Lue keskustelun säännöt.
Introverttien tukiketju: "Kiva kun sinäkin sanoit jotain"
Introvertti ilmoittautuu. Tuntuu, että minulla menee asioiden pohtimiseen ja prosessointiin niin paljon aikaa ja energiaa, etten ehdi muodostaa mielipiteitä samassa rytmissä kuin ekstrovertimmat tuovat puheena esille. Tämä siis vain tilanteissa, joissa asiat/ihmiset ovat minulle uusia - esim. jos minulle on annettu selvä rooli kertoa tietystä asiasta muille, samaa ongelmaa ei ole. Myöskään ei ole kyse siitä, että olisin ujo, sillä tuon kyllä mielipiteeni esiin kunhan se valmistuu ja koen sen olevan tilanteen kannalta olennainen.
Kohtalotovereita? Tuntuu, että ahdistun tästä liikaa, eivätkä asiaa auta kommentit "kiva kun sanoit jotain" tai "kerropa Sanna sinäkin nyt mielipiteesi".
Kommentit (294)
Vierailija kirjoitti:
Kaikki introvertit eivät todellakaan ole mitään hiljaa ajatuksiaan punnitsevia piiloviisaita, eikö kaikki ekstrovertit ole vähä-älyisiä hölöttäjiä. Verttiys ja äly eivät ole toistensa synonyymejä sen enempää kuin äly ja temperamentti. En ymmärrä, että mitä hyötyä tai pitkälle vietyä pohdintaa on tehdä vastakkainasetteluja, jotka eivät perustu faktoihin?
Sosiaaliset tilanteet voivat olla myös ekstrovertille hyvin kuluttavia, jos niissä on mukauduttava itselle hyvin epäluontaiseen keskustelun rytmiin - tai jopa keskustelun puutteeseen! Ekstrovertit tosin yleensä palautuvat hyvin myös muiden seurassa ja/tai puhumalla, kun taas introvertti voi kaivata paljon yksinoloa ihan yhtä kuluttavasta tilanteesta palautumiseen.
Yhteisymmärrystä lisäisi tosi paljon, jos kumpikin osapuoli tiedostaisi ja hyväksyisi, että toisistaan poikkeavat ominaisuudet voivat kuluttaa paljon kummankin osapuolen energioita. Ei introvertti ole piruillakseen sellainen kuin on, eikä ekstroverttikään. Niitä ominaisuuksia ei voi valita.
Olen samaa mieltä kirjoituksesi kanssa. Tuosta kuluttavuudesta tuli kuitenkin mieleen, että introverttien odotetaan mielestäni useammin poistuvan mukavuusalueeltaan. Harvoin ekstroverteille sanotaan, että olisitko oikeasti hiljaa tai antaisitko muille puheenvuoron. Pidetään tylynä. Silti introverteille voi tokaista, että puhupas nyt sinäkin jotain. Tämähän tietenkin liittyy nykykulttuuriin ja siinä hyväksytympinä pidettyihin ominaisuuksiin, ekstrot ovat tavallaan se toivottava "normi". Kuten pirun aamuihmisetkin, joiden takia ainakin puolet ihmisistä saa tehdä kompromisseja koko elämänsä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mahtavaa lukea tätä ketjua. Omassa opiskeluporukassa on aika ujo ja hiljainen tyttö, joka aika paljon pyörii meidän porukassa. Olen ajatellut, että minun on helpompi jutella hänelle kuin hänen minulle ja olen erityisesti kahden kesken alkanut juttusille hänen kanssaan, aloittaen yleensä kysymyksellä häneltä, ihan vaikka että miten hänen päivänsä on mennyt ja koittanut antaa hänelle tilaa ja aikaa.
Nyt kun luen näitä vastauksia, minua kuvottaa. Tällä tavallako introvertit meistä ekstroverteistä todella ajattelevat? Eli todennäköisesti hänkin ajattelee näin, halveksien kuuntelee meidän muiden juttuja ja pitää turhan pälättäjinä ja hölmöinä? Ihan turhaan olen häntä yrittänyt ymmärtää ja ottaa huomioon ja luoda jotain yhteyttä, koska todennäköisesti hänkin siis asettaa itsensä yläpuolelleni. Ei tee yhtään mieli kyllä enää toimia näin. Kiitos av tästä silmiä avaavasta ketjusta.
