Introverttien tukiketju: "Kiva kun sinäkin sanoit jotain"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle tiedoksi, että introverttiys ei tarkoita kertomaasi hidasälyisyyttä eikä myöskään taantunutta puheenmuodostusta.

Otahan ensin selvää käsitteistä.

En nyt ymmärrä, mihin viittaat?

ap

"Tuntuu, että minulla menee asioiden pohtimiseen ja prosessointiin niin paljon aikaa ja energiaa, etten ehdi muodostaa mielipiteitä samassa rytmissä kuin ekstrovertimmat tuovat puheena esille."

Tuo on lainaus aloituksestasi, eikä siinä ole kysymys introverttiydestä vaan hitaasta järjenjuoksusta.

En tiedä ruokinko tässä nyt trollia vai mitä tapahtuu, mutta vastaanpa kuitenkin. Hidas järjenjuoksu olisi kai sitä, etten ymmärtäisi mitä ympärilläni tapahtuu. Introverttiydeksi koen sen, että omaksun mahdollisimman paljon tietoa ja käsittelen ulkopuoliset virikkeet perin pohjin ennen kuin muodostan niistä näkemyksen. Keskustelen siis itseni kanssa ennen kuin keskustelen muiden ihmisten kanssa, kun taas ekstrovertit käsittelevät tietoa mieluummin keskustelemalla muiden kanssa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti minäkin. Olen huomannut, että ekstrovertteja voi pyörittää ihan miten päin vaan syöttämällä niille lisää puheenaiheita polttoaineeksi ja nauramalla niiden vitseille. Monta tylsää kokousta johon en ole valmistautunut yhtään omalta osaltani on mennyt mainiosti tällä tavalla. Minua on jopa kiitelty panoksestani :)

Vai että oikei "pyörittää". Tiedoksesi että tuollaiset typerät pelit ei kiinosta ketään, vaikka muut toimintatapasi taatusti ovat huomanneetkin.

Palaverissa ollaan hoitamassa asioita, eikä keskittymässä yhden "ylivertaisen" introvertin kaikkivoipaisuuskuvitelmiin.

Mä prosessoin asioita ensin itsenäisesti, joku muu taas ajattelee ääneen. Mä saan energiaa siitä, että teen omia juttujani, ja puran energiaa sosiaalisissa kanssakäymisissä. Joku muu taas piristyy sosiaalisuudesta. Nämä on kullekin luontaisia tapoja toimia. Tämän kun ymmärtää, pääsee itse pitkälle.

Mutta valitettavasti kaikki eivät ymmärrä.

- minua luullaan ujoksi, kun en ole niin paljoa äänessä kuin muut,

- minua luullaan tyhmäksi, kun sanomani ei ole niin dynaamisessa paketissa, ja olen hidas sullisessa tilannekomiikassa,

- joskus minua luullaan turhaan viisaammaksi kuin olenkaan, tosin lähinnä negatiivisessa "ylimielisen hikarin" valossa,

- joskus luullaan, että pidän muita pelkkänä viihdykkeenä, vaikka oikeasti joko pohdin suunvuoroani tai ihan vilpittömästi kuvittelen, että se extrovertti nauttii saamastaan huomiosta, jolloin kumpikin on omassa elementissään,

- kaikkein ärsyttävintä on sellainen "osallistava" käytös, joka on sävyltään niin alentavaa, että se tuntuu jo nolaamiselta. Juuri nämä "Mikset sä sano mitään?" "Oho, säkin osaat puhua!". Kuten sanottu, en ole ujo ja teen kyllä töitä itseni kanssa, mutta tuollainen alentaminen v*tuttaa suuresti. Olen kuitenkin ihan hyvällä itsetunolla varustettu ihminen, joten en suostu ottamaan tuollaista roolia, johon minut haluttaisiin asettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle tiedoksi, että introverttiys ei tarkoita kertomaasi hidasälyisyyttä eikä myöskään taantunutta puheenmuodostusta.

Otahan ensin selvää käsitteistä.

En nyt ymmärrä, mihin viittaat?

ap

"Tuntuu, että minulla menee asioiden pohtimiseen ja prosessointiin niin paljon aikaa ja energiaa, etten ehdi muodostaa mielipiteitä samassa rytmissä kuin ekstrovertimmat tuovat puheena esille."

