Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä sellaista sinulle tapahtui, mitä et ikinä olisi uskonut omalle kohdallesi tapahtuvan?
08.11.2017 |
Mä aloitan...
- Olin koko elämäni alipainoinen eikä mun koskaan tarvinnut miettiä mitä syön, kunnes 27-vuotiaana lihoin 20 kg ja olen nyt läski. En ikinä nuorempana ajatellut että musta tulee joskus läski, pidin laihuutta itsestään selvyytenä
- Täytän tänä vuonna 29 enkä ole koskaan seurustellut. Yläasteikäisestä asti olen toivonut että joku mies haluaisi mut, mutta näin ei ole käynyt
- Olin neitsyt 26-vuotiaaksi asti. Neitsyyden menetystä aloin odottamaan jo amis-aikoina eli alle 18-vuotiaana
- Masennuin, yritin itsemurhaa ja sairastuin kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön 26-vuotiaana, tästä alkoi luultavasti koko elämän jatkuva lääkitys. (Terapian lopetin juuri)
- Jäin ilman ystäviä 19-vuotiaana ja siitä asti olen ollut yksin
Sellasia. Mites teillä?
Kommentit (336)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaistyötön, kouluttamaton, itsemurha-ajatuksinen neitsyt.
Ei äiti pojastaan tällaista halunnut.
Anteeksi, äiti.
Älä luovuta! Kaikki on vielä mahdollista, kun ryhdyt asia kerrallaan toteuttamaan.
Ja muista, että äiti rakastaa aina poikaansa, oli hällä tilanne millainen tahansa.
Vaatisi ihmeen, sillä en ole enää nuori. Joskus on vain liian myöhäistä.
Varmasti rakastaa, mutta yhtä varmasti myös häpeää. Pelkkä taakka olen ollut maailmalle ja läheisilleni.
Aina voi muutoksia ja ihmeitä tapahtua, sellaisiakin, jotka tuntuisivat täysin mahdottomilta. Olen näitä positiivisia "ihmeitä" saanut nähdä, mm. oman poikani kohdalla.
Sen voin myös vakuuttaa, että yhtään vähemmän en rakastanut poikaani silloinkaan, kun vaikutti, että hänen tuhoon tuomittu - näin oli vuosikausia. Huoli tietysti oli silloin kova.
Nyt on kaikki hyvin jo 11 vuotta. Olen siitä nöyrästi kiitollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaistyötön, kouluttamaton, itsemurha-ajatuksinen neitsyt.
Ei äiti pojastaan tällaista halunnut.
Anteeksi, äiti.
Älä luovuta! Kaikki on vielä mahdollista, kun ryhdyt asia kerrallaan toteuttamaan.
Ja muista, että äiti rakastaa aina poikaansa, oli hällä tilanne millainen tahansa.
Vaatisi ihmeen, sillä en ole enää nuori. Joskus on vain liian myöhäistä.
Varmasti rakastaa, mutta yhtä varmasti myös häpeää. Pelkkä taakka olen ollut maailmalle ja läheisilleni.
Ei rakastava häpeä - huolissaan voi olla. Ihmeitäkin elämässä tapahtuu, usko vain. Niitäkin on nähty ja koettu!
Luulin ihan oikeasti jäävän ilman omaa kultaa loppu elämäksi kunnes 25-vuotiaana kohtasin mieheni ja se oli menoa sitten. Jälkeenpäin harmittanut oma epätoivoinen säätäminen miesten tai paremminkin poikien kanssa kun oli paljon parempi helmi tulossa myöhemmin 😐
Vierailija kirjoitti:
Luulin ihan oikeasti jäävän ilman omaa kultaa loppu elämäksi kunnes 25-vuotiaana kohtasin mieheni ja se oli menoa sitten. Jälkeenpäin harmittanut oma epätoivoinen säätäminen miesten tai paremminkin poikien kanssa kun oli paljon parempi helmi tulossa myöhemmin 😐
Älä murehdi, elämä on sellaista. Joskus ottaa takkiin, sittenpä oppii arvostamaan helmiä.
En olisi vielä 1,5 vuotta sitten uskonut että voisin tehdä normaalisti töitä. Siis joka päivä niinkuin tavalliset ihmiset. Ja vieläpä onnistua siinä..
Kun esikoinen syntyi 7 vuotta sitten, niin sairastuin masennukseen, syömishäiriöön ja vähän kaikkeen.. Liikuin pakonomaisesti, minusta tuli vainoharhainen ja ihan mökkihöperö.
Kun lapsi täytti vuoden, niin laitoimme hänet päiväkotiin koska ajattelimme että töihin paluu varmaan tekisi minulle hyvää ja saisin taas elämästä kiinni..
