Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä sellaista sinulle tapahtui, mitä et ikinä olisi uskonut omalle kohdallesi tapahtuvan?
08.11.2017 |
Mä aloitan...
- Olin koko elämäni alipainoinen eikä mun koskaan tarvinnut miettiä mitä syön, kunnes 27-vuotiaana lihoin 20 kg ja olen nyt läski. En ikinä nuorempana ajatellut että musta tulee joskus läski, pidin laihuutta itsestään selvyytenä
- Täytän tänä vuonna 29 enkä ole koskaan seurustellut. Yläasteikäisestä asti olen toivonut että joku mies haluaisi mut, mutta näin ei ole käynyt
- Olin neitsyt 26-vuotiaaksi asti. Neitsyyden menetystä aloin odottamaan jo amis-aikoina eli alle 18-vuotiaana
- Masennuin, yritin itsemurhaa ja sairastuin kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön 26-vuotiaana, tästä alkoi luultavasti koko elämän jatkuva lääkitys. (Terapian lopetin juuri)
- Jäin ilman ystäviä 19-vuotiaana ja siitä asti olen ollut yksin
Sellasia. Mites teillä?
Kommentit (336)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsenahan sitä kuvittelee saavansa ihanan elämän ja kaiken (ainakin melkein tai sinnepäin) mistä haaveilee.
Olen saanut paljon, mutta ei kaikki niin ruusuisesti ole mennyt.
- Pitkäaikainen seurustelukumppani/avomies kehitti itselleen alkoholiongelman (olemme olleet yhdessä teini-iästä asti).
- Tämä ihana kumppani osoittautunut välillä aika kusipääksi, hän on painostanut minut tekemään muutaman abortin, yksi lapsi meillä on, mutta tämänkin raskauden aikana mies oli välinpitämätön ja kylmä (toivoi mm. keskenmenoa koska ei halunnut isäksi).
- Olen tämän perheen siivooja, lastenhoitaja ja terapeutti. En tiedä koska palan loppuun.
- Saatan olla raskaana ja kuulin taas kuinka mies aikoo lähteä ja suostuu tapaamaan vain nykyistä lastamme joka on 3-vuotias.
Pitäisi vissiin pakata ukon kamat ja vaihtaa lukot. Olisin toivonut saavani elämääni miehen joka osaa ajatella parmmin muitakin kuin itseään. Joka osallistuisi edes jonkin verran arjen pyörittämiseen.
Anteeksi, mutta miksi teet miehelle lapsia vasten hänen tahtoaan?
Minulle ei sovi hormonaalinen ehkäisy, ehkäisy on oikeastaan kumin varassa jota MIES ei jaksa käyttää. Keskeytetty-yhdyntä hänen mielestään ok, vaikka välillä hän tietoisesti ei ota edes ulos. Huomautuksena, että 2 kpl abortteja tehty 10 v, sitten. 3-vuotias lapsi ja nyt taas MIEHEN tietoinen riski "vahinko". Itse olen kyllä valmis toiseen lapseen. Sen jälkeen voisi vaikka sterilisoida itsensä... Tosin ihmettelen miksi mies ei tätä ole itselleen tehnyt jos asenne on tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään on ihan sama vaikka enkelin kielin juttelisit.Kenkää tulee sellaisillekin jotka ei sitä ansaitsisi.Ihan perseilyä nykymaailmassa.Suomi on muutenkin kylmä ja karu toisille herkille ihmisille jotka uskoo hyviin asioihin ja ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsenahan sitä kuvittelee saavansa ihanan elämän ja kaiken (ainakin melkein tai sinnepäin) mistä haaveilee.
Olen saanut paljon, mutta ei kaikki niin ruusuisesti ole mennyt.
- Pitkäaikainen seurustelukumppani/avomies kehitti itselleen alkoholiongelman (olemme olleet yhdessä teini-iästä asti).
- Tämä ihana kumppani osoittautunut välillä aika kusipääksi, hän on painostanut minut tekemään muutaman abortin, yksi lapsi meillä on, mutta tämänkin raskauden aikana mies oli välinpitämätön ja kylmä (toivoi mm. keskenmenoa koska ei halunnut isäksi).
- Olen tämän perheen siivooja, lastenhoitaja ja terapeutti. En tiedä koska palan loppuun.
- Saatan olla raskaana ja kuulin taas kuinka mies aikoo lähteä ja suostuu tapaamaan vain nykyistä lastamme joka on 3-vuotias.
Pitäisi vissiin pakata ukon kamat ja vaihtaa lukot. Olisin toivonut saavani elämääni miehen joka osaa ajatella parmmin muitakin kuin itseään. Joka osallistuisi edes jonkin verran arjen pyörittämiseen.
