Lue keskustelun säännöt.
Introverttien tukiketju: "Kiva kun sinäkin sanoit jotain"
Introvertti ilmoittautuu. Tuntuu, että minulla menee asioiden pohtimiseen ja prosessointiin niin paljon aikaa ja energiaa, etten ehdi muodostaa mielipiteitä samassa rytmissä kuin ekstrovertimmat tuovat puheena esille. Tämä siis vain tilanteissa, joissa asiat/ihmiset ovat minulle uusia - esim. jos minulle on annettu selvä rooli kertoa tietystä asiasta muille, samaa ongelmaa ei ole. Myöskään ei ole kyse siitä, että olisin ujo, sillä tuon kyllä mielipiteeni esiin kunhan se valmistuu ja koen sen olevan tilanteen kannalta olennainen.
Kohtalotovereita? Tuntuu, että ahdistun tästä liikaa, eivätkä asiaa auta kommentit "kiva kun sanoit jotain" tai "kerropa Sanna sinäkin nyt mielipiteesi".
Kommentit (294)
Voi kyllä! Olen tottunut ottamaan tilanteen haltuu toteamalla sopivassa välissä olevani "hitaasti lämpiävää sorttia" - jo ennen sitä kun noita muka-rohkaisevia typeriä "kiva kun säkin jotain sanoit"-kommentteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt olennaista että kaikki läsnäolijat osallistuvat keskusteluun! Miksi et uskalla puhua?
Kyse ei ollut uskaltamisesta. Luitko edes aloitusta?
Sama juttu. Mutta jos tarkkailet niin huomaat, että syy, miksi ekstrovertit ovat niin nopeita puhumaan ja tuomaan esille ajatuksiaan on se, että he toistavat samoja asioita yhä uudestaan ja uudestaan. Itse en jaksa toistaa samaa asiaa monta kertaa. Mieluummin pohdin ja mietin, tulisiko jotain uutta näkökulmaa esille. Jos ei, niin tuntuu jotenkin hölmöltä toistella samoja juttuja moneen kertaan. Mutta keskustelu ekstrovertin kanssa ei anna tilaa tällaiselle pohdinnalle. Siksi ne menevät usein samoja yksitoikkoisia ratoja...
Vierailija kirjoitti:
Voi kyllä! Olen tottunut ottamaan tilanteen haltuu toteamalla sopivassa välissä olevani "hitaasti lämpiävää sorttia" - jo ennen sitä kun noita muka-rohkaisevia typeriä "kiva kun säkin jotain sanoit"-kommentteja.
Hyvä vinkki! Jotenkin tuntuu, että minua hiljaisena pidetään helposti jotenkin turhana/hitaana/vajaana, ja täysin ymmärrettäväähän se on jos ei anna itsestään samalla tavalla dynaamista kuvaa kuin monet muut.
ap
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Mutta jos tarkkailet niin huomaat, että syy, miksi ekstrovertit ovat niin nopeita puhumaan ja tuomaan esille ajatuksiaan on se, että he toistavat samoja asioita yhä uudestaan ja uudestaan. Itse en jaksa toistaa samaa asiaa monta kertaa. Mieluummin pohdin ja mietin, tulisiko jotain uutta näkökulmaa esille. Jos ei, niin tuntuu jotenkin hölmöltä toistella samoja juttuja moneen kertaan. Mutta keskustelu ekstrovertin kanssa ei anna tilaa tällaiselle pohdinnalle. Siksi ne menevät usein samoja yksitoikkoisia ratoja...
Toki osittain myös tätä, mutta itse arvostan ekstrovertteja keskustelunrakentajina todella paljon - kaipaan sitä stimulaatiota, mitä saan omille ajatuksilleni kun kuuntelen ekstrovertimpien keskustelua. Turhauttavaa tietty, jos tämä stimulaatio ei stimuloi vaan toistaa itseään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt olennaista että kaikki läsnäolijat osallistuvat keskusteluun! Miksi et uskalla puhua?
Kyse ei ollut uskaltamisesta. Luitko edes aloitusta?
Luin. Mutta onhan palavereissa olennaista muukin sosiaalinen kanssakäynti kuin itse asiasisältö.
