Mä en ymmärrä, miten joissain perheissä menee joululahjoihin vain tyyliin 200-500 euroa. Eikö teillä ole kummilapsia? Sisaruksia? Vanhempia? Isovanhempia? Lasten opettajia?

Se unohtu sanoa, että ajatusleikissä pitää pitää mielessä, että on muuttamassa loppuelämäksi Amerikkaan. Eli kaikki loppuelämän ajan tarvittavat tavarat pitää olla matkassa eli jättää ne itelle.

Ja että mitään varastoa ei Suomeen jää. Silleen ei saa ajatella, että veis vanhempien varastoon. Vaan kaikki tarpeellinen mukaan ja loput pois. Ja näin siivoaa.

Sama pätee varmaan joululahjojen ostossa?

"Jos lahjan saaja muuttaisi loppuelämäksi Amerikkaan, ottaisko se tämän matkaan?" Ja ostais vaan sen, minkä se ottaisi.

Ei ole sukulaisia tai lummilapsia. On yksi lapsi. Ei ole varaa ostaa kallista lahjaa teinille. Hinta max 100e.

Mulla meni just 300 euroa halloweeniin, että kyllä mä yhteen jouluun saan menemään helposti sen tonnin! Siis lahjoihin, ruokaan ei kauheesti rahaa mene kun ei meidän perheessä olla mitään suurempia jouluruokafaneja. Lapsia kolme ja jokaiselle tulee meiltä n.10 lahjaa, kalliimmat lahjat ovat yleensä 100-150 euroa. Sitten miehen lahja on n.100-200 euroa ja mun siskolle sekä vanhemmille menee myös sen 100-200 euroa, riippuu mitä ostaa. Miehellä menee oman perheen lahjoihin vähintään se 100 euroa. Kummilapsia ei ole.

Ja siis se on itsestäänselvyys, että joulu on myös sitä yhdessäoloa ja yhdessä joulun rakentamista. Me aloitettiin jo marraskuun lopulla piparien ja torttujen leipominen ja koti täyttyy lasten jouluaskarteluista. Mutta kyllä joulun juttu on lasten mielestä ne lahjat, tottakai. Jokainen tietenkin panostaa oman varallisuuden mukaan, mutta turha tuomita niitä jotka niitä lahjoja reippaammin ostavat.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta ja kolme kummilasta. Näiden lisäksi on omia sisaruksia yhteensä 7. Kummallakin vanhemmat ja yksi isovanhemmista elossa. On lasten kummeja, yhteensä 8 kpl. Lapsilla on kolme luokanopettajaa ja harrastusten vetäjiä on 6.

Vaikka ihan vaan vie jonkun suklaalevyn opettajalle tai kummille, niin noista lahjoista kertyy joka ikinen vuosi 2000 euroa. Ostetaanhan me puolisot toisillemmekin lahjoja!

Ja ei, lapset eivät saa mitään tietokoneita tai polkupyöriä joululahjaksi, vaan ihan tavallisia, vaikka Lego-pakkauksen tai leffalippuja tai muuta. Ei ne mitään ilmaisia ole.

Meillä on varaa tähän, mutta aina vaan ihmettelen, miten jotkut (useimmat?) perheet pystyvät kuluttamaan noinkin vähän läheisten joululahjoihin. Ettekö te sitten osta yhtään mitään?

Liikutaan ns. sivistyspiireissä, joissa joulun liittäminen lahjoihin on jäänyt jonnekin 80-luvulle. Isovanhemmat sais sydärin, jos alettais raahaa jotain turhaa tavaraa sinne. Ostellaan lahjoja puolin ja toisin, jos sattuu eteen tulemaan jotain, jonka tietää just olevan toivottu ja tarpeellinen. Ahdistaa ajatuskin, että joulun pilasi sen miettimen, miten pääsee kämppään tulleesta tarpeettomasta kamasta eroon.

Kummilapsia ei ole, koska ei kuuluta kirkkoon.

Lapsille ostetaan pari tarpeellista ja laadukasta lahjaa.

Opettajana en itse kaipaa lahjoja - kiitos riittää. En siis kiusaa kollegojaan lahjoilla.

Meillä joulu ei ole materiaa eikä kulutusjuhlaa vaikka rahaa on yllin kyllin. Toki ruokaan satsataan. Perheessämme ostetaan silloin kun tarvitaan tai joskus muulloinkin. Ei sen vuoksi että on joulu. Inhoan kaupallisuutta, shoppailua ja ostoshysteriaa. Joskus jouluna voi mennä 500 ja joskus 2000€

Joulun idea on muuttunut kaupalliseksi.

