Mitä sellaista sinulle tapahtui, mitä et ikinä olisi uskonut omalle kohdallesi tapahtuvan?

Seurasin vieressä, kun ihminen kuolee siihen, että sai niin kovan mekaanisen iskun itseensä. En voinut auttaa, enkä siinä vaiheessa oikein edes ymmärtänyt kunnolla mitä nyt tapahtuu.

Kolme vuotta naimisissa väkivaltaisen huumepöllynarsistin kanssa. Olin kuvitellut osaavani kiertää sellaiset kaukaa.

Mieheni teki itsemurhan kesällä 2016. En olisi uskonut, että osuu omalle kohdalle tuollainen tilanne.

Lukioikäisenä toivoin pääseväni oikikseen, muut varsinaisia haaveita ei ollut. En ole koskaan ajatellut niin, että minulle ei voisi tapahtua jotakin. Miksi ei voisi? On se sitten positiivista tai negatiivista.

Miten elämä sitten tähän asti on mennyt? Pääsin oikikseen ensi yrittämällä ja valmistuin tavoiteajassa. Pitkäaikainen poikaystävä petti, mutta pian huomasin olevani rakastunut mieheen, jonka sittemmin kuulin olevan naimisissa. Hän erosi, saimme lapsen ja menimme naimisiin. Sittemmin syntyi toinen lapsi, hankaluuksien jälkeen. Olemme nyt olleet naimisissa pian 14 vuotta.

Olen viettänyt aikaa toisen miehen kanssa, mutta tilanne on sekava. Mieheni kanssa olemme paljon työmatkoilla ja siten erillään, mutta avioliittomme on silti ihan hyvä. Minulla on kuitenkin jo vuosia ollut tunne, että jään nuorena leskeksi. Aika näyttää. Toisen miehen takia tuskin koskaan eroan. Ja jos eroan, asun varmastikin yksin - tai toistaiseksi lasten kanssa.

Taloudellisesti elämäni on kunnossa. Teen unelmaduuniani ja olen hyvä siinä. Minulla on ihania ystäviä ja hieno perhe. Matkustelen ja teen aika lailla mitä haluan. Miehellä tosin on ylimääräistä velkaa, mutta eipä se elämääni vaikuta.

Näin 40 v voin siis todeta, että elämä on tähän asti mennyt kuten sen kuuluukin. Paljon hyvää, ja varmasti myös surua, on vielä luvassa. Suunnitelmia ei ole tästä eteenpäinkään - elämä kantaa.

Mää aattelin kouluaikana, että ruokalan tädin ammatti on kauhee, varsinkin ne myssyt oli tosi masentavia. Myöhemmin asuin asunnossa, jossa asui myös nainen, joka oli ammatiltaan tiskari. Aattelin, että kauhee duuni. Varmaan arvaattekin mitä teen nykyään työkseni. Mutta kun oma työpaikka lopetettiin kokonaan, tämmösellä alalla on kuitenkin töitä: ihmisten on aina syötävä.

Jäin aikuisiällä yksinäiseksi, ja alan vähitellen syrjäytyä kaikesta muustakin normaalielämästä mielenterveys- ym. syiden takia. Tätä ei moni tiedä, eikä varmasti olisi nuorempana uskonutkaan, sillä kavereita riitti ja koulukin meni varsin kohtalaisesti aina tiettyyn pisteeseen saakka.

Rakastuin venäläiseen naiseen.

Up

Vierailija kirjoitti:

Rakastuin venäläiseen naiseen.

En meinannut keksiä, mutta tästä välähti! Minä rakastuin nigerialaiseen mieheen.

Sain viittä kaunotarta kerralla

En olisi uskonut...

- että joskus kiusatusta pienestä rumasta ankanpojasta kasvaa itsevarma ja kaunis nuori nainen niin ulkoa kuin sisältäkin. En olisi ikinä uskonut, että olen miesten keskuudessa oikeasti suosittu.

- että isän alkoholismi vaikuttaa vieläkin niin paljon

- että en ikinä opiskellutkaan korkeakoulussa, eikä se haittaa

- että ehkä myös mä haluan lähitulevaisuudessa lapsia. Olen aina vannonut, että mä en ainakaan.

- että jätän joukkueurheilun kokonaan ja olenkin aika onnellinen ilman sitä

Asumusero ja onnellisuuden katoaminen. Oltu yhdessä 13v ja nyt yhtäkkiä ei kuulemma ole enää varma mitä haluaa, just nyt kun pitäis olla kaikki. Mä oon niin vihanen ja keinoton ja vieläkään ei voi uskoa miten niin tuttu ja rakas voi muuttua niin ettei tohdi enää puhua avoimesti. Että elämä meniki näin.

3 keskenmenoa

Koko elämä.

Hatkahdin narsistiin. Mulla on yleensä hyvä ihmistutka mutta liian onnellisella hetkellä elämässä tapasin tämän "charmikkaan" miehen joka pikku hiljaa tuhosi kaiken mitä näin itsessäni ja uhkaa nyt tappavansa itsensä ellen usko hänen olevan hyvä ihminen ja yrittää manipuloida minua itseäni vastaan ja uskomaan vastoin sitä mitä hän on itse minulle itsestään opettanut :D Väsyttää. Joka päivä tulee viestiä siinä toivossa että kyllä hän vielä saa kaiken näyttämään hyvältä. Ei enää ikinä. Vahvasti epäilen ihmistuntemustani tämän jälkeen.

(Kaiken muun olen nähnyt tulevan ja niitähän riittää mut tämä mikä tuli puskista ;) )

Että makaan täällä synnytysosastolla ja lastani hoidetaan lastenteholla..:(

Vierailija kirjoitti:

Jäin aikuisiällä yksinäiseksi, ja alan vähitellen syrjäytyä kaikesta muustakin normaalielämästä mielenterveys- ym. syiden takia. Tätä ei moni tiedä, eikä varmasti olisi nuorempana uskonutkaan, sillä kavereita riitti ja koulukin meni varsin kohtalaisesti aina tiettyyn pisteeseen saakka.

Sama juttu, tosin just toisinpäin eli olen alkanut saada mielenterveysongelmia yksinäisyyden ja syrjäytymisen takia. 

N41

Kyllähän jokaisen elämään vastoinkäymisiä tulee vaikkei niitä kukaan etukäteen toivo. Oma aallonpohjani oli itsemurhayritys. Tilanne eskaloitui niin nopeasti, puolison pettämiskuvioiden paljastuminen, ahdistus ja unettomuus, rauhoittavien lääkkeiden napsiminen ja lopulta sekoaminen siitä ahdistuksesta. Luulin että olen vahva ja järkevä, mutta niin vaan sekosin.

Työuupumus ja keskivaikea masennus.

Vierailija kirjoitti:

*mummeli* kirjoitti:

Olin aina hyvä koulussa, sain stipendejä ja keskiarvoni oli lähellä kymppiä. Olen myös hyvin taiteellinen ja opettajani veikkaili jo ala-asteella tulevaksi opinahjokseni Ateneumia.

 

En kuitenkaan koskaan saanut vakipaikkaa, en opiskellut sitä ylempää korkeakoulututkintoa enkä muutakaan. Nyt olen jo varhennetulla vanhuuseläkkeellä.

Kuitenkin olen tyytyväinen elämääni.

Opinahjoksi Ateneumia?!?!?

Niin. Taideteollinen korkeakoulu.