Introverttien tukiketju: "Kiva kun sinäkin sanoit jotain"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule, tiedän fiiliksen.

Pahinta on jos mukaan eksyy todella ärsyttävän mallinen ekstrovertti, joka käytännössä ajattelee ääneen.

Siis koittaa muodostaa jotain järkevää ajatusta ja suu käy lakkaamatta koko ajan! Mitään järjellistä ei sano vaikka suu käy ja käy.

Hitto että voi olla piinallista!

Olen introvertti. Joskus koen myötähäpeää ekstroverttien puolesta, kun he kritiikittömästi suoltavat puhetta suustaan. Puhuvat asioita, joita en ikimaailmassa sanoisi ääneen, koska nuo sanat voivat loukata jotakuta, tai ovat esim. tieteellisesti epäkorrekteja. Kun näen tuollaisen nolon esimerkin ympäristössäni, niin miksi ihmeessä haluaisin olla samanlainen hölösuu?

Ei mene aina ihan maaliin ne kauan hiotut ja harkitut omassa päässä niin fiksulta kuulostaneet introvertinkaan puheet. Mutta ainakaan ekstrovertit eivät ole heti ihmisen juttuja tyrmäämässä ja tuomitsemassa, toisin kuin itseään niin fiksuina pitävät "hiljaa viisaat", jotka nenänvarttamyöten katsovat hiljaa sivusta ja mielessään pilkkaavat muita jotka sentään uskaltavat jotenkin osallistua. Siksipä varmaan kuvittelevat että muut ovat yhtä ilkeitä kuin itse.

Tässä joitakin viisaita elämänohjeita Isosta Kirjasta:

"On parempi lopettaa puhuminen kuin aloittaa, maltti on mahtailua parempi. (Saarn. 7:8)

Tyhmä se, joka toisia pilkkaa, ymmärtäväinen pysyy vaiti. (Sananl. 11:12)

Hullukin käy viisaasta, jos on vaiti, järkevästä, ellei suutaan avaa. (Sananl. 17:28)

Moukka ei yritäkään ymmärtää, silti hän tahtoo mielipiteensä julki. (Sananl. 18:2)

Joka vastaa, ennen kuin on kuunnellut loppuun, saa osakseen häpeän ja tyhmyrin maineen. (Sananl.18:13)

Joka suutaan ja kieltään varoo, varjelee itsensä ahdingoilta. (Sananl. 21:23)"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule, tiedän fiiliksen.

Pahinta on jos mukaan eksyy todella ärsyttävän mallinen ekstrovertti, joka käytännössä ajattelee ääneen.

Siis koittaa muodostaa jotain järkevää ajatusta ja suu käy lakkaamatta koko ajan! Mitään järjellistä ei sano vaikka suu käy ja käy.

Hitto että voi olla piinallista!

Olen introvertti. Joskus koen myötähäpeää ekstroverttien puolesta, kun he kritiikittömästi suoltavat puhetta suustaan. Puhuvat asioita, joita en ikimaailmassa sanoisi ääneen, koska nuo sanat voivat loukata jotakuta, tai ovat esim. tieteellisesti epäkorrekteja. Kun näen tuollaisen nolon esimerkin ympäristössäni, niin miksi ihmeessä haluaisin olla samanlainen hölösuu?

Ei mene aina ihan maaliin ne kauan hiotut ja harkitut omassa päässä niin fiksulta kuulostaneet introvertinkaan puheet. Mutta ainakaan ekstrovertit eivät ole heti ihmisen juttuja tyrmäämässä ja tuomitsemassa, toisin kuin itseään niin fiksuina pitävät "hiljaa viisaat", jotka nenänvarttamyöten katsovat hiljaa sivusta ja mielessään pilkkaavat muita jotka sentään uskaltavat jotenkin osallistua. Siksipä varmaan kuvittelevat että muut ovat yhtä ilkeitä kuin itse.

Ekstrovertit tyrmäävät monesti introverttien puheen sillä, että he eivät kuuntele rauhassa loppuun asti, tai osoittavat elekielellään, että heitä ei oikeasti edes kiinnosta, vaan heidän pitää päästä kertomaan taas seuraava hauska juttu.

