Lue keskustelun säännöt.
Tämä avioliitto alkaa mietityttää, vieläkö olisi aikaa löytää parempi mies?
06.11.2017 |
Olen kohta 35 v akateeminen nainen. Olen naimisissa opiskeluaikaisen ihastukseni kanssa. Olemme olleet yhdessä kohta 15 vuotta.
Ongelma on se, että mieheni ei oikein kasva eikä kehity mihinkään. Kun ihastuin häneen, hän oli se söpö ja rokkipoika, jolla oli oma bändi ja ihanat, pitkät hiukset. Me oltiin kaikkien minun kaverien silmissä se unelmapari: kaunis, muodikas ja jännittävän erilainen.
Nyt 15 vuotta myöhemmin mieheni on ihan samanlainen, vain paljon vanhempi. Tukka on edelleen pitkähkö (no, olkapäille), kitaraa soitetaan yksin ja bändin kanssa. Lempivaatteet on mustat farkut, nahkatakki ja bändipaita. Ammatikseen mies opettaa musiikkia.
Minua ei enää voisi noi jutut vähempää kiinnostaa. Kaikkien ystävieni miehet ovat saaneet jotain oikeaa aikaan: yksi on kirurgi, pari menestyviä juristeja, sitten on yritysjohtajaa ja siskoni mies on lentäjä. Hävettää aina juhlissa kun muiden miehet ovat rennon tyylikkäitä ja puhuvat tärkeistä asioista, kun minun miehellä on taas bändipaita ja hän puhuu indiebändeistä ja mitä Morrison teki 1969. Näinä hetkinä tunnen enää vain surua ja häpeää: miten minulle kävi näin?
Tunnen näivettyväni tässä avioliitossa. Meidän suhteessa ei ole mitään näköaloja eikä suunnitelmia. Onko minun vielä mahdollista löytää oikea mies ja joku todellinen sielunkumppani.
Kommentit (159)
Vierailija kirjoitti:
Suoraan sanoen haluan menestyvän miehen, omakotitalon hyvältä alueelta Espoossa, pari lasta ja farkku-Volvon.
:D :D :D
entäs kultainen noutaja tms. koira??
on ihan läpällä ap, mutta sinällään mikä vika on musaopessa ja sen tyylissä?? Moni saattaa kadehtia boheemia miestäsi - ei ne juristit, lääkärit ja lentäjät mitään unelmamiehiä välttämättä livenä ole. On kyllä varakkaampia, mutta yleensä tylsiä ja pienimunaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaan ihmisen hyväksyy sellaisena kuin hän on. Kaikkea ei voi elämässä saada. Jos et jaksa hyväksyä muusikkomiestäsi enää, niin kannattanee lähteä katsomaan mitä elämä voisi tarjota. Ihmisiä tässä kuitenkin vain ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaan ihmisen hyväksyy sellaisena kuin hän on. Kaikkea ei voi elämässä saada. Jos et jaksa hyväksyä muusikkomiestäsi enää, niin kannattanee lähteä katsomaan mitä elämä voisi tarjota. Ihmisiä tässä kuitenkin vain ollaan.
Eltaantuneilla kierrätysnaisilla onkin hurja kysyntä parisuhdemarkkinoilla. Tarpeita heihin kyllä tekee, mutta kukaan tervepäinen mies ei ota toisella kierroksella olevia riesakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, näinhän se käy kun ihastutaan nuorena siihen pitkätukkaiseen rokkaripoikaan! Ne luokan nörtit tuntui niin pliisuilta silloin... Nyt niillä olisi sitä rahaa ja kun osaavat pukeutuakin ikänsä mukaisesti, niin ovat paljon komeampia myös... Heh, no kai se on vaan jotenkin sisään rakennettu teihin naisiin...
Voihan rokkarikin olla nörtti. Rakastuinpa minäkin pitkätukkaiseen ja musiikillisesti lahjakkaaseen hevariin, joka on tällä hetkellä lääkäri. Vaikka itselle ei kyllä ammatilla ole väliä, ihan sama vaikka olisi kaupan kassalla töissä. Tärkeintä on itselle, että jaetaan samat arvot, maailmankatsomus ja haaveillaan samanlaisista asioista tulevaisuudessa tapahtuviksi.
