Lue keskustelun säännöt.
Introverttien tukiketju: "Kiva kun sinäkin sanoit jotain"
Introvertti ilmoittautuu. Tuntuu, että minulla menee asioiden pohtimiseen ja prosessointiin niin paljon aikaa ja energiaa, etten ehdi muodostaa mielipiteitä samassa rytmissä kuin ekstrovertimmat tuovat puheena esille. Tämä siis vain tilanteissa, joissa asiat/ihmiset ovat minulle uusia - esim. jos minulle on annettu selvä rooli kertoa tietystä asiasta muille, samaa ongelmaa ei ole. Myöskään ei ole kyse siitä, että olisin ujo, sillä tuon kyllä mielipiteeni esiin kunhan se valmistuu ja koen sen olevan tilanteen kannalta olennainen.
Kohtalotovereita? Tuntuu, että ahdistun tästä liikaa, eivätkä asiaa auta kommentit "kiva kun sanoit jotain" tai "kerropa Sanna sinäkin nyt mielipiteesi".
Kommentit (294)
Vierailija kirjoitti:
No miten vaikeaa voi olla sanoa, että "mielestäni pesukoneessa täytyy olla vähintään 1200 rpm linkous, koska muuten pyykit jäävät liian märiksi. Vielä parempi olisi 1400 rpm." Olen itse ujo, mutta sosiaalinen. En kuitenkaan ole äänessä paljonkaan.
"Ujo, mutta sosiaalinen" on aikamoinen oksymoroni. Ujous on skaalan toisessa päässä ja sosiaalisuus toisessa päässä. Ovat siis toistensa vastakohtia. Suurin osa ihmisistä on jossain näiden ääripäiden välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras tapa rauhoittaa ylikierroksilla käyvä ihminen on heittää osuvaa läppää. Hiljenee kyllä toviksi.
Eikö ujouden toisessa päässä olisi rohkeus, ennemmin kuin sosiaalisuus? Tai sosiaalinen rohkeus?
Vierailija kirjoitti:
Luin vain aloituksen; hidas mielipiteenmuodostus ei kuulu sen enempää intro- kuin ekstroverttiyteenkään. Se on ihan ap.n oma ominaisuus YHDISTETTYNÄ introverttiyteen.
Samaa mieltä.
Mulla on kaveri, joka itsekin sanoo olevansa hyvin selvästi introvertti. Ja hän kyllä miettiikin sanomisiaan ja vastauksiaan tosi hartaasti ja hänen puheenvuoronsa alla saa sietää tuskallisen pitkään hiljaisuutta.
Mutta: Sitten kun hän ärsyyntyy jostain, niin vastaus tulee kyllä niin napakasti ja nopeasti ja toisen päällekin huudahtaen, että hitauden häivääkään ei ole mukana. Että kyllä introvertti kykenee ihan salamannopeaan reagointiin ja vuorovaikutukseen, kun vain on motivoitunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä kirjoituksesi kanssa. Tuosta kuluttavuudesta tuli kuitenkin mieleen, että introverttien odotetaan mielestäni useammin poistuvan mukavuusalueeltaan. Harvoin ekstroverteille sanotaan, että olisitko oikeasti hiljaa tai antaisitko muille puheenvuoron. Pidetään tylynä. Silti introverteille voi tokaista, että puhupas nyt sinäkin jotain. Tämähän tietenkin liittyy nykykulttuuriin ja siinä hyväksytympinä pidettyihin ominaisuuksiin, ekstrot ovat tavallaan se toivottava "normi".
Pahoittelen mutta olen eri mieltä. Suomi on hyvin vahvasti ujojen introverttien maa, jossa sosiaalisille ekstroverteille lyödään adhd leima otsaan jo hyvin nuorena vaikka kyse ei ole olisi lainkaan siitä. Täällä ei juuri sosiaalista älykkyyttä arvosteta tai tunnisteta. Hirveästi väitetään että pitäisi olla ekstrovertti jotta selviää työelämässä, tässä maassa se ei kyllä pidä juuri ollenkaan paikkaansa. Sosiaaliset ja avoimet ihmiset ennemmin tukahdutetaan täällä, sillä välin kun työpaikalla seläntakana mutisevat introvertit saavat tehdä hiljaista työtään ja kaivaa kuoppaa niille jotka ovat sosiaalisesti vahvoilla. Näin ainakin monessa naispainotteisessa työyhteisössä.
Edelleenkään sosiaalinen älykkyys ei ole sidoksissa siihen, kumpaa suuntautumista edustaa. Kyllästyttävä harhaluulo, että ekstrovertit olisivat jotenkin sosiaalisesti lahjakkaampia, tässä on yhtä paljon vaihtelua kuin introverttien keskuudessa. Itsellä introverttinä ei ole ollut vaikeuksia ekstroverttejen (tai juuri kenenkään) kanssa, koska kyllä - olen tunneälykäs ja omaan sosiaalista pelisilmää vaikka hoidankin sos.tilanteet omalla tyylilläni enkä tuo itseäni esiin. Töissäkin pärjään hyvin, sopivassa suhteessa itsenäistä, tiimi-, sekä asiakastyötä.