Isoin ongelma minulla on, että tykkään perehtyä yhteen asiaan ja jutella siitä ihan rauhassa, mutta suurin osa tutuistani on ekstroverttejä ja he käyvät kymmenen aihetta läpi samassa ajassa kun minä yhden, silloin on vaikea pysyä mukana keskustelussa. Tykkään myös ajatella ennen ku avaan suuni.🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen teeskennellyn ulospäin suuntautunut mutta kaipaan kovasti omana itsenäni olemista. Olen siis introvertti myös. Minulla on liuta vakiovastauksia sekä tapoja kääntää huomio muihin sekä vastakysymyksiä, jotta minun ei tarvitse sanoa mitään. Erityisen haka minusta on tullut tässä turhan puhumisessa kun oma lähisukulaiseni on ekstrovertti. Koen kuitenkin olevani enemmän viihdyttäjä, kuin että olisin osa mielenkiintoista keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Isoin ongelma minulla on, että tykkään perehtyä yhteen asiaan ja jutella siitä ihan rauhassa, mutta suurin osa tutuistani on ekstroverttejä ja he käyvät kymmenen aihetta läpi samassa ajassa kun minä yhden, silloin on vaikea pysyä mukana keskustelussa. Tykkään myös ajatella ennen ku avaan suuni.🙄
Vähän sama täällä, tahdon miettiä asian ehkä liian puhki ja monelta kantilta ennen kuin osaan siirtyä seuraavaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen teeskennellyn ulospäin suuntautunut mutta kaipaan kovasti omana itsenäni olemista. Olen siis introvertti myös. Minulla on liuta vakiovastauksia sekä tapoja kääntää huomio muihin sekä vastakysymyksiä, jotta minun ei tarvitse sanoa mitään. Erityisen haka minusta on tullut tässä turhan puhumisessa kun oma lähisukulaiseni on ekstrovertti. Koen kuitenkin olevani enemmän viihdyttäjä, kuin että olisin osa mielenkiintoista keskustelua.
Hei huippua! Vinkit jakoon!
ap
Tässä on itselläni vähän sellainen ongelma, että murehdin kotona sitten mitä olisi pitänyt sanoa. Käyn tilanteita läpi kun olen analysoinut mitä olisi järkevä (ollut) sanoa. Joskus se vie yöunet, ärsyttävää. Tilanteissa saatan vain ”jämähtää” enkä saa suustani sitä ”oikeaa” vastausta tai kommenttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Mutta jos tarkkailet niin huomaat, että syy, miksi ekstrovertit ovat niin nopeita puhumaan ja tuomaan esille ajatuksiaan on se, että he toistavat samoja asioita yhä uudestaan ja uudestaan. Itse en jaksa toistaa samaa asiaa monta kertaa. Mieluummin pohdin ja mietin, tulisiko jotain uutta näkökulmaa esille. Jos ei, niin tuntuu jotenkin hölmöltä toistella samoja juttuja moneen kertaan. Mutta keskustelu ekstrovertin kanssa ei anna tilaa tällaiselle pohdinnalle. Siksi ne menevät usein samoja yksitoikkoisia ratoja...
Minun ekstroverttitutuistani suuri osa on juuri tuollaisia, että samaa asiaa jankataan uudestaan ja uudestaan. Yksi valittaa lapsistaan joka tapaamiskerralla, toinen jauhaa keskustelusta toiseen avioerostaan ja kolmas ei koskaan puhu mistään muusta kuin itsestään. Toisaalta asia- ja ilmiökeskeisemmät ekstrovertit, joilla keskustelunaiheet eivät koko aikaa pyöri oman navan ympärillä, ovat mainiota seuraa. Älykkäitä, hersyviä ja tuovat usein jonkin uuden näkökulman keskustelun aiheeseen. Itse olen introvertti mutta olen huomannut, että seurassa viihtymiseeni vaikuttaa ennemminkin se, millaisista aiheista keskustellaan kuin se, ovatko keskustelijat ekstro-, intro- vaiko ambiverttejä.
No miten vaikeaa voi olla sanoa, että "mielestäni pesukoneessa täytyy olla vähintään 1200 rpm linkous, koska muuten pyykit jäävät liian märiksi. Vielä parempi olisi 1400 rpm." Olen itse ujo, mutta sosiaalinen. En kuitenkaan ole äänessä paljonkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä on itselläni vähän sellainen ongelma, että murehdin kotona sitten mitä olisi pitänyt sanoa. Käyn tilanteita läpi kun olen analysoinut mitä olisi järkevä (ollut) sanoa. Joskus se vie yöunet, ärsyttävää. Tilanteissa saatan vain ”jämähtää” enkä saa suustani sitä ”oikeaa” vastausta tai kommenttia.
