Introverttien tukiketju: "Kiva kun sinäkin sanoit jotain"

En jaksa lukea koko ketjua. Mutta hiljainen ja introvertti ei ole synonyymeja. Introvertti väsyy pikemminkin ihmisten seuraan ja tarvitsee omaa aikaa ja lepoa ladatakseen itseään. Viihtyy myös vallan mainiosti itsekseen, koska oman pään sisällä on sen verran vilkasta omien ajatusten kanssa, ettei tarvitse seuraa.

Olen itse ns sosiaalinen introvertti. En todellakaan hiljainen. Mutta yleensä tykkään jutella kahden kesken, en seurassa ja hälinässä. Ne tilanteet tuntuu raskailta ja väsyttäviltä ja lähden pois, jos vain kykenen. Mutta saan kyllä sanan suustani ja mielipiteeni vilkkaasti ilmaistua. En ole edes ujo, sillä ujous ei ole introverttiyttä.

Mutta saatan viettää monta päivää puhelin kiinni näkemättä ihmisiä, koska minua ei vain kiinnosta ja kaipaan omaa rauhaa. Introverttinä en edes kauheasti välitä ihmisistä. Toki olen kohtelias ja pidän ystävistäni. Mutta yleisesti ottaen muut ihmiset ovat yhdentekeviä minulle. Joten minua ei haittaisi tippaakaan, jos vaikka viettäisin kuukauden loman yksinäni. Itseni kanssa on oikein mukavaa.

Hiljaisuus ja ujous on ihan eri asioita, kuin introverttiys

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyllä! Olen tottunut ottamaan tilanteen haltuu toteamalla sopivassa välissä olevani "hitaasti lämpiävää sorttia" -  jo ennen sitä kun noita muka-rohkaisevia typeriä "kiva kun säkin jotain sanoit"-kommentteja.

Hyvä vinkki! Jotenkin tuntuu, että minua hiljaisena pidetään helposti jotenkin turhana/hitaana/vajaana, ja täysin ymmärrettäväähän se on jos ei anna itsestään samalla tavalla dynaamista kuvaa kuin monet muut.

ap

No onhan se nyt aika vajaata, jos sinulla kestää minuuttitolkulla pohtia mielipidettäsi jostain aiheesta ja porukka on jo sillä välin puheissaan siirtynyt seuraavaan asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyllä! Olen tottunut ottamaan tilanteen haltuu toteamalla sopivassa välissä olevani "hitaasti lämpiävää sorttia" -  jo ennen sitä kun noita muka-rohkaisevia typeriä "kiva kun säkin jotain sanoit"-kommentteja.

Hyvä vinkki! Jotenkin tuntuu, että minua hiljaisena pidetään helposti jotenkin turhana/hitaana/vajaana, ja täysin ymmärrettäväähän se on jos ei anna itsestään samalla tavalla dynaamista kuvaa kuin monet muut.

ap

No onhan se nyt aika vajaata, jos sinulla kestää minuuttitolkulla pohtia mielipidettäsi jostain aiheesta ja porukka on jo sillä välin puheissaan siirtynyt seuraavaan asiaan.

Sinua taitaa harmittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu. Mutta jos tarkkailet niin huomaat, että syy, miksi ekstrovertit ovat niin nopeita puhumaan ja tuomaan esille ajatuksiaan on se, että he toistavat samoja asioita yhä uudestaan ja uudestaan. Itse en jaksa toistaa samaa asiaa monta kertaa. Mieluummin pohdin ja mietin, tulisiko jotain uutta näkökulmaa esille. Jos ei, niin tuntuu jotenkin hölmöltä toistella samoja juttuja moneen kertaan. Mutta keskustelu ekstrovertin kanssa ei anna tilaa tällaiselle pohdinnalle. Siksi ne menevät usein samoja yksitoikkoisia ratoja...

Höpö höpö, sosiaalisuus ei tee kenestäkään sen typerämpää kuin sinusta. Olen extroverttina ihmisenä aivan kyllästynyt siihen, että he jotka eivät puhua pukahda mihinkään olisivat jotenkin "hiljaisesti viisaita". Avaa toki suusi jos on sanottavaa.