Olen kyllä omissa viesteissäni sanonut jotain aivan muuta... Mm. että ymmärrän myös ekstroverttiyden olevan kyseiselle ihmiselle luonnollinen tila, osoittanut ymmärrystä, maininnut hyviä ja huonompia puolia _molemmista_ ja kertonut myös sen, että muut ihmiset, kuten ekstrovertit, eivät _todellakaan_ ole minulle mitään hyödykkeitä tai viihdykkeitä, joita paheksuisin selän takana. Huono käytös saa sellaista toki aikaan, mutta ei pelkästään se, että joku on ekstrovertti.
En todellakaan allekirjoita kaikkia kommentteja tässä ketjussa ja välillä olen jopa hieman pidätellyt naurua, että "kuinka hemmetin syvällisä lumihiutaleita" muka olemmekaan.
Tuohon omaan tilanteeseesi sanoisin sen verran, että älä jatka tytön kanssa väkisin. Jos hän on mukavaa seuraa tai muuten vain tulee olemaan aina läsnä, niin silloin et toki menetä mitään, vaikka tutustuisit häneen. Mutta muista sinäkin kohdella häntä ihmisenä. Ei hän tarvitse kerhotätiä, vaan ystäviä, jotka olisivat kiinnostuneita hänestä itsestään. Ja sekin on fakta, että myös meillä introverteillä on jossain kohtaa vastuu omasta viihtymisestämme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen introvertti, en ujo, vaikka monet eivät tunnukaan näiden kahden eroa ymmärtävän. Myös minun on vaikea muodostaa mielipidettä johonkin uuteen asiaan nopeasti, sillä haluan miettiä asiaa rauhassa ja hakea tietoa ja muodostaa selkeät perustelut, jotka voin esittää muille. Yli kaiken inhoan ex tempore -ideariihiä, joissa pitäisi viidessä tai kymmenessä minuutissa keksiä jotakin ja jakaa se sitten suuremmalle ryhmälle. Menen tällaisissa tilanteissa ihan lukkoon enkä saa mitään kunnollista aikaiseksi. Jos sen sijaan saan rauhassa etukäteen miettiä asioita, saatan keksiä vaikka mitä ja vielä hyvät perustelut päälle.
Töissä olen monesti jättänyt sanomatta mielipiteeni, jos olen kokenut, ettei se kuitenkaan toisi mitään muutosta asioihin tai ettei sillä ole mitään merkitystä kenellekään. En jaksa nähdä sitä vaivaa, että alkaisin esim. palaverissa ehdottamaan jotakin muutosta, jos on hyvin todennäköistä, ettei asialle kuitenkaan tapahdu mitään. Jos työpaikka ei ole miellyttänyt, olen mieluummin vaihtanut duunia kuin alkanut taistella tuulimyllyjä vastaan...
Voi kyllä. Nämä perhanan post it -lappuringit ovat nimenomaan ekstroverttien mielipiteiden esille nostamista parhaimmillaan. Välitetään vain siitä, mitä ensimmäisenä tulee mieleen, mutta ei arvosteta lainkaan asioiden syvällisempää pohdintaa. Avainsanoja kyseisissä aivoriihissä ovat "kokeilu, nopeus, innovointi". Kun on tarpeeksi käynyt noissa innovointiringeissä, niin huomaa, että jokaisessa vain toistetaan samaa kauraa. Mitään aidosti uutta ei synnyt, koska ideoiden käsittely post it lappu -tasolla on se, mihin niissä tähdätään ja mistä ei myös pystytä irtautumaan. Mutta tärkeintä on, että tuntuu positiiviselta "kuhinalta" ja seinä on täynnä neonvärisiä pikkulappusia.
Nykyisin liian laajalti levinnyt ilmiö. Varmaan Suomenkin johdetaan tuolla tavoin.
Vähän menee offtopiciksi, mutta tämä ilmiö on minusta osa tätä nykymaailman kehityksen estetiikkaa, jossa tärkeämpää on esittää että kehitystä tapahtuu ja jeejee kaikki voimaantuu ja innovoidaan yhdessä, kuin se, että näistä kohtaamisista oikeasti syntyisi mitään konkreettista tai hyödyllistä. Jatkuvasti on keksittävä uusia tapoja tehdä asioita, "korjataan sitä mikä ei ole rikki". Seurauksena on sitten näitä tällaisia aikuisten piirileikkejä, jotka ovat pahimmillaan pois rakentavasta työajasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kyllä! Olen tottunut ottamaan tilanteen haltuu toteamalla sopivassa välissä olevani "hitaasti lämpiävää sorttia" - jo ennen sitä kun noita muka-rohkaisevia typeriä "kiva kun säkin jotain sanoit"-kommentteja.
