Lue keskustelun säännöt.
Muita, joilla lapsi ei ole melkein koskaan hoidossa?
Ainoa, joka lastamme hoitaa, on äitini. Lapsi on 5v. ja ollut äidilläni yökylässä ehkä 7 kertaa, lisäksi hoitaa joskus iltapäivisin tarhan jälkeen. Olemme tuttavapiirissämme jotain poikkeuksia, koska lapsi on niin vähän hoidossa. En siis valita, ihmettelen vain. Muilla tällaista?
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Jännä kun näitä lukee niin ihmettelen eikö lapsilla ole kavereita, itse pentuna ja nykyään lähipiirin isommat lapset yökyläilevät kavereillaan. Ja se se vasta hauskaa on! Joku kirjoitti että on ollut vain sisarusten syntymän ajan erossa lapsistaan, eikö lapset saa mennä kavereille yöksi? Tai 10 vuoden aikana yhden kerran yökylässä. Eikö vanhemmat siis halua päästää lapsia mihinkään yöksi?
Väännä nyt vielä veistä haavassa.... meillä tyttö on ihan suosittu kaveri porukassa, mutta ei ole kenenkään paras edes toiseksi paras kaveri vaan jossain sijoilla 4 tms ja yökyliin kutsutaan ne parhaat kaverit. On meilläkin muutama kaveri käynyt kun on kutsuttu, mutta meidän tyttöä ei ole kutsuttu näiden luo, siellä yökyläilee ne paremmat kaverit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on ihan tutkittu juttu ja tosiasia että jos lapsilla on tiivis suhde isovanhempiin niin siitä hyötyy lapsi erittäin paljon. Yleensäkin useamman ihmisen läheinen kontakti on vain plussaa. Turhaa te sädekehää yritätte asettaa sellaisten vanhempien kohdalle jotka ovat marttyyreitä ja eivät vie lastaan ikinä hoitoon vaikka voisivat tai eivät voi viedä, jolloin tekevät näin vain pakosta. Turha myös vedota siihen että isovanhempia käytetään hyväksi. Kyllä lähes kaikki isovanhemmat osaavat itse ilmaista koska ovat valmiita hoitamaan lapsenlapsiaan ja koska riittää. Useampi vanhempi vaistoaa ja tietää sen itse kuinka paljon on kohtuullista pyytää apua. Joillekin on ehkä vaikea hyväksyä että monet isovanhemmat tarjoutuvat oikein mielellään auttamaan lastenlasten hoidossa. Taas melkein huvittavaa kun aina halutaan nähdä vanhemmat huonossa valossa, eli joko rajoitetaan liikaa isovanhempien osallistumista tai sitten pyydetään muka liikaa. Hyvät av:läiset on olemassa myös muutakin kun ääripäitä.
On ihan normaalia että vanhemmat kaipaavat joskus lapsivapaata aikaa ja mikäs sen parempi jos samalla lapsi saa positiivisia kokemuksia isovanhempien läsnäolosta. Jos tällaista mahdollisuutta ei ole, se on oikeastaan sääli kaikkien kannalta. Jokaisella on varmaan omat mielipiteet kuinka paljon on paljon ja kuinka paljon on vähän hoidossa. Kuitenkaan kumpikaan ääripää ei ole hyvä. Ei se että lapsi ei ole ikinä hoidossa eikä sekään että on joka viikonloppu.
Ei se yökyläily kavereilla oikein sovi pienille lapsille ja isompien lasten kanssa ei nyt muutenkaan ole painetta saada muualle yöksi kun ei heitä tarvitse enää hoitaa ja katsoa perään 24/h, joten pienien lasten vanhempien hoitoapua voi toimia oikeastaan vain tutut henkilöt kuten esim. isovanhemmat varsinkin jos puhutaan yövapaista. Ja ei meilläkään lapsen yökyläilyyn sisälly vain yö vaan lapsivspas aika ulottuu myös koko edelliseen iltaan kun isovanhemmat hakee lapsen päiväkodista ha lapsi jää yöksi.
Vierailija kirjoitti:
Apua, kyllä täällä taas joukolla lynkataan jos toivotaan että isovanhemmat olisi jotenkin läsnä lasten elämässä. Siis ne terveet ja hyväkuntoiset.
