Lue keskustelun säännöt.
Tämä avioliitto alkaa mietityttää, vieläkö olisi aikaa löytää parempi mies?
06.11.2017 |
Olen kohta 35 v akateeminen nainen. Olen naimisissa opiskeluaikaisen ihastukseni kanssa. Olemme olleet yhdessä kohta 15 vuotta.
Ongelma on se, että mieheni ei oikein kasva eikä kehity mihinkään. Kun ihastuin häneen, hän oli se söpö ja rokkipoika, jolla oli oma bändi ja ihanat, pitkät hiukset. Me oltiin kaikkien minun kaverien silmissä se unelmapari: kaunis, muodikas ja jännittävän erilainen.
Nyt 15 vuotta myöhemmin mieheni on ihan samanlainen, vain paljon vanhempi. Tukka on edelleen pitkähkö (no, olkapäille), kitaraa soitetaan yksin ja bändin kanssa. Lempivaatteet on mustat farkut, nahkatakki ja bändipaita. Ammatikseen mies opettaa musiikkia.
Minua ei enää voisi noi jutut vähempää kiinnostaa. Kaikkien ystävieni miehet ovat saaneet jotain oikeaa aikaan: yksi on kirurgi, pari menestyviä juristeja, sitten on yritysjohtajaa ja siskoni mies on lentäjä. Hävettää aina juhlissa kun muiden miehet ovat rennon tyylikkäitä ja puhuvat tärkeistä asioista, kun minun miehellä on taas bändipaita ja hän puhuu indiebändeistä ja mitä Morrison teki 1969. Näinä hetkinä tunnen enää vain surua ja häpeää: miten minulle kävi näin?
Tunnen näivettyväni tässä avioliitossa. Meidän suhteessa ei ole mitään näköaloja eikä suunnitelmia. Onko minun vielä mahdollista löytää oikea mies ja joku todellinen sielunkumppani.
Kommentit (159)
Vierailija kirjoitti:
Ja te olette siis miehiä, jotka vaativat että naisella on omaisuutta? Vai naisia?
No mieti nyt vähän itsekin, 35-vuotias akateeminen nainen jolla ei ole mitään säästöjä! Kyllä tuollainen kielii huonosta talouden hallinnasta ja/tai holtittomasta tuhlailusta. Pahimmillaan tuo köyhdyttää miehenkin sen sijaan että olisi kumppani, jonka kanssa pystyy rakentamaan taloudellisesti turvattua tulevaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole omaisuutta, mutta miehiä piisaa senkin edestä :D Johtuu varmaan siitä, että olen isorintainen, hoikka ja pidän naimisesta. Siinä ei omaisuudet paina.
Ei se miehen saaminen ole ongelma, mutta saatko pidettyä?! :D
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole omaisuutta, mutta miehiä piisaa senkin edestä :D Johtuu varmaan siitä, että olen isorintainen, hoikka ja pidän naimisesta. Siinä ei omaisuudet paina.
Kyllä noilla avuilla jonkin aikaa pärjäilee.
Vierailija kirjoitti:
Ja te olette siis miehiä, jotka vaativat että naisella on omaisuutta? Vai naisia?
Miten tämä on sukupuolisidonnainen asia? Ihmisen pitää kunnioitaa itseään sen verran, että pitää huolta itsestään myös tältä osin. Eikä olettaa, että kyllä yhteiskunta pitää huolta omistaan jos sairastuu, jää työttömäksi, tulee ero tai puoliso kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole omaisuutta, mutta miehiä piisaa senkin edestä :D Johtuu varmaan siitä, että olen isorintainen, hoikka ja pidän naimisesta. Siinä ei omaisuudet paina.
Kyllä noilla avuilla jonkin aikaa pärjäilee.
R****a ne miehet vessapaperiinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ihan osta sinun tarinaa rokkarista joka kolmekymppisenä on pörssiyhtiön johtajistossa. Ja minulla on toinen tutkkinto kauppakorkeasta.
Minä voin uskoa. Tuo mies on vaan hoksannut, että ei se leipä soittamalla tule ja on jättänyt sen rokkailun harrastukseksi.
Minulla oli kaksi koulukaveria, joille musiikki oli intohimo ja he valitsivat erilaiset polut. Toinen joutui lopettamaan musiikkiharrastuksen jo lukiossa, koska hänen opettajansa ei pystynyt opettamaan häntä pidemmälle ja hänen olisi pitänyt siirtyä opiskelemaan tasolla, joka tähtää ammattiin. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että ensin pitää hankkia leipätyö ja lukion jälkeen hän kouluttautui farmaseutiksi. Niillä töillä hän pitkään elätti itsensä ja suoritti sitten kulttuurintuottajan tutkinnon. Ja nykyisin on päässyt niihin hommiin ja ihan arvostettuun työhön.