Miten muita keskustelijoita pitäisi sitten huomioida jos ei kysymällä että "hei mitä mieltä sinä olet tästä?" Itse extroverttina ihmisenä tiedän puhuvani paljon, mutta haluan antaa tilaa keskustelussa myös sellaisille henkilöille jotka eivät sitä muuten ota tai saa. Eikö pitäisi sitten mitenkään huomioida?

Itselleni puhuminen on työkalu löytää uusia näkökulmia viestinnällä muiden kanssa ja kuulemalla eri näkemyksiä, työstän myös ajatuksiani ääneen.

Ymmärrän tämänkin näkökulman, mutta jos en itse halua ottaa tilaa keskustelusta, on poikkeuksetta vielä kamalampaa jos joku muu asettaa minut framille tilanteessa johon en ole valmis. "Mitä mieltä olet tästä?" johtaa kohdallani aika isolla todennäköisyydellä siihen, että äkistän jotain epämääräistä keskeneräistä suustani, siitä jää tympeä olo pitkäksi aikaa. Varsinkin, kun tuo kysymyksenasettelu jo antaa (kärjistetysti) ymmärtää että seuraavaksi Sanna esittää täydelliseksi muodostuneen mielipiteensä kaikille.

Mikset voisi vaikka ääneen todeta, että haluat vielä hiukan pohtia kantaasi tai sitten pohdiskella sitä ääneen?

Minusta on vaan jotenkin epäkohteliasta vaieta seurassa minuuttitolkulla ottamatta kontaktia kanssakeskustelijoihin.

Vierailija kirjoitti:

Hassua että introvertit ymmärtää ekstroverttiutta paremmin kuin ekstrovertit introverttiotta saati että he edes voisivat kunnioittaa introvertti ihmistä. Introverteissä on aina "vikaa" ja heidän tapansa ovat ärsyttäviä ja he ovat "tyhmiä" koska eivät puhu tai ovat "epäsosiaalisia". Ihan helvetin sama ollaanko me ärsyttäviä sen takia ettei heti reagoida ääneen. Te ekstrovertit jotka ulisette olette todellakin pahempia ja ajattelette yksitoikkoisesti ettekä ole kauhean empaattisia jos ette tajua miksi jotkut introvertit taistelevat yhteiskunnassa jossa vain ekstroverteille on pääosin tilaa. Kunnioitusta vaatisin enemmän koska sitä olen teilleikkin antanut. Onneksi olen tavannut ihan mukavia ekstrovertti ja antrovertti tyyppejä jotka ovat antaneet minulle tilaa puhua ja miettiä.

Sori vaan, mutta koko tästä viestiketjusta on kyllä suoraan nähtävissä, että osa introverteiksi itsensä luokittelevista ihmisistä pitää ekstrovertteja tarpeettomina pösilöinä jotka hölöttävät mitä mieleen juolahtaa ja itseään erinomaisina ja sorrettuina fiksuina ihmisinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyllä! Olen tottunut ottamaan tilanteen haltuu toteamalla sopivassa välissä olevani "hitaasti lämpiävää sorttia" -  jo ennen sitä kun noita muka-rohkaisevia typeriä "kiva kun säkin jotain sanoit"-kommentteja.

Hyvä vinkki! Jotenkin tuntuu, että minua hiljaisena pidetään helposti jotenkin turhana/hitaana/vajaana, ja täysin ymmärrettäväähän se on jos ei anna itsestään samalla tavalla dynaamista kuvaa kuin monet muut.

ap

No onhan se nyt aika vajaata, jos sinulla kestää minuuttitolkulla pohtia mielipidettäsi jostain aiheesta ja porukka on jo sillä välin puheissaan siirtynyt seuraavaan asiaan.

Sinua taitaa harmittaa?

