Lue keskustelun säännöt.
Tämä avioliitto alkaa mietityttää, vieläkö olisi aikaa löytää parempi mies?
06.11.2017 |
Olen kohta 35 v akateeminen nainen. Olen naimisissa opiskeluaikaisen ihastukseni kanssa. Olemme olleet yhdessä kohta 15 vuotta.
Ongelma on se, että mieheni ei oikein kasva eikä kehity mihinkään. Kun ihastuin häneen, hän oli se söpö ja rokkipoika, jolla oli oma bändi ja ihanat, pitkät hiukset. Me oltiin kaikkien minun kaverien silmissä se unelmapari: kaunis, muodikas ja jännittävän erilainen.
Nyt 15 vuotta myöhemmin mieheni on ihan samanlainen, vain paljon vanhempi. Tukka on edelleen pitkähkö (no, olkapäille), kitaraa soitetaan yksin ja bändin kanssa. Lempivaatteet on mustat farkut, nahkatakki ja bändipaita. Ammatikseen mies opettaa musiikkia.
Minua ei enää voisi noi jutut vähempää kiinnostaa. Kaikkien ystävieni miehet ovat saaneet jotain oikeaa aikaan: yksi on kirurgi, pari menestyviä juristeja, sitten on yritysjohtajaa ja siskoni mies on lentäjä. Hävettää aina juhlissa kun muiden miehet ovat rennon tyylikkäitä ja puhuvat tärkeistä asioista, kun minun miehellä on taas bändipaita ja hän puhuu indiebändeistä ja mitä Morrison teki 1969. Näinä hetkinä tunnen enää vain surua ja häpeää: miten minulle kävi näin?
Tunnen näivettyväni tässä avioliitossa. Meidän suhteessa ei ole mitään näköaloja eikä suunnitelmia. Onko minun vielä mahdollista löytää oikea mies ja joku todellinen sielunkumppani.
Kommentit (159)
Jos miehesi on onnellinen näin eikä kaipaa muutosta, älä yritä häntä muuttaa. Jos et itse ole onnellinen näin, etsi onneasi muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lapsia?
Peiliin kannattaisi katsoa jos et ole tilannetta tämän aiemmin tajunnut..
Jos sulla on jo lapset tehtynä, voipi olla ettet löydä edes nykyisen miehesi "tasoista" kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsia?
Peiliin kannattaisi katsoa jos et ole tilannetta tämän aiemmin tajunnut..
Ei ole lapsia. Suunniteltiin kyllä yhdessä vaiheessa mutta elämäntilanne ei ole sallinut. Asumme oikeasti vuokrakaksiossa Kalliossa. Ei tässä ympäristössä lapsia kasvateta. Ja mies on työkseen lasten kanssa, joten tulee kuulemma hyvin toimeen ilman omiakin.
Ja tilanteen olen tajunnut ainakin viisi vuotta.
Suoraan sanoen haluan menestyvän miehen, omakotitalon hyvältä alueelta Espoossa, pari lasta ja farkku-Volvon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsia?
Peiliin kannattaisi katsoa jos et ole tilannetta tämän aiemmin tajunnut..
Ei ole lapsia. Suunniteltiin kyllä yhdessä vaiheessa mutta elämäntilanne ei ole sallinut. Asumme oikeasti vuokrakaksiossa Kalliossa. Ei tässä ympäristössä lapsia kasvateta. Ja mies on työkseen lasten kanssa, joten tulee kuulemma hyvin toimeen ilman omiakin.
Ja tilanteen olen tajunnut ainakin viisi vuotta.
Suoraan sanoen haluan menestyvän miehen, omakotitalon hyvältä alueelta Espoossa, pari lasta ja farkku-Volvon.
Erota. Teillä liian eri haaveet elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä olet itse tehnyt omaisuuden haalimiseksi?
Ap sä olet aika vanha. Se on kynnyskysymys monelle miehelle. Jos eroan niin voi olla ettet uutta, hyvää ja rikasta miestä enää löydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt tuoksahtaa vahvasti sianjätöltä.
Ymmärrän sua. Akateemisilla on niin paska palkka, että sä tarvitset vähän rahakkaamman miehen elantosi tueksi. Sulla on elämässäsi ainakin pari vaihetta, nuoruuden rakkaus on se rakkaampi, nyt olis aika rikkaamman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan olet väärän miehen kanssa. Mä voisin tykätä sun miehestä :-) Mutta mulla on jo oma hyvä mies, jo 15 vuotta.
