Lue keskustelun säännöt.
Tämä avioliitto alkaa mietityttää, vieläkö olisi aikaa löytää parempi mies?
06.11.2017 |
Olen kohta 35 v akateeminen nainen. Olen naimisissa opiskeluaikaisen ihastukseni kanssa. Olemme olleet yhdessä kohta 15 vuotta.
Ongelma on se, että mieheni ei oikein kasva eikä kehity mihinkään. Kun ihastuin häneen, hän oli se söpö ja rokkipoika, jolla oli oma bändi ja ihanat, pitkät hiukset. Me oltiin kaikkien minun kaverien silmissä se unelmapari: kaunis, muodikas ja jännittävän erilainen.
Nyt 15 vuotta myöhemmin mieheni on ihan samanlainen, vain paljon vanhempi. Tukka on edelleen pitkähkö (no, olkapäille), kitaraa soitetaan yksin ja bändin kanssa. Lempivaatteet on mustat farkut, nahkatakki ja bändipaita. Ammatikseen mies opettaa musiikkia.
Minua ei enää voisi noi jutut vähempää kiinnostaa. Kaikkien ystävieni miehet ovat saaneet jotain oikeaa aikaan: yksi on kirurgi, pari menestyviä juristeja, sitten on yritysjohtajaa ja siskoni mies on lentäjä. Hävettää aina juhlissa kun muiden miehet ovat rennon tyylikkäitä ja puhuvat tärkeistä asioista, kun minun miehellä on taas bändipaita ja hän puhuu indiebändeistä ja mitä Morrison teki 1969. Näinä hetkinä tunnen enää vain surua ja häpeää: miten minulle kävi näin?
Tunnen näivettyväni tässä avioliitossa. Meidän suhteessa ei ole mitään näköaloja eikä suunnitelmia. Onko minun vielä mahdollista löytää oikea mies ja joku todellinen sielunkumppani.
Kommentit (159)
Vierailija kirjoitti:
Piti vielä sanoa, että minulla on säästössä tarpeeksi rahaa, jotta saadaan lainaa omaan asuntoon. Minä haluan asua Espoossa, mies Kalliossa. Että sen pituinen se.
Ota itse laina ja muuta Espooseen.
Ainakin minun silmissäni olet huomattavasti kiinnostavampi jos asut omistusasunnossa yksin Espoossa jos varrataan siihen, että asuisit vuokralla Kalliossa.
Löydät paremman miehen huomattavasti helpommin, jos olet ärjestellyt ensin oman elämäsi ojennukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on lyhyt matka sieltä Kalliosta tänne meille Vallilaan, suosittelen sellaista menomestaa kuin Stadin Tähti Mäkelänkadulla. Sieltä löydät itsellesi varmasti laatumiehen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha, korkeasti koulutettu nainen, joka katsoo muita lempeästi hymyillen nenän varttaan pitkin, hmm. Kiinostuisitko itse?
Meneppä sinne Espoon kuumimpaa menomestaan katsomaan kuinka monta sinun taustalla olevaan siellä vetää Kaija Koota...
Tästä tuli mieleen mihin itsenäinen nykynainen tarvitsee miestä? Kun voi tosiaan radalla julistaa itsenäisyyttään laulamalla sitä Kaija Koon kaunis, rietas, onnellista, kun siitä miehestä on päästy eroon. Ap maailma on sun, joten rohkeesti vaan korkkari kattoon ja julistamaan kuinka kukaan ei ole sinun arvoisesi.
Ja paskat. On se sitten mukava elää loppuelämä yksin (tai, no hankkia lukuisia irtosuhteita) kun on niin vitun "arvokas", ettei kukaan mies yllä lähellekään.
Tälläisiä naisia miehet tuolla yöelämässä kohtaan :D Sitten voidaankin itkeä, kun sitä miestä ei löydy.
Paljon on keski-ikäisiä fiksuja naisia jotka sinkkuina elävät mielellään tai eivät ainakaan halua lapsi-miestä sohvalle roikkumaan. Osa taas on löytänyt itsellensä fiksun miehen -eronneita nekin- jonka kanssa natsaa sen verran että molemmilla on mukavaa toistensa kanssa. Pääasia että löytää omanlaisen puoliskon tai sitten ei ketään. Onnellinen voi olla monella tapaa.
Aika harva fiksu keski-ikäinen nainen notkuu baareissa :D Niillä on oma hyvä elämä, työ, harrastuksia, kaunis koti jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sielunkumppanuus = sosioekonominen asema.