Hyvä vinkki! Jotenkin tuntuu, että minua hiljaisena pidetään helposti jotenkin turhana/hitaana/vajaana, ja täysin ymmärrettäväähän se on jos ei anna itsestään samalla tavalla dynaamista kuvaa kuin monet muut.
ap
No onhan se nyt aika vajaata, jos sinulla kestää minuuttitolkulla pohtia mielipidettäsi jostain aiheesta ja porukka on jo sillä välin puheissaan siirtynyt seuraavaan asiaan.
Sinua taitaa harmittaa?
Jo vain. Olen tämmöisen ihmisen kanssa paljon tekemisissä ja välistä koen hänen seuransa hyvin rasittavaksi, kun saattaa jäädä useaksi minuutiksi pohtimaan jotain ja ignoteeraa minut sinä aikana täysin. Välillä varmaan unohtuu jännän äärelle siellä pääkopassaan ja unohtaa tyystin vastata. Olen monet kerrat kokeillut odottaa kohteliaasti hiljaa ja antaa toisen miettiä.
Väkisinkin näissä tilanteissa + tätä ketjua lukiessa tulee oikeasti olo, että introverteilla se järjenjuoksu on vain vähäsen hitaampaa. Samoin kyky prosessoida asioita samalla, kun puhuu, on jäänyt jotenkin huonommaksi.
Ei, vaan hän prosessoi tuona aikana niin valtavan määrän dataa, ettei sinulla ole hajuakaan siitä miten paljon hänen kovalevynsä ratksuttaa. Hän ottaa huomioon lukuisan määrän muuttujia. Hän myös aistii tuskastuneisuutesi, ja se saa hänet tuntemaan olonsa epämiellyttäväksi. Hän ei kuitenkaan kohteliaana ihmisenä kerro, että hän kokee sinun painostavan häntä.
Ja alkuperäisen kirjoittajana ei kohteliaana kerro, että hänestä on todella tuskastuttavaa ja epäkohteliasta jättää toinen ns. varalle muutamaksi minuutiksi. On ihan sosiaalisen kanssakäymisen kirjoittamattomia perussääntöjä, että keskustelu on vastavuoroista, ei että toinen jätetään roikkumaan siihen, tehtävänään vain odottaa.
viestintä on myös muuta kuin verbaalista. Vastaustaan pohtiva varmasti osoittaa ilmeillään ja eleillään, että hänen mietintäprosenssinsa etenee. Herkkä ihminen pystyy helposti tulkitsemaan noita pieniä ilmeiden tai mikroilmeiden viestejä.
Toki, jos on aikaa niitä omalta puhumiselta huomioida.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan introvertti asetu toisen yläpuolelle. Toivottavasti ei yksikään ekstroverttikaan. Se johtuu sitten ihan muusta.
Kyllä me kaikki pöljät ihmiset niin joskus tehdään. Kaikilla on joskus huono päivä, ja varmasti jokainen on joskus ihan pönttöpää. Minä pyydän anteeksi että olen joskus pönttö. Yritän tietenkin jatkossa olla kiva ihminen. Aina se ei onnistu, mutta yritystä on :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Virtahepo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtavaa lukea tätä ketjua. Omassa opiskeluporukassa on aika ujo ja hiljainen tyttö, joka aika paljon pyörii meidän porukassa. Olen ajatellut, että minun on helpompi jutella hänelle kuin hänen minulle ja olen erityisesti kahden kesken alkanut juttusille hänen kanssaan, aloittaen yleensä kysymyksellä häneltä, ihan vaikka että miten hänen päivänsä on mennyt ja koittanut antaa hänelle tilaa ja aikaa.
Nyt kun luen näitä vastauksia, minua kuvottaa. Tällä tavallako introvertit meistä ekstroverteistä todella ajattelevat? Eli todennäköisesti hänkin ajattelee näin, halveksien kuuntelee meidän muiden juttuja ja pitää turhan pälättäjinä ja hölmöinä? Ihan turhaan olen häntä yrittänyt ymmärtää ja ottaa huomioon ja luoda jotain yhteyttä, koska todennäköisesti hänkin siis asettaa itsensä yläpuolelleni. Ei tee yhtään mieli kyllä enää toimia näin. Kiitos av tästä silmiä avaavasta ketjusta.