Olisihan se nyt kauhea rasitus kerran puolessa vuodessa ottaa rakas lapsenlapsi yökylään. Ai niin ei se taida kovin rakas olla, jos tapaaminen kerran vuoteen riittää..
Rehellisesti kaikille isovanhemmille omat lapsenlapset eivät ole rakkaita tai tärkeitä. Näille, jotka olisivat omatkin lapset jättäneet tekemättä jos ajan henki olisi sallinut sen.
No miksi oletatte että muiden pitäisi hoitaa lastanne? TE olette lisääntyneet ja tiesitte että siinä se lapsi roikkuu, TE myös hoidatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tästä pitää keskustella. Jos jollekin on itselleen hyvä hoitaa lapset kokonaan itse se on hyvä ratkaisu. Jos taas vanhemmille ja vaikka isovanhemmille on hyvä asia hoitaa lapsia joskus se on hyvä ratkaisu. Ei ole olemassa vaan yhtä ainoaa ratkaisua. On aika suppeaa ajatella, että vain meillä tehdään oikein. Omat lapseni ovat pienestä saakka olleet tiiviisti mummojen ja ukkien kanssa tekemisissä ..sekä heidän hoidossaan, että meidän vanhempien seurassa, koska isovanhemmat ovat halukkaita ja ei se vanhemmillekaan pahaa tee. Koen, että tämä rikastuttaa kaikkien elämää. Jos joku haluaa hoitaa lapsensa itse niin OK. Miksi täällä ylipäänsä kiinnostavat muiden ratkaisut niin paljon. Tiedän vanhempia joiden lapset ovat koko ajan hoidossa ja tiedän pariskuntia, joiden lapset eivät ole koskaan hoidossa. Tämä pari kutsuu toisiaan paskoiksi ihan ulkopuolisten kuulle. Nämä ovat vain yhdet esimerkit, mutta eiköhän jokainen tee ne omat ratkaisunsa ja koe seuraukset ihan itse. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia.
Minusta tuo ap:n määrä on paljon. Meidän kohta 5-v ei ole ollut koskaan yökylässä. Mutta hän on tarhassa 30 tuntia viikossa, kyllä se mielestäni on hoidossa oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme marttyyreja täällä. Minusta se on tosiaan vähäistä hoitoa, että lapsi oli 1. kerran yökylässä 2-vuotiaana ja sen jälkeen on ollut noin puolen vuoden välein. En sanonut, että hän ei ole koskaan hoidossa. Päiväkotia en tietenkään laske tällaiseksi vapaa-ajan hoidoksi - on aikalailla itsestäänselvää että tämän ikäinen on pk:ssa. Kyllä meidän hyvinvoivassa, keskiluokkaisessa tuttavapiirissä useimmat isovanhemmat hoitavat ihan viikottain. -ap
Mitä marttyyriä siinä on, että toteaa, että myös päiväkodissa käyminen on hoidossa olemista? Ei siitä tarvitse kimpaantua. Ei pelkkä yökyläily merkitse hoidossa olemista. Ei meitä haittaa, vaikka lapsesi on hoidossa. Se vaan kuulostaa kumnalta, että sanot ettei lapsesi ole useinkaan hoidossa, vaikka onkin.
No ehkä tämä foorumi kysyä asiaa on aivan väärä. Ehkä täällä on niitä vuosikymmrnten kotiäitejä, jotka ovat aina hammasta purren hoitaneet lapsensa itse. Jos luet aloituksen, niin ymmärrät että kyse oli nimenomaan sukulaishoivasta, ei varhaiskasvatuksesta tai koulunkäynnistä. Ja tässä ei ollut kiinnostavaa kilpailla sillä kenen lapsi on vähiten hoidossa, vaan tarkastella tilannetta oman viiteryhmäni ulkopuolella. Ehkä av:lla on poikkeuksellisen vähäsukuista ja syrjäytynyttä porukkaa, sillä omassa viiteryhmässäni on aktiivisia isovanhempia, jotka osallistuvat lapsen hoitoon paljon. Itse näkisin sen rikkautena, en sitä että lapsi on aina vanhempien kanssa. ap
En ole tuo, jolle vastasit, mutta pakko sanoa, että en ymmärrä mitä haet takaa. Minustakin sinun lapsesi on SUHTEELLISEN usein hoidossa, koska vertaan luonnollisestikin omaan tilanteeseeni, joka on, että isovanhempia ei voisi vähempää kiinnostaa olla lapsenlastensa kanssa. Se, että sinun lapsesi on useammin hoidossa, kuin minun lapseni ei tee minusta mitenkään parempaa äitiä, vaan pikemminkin vittuuntuneemman ja katkeramman äidin, joka ei saa lähes ikinä omaa aikaa, ja parisuhdeaikaa oman miehen kanssa ei ikinä. Tietenkään en syytä lapsiani tästä, enkä näytä heille katkeruuttani, mutta voin myöntää, että sattuu, että minun lapsistani ei kukaan muu välitä tipan vertaa. Jos joku minun kanssani samassa tilanteessa oleva heittäytyy marttyyriksi, niin luulen kyseessä olevan ihan puhdas henkinen itsesuojelumekanismi tai kateus lastenhoitoapua saavia kohtaan. Tottakai lapsille on hyväksi, kun on välittävät isovanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Onko sun lapsi päiväkodissa töissä vai miksi hän ei mielestäsi ole siellä hoidossa?