Jo vain. Olen tämmöisen ihmisen kanssa paljon tekemisissä ja välistä koen hänen seuransa hyvin rasittavaksi, kun saattaa jäädä useaksi minuutiksi pohtimaan jotain ja ignoteeraa minut sinä aikana täysin. Välillä varmaan unohtuu jännän äärelle siellä pääkopassaan ja unohtaa tyystin vastata. Olen monet kerrat kokeillut odottaa kohteliaasti hiljaa ja antaa toisen miettiä.

Väkisinkin näissä tilanteissa + tätä ketjua lukiessa tulee oikeasti olo, että introverteilla se järjenjuoksu on vain vähäsen hitaampaa. Samoin kyky prosessoida asioita samalla, kun puhuu, on jäänyt jotenkin huonommaksi.

Vierailija kirjoitti:

No miten vaikeaa voi olla sanoa, että "mielestäni pesukoneessa täytyy olla vähintään 1200 rpm linkous, koska muuten pyykit jäävät liian märiksi. Vielä parempi olisi 1400 rpm." Olen itse ujo, mutta sosiaalinen. En kuitenkaan ole äänessä paljonkaan.

Mikä on rummun halkaisija? Miten pyörimisnopeuden kasvattaminen vaikuttaa koneen kestävyyteen, hintaan ja paikallaan pysymiseen? Onko siinä yhtä pitkä takuu? Kun muuttaa yhtä ominaisuutta mietin miten se vaikuttaa muihin. Mietin yleensä niin kauan että muut ovat jo vaihtaneet puheenaihetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin kolme ensimmäistä sivua ja totesin, että porukalla ei oikeasti ole aavistustakaan siitä, mitä ekstroverttiys ja introverttiys käytännössä oikeasti tarkoittavat. Näiden sijaan väännetään ihmisten luonteenpiirteistä ja tavoista (ujous, äänekkyys, huomionhaku, asioiden jankkaaminen, kovaäänisyys jne.). Ei niillä ole mitään tekemistä sen kanssa, onko henkilö oikeasti introvertti vaiko ekstrovertti. On ujoja ja hiljaisia ekstrovertteja, ja on kovaäänisiä ja päällepäsmääviä introvertteja. Ero on siinä, mikä kuluttaa heidän energiavarastojaan, sekä siinä, miten he lataavat energiavarastonsa. 

Ekstrovertti (huolimatta luonteenpiirteistään ja käyttäytymisestään) voimaantuu muiden ihmisten seurassa, kun taas introvertti (huolimatta luonteenpiirteistään ja käyttäytymisestään) voimaantuun yksin.

Puhutaanko asioista niiden oikeilla nimillä?

T. introvertti, joka esim. työelämässä toimii esimiehenä, on sosiaalinen eikä laisinkaan ujo, tuo ajatuksensa ja mielipiteensä aktiivisesti ja äänekkäästikin esiin jne.  Eikä todellakaan ole mikään hiljainen nysväkkä, joka odottaa, että muut antaisivat suunvuoron.  Mutta jonka takki on tyhjä kaiken tämän jälkeen, ja tarvitsee toipumiseen ja voimaantumiseen aikaa ilman muita ihmisiä.

toisaalta, voisivatko introverttiyden ja ekstroverttiyden määritelmät muuttua, jos riittävän moni ihminen riittävän kauan ajattelisi niiden tarkoittavan eri asiaa, kuin mitä juuri kerroit niiden oikeasti tarkoittavan? Nykyään esim. hyväksytään jo, että saa alkaa laulamaan. Ovatko nämä määritelmät aivan kiveen hakattuja? Tai voisimmeko unohtaa määritelmät, siis nuo sanat "introvertti" ja "ekstrovertti", ja keskittyä kuuntelemaan ihmisten kokemuksia ärsyttävän suulaista tai tuppisuista ihmisistä. Noissa kokemuksissa on kuitenkin todellisia tunteita. Jospa auttaisimme ihmissiä ymmärtämään paremmin toisiamme?

Joo. On ärsyttäviä persoonia, miellyttäviä persoonia, tuppisuita ja suulaita, ujoja, rohkeita, hiljaisia, harkitsevia, äkkinäisiä, nopeita, hitaita, huomionhakuisia jne. Niitä jotka tuovat ajatuksensa ilmoille heti ja niitä jotka eivät koskaan. Jne. Näillä ominaisuuksilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kanssa, onko hlö introvertti vaiko ekstrovertti.