Toinen valitsi musiikin ja meni lukion jälkeen Sibikseen. Häntä ei kiinnostanut rivisoittajan ura orkesterissa eikä myöskään opetustyö, hän tähtäsi konserttimuusikoksi. Ja voittikin jossain välissä kansallisen musiikkikilpailun ja konsertoi sen jälkeen jonkin verran ulkomailla. Mutta ajan myötä hän joutui toteamaan, ettei ole niin hyvä että pystyisi itsensä tuolla elättämään. Niinpä hän meni kiltisti yliopistoon ja väitteli tietojenkäsittelytieteestä ja sai siitä itselleen leipätyön. Edelleen esiintyy aina välillä erilaisissa tilaisuuksissa.
Ap:n mies ei vain ole suostunut vielä myöntämään itselleen, että tämä homma ei lyö leiville ja en ole tässä niin hyvä, että voisin tienata tällä. Sen sijaan että saisi musiikilla tehtyä rahaa, musiikki vie hänen kaikki rahansa. Valitettavan usein on niin, että taiteilija tarvitsee mesenaatin. Ap ei ehkä halua olla se mesenaatti enää ja haluaisi rinnalleen kumppanin, joka myös tuo rahaa taloon. Ei kaikkia kiinnosta köyhä taiteilijaelämä.
ymmärrän.
erosin juuri 2 vuoden suhteesta kun tajusin miten asiat tulevat aina olemaan, mies ikuinen mieslapsi eikä samat asiat kiinnosta. Erilaiset arvot yms. Harmi kun venähti niin kauan aikaa tuossa suhteessa. Päätä jäätkö vai lähdetkö. Uskon että löydät miehen ja lapsiakin saat, täytyy vaan varmaan ottaa vähän vanhempaa miestä hakuun, joku joka on jo toisella kierroksella. Tiedätkö yhtään "markkina-arvoasi" näin etukäteen? Itsellä on aina ottajia ja omaa eksää huomattavasti laadukkaampia joten lähteminen ei ollut niin pelottavaa.
n25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja te olette siis miehiä, jotka vaativat että naisella on omaisuutta? Vai naisia?
Olen mies, joka vastasi, että naisella tulisi olla omaa omaisuutta.
Jos vielä olet linjoilla, niin lasketaanko se omaisuudeksi, jos on 50k arvopapereissa, 150k lainaa? Toki asunnon voisi myydä, mutta ei viivan alle jäisi niin paljoa, että nyt ihan omaisuudesta puhuisin kuitenkaan.
En tässä jankuta väitellääkseni, ihan mielenkiinnosta kysyn. Onko tai osaisitko antaa jonkun euromäärän, joka pitäisi ylittyä? Vai riittääkö että nyt vaan asuu omistusasunnossa, josta pankki omistaa yli puolet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja te olette siis miehiä, jotka vaativat että naisella on omaisuutta? Vai naisia?
Miten tämä on sukupuolisidonnainen asia? Ihmisen pitää kunnioitaa itseään sen verran, että pitää huolta itsestään myös tältä osin. Eikä olettaa, että kyllä yhteiskunta pitää huolta omistaan jos sairastuu, jää työttömäksi, tulee ero tai puoliso kuolee.
Koska tilastotkin osoittavat että se on sukupuolisidonnaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ammatteja käyttämällä et löydä onnea
Noilla spekseillä miehesi saa vielä melkein kenet haluaa. Sinulla voi olla vaikeampaa, kun tuota ikää jo on. Anna palaa, ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heh, näinhän se käy kun ihastutaan nuorena siihen pitkätukkaiseen rokkaripoikaan! Ne luokan nörtit tuntui niin pliisuilta silloin... Nyt niillä olisi sitä rahaa ja kun osaavat pukeutuakin ikänsä mukaisesti, niin ovat paljon komeampia myös... Heh, no kai se on vaan jotenkin sisään rakennettu teihin naisiin...
Ei meihin kaikkiin. En edes teininä pitänyt niistä pahoista pojista ja nykyään rakastan yhtä komeeta norttimiestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikä nyt ei ole mikään ongelma. Itse löysin täydellisen miehen yli nelikymppisenä.
Totuus on, että ihmiset muuttuvat ajansaatossa. Ei mikään ihme, että kasvaa erilleen 15 vuodessa, kun on mennyt yhteen nuorena.
Outoa on se, että niin moni täällä haukkuu ap:ta. Jokaisella on oikeus omiin ratkaisuihinsa ja jokainen löytää onnen omalla tavallaan. Se mikä jonkun kommentpijan mielestä on hyvä elämä, ei ole sitä jonkun toisen mielestä.