Introvertti ei ole sama kuin hidasälyinen, ujo tai sosiaalisesti kyvytön. En vain koe, että kaiken mieleen tulevan ulostaminen olisi toivottavaa sosiaalisessa kanssakäymisessä. Toki jos kukaan muu ei sano mitään, otan tilanteen haltuun, muuten seurailen sivusta kun suulaat ääliöt nolaavat itsensä toinen toisensa perään.

Vierailija kirjoitti:

muuten seurailen sivusta kun suulaat ääliöt nolaavat itsensä toinen toisensa perään.

Mielenkiintoinen ja varmasti antoisa elämä sinulla. Ennemmin nolaisin itseni kuin olisin ilkeä ja sen lisäksi vielä täysin hajuton ja mauton.

Olen myös ollut lapsesta asti hiljainen, ujo ja introvertti. Mietin sanomisiani vähän vieraammassa seurassa niin paljon, että aihe jo vaihtuu ennen kuin saan suutani auki. Toisten päälle en osaa puhua, joten en saa edes suunvuoroa. Harmittaa, koska haluaisin kuitenkin osallistua keskusteluun.

Olen nyt päälle 30 v. ja sen verran olen rohkaistunut, että nykyään kyllä kahden kesken juttelen. Nuorempana en puhunut mitään. Olen iän myötä oppinut hyväksymään ujouteni ja introverttiyteni. Olen tällainen, olen aina ollut ja tulen aina olemaankin. Itsensä hyväksyminen hiljaisena on helpottanut omaa oloani paljon. Olen päättänyt, etten anna punaisena helottavan naaman häiritä. Minä nyt vain satun olemaan tällainen. Suurempi ongelma on saada ihmiset hyväksymään minut tällaisena. Joskus tuntuu, että muille tämä on isompi ongelma kuin itselleni.

Sain jo koulussa aikoinaan kuulla aina tällaisia kommentteja:

"kyllä sinä olet niin hiljainen"

"kylläpä sinä puhut hiljaa"

"sano sinäkin joskus jotain"

"hyvin sinä teet työn, vaikka oletkin ujo"

jne.

Olen monesti miettinyt, että jos minua ei olisi lapsesta asti yritetty pakottaa pois ujon roolista, niin ehkä itsetuntoni olisi nykyään parempi. Kai se vaikuttaa itsetuntoon, jos aina saa kuulla, että sinä olet LIIAN sitä ja LIIAN tätä ja ujous tuodaan koko ajan esille. Eikö ujoutta voisi nähdä myös positiivisena asiana ja vahvistaa lapsen itsetuntoa sellaisena kuin hän on.

Kaikki introvertit eivät todellakaan ole mitään hiljaa ajatuksiaan punnitsevia piiloviisaita, eikö kaikki ekstrovertit ole vähä-älyisiä hölöttäjiä. Verttiys ja äly eivät ole toistensa synonyymejä sen enempää kuin äly ja temperamentti. En ymmärrä, että mitä hyötyä tai pitkälle vietyä pohdintaa on tehdä vastakkainasetteluja, jotka eivät perustu faktoihin?

Sosiaaliset tilanteet voivat olla myös ekstrovertille hyvin kuluttavia, jos niissä on mukauduttava itselle hyvin epäluontaiseen keskustelun rytmiin - tai jopa keskustelun puutteeseen! Ekstrovertit tosin yleensä palautuvat hyvin myös muiden seurassa ja/tai puhumalla, kun taas introvertti voi kaivata paljon yksinoloa ihan yhtä kuluttavasta tilanteesta palautumiseen.

Yhteisymmärrystä lisäisi tosi paljon, jos kumpikin osapuoli tiedostaisi ja hyväksyisi, että toisistaan poikkeavat ominaisuudet voivat kuluttaa paljon kummankin osapuolen energioita. Ei introvertti ole piruillakseen sellainen kuin on, eikä ekstroverttikään. Niitä ominaisuuksia ei voi valita.