Tuo on lainaus aloituksestasi, eikä siinä ole kysymys introverttiydestä vaan hitaasta järjenjuoksusta.

En tiedä ruokinko tässä nyt trollia vai mitä tapahtuu, mutta vastaanpa kuitenkin. Hidas järjenjuoksu olisi kai sitä, etten ymmärtäisi mitä ympärilläni tapahtuu. Introverttiydeksi koen sen, että omaksun mahdollisimman paljon tietoa ja käsittelen ulkopuoliset virikkeet perin pohjin ennen kuin muodostan niistä näkemyksen. Keskustelen siis itseni kanssa ennen kuin keskustelen muiden ihmisten kanssa, kun taas ekstrovertit käsittelevät tietoa mieluummin keskustelemalla muiden kanssa.

ap

Edelleenkin, normaaliälyisellä ihmisellä tuo ei vie mitenkään huomattavasti aikaa, vaikka introvertti olisikin. Kyse on hitaudesta, joka ei mitenkään liity introverttiyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule, tiedän fiiliksen.

Pahinta on jos mukaan eksyy todella ärsyttävän mallinen ekstrovertti, joka käytännössä ajattelee ääneen.

Siis koittaa muodostaa jotain järkevää ajatusta ja suu käy lakkaamatta koko ajan! Mitään järjellistä ei sano vaikka suu käy ja käy.

Hitto että voi olla piinallista!

Hitto että on piinallista kun keskustella pitäisi aiheesta x, päätät olla hiljaa kun tiedät että yleensä puhut aina ensimmäisenä ja haluaisit välillä että muut johtavat keskustelua, mutta kukaan ei aloitakkaan keskustelua, vaan tilanteeseen laskeutuu syvä kiusallinen hiljaisuus.

Ekstrovertin ja introvertin käsitys kiusallisesta voi olla hyvinkin eri. 

Eli työssä tai opiskellessa on ihan normaalia että kukaan ei puhu mitään. Ei kertakaikkiaan mitään. Miten missään päästään alkuun? Miten työt pitäisi hoitaa ja organisoida?

Sain palautetta opiskellessani, että joku muu voisi olla joskus vetovastuussa tehdessäni töitä ryhmässä jossa kaikki muut olivat introvertteja. Olin samaa mieltä, olin aina ollut. Mutta aina vastuunjaon hetkellä vastuu osui minulle, eikä edes omasta tahdostani. Sitten kuulin kun selkäni takana minua pilkattiin että "aina se vie muiden tehtävät", vaikka olin nimenomaan yrittänyt välttää vetovastuita ja ryhmän tehtävien organisointia ja yrittänyt aktiivisesti antaa vastuuta muille.

Mutta jos kukaan ei tee mitään eikä organisoi mitään ja hommat pitäisi kuitenkin hoitaa, niin jonkun on pakko astua esiin. Siinä on ihan turhaa mutista mitään jos ekstroverttihenkilö on yrittänyt toistuvasti toimia eri tavalla, muiden hyväksi, mutta muut vaan mutisevat selän takana eivätkä itse astu esiin kun tilaisuus on.

Kuulostaa että opiskelutilanteessa on ollut kyse henkilökemioista eikä introvertti/ekstrovertti -vastakkainasettelusta. Eivät introvertit ole jokin vastuuta kaihtava ja asiat hoitamatta jättävä ihmisjoukko. Jos puhun vaikka omasta puolestani, niin itse rakastan sitä, kun saan työstää ja ideoida rauhassa ja suunnitella vaikka jotain projektiaihiota yksinäni ennen kuin esittelen sitä isommalle porukalle. Otan ihan mielelläni roolia, jos sellaista minulle tarjotaan. 

Itse olen introvertti mutta kaverini on ekstovertti, tämä asetelma sopii itselleni hyvin sillä itse tykkään enemmän vain kuunnella toisten puheita kuin puhua itse. Kaveri on taas puhuvaista sorttia joten hän saa sen sijaan jutella paljon ^^

