Lue keskustelun säännöt.
Introverttien tukiketju: "Kiva kun sinäkin sanoit jotain"
Introvertti ilmoittautuu. Tuntuu, että minulla menee asioiden pohtimiseen ja prosessointiin niin paljon aikaa ja energiaa, etten ehdi muodostaa mielipiteitä samassa rytmissä kuin ekstrovertimmat tuovat puheena esille. Tämä siis vain tilanteissa, joissa asiat/ihmiset ovat minulle uusia - esim. jos minulle on annettu selvä rooli kertoa tietystä asiasta muille, samaa ongelmaa ei ole. Myöskään ei ole kyse siitä, että olisin ujo, sillä tuon kyllä mielipiteeni esiin kunhan se valmistuu ja koen sen olevan tilanteen kannalta olennainen.
Kohtalotovereita? Tuntuu, että ahdistun tästä liikaa, eivätkä asiaa auta kommentit "kiva kun sanoit jotain" tai "kerropa Sanna sinäkin nyt mielipiteesi".
Kommentit (294)
Vierailija kirjoitti:
Jos on puhe pesukoneiden ominaisuuksista^, niin täytyykö sinun palata asiaan viikon kuluttua pohdittuasi, mitä vaadit pesukoneelta?
Älä jaksa, todella väsynyt kärjistys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten vaikeaa voi olla sanoa, että "mielestäni pesukoneessa täytyy olla vähintään 1200 rpm linkous, koska muuten pyykit jäävät liian märiksi. Vielä parempi olisi 1400 rpm." Olen itse ujo, mutta sosiaalinen. En kuitenkaan ole äänessä paljonkaan.
Jos palaverissa keskusteltaisiin parhaasta linkousnopeudesta, todennäköisesti miettisin asiaa niin pitkään että joku impulsiivisempi ehtisi vastata tuon 1200 ennen kuin minä, jolloin tyytyisin todennäköisesti nyökyttelemään. Ihan eri asia, jos järjestettäisiin tuollainen väkinäinen mielipidekierros.
Sanoinko jotain jostain palaverista? Voihan kaveriporukassa joku alkaa valittamaan haisevista pyykeistään, sitten joku toinen kysyy kuivuvatko pyykit liian hitaasti, sitten tulee puheeksi pesukoneen linkous jne. Ei kaikki keskustelu ole aina väkinäistä mielipidekierrosta.
Kaveriporukka ja arkipäiväinen keskustelu on niin älyttömän paljon eri asia kuin työtilanne ja päätöksentekopalaveri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Mutta jos tarkkailet niin huomaat, että syy, miksi ekstrovertit ovat niin nopeita puhumaan ja tuomaan esille ajatuksiaan on se, että he toistavat samoja asioita yhä uudestaan ja uudestaan. Itse en jaksa toistaa samaa asiaa monta kertaa. Mieluummin pohdin ja mietin, tulisiko jotain uutta näkökulmaa esille. Jos ei, niin tuntuu jotenkin hölmöltä toistella samoja juttuja moneen kertaan. Mutta keskustelu ekstrovertin kanssa ei anna tilaa tällaiselle pohdinnalle. Siksi ne menevät usein samoja yksitoikkoisia ratoja...
Höpö höpö, sosiaalisuus ei tee kenestäkään sen typerämpää kuin sinusta. Olen extroverttina ihmisenä aivan kyllästynyt siihen, että he jotka eivät puhua pukahda mihinkään olisivat jotenkin "hiljaisesti viisaita". Avaa toki suusi jos on sanottavaa.
Miten muita keskustelijoita pitäisi sitten huomioida jos ei kysymällä että "hei mitä mieltä sinä olet tästä?" Itse extroverttina ihmisenä tiedän puhuvani paljon, mutta haluan antaa tilaa keskustelussa myös sellaisille henkilöille jotka eivät sitä muuten ota tai saa. Eikö pitäisi sitten mitenkään huomioida?