Sekä ekstrovertti että introvertti voivat olla sosiaalisilta taidoiltaan erinomaisia tai todella huonoja. Introvertti voi tuijottaa omaa napaansa suurennuslasilla ja olla niin vaikea ihminen, että ei todellakaan herätä myötätuntoa. Ekstrovertti voi olla niin kujalla tilannetajusta, että muut seuraavat tämän "showta" osattomina ja kiusaantuneina. Yhteistyö introvertin ja ekstrovertin välillä voi olla toimiva ja molempia miellyttävä symbioosi. Tai sitten ei. Ekstrovertti voi turhautua siihen, että introvertti "ei anna tarpeeksi" itsestään, ja introvertille ekstrovertin seura voi olla hyvin kuluttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu. Mutta jos tarkkailet niin huomaat, että syy, miksi ekstrovertit ovat niin nopeita puhumaan ja tuomaan esille ajatuksiaan on se, että he toistavat samoja asioita yhä uudestaan ja uudestaan. Itse en jaksa toistaa samaa asiaa monta kertaa. Mieluummin pohdin ja mietin, tulisiko jotain uutta näkökulmaa esille. Jos ei, niin tuntuu jotenkin hölmöltä toistella samoja juttuja moneen kertaan. Mutta keskustelu ekstrovertin kanssa ei anna tilaa tällaiselle pohdinnalle. Siksi ne menevät usein samoja yksitoikkoisia ratoja...

Höpö höpö, sosiaalisuus ei tee kenestäkään sen typerämpää kuin sinusta. Olen extroverttina ihmisenä aivan kyllästynyt siihen, että he jotka eivät puhua pukahda mihinkään olisivat jotenkin "hiljaisesti viisaita". Avaa toki suusi jos on sanottavaa.

Miten muita keskustelijoita pitäisi sitten huomioida jos ei kysymällä että "hei mitä mieltä sinä olet tästä?" Itse extroverttina ihmisenä tiedän puhuvani paljon, mutta haluan antaa tilaa keskustelussa myös sellaisille henkilöille jotka eivät sitä muuten ota tai saa. Eikö pitäisi sitten mitenkään huomioida?

Itselleni puhuminen on työkalu löytää uusia näkökulmia viestinnällä muiden kanssa ja kuulemalla eri näkemyksiä, työstän myös ajatuksiani ääneen.

Mun mielestä on rasittavaa kun joku työstää ajatuksiaan ääneen. Jopa itsekästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on yrittäisit jalostaa ajatuksiasi, ja toisit julki vain ne todelliset helmet.

Miten on, jos mielestäni kaikki sosiaaliset tilanteet eivät ole oikeassa/väärässä tilanteita, vaan lähinnä normaalia jutustelua jossa kaikkien ei tarvitse olla koko ajan oikeassa ja miettiä mitä saa ja mitä ei saa sanoa. Tai että kaikkien sanottavien asioiden ei tarvitse olla niin hienosti muotoiltu tai ilmaistu, kuin jostain oppikirjasta?

Minä olen introvertti, ja ajattelen, että jokainen lauseeni on kuin ojentaisin kauniin kukan toiselle. En halua ojentaa mitään risukimppua, enkä katkenneita rikkaruohoja. Haluan arvostaa toista ihmistä, enkä siksi halua puhua vain puhumisen vuoksi. Puheen sisällöllä on minulle paljon merkitystä.

Kaunis ajatus. Harmillisesti kommentisi tuo taas ilmi sen, että toiset kokevat olevansa niin herkkiä ja viisaita ilmaisussaan että voivat samalla tyrmätä toisten vähemmän hiotut ajatukset risukimppuna ja aliarvioimisena.

Jos kertoisin sinulle kokemuksia elävästä elämästä, uskon että olisit samaa mieltä kanssani. Monesti olen ollut aivan gobsmacked, kun ekstrovertilta tippuu niitä vähemmän hiottuja ajatuksia. Sellainen pelästyttää, ja tekee varautuneeksi. Rakennan itselleni suojamuurin, kun joku toinen laukoo ajattelemattomuuksia.