Olen introvertti, mutta pärjään oikein hyvin työelämässä. Kun on edessä jokin palaveri, valmistaudun siihen hyvissä ajoin. Selvitän, mitä asioita palaverissa on tarkoitus käsitellä ja millaisista asioista tehdä päätöksiä. Perehdyn näihin asioihin etukäteen, mietin asioita eri näkökulmista ja muodostan oman mielipiteeni niistä. Teen tämän siis ennen palaveria enkä vasta palaverissa. Toki joskus on tilanteita, että palaverissa muita kuunnellessani muutankin mielipidettäni (esim joku tuo esille jonkin asian, jota en ole tullut aiemmin ajatelleeksi), mutta koska olen asian pyöritellyt päässäni jo valmiiksi, pystyn helposti ja nopeasti muokkaamaan ajatukseni ja sanani tämän uuden asian huomioiden. Jos alkaisin miettiä palaverissa käsiteltäviä asioita vasta palaverissa, palaveri ehtisi päättyä ennenkuin minä ehtisin sanoa yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule, tiedän fiiliksen.

Pahinta on jos mukaan eksyy todella ärsyttävän mallinen ekstrovertti, joka käytännössä ajattelee ääneen.

Siis koittaa muodostaa jotain järkevää ajatusta ja suu käy lakkaamatta koko ajan! Mitään järjellistä ei sano vaikka suu käy ja käy.

Hitto että voi olla piinallista!

Hitto että on piinallista kun keskustella pitäisi aiheesta x, päätät olla hiljaa kun tiedät että yleensä puhut aina ensimmäisenä ja haluaisit välillä että muut johtavat keskustelua, mutta kukaan ei aloitakkaan keskustelua, vaan tilanteeseen laskeutuu syvä kiusallinen hiljaisuus.

Ekstrovertin ja introvertin käsitys kiusallisesta voi olla hyvinkin eri. 

Eli työssä tai opiskellessa on ihan normaalia että kukaan ei puhu mitään. Ei kertakaikkiaan mitään. Miten missään päästään alkuun? Miten työt pitäisi hoitaa ja organisoida?

Sain palautetta opiskellessani, että joku muu voisi olla joskus vetovastuussa tehdessäni töitä ryhmässä jossa kaikki muut olivat introvertteja. Olin samaa mieltä, olin aina ollut. Mutta aina vastuunjaon hetkellä vastuu osui minulle, eikä edes omasta tahdostani. Sitten kuulin kun selkäni takana minua pilkattiin että "aina se vie muiden tehtävät", vaikka olin nimenomaan yrittänyt välttää vetovastuita ja ryhmän tehtävien organisointia ja yrittänyt aktiivisesti antaa vastuuta muille.

Mutta jos kukaan ei tee mitään eikä organisoi mitään ja hommat pitäisi kuitenkin hoitaa, niin jonkun on pakko astua esiin. Siinä on ihan turhaa mutista mitään jos ekstroverttihenkilö on yrittänyt toistuvasti toimia eri tavalla, muiden hyväksi, mutta muut vaan mutisevat selän takana eivätkä itse astu esiin kun tilaisuus on.

Kuulostaa että opiskelutilanteessa on ollut kyse henkilökemioista eikä introvertti/ekstrovertti -vastakkainasettelusta. Eivät introvertit ole jokin vastuuta kaihtava ja asiat hoitamatta jättävä ihmisjoukko. Jos puhun vaikka omasta puolestani, niin itse rakastan sitä, kun saan työstää ja ideoida rauhassa ja suunnitella vaikka jotain projektiaihiota yksinäni ennen kuin esittelen sitä isommalle porukalle. Otan ihan mielelläni roolia, jos sellaista minulle tarjotaan. 

Valitettavasti kyse ei ollut henkilökemian toimimattomuudesta, tulin ihan hyvin toimeen kaikkien kanssa töitä tehdessä. Valitettavasti heidän introverttiutensa ilmeisesti esti toimasta vastuunjaossa heille myönteisellä tavalla. Mikä oli harmi, koska minusta ryhmätyöskentelyssä olisi tärkeää että erilaiset tyypit pääsevät toimimaan halutessaan. On raskasta olla tällaisissa tilanteissa aina se tyyppi joka joutuu "johtamaan puhetta" kun tiedät että muutkin olisivat ihan kyvykkäitä välillä toimaan itselleen epätyypillisellä tavalla, astumalla ulos mukavuusvyöhykeeltä.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt olennaista että kaikki läsnäolijat osallistuvat keskusteluun! Miksi et uskalla puhua?

