Mitä sellaista sinulle tapahtui, mitä et ikinä olisi uskonut omalle kohdallesi tapahtuvan?

Minut raiskattiin. Tuntuu vieläkin kohtuuttomalta koska olen sellainen hiljainen kotihiiri. En taatusti antanut minkäänlaisia seksuaalisia viestejä raiskaajalle.

Tuo painoasia harmittaa täälläkin... Ennen muksuja olin alipainoinen ja vielä ekan jälkeen laihduinkin normimittoihin (ei ole perustuilla kamalasti varaa ostella herkkuja) mutta nyt peilistä tuijottaa liikalihava akka. Mutta kun sisimmässäni mä en ole reilusti ylipainoinen niin ärsyttäähän se.

Ja kyllä, tiedän että on ihan itsestä kiinni se laiduttaminen. Ei tartte siitä avautua. 

Pitkäaikaistyöttömyys. Nuoruudessani sain käsityksen, että vähänkin jos opiskelee niin työpaikka on varma, ja etenkin jos opintomenestys on erinomainen.

Rintasyöpä ,kouluikäisten lasten äitinä ollessa.

Ihan ennalta-arvattavaa alamäkeä on ollut koko elo... Tai no, en kyllä olisi nuorempana koskaan osannut arvata että joskus minullakin voi olla jonkinnäköisiä kavereita, tai että joku voisi minusta jollain asteella pitää.

Vierailija kirjoitti:

Minut raiskattiin. Tuntuu vieläkin kohtuuttomalta koska olen sellainen hiljainen kotihiiri. En taatusti antanut minkäänlaisia seksuaalisia viestejä raiskaajalle.

Saanko kysyä oliko tuttu vai tuntematon tekijä? Omassa tapauksessani tuttu.

Puolison aivohalvaus. :(

Mä olen mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään.

Hyvin samat kuin ap:llä.

- Sairastuin 30-vuotiaana masennukseen ja olen ollut poissa työelämästä siitä saakka. Luulin että kaltaiseni vahvat ihmiset ei masennu ja jos masentuukin, se hoidetaan lääkkeillä ja terapialla kuntoon. Ei tullut mieleen että kaikki ei parane. Koskaan. Vaikka mitä tekisi.

- Olin aina hoikka, mutta hullunappien ansiosta lihoin 25 kg puolessa vuodessa. Olen saanut niistä pudotettua ainoastaan 7. Luulin aina että se on vaan itsekurista kiinni että lihooko tai laihtuuko.

- Minulla oli kanssa tuo neitsyyskuvio, olin 25 kun lopulta harrastin seksiä. Saman miehen kanssa olen edelleen, mikä on tietysti iloinen asia.

Mutta ei tosiaan mennyt elämä ihan kuten olin suunnitellut.

-Jäin aikuisena ilman kavereita

-Lihoin melkein 20kg

Lapsettomuus. Muistan kun nuorena haaveilin suurperheestä ja että saisin ensimmäisen lapseni jo nuorena...  Nyt on jännityksen alla saanko ees sitä yhtä lasta koskaan. Vaikka on vieläkin nuori alle 30v, niin sen verra huonoa onnea on oma kroppa tuonut että ei lasta ole näkynyt vielä ja mahikset on paljon normaalia heikommat kun on useampi lapsettomuudelle altistava vaiva löytynyt. Vaan on tässä onneksi vielä aikaa yrittää. Jos ees sen yhden saisi vielä joskus...

Jouduin kassajonossa karsean trikoopersevosun taakse. Se nainen oli niin kammottava, että jotain olisi pitänyt tehdä, mutta en voinut.

Sairastuin syöpään ja jäin työttömäksi lisäksi pisteeksi iin päälle mies lähti työpaikkansa siivoojan matkaan ja hylkäsi lapsensa lisäksi olen lihonut melkein 40kg tämän kaiken keskellä.En todellakaan nähnyt tätä tulevaksi ja näin keski-iän kynnyksellä on vaikea kuvitella,että jaksaisin täältä suosta nousta enää.