Eihän tuossa mitään ristiriitaa ole, jos on itsekin kunnianhimoinen, mutta ei jotenkin kuulosta siltä, että olisit.
Kannattais tosiaan muuttaa aluksi nyt ainakin erilleen. Ala elää omaa unelmaasi. Aika sitten näyttää tuleeko lopullinen ero, kun tiet vie niin eri suuntiin henkisestikin. Ole uskollinen itsellesi, älä ole marttyyri! Mies on onnellinen varmaan ilman sinuakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsetunto-ongelmia, kun vertaat muihin ja ulkoisiin seikkoihin, kuten vaatetukseen? Entä jos miehesi olisi kiltti, huolehtivainen ja hyvä isä lapsilleen? Et puhunut lapsista. Sinulla on ikää 35 vuotta, joten suora kysymys, aiotteko hankkia lapsia? Luuletko, että urakehitys olisi tärkeämpää kuin lasten saaminen? Olisiko miehesi oiva isä, koti-isä?
Kysy mieheltäsi, oletko sinä hänen mielestään kasvanut aikuiseksi, entä onko hän itse ja mitä miehesi toivoisi ja odottaisi elämältään, jos jotain voisi muuttaa ja tulevaisuuteensa niin vaikuttaa?
Heh, näinhän se käy kun ihastutaan nuorena siihen pitkätukkaiseen rokkaripoikaan! Ne luokan nörtit tuntui niin pliisuilta silloin... Nyt niillä olisi sitä rahaa ja kun osaavat pukeutuakin ikänsä mukaisesti, niin ovat paljon komeampia myös... Heh, no kai se on vaan jotenkin sisään rakennettu teihin naisiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heh, näinhän se käy kun ihastutaan nuorena siihen pitkätukkaiseen rokkaripoikaan! Ne luokan nörtit tuntui niin pliisuilta silloin... Nyt niillä olisi sitä rahaa ja kun osaavat pukeutuakin ikänsä mukaisesti, niin ovat paljon komeampia myös... Heh, no kai se on vaan jotenkin sisään rakennettu teihin naisiin...
Meinaatko, että ne pitkät hiukset ja musiikkiharrastus tekevät ihmisestä tyhmän?
Itse rakastuin teininä pitkätukkaiseen kitaransoittajapoikaan. Ollaan vielä kolmikymppisinä yhdessä, tosin kitaransoitto on jäänyt vähemmälle - enemmän aikaa vie erään pörssiyhtiön johtoryhmässä toimiminen. Eipä tuolta puolisolta akateemisiakaan meriittejä puutu...
Toiset kasvaa erilleen, toiset kasvaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vanha, korkeasti koulutettu nainen, joka katsoo muita lempeästi hymyillen nenän varttaan pitkin, hmm. Kiinostuisitko itse?
Meneppä sinne Espoon kuumimpaa menomestaan katsomaan kuinka monta sinun taustalla olevaan siellä vetää Kaija Koota...
Mikä se mesta olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuohon ikään mennessä pitäisi akateemisella olla jo jonkilaista omaisuutta hankittuna.
Jos näin on, niin ei muuta kun uutta miestä metsästämään. Jos omaisuutta ei ole, niin voi olla hiukan haastavampaa.
Ainakaan itse en kiinnostuisi jos omaa omaisuutta ei ole.
Täh?
Siis et kiinnostuisi naisesta jos hänellä ei ole omaisuutta?
Itse en kyllä välitä siitä, kunhan ei ole ongelmia velkojen kanssa, se riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuohon ikään mennessä pitäisi akateemisella olla jo jonkilaista omaisuutta hankittuna.
Jos näin on, niin ei muuta kun uutta miestä metsästämään. Jos omaisuutta ei ole, niin voi olla hiukan haastavampaa.
Ainakaan itse en kiinnostuisi jos omaa omaisuutta ei ole.
Täh?
Siis et kiinnostuisi naisesta jos hänellä ei ole omaisuutta?
Itse en kyllä välitä siitä, kunhan ei ole ongelmia velkojen kanssa, se riittää.
Toki voisin kiinnostua, mutta enemmin tai myöhemmin tuo oman omaisuuden puute tulisi vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuohon ikään mennessä pitäisi akateemisella olla jo jonkilaista omaisuutta hankittuna.
Jos näin on, niin ei muuta kun uutta miestä metsästämään. Jos omaisuutta ei ole, niin voi olla hiukan haastavampaa.
Ainakaan itse en kiinnostuisi jos omaa omaisuutta ei ole.
Täh?