Itse en kyllä lähtisi pelkän av:n otannan perusteella päättämään ihmissuhteideni tulevaisuudesta. Meihin introihin mahtuu kyllä tuomitsijoita, mutta niin mahtuu toisaalta ekstroihinkin, sillä -verttiys ja persoonallisuuspiirteet eivät automaattisesti korreloi keskenään. Voihan olla, että hän kuuntelee teidän juttujanne kiinnostuneena, mutta tyytyy vain kuuntelijan osaan. Ei mulla ainakaan introna tule ekstroverttien kanssa käytännössä ikinä mieleen, että voi että kun tuo olisi kerrankin hiljaa, vaan nautin keskustelusta ja siihen osallistumisesta kuulijan roolissa, sillä todellakaan läheskään kaikki ekstrot eivät ole mitään turhan hölöttäjiä.
Kyllä. Nautin itse siitä jos vastapuolella on jutunjuurta josta voi syntyä hyvinkin hedelmällistä keskustelua. Tosin tämä ei nyt suoranaisesti liittynyt aiheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Mutta valitettavasti kaikki eivät ymmärrä.
- minua luullaan ujoksi, kun en ole niin paljoa äänessä kuin muut,
- minua luullaan tyhmäksi, kun sanomani ei ole niin dynaamisessa paketissa, ja olen hidas sullisessa tilannekomiikassa,
- joskus minua luullaan turhaan viisaammaksi kuin olenkaan, tosin lähinnä negatiivisessa "ylimielisen hikarin" valossa,
- joskus luullaan, että pidän muita pelkkänä viihdykkeenä, vaikka oikeasti joko pohdin suunvuoroani tai ihan vilpittömästi kuvittelen, että se extrovertti nauttii saamastaan huomiosta, jolloin kumpikin on omassa elementissään,
- kaikkein ärsyttävintä on sellainen "osallistava" käytös, joka on sävyltään niin alentavaa, että se tuntuu jo nolaamiselta. Juuri nämä "Mikset sä sano mitään?" "Oho, säkin osaat puhua!". Kuten sanottu, en ole ujo ja teen kyllä töitä itseni kanssa, mutta tuollainen alentaminen v*tuttaa suuresti. Olen kuitenkin ihan hyvällä itsetunolla varustettu ihminen, joten en suostu ottamaan tuollaista roolia, johon minut haluttaisiin asettaa.
Olen myös törmännyt tuollaiseen kommentointiin ja se on kyllä raivostuttavaa. Viimeksi pari päivää sitten sain kuulla miten olen avotoimistossa "aina niin hiljaa." Tervehdin aina työkaverit ja juttelen jos asiaa on, mutta en tiedä mitä muita äänimerkkejä pitäisi lisäksi tehdä. Jotkut työnantajat tuntuvat myös hakevan työpaikalle lähinnä viihdytysjoukkoja, varsinainen työskentely on melkein sivuseikka.
Joku toinen kirjoitti siitä, miten lannistavaa on aina kuulla olevansa liikaa jonkinlainen ja allekirjoitan ne kokemukset myös täysin. Olisi paljon hyödyllisempää ja itsetuntoa vahvistavampaa kuulla, mitä vahvuuksia ja etuja omat piirteet tuovat ja miten erilaisuus on ylipäätään hyvä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen opetellut sanomaan keskustelussa väkisin heti alkuvaiheessa jotain epämääräistä small-talkia. Sen jälkeen ei ole niin kiire siitä varsinaisesta asiasta puhuttaessa olla kommentoimassa, vaan ehtii rauhallisesti miettiä, mitä on sanomassa. Ihmiset muodostavat sen ennakkokuvan hiljaisuudesta niin nopeasti, että jos alkuvaiheessa sanoo jotain, niin heille jää käsitys, että olisi ollut enemmänkin äänessä.
Vierailija kirjoitti:
Hetkinen, täällähän hyvin harva kuvaa introvertteja. Enemmän kuulostaa, että puhe on ujoista tai estoista tai hitaasti ajattelevista. Tällaiset tylsät nimittelyt pilaavat aidosti introverttien maineen - tämän ketjun perusteella introverteista saa kuvan sosiaalisesti estoisina ja melko ylimielisinäkin henkilöinä :/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Introvertti_ja_ekstrovertti
https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000004895063.html -> Tässä on hyvin sanottu, että introvertti on eri asia kuin ujo ja epäsosiaalinen..