Näin kyllä juuri. Äärimmäinen "extrovertti", joka ei anna edes väkisin ottamalla toiselle puheenvuoroa, vaan huutaa vain kovemmin päälle, ei kuuntele ja jyrää mielipiteet. Ja äärimmäinen "introvertti", joka ei tervehdi, ei vastaa kysymyksiin tai viesteihin, pitää mykkäkouluja, kun ei huvita sanoa. Molemmat aivan kamalia tyyppejä. Mutta eroon ei pääse, toinen on töissä ja toinen lähisukua.
Kultaisen keskitien kanssa pärjää aina.
Mä olen melko äärimmäinen introvertti mutta ei mulla oo mitään ongelmia olla kohtelias muille ihmisille. Nuo sun esimerkit kertoo lähinnä huonoista käytöstavoista tai jostain muista ongelmista.
Lohdullinen kommentti, kiitos! Joku toinen taisi aiemmin jo sanoa samaa. Ehkä mun ei tarvitsisi kuluttaa itseäni sillä, että yritän niin pitkälle ymmärtää noita äärimmäisiä persoonia. Kun tässä ketjussakin on kolmesataa viestiä siitä, miten introvertteja ja ekstrovertteja pitää ymmärtää. Mutta ehkä huonoa käytöstä ei tarvitsekaan yrittää ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kaikki niin tuttua. Monesti on keskusteluissa käynyt itselle niin, että kun se oma aika olisi tullut jotain sanoa niin onkin siirrytty jo toiseen aiheeseen ja sitten en sanokaan mitään. Ja monesti jos kaksi tai kolme henkeä on jo äänessä niin koen mahdottomaksi sanoa mitään siihen väliin. En ymmärrä, miten ihmiset sen tekevät, sanovat siis jotakin sopivasti väliin niin ettei puhu päälle.
Mietin myös jälkikäteen paljon sitä mitä olen sanonut tai jättänyt sanomatta ja se on tosi outoa kun niin harvoin sanon mitään. Tuntuu että ihan turhaan sitä itseään soimaa mutta silti usein tuntuu, että on sanonut tai toiminut jotenkin sosiaalisesti taas väärin, puhunut päälle tai jotain muuta vastaavaa. Mutta kun puhumatta päälle ei joskus saa omaa asiaansa sanottua mihinkään väliin..
Sen olen kyllä huomannut että ekstrovertit odottavat keskustelussa vastauksia toisilta ekstroverteilta, eivät niiltä hiljaisilta.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen ketju! Voisiko joku tiivistää lyhyesti pointit, miten haluaisit sinua lähestyttävän kohteliaasti? Paitsi jättämällä keskusteluun hiljaisia hetkiä.
Itse olen extrovertti ja voin puhua nopeasti ilman taukoja vaikka 3h putkeen ongelmitta.
Keskusteluissa yritän ottaa muut huomioon. Usein kuitenkin koen hiljaisuuden vaivaannuttavana ja huomaan täyttäväni sen (tai jos minä en ehdi, joku muu tekee sen ja keskustelu jatkuu tauotta). Ketjua luettuani huomaan, että osa kuitenkin näitä hiljaisia hetkiä kaipaisi paljonkin. Siksi nykyään yritän itse sietää hiljaisuutta ja antaa tilaa.
Halusin tuoda esiin tämän puolen, että yhtä lailla sen hiljaisuuden sieto voi olla hankalaa meille muille kuin teille tuottaa puhetta.
Ei minua introverttina tarvitse mitenkään erityisen "kohteliaasti" lähestyä. Riittää että annat tilaa, minä kyllä kerron, sitten kun saan suun vuoron ja/tai koen sen tarpeelliseksi. Yleensä annan ihmisten puhua, vaikka koen todella rasittavana sellaisen ihmisen, joka puhuu paljon, mutta ei sano mitään. Mielluummin olen hiljaa tai liukenen paikalta, kun tilanteessa on monta äänekästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen introvertti, jos haluan. Joskus huvikseni olen se kälättäjätyyppi joka haluaa sanoa ääneen kaikki mieleen tupsahtavat asiat, teeskentelee, että olen niin hirveän innoissani ja kiinnostunut muiden kälättäjien kälätyksistä. Sitten, kun jälkikäteen analysoin näitä kälätyssessioita, niin eipä niissä paljon analysoitavana ole, tyhjää höttöä kaikkinensa eli ihan sama olisiko ottanut kälätykseen osaa, ollut hiljaa tai ollut edes paikalla. Suurin osa ihmisten lässytyksistä puhetulvineen on vailla mitään arvoa.