Itselleni puhuminen on työkalu löytää uusia näkökulmia viestinnällä muiden kanssa ja kuulemalla eri näkemyksiä, työstän myös ajatuksiani ääneen.
Jos asenteesi on se, että jotkut eivät "puhua pukahda" mitään, asenteessasi on korjaamisen varaa. Sinun pitäisi tosiaan puhua vähemmän. Rauhallisempi puheen tahti tekee puhumisen introvertille miellyttävämmäksi. Jos olet kyllästynyt hiljaisuuteeni, vaihda toki seuraa. Minä puhun silloin kun minulla on asiaa, ja koen ilmapiiriin miellyttäväksi puhua. Jos seurueessa on joku joka haluaa varastaa shown, niin suon sen ilon kaikin mokomin hänelle. Kenties hän saa päivän energiansa esilläolosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Mutta jos tarkkailet niin huomaat, että syy, miksi ekstrovertit ovat niin nopeita puhumaan ja tuomaan esille ajatuksiaan on se, että he toistavat samoja asioita yhä uudestaan ja uudestaan. Itse en jaksa toistaa samaa asiaa monta kertaa. Mieluummin pohdin ja mietin, tulisiko jotain uutta näkökulmaa esille. Jos ei, niin tuntuu jotenkin hölmöltä toistella samoja juttuja moneen kertaan. Mutta keskustelu ekstrovertin kanssa ei anna tilaa tällaiselle pohdinnalle. Siksi ne menevät usein samoja yksitoikkoisia ratoja...
Höpö höpö, sosiaalisuus ei tee kenestäkään sen typerämpää kuin sinusta. Olen extroverttina ihmisenä aivan kyllästynyt siihen, että he jotka eivät puhua pukahda mihinkään olisivat jotenkin "hiljaisesti viisaita". Avaa toki suusi jos on sanottavaa.
Miten muita keskustelijoita pitäisi sitten huomioida jos ei kysymällä että "hei mitä mieltä sinä olet tästä?" Itse extroverttina ihmisenä tiedän puhuvani paljon, mutta haluan antaa tilaa keskustelussa myös sellaisille henkilöille jotka eivät sitä muuten ota tai saa. Eikö pitäisi sitten mitenkään huomioida?
Itselleni puhuminen on työkalu löytää uusia näkökulmia viestinnällä muiden kanssa ja kuulemalla eri näkemyksiä, työstän myös ajatuksiani ääneen.
Ymmärrän tämänkin näkökulman, mutta jos en itse halua ottaa tilaa keskustelusta, on poikkeuksetta vielä kamalampaa jos joku muu asettaa minut framille tilanteessa johon en ole valmis. "Mitä mieltä olet tästä?" johtaa kohdallani aika isolla todennäköisyydellä siihen, että äkistän jotain epämääräistä keskeneräistä suustani, siitä jää tympeä olo pitkäksi aikaa. Varsinkin, kun tuo kysymyksenasettelu jo antaa (kärjistetysti) ymmärtää että seuraavaksi Sanna esittää täydelliseksi muodostuneen mielipiteensä kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Jos on puhe pesukoneiden ominaisuuksista^, niin täytyykö sinun palata asiaan viikon kuluttua pohdittuasi, mitä vaadit pesukoneelta?
Minusta olisi ihan mukavaa, että ympäristö sietäisi sen, että mietin ensin vaikkapa kymmenen sekuntia hiljaa, ja pohdin ääneen eri näkökulmia. Se on minulle luontaista. Ärsyttävää sen sijaan on, jos joku kysyy "mitä mieltä sinä olet tästä asiasta", ja odottaa minulta sekunnin kuluttia vastausta kuin tykin suusta. Mitä merkitystä sellaisella mielipiteellä on, jota ei ole kunnolla punnittu? Ei asioita puhuta vain puhumisen vuoksi, vaan minä haluan vastata sanoistani. En halua sanoa mitään sellaista, mitä en todella tarkoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisikö miettiä uravalintaa uusiksi, jos ei pysty tuomaan mielipiteitään julki päätöksentekopalaverissa?