Anteeksi, mutta miksi teet miehelle lapsia vasten hänen tahtoaan?
Minulle ei sovi hormonaalinen ehkäisy, ehkäisy on oikeastaan kumin varassa jota MIES ei jaksa käyttää. Keskeytetty-yhdyntä hänen mielestään ok, vaikka välillä hän tietoisesti ei ota edes ulos. Huomautuksena, että 2 kpl abortteja tehty 10 v, sitten. 3-vuotias lapsi ja nyt taas MIEHEN tietoinen riski "vahinko". Itse olen kyllä valmis toiseen lapseen. Sen jälkeen voisi vaikka sterilisoida itsensä... Tosin ihmettelen miksi mies ei tätä ole itselleen tehnyt jos asenne on tuollainen.
Miksi et yksinkertaisesti eroa? Mihin tarvitset tuollaista miestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsenahan sitä kuvittelee saavansa ihanan elämän ja kaiken (ainakin melkein tai sinnepäin) mistä haaveilee.
Olen saanut paljon, mutta ei kaikki niin ruusuisesti ole mennyt.
- Pitkäaikainen seurustelukumppani/avomies kehitti itselleen alkoholiongelman (olemme olleet yhdessä teini-iästä asti).
- Tämä ihana kumppani osoittautunut välillä aika kusipääksi, hän on painostanut minut tekemään muutaman abortin, yksi lapsi meillä on, mutta tämänkin raskauden aikana mies oli välinpitämätön ja kylmä (toivoi mm. keskenmenoa koska ei halunnut isäksi).
- Olen tämän perheen siivooja, lastenhoitaja ja terapeutti. En tiedä koska palan loppuun.
- Saatan olla raskaana ja kuulin taas kuinka mies aikoo lähteä ja suostuu tapaamaan vain nykyistä lastamme joka on 3-vuotias.
Pitäisi vissiin pakata ukon kamat ja vaihtaa lukot. Olisin toivonut saavani elämääni miehen joka osaa ajatella parmmin muitakin kuin itseään. Joka osallistuisi edes jonkin verran arjen pyörittämiseen.
Anteeksi, mutta miksi teet miehelle lapsia vasten hänen tahtoaan?
Minulle ei sovi hormonaalinen ehkäisy, ehkäisy on oikeastaan kumin varassa jota MIES ei jaksa käyttää. Keskeytetty-yhdyntä hänen mielestään ok, vaikka välillä hän tietoisesti ei ota edes ulos. Huomautuksena, että 2 kpl abortteja tehty 10 v, sitten. 3-vuotias lapsi ja nyt taas MIEHEN tietoinen riski "vahinko". Itse olen kyllä valmis toiseen lapseen. Sen jälkeen voisi vaikka sterilisoida itsensä... Tosin ihmettelen miksi mies ei tätä ole itselleen tehnyt jos asenne on tuollainen.
Olettekohan te tarpeeksi kypsiä harrastamaan seksiä...
En olisi koskaan uskonut, että minusta tulee mt-ongelmainen (vakava masennus, sos.tilanteiden pelko, paniikkihäiriö), kouluttamaton, köyhä, luottotiedoton, joka elää suurimman osan ajastaan 4 seinän sisällä. Ei elämän pitäny mennä näin. En juuri muuta tee kuin ryyppään asunnossani. Ikää 26v.
Ennen olin niin iloinen, joka suunnitteli elämäänsä ja haaveili monista asioista. Elämä hymyili ja olin intoa täynnä opiskelujen ja kaiken suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi ikinä uskonut, että tulen toipumaan vakavasta itsetuhoisesta masennuksesta (taustalla mm. itsemurhayritys jossa vammauduin vakavasti). Nyt olen onnellinen, minulla on kaunis ja siisti koti sekä pystyn huolehtimaan itseni lisäksi myös ihanasta lapsestani. Nämä olivat vuosia sitten täysin absurdeja ajatuksia.
No siis enhän koskaan ole kuvitellut itsestäni liikoja. Mutta kyllähän tämä viimeisin diagnoosi, kaksisuuntainen mielialahäiriö hieman puskista tuli. Sitä kautta tunne siitä, että olen yhteiskuntakelvoton ja pelkkä reikä veronmaksajien pusseissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsenahan sitä kuvittelee saavansa ihanan elämän ja kaiken (ainakin melkein tai sinnepäin) mistä haaveilee.
Olen saanut paljon, mutta ei kaikki niin ruusuisesti ole mennyt.
- Pitkäaikainen seurustelukumppani/avomies kehitti itselleen alkoholiongelman (olemme olleet yhdessä teini-iästä asti).