Itse olen nopea ja nokkela, jopa puhelias ja hyvinkin sosiaalisena pidetty, introvertti. Miksi kaikkien introverttien pitäisi muka olla hitaita tuppisuita?? :(
Olen myös introvertti, mutta ajattelen ja teen päätöksiä tosi nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hetkinen, täällähän hyvin harva kuvaa introvertteja. Enemmän kuulostaa, että puhe on ujoista tai estoista tai hitaasti ajattelevista. Tällaiset tylsät nimittelyt pilaavat aidosti introverttien maineen - tämän ketjun perusteella introverteista saa kuvan sosiaalisesti estoisina ja melko ylimielisinäkin henkilöinä :/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Introvertti_ja_ekstrovertti
https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000004895063.html -> Tässä on hyvin sanottu, että introvertti on eri asia kuin ujo ja epäsosiaalinen..
Itse olen nopea ja nokkela, jopa puhelias ja hyvinkin sosiaalisena pidetty, introvertti. Miksi kaikkien introverttien pitäisi muka olla hitaita tuppisuita?? :(
Olen myös introvertti, mutta ajattelen ja teen päätöksiä tosi nopeasti.
Sama. Se introverttiys näkyy siinä, että kaipaan välillä omaa aikaa ja haluan työstää yksin ideoita kokousten välissä pelkän yhdessätekemisen lisäksi. Muttei ongelma, ne voimakkaimmat ekstrovertit juoksevat kokouksesta toiseen, ideoita heitellään ilmaan muttei valmista tule jollei asiaa hahmotella pidemmälle myös kokousten välissä.
Vierailija kirjoitti:
Mahtavaa lukea tätä ketjua. Omassa opiskeluporukassa on aika ujo ja hiljainen tyttö, joka aika paljon pyörii meidän porukassa. Olen ajatellut, että minun on helpompi jutella hänelle kuin hänen minulle ja olen erityisesti kahden kesken alkanut juttusille hänen kanssaan, aloittaen yleensä kysymyksellä häneltä, ihan vaikka että miten hänen päivänsä on mennyt ja koittanut antaa hänelle tilaa ja aikaa.
Nyt kun luen näitä vastauksia, minua kuvottaa. Tällä tavallako introvertit meistä ekstroverteistä todella ajattelevat? Eli todennäköisesti hänkin ajattelee näin, halveksien kuuntelee meidän muiden juttuja ja pitää turhan pälättäjinä ja hölmöinä? Ihan turhaan olen häntä yrittänyt ymmärtää ja ottaa huomioon ja luoda jotain yhteyttä, koska todennäköisesti hänkin siis asettaa itsensä yläpuolelleni. Ei tee yhtään mieli kyllä enää toimia näin. Kiitos av tästä silmiä avaavasta ketjusta.
Muakin kuvottaa nää vastaukset.
Introvertit avautuvat kokemuksistaan, siitä kuinka heille vittuillaan päin naamaa, verhoillen solvaukset muka-kannustaviksi-kommenteiksi. Ja kuinka heitä pidetään tyhmiä, outoina ja vääränlaisinina.
Ja sitten jotkut tulevat haukkumaan heitä vielä lisää siihen päälle.
Asetelma on se että introvertti yrittää parhaansa mukaan sopeutua ekstroverttien vaatimuksiin ja saavat kuulla olevansa tyhmiä, epäkohteliaita ja ylimielisiä.
Joillakin menee välillä hermot siihen kohtuuttomaan panostaminen ja sanovat takaisin yhtä ilkeästi kuin heille jatkuvasti sanotaan. Ja siitähän raivo repeää.
Kamala paha introvertti haukkuu täydellisiä ekstroverttejä 😨
Ihan kuin kaikki se vittuilu mitä on saanut kuulla pitäisi vaan ottaa nöyrästi alistuen vastaan.
Kylläpä on mahtavaa 😒
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen introvertti, vaikka olen varmaan ystävieni mielestä puhelias ja otan helposti "viihdyttäjän" roolin, ihan luonnostaan ja mitenkään pakottamatta itseäni. Neljän tunnin tapaamisen jälkeen olen niin poikki, että vietän loppupäivän yksin kotona enkä jaksa välttämättä nähdä muita ystäviäni samalla viikolla (tai seuraavallakaan). Koen siis olevani introvertti, vaikka muut pitäisivät minua käyttäytymiseni perusteella varmaan ekstroverttina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kyllä! Olen tottunut ottamaan tilanteen haltuu toteamalla sopivassa välissä olevani "hitaasti lämpiävää sorttia" - jo ennen sitä kun noita muka-rohkaisevia typeriä "kiva kun säkin jotain sanoit"-kommentteja.