Niinpä. Voimme silti pohtia, keskustelemmeko tästä akateemisista termeistä, vai ihmisten arkielämän turhautumisen tunteista. Huutoäänestys: mistä te haluatte keskustella? Jokainen on oikeassa :)

Niin, no jos tuolla ajatuksella mennään, niin keskustellaan vaikka koirista. Että palveluskoirat sitä ja seurakoirat tätä. Että jos ei ole mitään väliä sillä, liittyykö keskustelu ihmisten introverttiyteen ja ekstroverttiyteen. Jokainen vain huudelkoon tuntojaan milloin mihinkin aiheeseen liittyen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule, tiedän fiiliksen.

Pahinta on jos mukaan eksyy todella ärsyttävän mallinen ekstrovertti, joka käytännössä ajattelee ääneen.

Siis koittaa muodostaa jotain järkevää ajatusta ja suu käy lakkaamatta koko ajan! Mitään järjellistä ei sano vaikka suu käy ja käy.

Hitto että voi olla piinallista!

Hitto että on piinallista kun keskustella pitäisi aiheesta x, päätät olla hiljaa kun tiedät että yleensä puhut aina ensimmäisenä ja haluaisit välillä että muut johtavat keskustelua, mutta kukaan ei aloitakkaan keskustelua, vaan tilanteeseen laskeutuu syvä kiusallinen hiljaisuus.

Paitsi, että itselleni hiljaisuus harvoin on kiusallinen. Palaverissä tietenkin olisi hyvä jonkun johtaa keskustelua, mutta palaverille onkin yleensä tarve, eli siellä on asioita, jotka pitäisi käydä syystä läpi. Normi kahvitauolla voin olla ihan tyytyväisenä hiljaa ja lueskella lehteä. En ymmärrä miksi pitää väenvängällä keksiä jotain sanottavaa, jos sellaista ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Introvertit: Mitä kommentoit, jos ekstrovertti sanoo tohkeissaan: "Eikö ollutkin aivan mahtava keskustelu. Kyllä taas sain virtaa työntekoon".

Jos keskustelu olisi ollut mahtava ja poikinut lisää virtaa työntekoon, olisin täysin samaa mieltä kysyjän kanssa. Jos keskustelu ei olisi ollut mahtava, eikä olisi poikinut lisää virtaa työntekoon, olisin eri mieltä kysyjän kanssa.  

Edellä mainituilla esimerkeillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, ovatko keskustelussa mukana olleet henkilöt ekstrovertteja vaiko introvertteja.

HALOO!

Tässä ketjussa on paljon hyviäkin mielipiteitä ja kokemuksia, on hienoa lukea että on muitakin jotka tarvitsevat lepoa sosiaalisista tilanteista. Miellän itseni introvertiksi, puhun kyllä ihmisten kanssa ja olen vilkas kotioloissa. Ärsyynnyn jos en saa olla rauhassa silloin kun sitä rauhaa tarvitsen. Olen saanut epäsosiaalisen ja epäkohteliaan leiman kun välttelen ihmisiä silloin kun en tunne että minulla olisi heille mitään annettavaa/keskusteltavaa. Ahdistun jopa niistä kohteliaista mitä kuuluu -jutteluista. Pitkään pidin itseäni vain ujona ja omituisena, kun en vain jaksanut muita ihmisiä ja olla kiinnostunut heidän asioistaan. 

Aivan mahtavaa että puhutaan enemmän introverttiydestä :) kaikella kunnioituksella ekstrovertit voisivat perustaa oman ketjunsa :)

Ne tilanteet on hirveän kiusallisia, kun joku idiootti ryhmäkeskustelussa kääntää huomion siihen ettet ole osallistunut keskusteluun tarpeeksi. Onko sillä ihmisellä joku tarve päästä nöyryyttämään? Lukemattomia esimerkkejä olisi kouluajoilta, sukulaisista, miehen sukulaisista... Ne on niitä tilanteita kun et itse ole voinut valita seuraasi.