Koetaan tärkeäksi laittaa paljon rahaa lahjoihin. Ja kun (aikuiset) ihmiset saavat näitä lahjoja, heillekin tulee paineita hankkia yhtä kalliita lahjoja lahjoittajalle. Lopputuloksena kaikilta menee paljon rahaa lahjoihin, joka voi olla vähävaraisemmalle isompi rasite kuin varakkaammalle osapuolelle. Lisäksi voi olla hankalaa miettiä mitä hankkisi kenellekin. Saattaa tulla turhia ostoksia, jota lahjan saaja ei välttämättä edes tarvitsisi. Joulun takia tulee siis paljon turhaakin kulutusta tuotteisiin, joita lahjan saaja tuskin tulisi muuten hankkineeksi.

Mutta kauppiaat kiittää!

Ei. Ei. Vain yksi. Ei. Ei. Viime vuonna lahjoihin riitti se 200 e, tein itse osan.

Opettajat toimivat virassa. Ettehän te vie poliisillekaan suklaata kiitokseksi siitä, että he ovat valvoneet liikennettä. Kiitos opettajille maksetaan verorahoistamme.

No mun miehellä on 7 sisarusta ja lapsillani serkkuja yhteensä yli 20. Ei todellakaan osteta lahjoja ristiin, jokainen menisi konkurssiin ja jokainen hukkuisi krääsään.

Meillä ei ole lapsia, mutta veljeni lapsille ostamme jotain. Vanhemmilleni viemme joulutähden ja jotain pientä, esim. saunatuoksun ja shampoota. Mieheni kanssa ostamme toisillemme pari lahjaa. Yhteensä rahaa menee alle 100€.

Meillä 4 lasta, kummilapsi, tuttavia ja meidänvsisarukset ja vanhemmat, eikä todellakaan saada 500 enempää lahjoihin menemään.

Sisarusten lapset n. 20e per nuppi, yht. 180e

Kummilapset aikuisia, yksi alaikäinen, hänen lahja n. 50e (on meille tosi läheinen)

miehen kanssa emme osta toisillemme lahjoja

muut aikuiset, siskojeni lahjat n. 50e

omat lapset 4kpl, lahjat vaihtelee vuosittain, vuodesta riippuen yht. n. 400-800e

Minulle ihan ok tuo summa.

Minä taas ihmettelen, miten joillain menee lahjoihin satoja euroja. Meillä tosin ostetaankin lahjoja vain lapsille ja nekin kohtuuhinnalla. Aikuisille jos jotain annetaan, se on itsetehtyä hilloa, sinappia tms. Niihin ei paljoa rahaa kulu eivätkä (toivottavasti) jää vuosiksi kaappeihin pyörimään niin kuin tavaralahjat ehkä jäisivät.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka ihan vaan vie jonkun suklaalevyn opettajalle tai kummille, niin noista lahjoista kertyy joka ikinen vuosi 2000 euroa. Ostetaanhan me puolisot toisillemmekin lahjoja!

- aika h*lvetin kallista suklaata

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta ja kolme kummilasta. Näiden lisäksi on omia sisaruksia yhteensä 7. Kummallakin vanhemmat ja yksi isovanhemmista elossa. On lasten kummeja, yhteensä 8 kpl. Lapsilla on kolme luokanopettajaa ja harrastusten vetäjiä on 6. 

Kuvittelen, että meillä olisi tuo määrä lahjansaajia ja laitan lahjat sellaisiin summiin, joita meillä tavallisesti käytetään:

Kolme omaa lasta: 30e/lapsi=90e

Kolme kummilasta: 20e/lapsi=60e

Omat sisarukset: villasukat, itsetehtyä hilloa/sinappia tms., n. 2e/henkilö=n.14e

Molempien vanhemmat: Yhteislahja muiden sisarusten kanssa, oma osuus max 20e/pari=40e

Isovanhempi: Joulutähti ja nätti kortti+lasten askarteluja=n.10e

Lasten kummit: Itsetehtyä hilloa tms+lasten tekemät kortit., n.2e/henkilö=n.16e

Opettajat ja harrastusten vetäjät: Lasten itsetekemät kortit, n.2e/henkilö=n.18e

yhteensä noin 248e

Jos lapset ovat "liian isoja" askartelemaan, vaihdetaan opettajien kohdalla itsetehdyt kortit vaikka suklaalevyyn. Hinta pysyy suunnilleen samana.