Mutta eipä siitä mitään tullut.
Ennen niin sosiaalinen ja iloinen kuin olin, ja yhtäkkiä olin muuttunut ihmiseksi joka ahdistuu muiden ihmisten seurasta, ei keksi mitään sanottavaa, ei uskalla mennä edes ruokakauppaan ruuhka-aikana jne..
Sain potkut, seilailin eri työpaikkojen välillä mutta joinain aamuna en vain pystynyt menemään, saati ilmoittamaan etten tule..
Lopulta elin mieheni rahoilla, joka onneksi tienaa ihan hyvin..
Nyt sitten 1,5 v sitten vaihdoimme paikkakuntaa. Tuntui kuin olisin saanut toisen mahdollisuuden elämässä.. sain myös töitä jossa olen viihtynyt hyvin!:) Olin lähes viiden vuoden ajan täysin varma etten tule koskaan enää oikeasti tienaamaan omaa rahaa säännöllisesti ja en ikinä enää edes osaisi mitään mitä ammatissani vaaditaan..
Ja tämä oli ja on edelleen minulle iso juttu. Olen tosi kiitollinen jollekkin korkeammalle voimalle että sain uuden alun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi uskonut että minä haluan erota vaimostani mutta ei ollut muuta mahdollisuutta sen jälkeen kun hän alkoi väkivaltaiseksi.
Jouduin yllättäen työpaikkakiusatuksi kun vaihdoin yksikköä (minua pyydettiin sinne). Olin aina ollut hyvässä asemassa ja pidetty henkilö. Ensiksi en tainnut ymmärtää tilannetta, mutta kun kiusaaja lähti pois huomasin miten kaikki olikin helppoa ja töihin oli taas kiva mennä. Tämä yllätti minut todella, en ikinä olisi kuvitellut, että tulen kokemaan kiusaamista aikuisiällä aikuiselta ihmiseltä. Kiusaaminen oli oikea ajojahti ja nöyryyttäminen. Huh onneksi on ohi nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lihoin 20kg noin kymmenen sinkkuvuoden jälkeen kun löysin täydellisen miehen. Outoa olla virallisesti ylipainoinen. Mietin ennen aina miten joku voi lihota enemmän kuin 5kg, etteikö siinä vaiheessa jo ala hälytyskellot soimaan? Käsittämätöntä miten kilot hiipi pikkuhiljaa... ja vielä oudompaa on se että en koe tilannetta ihan katastrofaaliseksi. Olen onnellinen nyt muista asioista kun painostani joka oli sinkkuna melkeinpä ainoa onnellisuuden mittarini.
En olisi uskonut joskus seksuaalisten halujeni herätessä murrosiässä, että en tule koskaan kokemaan muuta seksiä kuin itsetyydytysseksiä. Luulin, että jokainen maailman ihminen saa muilta ihmisiltä seksiä. Onneksi en tiennyt totuutta silloin joskus 12-13 vuotiaana kun aloin seksistä kiinnostumaan ja odotin innolla aikuisuutta ja seksikokemuksia muiden aikuisten kanssa. Olisin varmasti tappanut itseni, jos olisin saannut silloin tietää, että millainen olen nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika samoja kuin ap:llä eli kaksisuuntaisen diagnoosi ja mä onnistuin lihomaan 30 kiloa!!!!
Lisäksi avioero, jäin totaali yh:ksi, osa-aika eläkeläiseksi, (onneksi sentään osa-aikainen mieluisa työ) , minulla on vain pari kaveria, joihin en masennukseni takia jaksa pitää yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
M30 ja latino kirjoitti:
Mä tiesin jo nuorena, että seuraisin isän jalanjälkiä. Tein töitä sen eteen, että pääsisin opiskelemaan juuri sinne minne halusinkin ja että saisin juuri sen työpaikan, jossa nyt olen. Mun elämä oli ”täysin suunniteltua”. Ainakin siihen asti kun tapasin mun vaimoni. En ikinä kuvitellut muuttavani Eurooppaan. En varsinkaan Suomeen, mistä en tiennyt lähes mitään.
Enkä ois ikinä uskonut että osaan kirjoittaa suomea!
Hah! Mä olen asunut Suomessa jo useamman vuoden ja aloin opiskelemaan suomea jo paljon ennen muuttoa. Kiitos, en olisi ikinä uskonut kirjoittavani näin ”hyvin”. En todellakaan puhu yhtä hyvin kuin kirjoitan. Aksenttini on aika kamala vaikka kuinka puhun. Kirjoittamisessa on se hyvää, että tähän voi käyttää aikaa ja miettiä rauhassa kielioppia ja myös tarkastaa ennen kuin julkaisee mitään.