Minä olen introvertti, ja toivon, että saisin joskus suunvuoron. En halua puhua muiden päälle, koska se on epäkohteliasta. Toivon, että muut kuuntelisivat sanomiseni loppuun asti, eivätkä alkaisi puhua omaa juttuaa jokaisen hengenvetoni kohdalla. Voin kertoa, että minulla on paljon ajatuksia. Ehkä jopa enemmän kuin ekstroverteillä. Mielestäni on kuitenkin epäkohteliasta tuoda itseäni esiin keskustelutilanteissa puolittain väkivaltaisesti. Jos ihmiset eivät halua kuunnella, vetäkööt omaa stand-up komediaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö miettiä uravalintaa uusiksi, jos ei pysty tuomaan mielipiteitään julki päätöksentekopalaverissa?
Siis ei pysty sen takia, että ei halua puhua, vai ei pysty sen takia että muut puhuvat päälle, eivätkä ole kiinnostuneita sanoistasi? Valitettavan usein kyse on viimeksimainitusta.
Minä olen ujo ekstrovertti. Nautin tosi paljon ihmisten seurasta ja keskusteluista mutta olen tosi kömpelö sosiaalisesti. En pysty keskittymään aiheeseen joka ei kiinnosta minua. Saatan jäädä pohtimaan yhtä asiaa kun siinä välillä muut ovat siirtyneet jo viidenteen ja muitten jutut menee todella ohi kun jumitun miettimään. Sen takia en kehtaa sanoa mitään kun en ole kuunnellut keskustelua. Jos taas keskustelu on mielenkiintoinen niin saatan alkaa puhua muiden päälle malttamattomana. Olen yrittänyt päästä siitä tavasta eroon mutta en tunnu koskaan löytävän sopivaa kohtaa sanoa asiaani joten joudun olemaan hiljaa. Vaikeaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos asenteesi on se, että jotkut eivät "puhua pukahda" mitään, asenteessasi on korjaamisen varaa. Sinun pitäisi tosiaan puhua vähemmän. Rauhallisempi puheen tahti tekee puhumisen introvertille miellyttävämmäksi. Jos olet kyllästynyt hiljaisuuteeni, vaihda toki seuraa.
Vaihda itse toki seuraa jos muiden seurassa olo tai keskustelu ahdistaa ja ahdistaa vielä jälkikäteen kotonakin. Miksi edes viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa jotka eivät sinua ymmärrä? Miksi ekstrovertin ihmisen taakkana on aina ymmärtää ja puhua hitaammin, sillä välin kun "hiljaa viisaat" kuuntelevat ja tuomitsevat sosiaalisemman ihmisen yritykset ottaa sinut mukaan keskusteluun. Samalla ajatellen että tuopa on idiootti kun on koko ajan äänessä mielipiteineen. Onko tällainen ajattelu oikein? Mikä hiljaisesta ihmisestä tekee oikeutetun toisia pilkkaamaan? Sekö että hän mielessään kuvittelee että nyt jos sanon jotain, kaikki pitävät minua pöljänä? Vaikka eivät edes pidä.
Tämä asetelma kuin koulukiusaajat ja kiusatut, paitsi että hekin jotka yrittävät olla vain ystävällisiä tekevät pahaa tietämään.