Hyvä vinkki! Jotenkin tuntuu, että minua hiljaisena pidetään helposti jotenkin turhana/hitaana/vajaana, ja täysin ymmärrettäväähän se on jos ei anna itsestään samalla tavalla dynaamista kuvaa kuin monet muut.
ap
No onhan se nyt aika vajaata, jos sinulla kestää minuuttitolkulla pohtia mielipidettäsi jostain aiheesta ja porukka on jo sillä välin puheissaan siirtynyt seuraavaan asiaan.
Sinua taitaa harmittaa?
Jo vain. Olen tämmöisen ihmisen kanssa paljon tekemisissä ja välistä koen hänen seuransa hyvin rasittavaksi, kun saattaa jäädä useaksi minuutiksi pohtimaan jotain ja ignoteeraa minut sinä aikana täysin. Välillä varmaan unohtuu jännän äärelle siellä pääkopassaan ja unohtaa tyystin vastata. Olen monet kerrat kokeillut odottaa kohteliaasti hiljaa ja antaa toisen miettiä.
Väkisinkin näissä tilanteissa + tätä ketjua lukiessa tulee oikeasti olo, että introverteilla se järjenjuoksu on vain vähäsen hitaampaa. Samoin kyky prosessoida asioita samalla, kun puhuu, on jäänyt jotenkin huonommaksi.
Ei, vaan hän prosessoi tuona aikana niin valtavan määrän dataa, ettei sinulla ole hajuakaan siitä miten paljon hänen kovalevynsä ratksuttaa. Hän ottaa huomioon lukuisan määrän muuttujia. Hän myös aistii tuskastuneisuutesi, ja se saa hänet tuntemaan olonsa epämiellyttäväksi. Hän ei kuitenkaan kohteliaana ihmisenä kerro, että hän kokee sinun painostavan häntä.
Ja alkuperäisen kirjoittajana ei kohteliaana kerro, että hänestä on todella tuskastuttavaa ja epäkohteliasta jättää toinen ns. varalle muutamaksi minuutiksi. On ihan sosiaalisen kanssakäymisen kirjoittamattomia perussääntöjä, että keskustelu on vastavuoroista, ei että toinen jätetään roikkumaan siihen, tehtävänään vain odottaa.
Vastavuoroisuutta ei kuitenkaan ole se, että jokainen puhuu vaan omaa asiaansa eikä kuuntele eikä huomioi muiden mielipiteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niitä solvauksia voi nähdä ihan missä vaan. Valitetaan, kun ei oteta mukaan keskusteluun ja valitetaan, kun otetaan mukaan keskusteluun. Ongelma ei ole introverttiys, vaan ujous tai joku muu sosiaalinen esto ja se näköjään muuttaa muiden ihan neutraalisti tai jopa hyvällä sanotut asiat päinvastaiseksi. Ongelma ei ole muilla. Introvertti voi olla sosiaalisesti hyvin estoton ja taitava, ei se liity siihen.
Olen nettikeskusteluista oppinut, että moni ujo on piiloaggressiivinen ja ainakin ajatuksen tasolla jopa ilkeä. Muidenkin pitäisi olla sosiaalisesti estoisia. Itse en ole, ja yritän parhaani mukaan töissä yms. paikoissa luovia sosiaalisissa tilanteissa niin, että olisi jonkinlainen tasapaino. Minun pitää esimerkiksi ohjata ihmisiä, eikä ujo ihminen ole hyvä vasta, kun on pakottanut itsensä toisenlaiseksi. Ujo ja estoinen ei kuitenkaan voi odottaa, että muut käyvät esimerkiksi suht nopeatempoista keskustelua kuin hidastetussa filmissä odottaen, että yksi ihminen saa harkitun mahdollisuuden olla sanomatta mitään tai punnita lauseitaan loputtomasti. Se ei ole väärin, ihmiset ovat hyvin erilaisia, mutta se on ymmärrettävä, ettei muut mene ongelma edellä ja ole siksi ilkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Niitä solvauksia voi nähdä ihan missä vaan. Valitetaan, kun ei oteta mukaan keskusteluun ja valitetaan, kun otetaan mukaan keskusteluun. Ongelma ei ole introverttiys, vaan ujous tai joku muu sosiaalinen esto ja se näköjään muuttaa muiden ihan neutraalisti tai jopa hyvällä sanotut asiat päinvastaiseksi. Ongelma ei ole muilla. Introvertti voi olla sosiaalisesti hyvin estoton ja taitava, ei se liity siihen.