- Tämä ihana kumppani osoittautunut välillä aika kusipääksi, hän on painostanut minut tekemään muutaman abortin, yksi lapsi meillä on, mutta tämänkin raskauden aikana mies oli välinpitämätön ja kylmä (toivoi mm. keskenmenoa koska ei halunnut isäksi).
- Olen tämän perheen siivooja, lastenhoitaja ja terapeutti. En tiedä koska palan loppuun.
- Saatan olla raskaana ja kuulin taas kuinka mies aikoo lähteä ja suostuu tapaamaan vain nykyistä lastamme joka on 3-vuotias.
Pitäisi vissiin pakata ukon kamat ja vaihtaa lukot. Olisin toivonut saavani elämääni miehen joka osaa ajatella parmmin muitakin kuin itseään. Joka osallistuisi edes jonkin verran arjen pyörittämiseen.
Anteeksi, mutta miksi teet miehelle lapsia vasten hänen tahtoaan?
Minulle ei sovi hormonaalinen ehkäisy, ehkäisy on oikeastaan kumin varassa jota MIES ei jaksa käyttää. Keskeytetty-yhdyntä hänen mielestään ok, vaikka välillä hän tietoisesti ei ota edes ulos. Huomautuksena, että 2 kpl abortteja tehty 10 v, sitten. 3-vuotias lapsi ja nyt taas MIEHEN tietoinen riski "vahinko". Itse olen kyllä valmis toiseen lapseen. Sen jälkeen voisi vaikka sterilisoida itsensä... Tosin ihmettelen miksi mies ei tätä ole itselleen tehnyt jos asenne on tuollainen.
Olettekohan te tarpeeksi kypsiä harrastamaan seksiä...
Heh, hauska kommentti. Itse kyllä olen vastuun valmis kantamaan, en toisesta osapuolesta niinkään ole varma.
En olosi uskonut, että eroan.
Olen saanut uskovaisen kasvatuksen, ja vanhempani on pariterapeutti. Mies oli selkärankainen ja vastuuntuntoinen. Samoin minä.
Vielä 19 vuoden avioliiton jälkeen kirjoitin av:lla johonkin kyselyyn, että en koskaan usko eroavani. Vuoden päästä olin eronnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsenahan sitä kuvittelee saavansa ihanan elämän ja kaiken (ainakin melkein tai sinnepäin) mistä haaveilee.
Olen saanut paljon, mutta ei kaikki niin ruusuisesti ole mennyt.
- Pitkäaikainen seurustelukumppani/avomies kehitti itselleen alkoholiongelman (olemme olleet yhdessä teini-iästä asti).
- Tämä ihana kumppani osoittautunut välillä aika kusipääksi, hän on painostanut minut tekemään muutaman abortin, yksi lapsi meillä on, mutta tämänkin raskauden aikana mies oli välinpitämätön ja kylmä (toivoi mm. keskenmenoa koska ei halunnut isäksi).
- Olen tämän perheen siivooja, lastenhoitaja ja terapeutti. En tiedä koska palan loppuun.
- Saatan olla raskaana ja kuulin taas kuinka mies aikoo lähteä ja suostuu tapaamaan vain nykyistä lastamme joka on 3-vuotias.
Pitäisi vissiin pakata ukon kamat ja vaihtaa lukot. Olisin toivonut saavani elämääni miehen joka osaa ajatella parmmin muitakin kuin itseään. Joka osallistuisi edes jonkin verran arjen pyörittämiseen.
Anteeksi, mutta miksi teet miehelle lapsia vasten hänen tahtoaan?
Minulle ei sovi hormonaalinen ehkäisy, ehkäisy on oikeastaan kumin varassa jota MIES ei jaksa käyttää. Keskeytetty-yhdyntä hänen mielestään ok, vaikka välillä hän tietoisesti ei ota edes ulos. Huomautuksena, että 2 kpl abortteja tehty 10 v, sitten. 3-vuotias lapsi ja nyt taas MIEHEN tietoinen riski "vahinko". Itse olen kyllä valmis toiseen lapseen. Sen jälkeen voisi vaikka sterilisoida itsensä... Tosin ihmettelen miksi mies ei tätä ole itselleen tehnyt jos asenne on tuollainen.
Miksi et yksinkertaisesti eroa? Mihin tarvitset tuollaista miestä?