Jos todella haluat kuulla, mitä minulla on sanottavaa, ja kunnioitat mielipidettäni, osoitat sen kyllä, ja silloin minä varmasti puhun. Jos sen sijaan haluat, että minä olen sinulle seuraneito, josta on sinulle piristystä ja joka tuo mukavan sosiaalisen ilmapiirin päivän juoruhetkeen, niin hanki muuta seuraa. Minua ei kiinnosta ainoastaan täyttää sinun sosiaalisia tarpeitasi, vaan olen yksilö, joka ansaitsee tulla arvostetuksi omana itsenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asenteesi on se, että jotkut eivät "puhua pukahda" mitään, asenteessasi on korjaamisen varaa. Sinun pitäisi tosiaan puhua vähemmän. Rauhallisempi puheen tahti tekee puhumisen introvertille miellyttävämmäksi. Jos olet kyllästynyt hiljaisuuteeni, vaihda toki seuraa.
Vaihda itse toki seuraa jos muiden seurassa olo tai keskustelu ahdistaa ja ahdistaa vielä jälkikäteen kotonakin. Miksi edes viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa jotka eivät sinua ymmärrä? Miksi ekstrovertin ihmisen taakkana on aina ymmärtää ja puhua hitaammin, sillä välin kun "hiljaa viisaat" kuuntelevat ja tuomitsevat sosiaalisemman ihmisen yritykset ottaa sinut mukaan keskusteluun. Samalla ajatellen että tuopa on idiootti kun on koko ajan äänessä mielipiteineen. Onko tällainen ajattelu oikein? Mikä hiljaisesta ihmisestä tekee oikeutetun toisia pilkkaamaan? Sekö että hän mielessään kuvittelee että nyt jos sanon jotain, kaikki pitävät minua pöljänä? Vaikka eivät edes pidä.
Tämä asetelma kuin koulukiusaajat ja kiusatut, paitsi että hekin jotka yrittävät olla vain ystävällisiä tekevät pahaa tietämään.
Edelleen sanon: puhu vähemmän, jos seurassasi on joku rauhallisempi ihminen. Vaikeneminen on kultaa. Mitä on yrittäisit jalostaa ajatuksiasi, ja toisit julki vain ne todelliset helmet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asenteesi on se, että jotkut eivät "puhua pukahda" mitään, asenteessasi on korjaamisen varaa. Sinun pitäisi tosiaan puhua vähemmän. Rauhallisempi puheen tahti tekee puhumisen introvertille miellyttävämmäksi. Jos olet kyllästynyt hiljaisuuteeni, vaihda toki seuraa.
Vaihda itse toki seuraa jos muiden seurassa olo tai keskustelu ahdistaa ja ahdistaa vielä jälkikäteen kotonakin. Miksi edes viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa jotka eivät sinua ymmärrä? Miksi ekstrovertin ihmisen taakkana on aina ymmärtää ja puhua hitaammin, sillä välin kun "hiljaa viisaat" kuuntelevat ja tuomitsevat sosiaalisemman ihmisen yritykset ottaa sinut mukaan keskusteluun. Samalla ajatellen että tuopa on idiootti kun on koko ajan äänessä mielipiteineen. Onko tällainen ajattelu oikein? Mikä hiljaisesta ihmisestä tekee oikeutetun toisia pilkkaamaan? Sekö että hän mielessään kuvittelee että nyt jos sanon jotain, kaikki pitävät minua pöljänä? Vaikka eivät edes pidä.
Tämä asetelma kuin koulukiusaajat ja kiusatut, paitsi että hekin jotka yrittävät olla vain ystävällisiä tekevät pahaa tietämään.
Onko oletuksesi siis että kaikki ekstrovertin puhuma asia on automattisesti älykästä ja punnittua? Introvertillä on huomattavasti korkeampi kynnys puhua, eikä hän halua laukoa ilmoille keskeneräisiä ajatuksia, jotka voisivat loukata muita. Minä ajattelen, että sanojen kannattaa olla tarkkaan harkittuja ja punnittuja. Kerran sanottua ei saa ikinä enää takaisin. Ei anteeksipyyntökään pyyhi pois sitä hölmöä, mitä on tullut sanottua. Siksi kannattaa miettiä ensin mitä on sanomassa, ja sanoa vasta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kyllä! Olen tottunut ottamaan tilanteen haltuu toteamalla sopivassa välissä olevani "hitaasti lämpiävää sorttia" - jo ennen sitä kun noita muka-rohkaisevia typeriä "kiva kun säkin jotain sanoit"-kommentteja.