Vähän samalla tavalla läpi elämän on tullut kuunneltua kommentteja laihuudestani. Ja näistä kahdesta asiasta kun on lapsesta lähtien saanut jatkuvasti kuulla, mitä on tuloksena? Helvetin huono itsetunto. Toivoisin että tähänkin olisi johtanut edes joku vähän järkevämpi syy. Tuntuu että minua usein katsottiin kuin jotain sirkusapinaa.

Joka työpaikalla riittää niitä, jotka ovat niin kiinnostuneita toisten elämästä. Eikö riitä, että kohteliaasti vastaa loman sujuneen mukavasti, olin Lontoossa tai mökillä tai missä milloinkin. Koska olen nuori ja naimaton, heti kysytään kenen kanssa, onko valokuvia? En halua ystävystyä läheisesti kaikkien työkavereitten kanssa. En ole edes aikeissa jäädä nykyiseen työpaikkaani vuosikausiksi. Ja minä olen kylmä ja etäinen ja pilaan työilmapiirin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin todella hiljainen lapsi, ja mieluusti vain leikin hiljaa omassa tahdissani. Tämä kelpasi mainiosti perhepäivähoitajalleni. Tämä hoitaja sitten kuitenkin loukkaantui pahasti ja joutui jäämään pitkälle sairaslomalle, ja me lapset jouduttiin erinäisille muille hoitajille. Minun hoitajani sitten otti hiljaisuuteni jotenkin henkilökohtaisesti ja yritti väkisin laittaa mut puhumaan ties millä konsteilla kaiket päivät. Muisti tietenkin aina jokaisen päivän päätteeksi valittaa kovaan ääneen äidille: "Tuo ei taaskaan saanut sanaa suustaan, vie se puheterapeutille." Tämähän nyt tietenkin pahensi asiaa ja tein jämäkän päätöksen, että nyt en ainakaan sano mitään. Päädyin sitten kuitenkin puheterapeutille kerran, ja hänelle oli aivan selvää, että olen ihan normaalijärkinen ja osaan puhua, vaikka olenkin mieluummin hiljaa. 

Tämä oli 90-luvulla. En tiedä, miten nykyään kohdellaan introverttilapsia, mutta tuo on kyllä jäänyt hyvin mieleen. En muuten sano tuolle hoitajalle vieläkään mitään, jos tulee kaupassa vastaan käydessäni kotipaikkakunnalla.

Kuulostaa kamalalta. Itsekin muistan, kuinka jo lapsena tulkitsin hoitotätien, opettajien ja muiden aikuisten suhtautumisen minuun ja muihin. Joillekin olin lemmikki tai vähintäänkin ihanan helppo tapaus omine leikkeineni. Jotkut taas ihan selvästi arvostivat toisenlaisia, vilkkaita ja seurallisia lapsia, joilla oli aina jotakin hassua tai näsäviisasta sanottavaa (ja jotka suurella todennäköisyydellä olivat ekstrovertteja). Etenkin yläasteella tuli sellainen olo, että "minä en riitä näille ihmisille". Nyt työelämässä huomaan vähän samaa pomojen kohdalla. Jotkut arvostavat, jotkut tuomitsevat minut surutta. Vähän kärjistäen, etenkin naisena minusta tuntuu, että olen joillekin karvas pettymys, kun en olekaan se "toimiston päivänsäde". Tämä oli yksi syy, miksi lähdin edellisestä työstäni. Pomo sanoi suoraan, mitä ajattelee persoonastani. Ainut positiivinen puoli oli kuulemma se, että hoidan kuitenkin hommani. Kiitos. Seuraavan tekijän pitikin sitten olla "ulospäinsuuntautunut" ja muut tyypilliset ekstroverttistereotypiat.

Minä palkkaan hiljaisia puurtajia joihin voi luottaa ja kälätystä ei tarvitse kuunnella.

Että ei se aina noin mene.