Omat lapset on jo teinejä,mutta 15 vuotta sitten oli ihan tavallista, että lapset olivat pääsääntöisesti vanhempiensa kanssa päväkotiajan ulkopuolella. Mummoja ja papoja tapasi silloin, kun käytiin koko perheenä kyläilemässä. Ei ajateltu, että vanhemmille riittää se lasten tekeminen, siitä eteenpäin on sitten parisuhdeaikaa ja muut hoitaa lapset.
En tiedä missä ajassa muutos sitten on tapahtunut, itse olin 25v sitten kyllä paljonkin hoidossa. Isovanhemmat ja täti hoitivat. Koulujen loma-ajat olin aina mummolassa kun vanhemmat töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurella osalla isovanhemmat asuvat ihan muualla, joten hoitoapu usein ei edes ole mahdollista. Minunkin ylioppilasluokastani kahta lukuunottamatta lähtivät kaikki muualle opiskelemaan ja jäivät sille tielleen. Isovanhemmat ovat sitten siellä 300-500 kilometrin päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sun lapsi päiväkodissa töissä vai miksi hän ei mielestäsi ole siellä hoidossa?
Omat lapset on jo teinejä,mutta 15 vuotta sitten oli ihan tavallista, että lapset olivat pääsääntöisesti vanhempiensa kanssa päväkotiajan ulkopuolella. Mummoja ja papoja tapasi silloin, kun käytiin koko perheenä kyläilemässä. Ei ajateltu, että vanhemmille riittää se lasten tekeminen, siitä eteenpäin on sitten parisuhdeaikaa ja muut hoitaa lapset.
En tiedä missä ajassa muutos sitten on tapahtunut, itse olin 25v sitten kyllä paljonkin hoidossa. Isovanhemmat ja täti hoitivat. Koulujen loma-ajat olin aina mummolassa kun vanhemmat töissä.
Ilmeisesti sinun isovanhempasi olivat eläkkeellä. En voi millään kuvitella, että sysäisin lapset isovanhemmille vaikka syysloman aikaan ja pyytäisin vanhempiani ottamaan sitä varten lomaa. Molemmat tekevät vaativaa työtä, asuvat monensadan kilometrin päässä ja huolehtivat isän äidistä viikonloppuisin.
Tilanteita on niin erilaisia, eikä ole ainoaa oikeaa tapaa tässäkään asiassa. Mutta sitä en ymmärrä, etteivät vanhemmat muka voi palkata hoitoapua, jotta pääsevät vaikka leffaan tai syömään ravintolaan. Kerrostalon rappuun jätettyyn lappuun vastasivat kaikki talon lukiolaiset ja opiskelijat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Apua, kyllä täällä taas joukolla lynkataan jos toivotaan että isovanhemmat olisi jotenkin läsnä lasten elämässä. Siis ne terveet ja hyväkuntoiset.
Olisihan se nyt kauhea rasitus kerran puolessa vuodessa ottaa rakas lapsenlapsi yökylään. Ai niin ei se taida kovin rakas olla, jos tapaaminen kerran vuoteen riittää..
Harva isovanhempi jaksaa ja haluaa valvoa koko yötä. Eikä ole kovinkaan suurta läsnäoloa lapsenlapsen elämässä, jos lapsenlapsi nukkuu sen ajan, kun ollaan yhdessä. Iso osa ihmissuhteista hoidetaan valveilla ollessa!