Samaistun - ja tästä vielä kamalampi versio on se, jos silloin kun vihdoin sait jotain sanottua niin a) kukaan ei kuuntele tai b) muotoilet asian jotenkin todella typerästi.
ap
Jos on puhe pesukoneiden ominaisuuksista^, niin täytyykö sinun palata asiaan viikon kuluttua pohdittuasi, mitä vaadit pesukoneelta?
Vierailija kirjoitti:
No miten vaikeaa voi olla sanoa, että "mielestäni pesukoneessa täytyy olla vähintään 1200 rpm linkous, koska muuten pyykit jäävät liian märiksi. Vielä parempi olisi 1400 rpm." Olen itse ujo, mutta sosiaalinen. En kuitenkaan ole äänessä paljonkaan.
Jos palaverissa keskusteltaisiin parhaasta linkousnopeudesta, todennäköisesti miettisin asiaa niin pitkään että joku impulsiivisempi ehtisi vastata tuon 1200 ennen kuin minä, jolloin tyytyisin todennäköisesti nyökyttelemään. Ihan eri asia, jos järjestettäisiin tuollainen väkinäinen mielipidekierros.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Mutta jos tarkkailet niin huomaat, että syy, miksi ekstrovertit ovat niin nopeita puhumaan ja tuomaan esille ajatuksiaan on se, että he toistavat samoja asioita yhä uudestaan ja uudestaan. Itse en jaksa toistaa samaa asiaa monta kertaa. Mieluummin pohdin ja mietin, tulisiko jotain uutta näkökulmaa esille. Jos ei, niin tuntuu jotenkin hölmöltä toistella samoja juttuja moneen kertaan. Mutta keskustelu ekstrovertin kanssa ei anna tilaa tällaiselle pohdinnalle. Siksi ne menevät usein samoja yksitoikkoisia ratoja...
Höpö höpö, sosiaalisuus ei tee kenestäkään sen typerämpää kuin sinusta. Olen extroverttina ihmisenä aivan kyllästynyt siihen, että he jotka eivät puhua pukahda mihinkään olisivat jotenkin "hiljaisesti viisaita". Avaa toki suusi jos on sanottavaa.
Miten muita keskustelijoita pitäisi sitten huomioida jos ei kysymällä että "hei mitä mieltä sinä olet tästä?" Itse extroverttina ihmisenä tiedän puhuvani paljon, mutta haluan antaa tilaa keskustelussa myös sellaisille henkilöille jotka eivät sitä muuten ota tai saa. Eikö pitäisi sitten mitenkään huomioida?
Itselleni puhuminen on työkalu löytää uusia näkökulmia viestinnällä muiden kanssa ja kuulemalla eri näkemyksiä, työstän myös ajatuksiani ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt olennaista että kaikki läsnäolijat osallistuvat keskusteluun! Miksi et uskalla puhua?
Kyse ei ollut uskaltamisesta. Luitko edes aloitusta?
Luin. Mutta onhan palavereissa olennaista muukin sosiaalinen kanssakäynti kuin itse asiasisältö.
Ai, niinkö on sinun mielestäsi? Minun mielestäni palaverit ovat asioiden ratkaisemiseksi ja hoitamiseksi. Eivät ne mitään juorukerhoja ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten vaikeaa voi olla sanoa, että "mielestäni pesukoneessa täytyy olla vähintään 1200 rpm linkous, koska muuten pyykit jäävät liian märiksi. Vielä parempi olisi 1400 rpm." Olen itse ujo, mutta sosiaalinen. En kuitenkaan ole äänessä paljonkaan.
Jos palaverissa keskusteltaisiin parhaasta linkousnopeudesta, todennäköisesti miettisin asiaa niin pitkään että joku impulsiivisempi ehtisi vastata tuon 1200 ennen kuin minä, jolloin tyytyisin todennäköisesti nyökyttelemään. Ihan eri asia, jos järjestettäisiin tuollainen väkinäinen mielipidekierros.
Sanoinko jotain jostain palaverista? Voihan kaveriporukassa joku alkaa valittamaan haisevista pyykeistään, sitten joku toinen kysyy kuivuvatko pyykit liian hitaasti, sitten tulee puheeksi pesukoneen linkous jne. Ei kaikki keskustelu ole aina väkinäistä mielipidekierrosta.
Onhan se nyt olennaista että kaikki läsnäolijat osallistuvat keskusteluun! Miksi et uskalla puhua?