Ainakaan minä en halua puhua mitä sylki suuhun tuo. Sain äsken tehtäväksi pitää alustuksen auditoriolliselle ihmisiä enkä mitenkään jännitä sitä. Haluan pohjustaa asiani rauhassa ja listata ne pointit, jotka tuon esille. Introvertti ei ole välttämättä yhtä kuin ujo. Minä taidan olla hyvinkin rohkea kun otan tuollaisia hommia lennosta vastaan. Muuten kyllä väsyn herkästi jatkuvasta toisten ihmisten seurasta jollei sillä ole jonkinlaista funktiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu. Mutta jos tarkkailet niin huomaat, että syy, miksi ekstrovertit ovat niin nopeita puhumaan ja tuomaan esille ajatuksiaan on se, että he toistavat samoja asioita yhä uudestaan ja uudestaan. Itse en jaksa toistaa samaa asiaa monta kertaa. Mieluummin pohdin ja mietin, tulisiko jotain uutta näkökulmaa esille. Jos ei, niin tuntuu jotenkin hölmöltä toistella samoja juttuja moneen kertaan. Mutta keskustelu ekstrovertin kanssa ei anna tilaa tällaiselle pohdinnalle. Siksi ne menevät usein samoja yksitoikkoisia ratoja...

Höpö höpö, sosiaalisuus ei tee kenestäkään sen typerämpää kuin sinusta. Olen extroverttina ihmisenä aivan kyllästynyt siihen, että he jotka eivät puhua pukahda mihinkään olisivat jotenkin "hiljaisesti viisaita". Avaa toki suusi jos on sanottavaa.

Miten muita keskustelijoita pitäisi sitten huomioida jos ei kysymällä että "hei mitä mieltä sinä olet tästä?" Itse extroverttina ihmisenä tiedän puhuvani paljon, mutta haluan antaa tilaa keskustelussa myös sellaisille henkilöille jotka eivät sitä muuten ota tai saa. Eikö pitäisi sitten mitenkään huomioida?

Itselleni puhuminen on työkalu löytää uusia näkökulmia viestinnällä muiden kanssa ja kuulemalla eri näkemyksiä, työstän myös ajatuksiani ääneen.

Extrovertti 😂

Tämä on vähän sama kuin naisten ja miesten väliset keskustelut. Aina ei ymmärretä toisiamme.

Onpa paljon tuttuja ajatuksia ja tilanteita täällä, olen siis itse myös introvertti. Olen saanut oman osani ihmettelyistä, kun en ole puhunut riittävällä tarmolla varsinkin opiskelu- ja vapaa-ajan tilanteissa.

Yhtenä hyvänä tapana niin töissä, opinnoissa kuin vapaa-ajallakin uusien ihmisten kanssa pidän sitä, että sanon vähintään yhden asian keskustelun alkuvaiheilla. Vaikka siis minulla ei olisi ihmeempää sanottavaa ja jopa vaan toistaisin jotain toisen jo sanomaa, puserran ulos yhden tai useamman lauseen liittyen johonkin puheena olevaan asiaan, tai sanon jotain asian vierestä.

Olen nimittäin huomannut, että ihmisistä pelkkä moikkaaminen ja/tai itsensä esitteleminen on jotenkin ahdistavaa. Ehkä siinä jää liian suureksi kysymysmerkiksi, ei anna riittävästi dataa, että toinen voisi tehdä jonkinlaisen analyysin minusta. Siksi varmaan tuo aiemmin keskustelussa esiin tullut ”olen hitaasti lämpiävää sorttia” on myös hyvä kommentti, koska keskustelukumppanin ei sitten tarvitse arvailla toisen syitä vähäpuheisuuteen.

En tiedä, osaanko ihan edes kuvata tätä, mutta olen ollut keskusteluissa porukalla, ja en ole oikein sanonut missään vaiheessa mitään, ja tunnen kuinka jään koko ajan enemmän keskustelun ulkopuolelle. Ei vaan siis sen takia, että en ole sanonut mitään, vaan että minut jätetään myös sanattoman keskustelun ulkopuolelle. Sitten taas jos olen sanonut vastaavanlaisessa tilanteessa keskustelun alussa edes jonkun yksittäisen asian, pysyn jotenkin paremmin keskustelun fiiliksessä mukana. Ja jos sitten sanon jotain muuta, kaikki eivät käänny minua kohti ilmeellä ”Oo! Hän puhuu!”, vaan kommenttini on tavallinen osa keskustelua.