Olen nettikeskusteluista oppinut, että moni ujo on piiloaggressiivinen ja ainakin ajatuksen tasolla jopa ilkeä. Muidenkin pitäisi olla sosiaalisesti estoisia. Itse en ole, ja yritän parhaani mukaan töissä yms. paikoissa luovia sosiaalisissa tilanteissa niin, että olisi jonkinlainen tasapaino. Minun pitää esimerkiksi ohjata ihmisiä, eikä ujo ihminen ole hyvä vasta, kun on pakottanut itsensä toisenlaiseksi. Ujo ja estoinen ei kuitenkaan voi odottaa, että muut käyvät esimerkiksi suht nopeatempoista keskustelua kuin hidastetussa filmissä odottaen, että yksi ihminen saa harkitun mahdollisuuden olla sanomatta mitään tai punnita lauseitaan loputtomasti. Se ei ole väärin, ihmiset ovat hyvin erilaisia, mutta se on ymmärrettävä, ettei muut mene ongelma edellä ja ole siksi ilkeitä.
Eikö tosiaan sinusta tuo aloittajan nostama "kiva kun sinäkin kerrankin sanoit jotain"-kommentti ole holhoava? Ihan kuin hiljaisempi ei itse ymmärtäisi olleensa hiljaa, tai ihan kuin hän tahallaan olisi sanomatta mitään. Mitä jos hiljaisempi sanoisi suulaalle että "kiva kun sinäkin olit kerrankin ihan hiljaa"?
Uskoisin, että ujoista ja suulaista / introista ja ekstroista ihan yhtä iso osuus on aggressiivisia ja ilkeitä.
En minä koe tai väitä, että muiden ihmisten pitäisi minun takiani muuttaa omaa käyttäytymistään, vaan hyväksyä että tarvitsen enemmän aikaa käsitellä virikkeet ja palautua sosiaalisista tilanteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hetkinen, täällähän hyvin harva kuvaa introvertteja. Enemmän kuulostaa, että puhe on ujoista tai estoista tai hitaasti ajattelevista. Tällaiset tylsät nimittelyt pilaavat aidosti introverttien maineen - tämän ketjun perusteella introverteista saa kuvan sosiaalisesti estoisina ja melko ylimielisinäkin henkilöinä :/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Introvertti_ja_ekstrovertti
https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000004895063.html -> Tässä on hyvin sanottu, että introvertti on eri asia kuin ujo ja epäsosiaalinen..
Itse olen nopea ja nokkela, jopa puhelias ja hyvinkin sosiaalisena pidetty, introvertti. Miksi kaikkien introverttien pitäisi muka olla hitaita tuppisuita?? :(
Olen myös introvertti, mutta ajattelen ja teen päätöksiä tosi nopeasti.
Sama. Se introverttiys näkyy siinä, että kaipaan välillä omaa aikaa ja haluan työstää yksin ideoita kokousten välissä pelkän yhdessätekemisen lisäksi. Muttei ongelma, ne voimakkaimmat ekstrovertit juoksevat kokouksesta toiseen, ideoita heitellään ilmaan muttei valmista tule jollei asiaa hahmotella pidemmälle myös kokousten välissä.
Minäkin ajattelen ja teen päätöksiä tosi nopeasti, jos asiat ovat minulle tuttuja. Jos taas kyseessä on jokin uusi asia tai jokin, jota en ymmärrä, tahdon käsitellä sen oman pääni sisällä mieluummin kuin palaverissa.
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä kirjoituksesi kanssa. Tuosta kuluttavuudesta tuli kuitenkin mieleen, että introverttien odotetaan mielestäni useammin poistuvan mukavuusalueeltaan. Harvoin ekstroverteille sanotaan, että olisitko oikeasti hiljaa tai antaisitko muille puheenvuoron. Pidetään tylynä. Silti introverteille voi tokaista, että puhupas nyt sinäkin jotain. Tämähän tietenkin liittyy nykykulttuuriin ja siinä hyväksytympinä pidettyihin ominaisuuksiin, ekstrot ovat tavallaan se toivottava "normi".