Käsitin otsikon väärin kunnes luin aloituksen ja viestit. Mulla nuo uskomattomat jutut on vaan positiivisia, joista en teidän jälkeen enää viitsi avautua :(

Lapsenahan sitä kuvittelee saavansa ihanan elämän ja kaiken (ainakin melkein tai sinnepäin) mistä haaveilee.

Olen saanut paljon, mutta ei kaikki niin ruusuisesti ole mennyt. 

- Pitkäaikainen seurustelukumppani/avomies kehitti itselleen alkoholiongelman (olemme olleet yhdessä teini-iästä asti).

- Tämä ihana kumppani osoittautunut välillä aika kusipääksi, hän on painostanut minut tekemään muutaman abortin, yksi lapsi meillä on, mutta tämänkin raskauden aikana mies oli välinpitämätön ja kylmä (toivoi mm. keskenmenoa koska ei halunnut isäksi).

- Olen tämän perheen siivooja, lastenhoitaja ja terapeutti. En tiedä koska palan loppuun. 

- Saatan olla raskaana ja kuulin taas kuinka mies aikoo lähteä ja suostuu tapaamaan vain nykyistä lastamme joka on 3-vuotias. 

Pitäisi vissiin pakata ukon kamat ja vaihtaa lukot. Olisin toivonut saavani elämääni miehen joka osaa ajatella parmmin muitakin kuin itseään. Joka osallistuisi edes jonkin verran arjen pyörittämiseen. 

pitkäaikaistyöttömyys mutta pahin 33 vuotiaana psykoosi tai riivaustila, suusta tuli vaan kirouksia ja hirveitä ääniä pää täynnä enkä tiennyt enää kuka oli, ja menetin uskoni siinä pitkäksi aikaan Jumalaan , riivaajat ei lähteneet millään päästä enkä pystynyt enää rukoilemaan Jeesusta

Sairastuin reumaan reilu parikymppisenä. Oikeasti en tiennyt ennen tätä että alle 60v voi edes sairastua tähän.

Ero ja siitä seurannut vuosien kiusaaminen. Lähestymiskiellot ja oikeuskeissit eivät auttaneet. Urpo mies saa aina jostain rikoskumppaneita, jotka auttavat häntä kiusaamisessa. Mies on ihan armoton peto. Häntä ei haittaa edes että hänen lapsensa kärsivät, vaan surutta kiusaa myös lastensa kautta, jos ei muuta keinoa sillä kertaa keksi.

Vierailija kirjoitti:

pisteeksi iin päälle mies lähti työpaikkansa siivoojan matkaan .

😳

Vierailija kirjoitti:

Lapsenahan sitä kuvittelee saavansa ihanan elämän ja kaiken (ainakin melkein tai sinnepäin) mistä haaveilee.

Olen saanut paljon, mutta ei kaikki niin ruusuisesti ole mennyt. 

- Pitkäaikainen seurustelukumppani/avomies kehitti itselleen alkoholiongelman (olemme olleet yhdessä teini-iästä asti).

- Tämä ihana kumppani osoittautunut välillä aika kusipääksi, hän on painostanut minut tekemään muutaman abortin, yksi lapsi meillä on, mutta tämänkin raskauden aikana mies oli välinpitämätön ja kylmä (toivoi mm. keskenmenoa koska ei halunnut isäksi).

- Olen tämän perheen siivooja, lastenhoitaja ja terapeutti. En tiedä koska palan loppuun. 

- Saatan olla raskaana ja kuulin taas kuinka mies aikoo lähteä ja suostuu tapaamaan vain nykyistä lastamme joka on 3-vuotias. 

Pitäisi vissiin pakata ukon kamat ja vaihtaa lukot. Olisin toivonut saavani elämääni miehen joka osaa ajatella parmmin muitakin kuin itseään. Joka osallistuisi edes jonkin verran arjen pyörittämiseen. 

Anteeksi, mutta miksi teet miehelle lapsia vasten hänen tahtoaan?