Varmasti osa tuosta on vain oman pääni sisällä, mutta olen myös ollut tilanteissa, joissa en itse ole ollut se hiljainen yksilö ja olen huomannut saman. Eikä tämä toisaalta ole mitenkään yllättävää: jos kyse on vapaa-ajalla tapahtuvasta keskustelusta, jonkun nyt vain pitää puhua, että keskustelua syntyy. Arvostan ekstroverttien tapaa pitää keskustelua yllä tietynlaisissa tilanteissa todella paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle tiedoksi, että introverttiys ei tarkoita kertomaasi hidasälyisyyttä eikä myöskään taantunutta puheenmuodostusta.

Otahan ensin selvää käsitteistä.

En nyt ymmärrä, mihin viittaat?

ap

"Tuntuu, että minulla menee asioiden pohtimiseen ja prosessointiin niin paljon aikaa ja energiaa, etten ehdi muodostaa mielipiteitä samassa rytmissä kuin ekstrovertimmat tuovat puheena esille."

Tuo on lainaus aloituksestasi, eikä siinä ole kysymys introverttiydestä vaan hitaasta järjenjuoksusta.

En tiedä ruokinko tässä nyt trollia vai mitä tapahtuu, mutta vastaanpa kuitenkin. Hidas järjenjuoksu olisi kai sitä, etten ymmärtäisi mitä ympärilläni tapahtuu. Introverttiydeksi koen sen, että omaksun mahdollisimman paljon tietoa ja käsittelen ulkopuoliset virikkeet perin pohjin ennen kuin muodostan niistä näkemyksen. Keskustelen siis itseni kanssa ennen kuin keskustelen muiden ihmisten kanssa, kun taas ekstrovertit käsittelevät tietoa mieluummin keskustelemalla muiden kanssa.

ap

Edelleenkin, normaaliälyisellä ihmisellä tuo ei vie mitenkään huomattavasti aikaa, vaikka introvertti olisikin. Kyse on hitaudesta, joka ei mitenkään liity introverttiyteen.

Ei, ei. Ei se noin mene. Introvertti, joihin itsekin lukeudun, kuuntelee vain ensin muiden näkemyksiä, ja käsittelee ne perusteellisesti itsekseen, ennen kuin muodostaa oman mielipiteensä ja tuo sen julki. Extrovertti taas enempi ajattelee ääneen ja käsittelee asiaa muiden kanssa, eikä extrovertin ensiksi ilmaisemat ajatukset välttämättä ole syvällisemmän pohdiskelun tuloksia kuten introvertillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule, tiedän fiiliksen.

Pahinta on jos mukaan eksyy todella ärsyttävän mallinen ekstrovertti, joka käytännössä ajattelee ääneen.

Siis koittaa muodostaa jotain järkevää ajatusta ja suu käy lakkaamatta koko ajan! Mitään järjellistä ei sano vaikka suu käy ja käy.

Hitto että voi olla piinallista!

Hitto että on piinallista kun keskustella pitäisi aiheesta x, päätät olla hiljaa kun tiedät että yleensä puhut aina ensimmäisenä ja haluaisit välillä että muut johtavat keskustelua, mutta kukaan ei aloitakkaan keskustelua, vaan tilanteeseen laskeutuu syvä kiusallinen hiljaisuus.

Ekstrovertin ja introvertin käsitys kiusallisesta voi olla hyvinkin eri. 

Eli työssä tai opiskellessa on ihan normaalia että kukaan ei puhu mitään. Ei kertakaikkiaan mitään. Miten missään päästään alkuun? Miten työt pitäisi hoitaa ja organisoida?

Sain palautetta opiskellessani, että joku muu voisi olla joskus vetovastuussa tehdessäni töitä ryhmässä jossa kaikki muut olivat introvertteja. Olin samaa mieltä, olin aina ollut. Mutta aina vastuunjaon hetkellä vastuu osui minulle, eikä edes omasta tahdostani. Sitten kuulin kun selkäni takana minua pilkattiin että "aina se vie muiden tehtävät", vaikka olin nimenomaan yrittänyt välttää vetovastuita ja ryhmän tehtävien organisointia ja yrittänyt aktiivisesti antaa vastuuta muille.

