelijän ja kopion massasta, ei näin ei todellakaan

Apua! Toivottavasti ei kohdata koskaan😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani se merkitsi sitä että siirrympä seuraavaan profiilin kun akateemisuutta mainostettiin.

Mutta sittenhän kaikki voittavat. Mulla akateemisena mieheni duunariammatti on ihan ok, mutta se ei olisi ok, jos miehellä olisi hirveät alemmuudentunnot asiasta.

Todellakin voittavat. En ymmärrä miks minun pitäs kiinnostua naisesta pelkän akateemisuuden takia ja sillä kehumisella.Enkä koe siitä mitään alemmuutta, mulla on niin eri arvot maailmassa.

Miksi pelkkä asian mainitseminen muiden tietojen ohella on kehuskelua, oikeastiko vaikka lääkärin pitäisi valehdella, että ihan lähihoitaja olen? Miksi?Ammatti on yksi asia joka kertoo siitä arvomaailmastakin aika paljon. Mun arvomaailmassa ei hankittua koulutusta kenenkään tarvitse peitellä tai hävetä. Ja ihmiset jotka kokevat uhkaavana sen että toinen on koulutettu, sivuutan oitis, heillä on omat ongelmansa (epävarmuus, huono itsetunto) joihin en halua sekaantua. 

Oot ihme vänkääjä. Koeta nyt tajuta että mun silmissä naisesta EI tule sen kiinnostsvampi akateemisuudella. Mulle merkkaa naisen harrastukset, työ, näkö .. Koulutuksella ei tule plussaa.

Ai pitääkö kertoa vain plussat? Vai pitääkö valehdella?  Missä vaiheessa sitten saa paljastaa, että onkin lääkäri eikä hoitaja? Ja siinäkö kohtaa sitten miehen itsetunto romahtaa maahan?

Mun arvojeni mukaista on puhua totta ja olla rehellinen. Eikä katsella niin epävarmaa tyyppiä, ettei se kestä kuulla ihan rehellisestä koulutuksesta ja ammatista, olivatpa ne mitä tahansa.

En vaan jaksa kiinnostua naisista jos ihmisellä ei ole muuta sisältöä kuin akateemisuutta ja pitää itseään muitaylempänä jauhamalla vähemmän koulutettujen itsetunnosta.

Jauhaako ne jo ilmoituksessaan sun huonosta itsetunnosta? Vai eikö niiden ilmoituksessa lue mitään muuta kun "akateeminen nainen". Sitten kannattaakin skipata.

Oikeasti 99% akateemisuus on yksi mainittu asia monen muun keskellä, ei sitä tuolla tavalla tarvitse pelästyä.

Mutta siinä kohtaa kun ajattelee ettei akateemiselle naiselle kävisi duunarimies, menee harhaan. Naiselle ei kelpaa mies, joka on niin epävarma että naisen koulutuskin tuntuu hänestä uhkaavalta.

Et vastannut, että pitääkö ilmoituksessa valehdella olevansa lähihoitaja, vai missä vaiheessa on lupa kertoa, että ihan lääkäri olen. Vai eikö nainen saisi lainkaan opiskella, koska opiskelu pelottaa miestä? Miksi joku tuollaisen pelkurin haluaisi.

Että osaakin olla katkeran oloinen maisteri. Käytettiinkö sua pienenä hyväksi vai lähtikö mies siivojan perään?

Sulle kelpaa siivoojat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsääntöisesti kotielämä on 17 - 7 välinen aika ja se on sitä parisuhdeaikaa. Mitä hyvää maisteri tuo tuolle ajalle?

Minä maisterina tuon sen että todellakin klo 17 olen vapaa. Itse asiassa jos hoidan työni reippaasti niin olen ulkona työpaikalta jo kolmelta (menemättä sinne kuitenkaan koskaan ennen klo 8). Viikonloput luonnollisesti aina vapaita.

Entäs mieheni joka on merkonomi? No hänen työaikansa on 10-19:30. Viikonloput töissä. Arkivapaa siellä ja toinen täällä. No eipä hyödytä yhteistä aikaa. Juhlapyhinä mies paahtaa vielä enemmän kun kauppa käy eikä puhettakaan että voitaisiin joskus viettää jotain jouluja tai pääsiäisiä muualla kun mies menee tapanina ja pääsiäislauantaina töihin.

Että sellaista tuon maisterina parisuhteeseen. Aikaa.