Hyvä vinkki! Jotenkin tuntuu, että minua hiljaisena pidetään helposti jotenkin turhana/hitaana/vajaana, ja täysin ymmärrettäväähän se on jos ei anna itsestään samalla tavalla dynaamista kuvaa kuin monet muut.
ap
Kiteytät omat ajatukseni tuossa viimeisessä kappaleessa. Turhauttaa, että leimataan hissukaksi ja tosiaan jotenkin vähän vajaaksi, jos ei olla muiden mukana suunapäänä. Miksi se on niin kovin vaikeeaa joidenkin ymmärtää etteivät kaikki ole samasta muotista tehty.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen introvertti, ja toivon, että saisin joskus suunvuoron. En halua puhua muiden päälle, koska se on epäkohteliasta. Toivon, että muut kuuntelisivat sanomiseni loppuun asti, eivätkä alkaisi puhua omaa juttuaa jokaisen hengenvetoni kohdalla. Voin kertoa, että minulla on paljon ajatuksia. Ehkä jopa enemmän kuin ekstroverteillä. Mielestäni on kuitenkin epäkohteliasta tuoda itseäni esiin keskustelutilanteissa puolittain väkivaltaisesti. Jos ihmiset eivät halua kuunnella, vetäkööt omaa stand-up komediaansa.
Niin samaa mieltä! päälle puhuminen on ärsyttävintä ikinä, ihan kuin toisen asia ois tärkeämpää kuin toisen ja olisi joku oikeus keskeyttää! itsekin olen tosi introvertti, itsevarma kylläkin niin ei ole ujoutta vaan ominaisuus.
Minä olen introvertti, en ujo, vaikka monet eivät tunnukaan näiden kahden eroa ymmärtävän. Myös minun on vaikea muodostaa mielipidettä johonkin uuteen asiaan nopeasti, sillä haluan miettiä asiaa rauhassa ja hakea tietoa ja muodostaa selkeät perustelut, jotka voin esittää muille. Yli kaiken inhoan ex tempore -ideariihiä, joissa pitäisi viidessä tai kymmenessä minuutissa keksiä jotakin ja jakaa se sitten suuremmalle ryhmälle. Menen tällaisissa tilanteissa ihan lukkoon enkä saa mitään kunnollista aikaiseksi. Jos sen sijaan saan rauhassa etukäteen miettiä asioita, saatan keksiä vaikka mitä ja vielä hyvät perustelut päälle.
Töissä olen monesti jättänyt sanomatta mielipiteeni, jos olen kokenut, ettei se kuitenkaan toisi mitään muutosta asioihin tai ettei sillä ole mitään merkitystä kenellekään. En jaksa nähdä sitä vaivaa, että alkaisin esim. palaverissa ehdottamaan jotakin muutosta, jos on hyvin todennäköistä, ettei asialle kuitenkaan tapahdu mitään. Jos työpaikka ei ole miellyttänyt, olen mieluummin vaihtanut duunia kuin alkanut taistella tuulimyllyjä vastaan...
Vierailija kirjoitti:
Mitä on yrittäisit jalostaa ajatuksiasi, ja toisit julki vain ne todelliset helmet.
Miten on, jos mielestäni kaikki sosiaaliset tilanteet eivät ole oikeassa/väärässä tilanteita, vaan lähinnä normaalia jutustelua jossa kaikkien ei tarvitse olla koko ajan oikeassa ja miettiä mitä saa ja mitä ei saa sanoa. Tai että kaikkien sanottavien asioiden ei tarvitse olla niin hienosti muotoiltu tai ilmaistu, kuin jostain oppikirjasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asenteesi on se, että jotkut eivät "puhua pukahda" mitään, asenteessasi on korjaamisen varaa. Sinun pitäisi tosiaan puhua vähemmän. Rauhallisempi puheen tahti tekee puhumisen introvertille miellyttävämmäksi. Jos olet kyllästynyt hiljaisuuteeni, vaihda toki seuraa.