Lapsenlapsen kanssa voi olla ihan hyvin silloinkin, kun myös lapsenlapsen vanhemmat ovat paikalla.
Seuraavan kerran kun
-anoppi sanoo ottavansa lapseni joku viikonloppu luokseen,
-tulee itse meille yöksi ja häätää meidät elokuviin tai
-sanoo ottavansa lapseni lomallaan vähäksi ajaksi, ettei lapsi tarvitse olla niin paljon päiväkodissa ...kieltäydynkö, koska tämän lautakunnan mukaan jokaisen on itse hoidettava lapsensa. Keneltähän sekin on poissa, jos jokainen tykkää lopputuloksesta. Hoitakoot jokainen perhe-elämänsä parhaaksi katsomallaan tavalla ketään osapuolta sortamatta. Minusta se olisi meidän tapauksessa jopa lapsilta pois, jos heille en sallisi omia juttuja isovanhempien kanssa, jotka ovat noin aktiivisia.
Varmaan parisuhdeaika on nykyajan kotkotuksia, mutta niin on sekin että äiti omii lapsensa. Ennen on jo pieni vauva voitu joutua laittamaan hoitoon tai esim maalla samassa talossa asuvat isovanhemmat ovat hoitaneet lapsia vanhempien tehdessä työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme marttyyreja täällä. Minusta se on tosiaan vähäistä hoitoa, että lapsi oli 1. kerran yökylässä 2-vuotiaana ja sen jälkeen on ollut noin puolen vuoden välein. En sanonut, että hän ei ole koskaan hoidossa. Päiväkotia en tietenkään laske tällaiseksi vapaa-ajan hoidoksi - on aikalailla itsestäänselvää että tämän ikäinen on pk:ssa. Kyllä meidän hyvinvoivassa, keskiluokkaisessa tuttavapiirissä useimmat isovanhemmat hoitavat ihan viikottain. -ap
Mitä marttyyriä siinä on, että toteaa, että myös päiväkodissa käyminen on hoidossa olemista? Ei siitä tarvitse kimpaantua. Ei pelkkä yökyläily merkitse hoidossa olemista. Ei meitä haittaa, vaikka lapsesi on hoidossa. Se vaan kuulostaa kumnalta, että sanot ettei lapsesi ole useinkaan hoidossa, vaikka onkin.
No ehkä tämä foorumi kysyä asiaa on aivan väärä. Ehkä täällä on niitä vuosikymmrnten kotiäitejä, jotka ovat aina hammasta purren hoitaneet lapsensa itse. Jos luet aloituksen, niin ymmärrät että kyse oli nimenomaan sukulaishoivasta, ei varhaiskasvatuksesta tai koulunkäynnistä. Ja tässä ei ollut kiinnostavaa kilpailla sillä kenen lapsi on vähiten hoidossa, vaan tarkastella tilannetta oman viiteryhmäni ulkopuolella. Ehkä av:lla on poikkeuksellisen vähäsukuista ja syrjäytynyttä porukkaa, sillä omassa viiteryhmässäni on aktiivisia isovanhempia, jotka osallistuvat lapsen hoitoon paljon. Itse näkisin sen rikkautena, en sitä että lapsi on aina vanhempien kanssa. ap
En ole tuo, jolle vastasit, mutta pakko sanoa, että en ymmärrä mitä haet takaa. Minustakin sinun lapsesi on SUHTEELLISEN usein hoidossa, koska vertaan luonnollisestikin omaan tilanteeseeni, joka on, että isovanhempia ei voisi vähempää kiinnostaa olla lapsenlastensa kanssa. Se, että sinun lapsesi on useammin hoidossa, kuin minun lapseni ei tee minusta mitenkään parempaa äitiä, vaan pikemminkin vittuuntuneemman ja katkeramman äidin, joka ei saa lähes ikinä omaa aikaa, ja parisuhdeaikaa oman miehen kanssa ei ikinä. Tietenkään en syytä lapsiani tästä, enkä näytä heille katkeruuttani, mutta voin myöntää, että sattuu, että minun lapsistani ei kukaan muu välitä tipan vertaa. Jos joku minun kanssani samassa tilanteessa oleva heittäytyy marttyyriksi, niin luulen kyseessä olevan ihan puhdas henkinen itsesuojelumekanismi tai kateus lastenhoitoapua saavia kohtaan. Tottakai lapsille on hyväksi, kun on välittävät isovanhemmat.