Pahoittelen mutta olen eri mieltä. Suomi on hyvin vahvasti ujojen introverttien maa, jossa sosiaalisille ekstroverteille lyödään adhd leima otsaan jo hyvin nuorena vaikka kyse ei ole olisi lainkaan siitä. Täällä ei juuri sosiaalista älykkyyttä arvosteta tai tunnisteta. Hirveästi väitetään että pitäisi olla ekstrovertti jotta selviää työelämässä, tässä maassa se ei kyllä pidä juuri ollenkaan paikkaansa. Sosiaaliset ja avoimet ihmiset ennemmin tukahdutetaan täällä, sillä välin kun työpaikalla seläntakana mutisevat introvertit saavat tehdä hiljaista työtään ja kaivaa kuoppaa niille jotka ovat sosiaalisesti vahvoilla. Näin ainakin monessa naispainotteisessa työyhteisössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä kirjoituksesi kanssa. Tuosta kuluttavuudesta tuli kuitenkin mieleen, että introverttien odotetaan mielestäni useammin poistuvan mukavuusalueeltaan. Harvoin ekstroverteille sanotaan, että olisitko oikeasti hiljaa tai antaisitko muille puheenvuoron. Pidetään tylynä. Silti introverteille voi tokaista, että puhupas nyt sinäkin jotain. Tämähän tietenkin liittyy nykykulttuuriin ja siinä hyväksytympinä pidettyihin ominaisuuksiin, ekstrot ovat tavallaan se toivottava "normi".
Pahoittelen mutta olen eri mieltä. Suomi on hyvin vahvasti ujojen introverttien maa, jossa sosiaalisille ekstroverteille lyödään adhd leima otsaan jo hyvin nuorena vaikka kyse ei ole olisi lainkaan siitä. Täällä ei juuri sosiaalista älykkyyttä arvosteta tai tunnisteta. Hirveästi väitetään että pitäisi olla ekstrovertti jotta selviää työelämässä, tässä maassa se ei kyllä pidä juuri ollenkaan paikkaansa. Sosiaaliset ja avoimet ihmiset ennemmin tukahdutetaan täällä, sillä välin kun työpaikalla seläntakana mutisevat introvertit saavat tehdä hiljaista työtään ja kaivaa kuoppaa niille jotka ovat sosiaalisesti vahvoilla. Näin ainakin monessa naispainotteisessa työyhteisössä.
Tässä on muuten varmasti paljon alakohtaista vaihtelua. Itse olen ollut aina töissä teollisuuden ja kaupan alan yritysmaailmassa, ja niiden firmojen johtoportaissa ovat porskuttaneet lähes poikkeuksetta dynaamiset ja ulospäinsuuntautuneet miehet (kärjistys). Introverttina ja hieman ujona nuorena naisena tämä yhteentörmäys ei ole mitenkään erityisen luonteva.
Nykyisessä työpaikassani on kyllä myös legioona selän takana kyräileviä naisia, joiden introverttiudesta en osaa sanoa mitään. Vihaavat kuitenkin kaikkia esimiesasemassa olevia ja pitävät itseään fiksumpina kuin muut, tietty koskaan tuomatta ideoitaan esille tai laittamatta tikkua ristiin minkään kehittämiseksi. En samaistu heihin yhtään.
Vierailija kirjoitti:
No miten vaikeaa voi olla sanoa, että "mielestäni pesukoneessa täytyy olla vähintään 1200 rpm linkous, koska muuten pyykit jäävät liian märiksi. Vielä parempi olisi 1400 rpm." Olen itse ujo, mutta sosiaalinen. En kuitenkaan ole äänessä paljonkaan.
On se vaikeaa, kun pesukoneen linkousnopeudet ei kiinnosta pätkääkään.
Minulla yksi ongelma on hiljainen ääni. Vaikka sanottavaa joskus olisi, saan harvoin ääntäni kuuluviin, koska monilla muilla on kantavampi ääni.
Toinen ongelma on keskustelun aihe. Kauppojen alennukset ja autojen ja kodinkoneiden ominaisuudet eivät yleensä kiinnosta, ei myöskään ruokareseptit eikä eri kodin pesuaineiden ominaisuudet.
Aika vähän puhuttavaa yleensä jää.
viestintä on myös muuta kuin verbaalista. Vastaustaan pohtiva varmasti osoittaa ilmeillään ja eleillään, että hänen mietintäprosenssinsa etenee. Herkkä ihminen pystyy helposti tulkitsemaan noita pieniä ilmeiden tai mikroilmeiden viestejä.