Mjoo, tosin itsekin maisterina voisin ihan v**ttuillessani kysäistä, miksi maisterishenkilöt sitten suu vaahdossa muissa keskusteluissa huutavat omasta vaativasta ja vastuullisesta työstään, pitkistä päivistään ja palkattomista ylitöistään verrattuna duunareihin, jotka "pääsevät niin helpolla" ja voivat unohtaa työasiat tehtaan pillin soidessa vuoron päättymisen merkiksi.

Vierailija kirjoitti:

Tuo johtuu todennäköisesti ihan siitä, että DI -koulutus on hyvin matemaattispainoitteinen ja vaativa. Sellaisen läpikäyneet eivät halua enää kotona väitellä filosofisista eroista tms. turhasta.

OT, mutta osa filosofiasta on hyvinkin matemaattista, ja osa modernia matematiikkaa on saanutkin alkunsa 1900-luvun alun filosofien töistä. DI-matematiikka on oikeastaan pikemmin laskentoa kuin matematiikkaa, eli soveltamista. Ja dippainsseissä on myös niitä, joita kiinnostaa "turha", eli kaikki mahdollinen mitä periaatteessa voisi tapahtua, vaikka todennäköisyys on häviävän pieni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani se merkitsi sitä että siirrympä seuraavaan profiilin kun akateemisuutta mainostettiin.

Mutta sittenhän kaikki voittavat. Mulla akateemisena mieheni duunariammatti on ihan ok, mutta se ei olisi ok, jos miehellä olisi hirveät alemmuudentunnot asiasta.

Todellakin voittavat. En ymmärrä miks minun pitäs kiinnostua naisesta pelkän akateemisuuden takia ja sillä kehumisella.Enkä koe siitä mitään alemmuutta, mulla on niin eri arvot maailmassa.

Miksi pelkkä asian mainitseminen muiden tietojen ohella on kehuskelua, oikeastiko vaikka lääkärin pitäisi valehdella, että ihan lähihoitaja olen? Miksi?Ammatti on yksi asia joka kertoo siitä arvomaailmastakin aika paljon. Mun arvomaailmassa ei hankittua koulutusta kenenkään tarvitse peitellä tai hävetä. Ja ihmiset jotka kokevat uhkaavana sen että toinen on koulutettu, sivuutan oitis, heillä on omat ongelmansa (epävarmuus, huono itsetunto) joihin en halua sekaantua. 

Oot ihme vänkääjä. Koeta nyt tajuta että mun silmissä naisesta EI tule sen kiinnostsvampi akateemisuudella. Mulle merkkaa naisen harrastukset, työ, näkö .. Koulutuksella ei tule plussaa.

Ai pitääkö kertoa vain plussat? Vai pitääkö valehdella?  Missä vaiheessa sitten saa paljastaa, että onkin lääkäri eikä hoitaja? Ja siinäkö kohtaa sitten miehen itsetunto romahtaa maahan?

Mun arvojeni mukaista on puhua totta ja olla rehellinen. Eikä katsella niin epävarmaa tyyppiä, ettei se kestä kuulla ihan rehellisestä koulutuksesta ja ammatista, olivatpa ne mitä tahansa.

En vaan jaksa kiinnostua naisista jos ihmisellä ei ole muuta sisältöä kuin akateemisuutta ja pitää itseään muitaylempänä jauhamalla vähemmän koulutettujen itsetunnosta.

Jauhaako ne jo ilmoituksessaan sun huonosta itsetunnosta? Vai eikö niiden ilmoituksessa lue mitään muuta kun "akateeminen nainen". Sitten kannattaakin skipata.

Oikeasti 99% akateemisuus on yksi mainittu asia monen muun keskellä, ei sitä tuolla tavalla tarvitse pelästyä.

Mutta siinä kohtaa kun ajattelee ettei akateemiselle naiselle kävisi duunarimies, menee harhaan. Naiselle ei kelpaa mies, joka on niin epävarma että naisen koulutuskin tuntuu hänestä uhkaavalta.

Et vastannut, että pitääkö ilmoituksessa valehdella olevansa lähihoitaja, vai missä vaiheessa on lupa kertoa, että ihan lääkäri olen. Vai eikö nainen saisi lainkaan opiskella, koska opiskelu pelottaa miestä? Miksi joku tuollaisen pelkurin haluaisi.

Että osaakin olla katkeran oloinen maisteri. Käytettiinkö sua pienenä hyväksi vai lähtikö mies siivojan perään?

Sulle kelpaa siivoojat?

Moni maisteri on nykyään siivooja. Ihan kantasuomalaisistakin.