Siis et kiinnostuisi naisesta jos hänellä ei ole omaisuutta?
Itse en kyllä välitä siitä, kunhan ei ole ongelmia velkojen kanssa, se riittää.
Omaisuus kertoo jonkin asteisesta kunnianhimosta turvata se oma elämä. En kiinnostuisi ihmisestä, jolla on asiat taloudellisesti sinne päin.
Ja te olette siis miehiä, jotka vaativat että naisella on omaisuutta? Vai naisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, näinhän se käy kun ihastutaan nuorena siihen pitkätukkaiseen rokkaripoikaan! Ne luokan nörtit tuntui niin pliisuilta silloin... Nyt niillä olisi sitä rahaa ja kun osaavat pukeutuakin ikänsä mukaisesti, niin ovat paljon komeampia myös... Heh, no kai se on vaan jotenkin sisään rakennettu teihin naisiin...
Meinaatko, että ne pitkät hiukset ja musiikkiharrastus tekevät ihmisestä tyhmän?
Itse rakastuin teininä pitkätukkaiseen kitaransoittajapoikaan. Ollaan vielä kolmikymppisinä yhdessä, tosin kitaransoitto on jäänyt vähemmälle - enemmän aikaa vie erään pörssiyhtiön johtoryhmässä toimiminen. Eipä tuolta puolisolta akateemisiakaan meriittejä puutu...
Toiset kasvaa erilleen, toiset kasvaa yhdessä.
Tuota noin, oletko ihan oikea tyyppi vai trollaatko vaan? Ei sinulla taida olla mitään kokemusta oikeasta musabusineksesta. Siinä ei akateemisia meriittejä paljoa ehdi ajatella, kun pitää omistautua bändille, tehdä (omakustanne) levyjä ja keikkailla. Minun mies sai onneksi täydennettyä keskenjääneet luokanopettajaopinnot yli kolmikymppisenä. Muuten hänellä ei olisi töitä ollenkaan. Mutta kova itku ja valitus oli kun joutui takaisin koulunpenkille juuri kun se hartaasti odotettu läpimurto olisi ollut niin lähellä.
En kyllä ihan osta sinun tarinaa rokkarista joka kolmekymppisenä on pörssiyhtiön johtajistossa. Ja minulla on toinen tutkkinto kauppakorkeasta.
Mulla ei ole omaisuutta, mutta miehiä piisaa senkin edestä :D Johtuu varmaan siitä, että olen isorintainen, hoikka ja pidän naimisesta. Siinä ei omaisuudet paina.
Minusta tässä ei nyt pidä ollenkaan miettiä, onko ap:llä mahdollisuutta saada uutta miestä. Parempi olisi miettiä, estääkö tämä nykyinen mies ap:tä elämästä omannäköistään elämää. Selvästi arvot ja haaveet on heillä kovin erilaiset. Minusta ap:n kannattaisi jatkaa matkaa yksin ja hankkia se omistusasunto. Omakotitalo ei yksin osteta, mutta pääsisi edes pois sieltä Kalliosta johonkin pieneen kerrostalokämppään Espooseen ja kartuttamaan varallisuutta. Hyvässä lykyssä jossain vaiheessa löytyy sopiva mies, mutta vaikkei löytyisikään, tuo olisi kuitenkin ap:lle eteenpäin menoa. Nyt hän jumittaa Kalliossa ja vuokraan maksetut rahat menevät taivaan tuuliin.
Vierailija kirjoitti:
Heh, näinhän se käy kun ihastutaan nuorena siihen pitkätukkaiseen rokkaripoikaan! Ne luokan nörtit tuntui niin pliisuilta silloin... Nyt niillä olisi sitä rahaa ja kun osaavat pukeutuakin ikänsä mukaisesti, niin ovat paljon komeampia myös... Heh, no kai se on vaan jotenkin sisään rakennettu teihin naisiin...
Sattuu sitä miehillekin. Erehtyvät nuorena menemään naimisiin todella kauniin, mutta ah niin tyhmän vaimon kanssa ja perkuloivat sitten nelikymppisenä kun ei sen vaimon kanssa pysty edes keskustelemaan mistään. Nuorena ei vaan osaa ajatella loppuun asti eikä ymmärrä, mitkä ominaisuudet on tärkeitä kun ajatellaan puolisoa kymmenien vuosien tähtäimellä.
Ja paskat. On se sitten mukava elää loppuelämä yksin (tai, no hankkia lukuisia irtosuhteita) kun on niin vitun "arvokas", ettei kukaan mies yllä lähellekään.