Tuohon lisäisin vaan sen että enemmän vittuuntuneet on varmaan ne vanhemmat joiden lasten mummit ja papat eivät ole mukana hoitoapuna sen takia että eivät vaan halua. Mutta jos se johtuu siitä että isovanhemmat ei pysty, sen takia että asuvat erittäin kaukana, tai jopa eri maassa tai ovat liian väsyneitä tai sairaita (siis ihan oikeasti) niin ei siitä nyt voi kovin vittuuntunut olla. Kateellinen tietenkin aina voi olla monestakin asiasta mitä jollain toisella on paremmin mutta esim. meillä vähäinen kanssakäyminen isovanhempien kanssa johtuu siitä että emme asu edes samassa maassa joka ei taas tunnu yhtä pahalta kun esim. jos kyse olisi siitä että isovanhempia ei edes kiinnosta omat lastenlapset. Rakkaitahan ne voi olla vaikka fyysisesti ei nähdäkään usein.
Ymmärrän, että ne joilla ei tarpeesta huolimatta ole tukiverkkoa ovat kateellisia niille joilla on paljon mahdollisuuksia saada lapsi tutulle ja luotettavalle ihmiselle hoitoon. Muuten en käsitä tätä hoitotiheydellä pätemistä. Jonkun lapsi on yökylässä kerran vuodessa, toisen lapsi kerran kuussa, joillakin vielä harvemmin tai useammin. Niin kauan kuin lapsella on hyvä ja turvallinen olo, on kaikki ratkaisut ihan yhtä hyviä. Marttyyreille ei anneta lisäpisteitä.
Päivähoidossa oleva lapsi ei ole "harvoin hoidossa", vaikka hän ei olisi yökylässä koskaan. Lapsen näkökulmasta sillä on vain rajallisesti väliä, mihin aikaan vuorokaudesta tuo erossa oleminen tapahtuu. Pikemminkin tutun ja läheisen mummun, papan, kummin tai vaikka siskon huomassa vietetty ilta on paljon leppoisampi kokemus kuin ruuhkaisessa päiväkodissa vietetty päivä.
Ei sillä, pöljää tuo hoitokertojen vähäisyydellä ylpeily on joka tapauksessa, mutta ap:lla ei ole siihen edes aihetta kun lapsi on hoidossa kymmeniä tunteja viikottain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme marttyyreja täällä. Minusta se on tosiaan vähäistä hoitoa, että lapsi oli 1. kerran yökylässä 2-vuotiaana ja sen jälkeen on ollut noin puolen vuoden välein. En sanonut, että hän ei ole koskaan hoidossa. Päiväkotia en tietenkään laske tällaiseksi vapaa-ajan hoidoksi - on aikalailla itsestäänselvää että tämän ikäinen on pk:ssa. Kyllä meidän hyvinvoivassa, keskiluokkaisessa tuttavapiirissä useimmat isovanhemmat hoitavat ihan viikottain. -ap
Mitä marttyyriä siinä on, että toteaa, että myös päiväkodissa käyminen on hoidossa olemista? Ei siitä tarvitse kimpaantua. Ei pelkkä yökyläily merkitse hoidossa olemista. Ei meitä haittaa, vaikka lapsesi on hoidossa. Se vaan kuulostaa kumnalta, että sanot ettei lapsesi ole useinkaan hoidossa, vaikka onkin.