Mutta jos kukaan ei tee mitään eikä organisoi mitään ja hommat pitäisi kuitenkin hoitaa, niin jonkun on pakko astua esiin. Siinä on ihan turhaa mutista mitään jos ekstroverttihenkilö on yrittänyt toistuvasti toimia eri tavalla, muiden hyväksi, mutta muut vaan mutisevat selän takana eivätkä itse astu esiin kun tilaisuus on.

Jaa,a. Itse olen introvertti ja ryhmätöissä tykkään nimenomaan olla se, joka organisoi ja delegoi, suunnittelee, ottaa asioista selvää, analysoi, tulkitsee, kirjoittaa ja tekee esityskalvot. Esiintymisessä sen sijaan olen huono, joten siinä mielelläni otan itselleni pienemmän roolin. Eli itse koen tekeväni paljon ja monipuolisesti töitä ryhmätöissä, vaikka introvertti olenkin. Ei se ole mielestäni vastuunpakoa, jos ekstrovertti hoitaa pääosan itse esityksestä, jos hän taas on puhumisessa etevämpi.

Olen itse kyllä huomannut, että esim. verkkotyöskentelyn yleistyessä, minun on ollut vieläkin helpompi olla osana ryhmätöitä kuin aikaisemmin. Verkkotyöskentely kun estää päälle puhumisen ja muiden mielipiteiden ohittamisen. Verkkotyöskentelyssä ei voi ignoorata introverttia, koska kommentoinnit ovat siellä kaikkien nähtävillä mustaa valkoisella ja niihin pitää muidenkin reagoida. Live-keskusteluissa usein käy niin, että ekstrovertit tuskastuvat introverttien pohtimiseen ja useampien vaihtoehtojen tarkasteluun, eivätkä edes välttämättä halua kuulla muita ajatuksia, vaan päätyvät tsemppaamaan toistensa mielipiteitä. Yksi ekstrovertti esittää ajatuksensa, jota toinen puoltaa ja asia onkin yhtäkkiä sillä selvä ja päätetty. Introverttien mielipiteet jyräytyvät helposti ja jäävät äänekkäämmän ulosannin jalkoihin. Verkkotyöskentelyssä tämä ei ole mahdollista. Kirjoitettaessa kaikkien ajatukset ovat samalla tasolla. Niiden arvo ei riipu siitä, kuka ne on ilmaissut äänekkäimmin ja nopeimmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on yrittäisit jalostaa ajatuksiasi, ja toisit julki vain ne todelliset helmet.

Miten on, jos mielestäni kaikki sosiaaliset tilanteet eivät ole oikeassa/väärässä tilanteita, vaan lähinnä normaalia jutustelua jossa kaikkien ei tarvitse olla koko ajan oikeassa ja miettiä mitä saa ja mitä ei saa sanoa. Tai että kaikkien sanottavien asioiden ei tarvitse olla niin hienosti muotoiltu tai ilmaistu, kuin jostain oppikirjasta?

Minä olen introvertti, ja ajattelen, että jokainen lauseeni on kuin ojentaisin kauniin kukan toiselle. En halua ojentaa mitään risukimppua, enkä katkenneita rikkaruohoja. Haluan arvostaa toista ihmistä, enkä siksi halua puhua vain puhumisen vuoksi. Puheen sisällöllä on minulle paljon merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on yrittäisit jalostaa ajatuksiasi, ja toisit julki vain ne todelliset helmet.

Miten on, jos mielestäni kaikki sosiaaliset tilanteet eivät ole oikeassa/väärässä tilanteita, vaan lähinnä normaalia jutustelua jossa kaikkien ei tarvitse olla koko ajan oikeassa ja miettiä mitä saa ja mitä ei saa sanoa. Tai että kaikkien sanottavien asioiden ei tarvitse olla niin hienosti muotoiltu tai ilmaistu, kuin jostain oppikirjasta?

Minä olen introvertti, ja ajattelen, että jokainen lauseeni on kuin ojentaisin kauniin kukan toiselle. En halua ojentaa mitään risukimppua, enkä katkenneita rikkaruohoja. Haluan arvostaa toista ihmistä, enkä siksi halua puhua vain puhumisen vuoksi. Puheen sisällöllä on minulle paljon merkitystä.