Ap:n pitää siis kuunnella itseään ja lysyä, mitä minä haluan. Ja toimia sen mukaan eikä ajelehtia elämäänsä ja katua vanhana. Koskee muuten kaikkia ihmisiä eikä ainoastaan parisuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja te olette siis miehiä, jotka vaativat että naisella on omaisuutta? Vai naisia?
Olen mies, joka vastasi, että naisella tulisi olla omaa omaisuutta.
Jos vielä olet linjoilla, niin lasketaanko se omaisuudeksi, jos on 50k arvopapereissa, 150k lainaa? Toki asunnon voisi myydä, mutta ei viivan alle jäisi niin paljoa, että nyt ihan omaisuudesta puhuisin kuitenkaan.
En tässä jankuta väitellääkseni, ihan mielenkiinnosta kysyn. Onko tai osaisitko antaa jonkun euromäärän, joka pitäisi ylittyä? Vai riittääkö että nyt vaan asuu omistusasunnossa, josta pankki omistaa yli puolet?
Ihan hyvältä vaikuttaa minun silmissäni. En ole mitään euromäärää sen tarkemmin miettinyt, mutta jos nyt pitäisi jotain sanoa, niin noin 50-100k€ olisi jo semmoinen summa, joka kertoo aika paljon ihmisestä. Olettaen toki, että tämä ei ole perittyä rahaa.
Pankki voi omistaa asunnosta paljonkin, oleellisempaa on se, että on ylipäätään saanut lainaa ja pystyy sitä hoitamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, näinhän se käy kun ihastutaan nuorena siihen pitkätukkaiseen rokkaripoikaan! Ne luokan nörtit tuntui niin pliisuilta silloin... Nyt niillä olisi sitä rahaa ja kun osaavat pukeutuakin ikänsä mukaisesti, niin ovat paljon komeampia myös... Heh, no kai se on vaan jotenkin sisään rakennettu teihin naisiin...
Ei meihin kaikkiin. En edes teininä pitänyt niistä pahoista pojista ja nykyään rakastan yhtä komeeta norttimiestä.
Taas se NAWALT-kommentti. Yksittäinen uniikki lumihiutale, joka kumoaa kaiken yleispätevän.
Harmi, kun kukaan ei tullut ottaneeksi JUURI SINUA JA SINUN ERINOMAISUUTTA huomioon tässäkään asiassa.
"Rakastat"? No? Milloin se jättää vaimonsa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, näinhän se käy kun ihastutaan nuorena siihen pitkätukkaiseen rokkaripoikaan! Ne luokan nörtit tuntui niin pliisuilta silloin... Nyt niillä olisi sitä rahaa ja kun osaavat pukeutuakin ikänsä mukaisesti, niin ovat paljon komeampia myös... Heh, no kai se on vaan jotenkin sisään rakennettu teihin naisiin...
Sattuu sitä miehillekin. Erehtyvät nuorena menemään naimisiin todella kauniin, mutta ah niin tyhmän vaimon kanssa ja perkuloivat sitten nelikymppisenä kun ei sen vaimon kanssa pysty edes keskustelemaan mistään. Nuorena ei vaan osaa ajatella loppuun asti eikä ymmärrä, mitkä ominaisuudet on tärkeitä kun ajatellaan puolisoa kymmenien vuosien tähtäimellä.
Olen tuon nörtti-viestin kirjoittaja ja täysin samaa mieltä kanssasi. Kyllä sitä sattuu myös toisin päin!
Kyllä sun on nyt viimeinen aika kasvaa itseksesi ja lähteä hakemaan se oikea sielun kumppani. Se on ja odottaa sua.
Ap.n pitää ehkä miettiä enemminkin, että miksi se muiden mielipide on niin tärkeä? Mitä sinä AP itse haluat ihan oikeasti?
Itselläni on vähän samankaltainen mies. Tosin emme ole olleet yhdessä 15 vuotta emmekä ole kasvaneet yhdessä aikuisiksi. Olen itse melko urautunut ja uraihminen, joten olen itse rakentanut melko hienon uran. Panostan paljon pukeutumiseen ja muutenkin ulkoiseen olemukseen. Mieheni saa puolestani olla sellainen kuin on, se ei varsinaisesti vaikuta minuun. Toteutan omat unelmani itse.
Te tosin olette varmaan kasvaneet jo erilleen. 15 vuotta on pitkä aika ja jos kasvaa jonkun kanssa tuolla tavalla niin siitä tulee jo lähestulkoon sisarus. Ehkä asiaa olisi hyvä miettiä siltä kannalta eikä yrittää miettiä keinoja muuttaa toista.
Olen mies, joka vastasi, että naisella tulisi olla omaa omaisuutta.