Sinä nyt vain haluat olla jotakin erikoista. Laskeudu sieltä pilvestäsi gobsmackedeinesi ja unohda ne turhat suojamuurisi:D  Introverttiys on yksi yleisesti väärinkäsitetyistä termeistä. Itse rakastan hyvässä, minulle sopivassa seurassa oloa mutta tarvitsen sen jälkeen latautumisaikaa. En ole mitenkään ujo tai hiljainen. En vai koe tarvitsevani jatkuvasti ihmisiä ympärilleni. Rakastan omaa tilaa ja sitä, että saa tehdä omia juttujaan rauhassa. Ei se poista sitä, että viihtyy muiden ihmisten kanssa ja on sosiaalinen ja avoin.  Ja silti voisin elää ilman ainuttakaan ihmiskontaktia koko elämäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asenteesi on se, että jotkut eivät "puhua pukahda" mitään, asenteessasi on korjaamisen varaa. Sinun pitäisi tosiaan puhua vähemmän. Rauhallisempi puheen tahti tekee puhumisen introvertille miellyttävämmäksi. Jos olet kyllästynyt hiljaisuuteeni, vaihda toki seuraa.

Vaihda itse toki seuraa jos muiden seurassa olo tai keskustelu ahdistaa ja ahdistaa vielä jälkikäteen kotonakin. Miksi edes viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa jotka eivät sinua ymmärrä? Miksi ekstrovertin ihmisen taakkana on aina ymmärtää ja puhua hitaammin, sillä välin kun "hiljaa viisaat" kuuntelevat ja tuomitsevat sosiaalisemman ihmisen yritykset ottaa sinut mukaan keskusteluun. Samalla ajatellen että tuopa on idiootti kun on koko ajan äänessä mielipiteineen. Onko tällainen ajattelu oikein? Mikä hiljaisesta ihmisestä tekee oikeutetun toisia pilkkaamaan? Sekö että hän mielessään kuvittelee että nyt jos sanon jotain, kaikki pitävät minua pöljänä? Vaikka eivät edes pidä.

Tämä asetelma kuin koulukiusaajat ja kiusatut, paitsi että hekin jotka yrittävät olla vain ystävällisiä tekevät pahaa tietämään.

Työelämästä ei tulisi mitään jos kaikki olisivat ekstoverttejä. En voi vaihtaa seuraa töissä, vapaa-ajalla saan olla kaltaisteni seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

muuten seurailen sivusta kun suulaat ääliöt nolaavat itsensä toinen toisensa perään.

Mielenkiintoinen ja varmasti antoisa elämä sinulla. Ennemmin nolaisin itseni kuin olisin ilkeä ja sen lisäksi vielä täysin hajuton ja mauton.

Ekstrovertit saattavat luulla, että puhuminen on aina hyvästä, ja puhumattomuus ilkeyttä. Voi miten paljon ilkeitä sanoja voikaan tulvia ajattelemattoman ihmisen suusta vaikkapa tunnin aikana. Introvertillä on rikas sisäinen maailma, ei suinkaan hajuton ja mauton. Suosittelen tutustumaan siihen. Varmasti itrovertit raottavat maailmaansa, jos aidosti olet siitä kiinnostunut, etkä painosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on yrittäisit jalostaa ajatuksiasi, ja toisit julki vain ne todelliset helmet.

Miten on, jos mielestäni kaikki sosiaaliset tilanteet eivät ole oikeassa/väärässä tilanteita, vaan lähinnä normaalia jutustelua jossa kaikkien ei tarvitse olla koko ajan oikeassa ja miettiä mitä saa ja mitä ei saa sanoa. Tai että kaikkien sanottavien asioiden ei tarvitse olla niin hienosti muotoiltu tai ilmaistu, kuin jostain oppikirjasta?

Minä olen introvertti, ja ajattelen, että jokainen lauseeni on kuin ojentaisin kauniin kukan toiselle. En halua ojentaa mitään risukimppua, enkä katkenneita rikkaruohoja. Haluan arvostaa toista ihmistä, enkä siksi halua puhua vain puhumisen vuoksi. Puheen sisällöllä on minulle paljon merkitystä.

Kaunis ajatus. Harmillisesti kommentisi tuo taas ilmi sen, että toiset kokevat olevansa niin herkkiä ja viisaita ilmaisussaan että voivat samalla tyrmätä toisten vähemmän hiotut ajatukset risukimppuna ja aliarvioimisena.