Ihan aiheeseen liittyen, joss lähtee 35-vuotiaana puolison vaihtajaksi, niin vaihtoehdot lienevät melko rajalliset, mikäli oikeasti hakusessa fiksu ja koulutettu mies. Parhaat on viety päältä ja joillakin voi olla toinen tai kolmas kierros menossa. Tokihan sitä voi lähteä vaikka jonkin hienon tiedekunnan viereen lähteä pokailemaan itseään kymmenisen vuotta nuorempia kolleja, tosin osa niistäkin on jo varattuja.
Suuri osa parisuhteessa olevista miehistä on pokattavissa pois suhteestaan. Valikoimaa on paljon enemmän kuin kuvittelet eikä miehen "ensin napanneella" ole ikuista omistusoikeutta.
Älä huoli, kyllä se miehesti tajuaa kohta kuinka olette "kasvaneet erilleen" ja huomaa, että et ole enää se sama ihminen kuin ennen, vaan olet muuttunut ura- ja materiakeskeiseksi keski-ikäiseksi, kun hän nauttii vielä niistä samoista asioista kuin kaksikymppisenä ja on pitänyt harrastustaan yllä. Ymmärtäisin huolesi jos mies olisi jättänyt ammatin hankkimatta ja eläisi keski-ikäisen muusikon haavemaailmassa. Nyt hän on onnistunut tekemään harrastuksestaan ammatin ja sehän on hieno juttu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin jäi aloittajan tekstistä sellainen kuva, että tässä on nyt aika paljon merkitystä silläkin, miten hän kuvittelee muiden näkevän hänen parisuhteensa ja hänen miehensä.
Joku ihmeellinen kuvitelma, että ne muut miehet olisivat jotenkin sen parempia kuin se pitkätukka.
Naisilla tämä on kyllä yleisempää kuin miehillä; verrataan niihin muiden naisten miehiin ja niiden oletettuihin tuloihin ja verrataan niiden autoihin ja verrataan asuntoihin.
Entä jos unohdat ihan kokonaan ne vertailut ja miettisit vaihteeksi, että mitä hyvää siinä sinun miehessäsi on?
Välitätkö oikeasti miehestäsi? Onko hän sinulle tärkeä ja rakas sellaisena kuin on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai, Cella on vielä olemassa. Lähdin Kalliosta jo 20 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, näinhän se käy kun ihastutaan nuorena siihen pitkätukkaiseen rokkaripoikaan! Ne luokan nörtit tuntui niin pliisuilta silloin... Nyt niillä olisi sitä rahaa ja kun osaavat pukeutuakin ikänsä mukaisesti, niin ovat paljon komeampia myös... Heh, no kai se on vaan jotenkin sisään rakennettu teihin naisiin...
Voihan rokkarikin olla nörtti. Rakastuinpa minäkin pitkätukkaiseen ja musiikillisesti lahjakkaaseen hevariin, joka on tällä hetkellä lääkäri. Vaikka itselle ei kyllä ammatilla ole väliä, ihan sama vaikka olisi kaupan kassalla töissä. Tärkeintä on itselle, että jaetaan samat arvot, maailmankatsomus ja haaveillaan samanlaisista asioista tulevaisuudessa tapahtuviksi.
Ihan aiheeseen liittyen, joss lähtee 35-vuotiaana puolison vaihtajaksi, niin vaihtoehdot lienevät melko rajalliset, mikäli oikeasti hakusessa fiksu ja koulutettu mies. Parhaat on viety päältä ja joillakin voi olla toinen tai kolmas kierros menossa. Tokihan sitä voi lähteä vaikka jonkin hienon tiedekunnan viereen lähteä pokailemaan itseään kymmenisen vuotta nuorempia kolleja, tosin osa niistäkin on jo varattuja.
Suuri osa parisuhteessa olevista miehistä on pokattavissa pois suhteestaan. Valikoimaa on paljon enemmän kuin kuvittelet eikä miehen "ensin napanneella" ole ikuista omistusoikeutta.