Nyt kannattaa tehdä asialle jotain. Lähteä eri teille kenties. En kylläkään voi ymmärtää haavettasi materialistisesta ja keskiluokkaisessa Espoolaiselämästä.
T. 40+ espoolaisäiti
Kyllähän tuohon ikään mennessä pitäisi akateemisella olla jo jonkilaista omaisuutta hankittuna.
Jos näin on, niin ei muuta kun uutta miestä metsästämään. Jos omaisuutta ei ole, niin voi olla hiukan haastavampaa.
Ainakaan itse en kiinnostuisi jos omaa omaisuutta ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, siis minä olen ollut töissä kohta kymmenen vuotta ja huolehtinut meidän taloudesta. Onneksi mulla on hyvä palkka niin ollaan selvitty miehen pätkätyöläisyys ja työttömyysjaksot. Miehen kaikki rahat on aina menneet musiikin tekemiseen. Olen kyllä oppinut mitä saä "omakustanne" tarkoittaa: se maksetaan itse.
Lisäksi mies ei halua pois näistä ympyröistä, joissa me nyt elämme. Minä taas haluaisin. Kyllä kaverien viikonloppumatkat Pariisiin ja Köpikseen kuulostaa kivemmalta kuin kävely Hesaria pitkin ja kaljat Cellassa.
Ja mies ei jotenkaan edes tajua minua yhtään. Hän kai luulee, että olen joku hänen "superfani" joka palvoo kaikkea mitä hän tekee. Minusta rokkijätkä oli ihana poikakaverina, mutta ei se riitä koko elämäksi.
Hyvä puoli on, että mies on bändi- ym treenien vuoksi paljon poissa.
Piti vielä sanoa, että minulla on säästössä tarpeeksi rahaa, jotta saadaan lainaa omaan asuntoon. Minä haluan asua Espoossa, mies Kalliossa. Että sen pituinen se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha, korkeasti koulutettu nainen, joka katsoo muita lempeästi hymyillen nenän varttaan pitkin, hmm. Kiinostuisitko itse?
Meneppä sinne Espoon kuumimpaa menomestaan katsomaan kuinka monta sinun taustalla olevaan siellä vetää Kaija Koota...
Eroa. Älä mieti löydätkö miestä vai et, sillä kertomasi perusteella tuo liitto ei sinua ainakaan tyydytä. Eikö silloin ole parempi olla yksin? Muuttaa sinne minne itse haluu ja tehdä niitä juttuja, joista on itse kiinnostunut? Kyllä se uusi rakkauskin tulee vastaan, jos on tullakseen. Ja todennäköisesti tuleekin. AV:lla on joku ihmekäsitys, että kolmevitosena elämä on eletty. Ehkäpä, jos on jo 15 vuotta ollut duunissa ja 4 lasta tehtynä, mutta kyllä meidän kaveripiirissä elämä vasta alkaa siellä kolmenkympin nurkilla. Ja ennen kaikkea sinun asemassasi miettisin omaa onnellisuuttasi. Jos nykyinen tilanne ei tyydytä ollenkaan eikä muutosta ole näkyvissä, lähde pois ja elä itsellesi!
Vierailija kirjoitti:
Piti vielä sanoa, että minulla on säästössä tarpeeksi rahaa, jotta saadaan lainaa omaan asuntoon. Minä haluan asua Espoossa, mies Kalliossa. Että sen pituinen se.
No eihän tuossa sitten mitään epäselvää enää luulisi olevan. Muuta Espooseen ja mies jää Kallioon. Kai te olette sitten kasvaneet ns. erilleen.
Nimim. Samanikäinen kuin sinä, ja asun kerrostalokaksiossa muusikkomieheni kanssa.
Mies joku välttämätön asuste, joka sinulla on oltava?
Vierailija kirjoitti:
Vanha, korkeasti koulutettu nainen, joka katsoo muita lempeästi hymyillen nenän varttaan pitkin, hmm. Kiinostuisitko itse?
Meneppä sinne Espoon kuumimpaa menomestaan katsomaan kuinka monta sinun taustalla olevaan siellä vetää Kaija Koota...
Tästä tuli mieleen mihin itsenäinen nykynainen tarvitsee miestä? Kun voi tosiaan radalla julistaa itsenäisyyttään laulamalla sitä Kaija Koon kaunis, rietas, onnellista, kun siitä miehestä on päästy eroon. Ap maailma on sun, joten rohkeesti vaan korkkari kattoon ja julistamaan kuinka kukaan ei ole sinun arvoisesi.
Käyt nyt ensin sen lukion loppuun ja hankit elämänkokemusta ja sitten keksit parempia aloituksia.