Olen aina ollut hyvä kielissä ja haluan oppia uutta. Suomenkieli on tarpeellista (kun asuu siellä) ja mielenkiintoista. Kielioppi on haastavaa, mutta ei mahdotonta. AV on hyvä paikka harjoitella kirjoittamista.
Even if there was a hand, it was the hand of God -Diego Maradona
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsenahan sitä kuvittelee saavansa ihanan elämän ja kaiken (ainakin melkein tai sinnepäin) mistä haaveilee.
Olen saanut paljon, mutta ei kaikki niin ruusuisesti ole mennyt.
- Pitkäaikainen seurustelukumppani/avomies kehitti itselleen alkoholiongelman (olemme olleet yhdessä teini-iästä asti).
- Tämä ihana kumppani osoittautunut välillä aika kusipääksi, hän on painostanut minut tekemään muutaman abortin, yksi lapsi meillä on, mutta tämänkin raskauden aikana mies oli välinpitämätön ja kylmä (toivoi mm. keskenmenoa koska ei halunnut isäksi).
- Olen tämän perheen siivooja, lastenhoitaja ja terapeutti. En tiedä koska palan loppuun.
- Saatan olla raskaana ja kuulin taas kuinka mies aikoo lähteä ja suostuu tapaamaan vain nykyistä lastamme joka on 3-vuotias.
Pitäisi vissiin pakata ukon kamat ja vaihtaa lukot. Olisin toivonut saavani elämääni miehen joka osaa ajatella parmmin muitakin kuin itseään. Joka osallistuisi edes jonkin verran arjen pyörittämiseen.
Anteeksi, mutta miksi teet miehelle lapsia vasten hänen tahtoaan?
Minulle ei sovi hormonaalinen ehkäisy, ehkäisy on oikeastaan kumin varassa jota MIES ei jaksa käyttää. Keskeytetty-yhdyntä hänen mielestään ok, vaikka välillä hän tietoisesti ei ota edes ulos. Huomautuksena, että 2 kpl abortteja tehty 10 v, sitten. 3-vuotias lapsi ja nyt taas MIEHEN tietoinen riski "vahinko". Itse olen kyllä valmis toiseen lapseen. Sen jälkeen voisi vaikka sterilisoida itsensä... Tosin ihmettelen miksi mies ei tätä ole itselleen tehnyt jos asenne on tuollainen.
Mikä ihmeen MIES? Tuohan on keskenkasvuinen pikkupoika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin raskaaksi lopulliseksi ajatellusta ehkäisystä huolimatta, joka johti aborttiin. En ikinä kuuna päivänä ole ollut huolimaton ehkäisyn suhteen ja sitten kävi näin.
Aina on toivoa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaistyötön, kouluttamaton, itsemurha-ajatuksinen neitsyt.
Ei äiti pojastaan tällaista halunnut.
Anteeksi, äiti.
Älä luovuta! Kaikki on vielä mahdollista, kun ryhdyt asia kerrallaan toteuttamaan.
Ja muista, että äiti rakastaa aina poikaansa, oli hällä tilanne millainen tahansa.
Vaatisi ihmeen, sillä en ole enää nuori. Joskus on vain liian myöhäistä.
Varmasti rakastaa, mutta yhtä varmasti myös häpeää. Pelkkä taakka olen ollut maailmalle ja läheisilleni.
Ei rakastava häpeä - huolissaan voi olla. Ihmeitäkin elämässä tapahtuu, usko vain. Niitäkin on nähty ja koettu!
Ihmettä tässä tarvitsisikin.
Arvottomuuden tunne, häpeä ja negatiivisten ajatusten kehä estävät minua kokemasta ainuttakaan elämän positiivisista puolista. Eristän itseni muista ihmisistä, enkä halua heitä rasittaa huolillani - ovathan ne täysin itseaiheuttamiani. Koen että jotkut meistä on tuomittu epäonnistumaan ja minä olen omilla toimillani ajanut itseni tuohon joukkoon.
Kun jää junasta, on siihen enää huonojalkaisen vaikea nousta vaikka kuinka räpiköisi.
Alue: Aihe vapaa
Väkivaltainen hyväksikäyttäjä, bipolaarinen, pahimmillaan psykopaatti. Stalkkaa ja laittaa vuosien jälkeenkin vielä viestiä ja soittelee. Tehnyt perättömän rikosilmoituksen ja uhkaillut uusilla. Patologinen valehtelija. Rakastin sitä joskus.