Jokainen mies joka elää puuttessa on hyvin helposti napattavissa. Ei ap:n kuvailemat miehet, joista iso osa elää aika vähäseksistä elämää, seuraa hae,mutta ei ne kauaa pysty vastustamaankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaan ihmisen hyväksyy sellaisena kuin hän on. Kaikkea ei voi elämässä saada. Jos et jaksa hyväksyä muusikkomiestäsi enää, niin kannattanee lähteä katsomaan mitä elämä voisi tarjota. Ihmisiä tässä kuitenkin vain ollaan.
Eltaantuneilla kierrätysnaisilla onkin hurja kysyntä parisuhdemarkkinoilla. Tarpeita heihin kyllä tekee, mutta kukaan tervepäinen mies ei ota toisella kierroksella olevia riesakseen.
Voisin ihan hyvin ottaa 35v naisen, jos se nyt on edes jollain lailla pitänyt huolta itsestään, eikä läträä liikaa siideriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaan ihmisen hyväksyy sellaisena kuin hän on. Kaikkea ei voi elämässä saada. Jos et jaksa hyväksyä muusikkomiestäsi enää, niin kannattanee lähteä katsomaan mitä elämä voisi tarjota. Ihmisiä tässä kuitenkin vain ollaan.
Eltaantuneilla kierrätysnaisilla onkin hurja kysyntä parisuhdemarkkinoilla. Tarpeita heihin kyllä tekee, mutta kukaan tervepäinen mies ei ota toisella kierroksella olevia riesakseen.
Niin, jotkut ne ei koskaan pääse edes silel kanlle kierrokselle, niin kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pinnallisen puolen takia ei pidä lähteä avioliittoa lähteä purkamaan. Sillä ei ole hitokseen väliä, onko lähipiirissä lentäjää, juristia tai muuta yritysjohtajaa.
Kyse on sinusta, ja kumppanista, ei ulkopuolisista tekijöistä. Jos sille tielle lähdet, niin aina on olevinaan "parempaa" kulman takana.
Ja mitä tulee noihin mainitsemiin aikalailla jämpteihin ja perinteisiin ammatteihin.. oma kokemus lähipiiristä, mitä perinteisempi ja säntillisempi ammatti.. he kaipaavat sitä vapautta, ja olomuotoa, kun saisin olla vaan minä!! Mutta mistähän minä sen tietäisin, vierestä vaan kuunnellut
Eikös "trubaduurit" ole ollu naisten mieleen kautta aikojen? Joku herkkä biisi kitaralla "vain sinulle kultaseni" (ja parille rakastajattarelleni) köh köh kröhöm. "ooh Joni, sä oot niin kultanen.. soita lisää"
-sitten herää joku päivä 35vuotiaana, että se naapurin insinööri Pekka oiskin ollu se oikea, mutta se ryökäle kerkis tekeen jo 3 lasta Maijan kanssa. ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tämä on totta, eiköhän asia korjaannu nyt itsestään, kun olet vuodattanut julkiselle keskustelupalstalle noinkin tarkoilla tuntomerkeillä. Jos ei, ota varmuudeksi yhteyttä Iltalehteen olisivatko kiinnostuneita tekemään jutun. Tai no, ne nyt ottaa oma-aloitteisestikin juttuaiheita tältä palstalta.
Vierailija kirjoitti:
Mun silloin parikymppinen pitkätukkainen hevarimies tekee nyt kolmevitosena jotain ohjelmointijuttuja ja esimiestehtäviä ja palkka alkaa vitosella ja perässä kolme nollaa.
Itse taas silloin lukion hikari, yliopisto jäi kesken (esikoinen syntyi ja ala oli väärä) ja opiskelin hoitajaksi. Lapsia nyt 3, enempää ei tule. Minä olen rupsahtanut, mies edelleen upea näky vaaleine pitkine hiuksineen, hieman iän tuomia merkkejä ehkä kasvoilla, siisti pukinparta ja mitä omistautunein isä lapsillemme (ja lasten kavereiden mielestä isä on niin siisti kun soittaa kitaraa ja on laulanu hevibändissä :')).