Vierailija kirjoitti:

Kummilapset aikuisia, yksi alaikäinen, hänen lahja n. 50e (on meille tosi läheinen)

Mielenkiintoista, että rinnastetaan läheisyys ja suhteessa kalliimpi lahja. En tiedä teitkö sen tietoisesti, mutta tartuin asiaan, koska tätä kuulee usein. "Ostetaan sille kalliimpi lahja, koska ollaan läheisempiä". Itse en mitenkään ymmärrä tätä logiikkaa. Miksi läheisyys pitäisi osoittaa kalliimmalla lahjalla? Halvempihan voi olla jopa mieluisampi. Henkilökohtaisesti pidän erityisen suuressa arvossa itsetehtyjä lahjoja. Niillä ei välttämättä ole kokonaishintaa montaakaan euroa, mutta se vaiva, jonka lahjan tekijä on nähnyt, on arvokkaampaa kuin mikään summa rahaa. Ymmärrän toki, että kaikki eivät ole käteviä käsistään ja lahjan tekeminen ei luonnistu. Silloin tottakai parempi ostaa lahjat. Sittenkin panostaisin kuitenkin hintaa enemmän lahjan kohdentamiseen juuri ko. henkilölle. Jotain vähän spesiaalia, joka kertoo, että ostaja on ajatellut juuri ko. henkilöä eikä vain napannut ensimmäistä vastaantullutta konvehtirasiaa tms.

Vierailija kirjoitti:

Opettajat toimivat virassa. Ettehän te vie poliisillekaan suklaata kiitokseksi siitä, että he ovat valvoneet liikennettä. Kiitos opettajille maksetaan verorahoistamme.

Hohhoijaa, tästä viimeistään tietää, että joulu on lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummilapset aikuisia, yksi alaikäinen, hänen lahja n. 50e (on meille tosi läheinen)

Mielenkiintoista, että rinnastetaan läheisyys ja suhteessa kalliimpi lahja. En tiedä teitkö sen tietoisesti, mutta tartuin asiaan, koska tätä kuulee usein. "Ostetaan sille kalliimpi lahja, koska ollaan läheisempiä". Itse en mitenkään ymmärrä tätä logiikkaa. Miksi läheisyys pitäisi osoittaa kalliimmalla lahjalla? Halvempihan voi olla jopa mieluisampi. Henkilökohtaisesti pidän erityisen suuressa arvossa itsetehtyjä lahjoja. Niillä ei välttämättä ole kokonaishintaa montaakaan euroa, mutta se vaiva, jonka lahjan tekijä on nähnyt, on arvokkaampaa kuin mikään summa rahaa. Ymmärrän toki, että kaikki eivät ole käteviä käsistään ja lahjan tekeminen ei luonnistu. Silloin tottakai parempi ostaa lahjat. Sittenkin panostaisin kuitenkin hintaa enemmän lahjan kohdentamiseen juuri ko. henkilölle. Jotain vähän spesiaalia, joka kertoo, että ostaja on ajatellut juuri ko. henkilöä eikä vain napannut ensimmäistä vastaantullutta konvehtirasiaa tms.

Ihan tietoisesti, meillä läheiset saavat hinnakkaamman lahjan. Minusta se on ihan luonnollista.

Käytän lahjoihin n.50 euroa neljälle lastenlapselle.Kudon sukkia ja lapasia.Olen köyhä ja lapset ovat aidosti tykänneet lahjoistaan.Aikuiset eivät saa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Opettajat saa palkkaa.

Juuri näin.

Minä koen kiusallisena, kun saan lahjoja vanhemmilta. Minulle maksetaan työstäni. Se "jotain pientä" ostettua on sellaista, mitä en yksinkertaisesti voi säilöä. Erittäin kiusallista on myös saada esim lahjakortti kasvohoitoon, koska ne ovat sen verran kalliita, että se tuntuu sopimattomalta. Opettajien lahjominen on lähtenyt käsistä, koska se on siirtynyt lapsilta aikuisille. Toivoisin, että se siirtyisi takaisin lapsille niin että lahjaan ei kuluisi yhtään rahaa. Vain lapsen aikaa, jos hän itse niin haluaa.

Jos lapsi haluaa piirtää tai askarrella kortin, on se oikein mieluinen lahja. Minulla on aika iso antiikkikirstu, jonka päällä on kukkia ja jokainen kortti ja piirros on tallessa siellä. Toivoisin, että tuon isompaa ei kukaan antaisi. Ymmärrän että lapselle oma ope on tärkeä henkilö ja siksi hän vaikka piirtää koiran, koska tietää, että meillä on koira tms. Se on mukavaa. Sitä en ymmärrä, että vanhemmat ostavat jotain, koska useimmilla on työpaikka eli sisäistävät palkkatyön idean ja sen että olen töissä, enkä heidän perheystävänsä.

T. ope