Vaihda itse toki seuraa jos muiden seurassa olo tai keskustelu ahdistaa ja ahdistaa vielä jälkikäteen kotonakin. Miksi edes viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa jotka eivät sinua ymmärrä? Miksi ekstrovertin ihmisen taakkana on aina ymmärtää ja puhua hitaammin, sillä välin kun "hiljaa viisaat" kuuntelevat ja tuomitsevat sosiaalisemman ihmisen yritykset ottaa sinut mukaan keskusteluun. Samalla ajatellen että tuopa on idiootti kun on koko ajan äänessä mielipiteineen. Onko tällainen ajattelu oikein? Mikä hiljaisesta ihmisestä tekee oikeutetun toisia pilkkaamaan? Sekö että hän mielessään kuvittelee että nyt jos sanon jotain, kaikki pitävät minua pöljänä? Vaikka eivät edes pidä.
Tämä asetelma kuin koulukiusaajat ja kiusatut, paitsi että hekin jotka yrittävät olla vain ystävällisiä tekevät pahaa tietämään.
Ongelmasi taitaa olla se, että yrität "osallistaa" introvertteja keskusteluun tavalla, joka sopii nimenomaan ekstroverteille. Eli nopeasti lauotaan vuorollaan mielipiteitä kuin tykin suusta kysymykseen "mitä mieltä olet". Eli et ole vieläkään sisäistänyt, että introvertit pitävät harkitsevammasta keskustelusta, jossa annetaan tilaa pohdinnoille ja eri näkökulmien punnitsemiselle. Introverttia ei välttämättä kiinnosta samalla tavalla laukoa jotain tiettyä yksiselitteistä mielipidettä joko tai mallisesti, vaan miettiä asiaa useammalta kantilta ja muodostaa asiasta parempi kokonaiskuva ja syventää jo esitettyjä ajatuksia. Introvertille mieluisassa keskustelussa ei ole mitään painetta laukoa mielipiteitä vuoron perään, vaan ajatuksensa pystyy tuomaan esille silloin kun haluaa, koska keskustelijat huomioivat toisiaan ja tilaa asian pohtimiselle on. Introvertti pitää aidosta vuorovaikutuksellisuudesta. Ei siitä, että näön vuoksi tivataan "mitä mieltä olet".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on yrittäisit jalostaa ajatuksiasi, ja toisit julki vain ne todelliset helmet.
Miten on, jos mielestäni kaikki sosiaaliset tilanteet eivät ole oikeassa/väärässä tilanteita, vaan lähinnä normaalia jutustelua jossa kaikkien ei tarvitse olla koko ajan oikeassa ja miettiä mitä saa ja mitä ei saa sanoa. Tai että kaikkien sanottavien asioiden ei tarvitse olla niin hienosti muotoiltu tai ilmaistu, kuin jostain oppikirjasta?
Jos lukisit tätä keskustelua ajatuksen kanssa niin huomaisit varmaan, että täällä puhutaan aika paljon kokouksista ja muista aivoriihi-tyyppisistä tilanteista, joissa sanottavalla on tietyssä mielessä enemmän painoarvoa kuin arkisella jutustelulla, koska aiheena saattaa olla esimerkiksi työyhteisön kehittäminen tai vastaava aihe, jossa täytyy esittää perusteltuja mielipiteitä. Ei mulle ainakaan introverttinä ole ongelmana puhua kavereiden ja joidenkin hyvien tuttujen kanssa, mutta vähänkään virallisemmissa keskustelutilanteissa haluan miettiä todella huolellisesti mitä sanon.
Extrovertti 😂