Meidän elämä on ihan mukavaa näin, vaikkei Westendissä asutakkaan vaan Kauniaisissa :)
N32
Palkka alkaa vitosella ja perässä kolme nollaa? Voiko yhtään vaikeammin enää kirjoittaa 5 000 :D :D :D :D
Vierailija kirjoitti:
Siis, AP:n mies on musiikinopettaja. Eli on lopulta onnistunut yhdistämään intohimonsa ja palkkatyön, vaikka ei ehkä niin hohdokkaalla tavalla kuin nuoruudessaan oli haaveillut. Ei ole työtön. Onko hän nyt sinun keskiluokkaisessa arvomaailmassasi tosiaan niin epäonnistunut?
Ap:n mukaan miehellä on töitä pätkittäin eikä tämä ap:n mukaan ole epätyytyväinen nykyiseen tilanteeseen - miksi olisi, kun avovaimo pitkälti rahoittaa elämän, joka painottuu nuoruuden rakkaisiin harrastuksiin. Ap kertoi miehen olevan "ammatiltaan" musiikinopettaja, mikä ei automaattisesti tarkoita esimerkiksi sitä, että hänellä olisi musiikinopettajan virka koulussa tms. vakaa tilanne urallaan. Jos on kelpoisuus musiikinopettajan virkaan ja saa sellaisen vakituisen viran esim. peruskoulusta, lukiosta tai jostakin muusta oppilaitoksesta, niin se on ihan ok. Sillä palkalla ja vakaudella voi ottaa asuntolainaa ja alkaa elää sellaista keskiluokkaista elämää, jota ap on halunnut jo vuosia. Sain sellaisen kuvan, että ap:n mies opettaa jotain kitaransoittoa tms. keikkaluonteisesti ts. mies on tehnyt harrastuksestaan jonkinasteisen tulonlähteen mutta että pariskunnan elämä rahoitetaan pääosin ap:n palkkatuloilla.
On ihan selvää, että jos ap kerran haluaa viettää keskiluokkaista perhe-elämää Espoossa, niin se ei nykyisen miehen kanssa onnistu. Ei elämää kannata tuhlata omien arvojen vastaiseen elämiseen. Jos mies kerran hävettää ja tuntuu, ettei halua samoja asioita elämässä kuin hän, eikä ole yhteisiä lapsiakaan, niin miksi ei erota? Ap on jo iässä, jossa pitää alkaa tehdä ratkaisuja.
Suosittelen ap:lle muuten määrätietoista panostamista omaan ulkonäköön uutta miestä metsästettäessä. Ylimääräiset kilot pois, kroppa kiinteäksi. 35-vuotias nainen on toki parhaat päivänsä nähnyt mutta kyllä niitä uraansa panostaneita 35-45 -vuotiaita perheettömiä miehiäkin pitäisi vielä markkinoilla olla. Läskit pitää tosin saada pois, jos niitä on. Muutenkin terveelliset elämäntavat ovat tärkeä juttu, koska epäterveelliset elämäntavat alkavat tuossa iässä jo näkyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsia?
Peiliin kannattaisi katsoa jos et ole tilannetta tämän aiemmin tajunnut..
Ei ole lapsia. Suunniteltiin kyllä yhdessä vaiheessa mutta elämäntilanne ei ole sallinut. Asumme oikeasti vuokrakaksiossa Kalliossa. Ei tässä ympäristössä lapsia kasvateta. Ja mies on työkseen lasten kanssa, joten tulee kuulemma hyvin toimeen ilman omiakin.
Ja tilanteen olen tajunnut ainakin viisi vuotta.
Suoraan sanoen haluan menestyvän miehen, omakotitalon hyvältä alueelta Espoossa, pari lasta ja farkku-Volvon.
Gold diggeri siis.
Burn in hell.
Ei ole ihmekään, että olette kasvaneet erilleen, jos alunperinkin valitsit hänet sillä perusteella, että oli mageeta olla söpön rokkaripojan kainalossa. Et itse ole ilmeisesti ollenkaan rock-henkinen, kun "nuo jutut eivät enää kiinnosta". Jos kyse on siitä, mitä muut ajattelevat, kehoitan vielä harkitsemaan. Mutta jos oikeasti iloitset siitä, että hän on paljon pois, ehkä teidän kannattaa jatkaa eri teitä.