No ehkä tämä foorumi kysyä asiaa on aivan väärä. Ehkä täällä on niitä vuosikymmrnten kotiäitejä, jotka ovat aina hammasta purren hoitaneet lapsensa itse. Jos luet aloituksen, niin ymmärrät että kyse oli nimenomaan sukulaishoivasta, ei varhaiskasvatuksesta tai koulunkäynnistä. Ja tässä ei ollut kiinnostavaa kilpailla sillä kenen lapsi on vähiten hoidossa, vaan tarkastella tilannetta oman viiteryhmäni ulkopuolella. Ehkä av:lla on poikkeuksellisen vähäsukuista ja syrjäytynyttä porukkaa, sillä omassa viiteryhmässäni on aktiivisia isovanhempia, jotka osallistuvat lapsen hoitoon paljon. Itse näkisin sen rikkautena, en sitä että lapsi on aina vanhempien kanssa. ap
En ole tuo, jolle vastasit, mutta pakko sanoa, että en ymmärrä mitä haet takaa. Minustakin sinun lapsesi on SUHTEELLISEN usein hoidossa, koska vertaan luonnollisestikin omaan tilanteeseeni, joka on, että isovanhempia ei voisi vähempää kiinnostaa olla lapsenlastensa kanssa. Se, että sinun lapsesi on useammin hoidossa, kuin minun lapseni ei tee minusta mitenkään parempaa äitiä, vaan pikemminkin vittuuntuneemman ja katkeramman äidin, joka ei saa lähes ikinä omaa aikaa, ja parisuhdeaikaa oman miehen kanssa ei ikinä. Tietenkään en syytä lapsiani tästä, enkä näytä heille katkeruuttani, mutta voin myöntää, että sattuu, että minun lapsistani ei kukaan muu välitä tipan vertaa. Jos joku minun kanssani samassa tilanteessa oleva heittäytyy marttyyriksi, niin luulen kyseessä olevan ihan puhdas henkinen itsesuojelumekanismi tai kateus lastenhoitoapua saavia kohtaan. Tottakai lapsille on hyväksi, kun on välittävät isovanhemmat.
Tuohon lisäisin vaan sen että enemmän vittuuntuneet on varmaan ne vanhemmat joiden lasten mummit ja papat eivät ole mukana hoitoapuna sen takia että eivät vaan halua. Mutta jos se johtuu siitä että isovanhemmat ei pysty, sen takia että asuvat erittäin kaukana, tai jopa eri maassa tai ovat liian väsyneitä tai sairaita (siis ihan oikeasti) niin ei siitä nyt voi kovin vittuuntunut olla. Kateellinen tietenkin aina voi olla monestakin asiasta mitä jollain toisella on paremmin mutta esim. meillä vähäinen kanssakäyminen isovanhempien kanssa johtuu siitä että emme asu edes samassa maassa joka ei taas tunnu yhtä pahalta kun esim. jos kyse olisi siitä että isovanhempia ei edes kiinnosta omat lastenlapset. Rakkaitahan ne voi olla vaikka fyysisesti ei nähdäkään usein.
Mekin asumme eri maassa. Sitä paremmalla syyllä sitä kuvittelisi, että isovanhempia kiinnostaisi edes sen kerran tai kaksi vuodessa vähän viettää aikaa lapsenlasten kanssa - mutta EI.
Vanhempani asuvat ihan lähellä, joten siitä syystä nähdään usein. Äitini hoitaa yhden harrastuksille tykännyt viikoittain ja nyt kun on eläkkeellä, saattaa muutenkin käydä moikkaamassa iltapäivisin koululaisia.
Yökylässä ovat n. kerran kuussa. Kesälomat suunnitellaan niin, että lapset pääsevät viikoksi mökille mummun ja vaarin kanssa.
Meidän tuttavapiirissä isovanhemmat hoitavat suurin piirtein saman verran kuin meidänkin lapsia jos asuvat pääkaupunkiseudulla. Toisaalta muualla Suomessa olevat saattavat sitten hoitaa koko syys/joulu/hiihtolomaan, jos vanhemmat ovat töissä.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa, joka lastamme hoitaa, on äitini. Lapsi on 5v. ja ollut äidilläni yökylässä ehkä 7 kertaa, lisäksi hoitaa joskus iltapäivisin tarhan jälkeen. Olemme tuttavapiirissämme jotain poikkeuksia, koska lapsi on niin vähän hoidossa. En siis valita, ihmettelen vain. Muilla tällaista?
Onko toi sustq vähän? Tyyppihän on sekä päivähoidossa että yökyläileekin.
Olet ihana mummu, ja ansaitset myös leposi. Älä tunne siitä huonoa omaatuntoa. Toivottavasti lapsesi ymmärtävät arvostaa kalliasarvoista apuasi. Me asumme ulkomailla, ja tapaamme äitini, eli lasten mummun kaksi kertaa vuodessa, ja hän ei silloinkaan halua viettää lasten kanssa aikaa ollenkaan. Ipad ja youtube-videot on tärkeämpiä. Niin me vain kaikki olemme erilaisia.