Kaunis ajatus. Harmillisesti kommentisi tuo taas ilmi sen, että toiset kokevat olevansa niin herkkiä ja viisaita ilmaisussaan että voivat samalla tyrmätä toisten vähemmän hiotut ajatukset risukimppuna ja aliarvioimisena.

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule, tiedän fiiliksen.

Pahinta on jos mukaan eksyy todella ärsyttävän mallinen ekstrovertti, joka käytännössä ajattelee ääneen.

Siis koittaa muodostaa jotain järkevää ajatusta ja suu käy lakkaamatta koko ajan! Mitään järjellistä ei sano vaikka suu käy ja käy.

Hitto että voi olla piinallista!

Olen introvertti. Joskus koen myötähäpeää ekstroverttien puolesta, kun he kritiikittömästi suoltavat puhetta suustaan. Puhuvat asioita, joita en ikimaailmassa sanoisi ääneen, koska nuo sanat voivat loukata jotakuta, tai ovat esim. tieteellisesti epäkorrekteja. Kun näen tuollaisen nolon esimerkin ympäristössäni, niin miksi ihmeessä haluaisin olla samanlainen hölösuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on yrittäisit jalostaa ajatuksiasi, ja toisit julki vain ne todelliset helmet.

Miten on, jos mielestäni kaikki sosiaaliset tilanteet eivät ole oikeassa/väärässä tilanteita, vaan lähinnä normaalia jutustelua jossa kaikkien ei tarvitse olla koko ajan oikeassa ja miettiä mitä saa ja mitä ei saa sanoa. Tai että kaikkien sanottavien asioiden ei tarvitse olla niin hienosti muotoiltu tai ilmaistu, kuin jostain oppikirjasta?

Minä olen introvertti, ja ajattelen, että jokainen lauseeni on kuin ojentaisin kauniin kukan toiselle. En halua ojentaa mitään risukimppua, enkä katkenneita rikkaruohoja. Haluan arvostaa toista ihmistä, enkä siksi halua puhua vain puhumisen vuoksi. Puheen sisällöllä on minulle paljon merkitystä.

Kaunis ajatus. Harmillisesti kommentisi tuo taas ilmi sen, että toiset kokevat olevansa niin herkkiä ja viisaita ilmaisussaan että voivat samalla tyrmätä toisten vähemmän hiotut ajatukset risukimppuna ja aliarvioimisena.

Jos kertoisin sinulle kokemuksia elävästä elämästä, uskon että olisit samaa mieltä kanssani. Monesti olen ollut aivan gobsmacked, kun ekstrovertilta tippuu niitä vähemmän hiottuja ajatuksia. Sellainen pelästyttää, ja tekee varautuneeksi. Rakennan itselleni suojamuurin, kun joku toinen laukoo ajattelemattomuuksia.

Miksi ja kenelle ekstrovertti puhuu? Olettaako hän, että toinen on aina kiinnostunut siitä mitä hän puhuu? Lukeeko hän aktiivisesti toisen ihmisen elekieltä, ja säätelee puhumistaan sen perusteella? Mitä ekstrovertille tapahtuisi, jos kukaan ei olisi kiinnostunut hänen puheestaan?

Olen itrovertti, mutta ei minulla ole minkäänlaista ongelmaa muodostaa asioista mielipidettä itsenäisesti ajattelemalla siinä samassa ajassa, kun ekstrovertti tekee sen ääneen puhuen.

Ei hidas järjenjuoksu tosiaan liity introverttiyteen.

Juuri tänään oli palaveri, jossa kaksi ekstroverttiä ja kaksi introverttiä. Se hölönpölön määrä aiheesta ja aiheen vierestä, mihinkään loveen ei mahdu sanomaan mitään väliin puhumatta päälle ja volyymit kasvaa koko ajan ja ennen kuin ehdit kommentoida, aihetta on jo muutettu. Höpöttäminen on kivaa, mutta kun ei vaan jaksa kuunnella sitä jatkuvasti. Ja se tosissaan imee mehut introvertistä, joudun menemään jopa tunteja aikaisemmin nukkumaan sen takia, että joudun päivän aikana kuuntelemaan aggressiivista keskustelua. Kyllä, kuuntelu väsyttää, kun yrittää siitä hölötyksen seasta poimia tärkeät palat ja taistella itselleen kahden sekunnin puheenvuoro, jonka jälkeen ekstrovertti jyrää taas yli kuin mikäkin kauhakuormaaja.