Jännää miten täällä yleistetään, että on introvertti, jos ei puhu koko ajan. Näin toki suurimmaksi osaksi on, mutta poikkeuksia on valtavan paljon. Introverttikin voi olla puhelias, ekstrovertti taas ujo tai pitkään asioita pohdiskeleva, eikä puhu paljon. Tärkein ominaisuus on se, että ekstrovertti kaipaa ihmisiä ja kanssakäymistä, introvertti viihtyy yksikseen ja väsyy kanssakäymisestä. Lisäksi miksi te jotkut olette noin hirveän negatiivisia ja katkeria ekstroverteille? Kamala valitus kun eivät tee juuri kuten te haluatte, niin hirveää kun jotkut tykkäävät jutella, olla iloisia, nähdä ihmisiä ja olla kiinnostuneita muista ihmisistä. Jos teistä ollaan kiinnostuneita tai teiltä kysytään mielipidettä johonkin tai yritetään saada mukaan porukkaan, niin se on tuntuu olevan maailmanloppu.
T:ambivertti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen introvertti, jos haluan. Joskus huvikseni olen se kälättäjätyyppi joka haluaa sanoa ääneen kaikki mieleen tupsahtavat asiat, teeskentelee, että olen niin hirveän innoissani ja kiinnostunut muiden kälättäjien kälätyksistä. Sitten, kun jälkikäteen analysoin näitä kälätyssessioita, niin eipä niissä paljon analysoitavana ole, tyhjää höttöä kaikkinensa eli ihan sama olisiko ottanut kälätykseen osaa, ollut hiljaa tai ollut edes paikalla. Suurin osa ihmisten lässytyksistä puhetulvineen on vailla mitään arvoa.
Auts, kuulostatpa katkeroituneelta
Vierailija kirjoitti:
Jännää miten täällä yleistetään, että on introvertti, jos ei puhu koko ajan. Näin toki suurimmaksi osaksi on, mutta poikkeuksia on valtavan paljon. Introverttikin voi olla puhelias, ekstrovertti taas ujo tai pitkään asioita pohdiskeleva, eikä puhu paljon. Tärkein ominaisuus on se, että ekstrovertti kaipaa ihmisiä ja kanssakäymistä, introvertti viihtyy yksikseen ja väsyy kanssakäymisestä. Lisäksi miksi te jotkut olette noin hirveän negatiivisia ja katkeria ekstroverteille? Kamala valitus kun eivät tee juuri kuten te haluatte, niin hirveää kun jotkut tykkäävät jutella, olla iloisia, nähdä ihmisiä ja olla kiinnostuneita muista ihmisistä. Jos teistä ollaan kiinnostuneita tai teiltä kysytään mielipidettä johonkin tai yritetään saada mukaan porukkaan, niin se on tuntuu olevan maailmanloppu.
T:ambivertti
No kyllä introvertti kaipaa seuraa ihan siinä missä ekstrovertti. On aika vaikea kuvitella ujoa ekstroverttia joka ei puhu paljon? Ei silloin ole ekstro vaan intro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on moni kertonut siitä miten vaikealta ja epäkohteliaalta itsestä tuntuu ”tunkea” mielipiteensä keskusteluun, jossa useampi on jo äänessä. Samoin tunnen minäkin.
Olin nuorena pääsykokeessa, jossa yksi osio oli ryhmätilanne. Kaksi vilkasta ja äänekästä vei koko keskustelua, jota psykologi seurasi tehden muistiinpanoja. En saanut sanaakaan siihen väliin, pari kertaa yrittäessäni päälleni alettiin puhua niin että lopetin lauseen kesken tyrmistyneenä. En vieläkään pysty huutamaan omaa asiaani toisen puheen päälle. Ilmeisesti pitäisi..?
Myöhemmin oli kahdenkeskinen tilanne sen psykologin kanssa, joka totesi etten ollut sanonut mitään. Et sanaakaan! Kerroin kyllä miksi näin kävi mutta sain 0 pistettä psyk.osioista enkä päässyt kouluun. Sillä kertaa.
Samaistun kokemuksiin. Ihana ketju.
Mä olen yleensä hiljaa, koska ajattelen niin paljon nopeemmin kuin muut. Mä tapan helposti keskustelut, koska esitän mielipiteeni niin nopasti, hyvin perusteltuna ja joka yksityskohta harkittuna. Mulla on faktat selvillä, joten pystyn heti antamaan ne ja kun porukka ei usko, että näin on, niin google vahvistaa useammasta luottettavasta lähteestä, että se mitä sanon, on oikein.
Aika harva tykkää ihmisistä, jotka tietää liikaa ja on aina oikeassa. Mun mies on onneksi vahva ihminen, joka kestää sen ja on jopa ylpeä siitä, että vaimo tietää kaiken. Ja mies on onneksi älykäs ja tietää paljon, joten paljon me puhutaan kaiken maailman asioista. Kyllä mä väliin hänenkin seurassa pidättelen sanomisiani..
Introvertti? En tiedä. Mä ainakin ajattelen erilailla ja nopeemmin kuin kukaan tuntemani. Näin on ollut aina. Älykkyystestissä mut luokiteltiin poikkeavan älykkääksi kaikilla mitatuilla alueilla. Enemmän tästä on ollut haittaa kuin hyötyä, luulen..
Mun lapsi on samanlainen. Koulussa huippuoppilas kaikissa aineissa. Onneksi mä ymmärrän ja pystyn auttamaan lastani. Hänelle se tulee olemaan helpompaa. Nykyisin koulukin huomioi paremmin tällaiset oppilaat...