Sitähän tässä nyt pyörittelen päässäni. Onhan tästä jauhettu "jos et muutu, lähde" keskusteluja, viitaten miehen käytökseen. Ja nyt tämä (jos) olen raskaana ja miehen asenne on tuo. Sanoin hänelle, että tiedät missä ovi on. Katson mielenkiinnolla mitä tässä tapahtuu. Muutamien päivien päästä voi testin tehdä ja vaikka se olisi negatiivinen, ei tuo alkoholin liikakäytön ongelma ole kadonnut mihinkään. Edelleen pitäisi passiittaa tuo johonkin hoitoon saamaan apua tai erota. En tiedä vaan mikä ihme siinä on niin vaikeaa, ehkä se kun ollaan ikuisuus oltu yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
En olosi uskonut, että eroan.
Olen saanut uskovaisen kasvatuksen, ja vanhempani on pariterapeutti. Mies oli selkärankainen ja vastuuntuntoinen. Samoin minä.
Vielä 19 vuoden avioliiton jälkeen kirjoitin av:lla johonkin kyselyyn, että en koskaan usko eroavani. Vuoden päästä olin eronnut.
Mitä tapahtui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ollut erittäin vahva ihminen enkä olisi ikinä uskonut, että sairastun uupumukseen ja entisenä alkoholivastaisena alkaisin lipitellä viiniä liikaa. Oli kyllä kova paikka. Terapian avulla selvisin tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsitin otsikon väärin kunnes luin aloituksen ja viestit. Mulla nuo uskomattomat jutut on vaan positiivisia, joista en teidän jälkeen enää viitsi avautua :(
Kerro ihmeessä :) kiva kuulla jotain iloistakin asiaa.
Ei minullakaan ole mennyt niin kuin haaveilin. Omat ongelmat alkoivat tuntua pieniltä, kun kuulin entisen työkaverini lapsen sairastuneen parikymppisenä syöpään, jota ei voi enää hoitaa. Tuntuu niin julmalta.
Olin aina hyvä koulussa, sain stipendejä ja keskiarvoni oli lähellä kymppiä. Olen myös hyvin taiteellinen ja opettajani veikkaili jo ala-asteella tulevaksi opinahjokseni Ateneumia.
En kuitenkaan koskaan saanut vakipaikkaa, en opiskellut sitä ylempää korkeakoulututkintoa enkä muutakaan. Nyt olen jo varhennetulla vanhuuseläkkeellä.
Kuitenkin olen tyytyväinen elämääni.
Olin koulussa huono kielissä enkä olisi uskonut, että muutan ulkomaille töihin ja opettelen aikuisiällä täysin uuden kielen, jolla pärjään nyt erittäin hyvin työssäni.
Huolella valittu mies osoittautui lapsen tulon jälkeen todella itsekeskeiseksi ja ilkeäksi, vaikka oltiin moneen kertaan puhuttu työnjaosta etukäteen ja vaikka lapsi oli todella toivottu ja tarkoituksella hankittu. Nyt lapsi on kohta vuoden ikäinen, ja ero tulee lähikuukausina, jollei pariterapiassa saada jotain ihmettä aikaan. Nuorelle nätille työkaverille riitti kyllä myötätuntoa, kun tämä teki pitkää päivää, mutta ei lapsen takias järjettömistä univeloista kärsivälle vaimolle.
Silloinen poikaystävä petti. Olin tosi naiivi ja ajattelin ettei hyvissä suhteissa oo pettämistä ja miksi joku pettäisi kun kotona saa hyvää seksiä. Noh, pettipä silti.
Mulla on ollut monen vuoden kestävä masennus ja olin aivan toivoton, tulevaisuus oli musta ja ahdisti, melkein yritin itsemurhaa koska mitään toivoa ei ollut. Nyt asiat ovat kääntyneet ja olen onnellinen ja tulevaisuudessa kaikki ovet auki ja unelmissa vain taivas on rajana! Tsemppiä kaikille masennuksen kanssa tarpoville <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olosi uskonut, että eroan.
Olen saanut uskovaisen kasvatuksen, ja vanhempani on pariterapeutti. Mies oli selkärankainen ja vastuuntuntoinen. Samoin minä.
Vielä 19 vuoden avioliiton jälkeen kirjoitin av:lla johonkin kyselyyn, että en koskaan usko eroavani. Vuoden päästä olin eronnut.
Mitä tapahtui?
Mies rakastui työkaveriinsa keski-iän kriisissään.
No, ei mies olisi eronnut, vaan halusi pitää meidät molemmat. Minulle se ei sopinut.
Alue: Aihe vapaa
Ei-oman-alan työt. Olinhan minä lukenut että 50-vuotiaita naisia sorretaan työmarkkinoilla. Mutta en koskaan uskonut käyvän minulle niin, olinhan pätevä, ahkera, kokenut, tuottelias ja hyvä, ja pidetty työkaverikin vielä, ns. hyvä tyyppi.