Jos kertoisin sinulle kokemuksia elävästä elämästä, uskon että olisit samaa mieltä kanssani. Monesti olen ollut aivan gobsmacked, kun ekstrovertilta tippuu niitä vähemmän hiottuja ajatuksia. Sellainen pelästyttää, ja tekee varautuneeksi. Rakennan itselleni suojamuurin, kun joku toinen laukoo ajattelemattomuuksia.

Sinä nyt vain haluat olla jotakin erikoista. Laskeudu sieltä pilvestäsi gobsmackedeinesi ja unohda ne turhat suojamuurisi:D  Introverttiys on yksi yleisesti väärinkäsitetyistä termeistä. Itse rakastan hyvässä, minulle sopivassa seurassa oloa mutta tarvitsen sen jälkeen latautumisaikaa. En ole mitenkään ujo tai hiljainen. En vai koe tarvitsevani jatkuvasti ihmisiä ympärilleni. Rakastan omaa tilaa ja sitä, että saa tehdä omia juttujaan rauhassa. Ei se poista sitä, että viihtyy muiden ihmisten kanssa ja on sosiaalinen ja avoin.  Ja silti voisin elää ilman ainuttakaan ihmiskontaktia koko elämäni.

Minä olen hyvin tavallinen ihminen. Yhtä tavallinen kuin sinä. Jalat tukevasti maan pinnalla. Mitä oikeastaan halusit sanoa viestilläsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

muuten seurailen sivusta kun suulaat ääliöt nolaavat itsensä toinen toisensa perään.

Mielenkiintoinen ja varmasti antoisa elämä sinulla. Ennemmin nolaisin itseni kuin olisin ilkeä ja sen lisäksi vielä täysin hajuton ja mauton.

Ekstrovertit saattavat luulla, että puhuminen on aina hyvästä, ja puhumattomuus ilkeyttä. Voi miten paljon ilkeitä sanoja voikaan tulvia ajattelemattoman ihmisen suusta vaikkapa tunnin aikana. Introvertillä on rikas sisäinen maailma, ei suinkaan hajuton ja mauton. Suosittelen tutustumaan siihen. Varmasti itrovertit raottavat maailmaansa, jos aidosti olet siitä kiinnostunut, etkä painosta.

Ei kiitos, en ole kiinnostunut tutustumaan ilkeisiin ihmisiin, olivat sitten introvertteja tai ekstrovertteja. Uhriutuminen ei tee ilkeästä käytöksestä yhtään sen hyväksyttävänpää.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki introvertit eivät todellakaan ole mitään hiljaa ajatuksiaan punnitsevia piiloviisaita, eikö kaikki ekstrovertit ole vähä-älyisiä hölöttäjiä. Verttiys ja äly eivät ole toistensa synonyymejä sen enempää kuin äly ja temperamentti. En ymmärrä, että mitä hyötyä tai pitkälle vietyä pohdintaa on tehdä vastakkainasetteluja, jotka eivät perustu faktoihin?

Sosiaaliset tilanteet voivat olla myös ekstrovertille hyvin kuluttavia, jos niissä on mukauduttava itselle hyvin epäluontaiseen keskustelun rytmiin - tai jopa keskustelun puutteeseen! Ekstrovertit tosin yleensä palautuvat hyvin myös muiden seurassa ja/tai puhumalla, kun taas introvertti voi kaivata paljon yksinoloa ihan yhtä kuluttavasta tilanteesta palautumiseen.

Yhteisymmärrystä lisäisi tosi paljon, jos kumpikin osapuoli tiedostaisi ja hyväksyisi, että toisistaan poikkeavat ominaisuudet voivat kuluttaa paljon kummankin osapuolen energioita. Ei introvertti ole piruillakseen sellainen kuin on, eikä ekstroverttikään. Niitä ominaisuuksia ei voi valita.

Tässä ketjussa on monia lausahduksia, jotka väittävät että tuon ominaisuuden voi valita. Miten saat tuollaiselle ihmiselle vakuutettua, että ei voi valita? Perustele lisää, kiitos :)

Introvertit: Mitä kommentoit, jos ekstrovertti sanoo tohkeissaan: "Eikö ollutkin aivan mahtava keskustelu. Kyllä taas sain virtaa työntekoon".