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Tuttua, tuttua! Nuo muiden kommentit, varsinkin jos ne sanotaan niin, että koko koolla oleva porukka ne kuulee, tuntuvat suoranaiselta kettuilulta. Introvertti ei halua joutua huomion keskipisteeseen. Eri asia, jos asia sanotaan kahden kesken, esim. tuo kiittävä tai ainakin sellaiseksi tarkoitettu kommentti.

Introverttiys ei ole sitä, että on hiljainen tai ei halua huomiota. Introvertillä voi olla ihan mitä tahansa luonteenpiirteitä. Se mikä tekee ihmisestä introvertin on se, että ihminen tarvitsee hiljaisuutta ja omaa aikaa palautuakseen sosiaalisista tilanteista. Introvertti voi olla seuran ilopilleri ja suulas räpättäjä TAI hiljainen mietiskelijä. Ero on ekstrovertteihin siinä, että ihmisten seura ei tuo energiaa, vaan vie sitä, vaikka seurasta nauttisikin. Omiin oloihin vetäytyminen säännöllisesti lataa intron akkuja, sitten taas jaksaa porskuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoin ongelma minulla on, että tykkään perehtyä yhteen asiaan ja jutella siitä ihan rauhassa, mutta suurin osa tutuistani on ekstroverttejä ja he käyvät kymmenen aihetta läpi samassa ajassa kun minä yhden, silloin on vaikea pysyä mukana keskustelussa. Tykkään myös ajatella ennen ku avaan suuni.🙄

Vähän sama täällä, tahdon miettiä asian ehkä liian puhki ja monelta kantilta ennen kuin osaan siirtyä seuraavaan!

Täällä myös samankaltaisia fiiliksiä. Onneksi olen vanhemmiten kehittynyt tässä siten, että osaan ja uskallan jäädä keskustellessa junnaamaan johonkin tiettyyn aiheeseen. Jos toinen/toiset etenevät liian nopeasti uuteen asiaan, niin tulee otettua se aikaisempi aihe esiin sanomalla esim. "Vielä siitä ja siitä jutusta plaa plaa.." Ainakin siis, jos jotain jäi vielä hampaankoloon.

Onko teillä niin, että saatatte mennä sitten loppukeskustelun ajaksi hajamielisen oloisiksi, kun aivonne käsittelevät ja prosessoivat montaa uutta aihetta kerralla ja yrittävät samalla seurata aiheesta toiseen pomppivaa keskustelua?

Jos kyseessä on ihan joku perus smalltalk tai muu peruslöpinä, niin eihän siinä oikeasti tarvi niin kauheasti loistaa tai keksiä jatkuvasti merkityksellistä sanottavaa. Olen oppinut aikuisiällä ekstrovertin keskustelun peruspilarit, eli ei tarvi kauheasti suodattaa sanomisiaan, aiheesta voi hypätä arvaamatta toiseen lähes millä tahansa aasinsillalla, toisen juttuja ei tarvitse kuunnella kuin puolella korvalla - - - > aivot eivät saa niin paljon prosessointimateriaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttua, tuttua! Nuo muiden kommentit, varsinkin jos ne sanotaan niin, että koko koolla oleva porukka ne kuulee, tuntuvat suoranaiselta kettuilulta. Introvertti ei halua joutua huomion keskipisteeseen. Eri asia, jos asia sanotaan kahden kesken, esim. tuo kiittävä tai ainakin sellaiseksi tarkoitettu kommentti.

Introverttiys ei ole sitä, että on hiljainen tai ei halua huomiota. Introvertillä voi olla ihan mitä tahansa luonteenpiirteitä. Se mikä tekee ihmisestä introvertin on se, että ihminen tarvitsee hiljaisuutta ja omaa aikaa palautuakseen sosiaalisista tilanteista. Introvertti voi olla seuran ilopilleri ja suulas räpättäjä TAI hiljainen mietiskelijä. Ero on ekstrovertteihin siinä, että ihmisten seura ei tuo energiaa, vaan vie sitä, vaikka seurasta nauttisikin. Omiin oloihin vetäytyminen säännöllisesti lataa intron akkuja, sitten taas jaksaa porskuttaa.