Vierailija kirjoitti:

Introvertti ilmoittautuu. Tuntuu, että minulla menee asioiden pohtimiseen ja prosessointiin niin paljon aikaa ja energiaa, etten ehdi muodostaa mielipiteitä samassa rytmissä kuin ekstrovertimmat tuovat puheena esille. Tämä siis vain tilanteissa, joissa asiat/ihmiset ovat minulle uusia - esim. jos minulle on annettu selvä rooli kertoa tietystä asiasta muille, samaa ongelmaa ei ole. Myöskään ei ole kyse siitä, että olisin ujo, sillä tuon kyllä mielipiteeni esiin kunhan se valmistuu ja koen sen olevan tilanteen kannalta olennainen.

Kohtalotovereita? Tuntuu, että ahdistun tästä liikaa, eivätkä asiaa auta kommentit "kiva kun sanoit jotain" tai "kerropa Sanna sinäkin nyt mielipiteesi".

Sama täällä. Prosessoin ja analysoin asioita päässäni eri perspektiiveistä. Muiden silmiin näytän tyhmältä, vaikka käyn mielessäni asiaa läpi tiuhaankin. Vaikutan myös toisinaan kavereiden seurassa poissailevalta, mutta silloinkin vain jumitun miettimään jotain asiaa. Tykkään ajatella asioita laajasti, mutta kuormitun tästä alta aikayksikön.

Muiden on vaikea ymmärtää minua. Onneksi mieheni ja ystäväni tuntevat minut hyvin ja ymmärtävät tapojani. Kaiken kaikkiaan koen elämän suht kuormittavana ajatuksenjuoksuni takia.

Erona sinun tekstiisi se, että itse kykenen kyllä spontaanistikin kommentoimaan asioisin. Mutta esimerkiksi ryhmätehtävissä minä aloitan asioiden prosessoinnin varmasti aikaisemmin kuin muut, joten osaan myös tarvittaessa kertoa mielipiteeni.

Vierailija kirjoitti:

Introvertit: Mitä kommentoit, jos ekstrovertti sanoo tohkeissaan: "Eikö ollutkin aivan mahtava keskustelu. Kyllä taas sain virtaa työntekoon".

Tuohon voi sanoa, että eläpä valehtele

Mikä älämöly siitä nouseekaan kun sosiaalinen introvertti sitten pläjäyttää mielipiteensä ilmoille ja se on eriävä. Eihän sillä pitänyt olla omia mielipiteitä olemassakaan!

Luin kolme ensimmäistä sivua ja totesin, että porukalla ei oikeasti ole aavistustakaan siitä, mitä ekstroverttiys ja introverttiys käytännössä oikeasti tarkoittavat. Näiden sijaan väännetään ihmisten luonteenpiirteistä ja tavoista (ujous, äänekkyys, huomionhaku, asioiden jankkaaminen, kovaäänisyys jne.). Ei niillä ole mitään tekemistä sen kanssa, onko henkilö oikeasti introvertti vaiko ekstrovertti. On ujoja ja hiljaisia ekstrovertteja, ja on kovaäänisiä ja päällepäsmääviä introvertteja. Ero on siinä, mikä kuluttaa heidän energiavarastojaan, sekä siinä, miten he lataavat energiavarastonsa. 

Ekstrovertti (huolimatta luonteenpiirteistään ja käyttäytymisestään) voimaantuu muiden ihmisten seurassa, kun taas introvertti (huolimatta luonteenpiirteistään ja käyttäytymisestään) voimaantuun yksin.

Puhutaanko asioista niiden oikeilla nimillä?

T. introvertti, joka esim. työelämässä toimii esimiehenä, on sosiaalinen eikä laisinkaan ujo, tuo ajatuksensa ja mielipiteensä aktiivisesti ja äänekkäästikin esiin jne.  Eikä todellakaan ole mikään hiljainen nysväkkä, joka odottaa, että muut antaisivat suunvuoron.  Mutta jonka takki on tyhjä kaiken tämän jälkeen, ja tarvitsee toipumiseen ja voimaantumiseen aikaa ilman muita ihmisiä.