Olen eri ja ymmärrän tuon eron, mutta mielestäni introverttiys ilmenee myös siten, että myös jo siinä raskaaksi koetussa sosiaalisessa tilanteessa haluaakin vetäytyä itseensä ja omiin ajatuksiinsa. Minulle käy usein niin ja koen, että se nimen omaan liittyy introverttiyteeni, koska minulla ei sinänsä ole ongelmia sanoa mielipidettäni. Aina ei pääse lataamaan akkuja kotikoloon, joten saattaa muuttua poissaolevan oloiseksi.

Tiedän, että et sulkenut tätä vaihtoehtoa pois viestissäsi, mutta jostakin kumpusi random halu sanoa tämä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä älämöly siitä nouseekaan kun sosiaalinen introvertti sitten pläjäyttää mielipiteensä ilmoille ja se on eriävä. Eihän sillä pitänyt olla omia mielipiteitä olemassakaan!

Sosiaalista introverttiä ei ole. Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot ovat eri asia. Jos ihmisellä on korkea sosiaalisuus, hän on ekstrovertti. Jos taas matala sosiaalisuus, hän on introvertti. Molemmilla voi olla huonot tai hyvät sosiaaliset taidot. Ja jottei menisi liian helpoksi, on myös ambiverttejä, jotka ovat niitä keskivertoihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttua, tuttua! Nuo muiden kommentit, varsinkin jos ne sanotaan niin, että koko koolla oleva porukka ne kuulee, tuntuvat suoranaiselta kettuilulta. Introvertti ei halua joutua huomion keskipisteeseen. Eri asia, jos asia sanotaan kahden kesken, esim. tuo kiittävä tai ainakin sellaiseksi tarkoitettu kommentti.

Introverttiys ei ole sitä, että on hiljainen tai ei halua huomiota. Introvertillä voi olla ihan mitä tahansa luonteenpiirteitä. Se mikä tekee ihmisestä introvertin on se, että ihminen tarvitsee hiljaisuutta ja omaa aikaa palautuakseen sosiaalisista tilanteista. Introvertti voi olla seuran ilopilleri ja suulas räpättäjä TAI hiljainen mietiskelijä. Ero on ekstrovertteihin siinä, että ihmisten seura ei tuo energiaa, vaan vie sitä, vaikka seurasta nauttisikin. Omiin oloihin vetäytyminen säännöllisesti lataa intron akkuja, sitten taas jaksaa porskuttaa.

Olen eri ja ymmärrän tuon eron, mutta mielestäni introverttiys ilmenee myös siten, että myös jo siinä raskaaksi koetussa sosiaalisessa tilanteessa haluaakin vetäytyä itseensä ja omiin ajatuksiinsa. Minulle käy usein niin ja koen, että se nimen omaan liittyy introverttiyteeni, koska minulla ei sinänsä ole ongelmia sanoa mielipidettäni. Aina ei pääse lataamaan akkuja kotikoloon, joten saattaa muuttua poissaolevan oloiseksi.

Tiedän, että et sulkenut tätä vaihtoehtoa pois viestissäsi, mutta jostakin kumpusi random halu sanoa tämä.

Näinkin voi tapahtua. Poissaolevuuteen samaistun, se helpottaa kun voi hetkeksi irtaantua ympäröivistä tapahtumista. Hienoa, että olemme kaikki omanlaisiamme:)

Hetkinen, täällähän hyvin harva kuvaa introvertteja. Enemmän kuulostaa, että puhe on ujoista tai estoista tai hitaasti ajattelevista.  Tällaiset tylsät nimittelyt pilaavat aidosti introverttien maineen - tämän ketjun perusteella introverteista saa kuvan sosiaalisesti estoisina ja melko ylimielisinäkin henkilöinä :/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Introvertti_ja_ekstrovertti

https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000004895063.html -> Tässä on hyvin sanottu, että introvertti on eri asia kuin ujo ja epäsosiaalinen..

Itse olen nopea ja nokkela, jopa puhelias ja hyvinkin sosiaalisena pidetty, introvertti. Miksi kaikkien introverttien pitäisi muka olla hitaita tuppisuita?? :(